Ultra-laajakulmat Sony APS-C kameroihin

Anonyymi

Onko kokemuksia tai kommentteja seuraavista ultra-laajakulmaobjektiiveista Sony E kiinnityksellä?

-Zeiss Touit 12mm f/2,8
-Sony 10-18mm f/4
-Samyang 12mm f/2

Samyang edullisin mutta elektroniikka puuttuu täysin eli täysin manuaalisäädettävä. Sony ja Zeiss automaattitarkennuksella/aukolla, Zeiss vähän valovoimaisempi mutta Sonyssa kuvanvakaaja.

Zeiss maksaa 900e ja Sony 800e, onkohan nämä hintansa arvoisia esim 350e Samyangiin verrattuna? Käsittääkseni Samyang on optisesti erittäin laadukas, halpa hinta tulee elektroniikan puutteesta. Onko hankalaa aloittelijalle oppia tarkentamaan ja säätämään aukon manuaalisesti?

Jos taas vertaa Sonya ja Zeissia, oman kokemuksen perusteella esim pidemmän polttovälin objektiiveilla Zeiss terävämpi varsinkin reunoista ja kontrasti voi olla vähän parempi haastavissa kuvausoloissa. Sony olisi toki monipuolisempi zoomilla ja vakaajalla mutta nämä ei ehkä niin tärkeitä ultra-laajakulmassa.

6

<50

Vastaukset

  • Kaksi ensimmäistä erittäin terävä keskeltä, huono reunoilta.
    Sonyssä hirveä vinjetointi ja suuri värihajonta.
    Zeiss, runsas vinjetointi, mutta siedettävä värihajonta.
    Samyangista en tiedä. Canonissa nekin on teräviä keskeltä ja reunapiirto parempi kuin Zeississä ja Sonyssa. Vääristymä kuitenkin edellisiä suurempi, mutta vinjetointi ja värihajonta väisempi, kuin Z ja S.

  • > Onko hankalaa aloittelijalle oppia tarkentamaan ja säätämään aukon manuaalisesti?

    ööö... ja superlaajakulmista puhe?

    Tällaisella laajakulmalla ei oikein terävyysalueen hallinnasta voi puhua, joten aukkoa ei juurikaan säädellä. Siis edetakaisin. Kuvathan otetaan aina aukon esivalinnalla, vaikka käytössä olisikin AF objektiivi.

    Vähän kun himmentää (miksi ei, kun laajiksen kanssa pärjää hitaillakin suljinajoilla), niin ollaan äkkiä hyperfokaalisella alueella = kaikki parin metrin etäisyydeltä eteenpän on terävää. Automaattitarkennuksen puute ei ole merkittävä haitta. Peilirungoisssa vähän enemän, vaikka tarkennusta pystyykin arvioimaan tähyslasilta + kamera voi myös osoittaa, milloin AF tarkennuspisteet ovat sen mielestä kohdillaan. Pelittömissä kamera pystyy korostamaan terävyysalueella olevien kohteiden ääriviivat = tarkennus on parhaimmillaan naurettavan helppoa.

    Samyangin laseista on hyviä kokemuksia; 8 mm kalansilmä APS-C koossa (A-bojonetilla) + FE kalansilmä ja 24 + 35 mm kiinteät. Tosin en odotakaan, että laajiksen piirto olisi ihan huippua ihan äärimmäisiä nurkkiakin myöten.... Hintansa väärtejä pelejä ja kun parilla satasella saa näin hyviä laseja, on todellakin syytä miettiä, onko mielekästä maksaa merkkilaseista 3x hinta.

    Tosin on Samyang nyt ruvennut AF lasejakin tekemään...

    En oikein näe arvoa edes isolla valovoimalla, kun puhutaan superlaajiksista. Tele/muotokuvauslaseissa kyllä, mutta what's the point laajiksessa? Terävyysaluetta ei kuitenkaan juuri säädellä eikä käsivarakuvauskaan tuota ihmeemmin ongelmaa. Huom. pidemmät polttovälit sitten AIVAN eri asia.

    Zoomikin on superlaajiksessa aika turha. Kokemusta on Sigman10-20 lasista (APS-C). Ei oikein vaivan arvoista tuollainen polttovälialue. Zoomin idea kun on, ettei tarvitsisi koko ajan olla lasia vaihtamssa, mutta tuollainen polttovälialue ei ole juuri kiinteää kummempi.

    • Vinjetointi on superlaajakulmilla luonnonlaki. Ns. kosinisääntö aiheuttaa sen, että kuvan laidalta tulevat valonsäteet leviävät paljon suuremmalle pinta-alalle kuin keskeltä tulevat. Tätä ei voi välttää vaikka optiikka olisi optisesti täydellinen. Ilmiö on helppo todentaa kynällä, viivottimella ja ruutupaperilla ilman optiikkaakin.

      Tilannetta vielä huonontaa kaikkia optiikoita vaivaava vika, eli näennäisen valoaukon muodon muutos ympyrästä ellipsin suuntaan, kun valo tulee vinosta suunnasta. Tätä ei pysty myöskään juuri millään välttämään, ainakaan jos optiikasta halutaan siedettävän kokoinen ja hintainen. Tämäkin ilmiö on laajakulmilla erityisen suuri.

      Aikoinaan joihinkin superlaajakulmiin (Zeiss) sai korjaussuodattimia, jotka tummensivat kuvan keskikohtaa. Nyt digiaikana vinjetointia saa korjattua jossain määrin editissä eikä moista vippaskonstia juuri tarvita.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Vinjetointi on superlaajakulmilla luonnonlaki. Ns. kosinisääntö aiheuttaa sen, että kuvan laidalta tulevat valonsäteet leviävät paljon suuremmalle pinta-alalle kuin keskeltä tulevat. Tätä ei voi välttää vaikka optiikka olisi optisesti täydellinen. Ilmiö on helppo todentaa kynällä, viivottimella ja ruutupaperilla ilman optiikkaakin.

      Tilannetta vielä huonontaa kaikkia optiikoita vaivaava vika, eli näennäisen valoaukon muodon muutos ympyrästä ellipsin suuntaan, kun valo tulee vinosta suunnasta. Tätä ei pysty myöskään juuri millään välttämään, ainakaan jos optiikasta halutaan siedettävän kokoinen ja hintainen. Tämäkin ilmiö on laajakulmilla erityisen suuri.

      Aikoinaan joihinkin superlaajakulmiin (Zeiss) sai korjaussuodattimia, jotka tummensivat kuvan keskikohtaa. Nyt digiaikana vinjetointia saa korjattua jossain määrin editissä eikä moista vippaskonstia juuri tarvita.

      Suositellaanko Sonyn objektiivia Sony-runkoon, jotta kamera hoitaisi vinjetoinnin korjauksen automaattisesti sitten? Muun merkkisilläkö objektiiveilla ei toimi tämä automatiikka?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Vinjetointi on superlaajakulmilla luonnonlaki. Ns. kosinisääntö aiheuttaa sen, että kuvan laidalta tulevat valonsäteet leviävät paljon suuremmalle pinta-alalle kuin keskeltä tulevat. Tätä ei voi välttää vaikka optiikka olisi optisesti täydellinen. Ilmiö on helppo todentaa kynällä, viivottimella ja ruutupaperilla ilman optiikkaakin.

      Tilannetta vielä huonontaa kaikkia optiikoita vaivaava vika, eli näennäisen valoaukon muodon muutos ympyrästä ellipsin suuntaan, kun valo tulee vinosta suunnasta. Tätä ei pysty myöskään juuri millään välttämään, ainakaan jos optiikasta halutaan siedettävän kokoinen ja hintainen. Tämäkin ilmiö on laajakulmilla erityisen suuri.

      Aikoinaan joihinkin superlaajakulmiin (Zeiss) sai korjaussuodattimia, jotka tummensivat kuvan keskikohtaa. Nyt digiaikana vinjetointia saa korjattua jossain määrin editissä eikä moista vippaskonstia juuri tarvita.

      Nykyaikana kamerat saattavat jo itsessään tehdä vinjetoinnin korjausta. Järkkäritkin, ainakin merkkilasien kanssa. Digikompakteissa tällaista on harrastattu ainakin vuodesta 2001 lähtien. Enkä nyt muutoinkaan pidä pientä vinjetointia suurena haittana, kuten en nurkkien epäterävyyttäkään. Superlaajiksen kanssa ei muutoinkaan ole mielekästä sijoittaa pääkohteita ihan kuvan nurkkiin, mittasuhteet vääristyvät liikaa. Enemmän potuttaa epälineaariset, aaltomaiset vääristymät (pistää pahemmin silmään kuin tynnyrivääristymä), kuvan pehmeys keskialueellakin tai roimat värivääristymät (CA). Niin ja vastavalosuojan tai suodattimien aineuttamat varjostukset, jotka voivat olla suht terävärajaisia = silmiinpistäviä. Niinkin nerokkaasti suunniteltuja objektiiveja on nähty, että niissä jo vakiovarusteinen vastavalosuoja vinjetoi. Tai mikä tahansa suodatin...


    • Anonyymi kirjoitti:

      Suositellaanko Sonyn objektiivia Sony-runkoon, jotta kamera hoitaisi vinjetoinnin korjauksen automaattisesti sitten? Muun merkkisilläkö objektiiveilla ei toimi tämä automatiikka?

      Sisäänrakennettu vinjetoinnin korjaus ei voi toimia millään muulla kuin merkkivalmistajan objektiiveilla. Vaan eipä tämä aina ole sen tason ongelma että korjausta välttämättä tarvittaisiin lainkaan ja jos tarvitaankin, niin homman voi hoitaa jälkikäsittelyssä. Jotkin ohjemat jopa automaattisesti, kunhan sekä runko että objektiivi löytyvät tietokannasta. Ei siis kannta tällä perusteella objektiivivaihtoehtoja raakata.


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.