Haloo elämä väsyttää !

Kiitos aloittelijalle uudesta aiheesta ja runosta.

Mitä et uskoisi ??????????????

Alottaja kokee jonkinasteista masennusta,
sydänsairauksiin usein kulluu elämänhalun menettäminen,
--- suru ja läheisten menetykset myös aiheuttaa masennusta,
-- onkohan tukittu kuinka yleitä on vanhusten elämänhalun katoaminen,
--- pitkäänaikaan ei ole uutisoitu vanhusten itsemurhista,
vieläköhän ne on kovastikki yleisiä
vai onko siinäsuhteessa vanhusten elämä parantunu,
-- vanhuus on ihmiselämän vaikeinta aikaa,
ihmisen vanhentumiseen ei ikinä totu,
se kai on sitä, ettei vahentumista, avuttomuutta ihminen hyväksy,
puhun vain itsestäni,
en tiedä kuinka te muut koette vahuuden ja oman elämänne,

rujo on kohtaloni,
kuinka tästä selviän kunnialla hutaan,
ku nyt jo väsyttää,
ja toiset pirteät elämää pusuavat vanhukset ei hyväksy
alakuloisen vanhusten haluttomuutta elää,

Anonyymi kirjoitti:

Alottaja kokee jonkinasteista masennusta,
sydänsairauksiin usein kulluu elämänhalun menettäminen,
--- suru ja läheisten menetykset myös aiheuttaa masennusta,
-- onkohan tukittu kuinka yleitä on vanhusten elämänhalun katoaminen,
--- pitkäänaikaan ei ole uutisoitu vanhusten itsemurhista,
vieläköhän ne on kovastikki yleisiä
vai onko siinäsuhteessa vanhusten elämä parantunu,
-- vanhuus on ihmiselämän vaikeinta aikaa,
ihmisen vanhentumiseen ei ikinä totu,
se kai on sitä, ettei vahentumista, avuttomuutta ihminen hyväksy,
puhun vain itsestäni,
en tiedä kuinka te muut koette vahuuden ja oman elämänne,

rujo on kohtaloni,
kuinka tästä selviän kunnialla hutaan,
ku nyt jo väsyttää,
ja toiset pirteät elämää pusuavat vanhukset ei hyväksy
alakuloisen vanhusten haluttomuutta elää,

Lue lisää

Samoja tuntoja ja tunteita on täällä, kiitos kirjoituksestasi,
hyvin tulkitset ehkä monenkin ajatuksia ja tunteita.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä et uskoisi ??????????????

Aloittajan väitettä, että elämä väsyttää. - Nm. Vätystää vain

Anonyymi kirjoitti:

Aloittajan väitettä, että elämä väsyttää. - Nm. Vätystää vain

Väsymykseen on monta syytä,
usein jos maksa lukemat on normaalia korkeammat väsymys on yleinen oire,
heikot veriarvot, liika valvominen,
senkka hieman korkealla,


--- vanukset yleensä ovat monisairaita,
väsymystila sattaa olla vakituinen oire
joten vanhusta väsyttää loppu-elämä,

Anonyymi kirjoitti:

Väsymykseen on monta syytä,
usein jos maksa lukemat on normaalia korkeammat väsymys on yleinen oire,
heikot veriarvot, liika valvominen,
senkka hieman korkealla,


--- vanukset yleensä ovat monisairaita,
väsymystila sattaa olla vakituinen oire
joten vanhusta väsyttää loppu-elämä,

Lue lisää

On ihan normaalia, että 80 ihmistä väsyttää.
Elämä on ottanut henkiset veronsa ja kahdeksaankymmeneen ikävuoteen mennessä
on tapahtunut sellainen fysiologinen muutos,
jplle emme voi juuri mitään,
että noin 30 % lihastemme ja elimiemme toimintakyvystä on hiipunut pois.
Sen tuntee jokainen "nahoissaan".
Ei ole niin paljon energiaa enää.

Yritetään ottaa mahdollisimman rauhallisesti, tehdään minkä voimme ja
mitä meitä kiinnostaa tehdä.

Onnelliset ne, joilla "vetoa" ja energiaa piisaa mahdollisimman pitkään.
Se on yksilöllistä niinkuin jokaisen elämäkin.

Joittenkin elämä on ollut henkisesti ja muutenkin kuormittavampaa,
tunnen ymmärrystä ja sympatiaa heitä kohtaan
siksikin että itselläni omakohtaista kokemusta jaksamisen äärirajoilla elämisestä
ja siksi että inhimillisyys on elämää eteenpäin kantava voima
jota kannatta "harrastaa" kanssakulkijoitamme kohtaan.

Ei tänne kukaan kirjoita saadakseen epäystävällisyytta osakseen.
Miksi joillakin, joilla ei ole tilannetajua,
on tarve "suoruuden ja realismin" nimissä
loukata ihmisiä ?
Tilannetajua peliin !

Anonyymi kirjoitti:

On ihan normaalia, että 80 ihmistä väsyttää.
Elämä on ottanut henkiset veronsa ja kahdeksaankymmeneen ikävuoteen mennessä
on tapahtunut sellainen fysiologinen muutos,
jplle emme voi juuri mitään,
että noin 30 % lihastemme ja elimiemme toimintakyvystä on hiipunut pois.
Sen tuntee jokainen "nahoissaan".
Ei ole niin paljon energiaa enää.

Yritetään ottaa mahdollisimman rauhallisesti, tehdään minkä voimme ja
mitä meitä kiinnostaa tehdä.

Onnelliset ne, joilla "vetoa" ja energiaa piisaa mahdollisimman pitkään.
Se on yksilöllistä niinkuin jokaisen elämäkin.

Joittenkin elämä on ollut henkisesti ja muutenkin kuormittavampaa,
tunnen ymmärrystä ja sympatiaa heitä kohtaan
siksikin että itselläni omakohtaista kokemusta jaksamisen äärirajoilla elämisestä
ja siksi että inhimillisyys on elämää eteenpäin kantava voima
jota kannatta "harrastaa" kanssakulkijoitamme kohtaan.

Ei tänne kukaan kirjoita saadakseen epäystävällisyytta osakseen.
Miksi joillakin, joilla ei ole tilannetajua,
on tarve "suoruuden ja realismin" nimissä
loukata ihmisiä ?
Tilannetajua peliin !

Lue lisää

Ne, "joilla energiaa piisaa mahdollisimman pitkään", ovat niitä, jotka ovat elämänsä aikana keksineet oikean ravinnon tärkeyden ja tarpeellisuuden. - Nm. Ravinto on rakennusaine

Anonyymi kirjoitti:

Ne, "joilla energiaa piisaa mahdollisimman pitkään", ovat niitä, jotka ovat elämänsä aikana keksineet oikean ravinnon tärkeyden ja tarpeellisuuden. - Nm. Ravinto on rakennusaine

Lue lisää

Juuu, ihmettelen miksi minä olen vielä hengissä,
kun useimmat työkaverit paljon nuoremmatkin ovat jo kuolleet,
samoin puolisoni kuoli vain pikkusen yli seitenkymppisenä,
--- miksi minä olen vielä hengissä, vaikka en haluaisi enään elää ,

-- paitsi jos tapahtuisi ihme,
uusi sympaattinen ihminen ilmestyisi elämääni ja
jostain syystä haluiski elää, vaikka pidän sitä täysin utoopisena ajatuksena,
---
tämäki on jokin ihme, nyt vuoden sisällä olen saanu rajuja rintakipukohtauksia,
m u t t t a nyt ne on jostainsyystä harventuneet,
päivittäin saan keskimäärin yhden kipukohtauksen,
mitähän myönteistä on fysiikassani tapahtunu,
tietääkseni sydäntukokset ei parane itsestään,,,
olen tietenkin jokseenkin hyvilläni kun en ole nyt niin kipee kuin olen ollu,
en kuitenkaan usko että paranisin kokonaan,

mielenkiinnolla mietin elämääni,
kuinka kauan minun pitää vaeltaa täällä vielä ,
onneksi on kädentaidot tallella,
mielenkiinto on kovasti kevyessä tekemisessä ja suunitelmissa
mitä taas tekisin,
olis vaan rahaa riittävästi hankkia materiaalia
sillä kaikennäkönen harrastus ja tekeminen maksaa
työ-eläkeet varsinki naisilla on pieniä,
aivan liian pieniä suhteessa siihen mitä elämänsä aikana on töitä tehny ,
perheen ja lapset siinä sivussa maailmalle kouluttanu ja kasvattanu,
no elämä on nyt eletty,
loppusuora menossa,
nhyt teen ja touhuan mitä jaksan,

kuolemakaan ei ole yllätys jos se kohdalle jonaki päivänä sattuu,
on paras ystäväni nykyään,


mjukavaa päivää kaikille, jutellaan taas joskus,,,,

Anonyymi kirjoitti:

Ne, "joilla energiaa piisaa mahdollisimman pitkään", ovat niitä, jotka ovat elämänsä aikana keksineet oikean ravinnon tärkeyden ja tarpeellisuuden. - Nm. Ravinto on rakennusaine

Lue lisää

Ei kaikki ravinnosta ole kiinni.
Geenit määräävät enemmän elämäämme.
Jos ravinnosta olisi kiinni, suurin piirtein kaikki iäkkäät olisivat terveitä ja eläisivät vähintään 100-vuotiaaksi.
Harva suomalainen syö niin huonosti, että siitä sairastuu ja kuolla kupsahtaa ennen aikojaan.
Noin neljäsosa suomalaisista kuolee jo seitsemissäkymmenissä.
Yks'kas yllättäen.
Eikä ihan tervettä kahdeksankymppistä ole olemassakaan luonnollisestikaan,
koska siinä iässä olemme menettäneet jo noin 30% elintemme ja elimistömme toiminna tehokkuudesta ja lihaksistamme.

Anonyymi kirjoitti:

Juuu, ihmettelen miksi minä olen vielä hengissä,
kun useimmat työkaverit paljon nuoremmatkin ovat jo kuolleet,
samoin puolisoni kuoli vain pikkusen yli seitenkymppisenä,
--- miksi minä olen vielä hengissä, vaikka en haluaisi enään elää ,

-- paitsi jos tapahtuisi ihme,
uusi sympaattinen ihminen ilmestyisi elämääni ja
jostain syystä haluiski elää, vaikka pidän sitä täysin utoopisena ajatuksena,
---
tämäki on jokin ihme, nyt vuoden sisällä olen saanu rajuja rintakipukohtauksia,
m u t t t a nyt ne on jostainsyystä harventuneet,
päivittäin saan keskimäärin yhden kipukohtauksen,
mitähän myönteistä on fysiikassani tapahtunu,
tietääkseni sydäntukokset ei parane itsestään,,,
olen tietenkin jokseenkin hyvilläni kun en ole nyt niin kipee kuin olen ollu,
en kuitenkaan usko että paranisin kokonaan,

mielenkiinnolla mietin elämääni,
kuinka kauan minun pitää vaeltaa täällä vielä ,
onneksi on kädentaidot tallella,
mielenkiinto on kovasti kevyessä tekemisessä ja suunitelmissa
mitä taas tekisin,
olis vaan rahaa riittävästi hankkia materiaalia
sillä kaikennäkönen harrastus ja tekeminen maksaa
työ-eläkeet varsinki naisilla on pieniä,
aivan liian pieniä suhteessa siihen mitä elämänsä aikana on töitä tehny ,
perheen ja lapset siinä sivussa maailmalle kouluttanu ja kasvattanu,
no elämä on nyt eletty,
loppusuora menossa,
nhyt teen ja touhuan mitä jaksan,

kuolemakaan ei ole yllätys jos se kohdalle jonaki päivänä sattuu,
on paras ystäväni nykyään,


mjukavaa päivää kaikille, jutellaan taas joskus,,,,

Lue lisää

Hei, kuule minullakin on sydänoireet vähän muuttaneet muotoaan,
kohtaukset on vähän vähemmin kivuliaita, mutta toisaalta rytmihäiriötä on joka päivä,
ne tekee pään sumuiseksi, pistää pyörryttämään ja pistää heikottamaan,
kun veri ei rytmihäiriön aikana kierrä hyvin joka paikkaan.
Suonissa, sydämessä ja verenpaineessa voi tapahtua pieniä muutoksia,
jotka joskus vaikuttaa huonontavasti ja joskus yllättäen myös parempaan päin.

Jos haluat niin kerro minkälaisia kädentaitoja sinulla on ja mitä haluaisit tehdä ?
Sehän on totta, että ilmaisia harrastuksia on hyvin vähän.
Kaikki näpräily, se käsillä tekeminen edellyttää että on materiaalia.

Koitetaan voida hyvin ja kirjoitellaan taas !

Anonyymi kirjoitti:

Alottaja kokee jonkinasteista masennusta,
sydänsairauksiin usein kulluu elämänhalun menettäminen,
--- suru ja läheisten menetykset myös aiheuttaa masennusta,
-- onkohan tukittu kuinka yleitä on vanhusten elämänhalun katoaminen,
--- pitkäänaikaan ei ole uutisoitu vanhusten itsemurhista,
vieläköhän ne on kovastikki yleisiä
vai onko siinäsuhteessa vanhusten elämä parantunu,
-- vanhuus on ihmiselämän vaikeinta aikaa,
ihmisen vanhentumiseen ei ikinä totu,
se kai on sitä, ettei vahentumista, avuttomuutta ihminen hyväksy,
puhun vain itsestäni,
en tiedä kuinka te muut koette vahuuden ja oman elämänne,

rujo on kohtaloni,
kuinka tästä selviän kunnialla hutaan,
ku nyt jo väsyttää,
ja toiset pirteät elämää pusuavat vanhukset ei hyväksy
alakuloisen vanhusten haluttomuutta elää,

Lue lisää

Vanhuus ja sairaudet on kauheita. Vähemmästäkin masentuu.
Helpompaa on niin kauan kun terveys on jonkunlainen.
Kun terveys menee, menee elämänhalu.
Jos sattuu olemaan parempi päivä, elämänhaluakin taas löytyy.
Mieli on ihan erilainen.
Toivon sinulle huomiseksi parempaa päivää,
sitä aina toivon itsellenikin illalla kun nukkumaan menen :
Kiitos tästä päivästä ja anna huomisen olla edes vähän parempi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kaikki ravinnosta ole kiinni.
Geenit määräävät enemmän elämäämme.
Jos ravinnosta olisi kiinni, suurin piirtein kaikki iäkkäät olisivat terveitä ja eläisivät vähintään 100-vuotiaaksi.
Harva suomalainen syö niin huonosti, että siitä sairastuu ja kuolla kupsahtaa ennen aikojaan.
Noin neljäsosa suomalaisista kuolee jo seitsemissäkymmenissä.
Yks'kas yllättäen.
Eikä ihan tervettä kahdeksankymppistä ole olemassakaan luonnollisestikaan,
koska siinä iässä olemme menettäneet jo noin 30% elintemme ja elimistömme toiminna tehokkuudesta ja lihaksistamme.

Lue lisää

Kaikki on kiinni no. ravinnosta ja muistakin elämäntavoista tietysti. Liian moni "suomalainen syö niin huonosti, että sairastuu ja kuolla kupsahtaa ennen aikojaan". Ja geenit eivät no. määrää elämäämme. - Nm. Niitä voi narrata, jos osaa

Anonyymi kirjoitti:

Hei, kuule minullakin on sydänoireet vähän muuttaneet muotoaan,
kohtaukset on vähän vähemmin kivuliaita, mutta toisaalta rytmihäiriötä on joka päivä,
ne tekee pään sumuiseksi, pistää pyörryttämään ja pistää heikottamaan,
kun veri ei rytmihäiriön aikana kierrä hyvin joka paikkaan.
Suonissa, sydämessä ja verenpaineessa voi tapahtua pieniä muutoksia,
jotka joskus vaikuttaa huonontavasti ja joskus yllättäen myös parempaan päin.

Jos haluat niin kerro minkälaisia kädentaitoja sinulla on ja mitä haluaisit tehdä ?
Sehän on totta, että ilmaisia harrastuksia on hyvin vähän.
Kaikki näpräily, se käsillä tekeminen edellyttää että on materiaalia.

Koitetaan voida hyvin ja kirjoitellaan taas !

Lue lisää

kiitos kysymäst,
nykyään hyödynnän kädentaitojani lähinnä kutomiseen / virkkaamiseen,
myös ompelutaito ja mallien suunittelu on ollu aikoinaan hallinnassa,
sen olen jo jättäny meneisyyteen,
vain pienessä määrin teen korjaus-ompelua,
aikoinaan harrastin öljyväri-maalausta,
maalit on kaliita, pensseleitä kuluu paljon
ym. materiaali taulupohjat kehykset, kallis harrastus,
mutta henkisesti hyvin antoisa,
taiteilijan uran jätin meneisyyteen
se vielä joskus kummitteleen ajatusmaailmassani,
herättelee mielenkiintoa,,,,
muutamia keskeneräisiä taulupohjiaki löytyy vielä varstosta,
ne houkuttelee vielä yrittämään,
luulen ettei käsi tuota enään mieleistä jälkeä,
toisaaltaan olishan se mielenkiintosta nähdä mitä saisi vielä aikaan
jos saisin itsensä ladattua henkisesti toteuttamaan vielä hurmaavaa haavetta,
maalaustaide on todella lumoava harrastus,
se vie kaiken fanttasiamaailman uusiin sväärihin,
harmi vaan , tilat ja materiaali maksaa liikkaa vanhalle,,,, haaveilijalle,

kiitos kun kysyit kädentaidoista,
sait aikaan melkosen purkauksen salaisista haaveistani,

toisaaltaan olen menettäny elämänhaluni,
koen, eämä on vääjäämättä takanapäin,
terveys on menny,
elämä on rajallista,
siihen on pakko sopeutua,
elämä tekee loppua

Minulla on pitkittynyt suru, koko elämä menee siinä. Luen lohtua murheeseeni ja kuuntelen musiikkia. Mielenkiinto kaikkeen on täysin loppunut.

Mitä fiktiota ? Miksi vähätellä muita ? Onko sinusta toisten kokemukset fiktiota ?
Aika absurdin mautonta kirjoittaa 80 ihmiselle: Hanki elämä !

Anonyymi kirjoitti:

Mitä fiktiota ? Miksi vähätellä muita ? Onko sinusta toisten kokemukset fiktiota ?
Aika absurdin mautonta kirjoittaa 80 ihmiselle: Hanki elämä !

Kun suru valtaa elämän on sen keskellä. Kaikki vain hiljalleen pölyttyy.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on pitkittynyt suru, koko elämä menee siinä. Luen lohtua murheeseeni ja kuuntelen musiikkia. Mielenkiinto kaikkeen on täysin loppunut.

Kiitos,,,,, todellakin hyvä sana " pitkittyny suru "
tuota en olekkaan itse oivaltanutkaa,
kohdallani on ilmiselvästi pitkitiityny suru,



puolisoni sairasti alzhaimeria pitkästi toistakymmentä vuotta,
olin osan siitä ajasta omaishoitajana,
suru oli suunaton vuosia hänen rinnalaan,
kun tiesi ettei voi häntä pelastaa elämälle,
tavallaan kuolin hänen rinnallaan,, kuljin tai elin = elävänä kuolleena

koskaan en ole täysin toipunu hänen sairauden aiheuttamasta surusta
ja kuolemasta,

jatkan elämääni yksikseni, teen käsitöitä,
kuuntelen paljon kaunista musiikkia,
ulkoilen,
harrastan liikuntaa sen mitä fysikka antaa periksi,
elämänhalu on hukassa,
joka aamu raahaudun ylös
kaikesta huolimatta
välttämättömiä arkiasioita touhuamaan, joskus kuin unessa,,,


tunnen huonoa omaatuntoa kun sanon,
odotan kuolemaa,
kuvittelen,,, kupsahdan vaan pois,
kuten omat vanhempaniki lähti tästä maailmasta,
molemilta petti sydän,

Anonyymi kirjoitti:

Mitä fiktiota ? Miksi vähätellä muita ? Onko sinusta toisten kokemukset fiktiota ?
Aika absurdin mautonta kirjoittaa 80 ihmiselle: Hanki elämä !

No minä olen sen elämän hankkinut.
Jos olet lukenut elämänkertaani;äitiinä olen kaksi poikaani menettänyt.
En viitsi toistaa faktoja,kun fiktiotkin tuntuvat hakusalla

Anonyymi kirjoitti:

Mitä fiktiota ? Miksi vähätellä muita ? Onko sinusta toisten kokemukset fiktiota ?
Aika absurdin mautonta kirjoittaa 80 ihmiselle: Hanki elämä !

ei rituliini sitä hoksaa,
rituliini elää omassa maailmassaan,
rituliini on "minä itse "

Anonyymi kirjoitti:

ei rituliini sitä hoksaa,
rituliini elää omassa maailmassaan,
rituliini on "minä itse "

Mikä nyt mättää?
Olenko syönyt evääsi?
Mitä pahaa olen sinulle tehnyt?
Minä en tunne sinua ja sinä tunnet niccini ja kerro hyvä ihminen minkätähden
olen hoksaamaton?
Minä kävin pilkillä tänään ja elän täysin omaa elämääni.

Anonyymi kirjoitti:

ei rituliini sitä hoksaa,
rituliini elää omassa maailmassaan,
rituliini on "minä itse "

Kaiketi alan pikkuhiljaa olla oma itseni? Poikani taposta Järvenpäässä alkaa tulla jo yli viisi kuukautta,joten jos tämä tapahtuma nostaa sairasta itsetuntoni ja näät minussa vain
itsekeskeinen ihmisen,niin rauha sielullesi

rituliini_38 kirjoitti:

Kaiketi alan pikkuhiljaa olla oma itseni? Poikani taposta Järvenpäässä alkaa tulla jo yli viisi kuukautta,joten jos tämä tapahtuma nostaa sairasta itsetuntoni ja näät minussa vain
itsekeskeinen ihmisen,niin rauha sielullesi

Lue lisää

Muistatko itsekkään, kuinka monesti olet kirjoittanut tuosta poikasi taposta, mutta harvemmin siitä, kun toinen poikasi teki itsemurhan, vai eikö se satuttanutkaan sinua?

Sitäpaitsi mielestäni on aika halventavaa nuo kommenttisi puskista ja hiekkalaatikoista, koska ethän sinä tietääkseni ole tietoinen, minkä ikäiset tänne kirjoittaa, vaan tulkitsen sen ilmeisesti, jos joku ei mukaile mielipidettäsi, niin hän on joku lapsi, siellä hiekkalaatikollaan.

.

Anonyymi kirjoitti:

Muistatko itsekkään, kuinka monesti olet kirjoittanut tuosta poikasi taposta, mutta harvemmin siitä, kun toinen poikasi teki itsemurhan, vai eikö se satuttanutkaan sinua?

Sitäpaitsi mielestäni on aika halventavaa nuo kommenttisi puskista ja hiekkalaatikoista, koska ethän sinä tietääkseni ole tietoinen, minkä ikäiset tänne kirjoittaa, vaan tulkitsen sen ilmeisesti, jos joku ei mukaile mielipidettäsi, niin hän on joku lapsi, siellä hiekkalaatikollaan.

.

Lue lisää

Nyt puskis puhuu täyttä asiaa!
Surussa kieriminen on aivan todella väärin.
Niinkiuin liiat kysymysmerkkit tai ja yleensä kirjoittaa tuntemuksista tälle palstalle.

Pyydän nöyrinmin anteeksi ja yritän löytää elämälleni jotain muuta,kuin tämän palstan.
No tosin sain verkon jään alle tänään,sainko tehdä sen?
Minulla on kalastuslain antama lupa verkkokalastukselle.
Aivan hienoa,että sinä huolehdit asioistani.
Kiitollisena ama




kiitollisena ama

rituliini_38 kirjoitti:

Nyt puskis puhuu täyttä asiaa!
Surussa kieriminen on aivan todella väärin.
Niinkiuin liiat kysymysmerkkit tai ja yleensä kirjoittaa tuntemuksista tälle palstalle.

Pyydän nöyrinmin anteeksi ja yritän löytää elämälleni jotain muuta,kuin tämän palstan.
No tosin sain verkon jään alle tänään,sainko tehdä sen?
Minulla on kalastuslain antama lupa verkkokalastukselle.
Aivan hienoa,että sinä huolehdit asioistani.
Kiitollisena ama




kiitollisena ama

Lue lisää

Ja vielä!
Olin töissä silloin ja olen käsitellyt sen menetyksen,joten sinulle en ole tilivelvollinen poikaini itsemurhastata.
Mikä ihmeen kolmannenasteenkuulustelu tämä oikein on?
Kyllä ihminen on suurin peto lajilleen.
Sääli tätä palstaa,inhimillisyys on täysin kadoksissa.
No sinä voit amaa lyödä,kuin vierastasikaa sieltä puskasta,toivottavasti saat keksejä siitä?
Minä kaiestahuolimatta hallitsen tilanteen

rituliini_38 kirjoitti:

Nyt puskis puhuu täyttä asiaa!
Surussa kieriminen on aivan todella väärin.
Niinkiuin liiat kysymysmerkkit tai ja yleensä kirjoittaa tuntemuksista tälle palstalle.

Pyydän nöyrinmin anteeksi ja yritän löytää elämälleni jotain muuta,kuin tämän palstan.
No tosin sain verkon jään alle tänään,sainko tehdä sen?
Minulla on kalastuslain antama lupa verkkokalastukselle.
Aivan hienoa,että sinä huolehdit asioistani.
Kiitollisena ama




kiitollisena ama

Lue lisää

Älä nyt ala martyyriksi minun kirjoituksistani, mutta itsehän moiti jotain kirjoittajaa, että hän toistaa itseään, ja sinä et huomaa, kuinka itse toistat itseäsi?

Anonyymi kirjoitti:

Älä nyt ala martyyriksi minun kirjoituksistani, mutta itsehän moiti jotain kirjoittajaa, että hän toistaa itseään, ja sinä et huomaa, kuinka itse toistat itseäsi?

Voiko ihminen olla marttyyri,kun elämä kohtelee kaltoin?
Minä ihmisenä,nyt olen jäänyt siihen lyödynrooliin?
Ruune syötiin palstalta aikoinaan,nyt on amun vuoro.
Luojankiitos minulla on elämää tämän kirjoituspalstan ulkopuolella,joten
selviän kyllä ilman tätä ristiriitaista palstaa.

rituliini_38 kirjoitti:

Voiko ihminen olla marttyyri,kun elämä kohtelee kaltoin?
Minä ihmisenä,nyt olen jäänyt siihen lyödynrooliin?
Ruune syötiin palstalta aikoinaan,nyt on amun vuoro.
Luojankiitos minulla on elämää tämän kirjoituspalstan ulkopuolella,joten
selviän kyllä ilman tätä ristiriitaista palstaa.

Lue lisää

Taidat itse tuoda tänne ristiriitaisuutta,
ja sitten otat marttyyrin roolin.
Rauhoitu ja anna mielesi tasaantua.
Toivottavasti voit huomenna paremmin !

rituliini_38 kirjoitti:

Voiko ihminen olla marttyyri,kun elämä kohtelee kaltoin?
Minä ihmisenä,nyt olen jäänyt siihen lyödynrooliin?
Ruune syötiin palstalta aikoinaan,nyt on amun vuoro.
Luojankiitos minulla on elämää tämän kirjoituspalstan ulkopuolella,joten
selviän kyllä ilman tätä ristiriitaista palstaa.

Lue lisää

Eihän ruunea ole syöty, koska hän on nyt toistaiseksi KalleAarturi ja mitä milonkin, mutta on kuitenkin viellä elossa ja voi hyvin.

Etkö jo aikaisemminkin, aivan muutaman kommentin takaa sanonut, että hylkäät tämän palstan ja jatkuvasi jatkat kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän ruunea ole syöty, koska hän on nyt toistaiseksi KalleAarturi ja mitä milonkin, mutta on kuitenkin viellä elossa ja voi hyvin.

Etkö jo aikaisemminkin, aivan muutaman kommentin takaa sanonut, että hylkäät tämän palstan ja jatkuvasi jatkat kuitenkin.

Lue lisää

Olenko uhka sinulle?
Toi paskanjauhanta ja itsensä esilletuominenko on keskustelua?
Voi herttileijaa voi aikoja,voi tapoja?
No jos sinun elämässäsi ei mitään muuta ole,kuin tämä palsta,niin kapea on elinpiirisi?
Ama kalastaa,elää ja ajattelee aivan omilla aivoillaan avoimesti,Huom, avoimesti.

Kaiketi sinulle elämä luo piirteitä,jolloin ama vie sinulta palstatilaa?
Käytä hyvä lähimmäinen jokainen minuutti elämästäsi kyttäilyyn,mitä se ama taas on tehnyt saati kirjoittanut,jos se elämääsi kuljettaa sinne lähinimälle päätepisteelle.

Anonyymi kirjoitti:

Muistatko itsekkään, kuinka monesti olet kirjoittanut tuosta poikasi taposta, mutta harvemmin siitä, kun toinen poikasi teki itsemurhan, vai eikö se satuttanutkaan sinua?

Sitäpaitsi mielestäni on aika halventavaa nuo kommenttisi puskista ja hiekkalaatikoista, koska ethän sinä tietääkseni ole tietoinen, minkä ikäiset tänne kirjoittaa, vaan tulkitsen sen ilmeisesti, jos joku ei mukaile mielipidettäsi, niin hän on joku lapsi, siellä hiekkalaatikollaan.

.

Lue lisää

Oman pojan itsemurha on todella äidille järkytys.
Kuinka joku ihminen voi olla niin kohtuuton,että haluaa kääntää veistä haavassaa?

Oletko itse suunnitellut moista menetelmää?
Aika sairas mielipide

rituliini_38 kirjoitti:

Oman pojan itsemurha on todella äidille järkytys.
Kuinka joku ihminen voi olla niin kohtuuton,että haluaa kääntää veistä haavassaa?

Oletko itse suunnitellut moista menetelmää?
Aika sairas mielipide

Lue lisää

Niin se väsyttää meitä kaikkia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin se väsyttää meitä kaikkia.

Ja keitä väsyttää.?
Siis toisten ihmisten suruun kokeminen?
Olenkohan aivan oikealla mielipidesivustolla?

Anonyymi kirjoitti:

Eihän ruunea ole syöty, koska hän on nyt toistaiseksi KalleAarturi ja mitä milonkin, mutta on kuitenkin viellä elossa ja voi hyvin.

Etkö jo aikaisemminkin, aivan muutaman kommentin takaa sanonut, että hylkäät tämän palstan ja jatkuvasi jatkat kuitenkin.

Lue lisää

Olin kolme vuotta kirjoittamatta palstalle tavuakaan, oletin että taso panee?
Taso menee jatkuvasti alaspäin.
Ei tänne voi kirjoitella mitä vanhus tuntee ja kokee.
Pikkukakkoseksi muuttunut koko palsta

rituliini_38 kirjoitti:

Olin kolme vuotta kirjoittamatta palstalle tavuakaan, oletin että taso panee?
Taso menee jatkuvasti alaspäin.
Ei tänne voi kirjoitella mitä vanhus tuntee ja kokee.
Pikkukakkoseksi muuttunut koko palsta

Lue lisää

Kirjoitat: "Ei tänne voi kirjoitella mitä vanhus tuntee ja kokee".
No, mutta...itsehän sinä aloit tölviä muitten kirjoituksia.

Kirjoitat: "Taso menee jatkuvasti alaspäin".
J o s niin on, niin on ota hyvä ystävä huomioon, että alaspäin tuppaa menemään
ajattelu ja kuntokin 80 iässä !

Ei tässä "nuorruta" eikä nuorruta Nobel-tasoista tekstiä kirjoittamaan.
Minusta täällä on oikein mukavia kirjoituksia ja ihmiset kirjoittavat avoimestikin
tunteistaan ja oloistaan, se lämmittää tosi paljon
kun itse on pohtinut samoja asioita
saa ikäänkuin vastakaikua ja tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos,,,,, todellakin hyvä sana " pitkittyny suru "
tuota en olekkaan itse oivaltanutkaa,
kohdallani on ilmiselvästi pitkitiityny suru,



puolisoni sairasti alzhaimeria pitkästi toistakymmentä vuotta,
olin osan siitä ajasta omaishoitajana,
suru oli suunaton vuosia hänen rinnalaan,
kun tiesi ettei voi häntä pelastaa elämälle,
tavallaan kuolin hänen rinnallaan,, kuljin tai elin = elävänä kuolleena

koskaan en ole täysin toipunu hänen sairauden aiheuttamasta surusta
ja kuolemasta,

jatkan elämääni yksikseni, teen käsitöitä,
kuuntelen paljon kaunista musiikkia,
ulkoilen,
harrastan liikuntaa sen mitä fysikka antaa periksi,
elämänhalu on hukassa,
joka aamu raahaudun ylös
kaikesta huolimatta
välttämättömiä arkiasioita touhuamaan, joskus kuin unessa,,,


tunnen huonoa omaatuntoa kun sanon,
odotan kuolemaa,
kuvittelen,,, kupsahdan vaan pois,
kuten omat vanhempaniki lähti tästä maailmasta,
molemilta petti sydän,

Lue lisää

Suru kulkee mukana niinkuin se läheinen mielessämme. Hyvät muistot lohduttavat,
mutta tekevät myös kipeää. Jumalan siunausta ja mielenrauhaa kaikille surullisille
ja iloa ja valoa myös !

Anonyymi kirjoitti:

Taidat itse tuoda tänne ristiriitaisuutta,
ja sitten otat marttyyrin roolin.
Rauhoitu ja anna mielesi tasaantua.
Toivottavasti voit huomenna paremmin !

Minä olen tasanut mieleni,
Uitin yhden verkon jään alle ja viikonloppuna uitan lisää..
Pilkkitoukkia haen tänään ja isoja kaloja kannattaaika pyytää,vaikkei mitään saisikaan.
Minua pidetään todella arvostettuna tällä paikkakunnalla,joten ama porskuttaa vanhuksena omilla eväillään.
Kiitos että näit vaivaa ajan elämäntapahtumasta.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä fiktiota ? Miksi vähätellä muita ? Onko sinusta toisten kokemukset fiktiota ?
Aika absurdin mautonta kirjoittaa 80 ihmiselle: Hanki elämä !

Todella näinhän se on.
En oletettavasti ryve itsesäälissä,vaikka elämä ole kohdellut minua silkkihansikkain.
Palstan ovat vallanneet nämä,joitai elämä on lyönyt vastenkasvoja.
Tämä kanava työntää politiikkaa ja lehtileikkeitä,se on keskustelua ?
Kaikki sivistyneet kirjoittajat menevät Kahvipirttiin lämpöön.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat itse tuoda tänne ristiriitaisuutta,
ja sitten otat marttyyrin roolin.
Rauhoitu ja anna mielesi tasaantua.
Toivottavasti voit huomenna paremmin !

Minä todella tein pitkän päivätyön vanha mummo,
Ensin hilasin verkon jäänalta,kun jää alkoi sulamaan ja rannat olivat jo auki
No ei siinä mitään jäänaskelit f öljyyn ja pelastusliivit ja eikun menoksi.
Kokureijät olivat aika isoja,joten piti olla tarkkana,kun alla oli meloinen määrä vettä.

Se jälkeen harvoin pihasta lehtiä ja tietty katsoin jalismatsin .
Jos joku näkee minussa uhkan että olen tehnyt saatikka ajatellut toisten aivolla niinihmettelen.
Eikö täällä jokainen saa olla oma itsensä, oli se päivä seesteinen tai sitten pilvinen.
Amalla se ei ole ollut viimeaikainen kovin aurinkoinen

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat: "Ei tänne voi kirjoitella mitä vanhus tuntee ja kokee".
No, mutta...itsehän sinä aloit tölviä muitten kirjoituksia.

Kirjoitat: "Taso menee jatkuvasti alaspäin".
J o s niin on, niin on ota hyvä ystävä huomioon, että alaspäin tuppaa menemään
ajattelu ja kuntokin 80 iässä !

Ei tässä "nuorruta" eikä nuorruta Nobel-tasoista tekstiä kirjoittamaan.
Minusta täällä on oikein mukavia kirjoituksia ja ihmiset kirjoittavat avoimestikin
tunteistaan ja oloistaan, se lämmittää tosi paljon
kun itse on pohtinut samoja asioita
saa ikäänkuin vastakaikua ja tukea.

Lue lisää

Jospa nyt kertoisit tölvimisestä,siis vanhuksia,siis todellisia vanhuksia kohtaan.
Mielestäni täällä aidot vanhukset kirjoitavat täyttä asiaa.
Täältä syödään hyviä kirjoittelijoita,kuten ruune pois, että saatais tota persupolitiikkaa mummolle tiedoksi.
No ama on ollut lahtipölkyllä jo pidemmän aikaa

Kaunis kiitos myötä-elämisestä!
Olen vetäytynyt niinsanotusti kuoreen.
Kaiketi noi menetykset, mieheni omaishoitajuus luopuminen hänestä ja nyt tämä viimeinen menetys.Luulen,että olen voimaton hakemaan apua.
Tämä on pieni kunta,ja noi loput lapseni asuvat lähes 300 kilometrin päässä..

Olin täysi idiootti kun luulin,että täältä sitä apua löytyy?
Kun ihminen on täysin verseslihalla ja kertoo huolensa,niin takkiin tulee.
Nämä vanhustenpalstat ovat niitä pahimpia.
Luin nuorten palstoja,eikä siellä ollut moista keräämää.

Kiitos sinulle ystävä,kuka lienetkin?
Menen kyllä mielenterveystoimistoon purkamaan tätä kuormaa,kiitollisena ama

rituliini_38 kirjoitti:

Kaunis kiitos myötä-elämisestä!
Olen vetäytynyt niinsanotusti kuoreen.
Kaiketi noi menetykset, mieheni omaishoitajuus luopuminen hänestä ja nyt tämä viimeinen menetys.Luulen,että olen voimaton hakemaan apua.
Tämä on pieni kunta,ja noi loput lapseni asuvat lähes 300 kilometrin päässä..

Olin täysi idiootti kun luulin,että täältä sitä apua löytyy?
Kun ihminen on täysin verseslihalla ja kertoo huolensa,niin takkiin tulee.
Nämä vanhustenpalstat ovat niitä pahimpia.
Luin nuorten palstoja,eikä siellä ollut moista keräämää.

Kiitos sinulle ystävä,kuka lienetkin?
Menen kyllä mielenterveystoimistoon purkamaan tätä kuormaa,kiitollisena ama

Lue lisää

Pienessä kunnassa voi olla vaikeaa saada apua. Avun saaminen on vaikeaa suuressa kunnassakin.
Jouduin aikoinaan turvautumaan terveyskeskuksen psykiatrisen hoitajan luona käynteihin. Ensimmäinen vapaa aika oli kahden kuukauden päästä ja vain kerran kuukaudessa pääsi vastaanotolle 45 minuutiksi.

Ei siitä oikeastaan ollut paljon apua.
Oli jonkunlainen yllätys, että se apu oli sellaista, että puhuin yksin vaan koko ajan,
hoitaja ei virkannut mitään. Hienosti ajateltu tietysti, että se jolla ei ole ketään,
saa puhua tuskaansa ulos, mutta vähitellen alkoi tuntua siltä,
että voisin yhtä hyvin puhua seinille kotona.
Kaipasin vuorovaikutteista keskustelua !

Psykiatrisilla hoitajilla ei ole kuin parin viikon pintapuolinen koulutus psykiatriaan,
ettei muutenkaan olisi kannattanut odottaa mitään ihmeellistä.

Hyvä ystävä tai kuka vain hyvä inhimillinen ihminen ja vapaamuotoinen vuorovaikutteinen keskustelu voi olla parempi vaihtoehto.

Joskus on hyvä puhua ihan mistä vain, että mieli pääsee irti surusta edes hetkeksi.
Ei aina tarvitse surua työstää. Muustakin puhuminen on surun työstämistä,
se auttaa juurtumaan uudestaan arkipäivään.

Vapaaehtoistyöntekijöitä on myös olemassa, mutta onko kaikilla paikkakunnilla
ja kriisipuhelimissa voi keskustella ongelmistaan,
henkilöt jotka vastaavat, on koulutettuja siihen.
On olemassa valtakunnallinen kriisipuhelinnumero ja alueellisiakin on,
googlaamalla ne löytyy helposti.

Toivottavasti löydät jonkun sopivan kanavan, että pääset eteenpäin elämässäsi,
ettet kokonaan muserru surun alle.

Yritä jaksaa aktivoitua apua hakemaan.
Kuka voisi auttaa sinua siinä, jos et itse jaksa ?
Onko sinulla ketään ?
Puhelin on keksitty, soita läheisillesi ja pyydä apua !

Joskus on vaikea tarjota apua, vaikka kovasti haluaisi.
Voi olla läheisillesi helpotus, että pyydät,
heidän on helpompi auttaa, kun kerrot, mitä tarvitset.

Anonyymi kirjoitti:

Pienessä kunnassa voi olla vaikeaa saada apua. Avun saaminen on vaikeaa suuressa kunnassakin.
Jouduin aikoinaan turvautumaan terveyskeskuksen psykiatrisen hoitajan luona käynteihin. Ensimmäinen vapaa aika oli kahden kuukauden päästä ja vain kerran kuukaudessa pääsi vastaanotolle 45 minuutiksi.

Ei siitä oikeastaan ollut paljon apua.
Oli jonkunlainen yllätys, että se apu oli sellaista, että puhuin yksin vaan koko ajan,
hoitaja ei virkannut mitään. Hienosti ajateltu tietysti, että se jolla ei ole ketään,
saa puhua tuskaansa ulos, mutta vähitellen alkoi tuntua siltä,
että voisin yhtä hyvin puhua seinille kotona.
Kaipasin vuorovaikutteista keskustelua !

Psykiatrisilla hoitajilla ei ole kuin parin viikon pintapuolinen koulutus psykiatriaan,
ettei muutenkaan olisi kannattanut odottaa mitään ihmeellistä.

Hyvä ystävä tai kuka vain hyvä inhimillinen ihminen ja vapaamuotoinen vuorovaikutteinen keskustelu voi olla parempi vaihtoehto.

Joskus on hyvä puhua ihan mistä vain, että mieli pääsee irti surusta edes hetkeksi.
Ei aina tarvitse surua työstää. Muustakin puhuminen on surun työstämistä,
se auttaa juurtumaan uudestaan arkipäivään.

Vapaaehtoistyöntekijöitä on myös olemassa, mutta onko kaikilla paikkakunnilla
ja kriisipuhelimissa voi keskustella ongelmistaan,
henkilöt jotka vastaavat, on koulutettuja siihen.
On olemassa valtakunnallinen kriisipuhelinnumero ja alueellisiakin on,
googlaamalla ne löytyy helposti.

Toivottavasti löydät jonkun sopivan kanavan, että pääset eteenpäin elämässäsi,
ettet kokonaan muserru surun alle.

Yritä jaksaa aktivoitua apua hakemaan.
Kuka voisi auttaa sinua siinä, jos et itse jaksa ?
Onko sinulla ketään ?
Puhelin on keksitty, soita läheisillesi ja pyydä apua !

Joskus on vaikea tarjota apua, vaikka kovasti haluaisi.
Voi olla läheisillesi helpotus, että pyydät,
heidän on helpompi auttaa, kun kerrot, mitä tarvitset.

Lue lisää

Voi toi,että tiedän sinunlaisesi ystävän olemassaolosta nostaa minut surunalhosta.
Kiitos,että jaksat tukea ihmistä,jolle eilinen onkin huominen minulle

Ylen sivuilla oli juttu kahdesta lukiolaisesta jotka menivät naimisiin 18 vuotiaana.Onpa hienoa katsoa heidän onneaan!

Sitä olisi toivonut samaa itselleen, niin vain kävi että yksin sitä on pitänyt tiensä kulkea.Nuorena sitä naimisiin pitää mennä, ensi rakkauden kanssa. Silloin elämä olisi ollut kohdillaan.Pitkiä onnellisia avioliittoja on olemassa,hienoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ylen sivuilla oli juttu kahdesta lukiolaisesta jotka menivät naimisiin 18 vuotiaana.Onpa hienoa katsoa heidän onneaan!

Sitä olisi toivonut samaa itselleen, niin vain kävi että yksin sitä on pitänyt tiensä kulkea.Nuorena sitä naimisiin pitää mennä, ensi rakkauden kanssa. Silloin elämä olisi ollut kohdillaan.Pitkiä onnellisia avioliittoja on olemassa,hienoa.

Lue lisää

Totta turiset,
meikä meni naimisiin 18 v
ja lapsia syntyi heti muutamia vuodenvälein,

anoppi sanoi aikoinaan,,,
" kaikkia muuta ihminen voi elämässään katua
mutta ei nuoren naimisiin menemmistä "

no nyt elämä on takanapäin
elimme kuten vihkikaavassa lupasimme " kunnes kuolema erottaa "

avio kesti pitkälti yli viisikymmentä vuotta,
todellakaan nuorena avioitumista en ole koskaan katunu,
edelleenkin puolisoni elää ajatusmaailmassa,
suru elämän loppumisesta kulkee mukana,
jumalaa kiitän kaikesta hyvästä mitä jumala on elämäämme siunannu,
ja siunausta on ollu paljon,
kiitos siitä,,,,,,

Anonyymi kirjoitti:

Totta turiset,
meikä meni naimisiin 18 v
ja lapsia syntyi heti muutamia vuodenvälein,

anoppi sanoi aikoinaan,,,
" kaikkia muuta ihminen voi elämässään katua
mutta ei nuoren naimisiin menemmistä "

no nyt elämä on takanapäin
elimme kuten vihkikaavassa lupasimme " kunnes kuolema erottaa "

avio kesti pitkälti yli viisikymmentä vuotta,
todellakaan nuorena avioitumista en ole koskaan katunu,
edelleenkin puolisoni elää ajatusmaailmassa,
suru elämän loppumisesta kulkee mukana,
jumalaa kiitän kaikesta hyvästä mitä jumala on elämäämme siunannu,
ja siunausta on ollu paljon,
kiitos siitä,,,,,,

Lue lisää

Toisen on surua vaikea ymmärtää. Vanhempani olivat naimisissa 7 kk alle 60 vuotta. Se on todella raskasta, koko elämä haihtui pois.Äiti jäi yksin ilman rakkautta.Suru kulkee tosiaan aina mukana.Menivät naimisiin 20 ja 23 vuotiaana.

Poikamiehenä olen elänyt koko ikäni, huuhsholli on sitten poikamies tyylinen. Ammatista jonka itselleni valitsin ei tullut mitään, rakkausasiat petti jo nuorena. Olisihan se ollut tarkoituksen mukaista että elämä olisi sattunut kohdalleen.

Hienoa todella että nuoret löysivät toisensa. Siitä tulee hyvälle mielelle!

Usko&Toivo&Rakkaus, siinä kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Toisen on surua vaikea ymmärtää. Vanhempani olivat naimisissa 7 kk alle 60 vuotta. Se on todella raskasta, koko elämä haihtui pois.Äiti jäi yksin ilman rakkautta.Suru kulkee tosiaan aina mukana.Menivät naimisiin 20 ja 23 vuotiaana.

Poikamiehenä olen elänyt koko ikäni, huuhsholli on sitten poikamies tyylinen. Ammatista jonka itselleni valitsin ei tullut mitään, rakkausasiat petti jo nuorena. Olisihan se ollut tarkoituksen mukaista että elämä olisi sattunut kohdalleen.

Hienoa todella että nuoret löysivät toisensa. Siitä tulee hyvälle mielelle!

Usko&Toivo&Rakkaus, siinä kaikki.

Lue lisää

Olisihan se mukava, että elämä olisi sattunut kohdilleen, kirjoitat.
Niinpä niin, niin ajattelee moni haikeudella. Ei avioliittokaan aina onnea tuo.
Olisi ollut parempi kun ennenvanhaan olisi uskallettu erota,
mutta ero oli häpeä vielä ainakin 60-luvulla ainakin ennen sotia syntyneille. Ei erottu.
Oli pakko elää se onneton avioliitto loppuun, lapsetkin kärsivät siitä usein.
Pitääkö nuo sanonnat nykypäivänä paikkansa, että kaikkea ihminen katuu
muttei nuorena naimistaan ? Itse olisin katunut juuri nuorena naimista.
Olisi mennyt täysin pieleen.
Nykyään opiskelut ja ammattiin valmistumiset vie niin monta vuotta,
että useimmat ihmiset avioituvat paljon myöhemmin kuin ennen.

Anonyymi kirjoitti:

Olisihan se mukava, että elämä olisi sattunut kohdilleen, kirjoitat.
Niinpä niin, niin ajattelee moni haikeudella. Ei avioliittokaan aina onnea tuo.
Olisi ollut parempi kun ennenvanhaan olisi uskallettu erota,
mutta ero oli häpeä vielä ainakin 60-luvulla ainakin ennen sotia syntyneille. Ei erottu.
Oli pakko elää se onneton avioliitto loppuun, lapsetkin kärsivät siitä usein.
Pitääkö nuo sanonnat nykypäivänä paikkansa, että kaikkea ihminen katuu
muttei nuorena naimistaan ? Itse olisin katunut juuri nuorena naimista.
Olisi mennyt täysin pieleen.
Nykyään opiskelut ja ammattiin valmistumiset vie niin monta vuotta,
että useimmat ihmiset avioituvat paljon myöhemmin kuin ennen.

Lue lisää

Yksi tarina...

Isäni oli aina eteenpäin pyrkivä, hän oli ollut äitini kanssa isossa ostoskeskuksessa. Siellä isä oli istunut penkille ja sanonut:Olen niin väsynyt. Se häly, mainoslauseet,kiire oli vain liikaa isälle joka oli nähnyt kaiken puutteenkin.

Eletyn elämän muistotkin purkautuivat itkemisenäkin kotona.Läheisten menetykset nuorena, kärsimykset.

Ei minun elämäni jatkumo ole sidottu tämän palstan antiin,jossa kirjoittelija jyselee,että kerropa nyt siitä toisesta pojastasi ja sen,niin hän kirjoitti,tekemästä itsemurhasta?

No kuinka irvokkaasti minä nyt tälle palstalle kirjoitan?
En kirjoita ainakaan sexielämästäni,jota ei ole, mikä on se syy ,että olen jatkuvasti tämän
yhden ja saman henkilön hampaissa?
On aivan sama mitä kirjoitan.
Puskaan en mene se on aman mielipide

Hyvin kirjoitit,
ja hyvä kun kirjoitit,
noi se just on,

muistan aikoinaan työelämässä,
kun vaatimukset oli aina jotain enemmän,
tuntui ettei mikään riitä,
siinä tunsi itsensä usein hyvin väsyneeksi,

niin se vaan meni lähes ihmisen ikä yhteiskunnan hyväksi, veroja maksettiin,
lopuksi jäi suhteessa työmäärään vain pieni työeläke,
kuten naistyövoimalle yleensä,

jokseenkin silti tyytyväinen olen
hyvä kun tulee jotensakki toimeen omillaan,
siitä kiitos luojalle, enään ei ole kiire minnekkää,

kaikilla kun nykyäänkää ei mene hyvin,

monella on niin pieni eläke ettei sillä tule toimeen, on haettava sossusta lisää eläkettä,

Näin se on, vanhat ihmiset ei enää jaksa.Isän suojelusenkeli jäi hänen seurakseen kun jätimme hänet huoneeseen viimeisen kerran. Kuinka rauhallista siinä huoneessa olikaan,vaistosin isän suojelusenkelin olemassa olon.

Rahalla saa ja ehkä pienemmillä paikkakunnilla on paremmin asiat.
Kirjoitin Helsingin tilanteesta enkä halua ketään masentaa enkä maalata piruja seinälle.
Täällä vain on tällaista, jos kunnallisiin palveluihin vain on varaa,
eihän nekään ole ilmaisia, kotihoitokin maksaa.

Luulen että elämänhalun katoaminen on monisairaitten oire.
Kun on terveyttä sen verran, että voi elää ja kulkea miten mielii,
niinkuin ennen, ei masennukset, pelko tai kuolema tule ainakaan usein mieleen.
Sitä vaan elää vaan nauttii elämästä.

Sairaudet estävät normaalielämän. Sairaudet ja niistä aiheutuvat kivut ja säryt ovat eräänlainen muistutus kuolemasta, ei sille mitään kukaan voi.
Sen tietää jokainen sitten, kun itse on siinä samassa jamassa.

Turha terveeksi itsensä tuntevien tulla sanomaan,
että "älä ajattele kuolemaa, harrasta ja elä täysillä !"
Terveemmältä saa joskus naurettavia ohjeita, vaikka luulisi ihmisten näkevän ja tajuavan ettei toinen enää pysty harrastamaan ja elämään täysillä.

Yritetään tehdä tästä päivästä mahdollisimman mukava !

Anonyymi kirjoitti:

Luulen että elämänhalun katoaminen on monisairaitten oire.
Kun on terveyttä sen verran, että voi elää ja kulkea miten mielii,
niinkuin ennen, ei masennukset, pelko tai kuolema tule ainakaan usein mieleen.
Sitä vaan elää vaan nauttii elämästä.

Sairaudet estävät normaalielämän. Sairaudet ja niistä aiheutuvat kivut ja säryt ovat eräänlainen muistutus kuolemasta, ei sille mitään kukaan voi.
Sen tietää jokainen sitten, kun itse on siinä samassa jamassa.

Turha terveeksi itsensä tuntevien tulla sanomaan,
että "älä ajattele kuolemaa, harrasta ja elä täysillä !"
Terveemmältä saa joskus naurettavia ohjeita, vaikka luulisi ihmisten näkevän ja tajuavan ettei toinen enää pysty harrastamaan ja elämään täysillä.

Yritetään tehdä tästä päivästä mahdollisimman mukava !

Lue lisää

Tiedän ihmisiä, jotka vakavista sairauksistaan huolimatta eivät ole kadottaneet elämänhaluaan mihinkään ja kaikista kivuistaan ja vaivoistaan huolimatta porskuttavat eteenpäin ilman pelkoja ja masennusta. - Nm. Asenne ratkaisee

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka vakavista sairauksistaan huolimatta eivät ole kadottaneet elämänhaluaan mihinkään ja kaikista kivuistaan ja vaivoistaan huolimatta porskuttavat eteenpäin ilman pelkoja ja masennusta. - Nm. Asenne ratkaisee

Lue lisää

heh,,, eiköhän se ole yksilöllistä,

suurin osa vanhuksista on menettäneet
läheisensä , puolisonsa ovat monisairaita,
vanhalla kun ei ole tulevaisuutta,
on luonnollista jos elämänhalu katoaa,

olkoon onnellisia ne jotka ovat intoa täynnä, elämä vielä edessä,,, heh,
ehkä moni vanhus on vielä naimaijässä,
lapsiaki varmaan suunnittelee vielä synnytävänsä, ,
meikä ei enään kykene moiseen touhuun,,,,,
elämä on armotta takanapäin,
kuolema on paras ystäväni, maailma ei enää kiinosta,

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka vakavista sairauksistaan huolimatta eivät ole kadottaneet elämänhaluaan mihinkään ja kaikista kivuistaan ja vaivoistaan huolimatta porskuttavat eteenpäin ilman pelkoja ja masennusta. - Nm. Asenne ratkaisee

Lue lisää

"Asenne" on vale, jota voi pitää yllä max 10 minuuttia. Se on "tehtyä".

Kun lisäksi on sairas ja kivulloinen, sydäriä meinaa pukata tulemaan harva se päivä,

siinä ei todellakaan "porskuteta" menemään ja "asenne" unohtuu sekunnissa.

Sinulla ei edelleenkään ole mitää annettavaa tälle palstalle. Pysy poissa, sinullahan hapannaamallahan on monta palstaa menossa samaan aikaan, pysy niissä tylyttämässä nuorempia mieluummin kuin meitä, jos on pakko räksyttää typeryyksiään päivät pitkät.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka vakavista sairauksistaan huolimatta eivät ole kadottaneet elämänhaluaan mihinkään ja kaikista kivuistaan ja vaivoistaan huolimatta porskuttavat eteenpäin ilman pelkoja ja masennusta. - Nm. Asenne ratkaisee

Lue lisää

heh, onhan niitä uutta nuoruuttaan eläviä,
vanhus kun muuttuu uudelleen lapseksi
alkaa elämään mennyttä lapsuuttaan,,, nuoruuttaan uudelleen, uusi puolison etsintä on kiihkeää touhua,
ei haittaa jos suupieslestä sattuu hieman välliin kuola valumaan, pyyhkäsee sen pois, ja vauhtia taas riittää,
se heille suotakoon,

ikävä kyllä meikällä ei muisti vielä ole noin huonossa kunnossa,
elän vain tätä päivää,
tajuan hyvin tarkaan omat voimavarani,
vanhuuteni ja avuttomuuteni,
en juokse ( nilkuttaen ku lonkka vaivaa ja vuhti on hidas heh ) uuuden rakkauden peränää heh
se vielä puuttuis,
ku voimat on loppu,
eikä muutenkaan enään kykene samaan touhuun kuin nuorena ja terveenä,
elämä on armottatta takanapäin,

elän tämän loppuelämääni niin hyvin kuin voimat antaa siihen mahdollisuuden, elämän into on lopussa, sille ei kertakaikkiaan voi mitään,
maailmalla ei ole enään minulle mitään annettavaa,
hylkään elämän, olen raakki, loppu,

tympii tommeset neuvot kuin asenteesta on kiinni hah,
sori,

kaiken sain elämältä ja enmänkin mitä osasintoivoa,
maallista mamammonaa, menestyneet jälkeläiset,
jälkeläisistä olen onnellinen
heille vaan toivon parempaa jaksamista kuin itsellä on,
jumalan suojelua ja varjelua kaikelta pahalta,

enään toivon vain itselle vapautusta
lintuna liidän taivaan sineen
kohti tuonelaa,
mietin jokapäivä milloin tulee lähtö, ( koska olen kipee )
ei vaan tule,
tänäänki raahaudun ulos neljän seinän sisältä,
vaikka mieli on maassa,
pahalta tuntuu, pitääkö kipeenä elää lähes sata vuotiaaksi,

ei luoja ei, armahda sitä ennen,

eläkää te tekopirteät uutta nuuruuttanne eläjät vaan onnelisena jospa se uusi perhekki vielä syntyy teille ettehän te ole kuin vasta yli kahdeksankymmpisiä, tehän voitte elää sata-viisikymentä vuotiaaksi tekniikka kehittyy nääs,

mutta suokaa mun poistua sitä ennen keskuudestanne,

katsellen sitten taivaasta teidän elämän iloanne ilolla,

siunausta teille kaikille ,,,,

Anonyymi kirjoitti:

heh, onhan niitä uutta nuoruuttaan eläviä,
vanhus kun muuttuu uudelleen lapseksi
alkaa elämään mennyttä lapsuuttaan,,, nuoruuttaan uudelleen, uusi puolison etsintä on kiihkeää touhua,
ei haittaa jos suupieslestä sattuu hieman välliin kuola valumaan, pyyhkäsee sen pois, ja vauhtia taas riittää,
se heille suotakoon,

ikävä kyllä meikällä ei muisti vielä ole noin huonossa kunnossa,
elän vain tätä päivää,
tajuan hyvin tarkaan omat voimavarani,
vanhuuteni ja avuttomuuteni,
en juokse ( nilkuttaen ku lonkka vaivaa ja vuhti on hidas heh ) uuuden rakkauden peränää heh
se vielä puuttuis,
ku voimat on loppu,
eikä muutenkaan enään kykene samaan touhuun kuin nuorena ja terveenä,
elämä on armottatta takanapäin,

elän tämän loppuelämääni niin hyvin kuin voimat antaa siihen mahdollisuuden, elämän into on lopussa, sille ei kertakaikkiaan voi mitään,
maailmalla ei ole enään minulle mitään annettavaa,
hylkään elämän, olen raakki, loppu,

tympii tommeset neuvot kuin asenteesta on kiinni hah,
sori,

kaiken sain elämältä ja enmänkin mitä osasintoivoa,
maallista mamammonaa, menestyneet jälkeläiset,
jälkeläisistä olen onnellinen
heille vaan toivon parempaa jaksamista kuin itsellä on,
jumalan suojelua ja varjelua kaikelta pahalta,

enään toivon vain itselle vapautusta
lintuna liidän taivaan sineen
kohti tuonelaa,
mietin jokapäivä milloin tulee lähtö, ( koska olen kipee )
ei vaan tule,
tänäänki raahaudun ulos neljän seinän sisältä,
vaikka mieli on maassa,
pahalta tuntuu, pitääkö kipeenä elää lähes sata vuotiaaksi,

ei luoja ei, armahda sitä ennen,

eläkää te tekopirteät uutta nuuruuttanne eläjät vaan onnelisena jospa se uusi perhekki vielä syntyy teille ettehän te ole kuin vasta yli kahdeksankymmpisiä, tehän voitte elää sata-viisikymentä vuotiaaksi tekniikka kehittyy nääs,

mutta suokaa mun poistua sitä ennen keskuudestanne,

katsellen sitten taivaasta teidän elämän iloanne ilolla,

siunausta teille kaikille ,,,,

Lue lisää

Kyllä niin kuolema lähestyy tämä kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

"Asenne" on vale, jota voi pitää yllä max 10 minuuttia. Se on "tehtyä".

Kun lisäksi on sairas ja kivulloinen, sydäriä meinaa pukata tulemaan harva se päivä,

siinä ei todellakaan "porskuteta" menemään ja "asenne" unohtuu sekunnissa.

Sinulla ei edelleenkään ole mitää annettavaa tälle palstalle. Pysy poissa, sinullahan hapannaamallahan on monta palstaa menossa samaan aikaan, pysy niissä tylyttämässä nuorempia mieluummin kuin meitä, jos on pakko räksyttää typeryyksiään päivät pitkät.

Lue lisää

"Vale" se on satavarmasti, jos / kun ei tiedä siitä mitään. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin

Anonyymi kirjoitti:

heh, onhan niitä uutta nuoruuttaan eläviä,
vanhus kun muuttuu uudelleen lapseksi
alkaa elämään mennyttä lapsuuttaan,,, nuoruuttaan uudelleen, uusi puolison etsintä on kiihkeää touhua,
ei haittaa jos suupieslestä sattuu hieman välliin kuola valumaan, pyyhkäsee sen pois, ja vauhtia taas riittää,
se heille suotakoon,

ikävä kyllä meikällä ei muisti vielä ole noin huonossa kunnossa,
elän vain tätä päivää,
tajuan hyvin tarkaan omat voimavarani,
vanhuuteni ja avuttomuuteni,
en juokse ( nilkuttaen ku lonkka vaivaa ja vuhti on hidas heh ) uuuden rakkauden peränää heh
se vielä puuttuis,
ku voimat on loppu,
eikä muutenkaan enään kykene samaan touhuun kuin nuorena ja terveenä,
elämä on armottatta takanapäin,

elän tämän loppuelämääni niin hyvin kuin voimat antaa siihen mahdollisuuden, elämän into on lopussa, sille ei kertakaikkiaan voi mitään,
maailmalla ei ole enään minulle mitään annettavaa,
hylkään elämän, olen raakki, loppu,

tympii tommeset neuvot kuin asenteesta on kiinni hah,
sori,

kaiken sain elämältä ja enmänkin mitä osasintoivoa,
maallista mamammonaa, menestyneet jälkeläiset,
jälkeläisistä olen onnellinen
heille vaan toivon parempaa jaksamista kuin itsellä on,
jumalan suojelua ja varjelua kaikelta pahalta,

enään toivon vain itselle vapautusta
lintuna liidän taivaan sineen
kohti tuonelaa,
mietin jokapäivä milloin tulee lähtö, ( koska olen kipee )
ei vaan tule,
tänäänki raahaudun ulos neljän seinän sisältä,
vaikka mieli on maassa,
pahalta tuntuu, pitääkö kipeenä elää lähes sata vuotiaaksi,

ei luoja ei, armahda sitä ennen,

eläkää te tekopirteät uutta nuuruuttanne eläjät vaan onnelisena jospa se uusi perhekki vielä syntyy teille ettehän te ole kuin vasta yli kahdeksankymmpisiä, tehän voitte elää sata-viisikymentä vuotiaaksi tekniikka kehittyy nääs,

mutta suokaa mun poistua sitä ennen keskuudestanne,

katsellen sitten taivaasta teidän elämän iloanne ilolla,

siunausta teille kaikille ,,,,

Lue lisää

Kaikille heh-hettelijöille: kun fyysiset voimat vähenevät, kivut ja säryt lisääntyvät, vaivat valloittavat ja elämä tuntuu valuvan vain alaspäin kuin lehmän häntä, niin kannattaa vahvistaa ja kasvattaa mieltä ja henkeä. Ei tule tuollaisia rimanalituksia naimiaisista ja lisääntymisistä, pysyy järki paremmin paikoillaan. - Nm. Ei junalauta

Anonyymi kirjoitti:

Kaikille heh-hettelijöille: kun fyysiset voimat vähenevät, kivut ja säryt lisääntyvät, vaivat valloittavat ja elämä tuntuu valuvan vain alaspäin kuin lehmän häntä, niin kannattaa vahvistaa ja kasvattaa mieltä ja henkeä. Ei tule tuollaisia rimanalituksia naimiaisista ja lisääntymisistä, pysyy järki paremmin paikoillaan. - Nm. Ei junalauta

Lue lisää

Ettei sinulle tulisi niitä rimanalituksia, yritä kasvattaa mieltä ja henkeä.

sori musiikkilinkki jäi pois,

tässä olkaa hyvä,,,,

hyvää yötä ja parempaa huomista päivää,,,


sorihttps://www.youtube.com/watch?v=1XD5OLNUdyA