Aabrahamin tarina

Kerro heille myös Aabrahamin tarina.

Kun hän puhui isälleen ja kansalleen: »Ketä te palvelette?»

he vastasivat: »Me palvelemme jumalankuvia ja aiomme pysyä niille uskollisina.»

Hän kysyi: »Kuulevatko ne, kun te niitä rukoilette?

Tai onko niistä teille hyötyä tai vahinkoa?»

He vastasivat: »Ei, mutta näimme esi-isiemme niin tehneen.»

Hän sanoi: »Oletteko sitten ajatelleet, mitä te oikeastaan palvelette,

te ja teidän muinaiset esi-isänne?

Sillä totisesti, ne ovat minun vihollisiani kaikki tyynni; mutta ei maailmojen Herra,

Hän, joka minut loi ja antoi sitten johdatuksensa.

Hän joka antaa minulle syötävää sekä juotavaa.

Ja sairastaessani Hän parantaa minut.

Hän, joka saattaa minut kuolemaan ja sitten antaa minulle elämän.

Ja joka toivoni mukaan antaa anteeksi syntini tuomiopäivänä.

Herra! Suo minulle viisautta ja liitä minut hyvien joukkoon!

Jätä minusta totuuden maine tuleviin sukupolviin

ja tee minusta autuuden tarhan perillinen.

Anna anteeksi isälleni, sillä totisesti hän on harhassa.

Älä saata minua häpeään ylösnousemuksen päivänä,

päivänä, jolloin ei rakkaudesta eikä pojista ole mitään hyötyä,

paitsi sille, joka lähestyy Jumalaa hartain sydämin.»

Puutarha avautuu niille, jotka pahaa karttavat,

mutta eksyneiden eteen ilmaantuu helvetti.

Heille sanotaan: »Missä ovat ne, joita te palvelitte

Jumalan sijasta? Voivatko he teitä auttaa tai edes itseänsä suojella?»

Heidät heitetään helvettiin, sekä heidät että ne, jotka eksyivät,

ja saatanan sotajoukko, kaikki tyynni.

Siellä he kiistelevät keskenänsä ja sanovat:

»Jumalan nimessä, olemme todellakin olleet ilmeisen harhan vallassa,

kun me pidimme teitä maailmojen Herran vertaisina.

Juuri syntiset johtivat meidät harhaan.

Ja nyt meillä ei ole ketään auttajaa,

eikä yhtäkään tosi ystävää.

Jos saisimme vielä palata elämään, tulisimme uskovaisiksi.»

Totisesti, tässä on opetus, mutta useimmat heistä eivät usko.

Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.

(Runoilijoiden suura 69-104)