Sibeliuksen ylitarjonta

Anonyymi

Selailin juuri naxos music librarya ja huomasin sibeliukselle löytyvän n. 1600 äänitettä samalla kuin leiviskällä oli 4 osumaa (niissäkin vain yksittäiset teokset leiviskän musiikkia muiden säveltäjien teosten seassa), klamilla 47 osumaa, melartin 71 osumaa, meriläinen 16, tuukkanen 6 jne.

kylläpä suomi on perverssi musiikkimaaa

23

<50

Vastaukset

  • Kiitoksia tästä kommentista. Osuit naulan kantaan. Suomessa ei tunnuta hyvää musiikkia arvostettavan josta tuokin siben ylitarjonta kielii. Suomessa on paljon merkittävää postromanttista ja uusklassista musiikkia vielä levyttämättä sinfonioista kamarimusiikkiin ja oopperoista sävelrunoihin.

  • "kylläpä suomi on perverssi musiikkimaaa"

    Ei suinkaan ole, vaan kun verrataan Sibeliusta niihin muihin joita mainitsit, verrataan vuorta nyppylään.

    Mitä sinfuunioihin tulee niin ainoat joita voidaan Sibeliukseen kyseisssä musiikin lajissa verrata on Beethoven ja Tsaikovski, kaikki muut ovat kaukana takana tuosta kolmikosta.

    Se sitten onko sinfuuniat, (tässä lasken siihen kategoriaan myös orkesterin säestyksellä esitettävät eri soittimien konsertot ja sävelrunoiksi jne kutsutut pienempi muotoiset orkesteri teokset mukaan) muka niin tärkeitä on kysymys sinänsä, mutta eiköhän sinfuuniat ole tälle klassiseksi kutsutulle musiikin lajille kuitenkin ikäänkuin sama kuin Formula 1 on moottoriurheilulle tai jalkapallo on joukkuepeleille.

    Sibelius sinfuunien tekijänä mielestäni on no 1, mutta hän ei Beethovenille pärjännyt pianomusiikin tai jousikvartettojen tekijänä ja Tsaikovski taas oli melodianikkarina ihan omaa luokkaansa, vain ehkä Johan Strauss jr. veti hänelle siinä vertoja, mutta ei Tsaikovskikaan Sibeliukselle sinfuunikkona kuitenkaan ihan pärjännyt vaikka oli no 1 baletti musiikin tekijänä ja hemmetinmoinen sinänsä myös sinfuunien vässääjänä ja varsinkin niistä 4:än viimeisimmän (4. Mandred, 5, 6) sinfuuniansa suhteen.

    Sitten tietenkin on uupperat, mutta siinä lajissa kukaan noista kolmesta suuresta ei oikein vakuuttanut, tosin onhan Tsaikovskilla ainakin yksi teos joka elää uupperatalojen ohjelmistoissa, mutta Mozart, Bizet ja Wagner sekä muutama italiaano saavat kilvoitella sen lajin kuninkuudesta.

    Mutta kaikenkaikkiaan kumminkin ehkäpä Ludvig van B. oli tuosta kolmikosta kuitenkin se ikäänkuin klassisen musiikin Elmo eli se kaikkein kovin?

    • Ne muut jotka mainitsin saavat haukkomaan henkeä pidätellen ja pakahtumaan kun sibelius saa haukottelemaan ikävystyneenä frigidin klassisminsa emotionaalisesta tyhjyydestä ja kolmisävelaiheidensa kaavamaisuudesta.


    • Sibelius on kaukana takana schubertista ja mozartista vaikka hän suuruudenhulluudessaan kuvittelikin 6. sinfoniassaan olevan hieman mozartia. Tuukkanen on jättiläinen ja sibelius kääpiö jos verrataan vaikka herrojen 3. sinfoniaa keskenään.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sibelius on kaukana takana schubertista ja mozartista vaikka hän suuruudenhulluudessaan kuvittelikin 6. sinfoniassaan olevan hieman mozartia. Tuukkanen on jättiläinen ja sibelius kääpiö jos verrataan vaikka herrojen 3. sinfoniaa keskenään.

      "Tuukkanen jättiläinen ja Sibelius kääpiö."

      No kunhan Tuukkasen joku sävellys nousee
      Tällä planetalla kaikkein useimmin levytetyksi ja kaikkein ostetuimmaksi kategoriassaan kuten Jannen viulukonsertto jo vuosia mitä mille konserttoihin tulee on ollut, niin ehkä sitten Tuukkasta voitaisiin alkaa vertaamaan Sibeliukseen. Mutta sitä odotellessa Tuukanen on pikkuvarpunen ja Sibelius kotka.

      'Rene Leibowitz kritisoi Sibeliuksen S5:ta" Mutta vaikka Rene L. siis tietää tai luulee tietävänsä jotain sinfuunioista, niin hän ei itse tiettävästi ole säveltänyt sitä parempaa sinfuuniaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Tuukkanen jättiläinen ja Sibelius kääpiö."

      No kunhan Tuukkasen joku sävellys nousee
      Tällä planetalla kaikkein useimmin levytetyksi ja kaikkein ostetuimmaksi kategoriassaan kuten Jannen viulukonsertto jo vuosia mitä mille konserttoihin tulee on ollut, niin ehkä sitten Tuukkasta voitaisiin alkaa vertaamaan Sibeliukseen. Mutta sitä odotellessa Tuukanen on pikkuvarpunen ja Sibelius kotka.

      'Rene Leibowitz kritisoi Sibeliuksen S5:ta" Mutta vaikka Rene L. siis tietää tai luulee tietävänsä jotain sinfuunioista, niin hän ei itse tiettävästi ole säveltänyt sitä parempaa sinfuuniaa.

      Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä kun melartininkin 3. on suuri herooinen sinfonia, aaltosen 3. wagneriaanisissa sointimassoissaan ja yhtymäkohtine beethovenin pastoraalisinfoniaan, ikosen 3. lemminpoika sinfonia etenee pikemminkin beethovenin 7 sinfonian rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain, ja englundilla on neuvostoperinteeseen nojautuva voimakas 3. ja tuukkasen laaja meri sinfonia kuorolle, solisteille ja orkesterille meri ja rannan 3. dell arte.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kilpailu on epäreilu koska tuukkasen suurteoksia levytetään niin vähän tai ei lainkaan mutta siben 3. nuor klassinen sinfonia on heikoin kolmas sinfonia jonka tunnen keneltäkään suomalaiselta säveltäjältä kun melartininkin 3. on suuri herooinen sinfonia, aaltosen 3. wagneriaanisissa sointimassoissaan ja yhtymäkohtine beethovenin pastoraalisinfoniaan, ikosen 3. lemminpoika sinfonia etenee pikemminkin beethovenin 7 sinfonian rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain, ja englundilla on neuvostoperinteeseen nojautuva voimakas 3. ja tuukkasen laaja meri sinfonia kuorolle, solisteille ja orkesterille meri ja rannan 3. dell arte.

      Sibelius ei ole voittanut hopeaa olympialaisissa kuten tuukkasen karhunpyynti.


  • Rene Leibowitz kritisoi tässä sibeliuksen viidettä sinfoniaa: Epämääräiset, hajanaiset, banaalit ja vulgaarit sävelkuviot toimittavat teeman virkaa. Niiden olemus on kömpelö, harmonia virheellistä, köyhää ja kaavamaista, hän latelee. Ja aina vain paranee: Rytminen monotonisuus, kaiken todellisen polyfonian puute, poljennon samanlaisuus, sanalla sanoen ikävystyttävyys joka tästä kaikesta huokuu tuudittavat pikaisesti uneen kunnes yhtäkkiä herää siihen että kappale loppuu, tietämättä miten tai miksi tähän on päädytty. Ote leibowitzin kirjoituksesta Sibelius maailman huonoin säveltäjä, jona häntä ranskassa vieläkin pidetään monissa kirjoissa.

    Melartinin 5. sinfonia on paljon merkittävämpi kuin sibeliuksen 5. jatkuvassa temaattisessa prosessissaan suureen 4 teemaiseen fuugaan päättyen.

  • Tuntuu tutulta, onkohan tässä ketjussa Sibeliuksen suhteen kovin kriittisessä äänessä se joku joka ensin tuolla eräällä toisella nettisaitilla tunnustautui kovaksi Sibelius faniksi mutta joka sitten alkoi jostain syystä nyreksiä Sibeliusta, esim ainakin kerran kertoi paheksuvansa Sibeliusta sillä perusteella että kun aikoinaan silloin jo yli 70-vuotias Sibelius ei toisessa mailmansodassa ollut rintamalla sotimassa.

    No Sibeliuksella ei ollut mitään sotilaskoulutusta ja hänen ikäisistä miehistä kukaan muukaan muutamaa korkea-arvoista esikuntatyöhön koulutettua ja tottunutta upseeria lukuunottamatta ei ollut sotimassa, eikä kukaan heistä uopseereistakaan ollut varsinaisella rintamalla, Joten ei se rintamapalveluksettomuus tai sotiin osallistumattomuus yleensäkkään oikein ole pätevä syy Sibeliusta nyreksiä.

    Sibeliuksen 4. sinfonia on suomalaisen sinfuuniamusiikin graalin malja taisi joskus jossain sanoa joko Sallinen tai E.J.Rautavaara vai oliko se sittenkin joku kapellimestari, ja oli niin sanoessaan absoluuttisen oikeassa.

    • Voihan sitä ylistää sävellyksillään suomalaisia sotasankareita ja kunnioittaa heidän muistoaan tarvitsematta itse osalllistua sotaan muttei sibbe tehnyt kumpaakaan. saikkola esmes sävelsi yksiosaisen traagisen sinfoniansa kaatuneiden aseveljien muistollle. huomasin vain aikoinaan ettei sibeliuksen sisäänpäinkääntynyt modaalisuus tuottanut syviä emotionaalisia kokemuksia kuten delius ja monien muiden suomalaisten säveltäjien musiikki ja siksi aloin vierastaa ja hylkiä sitä. Berglundin kommentit siitä että sibbe olisi omaa luokkaansa edesauttoivat tätä hylkimis ja vieroksumisprosessia kun sen jälkeen vasta tajusin minkälainen aarteisto meillä on unohdettua laadukasta suomalaista musiikkia ja niitäkin säveltäjiä joita en aiemmin osannut arvostaa kuten meriläistä ym. joiden musiikkiin berglundin nuiva lausunto houkutti tutustumaan todeten ettei se alkuunkaan pitänyt paikkaansa..


    • Anonyymi kirjoitti:

      Voihan sitä ylistää sävellyksillään suomalaisia sotasankareita ja kunnioittaa heidän muistoaan tarvitsematta itse osalllistua sotaan muttei sibbe tehnyt kumpaakaan. saikkola esmes sävelsi yksiosaisen traagisen sinfoniansa kaatuneiden aseveljien muistollle. huomasin vain aikoinaan ettei sibeliuksen sisäänpäinkääntynyt modaalisuus tuottanut syviä emotionaalisia kokemuksia kuten delius ja monien muiden suomalaisten säveltäjien musiikki ja siksi aloin vierastaa ja hylkiä sitä. Berglundin kommentit siitä että sibbe olisi omaa luokkaansa edesauttoivat tätä hylkimis ja vieroksumisprosessia kun sen jälkeen vasta tajusin minkälainen aarteisto meillä on unohdettua laadukasta suomalaista musiikkia ja niitäkin säveltäjiä joita en aiemmin osannut arvostaa kuten meriläistä ym. joiden musiikkiin berglundin nuiva lausunto houkutti tutustumaan todeten ettei se alkuunkaan pitänyt paikkaansa..

      Sibeliushan aikoinaan nuorena miehenä sävelsi mailman militaristisen musiikin kaksi kirkkainta helmeä nimittäin Ateenalaisten laulun ja Jääkärimarssin, joten hän teki ihan riittävästi sotaponnistusten edistämiseksi, ja oli vuosien 1939-45 aikoihin ollut jo pitkään lopettaneena aktiivisen sävellystyön.

      Ja sittenhän meillä on tämä Finlandia niminen Sibeliuksen sävellys. Sehän jo yksin olemassaolollaan takaa sen että suomalaiset ja Suomi tullaan musiikin ystävien parissa muistamaan aina mailman tappiin vaikka marssilaiset joku päivä tulisivatkin ja söisivät meidät kaikki.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sibeliushan aikoinaan nuorena miehenä sävelsi mailman militaristisen musiikin kaksi kirkkainta helmeä nimittäin Ateenalaisten laulun ja Jääkärimarssin, joten hän teki ihan riittävästi sotaponnistusten edistämiseksi, ja oli vuosien 1939-45 aikoihin ollut jo pitkään lopettaneena aktiivisen sävellystyön.

      Ja sittenhän meillä on tämä Finlandia niminen Sibeliuksen sävellys. Sehän jo yksin olemassaolollaan takaa sen että suomalaiset ja Suomi tullaan musiikin ystävien parissa muistamaan aina mailman tappiin vaikka marssilaiset joku päivä tulisivatkin ja söisivät meidät kaikki.

      Aika rahvaanomaisia pikkukappaleita klassisen musiikin helmiksi. Militaristisia kyllä muttei kunnianhimoisia sinfonisia suurteoksia uljaasta taistelusta suuressa isänmaallisessa sodassa 39-45.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Aika rahvaanomaisia pikkukappaleita klassisen musiikin helmiksi. Militaristisia kyllä muttei kunnianhimoisia sinfonisia suurteoksia uljaasta taistelusta suuressa isänmaallisessa sodassa 39-45.

      Ernst lingon leijonalippu on kohottavampi militaristinen laulu kuin mikään sibeliuksen mutta sitä ei voi kuunnella tuubista..


  • Sibelius on täysin mitätön sinfonikkona. En voi sietää sibeliuksen kolkon junttimaisia, emotionaalisesti tyhjiä ja kitchinomaisia frigidiä klassismia edustavia staattisia sinfonioita usein kamarimusiikillisessa ilmeessään joista 3. on naiivia nuorklassismia, 4. pettuleipää, 5. evige tremoloa ja 7. urkuhymniä.

  • Sibeliusta julkaistaan, koska hän myy hyvin. Asiassa ei ole sen kummempaa logiikkaa.

    Säveltäjänä S ei ole itseäni suuremmin koskettanut. Vaikuttavimmillaan hän on uhkaavien tunnelmien rakentamisessa.

  • Olen itse jo kauan sitten ollut kertakaikkisen tympääntynyt sibeliukseen ja hänen maneereihinsa lyhyiden aiheiden yhä toistuviin katkelmiin, vaskien kuin tyhjyydestä kasvaviin mahtipontisiin törähdyksiin ja matalimpien soittimien epämääräiseen murinaan. hyi olkoon mitä kitchiä. löysin muilta unhodetuilta säveltäjiltä paljon kaniimpaa kuunneltavaa.

  • Jannen kämppikuoro jätteetkin on merkittävintä musiikkia Suomesta.

    • Mitään sielua kiihdyttävää dramatiikkaa tai romanttista intohimoa sibeliuksen sinfoniat eivät frigidissä klassismissaan tarjoa. Mihin siis tarvitsisimme sellaista musiikkia joka ei tyydytä emotionaalisten kokemusten tarvetta.


  • Lyhyesti sanottuna sibeliuksen suuri heikkous jota hän ei kyennyt kääntämään vahvuudekseen on siinä että hänen tuotantonsa ei perustunut saksalaiseen orkesteri ja sinfoniatraditioon kuten melartinin joka kykeni olemaaan huomattavan vapaa sibeliuksen vaikutuksesta, tämä kun oli suomalainen metsäläinen joka ei opiskellut tarpeeksi kontrapunktia vaan kulki ja samosi omia metsänpolkujaan tosin heikolla menestyksellä kun ajatelleen sibeliuksen emotionaalisesti tyhjiä ja kaavamaisia, staattisia sinfonioita joissa ei ole substanssia ernst lingon, lauri saikkolan ja erkki aaltosen saadessa vaikutteita sostakovitsin sinfonikkoudesta joka kytkeytyy eurooppalaiseen perinteeseen.

  • Tauno pylkkäsen oopperat edustavat suiomen säveltaiteen huippusaavutuksia pohjolan puccinina.

  • Lauri Ikosen unohdetussa viidennessä sinfoniassa kaikuu sen syntyajan jatkosodan henki.

    Teos on niukka, lyhyt, hetkellinen ja kiireinen näky maailmaan aikana, jolloin kaikesta oli pulaa, myös ajasta, joka saattoi päättyä äkillisesti.

    Kapellimestari John Storgårds oli päättänyt vihdoinkin tuoda yleisön kuuluville isoisänsä esittämättä jääneen sinfonia. Kannatti tuoda.

    Ei Ikosen sinfonia mitään suurta musiikkia ole, mutta se on viehättävä myöhäisromanttinen pikkusinfonia, jossa on kauniita ja kevyitä sävelten tuulahduksia ja muutamia kiihkeitä purkauksia.

    Viimeiseksi sibeliaaniksi kutsuttu Ikonen on saanut vaikutteita Sibeliukselta lähinnä teemoissaan, ja olin kuulevinani ensiosassa jopa lyhyen viittauksen Sydämeni lauluun. Se sitaatti ainakin sopisi sinfonian ajankohtaan vuoteen 1943.

    Vähän kömpelösti orkestroidun sinfonian saaminen kunnolla “soimaan” vaatii ensiluokkaista soittajistoa ja punnertamaan valmista kapellimestaria. Omana aikanaan Ikonen ei olisi voinut kuvitellakaan teokselleen näin lennokasta ja taitavaa esillepanoa.

    Storgårdsille isoisän sinfonian esitys oli tunteellinen hetki. Liikutusta oli aistittavissa, kun hän kappaleen päätyttyä osoitti kiitollisuuttaan partituurille.

    • Tämä on nyt musiikkihistoriaa! – Filharmonian ex-ylikapellimestari kantaesitti isoisänsä sinfonian vuodelta 1943

      Tampere Filharmonian konsertissa tehtiin historiaa, kun orkesterin entinen ylikapellimestari John Storgårds johti Lauri Ikosen (1888–1966) vuonna 1943 säveltämän sinfonian kantaesityksen.

      Paitsi teoksen ikä, myös kapellimestarin ja säveltäjän välinen sukulaisuus tekee tilanteesta historiallisen: Strorgårds johti isoisänsä sinfonian kantaesityksen.

      Mikkeliläissyntyinen Ikonen oli varsin erilainen kuin muut aikansa säveltäjät; siinä missä monet tuomittiin liian moderneina ja vaikeatajuisina, kuului Ikonen puolestaan jo hieman vanhanaikaiseen leiriin.

      – Ikosessa ja Leevi Madetojassa – jotka nuoruudessaan olivatkin läheisiä opiskelukavereita – voi löytää musiikillisia yhtymäkohtia, kapellimestari Storgårds toteaa

      – Viides sinfonia osoittaa hänen pyrkimyksiään innovatiivisuuteen, tuoreuteen ja vapauteen. Keinot olivat kuitenkin aika rajallisia sekä sävellysteknisesti että teoksen kansallisromanttispainotteisen tonaalisuuden suhteen. Rytmiikka ja ennen kaikkea teoksen muotorakenteet sekä välillä aika konservatiivinen tonaalisuus kätkevät sisäänsä kuitenkin myös monia persoonallisia ja erikoisia käänteitä


  • Sibelius on maailman paskin musiikin kaanoniin kuuluva säveltäjä. Hänen musiikkinsa konservatiivisuus ja pedanttisuus oksettavat.

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Iranilainen kansanedustaja lupaa 3 miljoonan dollarin palkkion

    Trumpin tappajalle. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/cfa37fd0-332c-4304-8dc6-3f7024244907
    Maailman menoa
    90
    3610
  2. Luisteluvalmentaja Mirjami Penttinen

    Valmentaa nuoria kannustavasti ja tasa-arvoisesti.
    15
    1676
  3. MURHA hämeenlinnassa

    Keskustassa, maanantain ja tiistain välisenä yönä??!! Kertokaa heti lisää........
    Hämeenlinna
    59
    1290