Sotaa aikoinaan kahdesti evakkoon lähtenyt nainen, puhuu jatkuvasti kokemuksistaan useiden kymmenien vuosien ajan. Oli tilanne tai tilaisuus mikä tahansa hänen juttunsa menee aina samaan, sota-aikaan ja niihin tapahtumiin. Henkisesti arka jolla kaikenlaiset ylisuuret pelot ja uhkat olivat ja ovat aina päällimmäisenä elämässä. Eli aina vain siinä hetkessä tulevaisuudessa ei ole mitään menneisyydessä on sodat ja evakkoreissut. Neuvoja satelee jatkuvasti kuin toiset eivät osaisi mitään, neuvot ovat pula-ajan neuvoja joista ei ole hyötyä. Kestämätön ja vaikeeasti siedettävä. Mitä tuo mahtaa olla, trauman aiheuttamaa vai persoonallisuus häiriötä.
Sotatrauma on persoonallisuushäiriö?
Anonyymi
77
1104
Vastaukset
- Anonyymi
No kyllä mun mummoni viimeisinä elinaikoinaan puhui lähinnä sota-aiheista, vaikka välillä oli ehkä ollut vähän taukoa. Hänellä oli rankkoja sotakokemuksia. Jäähän sellaiset varmaan tajuntaan.
"poiuytfghjk"- Anonyymi
Hän on kertonut samoja tarinoita varmaan koko elämänsä ajan, Hän on aina mennyt elämänsä polkua selkä edellä, katsoo vain taaksepäin.
- Anonyymi
Ennen, siis sota-aikaan ja kauan sen jälkeen, ei tunnettu kriisiapua ja -terapiaa, vaikka mitä olisi tapahtunut. Syntyneet mielen haavat jäivät hoitamatta, kirvelevät vieläkin monella järkyttäviä kauhuja kokeneella. Näin se vain on.
- Anonyymi
Ja varmaa on että heillä on nuo mielen haavat ovat hoitamattomina painuneet persoonallisuuteen jäykiksi asenteiksi. Toiminta voi todellakin olla kuin pula-ajan tasolla koska jäykät asenteet estävät kehittymisen. He ovat jotenkin yksinkertaisin keinoin selvinneet aikoinaan jollakin lailla elämässä eteenpäin ja he pitävät itseään siksi sankareina jotka ovat ylitse muiden. Siksi heillä on neuvot ja ohjeet joka asiaan. Ohjekirja on vain pahasti ajastaan jälkeen jäänyt. He ovat olleet itse surkeassa asemassa siitä se kaikki aiheutuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja varmaa on että heillä on nuo mielen haavat ovat hoitamattomina painuneet persoonallisuuteen jäykiksi asenteiksi. Toiminta voi todellakin olla kuin pula-ajan tasolla koska jäykät asenteet estävät kehittymisen. He ovat jotenkin yksinkertaisin keinoin selvinneet aikoinaan jollakin lailla elämässä eteenpäin ja he pitävät itseään siksi sankareina jotka ovat ylitse muiden. Siksi heillä on neuvot ja ohjeet joka asiaan. Ohjekirja on vain pahasti ajastaan jälkeen jäänyt. He ovat olleet itse surkeassa asemassa siitä se kaikki aiheutuu.
Siksi he aiheuttavat traumoja myös omille lapsilleen. Heille henkinen vamma on tuntematon käsite, eikä heitä saa hoitoon koska eiväthän he tunne itse itseään sairaiksi. Heille sairaus on fyysinen asia, sellainen joka vie sängyn pohjalle, henkinen häiriö taas saattaa kiihdyttää toimintoja ja he tuntevat olonsa tervettäkin terveemmäksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja varmaa on että heillä on nuo mielen haavat ovat hoitamattomina painuneet persoonallisuuteen jäykiksi asenteiksi. Toiminta voi todellakin olla kuin pula-ajan tasolla koska jäykät asenteet estävät kehittymisen. He ovat jotenkin yksinkertaisin keinoin selvinneet aikoinaan jollakin lailla elämässä eteenpäin ja he pitävät itseään siksi sankareina jotka ovat ylitse muiden. Siksi heillä on neuvot ja ohjeet joka asiaan. Ohjekirja on vain pahasti ajastaan jälkeen jäänyt. He ovat olleet itse surkeassa asemassa siitä se kaikki aiheutuu.
Sinähän syyllistät sodan kauhut kokeneita! Ei ollut heidän oma valinta joutua sodan jalkoihin, joten kohtuutta toivoisi asenteissa sodan kokeneita kohtaan. Kuinkahan olisi itsesi laita, jos olisit ollut siinä joukossa? Vähemmästäkin jo vaikutat mieleltään rajoittuneelta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinähän syyllistät sodan kauhut kokeneita! Ei ollut heidän oma valinta joutua sodan jalkoihin, joten kohtuutta toivoisi asenteissa sodan kokeneita kohtaan. Kuinkahan olisi itsesi laita, jos olisit ollut siinä joukossa? Vähemmästäkin jo vaikutat mieleltään rajoittuneelta.
Syyllisiä he ovat kun jatkavat traumaansa muille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syyllisiä he ovat kun jatkavat traumaansa muille.
Ensimmäinen syyllinen traumaan oli sota, seuraava syyllinen on sodasta traumatisoitunut henkilö, seuraava syyllinen traumatisoituneesta henkilösta trauman saanut... jne. Trauma laimenee lopulta pois 4 sukupolveen mennessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syyllisiä he ovat kun jatkavat traumaansa muille.
No jotain traumaasi sinäkin täällä jaat kaikille. Ei ole mieleltään terveen puhetta sinun suhtautumisesi sodan kokeneisiin. Mutta minkäs sinä sille mahdat oman traumasi kanssa, jota et ehkä itse huomaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No jotain traumaasi sinäkin täällä jaat kaikille. Ei ole mieleltään terveen puhetta sinun suhtautumisesi sodan kokeneisiin. Mutta minkäs sinä sille mahdat oman traumasi kanssa, jota et ehkä itse huomaa.
Sinä olet vain manipuloitu, älä lausu herra sinun Jumalasi nimeä turhaan tyylisesti. Eivät ne meitä ihmisiä kummempia ole sodan kokeneetkaan, sinua vain pelottaa koska olet pelonsekaisesti auktoriteetin edessä. Sinä olisit oiva kohde narsistille, hiljainen kärsijä jota narsu kohtelisi vaikka miten, etkä uskaltaisi sitä ääneen sanoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä olet vain manipuloitu, älä lausu herra sinun Jumalasi nimeä turhaan tyylisesti. Eivät ne meitä ihmisiä kummempia ole sodan kokeneetkaan, sinua vain pelottaa koska olet pelonsekaisesti auktoriteetin edessä. Sinä olisit oiva kohde narsistille, hiljainen kärsijä jota narsu kohtelisi vaikka miten, etkä uskaltaisi sitä ääneen sanoa.
Se on tervettä jos ei uskalla sanoa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä olet vain manipuloitu, älä lausu herra sinun Jumalasi nimeä turhaan tyylisesti. Eivät ne meitä ihmisiä kummempia ole sodan kokeneetkaan, sinua vain pelottaa koska olet pelonsekaisesti auktoriteetin edessä. Sinä olisit oiva kohde narsistille, hiljainen kärsijä jota narsu kohtelisi vaikka miten, etkä uskaltaisi sitä ääneen sanoa.
Kyllä minulla on tosiaan auktoriteettini, toivoisin, että sinullakin. Jumalalla ei tässä silti ole mitään osaa eikä tekemistä. Ja narskujen edessä olen osannut pitää puoleni. Hoida sinäkin hommasi!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on tervettä jos ei uskalla sanoa
Mun mielestä nämä ei ole niin joko tai. Sodan ym. uhrit ansaitsee ymmärrystä, silti kärsimyksiä ei tarvi oikeuttaa viedä eteenpäin. Kärsimykset pitäisi mahdollisuuksien mukaan pysäyttää itseensä.
Esim. mun äiti kyllä ansaitsee myötätuntoa, mutta ei niin että siitä koituu mulle vakavaa vahinkoa. Siis epätäydellisiäkin äitejä kyllä on hyvä ymmärtää, muttei lasten kustannuksella,
Ei ne tarvi olla joko tai.
"poiuytfghj" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No jotain traumaasi sinäkin täällä jaat kaikille. Ei ole mieleltään terveen puhetta sinun suhtautumisesi sodan kokeneisiin. Mutta minkäs sinä sille mahdat oman traumasi kanssa, jota et ehkä itse huomaa.
Ei ole oikein ,että nämä sotaneuroottiset tekivät helvettiä oman vaimon ja lasten elämästä. En toivo pahimmalle vihamiehelle sitä helvettiä,mitä minun elämä oli sotaneuroottisen appiukon miniänä. Ympäri kylää kiersi haukkumassa ja keksimässä perättömiä valeita. Tein epäsäännöllistä kolmivuorotyötä ja työpaikallen tuli haukkumaan,kun en edes pellolle tule!
- Anonyymi
Kaikki "persoonallisuushäiriöt" johtuvat pohjimmiltaan traumasta. Diagnoosi "persoonallisuushäiriö" on harhaanjohtava. Monet psykiatrian ja psykologian asiantuntijat kyseenalaistavat persoonallisuushäiriö-käsitteen ja vaativat luopumaan siitä.
- Anonyymi
Tämänolisi tervettä. Se joka tuumaa, ettei tiedostaminen riitä vaan hoidossa vaaditaan kokemuksesta oppimista ("lyödään" ja isketään traumapisteisiin niin lujaa kuin keksitään) on aika sairas näkökulma. Sillä oppii irtautumaan itsestään, tyydyttämään väkivaltaisen tarpeet ja odotukset. Sekä piilottamaan minänsä ja vetäytyy kaikesta sosiaalisesta kontekstista, kun on ymmärtänyt että ihminen on aina peto.
Kun ihminen kokee uhkaa, herää hänelle aina tunne että toinen on kateellinen. Psykoanalyyttinen teoria puolestaan lähtee siitä, että narsisti kuvittelee muiden olevan kateellisia hönelle - mutta hän on itse kateellinen. Tämä puolestaan oikeuttaa tiettyjen hoitosuuntauksien ihmiset provosoimaan agressiivista käytöstä ja opettamaan hoidossa terveemmän minä käsitykse ihniselle. Kun syyyllisyydentunto on saatu herätettyä, altistuu potilas itsemurja tai murhayllykeille. Tällöin ammattilaisen julmuus lopuu, kun mieli on saatu sekaisin ja potilas tarvii tässä vaiheessa tukea..
- Anonyymi
Psykoanalyyttisessa näkökulmassa monen persoonallisuushäiriön taustalta löytyy trauma. Samoin monen neuroottisen häiriön taustalta löytyy persoonallisuushäiriö. Myös monen persoonaallisuushäiriön taustalta löytyy toisia persoonallisuushäiriöitä, kuten narsistisia piirteitä. Traumatisoituneelle jo pieni vastoinkäyminen voi olla sietämätön isku, jonka hän kokee minuutensa murskaamisena.
Kun narsistisia piirteitä tutkitaan monen taustalta löytyy lapsuuden trauma. Usein ne ovat tiedostamattomassa ja ihmisen puolustusmekanismit ja patologista rakennetta kun tutkitaan, löytyykin muistikuvia tapahtumista joiden tulkitaan aiheuttaneen trauman.
Aikuisiässä muuttunutta persoonallisuutta ei kutsuta persoonallisuushäiriöksi vaan muuttuneeksi persoonallisuudeksi. Mutta lähes aina löydetään jotain kun tarpeeksi kauan tutkitaan, lapsuuden turvattomaan kiintymyssuhteeseen liittyvää traumaa. Jolloin saadaan perusteet persoonallisuushäiriöön.
Esimerkiksi epävakaa kuuluu narsistisen häiriön piiriin. Samoin epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön, huomionhakuisen persoonallisuushäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriö ja neuroosien taustalta on narsistista häiriötä. Kriisien yhteydessä narsistiset piirteet tulee esille.
Lapsuudessa syntynyt häiriö, voi johtua kasvatuksesta. Lapsen tulisi voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Häiriö syntyy siten, että lapsi ei ole saanut huolenpitoa, rakkautta, arvostusta ja peilaus ei ole onnistunut. Toisena syynä narsismiin voi olla ankara kotikasvatus.
Persoonallisuushäiriön hoito ei ole rakkautta, vaan todella vastenmielisten tunnekokemusten kuten esimerkiksi, pelko, viha, raivo, mitättömyys, häpeä sietokyvyn kasvattamista terapeutin ollessa kasvattaja. Väkivallassa on minuuden ja olemassaolon oikeuden puolustamisesta. Pettymistä seuraa murskaantumisen tunne, jonka koetaan uhkaavan minän ulkopuolelta. Väkivaltaisuus ovat sosiaalisia vuorovaikutuksellisia ilmiöitä. Tarvitaan toinen (objekti), jota kohtaan yksilö on aggressiivinen, jotta voidaan puhua väkivallasta. Aggressioiden ja itsekkäiden yllykkeiden hallitseminen edellyttää, että kehityksen aikana osa yksilön omista aggressioista kääntyy hillitsemään omia mielihaluja ja yllykkeitä, mikä osoittaa sekä arvostelukykyä. Tämä merkitsee toisen ja omien oikeuksin tasapainoista tajuamista ja kunnioittamista. Aggressiivisuus itsessään on tärkeä ja välttämätön ominaisuus olemassaolon kamppailussa, jokapäiväisten asioiden hoitamisessa ja vastusten voittamisessa. Äärimmäisen hädän uhan hetkellä traumapaniikissa oleva samaistuu aggressoriin (esim. terapeutti joka tekee todeksi traumakokemuksen terapiassa) eli henkilöön, joka häntä uhkaa. Väkivaltatilanteessa olemassaolon menettämisen uhka traumatisoi lisää, minkä seurauksena on keinottomuus käsitellä erimielisyyksiä. Väkivaltakierteessä olevan potilaan hoidossa on oleellista traumatakaumien kohtaaminen. Kehitys tapahtuu vähitellen kokemuksesta oppimisen kautta. Väkivaltayllykkeiden ja tuskallisten tunnetilojen on tapahduttava todeksi hoitotilanteessa, joten terapeutti kaivaakin nämä esille samalla kun purkaa ihmisen pieniksi palasiksi (patologiset rakenteet).
Dissosiaatio on tiedostamaton esisymbolisen tason suojautumiskeino, jonka avulla mieli lohkoo itseään suojautumistarkoituksessa. Sen massiivinen käyttö altistaa psykoottisen tason häiriintymiselle. Torjunta on pääasiallisesti tietoisen tason suojautumiskeino, ja sen käyttö altistaa neuroottisen tason häiriöille. Subjekti panee objektin kokemaan avuttomuutta ja kuoleman kauhua toimimalla väkivaltaisesti. Samalla subjekti voi kieltää oman pelkonsa ryhtymällä voimakkaaksi tai kaikkivoivaksi aggressoriksi, jolloin objekti joutuu pelkääjän rooliin.
Kasvattaja, joka itse käyttää väkivaltaa, ei yleensä omaa näitä kykyjä eikä lapsi voi niitä häneltä omaksua. Lapsen tavanomainen turhautuminen voi muuttua traumaattiseksi, jos lapsi joutuu paniikkiin. Pettymys voi traumatisoidulle laukaista impulsiivisen, refleksinomaisen ja tietoisuuden ohittavan mielen lohkomisen ja väkivaltatoiminnan, jonka avulla hän yrittää eliminoida traumakauhun ja sen aiheuttajan.
Narstien hoidollinen teoria lähtee siitä, että kun potilas saa sietokykyä (kokemuksesta oppii) kestää pettymyksiä, sietää terapiassa tapahtuvan nöyryytyksen ja huonoja kokemuksia, niin ettei ei hän enään reagoidu ja koe, että muut kiusaavat häntä jatkuvilla vaatimuksillaan ja muilla kiusatekijöillään. Traumatisoitu on välttelytoimintojensa vuoksi arka ja välttelee ihmissuhteita pelätessään joutuvansa sietämättömien traumatunteittensa valtaan. Lisäksi hän häpeää itsehillintänsä menettämistä (provosointi). Häntä on usein myös pilkattu, nöyryytetty ja kiusattu koulussa, mikä on lisännyt hänen pelkojaan ja vahvistanut traumanjälkeistä paranoidisuutta sekä ikään kuin naulannut sen kiinni todellisuudeksi.
Usein hoito onnistuu osittain joksikin aikaa katketakseen ennenaikaisesti siihen että potilas lähtee hoidosta.- Anonyymi
Mikähän osa kommentista kohdistuu aloittajan kertomaan evakkoon?
- Anonyymi
Eli trauman ja siitä johtuvan käyttäytymisen perussyy on pelko?
- Anonyymi
"Kriisien yhteydessä narsistiset piirteet tulee esille."
Kriisien yhteydessö ihminen on aina epävakaa, haluaa huomiota - että joku auttaisi tai vetäytyy sosiaalisista suhteista. Ehkä hön on myös itsekäs, kun tajuaa ettei kukaan auta tai kuuntele.
Pahimmillaan ammattiauttaja selvittelee akuutissa kriisissä provosoimalla trauma ja väkibalta (itsepuolustustriggereitä) löytyykö väkivaltaisuuteen liittyviä piirteitä. Kilteinkin kotiäiti voi ryhtyä käsittämättömiin ja alkukantaisiin tekoihin, kun häntä ja lapsia uhataan. Tämä pitäisi olla kaikkien ammattilaisten tietoisuudessa, että minuuden pistäminen palasiksi on aina väkivaltakokemus ja täten ihmisen hajoittaminen on ihmisoikeusrikkomus sekä pahempaa väkivaltaa kuin mitenkään muuten voi kokea. Viimeinen toivo vetää maan jalkojen alta, purkaa terveenkin aggression rippeet - sen jonka ihminen oli viimeinen kaivanut esiin puolustaakseen minäänsä sekä lapsiaan. Kun se tuhotaan, ei ihmisellä ole enään mitään ja minää. En yhtään ihmettele että tämmöisessä hoidossa sekoaa tai oppii käyttäytymään ja tyydyttämään ammattilaisten tarpeet että pääsee pois.
- Anonyymi
Trauman saanut siis häiriöinen saa kivettyneillä asenteillaan muut väistämään ts. tekemään tahtonsa mukaan. Lopulta hän istuu kuin valtaistuimella ja pyörittää muita ympärillään. Se on aika lähelle narsismia.
- Anonyymi
Miten hänen kokemana pelko voi olla narsistista?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten hänen kokemana pelko voi olla narsistista?
Tämä onkin aika hyvä kysymys.
Teksti on narsistienuhrien tuki sivustolla julkaistuista eri artikkeleista.
Sinänsä kyllä kritisoisin, että jos kriisissä ja traumassa löytyy aina narsistisuuteen viittaavia piirteitä, onko kyse kuitenkaan narsistisesta häiriöstä, jossa terapeutti asettuu aggressorin rooliin ja annostelee sietämättömiä väkivaltatriggereitä samalla kun traumaattisia kokemuksia purkava potilas madaltaa vähänkin suojamuuriaan. Minusta tämä on parisuhde riitaa ja siinä ilmenevää väkivaltaakin pahempi ilmiö, jossa narsistisuuden varjolla oikeutetaan analyyttisissä suuntauksissa psykoterapeuttisessa hoitosuhteessa harjoittamaan väkivaltaa uudelleen aikaisemmin traumatisoitunutta kohtaan. Jos terapiassa tulee uusi trauma, paljastuuko silloin narsistinen itsekkyys ja puolustautumismekanismit? Kuinkahan moni on tämänkaltaisen terapian aikana joutunut psykiatriseen hoitoon / psykoosiin? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten hänen kokemana pelko voi olla narsistista?
Tämä onkin aika hyvä kysymys.
Teksti on narsistienuhrien tuki sivustolla julkaistuista eri artikkeleista.
Sinänsä kyllä kritisoisin, että jos kriisissä ja traumassa löytyy aina narsistisuuteen viittaavia piirteitä, onko kyse kuitenkaan narsistisesta häiriöstä, jossa terapeutti asettuu aggressorin rooliin ja annostelee sietämättömiä väkivaltatriggereitä samalla kun traumaattisia kokemuksia purkava potilas madaltaa vähänkin suojamuuriaan. Minusta tämä on parisuhde riitaa ja siinä ilmenevää väkivaltaakin pahempi ilmiö, jossa narsistisuuden varjolla oikeutetaan analyyttisissä suuntauksissa psykoterapeuttisessa hoitosuhteessa harjoittamaan väkivaltaa uudelleen aikaisemmin traumatisoitunutta kohtaan. Jos terapiassa tulee uusi trauma, paljastuuko silloin narsistinen itsekkyys ja puolustautumismekanismit? Kuinkahan moni on tämänkaltaisen terapian aikana joutunut psykiatriseen hoitoon / psykoosiin? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä onkin aika hyvä kysymys.
Teksti on narsistienuhrien tuki sivustolla julkaistuista eri artikkeleista.
Sinänsä kyllä kritisoisin, että jos kriisissä ja traumassa löytyy aina narsistisuuteen viittaavia piirteitä, onko kyse kuitenkaan narsistisesta häiriöstä, jossa terapeutti asettuu aggressorin rooliin ja annostelee sietämättömiä väkivaltatriggereitä samalla kun traumaattisia kokemuksia purkava potilas madaltaa vähänkin suojamuuriaan. Minusta tämä on parisuhde riitaa ja siinä ilmenevää väkivaltaakin pahempi ilmiö, jossa narsistisuuden varjolla oikeutetaan analyyttisissä suuntauksissa psykoterapeuttisessa hoitosuhteessa harjoittamaan väkivaltaa uudelleen aikaisemmin traumatisoitunutta kohtaan. Jos terapiassa tulee uusi trauma, paljastuuko silloin narsistinen itsekkyys ja puolustautumismekanismit? Kuinkahan moni on tämänkaltaisen terapian aikana joutunut psykiatriseen hoitoon / psykoosiin?Narsismin polttoaineenahan on pelko? Narsisti pelkää joutuvansa varjoon, pelkää että toiset ovat parempia... eikös nasrsisti ole täynnä sisäisiä pelkoja, omaan itseen kohdistuvia uhkia jotka tavallaan pakottavat itsekkäisiin tekoihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten hänen kokemana pelko voi olla narsistista?
Pelko saa aikaan trauman, trauma aiheuttaa häiriön.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pelko saa aikaan trauman, trauma aiheuttaa häiriön.
Ja sitä hoidetaan väkivaltayllykkeillä - ja tekemällä trauma affektit todeksi hoidossa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä onkin aika hyvä kysymys.
Teksti on narsistienuhrien tuki sivustolla julkaistuista eri artikkeleista.
Sinänsä kyllä kritisoisin, että jos kriisissä ja traumassa löytyy aina narsistisuuteen viittaavia piirteitä, onko kyse kuitenkaan narsistisesta häiriöstä, jossa terapeutti asettuu aggressorin rooliin ja annostelee sietämättömiä väkivaltatriggereitä samalla kun traumaattisia kokemuksia purkava potilas madaltaa vähänkin suojamuuriaan. Minusta tämä on parisuhde riitaa ja siinä ilmenevää väkivaltaakin pahempi ilmiö, jossa narsistisuuden varjolla oikeutetaan analyyttisissä suuntauksissa psykoterapeuttisessa hoitosuhteessa harjoittamaan väkivaltaa uudelleen aikaisemmin traumatisoitunutta kohtaan. Jos terapiassa tulee uusi trauma, paljastuuko silloin narsistinen itsekkyys ja puolustautumismekanismit? Kuinkahan moni on tämänkaltaisen terapian aikana joutunut psykiatriseen hoitoon / psykoosiin?Minusta ei ole koskaan hyvä syyllistää trauman tai vääryyden tai muun sellaisen kokenutta, ei koskaan. Mutta se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus aiheuttaa traumoja toisille, Mun mielestä yksinkertaisesti uhri ei ole koskaan syyllinen, mutta kärsimykset tulee pysäyttää itseensä-
"poiuytfghj" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta ei ole koskaan hyvä syyllistää trauman tai vääryyden tai muun sellaisen kokenutta, ei koskaan. Mutta se ei tarkoita, että hänellä olisi oikeus aiheuttaa traumoja toisille, Mun mielestä yksinkertaisesti uhri ei ole koskaan syyllinen, mutta kärsimykset tulee pysäyttää itseensä-
"poiuytfghj"Se tehdään niin, että toisille nimenomaan EI tehdä sitä mitä itselle on tehty. Tavallaan melko yksinkertaista, Tehdä päinvastoin kuin ne pahat asiat mitä itselle on tehty, tai ei ainakaan tehdä niitä pahoja mitä itselle on tehty. Siis tietää hyvin mitä ei pidä tehdä, eikä siksi trauman kokenut sitä välttämättä mitenkään lapsilleen jatka tai tarvi jatkaa. Miksi tarvis?
Se on vain manipulaatio päässä, jos niin tekee, että toistaa jotain mitä itselle on tehty. Mutta jos se on hyvä asia mitä itselle on tehty, niin sittenhän sitä voi toistaa.
"poiuytrdfghj" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se tehdään niin, että toisille nimenomaan EI tehdä sitä mitä itselle on tehty. Tavallaan melko yksinkertaista, Tehdä päinvastoin kuin ne pahat asiat mitä itselle on tehty, tai ei ainakaan tehdä niitä pahoja mitä itselle on tehty. Siis tietää hyvin mitä ei pidä tehdä, eikä siksi trauman kokenut sitä välttämättä mitenkään lapsilleen jatka tai tarvi jatkaa. Miksi tarvis?
Se on vain manipulaatio päässä, jos niin tekee, että toistaa jotain mitä itselle on tehty. Mutta jos se on hyvä asia mitä itselle on tehty, niin sittenhän sitä voi toistaa.
"poiuytrdfghj""Se on vain manipulaatio päässä, jos sitä tekee, että toistaa jotain mitä itselle on tehty." Näinhän sinä teet jatkuvasti, kun jankutat näitä luurijuttujasi kuukaudesta toiseen. Sotkeudut ketjuihin alkaen puhua itsellesi tapahtuneista keskusteluista luureissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Se on vain manipulaatio päässä, jos sitä tekee, että toistaa jotain mitä itselle on tehty." Näinhän sinä teet jatkuvasti, kun jankutat näitä luurijuttujasi kuukaudesta toiseen. Sotkeudut ketjuihin alkaen puhua itsellesi tapahtuneista keskusteluista luureissa.
Kyllä koska se on minulle aivan hirvittävä tragedia,
"poiuytrdfghj"
- Anonyymi
Tässä tapauksessa voi olla kyse kahdesta tai kolmesta traumasta, ensimmäinen trauma voi tulla sodasta ja toinen trauma kasvatuksesta. Noiden yhteisvaikutus, sota-aikaan kasvatuskin on voinut olla puutteellista, vanhemmat (tai vanhempi) eivät ehkä ole kasvattaneet senkään vertaa mitä rauhan oloissa tehtiin. Pakolaismatkat vielä lisänä jos heitä niissä on kohdeltu kolmannen luokan kansalaisina, siitä tulee kolminkertainen trauma.
- Anonyymi
Traumahoito on kylläkin todettu haitalliseksi erittäin traumaattisia kokeneille ja oli minullekin keskusteluavusta pelkkää haittaa.
Minun mummoni, jolla ne vaikeat sotakokemukset oli, oli itse mielisairaanhoitaja.
Nykysellään pidän näihin asioihin tarjottua apua kaikkein vahingollisimpana. Minun mieleni on kestänyt vaikka mitä, muttei auttajieni puhelinkeskusteluja.
"poiuytrdfghj" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Traumahoito on kylläkin todettu haitalliseksi erittäin traumaattisia kokeneille ja oli minullekin keskusteluavusta pelkkää haittaa.
Minun mummoni, jolla ne vaikeat sotakokemukset oli, oli itse mielisairaanhoitaja.
Nykysellään pidän näihin asioihin tarjottua apua kaikkein vahingollisimpana. Minun mieleni on kestänyt vaikka mitä, muttei auttajieni puhelinkeskusteluja.
"poiuytrdfghj"Puhuin juuri äitini kanssa, Hän on välillä kuin kauhufilmistä ja välillä ihan älykäs.
Hänkin oli sitä mieltä, että pitää suojella itseään niin ettei puhu ihmisille jotka eivät usko mitä puhuu. Hänkin ajatteli että kai sitten luurissa minusta on luotu joku pösilön mielikuva, kun eivät mitään usko mitä puhun, ja että jos joku porukka jonkunlaisen mielikuvan jostakin ottaa, niin se helposti on ja pysyy. No ei onneks millään muulla porukalla oo semmosta mielikuvaa minusta kuin siellä luurissa.
"poiuytrfghj" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhuin juuri äitini kanssa, Hän on välillä kuin kauhufilmistä ja välillä ihan älykäs.
Hänkin oli sitä mieltä, että pitää suojella itseään niin ettei puhu ihmisille jotka eivät usko mitä puhuu. Hänkin ajatteli että kai sitten luurissa minusta on luotu joku pösilön mielikuva, kun eivät mitään usko mitä puhun, ja että jos joku porukka jonkunlaisen mielikuvan jostakin ottaa, niin se helposti on ja pysyy. No ei onneks millään muulla porukalla oo semmosta mielikuvaa minusta kuin siellä luurissa.
"poiuytrfghj"https://www.psychologytoday.com/us/blog/psychologically-minded/201711/selling-bad-therapy-trauma-victims
Näitä artikkeleita on enemmänkin terapian haitallisuudesta hyvin traumaattisia kokeneille.
"poiuytfdfgh" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/psychologically-minded/201711/selling-bad-therapy-trauma-victims
Näitä artikkeleita on enemmänkin terapian haitallisuudesta hyvin traumaattisia kokeneille.
"poiuytfdfgh"https://www.therapistaid.com/therapy-article/when-therapy-does-more-harm-than-good
Terapian haitallisuudesta
"poiuytfghj" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.therapistaid.com/therapy-article/when-therapy-does-more-harm-than-good
Terapian haitallisuudesta
"poiuytfghj"https://www.psychologytoday.com/intl/blog/the-village-effect/201001/when-counseling-is-dangerous-0
Haitallista etenkin esim. katastrofeissa olelleille.
"poiuytrdfghj" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.psychologytoday.com/intl/blog/the-village-effect/201001/when-counseling-is-dangerous-0
Haitallista etenkin esim. katastrofeissa olelleille.
"poiuytrdfghj"Laitan näitä koska mikään ei ole tehnyt elämästäni niin tuskallista kuin keskusteluapu.
"poiuytrdfghj" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/psychologically-minded/201711/selling-bad-therapy-trauma-victims
Näitä artikkeleita on enemmänkin terapian haitallisuudesta hyvin traumaattisia kokeneille.
"poiuytfdfgh"Onnittelut sinulle. Voit kommunikoida sujuvasti kuolleiden kanssa! Äitisi on ollut haudassa yli 30 vuotta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Traumahoito on kylläkin todettu haitalliseksi erittäin traumaattisia kokeneille ja oli minullekin keskusteluavusta pelkkää haittaa.
Minun mummoni, jolla ne vaikeat sotakokemukset oli, oli itse mielisairaanhoitaja.
Nykysellään pidän näihin asioihin tarjottua apua kaikkein vahingollisimpana. Minun mieleni on kestänyt vaikka mitä, muttei auttajieni puhelinkeskusteluja.
"poiuytrdfghj"Tulin aivan kertakaikkisen manipuloiduksi niin että elämä' on aivan piloilla.
En voinut ikinä odottaa että tollasta kävisi auttavassa puhelimessa.
"poiuytrdfghj"
- Anonyymi
Mitä hyötyä on diagnosoida psykiatrisesti saatikka hoitaa suunnilleen satavuotiasta? Sinulla on nopeammat jalat. Jos et jaksa kuunnella, äänestä jaloillasi.
- Anonyymi
Pitää varmaan ottaa joku vieras auttamaan häntä.
- Anonyymi
Sotatraumainen kertomukset ovat negatiivisiä juttuja jotka jatkuvasti toistettuina saattavat aiheuttaa kuulijoissaan, varsinkin jälkeläisissä masennusta. Jutut pitäisi kertoa ammattiauttajille, mutta niitä saavat kuunnella tavalliset ihmiset joita ei ole koulutettu siihen. Ja kun otetaan mukaan kaikki traumaisen asenteet, tavat jotka vahingoittavat jälkeläisiä on uusi trauma tulossa. Trauman aiheuttaja ei ole enää sota vaan sodan vuoksi traumatisoitunut henkilö.
- Anonyymi
Toiset jakavat elämästään ja kokemuksistaan vain hyvät asiat vaikka huonojakin olisi mutta he eivät mielellään kerro niistä. He saavat toisen tuntemaan olonsa paremmaksi. Toiset, negatiivisemmät traumaiset, jakavat vain ne huonot asiat, lika roiskuu kuulijoiden niskaan, he yrittävät siirtää pahan olonsa kuulijoille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toiset jakavat elämästään ja kokemuksistaan vain hyvät asiat vaikka huonojakin olisi mutta he eivät mielellään kerro niistä. He saavat toisen tuntemaan olonsa paremmaksi. Toiset, negatiivisemmät traumaiset, jakavat vain ne huonot asiat, lika roiskuu kuulijoiden niskaan, he yrittävät siirtää pahan olonsa kuulijoille.
Tuossa nyt ei ole tarkoitusta siirtää pahaa oloaan toisten niskaan. Lapsuuden aikaiset järkyttävät kokemukset vain ovat päällimmäisinä mielessään ja hänellä on tarve niistä puhua vieläkin. Tietysti olisi parempi hänen purkaa mieltään oikein asiantuntijan kanssa. Siihen ei vaan ilmeisesti ole ollut mahdollisuutta. Nyt soitten joku lähimmäinen purkaa omaa pahaa oloaan tänne syyttelemällä tällä iäkästä ihmistä omasta ongelmastaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa nyt ei ole tarkoitusta siirtää pahaa oloaan toisten niskaan. Lapsuuden aikaiset järkyttävät kokemukset vain ovat päällimmäisinä mielessään ja hänellä on tarve niistä puhua vieläkin. Tietysti olisi parempi hänen purkaa mieltään oikein asiantuntijan kanssa. Siihen ei vaan ilmeisesti ole ollut mahdollisuutta. Nyt soitten joku lähimmäinen purkaa omaa pahaa oloaan tänne syyttelemällä tällä iäkästä ihmistä omasta ongelmastaan.
Kyllä aina oi asiansa puhua mutta jos samoja negatiivisiä asioita kerrotaan toistuvasti ja samalle ihmiselle se alkaa vaikuttaa kulijan psyykeeseen halusi tai ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa nyt ei ole tarkoitusta siirtää pahaa oloaan toisten niskaan. Lapsuuden aikaiset järkyttävät kokemukset vain ovat päällimmäisinä mielessään ja hänellä on tarve niistä puhua vieläkin. Tietysti olisi parempi hänen purkaa mieltään oikein asiantuntijan kanssa. Siihen ei vaan ilmeisesti ole ollut mahdollisuutta. Nyt soitten joku lähimmäinen purkaa omaa pahaa oloaan tänne syyttelemällä tällä iäkästä ihmistä omasta ongelmastaan.
Kyllähän se aina on pahan olon siirtämistä toisen niskaan jos nimenomaan kasvotusten ollessa avautuu säännöllisesti kaikesta siitä huonosta mitä elämässä on kokenut.
- Anonyymi
Narsistinkin lapsuudesta löytyy traumoja jotka ovat muuttaneet häntä...
- Anonyymi
Heille ei pidä näyttää heikkouksiaan, jos he huomaavat niitä olet mennyttä. He ottavat yliotteen koska selviytyjät, olivat ne sitten selviytyneet milä tavalla tahansa tuntevat itsensä täydellisiksi. Ja heillä on niin paksu nahka että saat sanoa mitä tahansa niin viesti ei uppoa sen nahkan läpi. He puskevat asiansa läpi kuin sarvikuonot, siinä heikot vaan vikisee...
- Anonyymi
Onhan se säälittävää kun joku on joutunut sodan uhriksi. He saavat tehdä mitä tahansa purkaakseen traumaansa lastensa päälle. Ymmärrän pakolaisia jotka puukottavat meitä sen takia että heillä on sotatrauma. Ja ne meidän omat pakolaiset he saavat puukottaa henkisesti niin paljon kuin haluavat, ne iskut pitää vastaanottaa ja ajatella etä heitä helpottaa kun he saavat tehdä väärin syyttömiä kohtaan. Eivät kaikki niin tee mutta tietyille jää trauma joka helpottaa kun on ilkeä muille. Samalla he oppivat että heillä on valta-asema siihen jolle he purkavat traumaansa. Traumaista helpottaa hetkeksi ja hänen kohteensa tuntee olonsa kuin hän olisi sen trauman aiheuttanut. Henkiset iskut menevät väärään osoitteeseen.
- Anonyymi
Se riippuu paljon kuin älykäs trauman saanut ihminen on, tyhmä jatkaa traumaansa eteenpäin, älykäs katkaisee sen jatkumon. Tyhmemmältä puuttuu itsetuntemus eikä hän ymmärrä yhtään asiasta, hän tekee mitä sisältä tulee eikä yhtään estele. Älykäs pystyy puhumaan vaikka lastensa kanssa omasta traumastaan, jolloin muut asennoituvat oikealla tavalla. He ymmärtävät. Tyhmempi ei selittele, hän vaan purkaa. Itseään eikä tiedä itsekään sitä tekevänsä. Muut eivät ymmärrä traumaista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se riippuu paljon kuin älykäs trauman saanut ihminen on, tyhmä jatkaa traumaansa eteenpäin, älykäs katkaisee sen jatkumon. Tyhmemmältä puuttuu itsetuntemus eikä hän ymmärrä yhtään asiasta, hän tekee mitä sisältä tulee eikä yhtään estele. Älykäs pystyy puhumaan vaikka lastensa kanssa omasta traumastaan, jolloin muut asennoituvat oikealla tavalla. He ymmärtävät. Tyhmempi ei selittele, hän vaan purkaa. Itseään eikä tiedä itsekään sitä tekevänsä. Muut eivät ymmärrä traumaista.
Pakolaiset olivat ne Irakista tai karjalasta ovat samanlaisia. Toiset sopeutuvat toiset eivät, toiset ryhtyvät tekemään uutta tulevaisuutta toiset odottavat mitä saavat. Traumaisen ihminen ei koskaan ajattele tulevaisuuteen vaan elämä pyörii vain sen hetken ja trauman ajankohdan välillä. Ne jotka ryhtyvät tekemään he pääsevät irti traumasta kun taas ne jotka eivät tee mitään, heillä trauma on läsnä joka hetki, se tapahtuu aina uudelleen ja uudelleen. Se on aina tuore.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pakolaiset olivat ne Irakista tai karjalasta ovat samanlaisia. Toiset sopeutuvat toiset eivät, toiset ryhtyvät tekemään uutta tulevaisuutta toiset odottavat mitä saavat. Traumaisen ihminen ei koskaan ajattele tulevaisuuteen vaan elämä pyörii vain sen hetken ja trauman ajankohdan välillä. Ne jotka ryhtyvät tekemään he pääsevät irti traumasta kun taas ne jotka eivät tee mitään, heillä trauma on läsnä joka hetki, se tapahtuu aina uudelleen ja uudelleen. Se on aina tuore.
Traumaiset kärsivät arvottomudesta
- Anonyymi
Jotkut vain jäävät pakolaisiksi loppuelämäkseen, eikä heitä kiinnosta mitä he voisivat tehdä vaan he potevat traumaansa aina, pilaten läheistensä elämänkin. He eivät haluakaan pois traumasta vaan haluavat atheuttas muille trauman ja sen jälkeen he yhdessä pohtisivat sitä. Traumaisen haluaa kaverin jolla olisi sama trauma kuin hänellä itsellään. Sen kaverin saa aiheuttamalla toiselle trauman...
- Anonyymi
Onneksi ne alkavat olla sen verta iäkkäitä että kuolevat kohta. Pari metriä multaa päälle.
- Anonyymi
He ovat myös pyyhkineet pois tiettyjä ajanjaksoja elämästään, Oma äitini jolla on vastaavanlainen trauma, ei esimerkiksi kerro mitään meidän lapsuudestamme, omasta avioliitostaan tai muusta sellaisesta. Meidän oloissamme ei kyllä ollutkaan kehumista, äitimme sairasti silloinkin aina traumaansa, ei häntä kiinnostanut perheen asiat. Hänelle tärkeintä olivat aina hänen henkilökohtaiset kokemukset sota-ajasta. Eikä häntä hoitoon saanut. Raskas, ei enää niinkään rakas, ihminen omaisten hoitaa ja huolehtia.
- Anonyymi
No omalla äidillä joka on pakolainen näkee selvästi että on ne kokemukset vaikuttaneet henkisesti. Pakolaisille ja sota-aikana eläneille on ruoka ollut ainoa tae elämän jatkumisesta joten se on ykkösasia kaikessa. Edelleenkin. Äitini on edelleen kuin pakomatkalla jossa tärkein asia on ruoka, ruuan hankkiminen on elämän tärkein asia, muita tarpeita ei ole. Kaikki muu on samantekevää,vaikka missä asuu ja miten asuu. Vaikka ruokaa on nykyisin yltäkyllin melkein kaikilla, äidilläni on hätä ruuasta. Hän seisoo leipäjonossa vaikka ei tarvitse, hän sitten tyrkyttää meille jakelusta saamaansa leipää. En koskaan ota niitä leipiä vastaan häneltä mutta hän vaan menee aina jonottamaan. Pakolaisäiti huolehtii lapsestaan... Hän tekee ruokaakin vaikka kukaan ei söisi sitä. Hän huolehtii edelleen muista, tai siis yrittää huolehtia.
- Anonyymi
Toivottavasti sinusta on aikanaan äitisi huolehtijaksi, kun siihen joskus tulevaisuudessa on tarvetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivottavasti sinusta on aikanaan äitisi huolehtijaksi, kun siihen joskus tulevaisuudessa on tarvetta.
Niinhän sitä sanotaan, että yksi äiti huolehtii vaikka kymmenestä lapsestaan, mutta kymmenen lasta ei siitä ainoasta äidistään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan, että yksi äiti huolehtii vaikka kymmenestä lapsestaan, mutta kymmenen lasta ei siitä ainoasta äidistään.
Jaa ehkä kaikilla, lapsillakin jopa, on oma elämänsä, ja hoitiko se äiti omat vanhempansa? Vai kaatuivatko vanhemmat "saappaat jalassa"? Ehkä hänelläkin oli silloin oma elämä... Jaa-a sitäpä ei voi tietää...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan, että yksi äiti huolehtii vaikka kymmenestä lapsestaan, mutta kymmenen lasta ei siitä ainoasta äidistään.
Sä viittaat lestadiolaisiin? Ei muilla ole kymmentä lasta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa ehkä kaikilla, lapsillakin jopa, on oma elämänsä, ja hoitiko se äiti omat vanhempansa? Vai kaatuivatko vanhemmat "saappaat jalassa"? Ehkä hänelläkin oli silloin oma elämä... Jaa-a sitäpä ei voi tietää...
Et siis ymmärtänyt vertauksen tarkoitusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sä viittaat lestadiolaisiin? Ei muilla ole kymmentä lasta?
Oletko varma tiedostasi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et siis ymmärtänyt vertauksen tarkoitusta.
En koska tuo lause ei pidä paikkaansa, se on ilkeämielinen herjaus joka yleistää lapset. Saman tietysti pätisi äitiin ja hänen äitiinsä. Kukaan ei ole hoitanut vanhempiaan. Se joka sen tekee, on uhri.
- Anonyymi
Persoonallisuushäiriöinen on varmasti hankala tapaus koska hän itse ei halua muuttua vaan haluaa että muut muuttuisivat sellaisiksi kuin hän haluaa. Vertaan alkoholistiin joka itse ei halua parantua vaan haluaa että läheiset opettelisivat hänen tapansa. Silloin kaikki on hyvin kun ollaan samanlaisia. Kyse on siitä kenen elämä on parempi, persoonallisuushäiriöinen ei pidä omia tapojaan pahoina ja muiden pitäisi tulla siihen samaan. Häiriöinen olisi siinä elämässä kunkku ja sinä olisit hänen alaisensa. Häiriöiset eivät suostu tasavertaisuuteen koska se tarkoittaisi sitä, ettei hän olisi ylempi kuin muut. Hän ei saisikaan joka kerta tahtoaan läpi.
- Anonyymi
Eiköhän tässä esimerkkitapauksessa ole kyse henkilön traumasta, jonka on saanut siitä sodan aiheuttamasta pelosta ja evakkoon lähtemisestä. Ei voi verrata alkoholistiin millään muotoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän tässä esimerkkitapauksessa ole kyse henkilön traumasta, jonka on saanut siitä sodan aiheuttamasta pelosta ja evakkoon lähtemisestä. Ei voi verrata alkoholistiin millään muotoa.
Ehkä alkoholismin taustalla on persoonallisuushäiriö, henkinen koukkuhan se alkoholismikin on samoin kuin persoonallisuushäiriö. Vai pottuvarvasko se sinua juomaan vaatii?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä alkoholismin taustalla on persoonallisuushäiriö, henkinen koukkuhan se alkoholismikin on samoin kuin persoonallisuushäiriö. Vai pottuvarvasko se sinua juomaan vaatii?
Persoonallisuushäiriö ja trauma ovat kaksi aivan eri asiaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö ja trauma ovat kaksi aivan eri asiaa.
Eivät ole, trauma aiheuttaa persoonallisuuden muutoksen. Trauma on syy ja persoonallisuushäiriö seuraus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö ja trauma ovat kaksi aivan eri asiaa.
Etkö pahvi lukenut mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin? Että trauma voi aiheuttaa häiriön...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö pahvi lukenut mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin? Että trauma voi aiheuttaa häiriön...
Tosiasiassa traumojen takia ihmisiä kuolee joka vuosi. Terapoimaton trauma pahimmillaan vie sinulta kaiken sosiaalisen liikkumavaran. Se vie unen. Se vie myös fyysisen terveyden. Pian olet kaputt - toisaalta; paras terapia voi olla uuden duunin löytäminen jossain hevon kuusen takana.
Sotatraumoja alueemme sotilaallisen puolustuksen osalta, lienee jo luonto hoidellut ns.parhain päin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tosiasiassa traumojen takia ihmisiä kuolee joka vuosi. Terapoimaton trauma pahimmillaan vie sinulta kaiken sosiaalisen liikkumavaran. Se vie unen. Se vie myös fyysisen terveyden. Pian olet kaputt - toisaalta; paras terapia voi olla uuden duunin löytäminen jossain hevon kuusen takana.
Sotatraumoja alueemme sotilaallisen puolustuksen osalta, lienee jo luonto hoidellut ns.parhain päin.Vielä on elossa paljon niitä jotka olivat lapsia sota-aikana. Heiilä on sotatraumoja siviileinä sodan kokemuksista. He ovat kokeneet eri asioita kuin taistelukentillä olleet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vielä on elossa paljon niitä jotka olivat lapsia sota-aikana. Heiilä on sotatraumoja siviileinä sodan kokemuksista. He ovat kokeneet eri asioita kuin taistelukentillä olleet.
Toiset heistä ovat pärjänneet koska ovat jättäneet entisen taakse, heillä eikä heidän lapsillaan ole traumoja. Sitten on ne toiset, johon lukeutuu oma äitinikin, jotka eivät vain sopeudu, he jäävät kierimään entisessä, he ovat katkeria kaikesta, heille ei ole täällä annettu kaikkea valmiina, eivätkä he itse ryhdy tekemään mitään sen eteen että olisi jotain parempaa.
Äitinikin on edelleen pakolaismatkalla väliaikaismajoituksessa johon hän odottaa saavansa palvelua. Hän on aiheuttanut meille trauman niillä asenteilla jotka ovat kaikki negatiivisiä, kielteisiä yleensä koko elämään. Hän odottaa valmista ja kun ei sitä tule hän ei tee itse mitään. Hän vain odottaa ja purkaa meihin. Miten tuollaisen henkilön kanssa pärjää, vastaus on, ettei mitenkään. Meidän lasten on pitänyt hänelle hyvittää kaikki kärsimykset jotka sota ja sitä seuranneet olot, häpeät ja pilkat ovat aiheuttaneet.
Vaikka tekisimme asiat kuinka hyvin tahansa hänelle, hän ei noteeraa sitä millään tavalla, sehän on itsestäänselvyys, päälle tulee katkera vuodatus siitä mitä huonoa hänellä oli. Kuitenkin lasten pitää pitää tuollaisistakin huolta vaikka hän pilaa meidän elämän. Äidin luona käyminen on kuin kävisi paska-ammeessa pesulla.
Olen miettinyt auttaisiko jos laitan viestiä valtiolle että joku voisi käydä pyytämässä virallisesti anteeksi äidiltä niitä kärsimyksiä joita tuo sota aiheutti. Hän saattaisi saada hyvityksen. Meidän tekemämme työ ei kärsimyksiä hyvitä. Nähtäväksi jää saammeko itsemme koskaan puhdistettua tuosta ryvettelystä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vielä on elossa paljon niitä jotka olivat lapsia sota-aikana. Heiilä on sotatraumoja siviileinä sodan kokemuksista. He ovat kokeneet eri asioita kuin taistelukentillä olleet.
Toiset heistä ovat pärjänneet koska ovat jättäneet entisen taakse, heillä eikä heidän lapsillaan ole traumoja. Sitten on ne toiset, johon lukeutuu oma äitinikin, jotka eivät vain sopeudu, he jäävät kierimään entisessä, he ovat katkeria kaikesta, heille ei ole täällä annettu kaikkea valmiina, eivätkä he itse ryhdy tekemään mitään sen eteen että olisi jotain parempaa.
Äitinikin on edelleen pakolaismatkalla väliaikaismajoituksessa johon hän odottaa saavansa palvelua. Hän on aiheuttanut meille trauman niillä asenteilla jotka ovat kaikki negatiivisiä, kielteisiä yleensä koko elämään. Hän odottaa valmista ja kun ei sitä tule hän ei tee itse mitään. Hän vain odottaa ja purkaa meihin. Miten tuollaisen henkilön kanssa pärjää, vastaus on, ettei mitenkään. Meidän lasten on pitänyt hänelle hyvittää kaikki kärsimykset jotka sota ja sitä seuranneet olot, häpeät ja pilkat ovat aiheuttaneet.
Vaikka tekisimme asiat kuinka hyvin tahansa hänelle, hän ei noteeraa sitä millään tavalla, sehän on itsestäänselvyys, päälle tulee katkera vuodatus siitä mitä huonoa hänellä oli. Kuitenkin lasten pitää pitää tuollaisistakin huolta vaikka hän pilaa meidän elämän. Äidin luona käyminen on kuin kävisi paska-ammeessa pesulla.
Olen miettinyt auttaisiko jos laitan viestiä valtiolle että joku voisi käydä pyytämässä virallisesti anteeksi äidiltä niitä kärsimyksiä joita tuo sota aiheutti. Hän saattaisi saada hyvityksen. Meidän tekemämme työ ei kärsimyksiä hyvitä. Nähtäväksi jää saammeko itsemme koskaan puhdistettua tuosta ryvettelystä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö pahvi lukenut mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin? Että trauma voi aiheuttaa häiriön...
Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman, tai muun sairauden aiheuttama muutos. Traumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen-, tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta kohtaan. Ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman, tai muun sairauden aiheuttama muutos. Traumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen-, tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta kohtaan. Ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan.
"Traumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen-, tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta kohtaan."
No olisihan tuo suoranaisesti ihme jos tuo ei vaikuttaisi persoonallisuuteen :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Traumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen-, tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta kohtaan."
No olisihan tuo suoranaisesti ihme jos tuo ei vaikuttaisi persoonallisuuteen :)Varmaan vaikuttaa, mutta sitä persoonallisuuden häiriötä ei ole ilman aiemmin koettua traumaa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1538989Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492689Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja292481- 562469
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971865- 971837
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231743Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä461285Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091197Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61146