Mitä seurauksia tulee ihmisen terveydelle, joka ei ole itsetuhoinen eikä vaaraksi muille eikä psykoottinen, mutta viedään väkivaltaisesti käsiraudoissa suljetulle osastolle pariksi päiväksi? Tämä kaikki psykiatrioppilaan osaamattomuuden takia. Lisäksi kieltäydytään kuulemasta lähiomaisia, ystävää ja hoitavaa lääkäriä. Ei edes pyydetty anteeksi virhettä.
Minä traumatisoiduin vakavasti lisää. Minua ei hoidettu mitenkään. Psykiatria vahingoittaa traumatisoituja ihmisoikeusrikkomuksilla.
suljettu osasto
Anonyymi
88
1132
Vastaukset
- Anonyymi
kannattaa totella ja yrittää vaan joka vuosi kuntouttaa itseään
mahdollisimman paljon ja käydä mahdollisimman paljon hoidoissa.
sillä tavalla olen itse säästynyt suuremmilta pakottamisilta pidemmän aikaa. - Anonyymi
Määrätyt lääkkeet kannattaa ottaa, ja osallistua aktiivisesti hoitoonsa. Siten voit paremmin ja säästyt ikäviltä kokemuksilta.
- Anonyymi
Kieltämättä lääkkeen liian nopea lopetus voi johtaa sekavuustilaan ja ahdistukseen, joka voi johtaa erityisesti hyvin hoitoon integroituneelle potilaalle sen, että hän joutuu mielisairaalaan. Tulee tardiivia psykoosia, maniaa, akathisiaa jne. Kannattaa lopettaa mahdollisimman maltillisesti ja mieluiten ammattilaisen tuella. Niille jotka eivät ole vielä aloittaneet psykiatrien määräämiä huumausaineita, niin heidän kannattaisi välttää mahdollisimman paljon lääkkeiden aloittamista. Jos on pakko käyttää esimerkiksi rauhoittavia, niin niitä kannattaa käyttää mahdollisimman vähän aikaa.
Psykoaktiivisten lääkkeiden tutkimunäyttö ei viittaa siihen, että ne parantaisivat kenenkään toimintakykyä pitkällä aikavälillä. Tosin niitähän ei usemmiten ole tutkittu kuin muutamia viikkoja, ja näissäkin tutkimuksissa hyödynnetään tehokkaasti vieroitusoireiden aiheuttamaa biasta, joka suosii lääkitystä. Pitkäaikaislääkitystä onkin suositeltu näiden vieroitusoiretutkimusten pohjalta jatkamaan vuosikausia, vaikka nehän todellisuudessa viittaavat siihen, että lääkkeitä ei kannattaisi edes aloittaa.Itse asiassa ne laskevat toimintakykyä, eli kognitiivista toimintakykyä, motivaatiota, jaksamista jne. niin rajusti, että on parempi olla lievästi psykoottinen kuin syödä neuroleptejä. Psykoosi usein menee spontaanisti ohitse hyvällä psykososiaalisella tuella, mutta pitkäaikaisen lääkityksen aiheuttamat neurokongitiiviset vauriot eivät välttämättä täysin koskaan parane.
Olisit ottanut loman kannalta?
Siellä palvelu pelaa kaikinpuolin , vielä kun hierojan hommaisivat sinne niin bueno...
Kannabis lääkkeeksi ja homma rulettaa :)- Anonyymi
Nyt et ymmärrä mistä puhut. Vapaudenriisto ei ole lomaa. Se on hirvittävä väkivallan teko.
Anonyymi kirjoitti:
Nyt et ymmärrä mistä puhut. Vapaudenriisto ei ole lomaa. Se on hirvittävä väkivallan teko.
On riistetty vapaus syyttä ja ihan toisessa tapauksessa vierailin akuuttiosastolla muutaman kuukauden joten tiedän mistä kirjoitan.
Tuo on ihan arkipäivää Suomessa joten ei iso asia paitsi silloin tietysti kun se omalle kohdalle osuu :'D
Ja yllättäen eikä aina suunnitellusti:'D- Anonyymi
BabylonGetaway kirjoitti:
On riistetty vapaus syyttä ja ihan toisessa tapauksessa vierailin akuuttiosastolla muutaman kuukauden joten tiedän mistä kirjoitan.
Tuo on ihan arkipäivää Suomessa joten ei iso asia paitsi silloin tietysti kun se omalle kohdalle osuu :'D
Ja yllättäen eikä aina suunnitellusti:'DOk. Vaikuttaa sille, että sinä olet jo toipunut perusteettomasta vapaudenriistosta kohtalaisen hyvin. Minulle se oli niin traumaattinen väkivallan teko, että en ole toipumaan pystynyt.
- Anonyymi
Mielestäni sellaista henkilöä ei ole sopivaa pitää suljetulla osastolla, joka voi ottaa asian loman kannalta. Pitäisi lähettää välittömästi kotiin. Kyseessä on veroeurojen väärinkäyttö.
Anonyymi kirjoitti:
Mielestäni sellaista henkilöä ei ole sopivaa pitää suljetulla osastolla, joka voi ottaa asian loman kannalta. Pitäisi lähettää välittömästi kotiin. Kyseessä on veroeurojen väärinkäyttö.
Sitähän se suljettu osasto On!
Rauhoittumista, Ruokakellon kilinää, nappien jakoa , tupakan pummimista ja loput heitteillejättöä....(sain itseasiassa tutun kautta ulkoiluihin hiukan kannabistakin joten rennoin rantein telkkua sopi katsella).
Lääkäri yrittää kaikkensa saadakseen leivottua ihmisistä sairaita ja myytyä lääkkeitä apua tarvitseville ihmisille ja suljettu osasto ei siihen paljoakaan apua Anna.
Minustakin yrittivät tehdä vaikka mitä mutta sanoin että eipä ole sairaudentuntoa niin hiiltyi lääkärikin aikansa jankattua.
Tosin pääsi niskan päälle kun kerroin haluavani muuttaa maalle ja sylkäisi diagnoosiksi vetäytyvän persoonallisuuden :'D
Siellä on terveitä hermolomilla, on järkyttyneitä, henkimaailman ja tämän maailman välissä kulkevia mutta ei sitä ymmärtäviä jne jne jne....kaikenlaista.- Anonyymi
BabylonGetaway kirjoitti:
Sitähän se suljettu osasto On!
Rauhoittumista, Ruokakellon kilinää, nappien jakoa , tupakan pummimista ja loput heitteillejättöä....(sain itseasiassa tutun kautta ulkoiluihin hiukan kannabistakin joten rennoin rantein telkkua sopi katsella).
Lääkäri yrittää kaikkensa saadakseen leivottua ihmisistä sairaita ja myytyä lääkkeitä apua tarvitseville ihmisille ja suljettu osasto ei siihen paljoakaan apua Anna.
Minustakin yrittivät tehdä vaikka mitä mutta sanoin että eipä ole sairaudentuntoa niin hiiltyi lääkärikin aikansa jankattua.
Tosin pääsi niskan päälle kun kerroin haluavani muuttaa maalle ja sylkäisi diagnoosiksi vetäytyvän persoonallisuuden :'D
Siellä on terveitä hermolomilla, on järkyttyneitä, henkimaailman ja tämän maailman välissä kulkevia mutta ei sitä ymmärtäviä jne jne jne....kaikenlaista.Hauskasti kykenet kommentoimaan.
- Anonyymi
BabylonGetaway kirjoitti:
Sitähän se suljettu osasto On!
Rauhoittumista, Ruokakellon kilinää, nappien jakoa , tupakan pummimista ja loput heitteillejättöä....(sain itseasiassa tutun kautta ulkoiluihin hiukan kannabistakin joten rennoin rantein telkkua sopi katsella).
Lääkäri yrittää kaikkensa saadakseen leivottua ihmisistä sairaita ja myytyä lääkkeitä apua tarvitseville ihmisille ja suljettu osasto ei siihen paljoakaan apua Anna.
Minustakin yrittivät tehdä vaikka mitä mutta sanoin että eipä ole sairaudentuntoa niin hiiltyi lääkärikin aikansa jankattua.
Tosin pääsi niskan päälle kun kerroin haluavani muuttaa maalle ja sylkäisi diagnoosiksi vetäytyvän persoonallisuuden :'D
Siellä on terveitä hermolomilla, on järkyttyneitä, henkimaailman ja tämän maailman välissä kulkevia mutta ei sitä ymmärtäviä jne jne jne....kaikenlaista.Minä taas olen muuttanut maalta kaupunkiin. Lienee parasta jättää kertomatta. Alkavat nimitellä vaikkapa huomionhakuiseksi.
- Anonyymi
Ei ole ollut mitään lääkettä käytössä. Ei myöskään huumaavien aineiden käyttöä. Ei osastohoitoja. Traumaperäinen stressihäiriö oli ennestään. Sitä ei hoidettu mitenkään.
Traumatisoiduin minuun kohdistuneiden väkivaltaisten pakkotoimien takia lisää. Vointini romahti tuon reissun takia. Nyt on muutama vuosi tapahtumasta. En ole toipunut vieläkään. En voi enää luottaa psykiatriaan yhtään. On se niin väkivaltaista ihmis- ja perusoikeuksien rikkomista.- Anonyymi
Pakkotoimiahan on käytettävä sairaudentunnottomalle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pakkotoimiahan on käytettävä sairaudentunnottomalle.
Minulla on sairaudentunto. Tiedän ja myönnän sairastavani traumaperäistä stressihäiriötä, jonka aiheutti työpaikalla pitkäkestoinen esimiehen minuun kohdistama rankka ja pitkäkestoinen henkinen väkivalta.
Niinpä kyseessä oli hoitovirhe. Traumatisoiduin lisää tuon rajun kyydityksen ja vapaudenriiston takia. Minua ei hoidettu mitenkään. Ei edes pyydetty anteeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on sairaudentunto. Tiedän ja myönnän sairastavani traumaperäistä stressihäiriötä, jonka aiheutti työpaikalla pitkäkestoinen esimiehen minuun kohdistama rankka ja pitkäkestoinen henkinen väkivalta.
Niinpä kyseessä oli hoitovirhe. Traumatisoiduin lisää tuon rajun kyydityksen ja vapaudenriiston takia. Minua ei hoidettu mitenkään. Ei edes pyydetty anteeksi.Miksi et sitten halunnut ottaa hoitoa vastaan, vaan sinut oli pakolla vietävä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi et sitten halunnut ottaa hoitoa vastaan, vaan sinut oli pakolla vietävä?
Ensin valittaa, ettei hoidettu mitenkään ja sitten kun viedään pakolla hoitoon, niin sekään ei ole mielestään oikein tehty.
- Anonyymi
Vaikka olisi vaaraksi muille ja psykoottinen, pakkohoito voi traumatisoida ihmisen. Onhan se traumaattista, jos sinut raahataan kodistasi vastoin tahtoasi ja kolkataan tajuttomaksi massiivisella lääkekoktaililla. Kokemus on verrattavissa kidnappauksen tai puskaraiskauksen aiheuttamaan traumaan. Yleensä siihen yhdistyy halventava dehumanisoiva kohtelu ja ihmisen tahdon totaalinen sivuuttaminen. Se eroaakin puskaraiskauksesta lähinnä siinä mielessä, että oikeusjärjestelmä pitää tätä väkivaltaa legitiiminä ja on erittäin vaikea todistaa hoitovirhettä, koska oletetusti psykoottisen ihmisen mielipide on lähtökohtaisesti epäluotettava. Järjestelmässä puoskarit myös suojelevat toinen toisiaan.
Siksi ei ole kiinnostavaa tuoda esille sitä epäkohtaa, että psykiatrien ja lääkärien kognitiivinen kapasiteetti ei yleensä riitä erottamaan vaarallista ei-vaarallisesta eikä hahmottamaan sitä, milloin tahdosta riippumattomasta hoidosta on ihmiselle hyötyä ja milloin haittaa. Mikään tutkimus ei tue sitä väitettä, että se pitkällä aikavälillä vähentäisi itsemurhariskiä, vaan päin vastoin. Lääkkeet myös aiheuttavat erinäisiä komplikaatioita, kuten akatisiaa, joka lisää agresssiivisuutta. Ei ole sellaista objektiivista mittaria, jolla voitaisiin erottaa toimiva pakkohoito ei-toimivasta. Siksi on aina niin, että mielestään terveet joutuvat pakkohoitoon ja traumatisoituvat siitä. Myös mielestään sairaat traumatisoituvat siitä, jopa enemmän, koska heillä on vähemmän psyykkistä resilienssiä käsitellä tätä puskaraiskauksen kaltaista traumaa, kuin henkisesti tasapainoisemmilla ihmisillä.- Anonyymi
Mitäs näillä pitäisi mielestäsi tehdä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitäs näillä pitäisi mielestäsi tehdä?
Sitä minäkin ihmettelen, kun ei saisi lääkitä, eikä viedä hoitoon. Joku konstihan siihen paranemiseen, tai edes olonsa helpotukseen pitäisi olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä minäkin ihmettelen, kun ei saisi lääkitä, eikä viedä hoitoon. Joku konstihan siihen paranemiseen, tai edes olonsa helpotukseen pitäisi olla.
Se että ihminen raahataan tämän häiriintyneen kultin kaltaisen ammattikunnan ylläpitämään huumeluolaan, jota kutsutaan perverssillä nimityksellä "sairaala", ei ole hoidollinen interventio. Siitä ei ole hoidollisessa mielessä mitään hyötyä. En ymmärrä, miksi sinun on sitä niin vaikea käsittää? Uskotko tosiaan, että valmiiksi traumatisoituneet ihmiset tosiaan hyötyvät siitä, että heidät kidnapataan huumattavaksi kuukausien ajaksi johonkin kellariin, josta eivät tiedä, koska pääsevät pois?
Itse ehdottaisin vaihtoehtoisena hoitomuotona puhumista ja dialogia. Oletko koskaan kuullut tästä mullistavasta uudesta keksinnöstä? Onko sinulle uusi asia myös sellainen uusi mullistava menetelmä, jota kutsutaan kuunteluksi? Oletko sitten ikinä kuullut sellaisesta aivan ihmeellisestä uudesta hoitokeksinnöstä, jota kutsutaan ymmärtämiseksi? Siis ensin kuuntelet toista ihmistä, prosessoit hänen sanomansa, ja sitten reagoit hänen puheeseensa tuottamalla äänihuulillasi lukuisista erillisistä äänteistä muodostuvaa symbolikieltä? Ihmiset ovat käyttäneet tätä menetelmää vuosituhansia, mutta tämän yhteiskunnan väestön mielenterveyttä viime vuosikymmeninä tehokkaasti rappeuttanut huumemafia nimeltä psykiatria ei ole aivan vielä kovin syvällisesti viitsinyt tutustua menetelmän vaikutuksiin. Se tehoaa suureen osaan jopa syvässä psykoosissa olevista ihmisistä ja sitä on käytetty menestyksekkäästi vuosikymmeniä.esimerkiksi Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä.
Jos olet aidosti kiinnostunut tutustumaan tähän mullistavaan uuteen hoitomenetelmään, niin voisit lukea vaikka juuri tänä vuonna julkaistun 19 vuotta kestäneen tutkimuksen, jossa verrataan avoimen dialogin ja käypä hoidon tuloksia psykoosien hoidossa. Sillä ollaan saatu pakkohoitoa radikaalisti vähenemään ja toimintakyky säilymään niin, että ihmiset -ihmeellistä kyllä -kykenevät jopa töihin ja opintoihin.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0165178117323338?via=ihub
Ihmisiä saa myös toki huumata, mutta huumaamisen tulee perustua tietoon perustuvaan suostumukseen. Esimerkiksi potilaalle ei saa valehdella vastoin tutkimusnäyttöä, että hänellä on diabeteksen kaltainen aivosairaus tai että hänen aivonsa rappeutuvat, jos he eivät syö jotain psykoaktiivista ainetta, jonka vaikutukset ovat tutkijoiden hienoa kieltä käyttäen "emergenttejä". Tämä on epäeettinen käytäntö ja lähellä sitä, että se rikkoo potilaan oikeuksia saada aitoon tutkimusnäyttöön pohjautuvaa aitoa tieto eri hoitovaihtoehdoista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se että ihminen raahataan tämän häiriintyneen kultin kaltaisen ammattikunnan ylläpitämään huumeluolaan, jota kutsutaan perverssillä nimityksellä "sairaala", ei ole hoidollinen interventio. Siitä ei ole hoidollisessa mielessä mitään hyötyä. En ymmärrä, miksi sinun on sitä niin vaikea käsittää? Uskotko tosiaan, että valmiiksi traumatisoituneet ihmiset tosiaan hyötyvät siitä, että heidät kidnapataan huumattavaksi kuukausien ajaksi johonkin kellariin, josta eivät tiedä, koska pääsevät pois?
Itse ehdottaisin vaihtoehtoisena hoitomuotona puhumista ja dialogia. Oletko koskaan kuullut tästä mullistavasta uudesta keksinnöstä? Onko sinulle uusi asia myös sellainen uusi mullistava menetelmä, jota kutsutaan kuunteluksi? Oletko sitten ikinä kuullut sellaisesta aivan ihmeellisestä uudesta hoitokeksinnöstä, jota kutsutaan ymmärtämiseksi? Siis ensin kuuntelet toista ihmistä, prosessoit hänen sanomansa, ja sitten reagoit hänen puheeseensa tuottamalla äänihuulillasi lukuisista erillisistä äänteistä muodostuvaa symbolikieltä? Ihmiset ovat käyttäneet tätä menetelmää vuosituhansia, mutta tämän yhteiskunnan väestön mielenterveyttä viime vuosikymmeninä tehokkaasti rappeuttanut huumemafia nimeltä psykiatria ei ole aivan vielä kovin syvällisesti viitsinyt tutustua menetelmän vaikutuksiin. Se tehoaa suureen osaan jopa syvässä psykoosissa olevista ihmisistä ja sitä on käytetty menestyksekkäästi vuosikymmeniä.esimerkiksi Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä.
Jos olet aidosti kiinnostunut tutustumaan tähän mullistavaan uuteen hoitomenetelmään, niin voisit lukea vaikka juuri tänä vuonna julkaistun 19 vuotta kestäneen tutkimuksen, jossa verrataan avoimen dialogin ja käypä hoidon tuloksia psykoosien hoidossa. Sillä ollaan saatu pakkohoitoa radikaalisti vähenemään ja toimintakyky säilymään niin, että ihmiset -ihmeellistä kyllä -kykenevät jopa töihin ja opintoihin.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0165178117323338?via=ihub
Ihmisiä saa myös toki huumata, mutta huumaamisen tulee perustua tietoon perustuvaan suostumukseen. Esimerkiksi potilaalle ei saa valehdella vastoin tutkimusnäyttöä, että hänellä on diabeteksen kaltainen aivosairaus tai että hänen aivonsa rappeutuvat, jos he eivät syö jotain psykoaktiivista ainetta, jonka vaikutukset ovat tutkijoiden hienoa kieltä käyttäen "emergenttejä". Tämä on epäeettinen käytäntö ja lähellä sitä, että se rikkoo potilaan oikeuksia saada aitoon tutkimusnäyttöön pohjautuvaa aitoa tieto eri hoitovaihtoehdoista.Hyvin argumentoitu. Kiitos.
- Anonyymi
Traumaperistä stressihäiriötä ei hoideta lääkkeillä, joten lääkitystä ei ole edes tarjottu. En ole kieltäytynyt hoidosta, vaan apua nimenomaan menin pyytämään. Apua traumaperäiseen stressihäiriöön on saatavissa ainakin tri googlen mukaan.
Menin pyytämään hoitoa traumaperäiseen stressihäiriöön, mutta minua ainoastaan traumatisoitiin lisää suljetulla osastolla, jossa vain pidettiin pari päivää ja sitten vasta päästettiin kotiin lapun kanssa, että mielisairautta ei ole. (Siis ei ole ollut psykoosiakaan.)
Toiminta ei ollut asiallista. Ei pyydetty edes anteeksi. Traumatisoivat lisää eivätkä mitenkään korjanneet tekemäänsä.- Anonyymi
Minkälaista hoitoa sitten oikein haluat?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkälaista hoitoa sitten oikein haluat?
En ainakaan käsiraudoissa vientiä suljetulle osastolle, jossa ei ole mitään tekemistä ja josta pääsee pois vasta parin päivän päästä traumatisoituneena lisää. Siitä ei voi käyttää termiä "hoito" hyvällä tahdollakaan.
Haluaisin henkisen väkivallan aiheuttaman traumaperäisen stressihäiriön oireiden lievittämistä keinoin, jotka eivät turruta minua. Keinojen tulisi auttaa käsittelemään asiaa ja siten pääsemään sen yli. Lisäksi keho-mieli-akselin rauhoittamiskeinot olisi hyvä oppia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ainakaan käsiraudoissa vientiä suljetulle osastolle, jossa ei ole mitään tekemistä ja josta pääsee pois vasta parin päivän päästä traumatisoituneena lisää. Siitä ei voi käyttää termiä "hoito" hyvällä tahdollakaan.
Haluaisin henkisen väkivallan aiheuttaman traumaperäisen stressihäiriön oireiden lievittämistä keinoin, jotka eivät turruta minua. Keinojen tulisi auttaa käsittelemään asiaa ja siten pääsemään sen yli. Lisäksi keho-mieli-akselin rauhoittamiskeinot olisi hyvä oppia.No kerro mitä ne keinot olisivat mielestäsi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ainakaan käsiraudoissa vientiä suljetulle osastolle, jossa ei ole mitään tekemistä ja josta pääsee pois vasta parin päivän päästä traumatisoituneena lisää. Siitä ei voi käyttää termiä "hoito" hyvällä tahdollakaan.
Haluaisin henkisen väkivallan aiheuttaman traumaperäisen stressihäiriön oireiden lievittämistä keinoin, jotka eivät turruta minua. Keinojen tulisi auttaa käsittelemään asiaa ja siten pääsemään sen yli. Lisäksi keho-mieli-akselin rauhoittamiskeinot olisi hyvä oppia.Käsirautoja ei laiteta asiallisesti käyttäytyvälle hoitoon viedessä. .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käsirautoja ei laiteta asiallisesti käyttäytyvälle hoitoon viedessä. .
Hei, mieti nyt vähän. Traumatisoituneen ihmisen kotiin murtaudutaan kahden poliisin voimin ja kahden sairaankuljettajan voimin turhaan. Ihminen katsoo tv-uutisia ja lukee samalla päivän sanomalehteä. Mieti, mikä järkytys se on. Minulle sanottiin, että se on sairaalaan lähtö. Sanoin, ettei siihen ole mitään syytä ja kysyin perusteluja. Tuolloin minut repäistiin sohvalta ylös, iskettiin pääni seinään ja laitettiin käsirautoihin. Olen pieni ja hentoinen, 60v. nainen.
Mielestäni en käyttäytynyt epäasiallisesti. Kysymykseni oli asiallinen. On hyvä muistaa tässä yhteydessä aiemmin kertomani, että en ollut itsetuhoinen enkä vaaraksi muille enkä mielisairas, kuten M2 lausuntoon parin päivän päästä kirjoitettiin. Siis en ollut pakkohoidossa. Minua ei hoidettu mitenkään. Minun vaan piti jaksaa istua suljetulla osastolla pari vuorokautta tekemättä mitään, kun siellä ei ole mitään tekemistä.
Psykiatria vahingoittaa riistämällä perusteetta ihmisoikeudet ja sellainen katsotaan Suomessa lailliseksi. Parempi olisi ollut istua ne pari päivää tutkintavankeudessa. Silloin olisivat joutuneet myöntämään virheen, hyvittämään sen ja ehkä/kai? pyytämään anteeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No kerro mitä ne keinot olisivat mielestäsi.
Valitettavasti en ole jaksanut alkaa opiskelemaan alaa, jotta tietäisin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei, mieti nyt vähän. Traumatisoituneen ihmisen kotiin murtaudutaan kahden poliisin voimin ja kahden sairaankuljettajan voimin turhaan. Ihminen katsoo tv-uutisia ja lukee samalla päivän sanomalehteä. Mieti, mikä järkytys se on. Minulle sanottiin, että se on sairaalaan lähtö. Sanoin, ettei siihen ole mitään syytä ja kysyin perusteluja. Tuolloin minut repäistiin sohvalta ylös, iskettiin pääni seinään ja laitettiin käsirautoihin. Olen pieni ja hentoinen, 60v. nainen.
Mielestäni en käyttäytynyt epäasiallisesti. Kysymykseni oli asiallinen. On hyvä muistaa tässä yhteydessä aiemmin kertomani, että en ollut itsetuhoinen enkä vaaraksi muille enkä mielisairas, kuten M2 lausuntoon parin päivän päästä kirjoitettiin. Siis en ollut pakkohoidossa. Minua ei hoidettu mitenkään. Minun vaan piti jaksaa istua suljetulla osastolla pari vuorokautta tekemättä mitään, kun siellä ei ole mitään tekemistä.
Psykiatria vahingoittaa riistämällä perusteetta ihmisoikeudet ja sellainen katsotaan Suomessa lailliseksi. Parempi olisi ollut istua ne pari päivää tutkintavankeudessa. Silloin olisivat joutuneet myöntämään virheen, hyvittämään sen ja ehkä/kai? pyytämään anteeksi.Jotain oli aiemmin tapahtunut, kun sinut tultiin kotoa hakemaan. Kerrot ainoastaan tekojesi seurauksista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotain oli aiemmin tapahtunut, kun sinut tultiin kotoa hakemaan. Kerrot ainoastaan tekojesi seurauksista.
Aiemmin on tapahtunut se, että jouduin työpaikallani pitkäkestoisen, rankan henkisen väkivallan kohteeksi ja sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön. Menin mielialahäiriöpoliklinikalle pyytämään traumaperäisen stressihäiriön oireiden lievityskeinoja eli hoitoa.
Psykiatrioppilas otti vastaan. Hän ei oikein osannut asiaansa. Hänellä ei ollut kokeneempaa kollegaa paikalla auttamassa. Hän meni kysymään osastonhoitajalta. Osastonhoitaja, jolla on sama sukunimi kuin henkistä väkivaltaa harjoittaneella esimiehellä tuli paikalle ja sanoi heti ovesta tullessaan kuulematta minua, että psykoosissa se on. Kysyin mahdollista sukulaisuussuhdetta esimieheen. Hän sanoi, että voi vaikka ollakin. Tuolloin sanoin, että on sitten parempi, että poistun ja niin tein.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa. Mielestäni olen toiminut loogisesti ja perustellusti. Pakkotoimia ei saisi käyttää rangaistuskeinona. Se on väärää vallan käyttöä eli henkistä väkivaltaa. Sitähän minä en olisi enää tarvinnut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aiemmin on tapahtunut se, että jouduin työpaikallani pitkäkestoisen, rankan henkisen väkivallan kohteeksi ja sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön. Menin mielialahäiriöpoliklinikalle pyytämään traumaperäisen stressihäiriön oireiden lievityskeinoja eli hoitoa.
Psykiatrioppilas otti vastaan. Hän ei oikein osannut asiaansa. Hänellä ei ollut kokeneempaa kollegaa paikalla auttamassa. Hän meni kysymään osastonhoitajalta. Osastonhoitaja, jolla on sama sukunimi kuin henkistä väkivaltaa harjoittaneella esimiehellä tuli paikalle ja sanoi heti ovesta tullessaan kuulematta minua, että psykoosissa se on. Kysyin mahdollista sukulaisuussuhdetta esimieheen. Hän sanoi, että voi vaikka ollakin. Tuolloin sanoin, että on sitten parempi, että poistun ja niin tein.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa. Mielestäni olen toiminut loogisesti ja perustellusti. Pakkotoimia ei saisi käyttää rangaistuskeinona. Se on väärää vallan käyttöä eli henkistä väkivaltaa. Sitähän minä en olisi enää tarvinnut.... Surkuhupaista on, että käsiraudat tippuivat pois, kun käteni oli niillä sidottu selän taakse. Pieni, hentoinen nainen kun olen. Tämäkin todistaa käsirautojen olleen turhaa, niin kuin kaiken muunkin.
Mitenkähän tästä voisi joku päivä selvitä jatkamaan elämäänsä? Voikohan? - Anonyymi
Kuten olen aiemmin kertonut, niin joutuivat toteamaan ja kirjoittamaan M2 lausuntoon, että en ole mielisairas eli psykoosia ei ole.
Pyydän lukemaan tarkemmin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuten olen aiemmin kertonut, niin joutuivat toteamaan ja kirjoittamaan M2 lausuntoon, että en ole mielisairas eli psykoosia ei ole.
Pyydän lukemaan tarkemmin.Käytöksesi on ollut niin outoa, että on samankaltaista kuin psykoosissa. Apua menit hakemaan, mutta kuvittelit hoitajan olevan sukua traumaperäisen ongelman aiheuttajalle, niin lähdit kesken tilanteen pois. Luepa itse tuolta "Terveys" osiosta mitä kaikkea psykoosi pitää sisällään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käytöksesi on ollut niin outoa, että on samankaltaista kuin psykoosissa. Apua menit hakemaan, mutta kuvittelit hoitajan olevan sukua traumaperäisen ongelman aiheuttajalle, niin lähdit kesken tilanteen pois. Luepa itse tuolta "Terveys" osiosta mitä kaikkea psykoosi pitää sisällään.
En kuvitellut sukulaisuussuhdetta, vaan kysyin asiaa, koska heillä oli sama sukunimi. Voisitko ajatella, että saamani vastaus oli epäasiallinen ja epäammattimainen. Tuollainen ei herätä luottamusta. Silloin on viisainta poistua tilanteesta.
...ja toistan vielä, että joutuivat myöntämään ja kirjallisestikin todistamaan, että minulla ei ollut psykoosia. Anonyymi kirjoitti:
... Surkuhupaista on, että käsiraudat tippuivat pois, kun käteni oli niillä sidottu selän taakse. Pieni, hentoinen nainen kun olen. Tämäkin todistaa käsirautojen olleen turhaa, niin kuin kaiken muunkin.
Mitenkähän tästä voisi joku päivä selvitä jatkamaan elämäänsä? Voikohan?"Aiemmin on tapahtunut se, että jouduin työpaikallani pitkäkestoisen, rankan henkisen väkivallan kohteeksi ja sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön. Menin mielialahäiriöpoliklinikalle pyytämään traumaperäisen stressihäiriön oireiden lievityskeinoja eli hoitoa.
Psykiatrioppilas otti vastaan. Hän ei oikein osannut asiaansa. Hänellä ei ollut kokeneempaa kollegaa paikalla auttamassa. Hän meni kysymään osastonhoitajalta. Osastonhoitaja, jolla on sama sukunimi kuin henkistä väkivaltaa harjoittaneella esimiehellä tuli paikalle ja sanoi heti ovesta tullessaan kuulematta minua, että psykoosissa se on. Kysyin mahdollista sukulaisuussuhdetta esimieheen. Hän sanoi, että voi vaikka ollakin. Tuolloin sanoin, että on sitten parempi, että poistun ja niin tein.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa. Mielestäni olen toiminut loogisesti ja perustellusti. Pakkotoimia ei saisi käyttää rangaistuskeinona. Se on väärää vallan käyttöä eli henkistä väkivaltaa. Sitähän minä en olisi enää tarvinnut."
- Kokemasi törkeä väärinkäytös pitäisi selvittää perusteellisesti. Kerättyäsi voimia yritä laittaa asia eteenpäin ensi alkuun vaikkapa https://www.oikeusasiamies.fi/fi_FI/web/guest/kantelu-oikeusasiamiehelle eduskunnan oikeusasiamiehelle, ettei kimppuusi käydä asiattomasti uudestaan.
Katso myös kirjoitukseni:
"Oletko jäänyt hoitoa vaille tai saanut väärää hoitoa?
Tee potilasvahinkoilmoitus ja vaadi oikeutta."
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16079089/oletko-jaanyt-hoitoa-vaille-tai-saanut-vaaraa-hoitoa-tee-potilasvahinkoilmoitus-ja-vaadi-oikeutta-
Tutustu linkkiin https://eurooppatiedotus.fi/sina-ja-eu/valitus-vetoamismahdollisuudet-eussa/ viestini lopussa, sillä ollessamme osa EU:ta, niin hyvässä kuin pahassa, ei täälläkään kaikki käytös ole enää ok. Kokemastaan mielivallasta on syytäkin kannella eteenpäin tullakseen kitketyksi Suomesta.- Anonyymi
sanasinko kirjoitti:
"Aiemmin on tapahtunut se, että jouduin työpaikallani pitkäkestoisen, rankan henkisen väkivallan kohteeksi ja sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön. Menin mielialahäiriöpoliklinikalle pyytämään traumaperäisen stressihäiriön oireiden lievityskeinoja eli hoitoa.
Psykiatrioppilas otti vastaan. Hän ei oikein osannut asiaansa. Hänellä ei ollut kokeneempaa kollegaa paikalla auttamassa. Hän meni kysymään osastonhoitajalta. Osastonhoitaja, jolla on sama sukunimi kuin henkistä väkivaltaa harjoittaneella esimiehellä tuli paikalle ja sanoi heti ovesta tullessaan kuulematta minua, että psykoosissa se on. Kysyin mahdollista sukulaisuussuhdetta esimieheen. Hän sanoi, että voi vaikka ollakin. Tuolloin sanoin, että on sitten parempi, että poistun ja niin tein.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa. Mielestäni olen toiminut loogisesti ja perustellusti. Pakkotoimia ei saisi käyttää rangaistuskeinona. Se on väärää vallan käyttöä eli henkistä väkivaltaa. Sitähän minä en olisi enää tarvinnut."
- Kokemasi törkeä väärinkäytös pitäisi selvittää perusteellisesti. Kerättyäsi voimia yritä laittaa asia eteenpäin ensi alkuun vaikkapa https://www.oikeusasiamies.fi/fi_FI/web/guest/kantelu-oikeusasiamiehelle eduskunnan oikeusasiamiehelle, ettei kimppuusi käydä asiattomasti uudestaan.
Katso myös kirjoitukseni:
"Oletko jäänyt hoitoa vaille tai saanut väärää hoitoa?
Tee potilasvahinkoilmoitus ja vaadi oikeutta."
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16079089/oletko-jaanyt-hoitoa-vaille-tai-saanut-vaaraa-hoitoa-tee-potilasvahinkoilmoitus-ja-vaadi-oikeutta-
Tutustu linkkiin https://eurooppatiedotus.fi/sina-ja-eu/valitus-vetoamismahdollisuudet-eussa/ viestini lopussa, sillä ollessamme osa EU:ta, niin hyvässä kuin pahassa, ei täälläkään kaikki käytös ole enää ok. Kokemastaan mielivallasta on syytäkin kannella eteenpäin tullakseen kitketyksi Suomesta.Valitettavasti eduskunnan oikeusasiamies ei tutkinut asiaa perusteluna se, että minulle tapahtunut ei ole lainvastaista. Siis ei lainvastaista Suomessa, mutta olisikohan se lainvastaista Euroopassa. En tiedä enkä jaksa selvittää sitä. Voimat on loppu ja depressiota pukkaa.
Eduskunnan oikeusasiamies antoi huomautuksen psykiatriaan erikoistuvalle lääkärille ainoastaan siitä, että hän oli laittanut potilastietojani muille kysymättä minulta mitään ja vaikka olin omakantaan kieltänyt tietöjeni antamisen kenellekään. Siinä kaikki.
Linjajohtaja ja hallinnollinen ylilääkäri puolustivat loppuun asti erikoistuvan lääkärin toimintaa ja kaikkea minulle tehtyä asiallisena toimintana, myös potilastietojeni levittämistä luvatta.
Lienee jälleen todistettu, että ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille Suomessa ja virkamiehiä kuten lääkäreitä ei voi saada vastuuseen mitenkään.
Minun kohdalla sama ei pääse toistumaan. Olen päättänyt, että en ole enää missään tekemisissä psykiatrian kanssa. Yritän kuntoutua itse. Tästä syystä näillä sivuilla kyselenkin vinkkejä, miten tästä voisi selvitä eteenpäin elämässä. Mitään luottamusta ei enää ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käsirautoja ei laiteta asiallisesti käyttäytyvälle hoitoon viedessä. .
Eikö siellä enään ole sellaisia maskuliinisia tuimasti miehiin suhtautuvia naishoitajia joita miehetkin pelkää .
- Anonyymi
Mitä seurauksia tulee ihmisen terveydelle, kun hänen kokemansa akatisia mikä on lääkkeistä johtuva vakava sisäisen levottomuuden tila, tulkitaan vaan mielen sairautena, jätetään diagnosoimatta, diagnosoidaan väärin kiistetään ja lääkitään lisää lääkkeillä jotka pahentaa akatisiaa? Näin kävi minulle. Melkein kuolin oman lääkekeskeisen osastohoidon seurauksena.
Kukaan ei myönnä mitä minulle tehtiin. Akatisia on ollut kroonisena myös lääkepurkujen aikana. Mutta onneksi helpottanut antipsykooteista eroon päästessä.
Kelläpä ei masentaisi, saattaisi vähän olla itsetuhoisua ajatuksia tai olisi vähän hajottava olo, jos koko kehoa tuntuu kihelmöivän ja paikallaan istuminen on mahdotonta, sekä kokee oloa kuin olisi paniikkikohtauksessa 24/7? Tällaiseen tilaan psyykenlääkkeet veivät minut. Hermoraunioksi. Lääkevahinkoja pyrittiin "peittelemään" lääkitsemällä minut zombiksi, mutta haittavaikutukset vaan paheni.
Semmoista hoitoa on psykiatrinen hoito. Ensin potilaalla on ongelmat, minkä päälle tulee lääkkeistä haittavaikutuksia ja vieroitusoireita ja sitten ne virheellisesti diagnosoidaan ja lääkitään potilas työkyvyttömäksi ja vaurioitetaan häntä lisää ja lisää Lääkityksen haittoja lääkitään ja "hoidetaan" sähköhoidoilla. Eikä uskota potilasta ja traumatisoidaan potilas lukuisilla eri tavoilla!
Ainut tapa välttyä vammautumasta lisää on hakea tietoa, mitä ei psykiatreilta kuule. Hakea muiden vaurioituneiden tukea, miten he ovat selvinneet.- Anonyymi
Kaikki tuo mitä kirjoitat kokemuksesta on yhtä sen kanssa minkä ulkopuolelta tarkastellessa näin suljetulla osastolla pari päivää istuessa. Havaintoni ovat tarkkoja, koska minulla ei ollut mielisairautta eikä mitään lääkitystä. Mielenkiintoista ja pelottavaakin on se, että minuakaan ei uskota.
Minä olin osaston vanhin 60 v. Muut olivat 18-30v. Yksi yliopistokouluttautunut oli lääkitty lähes 200 kiloiseksi. Sairasti diabetesta, verenpainetautia ja uniapneaa. Hän ei pystynyt nukkumaan vaakatasossa ylipainon takia. Ikkunan piti olla koko yön auki, jotta hän sai riittävästi happea. Yritti päivisin opiskella/tehdä töitä läppärillä. Oli lääkevierotuksessa ja se ei näyttänyt onnistuvan. Sai tärinä/kouristus/tajunnanalenemakohtauksia, joita hoitajat eivät huomanneet, vaan muut potilaat. Nuoria täriseviä, joiden oli mahdotonta olla paikoillaan hetkeä pidempään oli useita. Puolitajuttomana oli jokunen huumausaineiden käytön takia tuotu. Hirveä kiroilu alkoi, kun heräsivät. Nuoria naisia oli pahoinpitelyn jäljiltä. Heidät oli lääkitty niin, että tasapaino horjui. Jotkut pyytivät hoitajilta keskustelutuokiota, kun ajatukset pyörii. Eivät saaneet muuta kuin pari tablettia.
Minä 60 v yritin pitää heille nuorille rauhallista jooga/jumppatuokiota ajankuluksi. Lähes kaikki kiinnostuivat asiasta, mutta he eivät pystyneet tekemään juuri mitään, kun lääkitys oli vienyt tasapainon.
Suren heidän kohtaloaan. En pystynyt auttamaan heitä eikä minunkaan traumaperäinen stressihäiriö noista oloista pitänyt. Pelkotilojahan siitä on seurannut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki tuo mitä kirjoitat kokemuksesta on yhtä sen kanssa minkä ulkopuolelta tarkastellessa näin suljetulla osastolla pari päivää istuessa. Havaintoni ovat tarkkoja, koska minulla ei ollut mielisairautta eikä mitään lääkitystä. Mielenkiintoista ja pelottavaakin on se, että minuakaan ei uskota.
Minä olin osaston vanhin 60 v. Muut olivat 18-30v. Yksi yliopistokouluttautunut oli lääkitty lähes 200 kiloiseksi. Sairasti diabetesta, verenpainetautia ja uniapneaa. Hän ei pystynyt nukkumaan vaakatasossa ylipainon takia. Ikkunan piti olla koko yön auki, jotta hän sai riittävästi happea. Yritti päivisin opiskella/tehdä töitä läppärillä. Oli lääkevierotuksessa ja se ei näyttänyt onnistuvan. Sai tärinä/kouristus/tajunnanalenemakohtauksia, joita hoitajat eivät huomanneet, vaan muut potilaat. Nuoria täriseviä, joiden oli mahdotonta olla paikoillaan hetkeä pidempään oli useita. Puolitajuttomana oli jokunen huumausaineiden käytön takia tuotu. Hirveä kiroilu alkoi, kun heräsivät. Nuoria naisia oli pahoinpitelyn jäljiltä. Heidät oli lääkitty niin, että tasapaino horjui. Jotkut pyytivät hoitajilta keskustelutuokiota, kun ajatukset pyörii. Eivät saaneet muuta kuin pari tablettia.
Minä 60 v yritin pitää heille nuorille rauhallista jooga/jumppatuokiota ajankuluksi. Lähes kaikki kiinnostuivat asiasta, mutta he eivät pystyneet tekemään juuri mitään, kun lääkitys oli vienyt tasapainon.
Suren heidän kohtaloaan. En pystynyt auttamaan heitä eikä minunkaan traumaperäinen stressihäiriö noista oloista pitänyt. Pelkotilojahan siitä on seurannut....ja tapahtuihan siellä suljetulla muutakin.
Hoitajat provosoivat potilaita, mikä ei mielestäni ole asiallista tai sitten psykiatria on jäänyt pahasti kehityksessä ajasta jälkeen. Eräskin hoitaja kilisteli ja pyöräytteli kaulassa roikkuvan nauhan päässä olevia avaimia ohikulkiessaan. Katsoin jo päivällä, että tällaisen porukan läsnäollessa tuo ei ole viisasta eikä asiallistakaan käytöstä.
Niinhän siinä kävi, että havahduin iltayöstä kiirehtiviin askeliin käytävällä ja erikoisiin ihmisten äännähdyksiin. Eräs nuori mies oli tarttunut juuri kyseistä hoitajaa takaapäin ja veti kaulanauhan päässä olevia avaimia. Menin selän taakse ja ärjäisin "irti". Nuori mies säikähti ja ote irtosi hänen kääntyessä minuun päin. Tuolloin hoitaja heitti avaimet lattialle, josta mies ne nappasi ja häipyi yöhön. Hälytyskello alkoi soida ja potilaat juoksivat huoneistaan käytävälle hädissään huutaen "tulipalo" ja ovet on lukossa eikä pääse pakoon. Rauhoittelin heitä ja talutin huoneeseen takaisin nukkumaan.
Aamulla eristyshuoneen ovi oli lukossa ja pari vartijaa ovella. Huoneessa oli aivan hiljaista. Suru valtasi minut. Pelko vallitsi osastolla. Nuoren miehen kohtalo sinä yönä oli aivan turha. Hän oli hoitajan epäasiallisen käytöksen uhri, mutta hänen tulevaisuutensa taisi tulla sinetöidyksi tuona yönä.
Olen surullinen kyseisen nuoren miehen kohtalosta ja koen myötähäpeää psykiatrian tilasta Suomessa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
...ja tapahtuihan siellä suljetulla muutakin.
Hoitajat provosoivat potilaita, mikä ei mielestäni ole asiallista tai sitten psykiatria on jäänyt pahasti kehityksessä ajasta jälkeen. Eräskin hoitaja kilisteli ja pyöräytteli kaulassa roikkuvan nauhan päässä olevia avaimia ohikulkiessaan. Katsoin jo päivällä, että tällaisen porukan läsnäollessa tuo ei ole viisasta eikä asiallistakaan käytöstä.
Niinhän siinä kävi, että havahduin iltayöstä kiirehtiviin askeliin käytävällä ja erikoisiin ihmisten äännähdyksiin. Eräs nuori mies oli tarttunut juuri kyseistä hoitajaa takaapäin ja veti kaulanauhan päässä olevia avaimia. Menin selän taakse ja ärjäisin "irti". Nuori mies säikähti ja ote irtosi hänen kääntyessä minuun päin. Tuolloin hoitaja heitti avaimet lattialle, josta mies ne nappasi ja häipyi yöhön. Hälytyskello alkoi soida ja potilaat juoksivat huoneistaan käytävälle hädissään huutaen "tulipalo" ja ovet on lukossa eikä pääse pakoon. Rauhoittelin heitä ja talutin huoneeseen takaisin nukkumaan.
Aamulla eristyshuoneen ovi oli lukossa ja pari vartijaa ovella. Huoneessa oli aivan hiljaista. Suru valtasi minut. Pelko vallitsi osastolla. Nuoren miehen kohtalo sinä yönä oli aivan turha. Hän oli hoitajan epäasiallisen käytöksen uhri, mutta hänen tulevaisuutensa taisi tulla sinetöidyksi tuona yönä.
Olen surullinen kyseisen nuoren miehen kohtalosta ja koen myötähäpeää psykiatrian tilasta Suomessa.En yhtään ihmettele, että sinut on viety pakkohoitoon. Tuosta kommentistasi huomaa kuinka sekaisin oli ja näyt olevan vieläkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että sinut on viety pakkohoitoon. Tuosta kommentistasi huomaa kuinka sekaisin oli ja näyt olevan vieläkin.
Se tosiseikka ei miksikään muutu sinun täällä kirjotteluilla, että minulla on M2- todistus siitä, että en ole mielisairas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se tosiseikka ei miksikään muutu sinun täällä kirjotteluilla, että minulla on M2- todistus siitä, että en ole mielisairas.
Ei se M2 tosista siitä, ettetkö ollut pakkohoidon tarpeessa silloin, kun sinut hoitoon vietiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se M2 tosista siitä, ettetkö ollut pakkohoidon tarpeessa silloin, kun sinut hoitoon vietiin.
En ollut pakkohoidon tarpeessa. En ollut itsetuhoinen, en vaaraksi muille enkä psykoottinen. Se lukee myös omakannassa.
Kuten olen aiemmin jo kertonut, niin minua ei hoidettu mitenkään. En ole ollut pakkohoidossa, vaan istumassa suljetulla osastolla pari päivää virheellisin perustein.
Sinulla on nyt jotain ongelmaa, kun kuvittelet sieltä tietäväsi minun asiat. Kontaktin tarpeesi näyttäytyy suurena. Toivottavasti löydät ystäviä. Ehkä ei kannattaisi olla noin "kaikkitietävä".
En tiedä taustaasi, mutta toivon kaikkea hyvää elämääsi ja paranemista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ollut pakkohoidon tarpeessa. En ollut itsetuhoinen, en vaaraksi muille enkä psykoottinen. Se lukee myös omakannassa.
Kuten olen aiemmin jo kertonut, niin minua ei hoidettu mitenkään. En ole ollut pakkohoidossa, vaan istumassa suljetulla osastolla pari päivää virheellisin perustein.
Sinulla on nyt jotain ongelmaa, kun kuvittelet sieltä tietäväsi minun asiat. Kontaktin tarpeesi näyttäytyy suurena. Toivottavasti löydät ystäviä. Ehkä ei kannattaisi olla noin "kaikkitietävä".
En tiedä taustaasi, mutta toivon kaikkea hyvää elämääsi ja paranemista.Näiden kirjoitustesi perusteella olen mielipiteeni ilmaissut, en etsiäkseni kontakteja. Tämähän on keskustelupalsta, johon jokainen voi esittää mielipiteensä asioista saamansa käsityksen mukaan. Vähän kerrallaan olet ilmaissut taustaa, jonka perusteella sinut haettiin kotoa poliisien kera. Huomaan kuinka olet tuohtunut mielipiteistäni, kun en ole samaa mieltä kanssasi, vaan esitän omat käsityksesi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näiden kirjoitustesi perusteella olen mielipiteeni ilmaissut, en etsiäkseni kontakteja. Tämähän on keskustelupalsta, johon jokainen voi esittää mielipiteensä asioista saamansa käsityksen mukaan. Vähän kerrallaan olet ilmaissut taustaa, jonka perusteella sinut haettiin kotoa poliisien kera. Huomaan kuinka olet tuohtunut mielipiteistäni, kun en ole samaa mieltä kanssasi, vaan esitän omat käsityksesi.
"Näiden kirjoitustesi perusteella olen mielipiteeni ilmaissut, en etsiäkseni"
Minusta olet joko trolli tai muuten aika ajattelukyvytön ihminen. Väitteesi millä kritisoit aloittajaa ovat kehäpäätelmiä.
Aloittaja ei mielestäni ole ilmaissut mitään, minkä perusteella hän olisi ollut pakkohoidon tarpeessa.
Ja vaikka hän olisikin mt-lain pakkohoitokriteerit täyttänyt, ne kriteerit ovat nykyisen psykiatrisen ja psykologisen tutkimustiedon valossa hyvin kyseenalaiset. Yhdistyneet Kansakunnat eli YK on julkilausumassaan kieltänyt psykiatrisen pakkohoidon v, 2014. Se on traumaattista ja hyödytöntä, ei siis täytä tavoitettaan. YK vaatii kunnioittamaan kaikkien ihmis- ja perusoikeuksia, ja kehittämään vapaaehtoisuuteen pohjautuvia hoitokeinoja.
Anonyymi
Eilen 18:27 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Näiden kirjoitustesi perusteella olen mielipiteeni ilmaissut, en etsiäkseni"
Minusta olet joko trolli tai muuten aika ajattelukyvytön ihminen. Väitteesi millä kritisoit aloittajaa ovat kehäpäätelmiä.
Aloittaja ei mielestäni ole ilmaissut mitään, minkä perusteella hän olisi ollut pakkohoidon tarpeessa.
Ja vaikka hän olisikin mt-lain pakkohoitokriteerit täyttänyt, ne kriteerit ovat nykyisen psykiatrisen ja psykologisen tutkimustiedon valossa hyvin kyseenalaiset. Yhdistyneet Kansakunnat eli YK on julkilausumassaan kieltänyt psykiatrisen pakkohoidon v, 2014. Se on traumaattista ja hyödytöntä, ei siis täytä tavoitettaan. YK vaatii kunnioittamaan kaikkien ihmis- ja perusoikeuksia, ja kehittämään vapaaehtoisuuteen pohjautuvia hoitokeinoja.
Anonyymi
Eilen 18:27Minulle on se ja sama mitä mieltä olet minusta. ketään "tervettä" henkilöä ei viedä ns. pakkohoitoon ilman syytä. Se tässä on merkillistä, kun sitä apua ongelmiinsa ollaan haettu ja kun sitä ei omasta mielestään ole oikealla tavalla saanut, alkaa hoitojen haukkuminen. Kaikella hoidolla on pyrkimys potilaan parantamiseen, vaan kun nämä potilaat tietävätkin sitten muka paremmin mitä he tarvitsevat. Tällä palstallakaan ei juuri muuta etsitä, kuin myötätuntoa omia ongelmia kohtaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle on se ja sama mitä mieltä olet minusta. ketään "tervettä" henkilöä ei viedä ns. pakkohoitoon ilman syytä. Se tässä on merkillistä, kun sitä apua ongelmiinsa ollaan haettu ja kun sitä ei omasta mielestään ole oikealla tavalla saanut, alkaa hoitojen haukkuminen. Kaikella hoidolla on pyrkimys potilaan parantamiseen, vaan kun nämä potilaat tietävätkin sitten muka paremmin mitä he tarvitsevat. Tällä palstallakaan ei juuri muuta etsitä, kuin myötätuntoa omia ongelmia kohtaan.
Näköjään et kykene ymmärtämään lukemaasi. Toivon kuntoutumistasi. Yritä kiinnostua lukemaan kirjoja ja keskustele muiden kanssa oletko ymmärtänyt lukemasi oikein. En nyt osaa sinua auttaa enempää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näköjään et kykene ymmärtämään lukemaasi. Toivon kuntoutumistasi. Yritä kiinnostua lukemaan kirjoja ja keskustele muiden kanssa oletko ymmärtänyt lukemasi oikein. En nyt osaa sinua auttaa enempää.
Turhaan selität enempää, ymmärrän kyllä sairautesi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se M2 tosista siitä, ettetkö ollut pakkohoidon tarpeessa silloin, kun sinut hoitoon vietiin.
Olet väärässä.
Mielisairaus ei parane kahdessa päivässä tarkkailtavana istuttamalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet väärässä.
Mielisairaus ei parane kahdessa päivässä tarkkailtavana istuttamalla.Mielisairauttahan ei M2:n mukaan ollut. Tarkkana siellä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle on se ja sama mitä mieltä olet minusta. ketään "tervettä" henkilöä ei viedä ns. pakkohoitoon ilman syytä. Se tässä on merkillistä, kun sitä apua ongelmiinsa ollaan haettu ja kun sitä ei omasta mielestään ole oikealla tavalla saanut, alkaa hoitojen haukkuminen. Kaikella hoidolla on pyrkimys potilaan parantamiseen, vaan kun nämä potilaat tietävätkin sitten muka paremmin mitä he tarvitsevat. Tällä palstallakaan ei juuri muuta etsitä, kuin myötätuntoa omia ongelmia kohtaan.
Ihan sama mitkä pyrkimykset psykiatrialla on, mutta keinot millä yritetään saada potilas hoidettua ovat usein harmilliset. Neurotoksiset huonosti pitkällä tähtäimellä tutkitut "lääkkeet" jotka monilla pitkällä tähtäimellä koituu tuhoksi, ihmisten traumojen, reaktioiden vaikeisiin asioihin ja myös lääkeongelmie n sekä fyysisten väärinymmärrettyjen sairauksien patologisoiminen mielisairauksiksi, potilaan laittaminen sairaudentunnottoman asemaan ja päätösvallan poisvieminen, informaation puute mahdollisista määrätyistä myrkyistä aka lääkkeistä, väkisin tehdyt asiat, ja mahdollinen vangin tyylisessä asemassa pitäminen. Eniten minua iljeyttää psykiatriassa väkisinlääkitseminen pakkotilanteissa, usein ihmisten joilla on traumoja ja huonoja kokemuksia elämässä ja myös yököttää biologisen paykiatrian suuntaus, jossa lääkkeitä on kylvetty aivan järkyttäviä määriä ihmisille ja kaikki ongelmat nähdään biolog.ongelmina aivoissa. Ja satutetaan ihmisiä noilla aineilla, joita tutkitaan joku muutama viikko ja määrätään vuosiksi tai loppuelämäksi. Psykiatreilla on jo vuosikymmeniä ollut kunnollinen aivofetissi suorastaan, aivojen kemiat sitä ja tätä. Potilaille on valehdeltu kuinka he ovat rikkinäisiä biologisesti ja kuinka lääke auttaa.
Siperia opetti minua. Minulle psykiatria ei enää traumakokemusten jälkeen ole hoitoa. Hoidan itseäni toisilla keinoin.
Psykiatrian aiheuttamista vaurioista toipuminen on varastanut kauan elämästäni. Traumat, lääkehaitat, lääkehaittojen traumat jne...
Mutta enää psykiatria ei nujerra minua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
...ja tapahtuihan siellä suljetulla muutakin.
Hoitajat provosoivat potilaita, mikä ei mielestäni ole asiallista tai sitten psykiatria on jäänyt pahasti kehityksessä ajasta jälkeen. Eräskin hoitaja kilisteli ja pyöräytteli kaulassa roikkuvan nauhan päässä olevia avaimia ohikulkiessaan. Katsoin jo päivällä, että tällaisen porukan läsnäollessa tuo ei ole viisasta eikä asiallistakaan käytöstä.
Niinhän siinä kävi, että havahduin iltayöstä kiirehtiviin askeliin käytävällä ja erikoisiin ihmisten äännähdyksiin. Eräs nuori mies oli tarttunut juuri kyseistä hoitajaa takaapäin ja veti kaulanauhan päässä olevia avaimia. Menin selän taakse ja ärjäisin "irti". Nuori mies säikähti ja ote irtosi hänen kääntyessä minuun päin. Tuolloin hoitaja heitti avaimet lattialle, josta mies ne nappasi ja häipyi yöhön. Hälytyskello alkoi soida ja potilaat juoksivat huoneistaan käytävälle hädissään huutaen "tulipalo" ja ovet on lukossa eikä pääse pakoon. Rauhoittelin heitä ja talutin huoneeseen takaisin nukkumaan.
Aamulla eristyshuoneen ovi oli lukossa ja pari vartijaa ovella. Huoneessa oli aivan hiljaista. Suru valtasi minut. Pelko vallitsi osastolla. Nuoren miehen kohtalo sinä yönä oli aivan turha. Hän oli hoitajan epäasiallisen käytöksen uhri, mutta hänen tulevaisuutensa taisi tulla sinetöidyksi tuona yönä.
Olen surullinen kyseisen nuoren miehen kohtalosta ja koen myötähäpeää psykiatrian tilasta Suomessa.Mieheltä näyttävät naishoitajat ovat tainneet antaa myrskyvaroituksen jos ei olla nöyriä.
- Anonyymi
Totta turisette, minunkin näkökulmastani. Olin traumatisoivassa pakkohoidossa muutaman päivän, itsetuhopuheiden takia jotka silloinen terapeuttini tulkitsi kirjaimellisesti. En joutunut käyttämään lääkkeitä muuta kuin mietoja rauhoittavia, mitkä koin siinä tilassa olevan ok. Eikä rajoitustoimia. Henkinen väkivalta traumatisoi. Hyökkäävä yksityisasioiden utelu isossa hoitoryhmässä. Ja kirjaukset niistä, pääosin virhetulkintaa ja sanomisteni väärin kirjaamista. En olisi antanut lupaa tähän, enkä siihen että vaikea elämäntilanteeni levitettiin Kantaan. Kokemani tuska ja itsetuhoajatukset eivät olleet sairautta, vaan seurausta minulle tapahtuneista hirveistä asioista. En olisi halunnut psykiatrian pyöriteltäväksi, kun tiesin jo ennalta ettei se minua auta.
Tunnen monia joiden terveyden psykiatria on tuhonnut psyykenlääkkeiden ja toistuvan pakkohoitotrauman muodossa. Erään ystävän taistelua seuraan läheltä. Hänellä on nyt pakotettu avohoito, "tehostettu". Laki ei sellaista oikeastaan edes sallisi, mutta psykiatria menee lain yli kuten uskonto aikoinaan.- Anonyymi
Jotkut tykkää lääkkeistä. Minun papereihin hoitaja oli kirjoittanut antaneensa kaksi Temestaa, mikä ei ole totta. En ole edes halunnut lääkkeitä. Kukin voi arvata kenen suuhun ne Temestat ovat päätyneet. Se hoitaja oli muutenkin "poissaoleva".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotkut tykkää lääkkeistä. Minun papereihin hoitaja oli kirjoittanut antaneensa kaksi Temestaa, mikä ei ole totta. En ole edes halunnut lääkkeitä. Kukin voi arvata kenen suuhun ne Temestat ovat päätyneet. Se hoitaja oli muutenkin "poissaoleva".
Parempi aina ilman lääkkeitä. Huumeitahan psyykenlääkkeet ovat. Katuhuumeet on mietoja näiden "lääkkeiden" rinnalla, ja niistä on helpompi vierottautua. Pari Temestaa taisin saada minäkin ja niistä ei kertaluontoisena ollut haittaa, mutta pitempään en olisi suostunut syömään.
Em. ystävälleni pakotetaan päivittäin 1200 mg Litoa, Opamoxia ja vielä erästä neuroleptia 2 viikon välein pakkoinjektiona. Hän ei ole päässyt edes aloittamaan vähentämistä, koska on jotenkin "tuomittu" ikuiseen lääkkeidenkäyttöön diagnoosinsa perusteella. Lääkärit ovat jumalia, diagnoosin saatuaan ihminen on heidän silmissään aina jotenkin "ymmärrystä vailla". Olen yrittänyt ystäväni tukena olla hoitokokouksissa ym. jos lääkäri vaikka kuuntelisi siten paremmin, ja toivo elää... Mutta lääkkeiden vähentämisestä seurannee vierotusoireita vaikka mentäisiinkin hitaasti, ja niistä nämä mengelet saavat taas syyn laittaa hänet lukkohen taakse. "Psykoosiepäilyä" kun ei tarvitse juuri perustella.
Psykiatria on nykyajan uskonto. Kun ajattelee siitä perspektiivistä ymmärtää paljon...
Anonyymi
Eilen 18:27
- Anonyymi
Ottiko sinut vastaan mies, nainen joku muu ?
- Anonyymi
Toivehan on päästä pian pois. Niinkuin jokaisella kiusatulla.
- Anonyymi
Aloittajalla on tarinaa riittänyt. Tosiasiassa psykiatrian puolella on sitä hankalampaa mitä hankalampi on itse hoitotahoa kohtaan. Ensinnäkin jo se kuinka aloittaja kertoo tehneensä valituksia jos vaikka minne niin se jo on liikaa hoitavalle taholle. Periaatteessa on kuitenkin väärin ettei ihmisellä itsellään saisi olla mitään omia mielipiteitä eikä omaa tahtoa. Systeemiä vastaan saa ja pitääkin olla, mutta täytyy osata säilyttää tietyt rajat, eivät tykkää siitä jos ns. hyppii silmille. Eikä kukaan laita rautoihin ketään jollei jollakin tavalla yritä taistella vastaan. Riittää sekin että puhuu tai käyttäytyy jotenkin uhkaavasti. Itse olin pakottavista syistä aikoinaan pitkään pakkohoidossa eikä se aina ollut miellyttävää, riippuu myös paikasta. Joissain paikoissa henkilökunta on alistavaa ja nöyryyttävää ja käyttäytyy huonosti potilaita kohtaan.
Aloittaja kyseli myös että minkälaisia seurauksia tulee terveydelle , ilmeisesti tarkoitti jääkö jotain traumoja tai muuta vastaavaa. Se kaikki on ihmisestä itsestään kiinni mitä hän kestää ja kuinka asennoituu asioihin.
Itse kun kauan seurasin muitakin ollessani osastoilla parissa eri laitoksessa niin kyllä jokainen suhtautuu omalla tavallaan hoitoonsa ja kohteluunsa. Myös jos hoito kestää pidempään niin toiset laitostuvat yllättävänkin nopeasti ja toiset eivät välttämättä lainkaan.
En itsekään ollut aina tyytyväinen kun yhdessä paikassa hoitohenkilökunta vei potilailta ihmisarvon lähes kokonaan, oli aika hurjaa kohtelua, kiristystä, alistusta, nöyryytystä, kaikkea mahdollista miten ihmistä voi huonosti kohdella. Ja sellaisessa paikassa pitäisi vielä toipua tai parantua, kuulostaa aika uskomattomalta.
Minustakin tuntui välillä tosi pahalta ja jälkeenpäinkin usein mietin niitä menneitä asioita mutta ei minulle siltikään mitään traumoja jäänyt. Se on kuitenkin mennyt osa elämää. Toki sitten jos tulisi tilanne että joutuisi uudestaan hoitoon niin varmasti hirvittäisi.
Kokemukset kuitenkin opettavat. Kun huomaa kuinka on käynyt niin voi miettiä että miksi niin kävi, ja miettiä jatkossa omaa käytöstään ja toimintaansa.
Ainahan se on joka asiassa että mitä enemmän on vastaan jotain juttua niin sitä vaikeampi siitä tulee.- Anonyymi
"Aloittajalla on tarinaa riittänyt. Tosiasiassa psykiatrian puolella on sitä hankalampaa mitä hankalampi on itse hoitotahoa kohtaan."
Puheenvuorostasi riittäisi kommentoitavaa enemmänkin. Kirjoitit ihan asiallisesti, harmi että en ehdi nyt vastata laajemmin. Aloittajan nostama aihe on kiinnostava minulle omakohtaisesti ja monien vertaistenkin kokemusten kautta. Lyhyesti: Tekstissäsi on paljon sellaista mikä viittaa ns. tukholmansyndroomaan. Katso vaikka Wikipediasta jos termi ei ole tuttu.
Anonyymi
Eilen 18:27 - Anonyymi
Olisit voinut kirjoittaa tuon vaikka orjana jossain plantaasilla. Sinä adaptoidut tilaasi ja asennoidut siihen niin, että ihan omasta itsestä on kiinni, miten asioihin suhtautuu. Ymmärrät isäntääsi, joka ruoskii tajuttomaksi vähän enemmän pokkuroivia, koska niinhän se menee, ettei kannata isäntää vastustaa. Sehän on tyhmää, vai mitä? Kannattaa miettiä, että jos on liian vahvatahtoinen ja omaa liian hyvän itsetunnon, että kannattaako sitä näyttää isännälle, jolla on ruoska ja haulikko? Kyllähän kaikesta selviää, kun omaa oikean asenteen ja vähän positiivista mieltä.
Tietenkin ihmiset ovat erilaisia. Jotkut eivät siedä orjuutta, mutta toiset ovat tyytyväisiä, kun saavat ruokaa pikkuisen vaivan palkaksi joka päivä ja välttyvät isännän ruoskalta. Mitä oikeasti olisi tapahtunut, jos jotkut röyhkeät sopeutumattomat ihmiset eivät olisi sinunkaan oikeuksiesi puolestasi vuosisatojen ajan taistellut? Monia on jopa kuollut siksi, että sinä veltto pelle saisit elää kaikki hienot perusoikeudet kirjattuna oikein kansainvälisiin sopimuksiin. Periaatteessa onhan se hieno arvo, ettei ihmistä saa pahoinpidellä, hänen vapauttaan ei saa riistää eikä häntä saa huumata vastoin tahtoa, eikö vain? Mutta mahdoton toteuttaa, joten miellytetään mieluummin isännän ruoskaa. Ehkä jopa kiihotut hakatuksi tulemisesta, vai mitä? Saako pelkkä ajatus sinussa aikaan orgasmin? Sinun kaltaisista ihmisistä ei koskaan tiedä, mitä tunnette ja ajattelette, vai ajatteletteko te oikeastaan lainkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisit voinut kirjoittaa tuon vaikka orjana jossain plantaasilla. Sinä adaptoidut tilaasi ja asennoidut siihen niin, että ihan omasta itsestä on kiinni, miten asioihin suhtautuu. Ymmärrät isäntääsi, joka ruoskii tajuttomaksi vähän enemmän pokkuroivia, koska niinhän se menee, ettei kannata isäntää vastustaa. Sehän on tyhmää, vai mitä? Kannattaa miettiä, että jos on liian vahvatahtoinen ja omaa liian hyvän itsetunnon, että kannattaako sitä näyttää isännälle, jolla on ruoska ja haulikko? Kyllähän kaikesta selviää, kun omaa oikean asenteen ja vähän positiivista mieltä.
Tietenkin ihmiset ovat erilaisia. Jotkut eivät siedä orjuutta, mutta toiset ovat tyytyväisiä, kun saavat ruokaa pikkuisen vaivan palkaksi joka päivä ja välttyvät isännän ruoskalta. Mitä oikeasti olisi tapahtunut, jos jotkut röyhkeät sopeutumattomat ihmiset eivät olisi sinunkaan oikeuksiesi puolestasi vuosisatojen ajan taistellut? Monia on jopa kuollut siksi, että sinä veltto pelle saisit elää kaikki hienot perusoikeudet kirjattuna oikein kansainvälisiin sopimuksiin. Periaatteessa onhan se hieno arvo, ettei ihmistä saa pahoinpidellä, hänen vapauttaan ei saa riistää eikä häntä saa huumata vastoin tahtoa, eikö vain? Mutta mahdoton toteuttaa, joten miellytetään mieluummin isännän ruoskaa. Ehkä jopa kiihotut hakatuksi tulemisesta, vai mitä? Saako pelkkä ajatus sinussa aikaan orgasmin? Sinun kaltaisista ihmisistä ei koskaan tiedä, mitä tunnette ja ajattelette, vai ajatteletteko te oikeastaan lainkaan.Voi, sua on varmaan aika kaltoin kohdeltu kun on jäänyt tollanen mielentila päälle.Kun ei ne psykiatrian puolen lääkärit ja hoitajatkaan ole kuin tavallisia ihmisiä. Ja niille saa ja täytyykin sanoa omat mielipiteensä, tosiaankaan kaikkeen ei kannata alistua. Ei siinä mitään orgasmeja saa kun paljon hakataan mutta saa siinä sentään sitä taistelutahtoa laittaa vastaan ettei hakkaamista jatku loputtomiin. Puolensa on pidettävä ettei jää jalkoihin.
- Anonyymi
Mä kirjotin tuon edellisen ja tosiaankin jouduin katsomaan mikä on Tukholman syndrooma. En todellakaan tekstissäni ajanut takaa sitä että pitäisi kaikki hyväksyä tai antaa anteeksi tai muuta vastaavaa, mitä esim. pakkohoidossa tapahtuu.
En itsekään voi sanoa että olisi ollut kivaa olla hoidossa tai että olisin jotenkin muuten nauttinut siitä. Mulla vaan on sellainen asenne vaikka en jotain asiaa hyväksyisi niin silloin kun sen kanssa on pakko elää niin miksi siitä pitäisi tehdä liian vaikeaa.
En ole ollut pakkohoidossa kuin muutaman kerran joista pari oli sellaista että mulla henki säilyi sen ansiosta, eli en kamalasti ala haukkua jälkeenpäin.
Ja yleensähän ei pakosti hoitoon viedä jos ei ole mitään aihetta tai aihetta epäillä jotain. Tarkkailussa pystyvät pitämään sen muutaman vuorokauden vähäisemmästäkin syystä mutta eiköhän tuona aikana ilmene hoidon tarve jos sellaista on. Tuolla aiemmin puhuttiin kaappaamisesta, mitä sanaa ei varsinaisesti sanana voi käyttää hoitoon toimittamisesta.
Ja se on jokaisen oma asia miten kokee asiat joita omalle kohdalle elämän varrella sattuu ja tapahtuu. On paljon pahempiakin asioita kuin se jos joudutaan tarkastamaan onko päässä vikaa vai ei. Luulisi että aikuinen ihminen pystyisi elämään jatkossa suhtkoht normaalisti sen jälkeen jos on mielenterveyttä kyseenalaistettu eikä ole todettu minkään olevan vialla. Ainakin saa itselleen hyvän fiiliksen että olen sittenkin ihan kunnossa.- Anonyymi
Ihmisiä on erilaisia. Jotkut kuvittelevat omaavansa paremman asenteen kuin toiset.
Natsi-Saksan keskitysleirillä vääryyttä vastustavat tapettiin heti. Toiset sopeutuivat vääryyksiin ja olivat sivustaseuraajia vaikka vääryys kosketti heitä itseäänkin. Osa alkoi toimia yhteistyössä natsien kanssa pahoinpidellen, polttaen omiaan. Heille olisi luvassa pisin elämä, jos vaan hyödyttävät isäntäänsä eli pahuutta.
Nuo jälkimmäiset ovat perustelleet lankeamistaan pahan palvelukseen sillä, että he olivat sisältä kuolleita.
Olisikohan kerrotulla yhteistä siihen kuinka suhtautuu psykiatriseen diktatuuriin. Ovatko sopeutujat ja mielistelijät sisältä kuolleita? Sisältä elossa olevat vastustavat pahuutta aktiivisesti. ...mutta mitä psykiatria heille tekee... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisiä on erilaisia. Jotkut kuvittelevat omaavansa paremman asenteen kuin toiset.
Natsi-Saksan keskitysleirillä vääryyttä vastustavat tapettiin heti. Toiset sopeutuivat vääryyksiin ja olivat sivustaseuraajia vaikka vääryys kosketti heitä itseäänkin. Osa alkoi toimia yhteistyössä natsien kanssa pahoinpidellen, polttaen omiaan. Heille olisi luvassa pisin elämä, jos vaan hyödyttävät isäntäänsä eli pahuutta.
Nuo jälkimmäiset ovat perustelleet lankeamistaan pahan palvelukseen sillä, että he olivat sisältä kuolleita.
Olisikohan kerrotulla yhteistä siihen kuinka suhtautuu psykiatriseen diktatuuriin. Ovatko sopeutujat ja mielistelijät sisältä kuolleita? Sisältä elossa olevat vastustavat pahuutta aktiivisesti. ...mutta mitä psykiatria heille tekee...Ketään ei väkisin hoideta, ellei siihen ole todellista syytä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ketään ei väkisin hoideta, ellei siihen ole todellista syytä.
Sana hoito psykiatriassa on kuin jotain Orwellilaista uuskieltä, eikä välttämättä täytä tunnusmerkkejä siitä mitä hoidon luulisi olevan eli vievän potilssta parempaan suuntaan. Se että jotain pidetään sairaana (psykiatrian määritelmää sairauksista ja siitä miten niitä hoidetaan voi myös kyseenalaistaa!), ei oikeuta sellaisia toimia potilasta kohtaan, mitä psykiatriassa tehdään ja potilaan päätäntävallan sivuuttamista merkittävästi. Erittäin hyvä kirjoitus siitä mikä psykiatriassa mättää, ihan Yk.n raportista v.2017:
https://thepsychologist.bps.org.uk/volume-30/september-2017/un-report-points-power-imbalances
Toki siis moni hyvin yksinkertaisesti ajatteleva, kokemusta aiheesta omaamaton, naiivi ihminen tykkää ajatella hyvin yksinkertaisesti asiasta. Joku on sairas, niin häntä pitää hoitaa ja sitten hän paranee ja eihän ketään tervettä hoideta, eihän. Suomessakin jopa julkisuuteen tulleita esimerkkejä on jossa hoito on ollut suorastaan epäinhimillistä, esim vanhushoidosta yritysten toimesta ja psykiatrisilta osastolta Turussa. Se ei ole mikään ihme, koska usein nämä hoidon kohteet ovat hyvin alisteisessa heikossa asemassa hoitajiinsa nähden, ja psykiatriassa aina pakottaminen, voima ja muista eristäminen on kuulunut hoitorepertuaariin injektioruiskujen ja muiden mitä mielenkiintoisempien kehoon kajoavien hoitokeinojen kanssa, missä potilaan sanoilla ei ole jossain vaiheessa suurtakaan painoarvoa.
Miksi jankkaat tuosta että ketään ei väkisin hoideta jos ei ole todellista syytä
Ihan sama vaikka potilas jonkun mielestä olisi hoidon tarpeessa, " sairas " jne, niin kaikki tavat hoitaa eivät ole oikeutettuja. On olemassa erilaisia lähestymistapoja siihen mitä hoito on. Yhtiä esimerkkejä on esimerkiksi joidenkin,Britannian psykologien tavat kyseenalaistaa nykyistä biologiseen psykiatriaan ja diagnooseihin keskittynyttä hoitojärjestelmää (esim psykologi Lucy Johnstonen ajatukset). Kannattaa myös tutustua Britanniassa olevaan Drop the Disorder liikkeeseen. Myös Suomessa on vaihtoehtoisia tapoja, kuten Keroputaan malli. Koska hoito psykiatriassa on olkut erittäin medikalisoitunutta ja biologiskeskeistä viime vuosikymmeninä, kannattaa myös lukea esimerkiksi psykiatri Joanna Moncrieffin ajatuksia siitä, mikä lääkkeiden vaikutusmekanismi todella on, kuinka hyvin lääkkeet edes tehoaa tai mikä on niiden turvallisuus pitkällä tähtäilellä. Pakkohoito usein koostuu pakotetuista "lääkkeistä", ei juuri muusta. John Readin tutkimukset psykiatristen hoitokeinojen ja lääkkeiden ongelmista ja James Daviesin kirjat ovat myös oivaa luettavaa. Peter Götzsche on yrittänyt jankata psykiatrisen pakkohoidon epäeettisyydestä, todennäköisesti varmaan tutustuessa tutkimusnäyttöön millä lääkkeitä perustellaan(antipsykootit on olennainen osa monesti pakkohoitoa) ja tietäessään lääkkeiden haitat, mutta moni toisinajattelija, kuten hän on leimattu julkisuudessa. Suomessa keskustelu on aiheesta hyvin pientä, onneksi esim Britanniassa psyykenläkkeiden harmeista ja hoidonkin ongelmista keskustellaan avoimemmin.
Toki siis lobotomiaakin joskus oikeutettiin sillä, että sitä pidettiin hoitona sairauksiin. Ja homojakin koettiin tarvetta hoitaa. Joskus koettiin järkeväksi laittaa mielisairaat suljetulle saarelle eristyksiin. Kyseiset esimerkit muutaman vuosikymmenen takaa kertovat meille että a)hoito ei ole aina eettistä b) sitä pitäisi aina kyseenalaistaa c)ovatko psykiatrian sairaudet oikeasti biologisia sairauksia vai jotain mitä yhteiskunta määrittelee epänormaaliksi ja siten sairaaksi.
Minä itse en psykiatrisella "hoidolla" voinut paremmin. Päinvastoin, osastohoito ja lääketokkura, lääkehaitat ja viekkarit lääkkeistä vei synkimpään paikkaan missä elämässäni olin koskaan ollut. Kannattaa lukea myös ex-psykiatrian potilas Laura Delanon tarina New Yorker lehdestä. Kuvaa hyvin myös sitä, mikä psykiatriassa mättää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sana hoito psykiatriassa on kuin jotain Orwellilaista uuskieltä, eikä välttämättä täytä tunnusmerkkejä siitä mitä hoidon luulisi olevan eli vievän potilssta parempaan suuntaan. Se että jotain pidetään sairaana (psykiatrian määritelmää sairauksista ja siitä miten niitä hoidetaan voi myös kyseenalaistaa!), ei oikeuta sellaisia toimia potilasta kohtaan, mitä psykiatriassa tehdään ja potilaan päätäntävallan sivuuttamista merkittävästi. Erittäin hyvä kirjoitus siitä mikä psykiatriassa mättää, ihan Yk.n raportista v.2017:
https://thepsychologist.bps.org.uk/volume-30/september-2017/un-report-points-power-imbalances
Toki siis moni hyvin yksinkertaisesti ajatteleva, kokemusta aiheesta omaamaton, naiivi ihminen tykkää ajatella hyvin yksinkertaisesti asiasta. Joku on sairas, niin häntä pitää hoitaa ja sitten hän paranee ja eihän ketään tervettä hoideta, eihän. Suomessakin jopa julkisuuteen tulleita esimerkkejä on jossa hoito on ollut suorastaan epäinhimillistä, esim vanhushoidosta yritysten toimesta ja psykiatrisilta osastolta Turussa. Se ei ole mikään ihme, koska usein nämä hoidon kohteet ovat hyvin alisteisessa heikossa asemassa hoitajiinsa nähden, ja psykiatriassa aina pakottaminen, voima ja muista eristäminen on kuulunut hoitorepertuaariin injektioruiskujen ja muiden mitä mielenkiintoisempien kehoon kajoavien hoitokeinojen kanssa, missä potilaan sanoilla ei ole jossain vaiheessa suurtakaan painoarvoa.
Miksi jankkaat tuosta että ketään ei väkisin hoideta jos ei ole todellista syytä
Ihan sama vaikka potilas jonkun mielestä olisi hoidon tarpeessa, " sairas " jne, niin kaikki tavat hoitaa eivät ole oikeutettuja. On olemassa erilaisia lähestymistapoja siihen mitä hoito on. Yhtiä esimerkkejä on esimerkiksi joidenkin,Britannian psykologien tavat kyseenalaistaa nykyistä biologiseen psykiatriaan ja diagnooseihin keskittynyttä hoitojärjestelmää (esim psykologi Lucy Johnstonen ajatukset). Kannattaa myös tutustua Britanniassa olevaan Drop the Disorder liikkeeseen. Myös Suomessa on vaihtoehtoisia tapoja, kuten Keroputaan malli. Koska hoito psykiatriassa on olkut erittäin medikalisoitunutta ja biologiskeskeistä viime vuosikymmeninä, kannattaa myös lukea esimerkiksi psykiatri Joanna Moncrieffin ajatuksia siitä, mikä lääkkeiden vaikutusmekanismi todella on, kuinka hyvin lääkkeet edes tehoaa tai mikä on niiden turvallisuus pitkällä tähtäilellä. Pakkohoito usein koostuu pakotetuista "lääkkeistä", ei juuri muusta. John Readin tutkimukset psykiatristen hoitokeinojen ja lääkkeiden ongelmista ja James Daviesin kirjat ovat myös oivaa luettavaa. Peter Götzsche on yrittänyt jankata psykiatrisen pakkohoidon epäeettisyydestä, todennäköisesti varmaan tutustuessa tutkimusnäyttöön millä lääkkeitä perustellaan(antipsykootit on olennainen osa monesti pakkohoitoa) ja tietäessään lääkkeiden haitat, mutta moni toisinajattelija, kuten hän on leimattu julkisuudessa. Suomessa keskustelu on aiheesta hyvin pientä, onneksi esim Britanniassa psyykenläkkeiden harmeista ja hoidonkin ongelmista keskustellaan avoimemmin.
Toki siis lobotomiaakin joskus oikeutettiin sillä, että sitä pidettiin hoitona sairauksiin. Ja homojakin koettiin tarvetta hoitaa. Joskus koettiin järkeväksi laittaa mielisairaat suljetulle saarelle eristyksiin. Kyseiset esimerkit muutaman vuosikymmenen takaa kertovat meille että a)hoito ei ole aina eettistä b) sitä pitäisi aina kyseenalaistaa c)ovatko psykiatrian sairaudet oikeasti biologisia sairauksia vai jotain mitä yhteiskunta määrittelee epänormaaliksi ja siten sairaaksi.
Minä itse en psykiatrisella "hoidolla" voinut paremmin. Päinvastoin, osastohoito ja lääketokkura, lääkehaitat ja viekkarit lääkkeistä vei synkimpään paikkaan missä elämässäni olin koskaan ollut. Kannattaa lukea myös ex-psykiatrian potilas Laura Delanon tarina New Yorker lehdestä. Kuvaa hyvin myös sitä, mikä psykiatriassa mättää.Keskityt hoitotoimenpiteisiin, et siihen, että tervettä henkilöä ei tarvitse hoitaa edes niillä vaihtoehtoisilla hoidoilla. Sanot, ettet ole voinut paremmin psykiatrisella hoidolla. Sinulle ei ilmeisesti ole vielä löydetty oikeanlaista parantavaa hoitomuotoa. Lukemalla jonkun toisen henkilön kokemuksista ei vaikuta omiin kokemuksiin yhtään mitään. Jokainen on yksilö.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ketään ei väkisin hoideta, ellei siihen ole todellista syytä.
"Ketään ei väkisin hoideta, ellei siihen ole todellista syytä."
Ei pidä paikkaansa.
Anonyymi
23.10.2019 14:24 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ketään ei väkisin hoideta, ellei siihen ole todellista syytä."
Ei pidä paikkaansa.
Anonyymi
23.10.2019 14:24Sinuako on terveenäkin hoidettu?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinuako on terveenäkin hoidettu?
Kyllä, ja monia muita. Ongelmia minulla toki oli tuolloin, ja uskon muillakin olleen, mutta en ollut sairas enkä pakkohoidon tarpeessa.
Pakkohoito ei edes ole oikeasti mitään hoitoa, kuten täällä on jo tuotukin esiin.
Anonyymi
23.10.2019 14:24 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, ja monia muita. Ongelmia minulla toki oli tuolloin, ja uskon muillakin olleen, mutta en ollut sairas enkä pakkohoidon tarpeessa.
Pakkohoito ei edes ole oikeasti mitään hoitoa, kuten täällä on jo tuotukin esiin.
Anonyymi
23.10.2019 14:24Eli et tuntenut olevasi sairas, vaikka olit hoidossa. Sitäkin sattuu tapahtumaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli et tuntenut olevasi sairas, vaikka olit hoidossa. Sitäkin sattuu tapahtumaan.
Ei, en todellakaan tuntenut olevani sairas, enkä tunne vieläkään. Tapahtuu muillekin, kuten totesit. Soisin tapahtuvan vielä useammille. Psykiatrinen sairaus on illuusio, epätieteellistä huuhaata. Uskonkappale nykyajan Mustassa Raamatussa.
Ongelmani eivät olleet sairautta, ja olisin toivonut niihin apua, mutta mitään sellaista en psykiatriasta saanut.
Anonyymi
23.10.2019 14:24 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei, en todellakaan tuntenut olevani sairas, enkä tunne vieläkään. Tapahtuu muillekin, kuten totesit. Soisin tapahtuvan vielä useammille. Psykiatrinen sairaus on illuusio, epätieteellistä huuhaata. Uskonkappale nykyajan Mustassa Raamatussa.
Ongelmani eivät olleet sairautta, ja olisin toivonut niihin apua, mutta mitään sellaista en psykiatriasta saanut.
Anonyymi
23.10.2019 14:24Päätä se on hoidettava silloin, kun se sekoaa ongelmista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Päätä se on hoidettava silloin, kun se sekoaa ongelmista.
Psykiatrinen diktatuuri on myös sitä, että viedään väkisin istumaan suljetulle pariksi päiväksi turhaan. Joutuivat myöntämään itsekin, että se oli turhaa.
Ihminen sairastuu sellaisesta väkivallasta.
Eivät osanneet edes pyytää anteeksi virhettään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatrinen diktatuuri on myös sitä, että viedään väkisin istumaan suljetulle pariksi päiväksi turhaan. Joutuivat myöntämään itsekin, että se oli turhaa.
Ihminen sairastuu sellaisesta väkivallasta.
Eivät osanneet edes pyytää anteeksi virhettään.Varmasti sairastuukin, näköjään. Monet ovat olleet suljetulla pitempäänkin kuin kaksi päivää eikä ole jäänyt samanlaista traumaa kuin sulla tuntuu jääneen.
Ota ihan rauhallisesti ja yritä unohtaa ne kaksi päivää ja jatka elämää.
Jos kerran kaikki on kunnossa kuten väität niin luulisi onnistuvan.
Kun jatkat samaa juttua päiväkausia niin ei varmasti pääse unohtumaan ja muodostuu pian ongelmaksi.
Ei kai se kellään elämä aina helppoa ole mutta eteenpäin on vaan pyrittävä menemään. Ja mitä vaikeampaa on päästä irti menneistä sen vaikeampaa on jatkossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmasti sairastuukin, näköjään. Monet ovat olleet suljetulla pitempäänkin kuin kaksi päivää eikä ole jäänyt samanlaista traumaa kuin sulla tuntuu jääneen.
Ota ihan rauhallisesti ja yritä unohtaa ne kaksi päivää ja jatka elämää.
Jos kerran kaikki on kunnossa kuten väität niin luulisi onnistuvan.
Kun jatkat samaa juttua päiväkausia niin ei varmasti pääse unohtumaan ja muodostuu pian ongelmaksi.
Ei kai se kellään elämä aina helppoa ole mutta eteenpäin on vaan pyrittävä menemään. Ja mitä vaikeampaa on päästä irti menneistä sen vaikeampaa on jatkossa.Anteeksipyyntö virheellisesti toimineilta olisi ollut terapeuttista ja vapauttavaa. Elämää olisi helpompi jatkaa ja unohtaa tapahtunut vääryys.
Miksi psykiatrit eivät osaa pyytää anteeksi?
Lääkärit osaavat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anteeksipyyntö virheellisesti toimineilta olisi ollut terapeuttista ja vapauttavaa. Elämää olisi helpompi jatkaa ja unohtaa tapahtunut vääryys.
Miksi psykiatrit eivät osaa pyytää anteeksi?
Lääkärit osaavat.Ymmärtäähän sen miltä tuntuu kun on loukattu pahasti. Kaikki eivät vaan yksinkertaisesti osaa, ja jotkut eivät valitettavasti edes halua pyytää anteeksi.
On ikävää että tuollainen tuntuu pahalta mutta niin se elämä menee. Varmasti sinunkin elämässä tulee vielä paljon tilanteita joissa muut osaavat pyytää anteeksi.
Ei kannata katkeroitua koska kuitenkin elämässä on paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Kaikkea hyvää sulle tulevaisuuteen! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärtäähän sen miltä tuntuu kun on loukattu pahasti. Kaikki eivät vaan yksinkertaisesti osaa, ja jotkut eivät valitettavasti edes halua pyytää anteeksi.
On ikävää että tuollainen tuntuu pahalta mutta niin se elämä menee. Varmasti sinunkin elämässä tulee vielä paljon tilanteita joissa muut osaavat pyytää anteeksi.
Ei kannata katkeroitua koska kuitenkin elämässä on paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Kaikkea hyvää sulle tulevaisuuteen!Kiitos
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinuako on terveenäkin hoidettu?
Kyllä, ihmisten elämään liittyviä reaktioita nykypäivän biopsykiatriassa patologisoidaan ja hoidetaan ja niistä puhutaan sairauksina ja häiriöinä. Reaktioita köyhyyteen, suruun, eroihin,menetyksiin, työttömyyteen, väkivaltaan, ahdistaviin kokemuksiin, hyväksikäyttöön, epäoikeudenmukaisuuteen, jaksamattomuuteen suurien paineiden ja stressin alla oloon, kilpailuyhteiskuntaan, fyysisiin sairauksiin. Lukuisia ihmisiä lääkitään syiden takia jotka ovat täysin luonnollisia reaktioita, mutta niistä leivotaan sairas reaktio joka on aivokemiallisen hoidon tarpeessa ja ne nähdään yksilön häiriönä. Yhä suurempi osa kansasta on saanut jonkun psykiatrisen diagnoosin. Diagnoosien määrä ja määrittely on kasvanut ja muuttunut vuosien saatossa. Joka asia on määritelty joksikin sairaudeksi jossa jotain on liikaa tai liian vähän tai joka on epänormaalia ja sairasta. Siinä tullaan helposti tilanteeseen, jossa voisi todeta melkein kaikissa jotain sairauden piirrettä, jos he vain ovat ja tuntevat, erityisesti negatiivisia tunteita.
Sitten voi myös miettiä mikä on sairaan ja terveen ero ... Ei ole niin yksioikoista väittää kuka on sairas ja kuka terve.
Ja yksi asia pohdittavaksi on iatrogeeniset ongelmat lääkkeistä joissa ihmisten ongelmat mahdollisesti pahenee ja kroonistuu psyykenlääkkeillä.
- Anonyymi
Itse olen saanut anteeksipyynnön osastohoidossa koetuista hyvinvointiani haitanneista asioista hoitojärjestelmässä toimineelta eräältä henkilöltä. Hän ei ollut mitenkään kytköksissä osastoon tosin, eikä hänellä ollut mitään anteeksipyydettävää, sillä hän, toisin kuin moni osaston väestä oli jopa ihan työhönsä soveltuva ihminen ja osasi jopa ymmärtää toisen ihmisen tunteita, sekä miettiä mitä haitallisia elementtejä pakolla "hoitamisesta " voi ihmisen tunne-elämään olla ja miksi olin niin rikki kokemastani "hoidosta". Osasi ajatella laatikon ulkopuolelta ja kuunnella mitä sanoin. Ilman etsimistä mikä siinä on sairasta tai mihin diagnoosiin sopisin, vaan enemmän yritti ymmärtää minua. Se auttoi, mutta siinä ei ollut kyse mistään hoidosta. Siinä oli kyse vain dialogista kahden ihmisen välillä, josta koin apua ajatusteni jäsentämisessä.
Muuten olen suhtautunut kaikenlaiseen hoitoon osastojaksoni jälkeen hyvin nihkeästi, ja jotenkin sen ongelmat vaan lävähtää silmille yhä uudelleen, koska hoitojärjestelmässä ei nähdä sen satuttavaa puolta. Olen kokenut että ihmisillä on rajallinen kapasiteetti ymmärtää jotain mitä eivät ole kokeneet, saatika etenkin muuttaa ajatuksiaan jostain jos oma elanto on siitä riippuvainen. On hyvin hankala jollain ihmisellä joka luulee tekevänsä auttamistyötä, ymmärtää että osaa potilaista satutetaan hoidolla ja lääkkeillä (eikä se ole hyväksyttävää eikä siihen voi todeta että joitakin nyt vaan satutetaan sillä hinnalla että joku saa avun. ). Olen väsynyt avautumaan asioista ja antaa aina jollekin toiselle mahdollisuus kirjallisesti määritellä minusta jotain syväluotaavaa tai diagnosoida minut. En oikeastaan ole halunnut hakea enää apua ongelmiini (ironista kyllä suuri osa on hoidon pahentamia) negatiivisten kokemusten jälkeen, sillä koen että parhaiten autan itse itseäni ja silloin kukaan ei satuta minua enää. Voin käydä jossain juttelemassa, mutta nykyään suojelen itseäni siellä ja minulla on oma suojakuori. Olenkin oppinut paljon strategioita selviytyä, ilman ketään, koska tuo systeemi laittoi minut tilaan missä minun oli pakko selviytyä, koska en halunnut enää hakea apua ongelmiini kokemani jälkeen, koska se apu puhkaisi pahempia ongelmia.
Moni osastolla työskentelevä varmaan on siellä vaan miettimässä mitä monet ihmiset miettii töissä. milloin pääsee töistä kotiin tai juomaan kahvit tauolla, on ehkä väsynyt, pääsee työkaverien kanssa vähän heittämään läpänderiä, noudattamaan määräyksiä, katsomaan että kaikki sujuu hyvin ja erityisesti kaikki sujuu kaavan mukaan, lääkitsemään sairaat terveiksi kuin hoitaen jotain fyysisiä sairauksia. (Tästä voisi sanoa vaikka mitä kritiikkiä!) Käyttämään koulutuksessa opettua aivopesua mielen sairauksista, jossa kaikki on niin mukavan kaavamaista, ja niin ihanan yksinkertaista, jossa voi havainnoida eri potilaita kuin jotain lintuja lintukirjasta jolla on lajityypillinen oma käytöksen muotonsa joka tässä tapauksessa onkin kyse ihmisistä joilla on tällaisia sairauksia mitkä on lueteltu teksteissä, johon on oma pillerinsä tai toinen jos yksi ei toimi. Nämä ihmiset on hoitamassa hyvin rikkinäisiäkin ihmisiä, ja usein hoitoväki, väittäisin, hyvin kehnosti ymmärtää näitä ihmisiä tai on aikaa juurikaan heihin paneutua. Yksinkertaisen kaavan mukaan jos joku ei ota pakkohoidossa lääkkeitään, hän ei tietenkään tajua mikä hänelle on parasta ja silloin häntä pitää injektoida perseeseen. Osastohoidossa väkivaltaa voi joutua kokemaan, ennemmin kuin muualla yhteiskunnassa, koska valta potilaalta on riisuttu pois ja ihmisoikeuksia rajoitettu lainkin silmissä ja pakkokeinoissa sallittuja on jopa kehoon ja aivoihin kajoaminen ainein. Kaikki tapahtuu suljetrujen seinien sisällä.
Tuollaisten ihmisten varaan en aio enää laittaa hyvinvointiani. Ihmiset on vain ihmisiä, ja nuo työntekijät on ihmisiä hoitojärjestelmässä jonka periaatteita ja näkökulmia pidän kehnoina. Pysyn kaukana heistä. Kamalaa on tietää että jollakin on silti aina valta tehdä minuun liittyviä päätöksiä.
Hankalin osa kokemuksessa on juuri se, että tämä kaikki on verhottu näennäiseen auttamiseen, vaikka todellisuudessa tuollainen hoito sisältää väkivaltaisiakin elementtejä. Olen oppinut suojaamaan itseäni, esittämään teatterissa oman roolini niin etten koskaan enää altistu tilanteelle missä minulta viedään valta ja joudun vastaavaan tilanteeseen. Se että joku sanoo kokemaani hoidoksi tekee jatkuvasti tilan jossa epäilen jopa omaa kokemustani asioista. En siis kokenut hyötyä hoidosta vaan sain lääkkeistä merkittäviä haittoja, ja silti minulle uskoteltiin että vain lääkkeillä voin parantua, mutta nykyään olen lääkkeetön ja voin paljon paremmin. Lopulla epäilen että minua hoidettiin ongelmien takia mitkä oli lääkkeiden puhkaisemia. On hankala olla tällaisen tarinan kanssa kun yleensä vaan puhutaan kuinka avun haku kannattaa.- Anonyymi
Tuhannet kiitokset kertomastasi.
Minä olen kokenut samoin. Olen ottanut pitkän välimatkan psykiatriasta, koska en voi luottaa siihen lainkaan kokemani jälkeen. Olen irrottautumassa siitä ja samalla ahdistus on helpottumassa. Itse autan itseäni ja samalla muita samassa jamassa olevia. Oli mukava lukea ajatuksiasi. Siis en ole yksin ajatuksieni kanssa. - Anonyymi
Mikähän se alkuperäinen syy oli, kun jouduit hoitoon?
Heikot hermot hoitajalla luulisin...
Yleensähän ne jättää vaan yksin huutamaan sinne suljettuun huoneeseen ihmisen paniikissa ilman mitään ihmiskontaktia....Se on aika hemmetin julmaa jos toinen luulee että kaikki ovat vastaan ja möröt hyppii seinillä...tukeahan siinä toinen tarvii eikä mitään sitomisia- Anonyymi
BabylonGetaway kirjoitti:
Heikot hermot hoitajalla luulisin...
Yleensähän ne jättää vaan yksin huutamaan sinne suljettuun huoneeseen ihmisen paniikissa ilman mitään ihmiskontaktia....Se on aika hemmetin julmaa jos toinen luulee että kaikki ovat vastaan ja möröt hyppii seinillä...tukeahan siinä toinen tarvii eikä mitään sitomisiaTerveet henkilöt huutamassa seinille hyppivien mörköjensä kanssa.
Anonyymi kirjoitti:
Terveet henkilöt huutamassa seinille hyppivien mörköjensä kanssa.
Ihminen kuten sinäkin ( ehkä olet )
- Anonyymi
Järkyttävää luettavaa tällainen kaltoinkohtelu. Hyvä että edes tämä tapaus tuli julkisuuteen. Paljon on ollut juttuja vanhustenhoidon epäkohdista, lasten- ja nuorisokodeissa tapahtuneista väärinkäytöksistä.
Voi kunpa vielä aukeaisi tämä psykiatriankin laitoshoidon synkempi puoli.
Tosin tyynyn kasvojen eteen laittaminen alkaa jo mennä liian pitkälle. Varmaankaan ei ole kovin yleistä muutenkaan fyysinen välivalta psykiatrian osastoilla.
Mutta henkistä kaltoinkohtelua riittää. Itselläni on kokemukset vähän kauemmin sitten tapahtuneista asioista mutta luultavasti se on arkipäivää edelleen.
Osastohoidon tarkoituksena on käsittääkseni yrittää saada potilas toipumaan psyykkisistä vaivoistaan. Mutta kun osastolla henkilökunta käyttäytyy miten käyttäytyy niin ennemminkin siitä hoidosta jää mahdollisesti traumoja.
Minäkin edelleen vielä ajoittain mietin aikaani osastolla, pakkohoidossa, kuinka siellä potilaita kohdeltiin. Eli ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen trauma vaikka muuten olen kokemuksista yli päässyt. Itseäni kohdeltiin huonosti ja tottakai sain seurata myös potilastovereiden saamaa kohtelua ns. aitiopaikalta.
Se, että näitä asioita ei tule julki kovinkaan paljoa johtuu luultavasti yleisestä pelosta ja lisäksi uskosta ja luulosta, kun ajatellaan ettei kukaan kuitenkaan usko jos kerron. Olen miettinyt että itsekin varmaan olen ollut puhumatta juuri noista syistä.
Potilas on tietynlaisessa altavastaajan tilanteessa näissä asioissa.
Minun tapauksessa kun on jo aikaa kulunut niin ei voi kuitenkaan vedota siihen kun muutama vuosi sitten yksi psykiatrian alan henkilö sanoi minulle kertoessani vähän kokemuksia, että kyllä varmaan nykyään on erilaista. Olen sitä mieltä että näinköhän. Mikä mahtaa olla se asia mikä olisi jollain lailla muuttunut tai onko edes yritetty muuttaa toimintaa potilasystävällisemmäksi. ( vaikka eihän sellaista voi muuttaa mistä ei tiedetä mitään )
Suljetuilla osastoilla olleilla ihmisillä varmasti riittää ihan omakohtaisia kokemuksia.
Valitettavasti joillain ihmisillä vihan tai katkeruuden takia jutut saavat turhankin suuria mittakaavoja, eli jotkut saattavat liioitella kertoessaan mitä ja miten ovat hoitonsa kokeneet.
Täytyy toivoa kuitenkin ettei tarvitsisi enää tulevaisuudessa lukea samanlaisia lehtijuttuja kuin on tuo artikkeli joka tuli esiin Helsingissä tapahtuneesta vääryydestä.
Leposide-eristyksen kyllä ymmärtää tapauksessa, se on tehty itsetuhoisen potilaan suojelemiseksi ettei hän ole päässyt satuttamaan itseään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa tällainen kaltoinkohtelu. Hyvä että edes tämä tapaus tuli julkisuuteen. Paljon on ollut juttuja vanhustenhoidon epäkohdista, lasten- ja nuorisokodeissa tapahtuneista väärinkäytöksistä.
Voi kunpa vielä aukeaisi tämä psykiatriankin laitoshoidon synkempi puoli.
Tosin tyynyn kasvojen eteen laittaminen alkaa jo mennä liian pitkälle. Varmaankaan ei ole kovin yleistä muutenkaan fyysinen välivalta psykiatrian osastoilla.
Mutta henkistä kaltoinkohtelua riittää. Itselläni on kokemukset vähän kauemmin sitten tapahtuneista asioista mutta luultavasti se on arkipäivää edelleen.
Osastohoidon tarkoituksena on käsittääkseni yrittää saada potilas toipumaan psyykkisistä vaivoistaan. Mutta kun osastolla henkilökunta käyttäytyy miten käyttäytyy niin ennemminkin siitä hoidosta jää mahdollisesti traumoja.
Minäkin edelleen vielä ajoittain mietin aikaani osastolla, pakkohoidossa, kuinka siellä potilaita kohdeltiin. Eli ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen trauma vaikka muuten olen kokemuksista yli päässyt. Itseäni kohdeltiin huonosti ja tottakai sain seurata myös potilastovereiden saamaa kohtelua ns. aitiopaikalta.
Se, että näitä asioita ei tule julki kovinkaan paljoa johtuu luultavasti yleisestä pelosta ja lisäksi uskosta ja luulosta, kun ajatellaan ettei kukaan kuitenkaan usko jos kerron. Olen miettinyt että itsekin varmaan olen ollut puhumatta juuri noista syistä.
Potilas on tietynlaisessa altavastaajan tilanteessa näissä asioissa.
Minun tapauksessa kun on jo aikaa kulunut niin ei voi kuitenkaan vedota siihen kun muutama vuosi sitten yksi psykiatrian alan henkilö sanoi minulle kertoessani vähän kokemuksia, että kyllä varmaan nykyään on erilaista. Olen sitä mieltä että näinköhän. Mikä mahtaa olla se asia mikä olisi jollain lailla muuttunut tai onko edes yritetty muuttaa toimintaa potilasystävällisemmäksi. ( vaikka eihän sellaista voi muuttaa mistä ei tiedetä mitään )
Suljetuilla osastoilla olleilla ihmisillä varmasti riittää ihan omakohtaisia kokemuksia.
Valitettavasti joillain ihmisillä vihan tai katkeruuden takia jutut saavat turhankin suuria mittakaavoja, eli jotkut saattavat liioitella kertoessaan mitä ja miten ovat hoitonsa kokeneet.
Täytyy toivoa kuitenkin ettei tarvitsisi enää tulevaisuudessa lukea samanlaisia lehtijuttuja kuin on tuo artikkeli joka tuli esiin Helsingissä tapahtuneesta vääryydestä.
Leposide-eristyksen kyllä ymmärtää tapauksessa, se on tehty itsetuhoisen potilaan suojelemiseksi ettei hän ole päässyt satuttamaan itseään.Psykiatria ei todellakaan ole vain henkistä väkivaltaa, vaan todellakin myös fyysistä. Jos kehoon ja aivoihin pakotetaan pakkotilanteissa aineita, mitkä omaavat psykoaktiivisia ominaisuuksia, eli potilaan tajuntaa väkisin muutetaan ja ovat mahdollisesti myös terveydelle huonoksi, ja potilas ei saa päättää siitä tai ole edes kuullut lääkkeiden haitoista kunnollista selostusta, niin silloin se on myös fyysistä väkivaltaa. Itse koin "lääkkeissä" olon paikoitellen kiduttamiseksi, koska ne aiheuttivat minulle oloa etten pysty ajattelemaan kunnolla, ja en pystynyt olemaan paikallani voimakkaan sisäisen levottomuuden takia (levottomat jalat, akatisia). Lamaannuin enkä jaksanut välittää enää mistään. Minä tunsin kuin minut olisi pakotettu tilaan missä minulta varastetaan jotain sisimmästä, minusta, muiden ihmisten toimesta. Siltä se tuntui. Enkä todellakaan liiottele! Siitä on jäänyt ahdistava muistijälki.
Ja tuossakin tilassa joku sanoi että sinä tarvit lääkkeitä. En tarvi, olen todistanut sen itselleni ja tuskin olisin alunperinkään koskaan tarvinnut.
Tiedän, että ihmisiä on varmasti tuhottu psykiatrialla. Tiedän, että ihmisiä on varmasti ajettu itsemurhaankin psykiatrialla. Syy siihen on se, että potilasta voidaan pakottaa, potilaan sanomat asiat voidaan leimata ja sivuuttaa, potilasta voidaan gaslightata https://en.m.wikipedia.org/wiki/Gaslighting ja lääkäri voi tehdä potilaan puolesta päätöksiä mm. "lääkkeiden" käyttämisestä joita hoitoväki laittaa käytäntöön. Traumat voidaan repiä auki. On aivan pelottavaa, kuinka hyödyllisiksi ja ongelmattomiksi lääkkeiksi esim antipsykootit nähdään lääkärien mielissä, niiden haitat potilaana kokeneena. Ajanjakso niissä on ollut elämäni kamalinta aikaa ja olen tuntenut olevani lamaannutettu. Kun kyse on ihmisistä jotka reagoivat lääkeaineisiin eri tavalla, ja lääkeaineissa on paljon haittaa, potilaan vallan sivuuttamisellaja leimaamalla hänet kyvyttömäksi päättämään omista asioistaan voi seurata tosi ikäviä asioita. Uskon, että on paljon potilaita jotka saattavat mielensairauksien sijaan kärsiä lääkkeiden vieroitusoireista, olla mahdollisesti yliherkkiä lääkkeille tai kärsiä erinäisistä haittavaikutuksistavtai jopa fyysisistä sairauksista mitä ei ole ymmärretty, mutta heidän mielenterveytensä on leimattu sairaaksi, ja heidän mahdolliset valitukset voi jäädä kuuroille korville ja jopa osan annosta vaan nostetaan, kun oikeasti lääkkeet pitäisi toimimattomina purkaa pois. Moni varmasti ajaa alas lääkkeet liian nopeaa saaden siitä erittäin negatiivisia seurauksia, mutta psykiatriassa usein he on aina sairaita joiden sairaus uusii, jotka tarvii läåkkeitä, heidän tutkimuksensakin suosii näitä vieroitustilassa olevia potilaita perusteluna sille miksi lääkkeet on hyödyllisiä. Miettikää kuinka kamalaa on olla mahdollisesti lääkkeille herkkänä pakkohoidossa pillereitä pakkosyömässä! Tiedän, miksi jossain lääkkeissä lukee että voi aiheuttaa itsemurha-ajatusten lisääntymistä. Tiedän syyn!
Ihmisillä on oikeus tuntea myös vihaa, jos tuntee tulleensa satutetuksi.
Tyynyn laittaminen kasvoille on väkivaltaa, kyllä. Mutta psykiatrian oppeihin on valettu väkivallan siemen, kautta aikojen, koska nähdään oikeudeksi kajota toisiin ihmisiin, heidän kehoonsa ja aivoihin. On armasti surullisia ihmiskohtaloita jotka psykiatria on sinetöinyt. Otetaan oikeudeksi määritellä toinen ihminen ja hänen ongelmansa, ja laittaa hänet tilaan missä hänellä ei ole enää valinnanvapautta suljetussa tilassa. Biologisen psykiatrian ihmiskäsitys altistaa tälle vielä enemmän. Heille potilaat on ihmisiä, joilla on biologisia ongelmia aivoissa millä ilmeisestikin noiden lamaannuttavien aineiden käyttö perustellaan. En ole itse koskaan tuntenut itseäni niin vaillinaiseksi ja vialliseksi kuin biologisen psykiatrian tarjoaman ihmiskäsityksen kautta.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1619319Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492879Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja352671- 572551
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971955- 981872
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai241826Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä501361Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091227- 281211