Hullua mitä kaikkea ihminen on valmis laittamaan peliin kun rakastaa. Jopa oman terveyden. Eron jälkeen on voinut hengittää. On kiva tehdä ruokaa ilman että kerrot miten sitä ei ainakaan saa tehdä. Pestä hampaat ihmisten aikaan ja mennä nukkumaan sen sijaan että vahdin sinun nukkumaanmenosi ja valvon itse. Liian usein jäi hampaat pesemättä. Itsenäinen elämä tuntuu uskomattoman helpolta.
Tiedän että on moraalisesti arveluttavaa erota toisesta sairauden takia. Mutta kun se sairaus ei ole kovin tehokkaasti hoidettavissa. Tai tarkkaan ottaen ei edes sairaus vaan neurobiologinen kehityshäiriö. Suurin ongelma tulee jos oma uupumus pääsee liian pitkälle. Sitten jää lapsenkin asiat hoitamatta. Lapsen kautta ajateltuna eroaminen ei olekaan niin kauhean itsekästä tässä tilanteessa.
Onko muilla kokemuksia parisuhteesta jossa toisella on jokin neurobiologinen kehityshäiriö kuten vaikkapa Aspergerin oireyhtymä? Onko parisuhde toiminut pitemmän päälle? Meillä kesti 20v. Alkuaikoina oireet ei olleet häiritseviä. Vasta lapsen syntymä ja ehkä sen aiheuttama stressi pahensi oireita ihan mahdottomaksi.
Rakkaus tekee hulluksi
5
248
Vastaukset 5
- Anonyymi
Pienesti haiskahtaa provolta sun kirjoitus, valitettavasti. Eipä taida olla Aspergerista kysymys, vaan jostain ihan muusta. Ikävä kirjoitus, ellet sitten itse ole sellainen ja tee jotain itseanalyysia. 20. vuodessa tapahtuu paljon, mutta aika outoa yhtäkkiä laittaa kaikki toisen sairauden syyksi.
Meinaat väärää diagnoosia? Käypä tuolta lukemassa miten asperger diagnosoidaan ja tuu sitten kertomaan oma keittiödiagnoosisi.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi
Toisaalta, jos täältä löytyy varmat diagnoosit niin lienee veronmaksajien rahan tuhlausta koota moniammatillisia työryhmiä diagnoosia varten. Sieltähän Rinne vois leikata niitä säästöjä. Tyhjäntoimittajat pihalle ja diagnoosit hoitaa vastedes suoli24 ilmaiseksi mainosrahoilla.
Kannattaisi itse kokeilla. Niin tietää mistä puhutaan. Erilaiset pakko-oireiset toimintatavat ovat hyvin lähellä henkistä väkivaltaa. Ero on vain siinä mikä sen aiheuttaa. Kun aina teet kaiken väärin jos et pilkuntarkasti noudata hänen keksimiään juttuja. Esim. jauheliha pitää käristää melkein mustaksi. Koska ei sinne sisälle näe onko se kypsää. Kaikki toiminta vaatii tarkan ohjeistuksen. Josta ei voi poiketa. Eikä varsinkaan soveltaa!!! Kaupassa pitää kävellä edestakaisin ihan saamaristi. Koska ensin pitää kerätä koriin ne lämpimät ostokset ja sitten vasta kylmät. Sillä faktalla ei taas ole mitään tekemistä asian kanssa että automatka kestää 10 kertaa kauemmin kuin kaupassa käynti.
Toisinaan asiantuntijasta käy joku iltalehteen kirjoittava "asiantuntijaksi" itsensä esittelevä. Vaikka yleinen elämänkokemus sanoisi "asiantuntijan" puhuvan puuta heinää.
- Anonyymi
Olen itse henkilö, jolla on neurobiologinen kehityshäiriö. On hyvä, että kirjoitit ja nostit kipeän asian esille.
Usein esim. sopeutumisvalmennuskursseilla keskitytään siihen, että ns. nentti (neurobiologisesti normaali henkilö) oppii tiedon kautta ymmärtämään puolisoaan. Liian harvoin kiinnitetään huomio parisuhteen nenttiosapuolelle aiheutuvaan kuormitukseen. Tarvitaan molemminpuolista ymmärrystä huolimatta siitä, että erityispiirteisen kyky toimia nenttien maailmassa on hyvin haasteellista, nenttien tavoin toimiminen jopa mahdotonta. Niin kauan kuin osapuolet ovat epätasapainossa itsensä ja toisen erityispiirteitten kanssa, molemminpuolinen ymmärrys jää saavuttamatta. Avainasemassa on erityispiirteinen, joka, ollessaan kykenemätön ymmärtämään ja hyväksymään itseään, voi tahtomattaan torpedoida suhdetta asettumalla erityispiirteittensä taakse ja pakenemalla parisuhteen ja oman elämänsä vastuuta. Kun uskaltaa katsoa itseään rehellisesti silmiin, ymmärtää, että vastuu omasta elämästä, käyttäytymisestä, suhteista toisiin ihmisiin jne. on aina itsellä.
Tähän oivallukseen minä sain viimein mahdollisuuden, kun ensin vuosikymmeniä tappelin kaikkia ja kaikkea vastaan. Vastuun ottaminen omasta elämästä pieni askel kerrallaan on pikkuhiljaa poikimassa hyvää: olen selvästi voimaantumassa ja minulla on tunne, että pystyn vaikuttamaan omaan elämääni poikkeavuuksistani huolimatta. Olen matkalla löytämään oman tapani elää vahingoittamatta läheisiäni.- Anonyymi
Hyvin kirjoitettu. Hienoa sinulle.
Hyvä kirjoitus, mutta ihan noin jyrkästi en väittäisi hänen varsinaisesti piiloutuvan erityispiirteidensä taakse. Mutta kuten sanoit, "nenttien" tavoin toiminen on vaikeaa/mahdotonta. Vielä pariskuntana elellessä meillä oli jonkinlainen yhteisymmärrys. Hänkin kykeni hieman tulemaan omalle epämukavuusalueelleen. Mutta lapsen syntymä tiukensi tulkintoja. Ainakin osittain äidilliset suojeluvaistot vaikuttivat ja varmaan osittain stressin aiheuttama ärtymys.
Varsinkin tuo ettei "nentin" kuormitukseen kiinnitetä juuri huomiota on niin totta. Ja meilläkin se on pääsyy eroon. Kun ei enää jaksa. Kyse ei tosiaan ole ymmärtämisestä eikä tiedon puutteesta vaan jaksamisesta. On ihan turhaa sanoa "koeta jaksaa". Ei. Sitten tietää olevansa väsynyt kun työpäivän aikana käy ottamassa pieniä tirsoja vaikka lämmönjakohuoneessa jos ei parempaa paikkaa löydä. Erilleen muuton jälkeen on ollut energiaa ihan eri tavalla. Vaikka parisuhteen päättymisen käsittely vielä viekin voimia. 20v kestäneen parisuhteen päättäminen ei ole ihan helppo pala. Kun tietää mistä on kyse niin ymmärtää miksi toinen toimii niin kuin toimii. Siksi eroaminenkin toisaalta tapahtui asiallisemmin. Ei suurta draamaa. Ei toista voi vihata erityispiirteidensä takia. Ja vuoroviikkohuoltajuus on kaikkien kolmen edun mukainen ratkaisu.
Vaan hieman pelkään tulevaisuutta. Tuleeko enää normaalia parisuhdetta. Asioiden mustavalkoisuus ja ehdottomuus tekivät erityispiirteisestä myös ehdottoman uskollisen kumppanina. Kun hänen maailmassaan ei ole olemassa mitään välimuotoa tyyliin: "jos vähän vaan nusasee niin eihän sitä lasketa?" Toisaalta nyt on hyvä olla. Joka toinen viikko yksin ja joka toinen pojan kanssa. Ei siihen pakosti mitään parisuhdetta kaipaa. Vaan onko hyvä olla enää sitten kun poika lähtee maailmalle?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Harmittaa kun en saa edes tietää
miten elämässäs menee. Niinkin tärkeä asia, et miten jaksat. Kuinka terveys jne. Olet niin tärkeä, että haluaisin tietää801003Teköäly löytää teidät
Tästä on ollut ennenkin puhetta. Muistan Sergein tehneen aiheesta aloituksen, ja Disse analysoi minua ja kirjoituksiani185716Miesten vs naisten älykkyys
Eiköhän tämä asia ole ihan itsestään selvä: "Adult male brains average approximately 1,370–1,378 grams, while female br200641- 33613
Nainen, onko sinussa sitä aitoa feminiinisyyttä jäljellä
Vai onko se jäänyt meikkien, korujen, hameiden ym. alle peittoon? Onko naisellisuutesi aitoa vai opetettua? Jos teet nai154602- 98571
- 40507
- 21461
- 25460
- 31419