Sibeliuksen ylitarjonta

Anonyymi

Selailin juuri naxos music librarya ja huomasin sibeliukselle löytyvän n. 1600 äänitettä samalla kuin leiviskällä oli 4 osumaa (niissäkin vain yksittäiset teokset leiviskän musiikkia muiden säveltäjien teosten seassa), klamilla 47 osumaa, melartin 71 osumaa, meriläinen 16, tuukkanen 6 jne.

kylläpä suomi on perverssi musiikkimaaa

60

744

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kiitoksia tästä kommentista. Osuit naulan kantaan. Suomessa ei tunnuta hyvää musiikkia arvostettavan josta tuokin siben ylitarjonta kielii. Suomessa on paljon merkittävää postromanttista ja uusklassista musiikkia vielä levyttämättä sinfonioista kamarimusiikkiin ja oopperoista sävelrunoihin.

      • Anonyymi

        Here we go again...

        "Suomessa on paljon merkittävää postromanttista ja uusklassista musiikkia vielä levyttämättä sinfonioista kamarimusiikkiin ja oopperoista sävelrunoihin."

        Mihin perustuu oletus että se levyttämätön musiikki muka olisi merkittävää? Eiköhän se musiikkina ole jo ainakin yhden sihdin läpi kulkenut ja siinä yhteydessä on todettu että keskinkertaista (Leiviskä ja knit) kun parempaakin (kuten Sibelius) on saatavilla.

        Kun voisi olettaa että orkesterien ohjemistoista vastaavat ja kapellimestarit taatusti tutustuvat jokaiseen uuteen suomalaisen säveltämään teokseen jonka partituurin käsiinsä saavat, sillä uutta kuunneltavaa kun olisi löydettävä kun nyt uusimmat teokset joita edes joskus soitetaan alkavat olla jo lähes sadan vuoden takaa, mikä kertoo että kyseinen musiikin osa-ala on kriisissä.

        Mutta siis, aivan samoin jos ja kun ammattilaisjalkapallossa Manchester City voittaa Norwichin 5 - 0 se tulos kertoo yksiselitteisesti laadullisesta erosta noiden kahden joukkueen välillä.

        Joten jostain myös tuo lopputulos Sibelius 1600 - Muut yhteenlaskettuna noin 144 kertoo, ja eiköhän se kerro Sibeliuksen selkeästä ylivoimaisudesta mitä sävelletyn musiikin laatuun tulee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Here we go again...

        "Suomessa on paljon merkittävää postromanttista ja uusklassista musiikkia vielä levyttämättä sinfonioista kamarimusiikkiin ja oopperoista sävelrunoihin."

        Mihin perustuu oletus että se levyttämätön musiikki muka olisi merkittävää? Eiköhän se musiikkina ole jo ainakin yhden sihdin läpi kulkenut ja siinä yhteydessä on todettu että keskinkertaista (Leiviskä ja knit) kun parempaakin (kuten Sibelius) on saatavilla.

        Kun voisi olettaa että orkesterien ohjemistoista vastaavat ja kapellimestarit taatusti tutustuvat jokaiseen uuteen suomalaisen säveltämään teokseen jonka partituurin käsiinsä saavat, sillä uutta kuunneltavaa kun olisi löydettävä kun nyt uusimmat teokset joita edes joskus soitetaan alkavat olla jo lähes sadan vuoden takaa, mikä kertoo että kyseinen musiikin osa-ala on kriisissä.

        Mutta siis, aivan samoin jos ja kun ammattilaisjalkapallossa Manchester City voittaa Norwichin 5 - 0 se tulos kertoo yksiselitteisesti laadullisesta erosta noiden kahden joukkueen välillä.

        Joten jostain myös tuo lopputulos Sibelius 1600 - Muut yhteenlaskettuna noin 144 kertoo, ja eiköhän se kerro Sibeliuksen selkeästä ylivoimaisudesta mitä sävelletyn musiikin laatuun tulee.

        Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. mInä yritin kuunnella Sibeliuksen 6. sinfoniaa eilen ja turhauduin sen musiikillisesti laimeasta ja mitäänsanomattomasta muotokielestä ja otteesta sisäänpäin kääntyneessä modaalisuudessaan mutta lumouduin useamman kerran kuunneltuani impressionismista inspiraationsa saaneen Tuukkasen Meri sinfonian avausosaa areenasta ja Lauri Ikosen 6. sinfoniaa netistä niin molemmat ylittivät Sibeliuksen vaatimattoman ja ilmeeltään kamarimusiikillisen tekstuurin pakahduttavalla musiikillisella kauneudellaan. Eräs levy yhtiön edustaja johon olin yhteydessä sanoi että suomesta löytyy edelleen paljon sellaista hyvää musiikkia jota kannattaisi levyttää. Ja olihan muuan kriitikkokin sitä mieltä että Aaltosen Hiroshima sinfonia kannattaisi levyttää monine vaikuttavine fuugineen ja tehokkaine sinfonisine jaksoineen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Here we go again...

        "Suomessa on paljon merkittävää postromanttista ja uusklassista musiikkia vielä levyttämättä sinfonioista kamarimusiikkiin ja oopperoista sävelrunoihin."

        Mihin perustuu oletus että se levyttämätön musiikki muka olisi merkittävää? Eiköhän se musiikkina ole jo ainakin yhden sihdin läpi kulkenut ja siinä yhteydessä on todettu että keskinkertaista (Leiviskä ja knit) kun parempaakin (kuten Sibelius) on saatavilla.

        Kun voisi olettaa että orkesterien ohjemistoista vastaavat ja kapellimestarit taatusti tutustuvat jokaiseen uuteen suomalaisen säveltämään teokseen jonka partituurin käsiinsä saavat, sillä uutta kuunneltavaa kun olisi löydettävä kun nyt uusimmat teokset joita edes joskus soitetaan alkavat olla jo lähes sadan vuoden takaa, mikä kertoo että kyseinen musiikin osa-ala on kriisissä.

        Mutta siis, aivan samoin jos ja kun ammattilaisjalkapallossa Manchester City voittaa Norwichin 5 - 0 se tulos kertoo yksiselitteisesti laadullisesta erosta noiden kahden joukkueen välillä.

        Joten jostain myös tuo lopputulos Sibelius 1600 - Muut yhteenlaskettuna noin 144 kertoo, ja eiköhän se kerro Sibeliuksen selkeästä ylivoimaisudesta mitä sävelletyn musiikin laatuun tulee.

        Leiviskäkö muka keskinkertaista? Kuinka saatat? Leiviskän tonaalisuuden rajapuomit ylittävä polyfoninen 3. sinfonia v. 1971 on saanut minut niin pakahduksiin katseeni ylös kohti korkeuksia kohottaen ettei Sibeliuksen frigidi sävelkieli saisi kuunaan mitään vastaavaa aikaan. siis murskavoitto Leiviskälle. 2. sinfonia ja sinfonia brevis ovat myös merkittäviä. Kuopiossa ja varkaudessa taidettiin juuri esittää leiviskän 1. sinfonia ylitsepursuavassa myöhäisromantiikassaan kun Sibelius edustaa viileää klassismia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Here we go again...

        "Suomessa on paljon merkittävää postromanttista ja uusklassista musiikkia vielä levyttämättä sinfonioista kamarimusiikkiin ja oopperoista sävelrunoihin."

        Mihin perustuu oletus että se levyttämätön musiikki muka olisi merkittävää? Eiköhän se musiikkina ole jo ainakin yhden sihdin läpi kulkenut ja siinä yhteydessä on todettu että keskinkertaista (Leiviskä ja knit) kun parempaakin (kuten Sibelius) on saatavilla.

        Kun voisi olettaa että orkesterien ohjemistoista vastaavat ja kapellimestarit taatusti tutustuvat jokaiseen uuteen suomalaisen säveltämään teokseen jonka partituurin käsiinsä saavat, sillä uutta kuunneltavaa kun olisi löydettävä kun nyt uusimmat teokset joita edes joskus soitetaan alkavat olla jo lähes sadan vuoden takaa, mikä kertoo että kyseinen musiikin osa-ala on kriisissä.

        Mutta siis, aivan samoin jos ja kun ammattilaisjalkapallossa Manchester City voittaa Norwichin 5 - 0 se tulos kertoo yksiselitteisesti laadullisesta erosta noiden kahden joukkueen välillä.

        Joten jostain myös tuo lopputulos Sibelius 1600 - Muut yhteenlaskettuna noin 144 kertoo, ja eiköhän se kerro Sibeliuksen selkeästä ylivoimaisudesta mitä sävelletyn musiikin laatuun tulee.

        Ensikuulemalta on vaikea arvioida tyhjentävästi sävelteoksen musiikillista merkitystä ja arvoa joten se että se on kulkenut vasta yhden "sihdin" läpi kantaesityksen muodossa ei kerro vielä paljoakaan jonkun sävellyksen kvaliteeteista tai sen syvimmästä olemuksesta ja korkeimmasta metafyysisestä merkityksestä vaan sen pohjaan saakka luotaava syvimmän olemuksen tajuaminen ja tiedoitseminen edellyttää useita kuuntelukertoja ja niiden myötä saatuja musertavia emotionaalisia kokemuksia joita olen saanut niin Melartinin, Tuukkasen, leiviskän, Saikkolan kuin Karjalaisen Ahdinkin orkesteriteoksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Here we go again...

        "Suomessa on paljon merkittävää postromanttista ja uusklassista musiikkia vielä levyttämättä sinfonioista kamarimusiikkiin ja oopperoista sävelrunoihin."

        Mihin perustuu oletus että se levyttämätön musiikki muka olisi merkittävää? Eiköhän se musiikkina ole jo ainakin yhden sihdin läpi kulkenut ja siinä yhteydessä on todettu että keskinkertaista (Leiviskä ja knit) kun parempaakin (kuten Sibelius) on saatavilla.

        Kun voisi olettaa että orkesterien ohjemistoista vastaavat ja kapellimestarit taatusti tutustuvat jokaiseen uuteen suomalaisen säveltämään teokseen jonka partituurin käsiinsä saavat, sillä uutta kuunneltavaa kun olisi löydettävä kun nyt uusimmat teokset joita edes joskus soitetaan alkavat olla jo lähes sadan vuoden takaa, mikä kertoo että kyseinen musiikin osa-ala on kriisissä.

        Mutta siis, aivan samoin jos ja kun ammattilaisjalkapallossa Manchester City voittaa Norwichin 5 - 0 se tulos kertoo yksiselitteisesti laadullisesta erosta noiden kahden joukkueen välillä.

        Joten jostain myös tuo lopputulos Sibelius 1600 - Muut yhteenlaskettuna noin 144 kertoo, ja eiköhän se kerro Sibeliuksen selkeästä ylivoimaisudesta mitä sävelletyn musiikin laatuun tulee.

        Juuri sitä pakahduttavuutta ja lumoavuutta jään kaipaamaan hänen sinfonioissaan jotta häntä voisi pitää vakavasti otettavana haastajana esim. Melartinille nyt kun heitit minulle haasteen juuri tällä kentällä sillä minusta hän on yliarvostettu ja suosioltaan ylimitoitettu säveltäjä.


    • Anonyymi

      "kylläpä suomi on perverssi musiikkimaaa"

      Ei suinkaan ole, vaan kun verrataan Sibeliusta niihin muihin joita mainitsit, verrataan vuorta nyppylään.

      Mitä sinfuunioihin tulee niin ainoat joita voidaan Sibeliukseen kyseisssä musiikin lajissa verrata on Beethoven ja Tsaikovski, kaikki muut ovat kaukana takana tuosta kolmikosta.

      Se sitten onko sinfuuniat, (tässä lasken siihen kategoriaan myös orkesterin säestyksellä esitettävät eri soittimien konsertot ja sävelrunoiksi jne kutsutut pienempi muotoiset orkesteri teokset mukaan) muka niin tärkeitä on kysymys sinänsä, mutta eiköhän sinfuuniat ole tälle klassiseksi kutsutulle musiikin lajille kuitenkin ikäänkuin sama kuin Formula 1 on moottoriurheilulle tai jalkapallo on joukkuepeleille.

      Sibelius sinfuunien tekijänä mielestäni on no 1, mutta hän ei Beethovenille pärjännyt pianomusiikin tai jousikvartettojen tekijänä ja Tsaikovski taas oli melodianikkarina ihan omaa luokkaansa, vain ehkä Johan Strauss jr. veti hänelle siinä vertoja, mutta ei Tsaikovskikaan Sibeliukselle sinfuunikkona kuitenkaan ihan pärjännyt vaikka oli no 1 baletti musiikin tekijänä ja hemmetinmoinen sinänsä myös sinfuunien vässääjänä ja varsinkin niistä 4:än viimeisimmän (4. Mandred, 5, 6) sinfuuniansa suhteen.

      Sitten tietenkin on uupperat, mutta siinä lajissa kukaan noista kolmesta suuresta ei oikein vakuuttanut, tosin onhan Tsaikovskilla ainakin yksi teos joka elää uupperatalojen ohjelmistoissa, mutta Mozart, Bizet ja Wagner sekä muutama italiaano saavat kilvoitella sen lajin kuninkuudesta.

      Mutta kaikenkaikkiaan kumminkin ehkäpä Ludvig van B. oli tuosta kolmikosta kuitenkin se ikäänkuin klassisen musiikin Elmo eli se kaikkein kovin?

      • Anonyymi

        Ne muut jotka mainitsin saavat haukkomaan henkeä pidätellen ja pakahtumaan kun sibelius saa haukottelemaan ikävystyneenä frigidin klassisminsa emotionaalisesta tyhjyydestä ja kolmisävelaiheidensa kaavamaisuudesta.


      • Anonyymi

        Sibelius on kaukana takana schubertista ja mozartista vaikka hän suuruudenhulluudessaan kuvittelikin 6. sinfoniassaan olevan hieman mozartia. Tuukkanen on jättiläinen ja sibelius kääpiö jos verrataan vaikka herrojen 3. sinfoniaa keskenään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sibelius on kaukana takana schubertista ja mozartista vaikka hän suuruudenhulluudessaan kuvittelikin 6. sinfoniassaan olevan hieman mozartia. Tuukkanen on jättiläinen ja sibelius kääpiö jos verrataan vaikka herrojen 3. sinfoniaa keskenään.

        "Tuukkanen jättiläinen ja Sibelius kääpiö."

        No kunhan Tuukkasen joku sävellys nousee
        Tällä planetalla kaikkein useimmin levytetyksi ja kaikkein ostetuimmaksi kategoriassaan kuten Jannen viulukonsertto jo vuosia mitä mille konserttoihin tulee on ollut, niin ehkä sitten Tuukkasta voitaisiin alkaa vertaamaan Sibeliukseen. Mutta sitä odotellessa Tuukanen on pikkuvarpunen ja Sibelius kotka.

        'Rene Leibowitz kritisoi Sibeliuksen S5:ta" Mutta vaikka Rene L. siis tietää tai luulee tietävänsä jotain sinfuunioista, niin hän ei itse tiettävästi ole säveltänyt sitä parempaa sinfuuniaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tuukkanen jättiläinen ja Sibelius kääpiö."

        No kunhan Tuukkasen joku sävellys nousee
        Tällä planetalla kaikkein useimmin levytetyksi ja kaikkein ostetuimmaksi kategoriassaan kuten Jannen viulukonsertto jo vuosia mitä mille konserttoihin tulee on ollut, niin ehkä sitten Tuukkasta voitaisiin alkaa vertaamaan Sibeliukseen. Mutta sitä odotellessa Tuukanen on pikkuvarpunen ja Sibelius kotka.

        'Rene Leibowitz kritisoi Sibeliuksen S5:ta" Mutta vaikka Rene L. siis tietää tai luulee tietävänsä jotain sinfuunioista, niin hän ei itse tiettävästi ole säveltänyt sitä parempaa sinfuuniaa.

        Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä kun melartininkin 3. on suuri herooinen sinfonia, aaltosen 3. wagneriaanisissa sointimassoissaan ja yhtymäkohtine beethovenin pastoraalisinfoniaan, ikosen 3. lemminpoika sinfonia etenee pikemminkin beethovenin 7 sinfonian rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain, ja englundilla on neuvostoperinteeseen nojautuva voimakas 3. ja tuukkasen laaja meri sinfonia kuorolle, solisteille ja orkesterille meri ja rannan 3. dell arte.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä kun melartininkin 3. on suuri herooinen sinfonia, aaltosen 3. wagneriaanisissa sointimassoissaan ja yhtymäkohtine beethovenin pastoraalisinfoniaan, ikosen 3. lemminpoika sinfonia etenee pikemminkin beethovenin 7 sinfonian rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain, ja englundilla on neuvostoperinteeseen nojautuva voimakas 3. ja tuukkasen laaja meri sinfonia kuorolle, solisteille ja orkesterille meri ja rannan 3. dell arte.

        Sibelius ei ole voittanut hopeaa olympialaisissa kuten tuukkasen karhunpyynti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä kun melartininkin 3. on suuri herooinen sinfonia, aaltosen 3. wagneriaanisissa sointimassoissaan ja yhtymäkohtine beethovenin pastoraalisinfoniaan, ikosen 3. lemminpoika sinfonia etenee pikemminkin beethovenin 7 sinfonian rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain, ja englundilla on neuvostoperinteeseen nojautuva voimakas 3. ja tuukkasen laaja meri sinfonia kuorolle, solisteille ja orkesterille meri ja rannan 3. dell arte.

        "Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä"

        Niin, varmaan kyseessä on orkesterien ohjelmistoista vastaavien ja kapellimestarien ei ainoastaan Suomen vaan koko mailmanlaajuinen salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää mailman parhaitten säveltäjien Melartinin, Aaltosen, Ikosen, Englundin ja Tuukkasen musiikin esille pääsy.

        Niinpä, ehkä jonain päivänä saamme tietää milloin ja missä ja ennenkaikkea miksi ja kenen toimesta moinen salaliitto on aikanaan solmittu, ja miksi se vuosikymmenestä toiseen pysyy voimassa. Tai ehkä emme saa tietää koska voi olla että on toinenkin salaliitto jonka ainoa päämäärä on estää meitä saamasta tietää tuosta ensimmäisestä salaliitosta. ja kuka tietää ehkä on vielä kolmaskin salaliitto jonka ainoa tarkoitus on peitellä noiden kahden ensimmäisen salaliiton olemassaoloa ... ja kuka tietää ehkä on 999 salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää musiikin ystäviä tietämästä 998 aiemmin solmitusta salaliitosta noitten nimeltä mainittujen suomalaisten supersäveltäjien musiikin yleiseen tietoisuuteen leviämistä.

        Niin voi meitä nimittäin jos moista salaliittoa tai salaliittoja ei olisi niin ei olisi myöskään rokettirollia eikä reggaeta eikä räppiä eikä rytinä-bluesia eikä jazzia eikä suomi-iskelmääkään vaan kaikki musiikin ystävät istuivat kotonaan ja kuuntelisivat moteetteja ja divertimentoja jotka olisivat sävelletty kuin soitettu parhailla mahdollisilla 1700-luvun tavoilla ja käytännöillä jotta ne istuisivat oikein hyvin siihen parhaaseen mahdolliseen musiikkimakuun joka jokaikisellä kansalaisella tuolloin olisi.

        P.S. Sibeliuksen 3. sinfonia on helvetin hyvä ja varsin omaperäinen 3. sinfonia, kaikista 3:sta sinfonioista ehkä vain Beethovenin 3. sinfonia panee siitä paremmaksi. Sibeliuksen voima sinfonioitten tekijänä on siinä että hän ei säveltänyt samaa sinfoniaa kahdesti tai useammasti vaan jokainen sinfonioistaan eroaa monella tapaa niin edeltäjistään kuin seuraajistaankin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä"

        Niin, varmaan kyseessä on orkesterien ohjelmistoista vastaavien ja kapellimestarien ei ainoastaan Suomen vaan koko mailmanlaajuinen salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää mailman parhaitten säveltäjien Melartinin, Aaltosen, Ikosen, Englundin ja Tuukkasen musiikin esille pääsy.

        Niinpä, ehkä jonain päivänä saamme tietää milloin ja missä ja ennenkaikkea miksi ja kenen toimesta moinen salaliitto on aikanaan solmittu, ja miksi se vuosikymmenestä toiseen pysyy voimassa. Tai ehkä emme saa tietää koska voi olla että on toinenkin salaliitto jonka ainoa päämäärä on estää meitä saamasta tietää tuosta ensimmäisestä salaliitosta. ja kuka tietää ehkä on vielä kolmaskin salaliitto jonka ainoa tarkoitus on peitellä noiden kahden ensimmäisen salaliiton olemassaoloa ... ja kuka tietää ehkä on 999 salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää musiikin ystäviä tietämästä 998 aiemmin solmitusta salaliitosta noitten nimeltä mainittujen suomalaisten supersäveltäjien musiikin yleiseen tietoisuuteen leviämistä.

        Niin voi meitä nimittäin jos moista salaliittoa tai salaliittoja ei olisi niin ei olisi myöskään rokettirollia eikä reggaeta eikä räppiä eikä rytinä-bluesia eikä jazzia eikä suomi-iskelmääkään vaan kaikki musiikin ystävät istuivat kotonaan ja kuuntelisivat moteetteja ja divertimentoja jotka olisivat sävelletty kuin soitettu parhailla mahdollisilla 1700-luvun tavoilla ja käytännöillä jotta ne istuisivat oikein hyvin siihen parhaaseen mahdolliseen musiikkimakuun joka jokaikisellä kansalaisella tuolloin olisi.

        P.S. Sibeliuksen 3. sinfonia on helvetin hyvä ja varsin omaperäinen 3. sinfonia, kaikista 3:sta sinfonioista ehkä vain Beethovenin 3. sinfonia panee siitä paremmaksi. Sibeliuksen voima sinfonioitten tekijänä on siinä että hän ei säveltänyt samaa sinfoniaa kahdesti tai useammasti vaan jokainen sinfonioistaan eroaa monella tapaa niin edeltäjistään kuin seuraajistaankin.

        Ei muuten pidä paikkaansa. Sibeliuksen nuorklassisesta ja askeettisesta 3. sinfoniasta puuttuu tykkänään orkestraalinen ja emotionaalinen voima ja teemat ovat pieniä toisin kuin Melartinin Mahler vaikutteisessa suuressa postromanttisessa ja herooisessa, maailmoja ja taivaita syleilevässä 3. sinfoniassa joka on edelliseen verrattuna täysin ylivertainen kuten on Tuukkasenkin 3. sinfonia jonka laajaa 16 ja puoli minuuttista avausosaa ei jonkin sekaannuksen vuoksi valitettavasti voi kuunnella Spotifysta tai tuubista vaikka se onkin kokonaisuudessaan levytetty sillä kevyt ja nopea intermezzo osa soi siellä kahdesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä"

        Niin, varmaan kyseessä on orkesterien ohjelmistoista vastaavien ja kapellimestarien ei ainoastaan Suomen vaan koko mailmanlaajuinen salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää mailman parhaitten säveltäjien Melartinin, Aaltosen, Ikosen, Englundin ja Tuukkasen musiikin esille pääsy.

        Niinpä, ehkä jonain päivänä saamme tietää milloin ja missä ja ennenkaikkea miksi ja kenen toimesta moinen salaliitto on aikanaan solmittu, ja miksi se vuosikymmenestä toiseen pysyy voimassa. Tai ehkä emme saa tietää koska voi olla että on toinenkin salaliitto jonka ainoa päämäärä on estää meitä saamasta tietää tuosta ensimmäisestä salaliitosta. ja kuka tietää ehkä on vielä kolmaskin salaliitto jonka ainoa tarkoitus on peitellä noiden kahden ensimmäisen salaliiton olemassaoloa ... ja kuka tietää ehkä on 999 salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää musiikin ystäviä tietämästä 998 aiemmin solmitusta salaliitosta noitten nimeltä mainittujen suomalaisten supersäveltäjien musiikin yleiseen tietoisuuteen leviämistä.

        Niin voi meitä nimittäin jos moista salaliittoa tai salaliittoja ei olisi niin ei olisi myöskään rokettirollia eikä reggaeta eikä räppiä eikä rytinä-bluesia eikä jazzia eikä suomi-iskelmääkään vaan kaikki musiikin ystävät istuivat kotonaan ja kuuntelisivat moteetteja ja divertimentoja jotka olisivat sävelletty kuin soitettu parhailla mahdollisilla 1700-luvun tavoilla ja käytännöillä jotta ne istuisivat oikein hyvin siihen parhaaseen mahdolliseen musiikkimakuun joka jokaikisellä kansalaisella tuolloin olisi.

        P.S. Sibeliuksen 3. sinfonia on helvetin hyvä ja varsin omaperäinen 3. sinfonia, kaikista 3:sta sinfonioista ehkä vain Beethovenin 3. sinfonia panee siitä paremmaksi. Sibeliuksen voima sinfonioitten tekijänä on siinä että hän ei säveltänyt samaa sinfoniaa kahdesti tai useammasti vaan jokainen sinfonioistaan eroaa monella tapaa niin edeltäjistään kuin seuraajistaankin.

        Beethovenin jälkeen parhaita kolmossinfonioita on mm. Schubertilla, Brahmsilla, Brucknerilla, Schumannilla, Mahlerilla, Leiviskällä, Englundilla, Alfvenilla jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tuukkanen jättiläinen ja Sibelius kääpiö."

        No kunhan Tuukkasen joku sävellys nousee
        Tällä planetalla kaikkein useimmin levytetyksi ja kaikkein ostetuimmaksi kategoriassaan kuten Jannen viulukonsertto jo vuosia mitä mille konserttoihin tulee on ollut, niin ehkä sitten Tuukkasta voitaisiin alkaa vertaamaan Sibeliukseen. Mutta sitä odotellessa Tuukanen on pikkuvarpunen ja Sibelius kotka.

        'Rene Leibowitz kritisoi Sibeliuksen S5:ta" Mutta vaikka Rene L. siis tietää tai luulee tietävänsä jotain sinfuunioista, niin hän ei itse tiettävästi ole säveltänyt sitä parempaa sinfuuniaa.

        Joku Rene Leibowitz niminen on lässyttänyt Sibeliuksen jostain teoksesta jotain.

        Luin raamatun ja koraanin kannesta kanteen ja niissä ei ollut mitään mainintaa siitä että Rene Leibowitz olisi jotensakin jumalaista alkuperää, mikä siis tarkoittaa niin tosiasiallisesti kuin teologisesti että Rene Leibowitzin mielipiteet ovat Rene Leibowitzin mielipiteitä eivätkä edusta minkäänsortin lopullista totuutta yhtään mistään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Beethovenin jälkeen parhaita kolmossinfonioita on mm. Schubertilla, Brahmsilla, Brucknerilla, Schumannilla, Mahlerilla, Leiviskällä, Englundilla, Alfvenilla jne.

        Parhaimpiin suomalaisten säveltäjien luomiin kolmossinfonioihin kuuluvat myös mm. Madetojan kolmonen, Karjalaisen Sääski sinfonia, Rannan Dell'Arte sinfonia ja törnen kolmossinfonia jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä"

        Niin, varmaan kyseessä on orkesterien ohjelmistoista vastaavien ja kapellimestarien ei ainoastaan Suomen vaan koko mailmanlaajuinen salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää mailman parhaitten säveltäjien Melartinin, Aaltosen, Ikosen, Englundin ja Tuukkasen musiikin esille pääsy.

        Niinpä, ehkä jonain päivänä saamme tietää milloin ja missä ja ennenkaikkea miksi ja kenen toimesta moinen salaliitto on aikanaan solmittu, ja miksi se vuosikymmenestä toiseen pysyy voimassa. Tai ehkä emme saa tietää koska voi olla että on toinenkin salaliitto jonka ainoa päämäärä on estää meitä saamasta tietää tuosta ensimmäisestä salaliitosta. ja kuka tietää ehkä on vielä kolmaskin salaliitto jonka ainoa tarkoitus on peitellä noiden kahden ensimmäisen salaliiton olemassaoloa ... ja kuka tietää ehkä on 999 salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää musiikin ystäviä tietämästä 998 aiemmin solmitusta salaliitosta noitten nimeltä mainittujen suomalaisten supersäveltäjien musiikin yleiseen tietoisuuteen leviämistä.

        Niin voi meitä nimittäin jos moista salaliittoa tai salaliittoja ei olisi niin ei olisi myöskään rokettirollia eikä reggaeta eikä räppiä eikä rytinä-bluesia eikä jazzia eikä suomi-iskelmääkään vaan kaikki musiikin ystävät istuivat kotonaan ja kuuntelisivat moteetteja ja divertimentoja jotka olisivat sävelletty kuin soitettu parhailla mahdollisilla 1700-luvun tavoilla ja käytännöillä jotta ne istuisivat oikein hyvin siihen parhaaseen mahdolliseen musiikkimakuun joka jokaikisellä kansalaisella tuolloin olisi.

        P.S. Sibeliuksen 3. sinfonia on helvetin hyvä ja varsin omaperäinen 3. sinfonia, kaikista 3:sta sinfonioista ehkä vain Beethovenin 3. sinfonia panee siitä paremmaksi. Sibeliuksen voima sinfonioitten tekijänä on siinä että hän ei säveltänyt samaa sinfoniaa kahdesti tai useammasti vaan jokainen sinfonioistaan eroaa monella tapaa niin edeltäjistään kuin seuraajistaankin.

        "Niin, varmaan kyseessä on orkesterien ohjelmistoista vastaavien ja kapellimestarien ei ainoastaan Suomen vaan koko mailmanlaajuinen salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää mailman parhaitten säveltäjien Melartinin, Aaltosen, Ikosen, Englundin ja Tuukkasen musiikin esille pääsy."

        Levy-yhtiöiden ylipääjohtajista nyt puhumattakaan. Siellä ne miljoonapalkoilla ollen kokoustaa että julkaistaankos jokunen levyllinen tätä Tuukkasta joka on parempi säveltäjä kuin kukaan muu vaiko julkaistaan taas yksi uusi Beethovenin sinfonioitten kokonaislevytys niiden noin sadan aiemmin julkaistun Beethovenin sinfoniat kokonaislevytyksen jatkoksi. Tai jospa julkaistaisiin Tuukkasta sen sijaan että julkaistaan noin 50:nes Sibeliuksen sinfonioitten kokonaislevytys.

        Että ne miljoona palkkaiset levy-yhtiöiden ylipääjohtajat kehtaakin olla mukana moisessa koko maailmanlaajuisessa salaliitossa Tuukkasta ja muita vähemmän levytettyjä suomalaisia kakkosdivisioonan säveltäjiä vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Niin, varmaan kyseessä on orkesterien ohjelmistoista vastaavien ja kapellimestarien ei ainoastaan Suomen vaan koko mailmanlaajuinen salaliitto jonka ainoa tarkoitus on estää mailman parhaitten säveltäjien Melartinin, Aaltosen, Ikosen, Englundin ja Tuukkasen musiikin esille pääsy."

        Levy-yhtiöiden ylipääjohtajista nyt puhumattakaan. Siellä ne miljoonapalkoilla ollen kokoustaa että julkaistaankos jokunen levyllinen tätä Tuukkasta joka on parempi säveltäjä kuin kukaan muu vaiko julkaistaan taas yksi uusi Beethovenin sinfonioitten kokonaislevytys niiden noin sadan aiemmin julkaistun Beethovenin sinfoniat kokonaislevytyksen jatkoksi. Tai jospa julkaistaisiin Tuukkasta sen sijaan että julkaistaan noin 50:nes Sibeliuksen sinfonioitten kokonaislevytys.

        Että ne miljoona palkkaiset levy-yhtiöiden ylipääjohtajat kehtaakin olla mukana moisessa koko maailmanlaajuisessa salaliitossa Tuukkasta ja muita vähemmän levytettyjä suomalaisia kakkosdivisioonan säveltäjiä vastaan.

        Minusta Sibeliuksen askeettiset ja staattiset, viileää klassismia ja sisäänpäinkäntynyttä modaalisuutta edustavat, sinfoniat joista puuttuu sitä romantiikalle ominaista orkestraalista voimaa ja emotionaalista syvyyttä kuuluvat kakkosdivisioonaan ja Tuukkanen ykkösdivisionaan. Mutta tätähän emme varmasti voi tietää ennen kuin kaikki Tuukkasen sinfoniat on levytetty vaikka tosin koin rusentuvani rintakehästä sängynpatjaa vasten Tuukkasen Meri sinfonian 3. osaa kuunnellessani jollaista Sibeliuksen musikkia kuunnellessa ei ole milloinkaan tapahtunut, seikka mikä vahvasti todistaa Tuukkasen paremmuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku Rene Leibowitz niminen on lässyttänyt Sibeliuksen jostain teoksesta jotain.

        Luin raamatun ja koraanin kannesta kanteen ja niissä ei ollut mitään mainintaa siitä että Rene Leibowitz olisi jotensakin jumalaista alkuperää, mikä siis tarkoittaa niin tosiasiallisesti kuin teologisesti että Rene Leibowitzin mielipiteet ovat Rene Leibowitzin mielipiteitä eivätkä edusta minkäänsortin lopullista totuutta yhtään mistään.

        Reneen näkemykset edustavat objektiivista totuutta Sibeliuksen musiikista joka ei perustu uskoon vaan tietoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sibelius on kaukana takana schubertista ja mozartista vaikka hän suuruudenhulluudessaan kuvittelikin 6. sinfoniassaan olevan hieman mozartia. Tuukkanen on jättiläinen ja sibelius kääpiö jos verrataan vaikka herrojen 3. sinfoniaa keskenään.

        Eihän nyt Sibelius millään muotoa ollut sinfonioiden säveltämisen 1 sillä niin kepeitä ja ekonomisia Sibeliuksen vaatimattomat sinfoniat ovat mittasuhteiltaankin vailla suurta romanttista ilmaisuvoimaa ja emotionaalista syvyyttä viileässä klassismissaan ja sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessaan että on vaikka kuinka paljon säveltäjiä joiden sinfoniat ylittävät Sibeliuksen aneemiset ja askeettiset tekeleet.


    • Anonyymi

      Rene Leibowitz kritisoi tässä sibeliuksen viidettä sinfoniaa: Epämääräiset, hajanaiset, banaalit ja vulgaarit sävelkuviot toimittavat teeman virkaa. Niiden olemus on kömpelö, harmonia virheellistä, köyhää ja kaavamaista, hän latelee. Ja aina vain paranee: Rytminen monotonisuus, kaiken todellisen polyfonian puute, poljennon samanlaisuus, sanalla sanoen ikävystyttävyys joka tästä kaikesta huokuu tuudittavat pikaisesti uneen kunnes yhtäkkiä herää siihen että kappale loppuu, tietämättä miten tai miksi tähän on päädytty. Ote leibowitzin kirjoituksesta Sibelius maailman huonoin säveltäjä, jona häntä ranskassa vieläkin pidetään monissa kirjoissa.

      Melartinin 5. sinfonia on paljon merkittävämpi kuin sibeliuksen 5. jatkuvassa temaattisessa prosessissaan suureen 4 teemaiseen fuugaan päättyen.

    • Anonyymi

      Tuntuu tutulta, onkohan tässä ketjussa Sibeliuksen suhteen kovin kriittisessä äänessä se joku joka ensin tuolla eräällä toisella nettisaitilla tunnustautui kovaksi Sibelius faniksi mutta joka sitten alkoi jostain syystä nyreksiä Sibeliusta, esim ainakin kerran kertoi paheksuvansa Sibeliusta sillä perusteella että kun aikoinaan silloin jo yli 70-vuotias Sibelius ei toisessa mailmansodassa ollut rintamalla sotimassa.

      No Sibeliuksella ei ollut mitään sotilaskoulutusta ja hänen ikäisistä miehistä kukaan muukaan muutamaa korkea-arvoista esikuntatyöhön koulutettua ja tottunutta upseeria lukuunottamatta ei ollut sotimassa, eikä kukaan heistä uopseereistakaan ollut varsinaisella rintamalla, Joten ei se rintamapalveluksettomuus tai sotiin osallistumattomuus yleensäkkään oikein ole pätevä syy Sibeliusta nyreksiä.

      Sibeliuksen 4. sinfonia on suomalaisen sinfuuniamusiikin graalin malja taisi joskus jossain sanoa joko Sallinen tai E.J.Rautavaara vai oliko se sittenkin joku kapellimestari, ja oli niin sanoessaan absoluuttisen oikeassa.

      • Anonyymi

        Voihan sitä ylistää sävellyksillään suomalaisia sotasankareita ja kunnioittaa heidän muistoaan tarvitsematta itse osalllistua sotaan muttei sibbe tehnyt kumpaakaan. saikkola esmes sävelsi yksiosaisen traagisen sinfoniansa kaatuneiden aseveljien muistollle. huomasin vain aikoinaan ettei sibeliuksen sisäänpäinkääntynyt modaalisuus tuottanut syviä emotionaalisia kokemuksia kuten delius ja monien muiden suomalaisten säveltäjien musiikki ja siksi aloin vierastaa ja hylkiä sitä. Berglundin kommentit siitä että sibbe olisi omaa luokkaansa edesauttoivat tätä hylkimis ja vieroksumisprosessia kun sen jälkeen vasta tajusin minkälainen aarteisto meillä on unohdettua laadukasta suomalaista musiikkia ja niitäkin säveltäjiä joita en aiemmin osannut arvostaa kuten meriläistä ym. joiden musiikkiin berglundin nuiva lausunto houkutti tutustumaan todeten ettei se alkuunkaan pitänyt paikkaansa..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voihan sitä ylistää sävellyksillään suomalaisia sotasankareita ja kunnioittaa heidän muistoaan tarvitsematta itse osalllistua sotaan muttei sibbe tehnyt kumpaakaan. saikkola esmes sävelsi yksiosaisen traagisen sinfoniansa kaatuneiden aseveljien muistollle. huomasin vain aikoinaan ettei sibeliuksen sisäänpäinkääntynyt modaalisuus tuottanut syviä emotionaalisia kokemuksia kuten delius ja monien muiden suomalaisten säveltäjien musiikki ja siksi aloin vierastaa ja hylkiä sitä. Berglundin kommentit siitä että sibbe olisi omaa luokkaansa edesauttoivat tätä hylkimis ja vieroksumisprosessia kun sen jälkeen vasta tajusin minkälainen aarteisto meillä on unohdettua laadukasta suomalaista musiikkia ja niitäkin säveltäjiä joita en aiemmin osannut arvostaa kuten meriläistä ym. joiden musiikkiin berglundin nuiva lausunto houkutti tutustumaan todeten ettei se alkuunkaan pitänyt paikkaansa..

        Sibeliushan aikoinaan nuorena miehenä sävelsi mailman militaristisen musiikin kaksi kirkkainta helmeä nimittäin Ateenalaisten laulun ja Jääkärimarssin, joten hän teki ihan riittävästi sotaponnistusten edistämiseksi, ja oli vuosien 1939-45 aikoihin ollut jo pitkään lopettaneena aktiivisen sävellystyön.

        Ja sittenhän meillä on tämä Finlandia niminen Sibeliuksen sävellys. Sehän jo yksin olemassaolollaan takaa sen että suomalaiset ja Suomi tullaan musiikin ystävien parissa muistamaan aina mailman tappiin vaikka marssilaiset joku päivä tulisivatkin ja söisivät meidät kaikki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sibeliushan aikoinaan nuorena miehenä sävelsi mailman militaristisen musiikin kaksi kirkkainta helmeä nimittäin Ateenalaisten laulun ja Jääkärimarssin, joten hän teki ihan riittävästi sotaponnistusten edistämiseksi, ja oli vuosien 1939-45 aikoihin ollut jo pitkään lopettaneena aktiivisen sävellystyön.

        Ja sittenhän meillä on tämä Finlandia niminen Sibeliuksen sävellys. Sehän jo yksin olemassaolollaan takaa sen että suomalaiset ja Suomi tullaan musiikin ystävien parissa muistamaan aina mailman tappiin vaikka marssilaiset joku päivä tulisivatkin ja söisivät meidät kaikki.

        Aika rahvaanomaisia pikkukappaleita klassisen musiikin helmiksi. Militaristisia kyllä muttei kunnianhimoisia sinfonisia suurteoksia uljaasta taistelusta suuressa isänmaallisessa sodassa 39-45.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika rahvaanomaisia pikkukappaleita klassisen musiikin helmiksi. Militaristisia kyllä muttei kunnianhimoisia sinfonisia suurteoksia uljaasta taistelusta suuressa isänmaallisessa sodassa 39-45.

        Ernst lingon leijonalippu on kohottavampi militaristinen laulu kuin mikään sibeliuksen mutta sitä ei voi kuunnella tuubista..


    • Anonyymi

      Sibelius on täysin mitätön sinfonikkona. En voi sietää sibeliuksen kolkon junttimaisia, emotionaalisesti tyhjiä ja kitchinomaisia frigidiä klassismia edustavia staattisia sinfonioita usein kamarimusiikillisessa ilmeessään joista 3. on naiivia nuorklassismia, 4. pettuleipää, 5. evige tremoloa ja 7. urkuhymniä.

    • Anonyymi

      Sibeliusta julkaistaan, koska hän myy hyvin. Asiassa ei ole sen kummempaa logiikkaa.

      Säveltäjänä S ei ole itseäni suuremmin koskettanut. Vaikuttavimmillaan hän on uhkaavien tunnelmien rakentamisessa.

    • Anonyymi

      Olen itse jo kauan sitten ollut kertakaikkisen tympääntynyt sibeliukseen ja hänen maneereihinsa lyhyiden aiheiden yhä toistuviin katkelmiin, vaskien kuin tyhjyydestä kasvaviin mahtipontisiin törähdyksiin ja matalimpien soittimien epämääräiseen murinaan. hyi olkoon mitä kitchiä. löysin muilta unhodetuilta säveltäjiltä paljon kaniimpaa kuunneltavaa.

    • Anonyymi

      Jannen kämppikuoro jätteetkin on merkittävintä musiikkia Suomesta.

      • Anonyymi

        Mitään sielua kiihdyttävää dramatiikkaa tai romanttista intohimoa sibeliuksen sinfoniat eivät frigidissä klassismissaan tarjoa. Mihin siis tarvitsisimme sellaista musiikkia joka ei tyydytä emotionaalisten kokemusten tarvetta.


      • Anonyymi

        Sibeliuksen musiikki kuten sinfoniat ovat kovin ulkokohtaisia koskematta olemusta sinänsä.


    • Anonyymi

      Lyhyesti sanottuna sibeliuksen suuri heikkous jota hän ei kyennyt kääntämään vahvuudekseen on siinä että hänen tuotantonsa ei perustunut saksalaiseen orkesteri ja sinfoniatraditioon kuten melartinin joka kykeni olemaaan huomattavan vapaa sibeliuksen vaikutuksesta, tämä kun oli suomalainen metsäläinen joka ei opiskellut tarpeeksi kontrapunktia vaan kulki ja samosi omia metsänpolkujaan tosin heikolla menestyksellä kun ajatelleen sibeliuksen emotionaalisesti tyhjiä ja kaavamaisia, staattisia sinfonioita joissa ei ole substanssia ernst lingon, lauri saikkolan ja erkki aaltosen saadessa vaikutteita sostakovitsin sinfonikkoudesta joka kytkeytyy eurooppalaiseen perinteeseen.

    • Anonyymi

      Tauno pylkkäsen oopperat edustavat suiomen säveltaiteen huippusaavutuksia pohjolan puccinina.

    • Anonyymi

      Lauri Ikosen unohdetussa viidennessä sinfoniassa kaikuu sen syntyajan jatkosodan henki.

      Teos on niukka, lyhyt, hetkellinen ja kiireinen näky maailmaan aikana, jolloin kaikesta oli pulaa, myös ajasta, joka saattoi päättyä äkillisesti.

      Kapellimestari John Storgårds oli päättänyt vihdoinkin tuoda yleisön kuuluville isoisänsä esittämättä jääneen sinfonia. Kannatti tuoda.

      Ei Ikosen sinfonia mitään suurta musiikkia ole, mutta se on viehättävä myöhäisromanttinen pikkusinfonia, jossa on kauniita ja kevyitä sävelten tuulahduksia ja muutamia kiihkeitä purkauksia.

      Viimeiseksi sibeliaaniksi kutsuttu Ikonen on saanut vaikutteita Sibeliukselta lähinnä teemoissaan, ja olin kuulevinani ensiosassa jopa lyhyen viittauksen Sydämeni lauluun. Se sitaatti ainakin sopisi sinfonian ajankohtaan vuoteen 1943.

      Vähän kömpelösti orkestroidun sinfonian saaminen kunnolla “soimaan” vaatii ensiluokkaista soittajistoa ja punnertamaan valmista kapellimestaria. Omana aikanaan Ikonen ei olisi voinut kuvitellakaan teokselleen näin lennokasta ja taitavaa esillepanoa.

      Storgårdsille isoisän sinfonian esitys oli tunteellinen hetki. Liikutusta oli aistittavissa, kun hän kappaleen päätyttyä osoitti kiitollisuuttaan partituurille.

      • Anonyymi

        Tämä on nyt musiikkihistoriaa! – Filharmonian ex-ylikapellimestari kantaesitti isoisänsä sinfonian vuodelta 1943


        Tampere Filharmonian konsertissa tehtiin historiaa, kun orkesterin entinen ylikapellimestari John Storgårds johti Lauri Ikosen (1888–1966) vuonna 1943 säveltämän sinfonian kantaesityksen.

        Paitsi teoksen ikä, myös kapellimestarin ja säveltäjän välinen sukulaisuus tekee tilanteesta historiallisen: Strorgårds johti isoisänsä sinfonian kantaesityksen.

        Mikkeliläissyntyinen Ikonen oli varsin erilainen kuin muut aikansa säveltäjät; siinä missä monet tuomittiin liian moderneina ja vaikeatajuisina, kuului Ikonen puolestaan jo hieman vanhanaikaiseen leiriin.

        – Ikosessa ja Leevi Madetojassa – jotka nuoruudessaan olivatkin läheisiä opiskelukavereita – voi löytää musiikillisia yhtymäkohtia, kapellimestari Storgårds toteaa

        – Viides sinfonia osoittaa hänen pyrkimyksiään innovatiivisuuteen, tuoreuteen ja vapauteen. Keinot olivat kuitenkin aika rajallisia sekä sävellysteknisesti että teoksen kansallisromanttispainotteisen tonaalisuuden suhteen. Rytmiikka ja ennen kaikkea teoksen muotorakenteet sekä välillä aika konservatiivinen tonaalisuus kätkevät sisäänsä kuitenkin myös monia persoonallisia ja erikoisia käänteitä


    • Anonyymi

      Sibelius on maailman paskin musiikin kaanoniin kuuluva säveltäjä. Hänen musiikkinsa konservatiivisuus ja pedanttisuus oksettavat.

    • Anonyymi

      Sibeliuksen puhkisoitettu musiikki ei todellakaan houkuttele ostamaan ainuttakaan hänen Cd-levyään enää kun muistakin pitäisi päästä eroon kun Sibeliuksen musiikista puuttuu tyystin emotionaalinen joka on ratkaisevin tekijä x musiikissa.

      • Anonyymi

        Tarkoitin emotionaalista voimaa tai sen puutetta.


    • Naxos on kaupallinen yhtiö. Suomalainen musiikki lienee marginaalissa maailmalla Sibeliusta ja Saariahoa lukuunottamatta. Onhan Rautavaarallakin monta nimikettä. Jos ottaa suomalaisen ondinen levytykset mukaan tilasto hieman kirkastuu.

    • Sibeliusta on levytetty paljon. Johtuneeko siitä, että häneltä on jäänyt jälkipolville enemmän sävellyksiä kuin muilta suomalaisilta säveltäjiltä.

      • Anonyymi

        Ei sillä Melartin, Marttinen ja Fordell ovat tuotteliampia suomalaissäveltäjiä 1300-2000 sävellyksellä per säveltäjä.


    • Anonyymi

      No, jos siellä Naxosin musiikkikirjastossa ei olisi yhtään Sibeliuksen teosta niin Leiviskältä sieltä silti edelleen löytyisi vain ne 4 teosta.

      Ei Sibelius ole muille suomalaisille säveltäjille mikään este ulkomaisten musiikin kuuntelijoiden suosioon pääsyyn vaan pikemminkin päinvastoin, mailmalla lienee koko joukko musiikin ystäviä jotka koska ovat Sibelius faneja ovat sen myötä myös yrittäneet tutustua mitä muut suomalaiset säveltäjät kuten Sallinen ja Rautavaara ja Klami ja moni muu ovatkaan saaneet aikaiseksi.

      Samahan tapahtuu suomalaisille vaikkapa Brasilialaisten säveltäjien suhteen, ensin innostut jostain Villa-Lobosista ja sitten hiukka tutkailet olisiko siellä muitakin tutustumisen arvoisia.

      • Anonyymi

        Mites tutustut jos niitä ei lainkaan levytetä kuten ei monien suomalaistenkaan säveltäjien teoksia, kuten Aaltosen, Saikkolan, Fordellin, Rannan tai Tuukkasen sinfonioita viimeksi mainitun Meri sinfoniaa lukuunottamatta.


    • Nykyään ei ole homma eikä mikään erilaisten uudempien ja vaikka kuinkavanhojenkin musiikintekijöiden ja monenmaalaisten päästä eri puolilla maapalloa ihmisten tietoisuuteen, kun on tämä ihme Youtube. Sieltä voi kuunnella vaikka mitä. Ilman Youtube multakin olis varmaan jäänyt monet musiikit kuuntelematta. En tiedä olisinko ilman Tubea kuullut sellaisestakaan bändistä kuin Greta van Fleet. Enkä ehkä olis myöskään saanut tietää miten hyvää musiikkia David Coverdale teki Purplen jälkeen ilmestyneille kahdelle soololevylleen. Tuben avulla voi joku toisella puolen maapalloa kuunnella vaikka tämän pienen Suomen jotain säveltäjää kuten Sibeliusta tai Oskar Merikantoa. Ja täällä kylmässä Pohjolassa joku oman tietsikkansa äärellä vou kuunnella vaikka jotain Afrikkalaista artistia.

      • Anonyymi

        Tuubistakaan ei löydy Aaltosen, Fordellin, Rannan, Saikkolan, Karjalaisen, Fougstedtin tai Lingon sinfonioita.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuubistakaan ei löydy Aaltosen, Fordellin, Rannan, Saikkolan, Karjalaisen, Fougstedtin tai Lingon sinfonioita.

        Nils-Eric Fougsted on säveltänyt tämän kuuluisan romanssin elokuvasta "Katariina ja Munkkiniemen kreivi".
        https://www.youtube.com/watch?v=XRYc9ZOpQ5o

        Jep, ei ihan 100% löydy Tubesta sitä mitä hakee, mutta sieltä löytyy kuitenkin paljon videoita ja musiikkia (musiikkia laajemmin kuin esim. Spotifyssa) ja monesti kuitenkin se mitä hakee ja itse olen katsonut sieltä kaikenlaista ja kuunneellut monien artistien musiikkia.


      • Anonyymi
        Norppa83 kirjoitti:

        Nils-Eric Fougsted on säveltänyt tämän kuuluisan romanssin elokuvasta "Katariina ja Munkkiniemen kreivi".
        https://www.youtube.com/watch?v=XRYc9ZOpQ5o

        Jep, ei ihan 100% löydy Tubesta sitä mitä hakee, mutta sieltä löytyy kuitenkin paljon videoita ja musiikkia (musiikkia laajemmin kuin esim. Spotifyssa) ja monesti kuitenkin se mitä hakee ja itse olen katsonut sieltä kaikenlaista ja kuunneellut monien artistien musiikkia.

        Tuo Fougstedtin säveltämä romanssi ei kuulu kuitenkaan säveltäjänsä kunnianhimoisimpaan ja painavimpaan tuotantoon kuten sinfoniat ja muut orkesteriteokset esim. Angoscia, ensimmäinen suomessa sävelletty atonaalinen teos.


      • Anonyymi
        Norppa83 kirjoitti:

        Nils-Eric Fougsted on säveltänyt tämän kuuluisan romanssin elokuvasta "Katariina ja Munkkiniemen kreivi".
        https://www.youtube.com/watch?v=XRYc9ZOpQ5o

        Jep, ei ihan 100% löydy Tubesta sitä mitä hakee, mutta sieltä löytyy kuitenkin paljon videoita ja musiikkia (musiikkia laajemmin kuin esim. Spotifyssa) ja monesti kuitenkin se mitä hakee ja itse olen katsonut sieltä kaikenlaista ja kuunneellut monien artistien musiikkia.

        Korjaan:Fougstedtin Angoscia oli ensimmäinen dodekafoninen suomessa sävelletty teos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo Fougstedtin säveltämä romanssi ei kuulu kuitenkaan säveltäjänsä kunnianhimoisimpaan ja painavimpaan tuotantoon kuten sinfoniat ja muut orkesteriteokset esim. Angoscia, ensimmäinen suomessa sävelletty atonaalinen teos.

        "Tuo Fougstedtin säveltämä romanssi ei kuulu kuitenkaan säveltäjänsä kunnianhimoisimpaan ja painavimpaan tuotantoon kuten sinfoniat ja muut orkesteriteokset esim. Angoscia, ensimmäinen suomessa sävelletty atonaalinen teos."

        Sirpa joka oli ikäväkseen kuullut eiku nähnyt tuon Angoscian partituurin jossain luonnehti sitä että ei niinkään atonaalinen kuin anaalinen teos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tuo Fougstedtin säveltämä romanssi ei kuulu kuitenkaan säveltäjänsä kunnianhimoisimpaan ja painavimpaan tuotantoon kuten sinfoniat ja muut orkesteriteokset esim. Angoscia, ensimmäinen suomessa sävelletty atonaalinen teos."

        Sirpa joka oli ikäväkseen kuullut eiku nähnyt tuon Angoscian partituurin jossain luonnehti sitä että ei niinkään atonaalinen kuin anaalinen teos.

        Höpsis, Angosciahan kuuluu suomalaisen orkesterimusiikin suuriin klassikoihin jossa on emotionaalista voimaa ja syvyyttä sekä teknistä edistyksellisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpsis, Angosciahan kuuluu suomalaisen orkesterimusiikin suuriin klassikoihin jossa on emotionaalista voimaa ja syvyyttä sekä teknistä edistyksellisyyttä.

        Ensin joku kirjoitti suulla suuremmalla:
        "Sirpa joka oli ikäväkseen kuullut eiku nähnyt tuon Angoscian partituurin jossain luonnehti sitä että ei niinkään atonaalinen kuin anaalinen teos."

        johon sinänsä aiheellisesti vastattiin että:

        "Höpsis, Angosciahan kuuluu suomalaisen orkesterimusiikin suuriin klassikoihin jossa on emotionaalista voimaa ja syvyyttä sekä teknistä edistyksellisyyttä."

        josta puolestaan heräsi aihe kysyä:

        Kerro meille miten jokin musiikkiteos joka on "anaalinen" tai kuten jotkut sitä häveliäis syistä tapaavat kutsua "atonaalinen" on automaattisesti jollaintapaa mukamas edistyksellinen verrattuna vaikkapa Mozartin 40:een sinfoniaan tai Beethovenin 3:een sinfoniaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin joku kirjoitti suulla suuremmalla:
        "Sirpa joka oli ikäväkseen kuullut eiku nähnyt tuon Angoscian partituurin jossain luonnehti sitä että ei niinkään atonaalinen kuin anaalinen teos."

        johon sinänsä aiheellisesti vastattiin että:

        "Höpsis, Angosciahan kuuluu suomalaisen orkesterimusiikin suuriin klassikoihin jossa on emotionaalista voimaa ja syvyyttä sekä teknistä edistyksellisyyttä."

        josta puolestaan heräsi aihe kysyä:

        Kerro meille miten jokin musiikkiteos joka on "anaalinen" tai kuten jotkut sitä häveliäis syistä tapaavat kutsua "atonaalinen" on automaattisesti jollaintapaa mukamas edistyksellinen verrattuna vaikkapa Mozartin 40:een sinfoniaan tai Beethovenin 3:een sinfoniaan?

        Pop musiikkihan merkitsee musiikillisten keinovarojen äärimmäistä yksinkertaistamista viihteellisten tendenssien palvelukseen klassisen musiikin niin muotojen kuin struktuurinkin äärimmilleen vuosisatojen aikana kehitetystä kompleksisuudesta kun 300 vuotisen musiikillisen tekniikan kulminaationa glenn gould on mieltänyt myöhäisromantiikan kromaattisen tonaalisen harmonian rikkauden yhdistettynä postwagneriaanisella pitkälinjaisella melodisella tyylillä joka provosoi schchönbergiä organisoimaan atonaalisen musiikillisen kielen formuloidessaan 12 sävelkoodin sen teknilliskäytännöllisenä muotoiluna joka johti sittemmin predeterminoituun täyssarjallisuuteen ja jälkisarjallisuuteen ja nykyään vallalla on spatiaalinen spektraalimusiikki taidemusiikissa kun pop musiikki on primitiivisin siis alkeellisin musiikkityyli josta harmoninen, kontrapunktinen ja melodinen ajattelu puuttuvat lähes kokonaan lyömäsoitinten muodostaessa rytmitaustan.


    • Tube on ainakin laajentanut mun musiikin kuuntelua ja tuonnut mun tietoisuuteen monia artisteja ja säveltäjiä. Siunattu keksintö =) Ennen Tubea täytyi kuunnella musiikki radiosta tai mennä jonkun tavaratalon levyosastolle tai levykauppaan ostamaan levyjä tai kirjastoon lainaamaan, ne oli ainoita keinoja kuunnella jotain musiikkia ja jos etsi jotain tiettyä se saattoi osoittautua hakuammunnaksi. Nykyäänkin joskus lainaan CD- levyjä kirjastosta, mutta eniten kuuntelen musiikkia Tubesta.

    • Toki konserteissa saattoi kuunnella musiikkia niin kuin nykyäänkin.

      • Anonyymi

        Konserttien ohjelmisto vain on vaihtunut radikaalisti modernismia suosivaksi kun Tuukkasen, Ikosen ja Saikkolan kaltaiset postromantikot joita vielä 50 luvulla soitettiin ahkerasti ovat valitettavasti jääneet pois ohjelmistosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Konserttien ohjelmisto vain on vaihtunut radikaalisti modernismia suosivaksi kun Tuukkasen, Ikosen ja Saikkolan kaltaiset postromantikot joita vielä 50 luvulla soitettiin ahkerasti ovat valitettavasti jääneet pois ohjelmistosta.

        Suomalaisten unohdettujen historiallisten säveltäjien ansaitsemattaan osakseen saama lähes täydellinen unohdus ärsyttää vaikka he jos ketkä ansaitsisivat suurina muusikkoina huomattavaa arvostusta kansan keskuudessa. Tällaisia neroja ovat Tuukkanen, Melartin, Fougstedt, Sonninen, Fordell, Aaltonen jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomalaisten unohdettujen historiallisten säveltäjien ansaitsemattaan osakseen saama lähes täydellinen unohdus ärsyttää vaikka he jos ketkä ansaitsisivat suurina muusikkoina huomattavaa arvostusta kansan keskuudessa. Tällaisia neroja ovat Tuukkanen, Melartin, Fougstedt, Sonninen, Fordell, Aaltonen jne.

        Harvalla on tietoa tunteisiin kohottavammin vaikuttavasta ja pakahduttavammasta suomalaisesta postromanttisesta tai uusklassisesta musiikista kun perehtyneisyys suomalaiseen 1940-70 luvun romanttisen koulukunnan taidemusiikkiin on ymmärtääkseni aika vähäistä kokonaisen säveltäjäsukupolven unohduksen takia joka on jäänyt täysin aiheetta ja perusteetta frigidiä ja staattista klassismia edustavan sinfonikkouden varjoon.


    • Anonyymi

      Minulle on tullut suurena yllätyksenä että joidenkin ammattikriitikoidenkaan mielestä kuten Eskola juuri äsken radiossa tunnusti Sibeliuksen sinfoniat eivät tunnu juuri miltään hänen arvostaessaan esim. Klamin kalevala sarjaa Finlandiaa enemmän ja hänen mielestään 2. sinfoniassaan Sibelius yhdistelee asioita sotkuisesti vaikka melko tuore Klaus Mäkelän Sibelius levy häneen nyt yhtäkkiä sitten vaikutuksen tekikin musiikin kuulostaessa hänestä upealta.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      318
      7504
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      66
      2166
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      176
      1830
    4. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      16
      1372
    5. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1287
    6. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      9
      1241
    7. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      170
      1221
    8. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      55
      1161
    9. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1081
    10. Martina pääsee upeisiin häihin

      Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      290
      1019
    Aihe