Olen miettinyt tässä ahdistuneisuushäiriön kanssa eläessäni, mitkä seikat vaikuttaisivat ahdistuneisuuteen. Minulla ei ole koskaan ollut masennusta tai ahdistavia ajatuksia, on vain ilman loppumisen tunne, ja sitä myötä välillä paniikkihäiriötyyppistä oiretta. Olen nyt 44-v ja kaikki alkoi pikkuhiljaa paniikkihäiriötyyppisesti parikymmentä vuotta sitten. Ehkä viimeiset 7 vuotta tai jotain olen syönyt citalopraamia kausittain. Nyt vuoden verran ollut tosi hyvä olo ilman lääkitystä, kunnes tuli ilmeisesti niin paljon stressitekijöitä, että puhkesi kuukausi sitten uudestaan. Ikäiseni läheinen kuoli yllättäen, ja toinen, vanhempi tosin, on kuolemansairas. Anemian alku iski samalla ja aktiviteettia turhan paljon.
Mutta haluaisin kuulla muilta saman oireen kanssa eläviltä, millaisia olette luonteeltanne, millainen ruokavalio ym ym. Onko muita oireita jne... Voisi miettiä voisiko omaa elämää jotenkin muuttaa rennompaa suuntaan esim.
Itse olen aika painofriikki, anorektisia taipumuksia. Alhainen rauta ja altis sydämen rytmihäiriöille. Rakastan tutkimustyötäni, ja haluaisin olla mukana enemmissä projekteissa kuin mille on aikaa. Menen myös kaikkeen muuhun aktiviteettiin aina mukaan. Lisäksi 3 lasta 13-19 vuotiaat. Omakotitalo jossa keskimääräistä alkeellisemat olosuhteet. En kuitenkana koe stressaantuvani mistään, mutta tuntuu että käyn koko ajan kierroksilla. Paitsi nyt, kun olen taas ahdistuksen lamaannuttama. Eli ehkä elämän rauhoittaminen yleensä olisi hyvästä? Keskittyminen vähemmän ruokavalioon, jotta rauta pysyy hyvänä, ja saa tarpeeksi energiaa?
Ahdistuneisuushäiriö - altistavia tekijöitä
1
67
Vastaukset
- Anonyymi
Voisi ajatella että juuri se saa ahdistumaan kun yrittää liikaa. Itseltään ei pitäisi vaatia liian paljon kun sitten tulee tuntemuksia ettei mikään riitä, jollain lailla väsyy siihen kun kaikkea aktiviteettia on liikaa ja se on just se mikä tekee olon ahdistuneeksi. Ehkä juuri tuo että haalit itsellesi liikaa kaikkea tekemistä ja tarkkaan vahdit syömisiäsi vaikuttaa siihen ahdistuneisuuden tunteeseen. Olet ihan oikeassa kun olet pohtinut että pitäisikö ottaa rennommin. Se kannattaa koska yleensä ei hyvää seuraa kun stressaa asioista liikaa. Minuakin ajoittain ahdistaa elämäntilanteeni kun sairastelen fyysisesti eli tilanne on hieman erilainen kuin sinulla, mutta itse olen ainakin yrittänyt muuttaa asennoitumistani rennommaksi, usein se auttaa aika hyvin. Tietysti on vaikeampiakin päiviä ja aikoja mutta kun tietää että ne menevät ohi niin on helpompi olla henkisesti, huomaa että kyllähän tässä kuitenkin pärjää ja siitä saa tsemppiä eteenpäin. Päivä kerrallaan on mentävä kun kahtakaan ei pääse.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https2712486- 381399
En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e611372Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan221156Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change71144Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej481136En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o261133- 91101
Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(461073- 61032