Ositus eron jälkeen.

Ei vanhene ikinä. Juurihan lehdissä on ollut, että jos ositusta ei ole tehtynä, voi ex-puoliso vaatia osuuttaan perinnöstäkin.

Mitä kauemmin lykkäät ositusta, sitä monimutkaisemmaksi se käy.

Ei sun eksän tarttee vaatia taloa myytäväksi erotilanteessa. Jos sinä omistat 100% kiinteistöstä, pidät tai myyt sen on sun omassa vallassa.

Sun eksä voi vaatia vain yhteisen omaisuuden osittamista mahdollista tasinkoa jos sä olet pystynyt kartuttamaan sun omissa nimissä olevaa omaisuutta eksän kanssa yhdessä asuessa. Käsittääkseni näille vaatimuksille ei ole aikarajaa, mutta enpä pistä tästä päätäni pölkylle, googleta, varmasti sieltä sitä viisautta löytyy tähänkin.

Ja samalla kun kuukkeliin menet, lue vaikka Juice Leskisen kuolinpesän tilanteesta olleita lehtijuttuja. Juice erosi, ei tehnyt ex-emännän kanssa omaisuuden ositusta, meni uusiin naimisiin, eleli uuden emäntänsä kanssa varmaan 10 vuotta tai jotain kimpassa. Kun Juice kuoli, tulikin kinkkinen tilanne. Siellä pyöri vanha osittamaton avioerojako, eli oli ex-emännän saatavia, oli lasten saatavia ja uuden vaimon osat perinnöstä.
Ei varmaan ollu kellään helppoa tuollaisessa tilanteessa jakaa omaisuutta.

Senhän nyt sanoo järkikin, että omaisuuden ositus ja jako sun ja mun tavaroihin on kaikkein viisainta tehdä heti erotilanteessa, koska mitä järkee sitä on pitkittää.

Vaikka toinen olis lähteny himasta tyhjin käsin ja sanonu ettei tarttee sitten täältä yhtään mitään, niin sekin tieto pitää ottaa lähtijältä paperille. Pelkkä toisen sana ei riitä, omaisuuden osituksesta kannattaa -aina- tehdä paperit jonka molemmat allekirjottaa ja kummallekin oma kappale siitä.

Kannattaa tehdä ositussopimus. Jos tilit ja haarukat on jo jaettu, kannattaa nekin mainita ja esim. ettei jälkivaateita tule. Talo sinulla siis on osittamatta ja se taitaa olla siis vain 50 % sinun. Exä hoksaa sen ennenpitkää Maksat siis puolet exälle tai myytte sen yhdessä, jolloin välttyy hintaerimielisyydeltä.
Seuraavalla kerralla tulee avioehto tehtyä.

Jos ositus on tekemättä niin sitä voi vaatia vielä vuosikymmentenkin päästä. Ompa käynyt niinkin, että kuoleman sattuessa, omaiset ovat vaatineet kuolleen puolison puoliskoa kun ositusta ei ole aikanaan tehty.

Kaikki omaisuus kuuluu osoituksen piiriin, olkoon kumman nimissä vaan, ainoastaan avioehto suojelee omaa omaisuutta.
Aina kannattaa tehdä avioehtosopimus, kun aikoo avioitua.

Joo sitähän mä vähän aattelinkin että talo menee puoliksi vaikka on mun nimissä, koska on hankittu avioliiton solmimisen jälkeen. Lähinnä olin kiinnostunut aikarajoista, mutta ei taida sellaisia sitten olla.

Vielä yks pointti ositukseen.

Vaikka teettekin osituksen, ja siinä lukee ettei sitä voi myöhemmin riitauttaa, niin jos puolisko on osituksessa salannut omaisuutta, esim, sijoituksia, tms, sen voi periaatteessa koska tahansa riitauttaa.
Pahimmassa tapauksessa se on petos, 2v linnaa, ja ositus menee kokonaisuudessaan uusiksi.

Löysin tänän, googlettamalla *pimittäminen osituksessa*
Kun suomi neito jätti kertomatta osituksessa 20 000€ salkustaan. Luuli etten tiedä.
Kysyin asiasta vielä osituksessa, mut kuten arvata saattaa, suomineito ei pystynyt olemaan rehellinen, edes rysänpäältä kiinni jäädessään.

E ise talo puoliksi mene jos siitä on velkaa. Esim. talon arvo 200 tonnia ja velkaa on 100 tonnia niin reialiomaisuus on 100 tonnia ja se puoliski niin tasinko on 50 tonnia.
Jos omakotitalo on ollut puolisolla ennen naimisisin mennessä niin se pienentää tasinko ja olisi kannattanut avioehto tehdä aikanaan.

Ei ole aikarajaa. Toisaalta sitä ei ole molempien elinaikana pakko tehdäkään. Vasta kun kuolema koittaa jommallekummalle.