Joulurauhaa Lieksaan

Martti Lutherin jouluvirsi Enkeli taivaan syntyi kaiketi jouluksi 1534; seuraavana vuonna se painettiin Wittenbergin virsikirjaan. Alkuperäisenä virressä on 15 säkeistöä, ja se oli tarkoitettu lasten seimikuvaelmaksi, jollaisia siihen aikaan harrastettiin. Säkeistöt 1-5 (=Luuk. 2:10-12) laulaa enkeli, sitten lapset laulavat paimenten sanat (6. säk., Luuk. 2:15), ja säkeistöissä 7-14 he astuvat yksitellen seimen ääreen puhutellen Jeesus-lasta. Virsi päättyy Jumalan ylistykseen.

Sitä ei tiedetä, kirjoittiko Luther tämän virtensä erityisesti omia lapsiaan ajatellen, kuten yleensä arvellaan. Esikoinen Hans oli siihen aikaan 8-vuotias, Magdalena 5- ja Martin 3-vuotias.

Hemminki Maskulainen suomensi virren vapaasti virsikirjaansa (1605). Hänen versiossaan oli 12 säkeistöä, ja se alkoi näin: "Enkel' paimenill' puhui sanoill' näill': Sangen hyvän sanoman sanon teill', Ilon teill' ihanan ilmoitan, Kuin Jumalalt' julki teill' suodaan" (VVK 121). Perusteellinen kielellinen muutos oli ilman muuta tarpeen, kun virsikirja 1800-luvulla uudistettiin. Ensin Elias Lönnrot suomensi kaikki 15 säkeistöä, mutta uuteen virsikirjaan virsi tuli 10-säkeistöisenä ja Julius Krohnin muodostelemana. Kahta ensimmäistä säkeistöä ei ole sen koommin muutettu; muilta osin tehtiin 1938 vähäisiä parannuksia.

Virsikirjaehdotukseen 1984 sisältyi Niilo Rauhalan uusi suomennos. Tutun tekstin muutokset tuntuivat suorastaan säikähdyttäneen kirkkokansaa, ja kirkolliskokous päättikin säilyttää virren entisellään.

Luther sepitti virren alkuaan toiseen, yleisesti tuttuun kansansävelmään. Virrelle sittemmin vakiintunut sävelmä ilmestyi ensi kerran 1539 Valentin Schumannin kokoelmassa Geistliche Lieder. Saksan virsikirjojen merkinnän mukaan sävelmän on Luther itse luonut, mikä onkin hyvin todennäköistä.

Enkeli taivaan on tuttu kaikille suomalaisille. Siihen liittyy muistoja lapsuusvuosien koulun joulujuhlista. Mutta se on myös kulkenut mukanamme joulusta jouluun, aina kuin uutena. Kuka voisikaan jäädä sivulliseksi, kun Enkeli taivaan kaikuu joulukirkossa ja noustaan laulamaan sen viimeistä säkeistöä: "Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa...."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.