Buddhat ovat kuuluisia siitä, että uhraavat jopa itsensä, jos se hyödyttää muita. Kuten yksi syötti itsensä, oliko se nyt sitten nälkiintyneelle tiikerille?
Toisaalta sanotaan myös, että buddhuus hyödyttää kaikkia olevaa.
Jos buddha kuitenkin uhraa itsensä yhden vuoksi, eikö se ole pois kaikilta muilta? Vai, ovatko buddhat sellaisia, että voivat heti syntyä takaisin auttamaan kaikkea olevaa?
Buddhuus, ja äärimmäinen myötätunto ja epäitsekkyys?
3
73
Vastaukset
Tarina nälkiintyneestä tiikeristä ja Buddhasta liittyy ns. Jataka-kertomuksiin, jotka käsittelevät Buddhan jälleensyntymiä. Kyseisessä tarinassa Buddha ei uhrannut itseään pelkästään tiikerin vaan myös sen pienten pentujen puolesta. Jatakat käsitetään usein vertauskuvallisiksi tarinoiksi, joten niistä johtopäätösten vetäminen ei ole ehkä kauhean hyödyllistä.
Tähän ei ole oikeaa vastausta, eikä pidäkään olla.
Jos jollain teolla on altruistinen (ei itsekäs, omaa etua tavoitteleva) motiivi ja ihminen on tehnyt päätöksen punniten kaikkia mahdollisuuksia parhaalla mahdollisella saatavissa olevalla tiedolla, niin buddhalainen etiikka ei suoranaisesti kiellä sen tekemistä. Tähän sisältyy myös ajatus itsensä uhraamisesta muiden puolesta.
Silloin oletetaan, että ihminen teki tekonsa, koska hän vilpittömästi halusi auttaa muita ja uskoi teon olevan siinä tilanteessa paras ratkaisu. Sitä ei tuomita, edes karman kannalta. Se, että sitä ei tuomita, ei kuitenkaan tarkoita, että siihen varsinaisesti kehotetaan. Eikä se suinkaan tarkoita vielä sitä, että se oli todella paras ratkaisu.
Me voimme kunnioittaa vaikkapa Buddhan uhrausta, mutta sen ei pidä, eikä oikeastaan saakaan lopettaa sitä, että meidän tulee miettiä asiaa itse. Meidän pitää kyseenalaistaa Buddhan ratkaisu, pohtia sitä ja soveltaa löytämäämme omassa elämässämme. Me emme voi koskaan tietää täydellisesti toisen ihmisen motivaatiota tehdä jotain. Siksi emme voi tietää, oliko Buddhan ratkaisu paras mahdollinen vai ei.
Buddhalaisuus on hyvin pitkälle oikeiden kysymysten löytämistä, ei välttämättä oikeiden vastauksien. Kysymykset kyseenalaistavat oman ajattelumme perusteet, ne ennakko-oletukset varsinkin, mitä emme itse tiedosta. Kun ennakko-oletus lakkaa, olemme askeleen pidemmällä löytämään vastauksia. Mieli on vapaa näkemään toisella tavalla. Tai mahdollisesti tajuamme, että polttava tarve vastaukselle johtuukin väärästä kysymyksestä. Ja jos kysymys oli väärin, niin onko enää tarvetta löytää sille vastausta? Kysymys ei kenties ole enää tärkeä lainkaan.- Anonyymi
Upeaa! Arvostan, että jaksoit kirjoittaa pitkän, selkeän vastauksen. Antaisin peukun ylös, jos olisin rekisteröitynyt.
Tekstisi toi ajatuksia, ja pari kysymystäkin, mutta en nyt niitä ilmaise, ainakaan vielä. Liian ennenaikaista. Kunhan kiitän vaivannäöstäsi! - Anonyymi
Dhammalla on aivan oma makunsa. Jos sitä maistaa mielessään ja kokee vapautumista, siihen ei kyllästy. Kuin hopeasuonen löytäjä himoitsee kerätä hopeaa, myös dhammaa himoitsee etsijä, koska tietää sen johtavan vapautukseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513417- 1552057
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli2001722Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1311633- 801145
- 2341104
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä2671010- 125959
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52919- 72875