Olen 37v nainen. Mulla on kaikki ns hyvin. On kaunis koti, korkeakoulututkinto, hyväpalkkainen työ, mies, kaksi lasta, lemmikkejä, ystäviä ja läheisiä. Olen pitänyt itsestäni huolta, urheilen ja harrastan.
Mutta mikään ei ole muuttanut sitä että en näe elämässä mitään mieltä. Tiedostan että aion pitää lapsistani huolta, mutta tavallaan kadun että heidätkin tänne tein. Toivon vain meteoriitti-iskua että tää kaikki loppuisi kerralla.
Olen syönyt lääkkeitä, sitten kyllästynyt niihin ja yrittänyt ilman. Nyt olen sitä mieltä että syön mitä vaan troppeja kunhan oleminen olisi siedettävää nykyistä useammin. En yksinkertaisesti kestä enää tätä elämää. Mitään iloa en osaa edes toivoa. En edes haluta. En halua mitään, en elää, en kuolla. Tämä on niin nähty. Vastoinkäymisiä ja menetyksiä on ollut ja ne vaan vahvistaa ajatusta että kärsimykseen ja pettymykseen kaikki aina lopulta päättyy.
Minulla ei ole toivoa, koska ei ole mitään ulkoista asiaa joka voisi muuttua niin että voisin voida paremmin. Olen pyristellyt, hakenut asioita ja saanut niitä. Ja nyt joudun lopullisesti toteamaan sen minkä olen jo aavistellut: mikään ei tee elämästä edes siedettävää, saati mielekästä. Haaveet tuntuu naiiveilta.
En itseäni tappaakaan viiti, joten eipä tässä kirjoituksessakaan ole mitään pointtia. Kuin ehkä kertoa että minun nähdäkseni mikään asia ei muuta sitä jos pää on tämmöinen.
Minun tarinani, ns. hyväosainen masentunut
25
178
Vastaukset
- Anonyymi
Pelkät lääkkeet käytössä? Oletko saanut keskusteluapua myös? Siitä on hyötyä! Myös terapia, nettiterapia tai ilmainen masennuksen omahoito-ohjelma netissä voisi auttaa näkemään asioita toisin.
Voimia ja valon pilkahduksia sinulle. - Anonyymi
Psyykenlääkkeet eivät ole oikeita lääkkeitä vaan huumeita. Niistä on jatkuvassa käytössä paljon haittoja, fyysisten haittojen lisäksi ne mm. turruttavat tunne-elämää ja altistavat masennukselle, manialle ja itsetuhoisuudelle.
YLE MOT - Masentavat lääkkeet
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA
Dystymia tai mikään muukaan diagnoosi ei ole ratkaisu. Vaan ehkä kunnollinen terapia. Uskon, että haluat elää ja kertoa, kun kirjoitit tänne. - Anonyymi
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä lääkkeitä olet syönyt ja kauan? Tuo kertomasi asia, ettei elämä oikein jaksa kiinnostaa ja tuntuu pelkältä suorittamiselta, kuvastaa myös tämänhetkisiä omia tuntemuksia.
Aion kokeilla seuraavaksi lääkkeiden vähentämistä asteittain omia tuntemuksia ja olotilaa seuraten. Nyt olen poissa työelämästä toistaiseksi, niin ei ole stressitekijöitäkään häiritsemässä tätä kokeilua. Aiemmat lääkevähennykset ovat olleet vähän liian nopeita, ja stressitilanteet töissä ovat pakottaneet palaamaan normaaliin lääkeannokseen.
Toivon Sinulle ja kaikille muillekin elämän tarkoituksettomuutta vastaan kamppaileville voimia!- Anonyymi
Nyt menee aamulla essitalopraami ja illalla ketipinor (en ihan joka ilta ota). Tajuan kyllä että ei nämä lääkkeet pelkästään hyvää tee, mutta en enää jaksanut luomuna. Olemassa olon ahdistus oli liikaa. Parempi tilanne on vaikka se etten tunne mitään.
Aiemmin käytin sertraliinia ja ajoittain bentsoja ja nukahtamiseen milloin mitäkin. Sitten kyllästyin lääkkeisiin ja päätin luopua kaikesta ja kohdata kaiken luomuna. Muutama vuosi menikin niin, ajoittain vaikeammin, ajoittain paremmin. Kunnes nyt taas jouduin toteamaan että ei enää tätä. Aloin pelätä itseäni, esim kun ajan autoa, en luota omaan arviointikykyyni. Luulen että olin lähellä psykoosia. Ihmeellisen toimintakykyinen olen silti lähes koko ajan. Se hämää monia, itseänikin.
Voimia teille kaikille jotka elämässä kamppailette. Ja kiitos kommenteista.
- Anonyymi
Olisiko se ongelma siinä että kaikki on liian hyvin. Voisitte alkaa jakaa niitä hyviä asioita muillekin. Eli toisten auttaminen on usein paras lääke masennukseen. Karma kyllä maksaa monenkertaisesti takaisin vaikkei sitä pitäisi odottaakaan kun auttamisen pitäisi olla antamista ei kaupankäyntiä. Lisäksi autettavien kiitollisuus tulee omaan niskaan joten hyvää oloa riittää.
Ihminen ei ole myöskään pelkästään fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen olento vaan myös henkinen jos sen henkisen puolen unohtaa ja jättää kehittämättä niin se kostautuu helposti psyykkisenä pahoinvointina. Pitäisi ainakin ottaa selvää mikä on elämän todellinen tarkoitus ja tehtävä.- Anonyymi
Viisas kirjoitus.
- Anonyymi
Itse olen ihmetellyt sitä 25 vuotta kun eläminen ei kiinnosta , ainut asia mikä kiinnostaa ajatuksena on kuolema mutta sitäkään en saa aikaiseksi. Saa nähdä mikä tämä minunkin elämän tarkoitus muka on?
Terveisin utelias mutta kyllästynyt.- Anonyymi
No jos uskot olevasi täällä ilman mitään tarkoitusta niin vaikea sitä on sitten nähdä. Kuten sanoin henkisesti itseään kehittäen sen saa selville. Niitä keinoja on meditaatio, epäitsekäs rukous, henkisten kirjojen lukeminen, henkisten ihmisten kanssa keskustelu. Ananda Margan kiirtan myöskin kohottaa mielialaa tehokkaasti. Jossain määrin meediot ja selvännäkijätkin voivat auttaa, vaikka on muistettava ettei he aina ole välttämättä oikeassa. Kuolema sinänsä ei ole mikään ratkaisu, koska seuraavassa elämässä on sama tilanne edessä. Eli olisi parasta nyt saada asiat kuntoon ja alkaa nauttimaan elämästä.
- Anonyymi
"Toivon vain meteoriitti-iskua että tää kaikki loppuisi kerralla."
Ei maailma meteoriittiin lopu. Sen pitää olla reilun kokoinen asteroidi;) - Anonyymi
Tämä on nykyaikaisen koulutetun ja älykkään ihmisen ongelma. Älykkäälle ihmiselle harvoin riittää, että kaikki on ulkoisesti eli aineellisesti hyvin, vaan jokin syvempi tarkoitus pitäisi löytyä, että tuntisi olonsa onnelliseksi. Valitettavasti tämä nykyinen länsimainen kulttuuri ei juurikaan tue ihmisen henkistä hyvinvointia, sillä se keskittyy lähinnä vain ulkoiseen todellisuuteen. Psyykkinen ja henkinen todellisuus eli ihmisen oma tajunnallisuus jää hoitamatta. Omin toimin voi kyllä asiaa kohentaa https://tinyurl.com/u5gkue3 monellakin tavalla. Kun mieliala kohenee, voi olla helpompi löytää jokin vastaus siihen, mikä onkaan elämän tarkoitus?
- Anonyymi
Eiköhän sitä jokainen voi itsekin tehdä omalla kohdallaan jotain sen hyvinvointinsa eteen, eikä odottaa sitä yhteiskunnan taholta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän sitä jokainen voi itsekin tehdä omalla kohdallaan jotain sen hyvinvointinsa eteen, eikä odottaa sitä yhteiskunnan taholta.
Mutta niin kauan kuin esim. Media pelottelee ihmisiä usein turhaan, niin se juurikin on todella iso ongelma.
Uutiset ovat täynnä negaa silloinkin kun ei ole oikeasti tapahtunut mitään sen ihmeempää.
Yle esim. on täysin vastuuton vihankylväjä.
- Anonyymi
Itsellä on ihan sama tilanne ja olen sinua muutaman vuoden vanhempi.
Olen lopen väsynyt ja henkisesti erittäin hauras. Minulla oli melko vastaavat lääkkeet kuin sinulla, mutta lopetin ne, koska en kestänyt käsien vapinaa ja lääkkeiden aiheuttamaa hitautta ja tyhmyyttä, joka korostui erityisesti töissä.
Nyt olisin valmis aloittamaan lääkkeet uudestaan ja unet alkaa olla niin hukassa, että kohta on pakko. Otin jo alkuviikosta yhden masennuslääkkeen, mutta sen aiheuttama käsien vapina oli töissä sietämätöntä ja uudelleen aloitus jäi siihen yhteen kokeiluun.
Oletkohan sinäkin väsynyt unettomuuden takia ja se tekee elämästä alavireistä ja hankalaa? Itse en toivo mitään muuta kuin unta ja lepoa ja tavallaan myös samaa maailman loppua kuin sinäkin. - Anonyymi
Aku Kopakkala
Psykobiooteista apua ahdistukseen ja masennukseen:
https://madinfinland.org/psykobiooteista-apua-ahdistukseen-ja-masennukseen/
Aivojen ja suoliston välillä vallitsee tiivis viestintä, joka on hormonaalista, immunologista ja hermostollista. Tämä yhteys selittää paljon siitä, miten mielemme voi. - Anonyymi
Voi voi rikkaat tyttö rukat
(1) "Mulla on kaikki ns hyvin. On kaunis koti, korkeakoulututkinto, hyväpalkkainen työ, mies, kaksi lasta, lemmikkejä, ystäviä ja läheisiä. Olen pitänyt itsestäni huolta, urheilen ja harrastan."
(2) "Vastoinkäymisiä ja menetyksiä on ollut ja ne vaan vahvistaa ajatusta että kärsimykseen ja pettymykseen kaikki aina lopulta päättyy."
=> Jos kirjoittaisit oman aikalinjasi siitä, miltä elämäsi on tuntunut verrattuna siihen, miltä se näyttää ja mitä muut (esimerkiksi vanhempasi) ovat siitä kertoneet, tarinasi muuttuisi kokonaan ja itseäsi ymmärtämällä tajuaisit, miksi voit huonosti. Selaamalla linkkiä https://my.su/aamusivut loppuun ks. viesti "How I got myself back - miten sain itseni takaisin".
(3) "Minulla ei ole toivoa, koska ei ole mitään ulkoista asiaa joka voisi muuttua niin että voisin voida paremmin. Olen pyristellyt, hakenut asioita ja saanut niitä. Ja nyt joudun lopullisesti toteamaan sen minkä olen jo aavistellut: mikään ei tee elämästä edes siedettävää, saati mielekästä. Haaveet tuntuu naiiveilta.
(4) En itseäni tappaakaan viiti, joten eipä tässä kirjoituksessakaan ole mitään pointtia. Kuin ehkä kertoa että minun nähdäkseni mikään asia ei muuta sitä jos pää on tämmöinen."
=> On asioita, joita ei voi varastoida, kuten mielekästä tekemistä. Laakereilla lepääminen ei sovi luovalle ihmiselle, muttei voi luodakaan, jos on lukossa. Minulle aamusivut ovat kuin pelastusrengas, joita olen tarvinnut jo parikymmentä vuotta https://my.su/ra2 pysyäkseni sairaanakin https://my.su/hd1l5 pystyssä. Kuten huomaat, kirjoittelen vähän kaikesta nykyään kypsymisen ansiosta. Mutta kello on jo liikaa, mentävä hoitamaan itseään elämän muututtua jo kauan sitten painajaiseksi."Selaamalla linkkiä https://my.su/aamusivut loppuun ks. viesti 'How I got myself back - miten sain itseni takaisin'."
Printattuani edellä joulukuussa 2003 kirjoittamaani kerroin siinä, että:
"-- Vuonna 1991 olin veristen loukkausten jälkeen hajottanut viimeisen tauluni, jonka jälkeen en ollut maalannut enää ainoatakaan taulua. Niin tyrehtyi minussa kokonaan ominaisuus, jonka olin jo 16-vuotiaana taideleirillä itseeni imaissut. Vasta tänä syksynä Julia Cameronin Kultasuoni-kirjan tehtävän yllyttämänä tartuin siveltimiin uudestaan 13 vuoden kuolleen ajan jälkeen ja maalasin kaksi uutta versiota hajottamastani taulusta, joista vasta jälkimmäiseen olin tyytyväinen. Olin kuitenkin aivan suoritukseni ylälaidoilla, ja yhä sitä mieltä, että onnistumiseeni tarvitsin myös Korkeamman apua."
Hajottamastani taulusta on jäänyt kuitenkin pieni valokuva, joka päätyi yhteen https://youtu.be/iaTSixndp3Y videoistani tänä vuonna.
- Anonyymi
Aloittajan tekstistä näkee juuri sen, mihin täällä masennutaan. Ja se on tämä liiallinen "hyvinvoinniksi" kutsuttu haasteeton olotila. Jos käyt lenkillä ja hoidat itseäsi, saakin olla aika narsisti, mikäli siitä ilon koko ajan vaihtoehdottmasti löytää.
Se, että masennus iskee aikuisiällä saattaa liittyä juuri jälkikasvuun. Ja siihenkin mahdollisuuteen aloittaja viittailee. Niin kävi ainakin minulla. Kun lapsi syntyi, meni kaikki ensin ihan kivasti. Sitten havaittiin, että lapsen äiti on pahasti synnytysmasentunut. Ja siitä seurasi se, että hän sai minut vedettyä mukaansa. Masennuin siis itse oikeastaan vielä pahemmin. Lapsen äiti ei edes myönnä olleensa masentunut.
Mutta vastuu jälkikasvusta painaa, ja rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta asiaa maailmassa. En edes tiennyt mitä rakkaus on ennen lapsen syntymää. Mutta rankka on hinta, se on pakko myöntää. Ja niinhän sen EI kuuluisi tietenkään olla.
Omaa toivottomuutta on vaikea päästä pakoon. Siellä ulkoilulenkeillä tai missä lie salilla se onnistuu ehkä hetkeksi, mutta kokonaan ei pakoon pääse missään, eikä mitenkään. Siksi minäkin odotan, että tulisi se kaiken lopettava yksi iso isku.- Anonyymi
Kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun ja ainakaan itsellä olo ei ole haasteeton, vaan tuntuu että kynsin hampain ja viimeiset voimat pinnistäen yritän pysyä arjessa mukana.
Elämä ei ole ollut ollenkaan helppoa ja en ole elänyt normaalia lapsuutta. Välillä mietinkin, että olisinko onnellisempi jos olisin vaan luovuttanut enkä yrittänyt päästä elämässä eteenpäin. Epävakaat vanhemmat ovat aiheuttaneet huolta ja surua lapsuuden, nuoruuden ja koko aikuisiän.
Saavutettu yhteiskunnallinen asema ja elämä eivät pysty täyttämään tuota kaltoin kohtelun ja vaille jäämisen aiheuttamaa tyhjiötä, vaan haluaisin nyt luovuttaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun ja ainakaan itsellä olo ei ole haasteeton, vaan tuntuu että kynsin hampain ja viimeiset voimat pinnistäen yritän pysyä arjessa mukana.
Elämä ei ole ollut ollenkaan helppoa ja en ole elänyt normaalia lapsuutta. Välillä mietinkin, että olisinko onnellisempi jos olisin vaan luovuttanut enkä yrittänyt päästä elämässä eteenpäin. Epävakaat vanhemmat ovat aiheuttaneet huolta ja surua lapsuuden, nuoruuden ja koko aikuisiän.
Saavutettu yhteiskunnallinen asema ja elämä eivät pysty täyttämään tuota kaltoin kohtelun ja vaille jäämisen aiheuttamaa tyhjiötä, vaan haluaisin nyt luovuttaa.Pakkoko sitä on yrittääkään enempään kuin pystyy terveytensä menettämisen uhallakaan? Jokaisella on omat rajansa, mitä jaksaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun ja ainakaan itsellä olo ei ole haasteeton, vaan tuntuu että kynsin hampain ja viimeiset voimat pinnistäen yritän pysyä arjessa mukana.
Elämä ei ole ollut ollenkaan helppoa ja en ole elänyt normaalia lapsuutta. Välillä mietinkin, että olisinko onnellisempi jos olisin vaan luovuttanut enkä yrittänyt päästä elämässä eteenpäin. Epävakaat vanhemmat ovat aiheuttaneet huolta ja surua lapsuuden, nuoruuden ja koko aikuisiän.
Saavutettu yhteiskunnallinen asema ja elämä eivät pysty täyttämään tuota kaltoin kohtelun ja vaille jäämisen aiheuttamaa tyhjiötä, vaan haluaisin nyt luovuttaa.Eli kuulut juuri tähän ryhmään, josta tässä Ylen uutisessa puhutaan. Itse olen myös masentuntunut, mutta en lapsuuden traumoista johtuvista syistä. Tai en ainakaan niitä tunnista mitenkään syylliseksi.
https://yle.fi/uutiset/3-8630352
- Anonyymi
Elämä ei ole mikään suoritus. Ei elämästä saa tehdä mitään ansioluetteloa, missä pitää olla sitä ja tätä, ennen kuin voi olla onnellinen.
Minusta tuo aloitus kuulosti ihan siltä, että on rakennettu elämää toisten odotusten mukaisesti, mutta voi olla että erehdyn.
Elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt, yksi silmänräpäys, että pitää yrittää iloita pienistä asioista.- Anonyymi
Tuo on niin totta. Monesti on näyttämisen halua kuinka minä pystyn ja jaksan. Halutaan ylittää lähipiirin odotukset, joita uskoo olevan.
- Anonyymi
Asiasta mitään tiedä mutta jotain nyt tuli mieleen, saattaa olla pelkkää "hakuammuntaa" - no siitä huolimatta.
Ensinnäkin asiat jotka olet "saavuttanut" eivät enää riitä siihen mitä elämältä haluat, niin:
- Ovatko nämä alun alkaenkaan olleet sinun omia toiveita VAI oletko toteuttanut jonkun muun (vanhempiesi) haaveita/toiveita?
- Onko joku oma toteutumaton haaveesi (opiskelu, ihmissuhde, matkustelu, asunto) jäänyt kaivelemaan mieltäsi?
- Jos saisit aloittaa "alusta" tekisitkö jotain toisin? Miksi?
- Osaatko yhtään sanoa mitään asiaa joka "piristää" mieltäsi tai mitä sinulta puuttuu (muuta kuin elämänilo) jotta olosi olisi parempi?
- Olisiko mahdollista pitää vuoden sapattivapaa töistä JA muuttaa/tehdä jotain täysin erilaisia asioita, muuttaa ulkomaille/toiselle paikkakunnalla -> Ottaa etäisyyttä nykyiseen tilanteeseen.
- Kuten joku edellä jo totesi NIIN toisten ihmisten/eläinten VAPAAEHTOINEN auttaminen (jota tehdään siis ilman palkkaa) lienee yksi parhaimmista tavoista saada tyydytystä itselle ja kokea oma olemassaolo tärkeäksi.
- Sitten on vielä nämä "henkimaailman" asiat, en väitä että ne kaikkia auttaisivat mutta ei niitä ehkä kokonaan kannata sivuuttaakaan.
- Entä jos menettäisit jotain mitä olet saavuttanut, jäisitkö kaipaamaan? Miksi jäisit kaipaamaan? Jos saisitkin sen sitten takaisin niin olisiko olosi parempi? Miten se voisi olla parempi kun se kerran nytkään ei ole???
- Saatko kotona arvostusta? Mieheltä/lapsilta. No, tiedän ei lapset sitä osaa niin näyttää - Se pitää itse "lukea"!
Tässähän näitä asioita mitä nyt tuli mieleen. Eivät ole missään sen kummemmassa järjestyksessä enkä odottele niihin mitään vastauksia - Kunhan "noteeraat" ne itse.
En anna mitään takuuta että toimivat ;-)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1458760Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde482558- 422359
Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja282357- 971807
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1941803Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai221680Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091187Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä331171Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61116