Äitini kuoli hiljan varattomana. Oli kahdesti naimisissa, viimeisin lyhyt avioliitto päättyi eroon 80-luvun alussa. Tästä miehestä en tiedä muuta kuin nimen ja että virkatodistuksen mukaan elää jossain lähemmäs 90 vuotiaana. En löydä eron jälkeistä osituskirjaa mistään. Ei hajuakaan onko ositus tehty. Tiedän ettei heillä mitään omaisuuksia ollut eron aikaan. Mitäs tässä nyt pitäis tehdä perukirjakin pitäis laatia...
Vanha ositus
Anonyymi
18909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Perukirjaan tulee selvittää kuolinpesän osakkaat. Vainajan entinen puoliso on kuolinpesän osakas, kunnes ositus on suoritettu ja epäselvässä tai kiistanalaisessa tilanteessa henkilöä pidetään aina osakkaana, siihen asti, kun asia on selvitetty. Omaisuuksien arvolla ei ole merkitystä, vaan jos ei ole selvitystä, pitää selvittää.
Helpoin tapa on ottaa yhteyttä entiseen puolisoon ja kysyä asiaa. Jos papereita ei ole tehty, teette ne nyt.
Avioeron tullessa on ositus tehtävä ja se rekisteröitävä maistraattiin https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/muut_rekisteroinnit/ ja sieltä saa selville äitisi virkatodistuksen perusteella onko ositusta tehty.
Perintökaaren mukaan eronneella eloon jääneellä ENTISELLÄ puolisolla ei ole mitään osaa eikä arpaa kuolinpesään, oli sitten ositus tehty tai ei.
Kaikenlaisia arpomisia ja vastauksia täältä saa lukeakkin...
Tässäpä tuo lainkohta lyhykäisyydessään: " 7 §
Puolisolla ei, mikäli erityisistä asianhaaroista ei muuta johdu, ole tämän luvun mukaista oikeutta jäämistöön, jos perittävän kuollessa oli vireillä kanne asumus- tai avioerosta tai jos puolisot olivat tehneet hakemuksen avioliiton purkamisesta tai asumuserosta. Sama on laki, jos puolisot on tuomittu asumuseroon, mikäli asumuserotuomio ei ole perittävän kuollessa rauennut. (25.2.1983/209)
Sama on laki, jos ensiksi kuolleella puolisolla kuollessaan oli oikeus vaatia avioliittoa peruutuvaksi:.
Eli siis jo pelkkä vireillepano avioerosta riittää ettei ole oikeutta jäämistöön ja tuo asianhaara tarkoittaa kylläkin ositusta, mutta koska voi olla myöskin sopuavioero eli kumpikin ottaa omansa ja kannat vastakkain ja tuossa ei silloin ole mitään selvitettävää.
Jollei tiedustelu nimineen ja syntymäaikoineen maistraatissa tuo selvyyttä asiaan, niin kyse on silloin sovittu avioero ja niillä mennään silloin.
Niin kukaan väittänytkään, että entisellä puolisolla olisi perintökaaren 3 luvun mukaista perintöoikeutta. (huomaa se kohta 7§ ensimmäisessä lauseessa) Mutta se, että entisellä puolisolla ei ole perintöoikeutta, ei vaikuta mitenkään avioliittolain aviovarallisuusjärjestelmään. Ja tuo huomioidaan PK 18:1§, jossa entinen puoliso on osakas siihen asti kunnes ositus on suoritettu.
Ositus vaade ei vanhene, vaikka sellaista on kyllä ehdotettu, joten 40 vuoden takaakin voi tulla yllätyksiä.
Jollei tiedustelu nimineen ja syntymäaikoineen maistraatissa tuo selvyyttä asiaan, niin silloin erityisesti pitää ottaa yhteyttä entiseen puolisoon tai tämän oikeudenomistajiin.
Ja edelliselle vastaajalle, hyviä arpomisia vaan.
Kertoisitko mikä pykälä avioliittolaissa tai perintökaaressa EDELLYTTÄÄ JA VAATII ottamaan yhteyttä eloonjääneeseen E N T I S E E N puolisoon. Ei mikään.
Luithan aloituskysymyksen huolella ja kohdan, "tiedän ettei heillä ollut mitään omaisuuksia eron aikana" eli tarkoittaa sitä, että osituksia ei ole tarvinnut tehdä, joten kyse on ollut sovintoero jonka jo mainitsin.
Miksi ihmeessä joidenkin ahneuksissaan pitää tehdä selkeistä, vaivattomista asioista, helvetin vaikeita/vaikeaselkoisia ja mutkikkaiksi??
Aloittajalle, tee tiedustelu maistraattiin, jos ei ole mitään, niin tiedustelusi on riittävä ja tee perukirja, huomioithan sen, että tavanomaisesta koti-irtaimistosta ei tule oleen arvoa ja koska ilmeisesti avioliiton aikana ovat asuneet vuokralla, niin mitään omaisuuttakaan ei ole, joten perukirjan laadinta on yksinkertainen ja annettava veroviranomaiselle veroilmoituksena viimeistään 3kk päästä kuolinpäivästä.
Asioista pitää olla mustaapaperilla tai henkilö elossa(henkilöt jotka
ovat oikeutettuja osituksen kautta tulevaan perintöön.
Ei riitä olettamukset/arvailut/luulot. Asiat pitää näyttää toteen.
Ahneudesta ei useinkaan ole kysymys,vaan perijän antamasta lupauksesta
vainajalle,osituksen loppuunsattamiseksi.On helpoa oikolukea ja tehdä
uskotunmiehen kautta perukirja(Verottajalle)Osituksen kanssa joudutaan
riitoihin.Jaon tapahduuttua ollaan jo tosiriidoissa.Ovela perijä hakee
yleensä,Käräjäoikeudelta Kuolinpesälle Pesänselvittäjää-.ja Jakajaa josta
yleensä tulee Toimitusjakaja joka nyhjää kuolinpesästä loputkin varat,
jopa niin ettei edes perijä joka käräjäoikeudelta on hakennut avustajaa
ei edes huommaa velkaantumistaan.
Voisinhan kirjoittaa sinulle perustellun selostuksen asiasta mutta jos et tunne lakia sen vertaa että tietäisit asian jo valmiiksi itse, et ymmärtäisi kuitenkaan.
Sen sijaan ohessa linkki jossa asia kerrotaan yksinkertaistaen sinulle niin, että ehkä ymmärrät sen:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006190407.html
"Avioeron tullessa on ositus tehtävä ja se rekisteröitävä maistraattiin https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/muut_rekisteroinnit/ ja sieltä saa selville äitisi virkatodistuksen perusteella onko ositusta tehty."
"Kaikenlaisia arpomisia ja vastauksia täältä saa lukeakkin..."
Niin,ositus EI ole pakollinen toimi.
Jos pappa on 90v niin suurella todennäköisyydellä hänellä voi olla muistihäiriö eli mahdollinen oikeustoimikelvottomuus kyseessä,siinä tapauksessa edunvalvojaan yhteyttä.Jos nykyisillä perijöillä ei ole vaatimuksia osituksen suhteen niin sen voi ihan hyvin jättää tekemättä.Papalla tuskin on vaatimuksia.Edunvalvoja voi olla eri mieltä tosin.Kun äiti on kuollut varattomana niin omaisuutta tuskin siirtyy puolilta toiselle ja pappa/edunvalvoja voi kieltäytyä tasingon maksamisesta.
Joten kaiken järjen mukaan aika turhaa tehdä edes ositusta jos perillisillä tai papalla ei ole vaatimuksia asian suhteen.Tokihan sitä voi aina kysyä papalta että onko ositus paikallaan.
Ap: "Tiedän ettei heillä mitään omaisuuksia ollut eron aikaan." Avioeron jälkeen tullutta omaisuutta ei huomioida.
Täyttä höpöä!!!
Ositus on tietysti syytä tehdä, mutta maistraattiin sitä EI tarvitse rekisteröidä. Se toki VOIDAAN rekisteröidä (kuten maistraatin infossakin todetaan), mutta sellainen toimi on poikkeuksellinen ja erittäin harvinainen. Rekisteröimisen merkitys on vain ja ainoastaan, että se tietyin edellytyksin antaa suojaa puolison velkojia vastaan. Muutoin rekisteröiminen on täysin turha toimenpide.
Ap:n tapauksessa vainajan oli kuollessaan varaton, kuten oli myös eron aikaan. Tällaisessa tapauksessa kenelläkään ei ole intressiä lähteä jotain vaatimuksia tyhjälle pesälle esittämään. Pesänselvittäjän hakemisesta on hakijalla kuluriski: jos pesästä ei selvityskuluja saada varattomuuden takia, niistä vastaa se, joka on pesänselvittäjän määräyksen hakenut.
AP:n tapauksessa riittää perukirjan maininta, että vainaja on (kauan sitten) eronnut silloisesta puolisostaan ja kumpainenkin on aikanaan osuutensa avioeropesästä saanut. Tietysti voi yrittää tarjota tuolle exälle osituspaperia allekirjoitettavaksi ("olen kaiken osuuteni saanut eikä minulla ole mitään vaatimuksia vainajan pesään"), mutta jos ei sellainen onnistu, niin kerrottu toteamus perukirjassa riittää. Ja kun näin on, ei tuota muinoista puolisoa tarvitse perunkirjoitukseen kutsuakaan.
No, noinhan niitä väärin kutsuttuja perunkirjoituksia kootaan. Ja sitten ihmetellään kun tulee ongelmia pankissa ja Maanmittauslaitoksella, niissä osataan vaatia paperit.
Lisäys edelliseen,tokihan jos vaatimuksia ei ole niin selvyyden vuoksi olisi hyvä tehdä paperi jossa tämä käy selväksi,ei vaatimuksia osituksen suhteen jne.
Niin avioliittolaki ei pakota osituksen tekoon, vaan jättää sen osapuolten vaatimuksen varaan.
Perintökaari taas sanoo 23:1.2 sanoo, että ositus on tehtävä ennen kuin alkaa perintöä aletaan jakamaan. Tosin tasinkoa ei ole pakko vaatia mutta paperi siitä on todella tarpeen jos jäämistössä oli kiinteistö tai arvo-osuuksia. Tulevaisuudessa kun AsOy osakkeet siirtyvät Maanmittauslaitoksen hoidettavaksi, myös niissä tullaan yhtä tiukoiksi.
Tasinkoetuoikeus on ainoastaan leskellä. Ei koske aloittajaa.
Tasingon vaatimatta jättäminen on eri kuin tasinkoetuoikeus.
Se joka olisi oikeutettu, eli varattomampi voi ilmoittaa, ettei vaadi tasinkoa tai vaatii vain osan siitä.
Tasinkoetuoikeus on taas varakkaamman elossa olevan puolison oikeus torjua tasinko vaatimus, eli tässä tapauksessa se 90-vuotias voisi vedota siihen, jos olisi tarpeen.
Eihän aloittajan kyssärissä mitään leskeä ole olemassakaan!
On se kumma kun ei ole leskiä vaikka on ollut naimisissa kaksikin kertaa, ja ainakin toinen on vielä elossakin. No joka tapauksessa onneksi AL 103 ei sisällä sanaa leski että sinun ei tarvitse murehtia siitä.
"On se kumma kun ei ole leskiä vaikka on ollut naimisissa kaksikin kertaa, ja ainakin toinen on vielä elossakin." No, mutta, eihän aloittajan äidiltä jäänyt leskeä. Hehän olivat eronneet vuosikymmeniä sitten. Ei noita lasketa... Perukirjaan maininta: ositus on toimitettu suullisesti sopimalla.