Buddhuus, ja äärimmäinen myötätunto ja epäitsekkyys?

Tarina nälkiintyneestä tiikeristä ja Buddhasta liittyy ns. Jataka-kertomuksiin, jotka käsittelevät Buddhan jälleensyntymiä. Kyseisessä tarinassa Buddha ei uhrannut itseään pelkästään tiikerin vaan myös sen pienten pentujen puolesta. Jatakat käsitetään usein vertauskuvallisiksi tarinoiksi, joten niistä johtopäätösten vetäminen ei ole ehkä kauhean hyödyllistä.

Tähän ei ole oikeaa vastausta, eikä pidäkään olla.

Jos jollain teolla on altruistinen (ei itsekäs, omaa etua tavoitteleva) motiivi ja ihminen on tehnyt päätöksen punniten kaikkia mahdollisuuksia parhaalla mahdollisella saatavissa olevalla tiedolla, niin buddhalainen etiikka ei suoranaisesti kiellä sen tekemistä. Tähän sisältyy myös ajatus itsensä uhraamisesta muiden puolesta.

Silloin oletetaan, että ihminen teki tekonsa, koska hän vilpittömästi halusi auttaa muita ja uskoi teon olevan siinä tilanteessa paras ratkaisu. Sitä ei tuomita, edes karman kannalta. Se, että sitä ei tuomita, ei kuitenkaan tarkoita, että siihen varsinaisesti kehotetaan. Eikä se suinkaan tarkoita vielä sitä, että se oli todella paras ratkaisu.

Me voimme kunnioittaa vaikkapa Buddhan uhrausta, mutta sen ei pidä, eikä oikeastaan saakaan lopettaa sitä, että meidän tulee miettiä asiaa itse. Meidän pitää kyseenalaistaa Buddhan ratkaisu, pohtia sitä ja soveltaa löytämäämme omassa elämässämme. Me emme voi koskaan tietää täydellisesti toisen ihmisen motivaatiota tehdä jotain. Siksi emme voi tietää, oliko Buddhan ratkaisu paras mahdollinen vai ei.

Buddhalaisuus on hyvin pitkälle oikeiden kysymysten löytämistä, ei välttämättä oikeiden vastauksien. Kysymykset kyseenalaistavat oman ajattelumme perusteet, ne ennakko-oletukset varsinkin, mitä emme itse tiedosta. Kun ennakko-oletus lakkaa, olemme askeleen pidemmällä löytämään vastauksia. Mieli on vapaa näkemään toisella tavalla. Tai mahdollisesti tajuamme, että polttava tarve vastaukselle johtuukin väärästä kysymyksestä. Ja jos kysymys oli väärin, niin onko enää tarvetta löytää sille vastausta? Kysymys ei kenties ole enää tärkeä lainkaan.