Miksi kustantajat ovat hyökkäyksen kohteena?

Kustantajat ehkä ajattelevat liikaa kirjan menestystä. Julkaistaan vain käsikirjoituksia, joita ymmärtävät ne, jotka katselevat Kauniita ja rohkeita televisiosta.
Taiteellinen puoli ja kansainvälinen menestys liukuvat yhä kauemmaksi suomalaisesta kirjallisuudesta.
Oma lukunsa ovat Vanity Press -kustannussopimukset. Kustannussopimusta ei tehdä ennen kuin kirjoittaja on toisessa sopimuksessa sitoutunut maksamaan kirjan kustantamisen ja mainoskulut. Näitäkin kirjailijoita on esiintynyt muutamia. Ensin tullaan esiin suurella ryminällä julkisuuteen ja ollaan muka Suomen parhaita. Muutaman kirjan jälkeen rahat loppuvat, kirjaa ei enää julkaista, ja he jäävät unohduksiin.

Mitä muuta kustantajat voivat ajatella kuin kirjan menestymistä? Kustannustoimintahan on liiketoimintaa ja yrityksen ainoa tarkoitushan on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Ei kustantamoilla ole mitään velvoitetta julkaista kansalle taloudellisesti kannattamatonta taidetta. Muutenkin ala on ollut jo vuosikausia taantumassa, ensin kirjakerhojen ja oppikirjabisneksen hävittyä samalla kun kirjastot ovat vähentäneet tukiostoja. Tähän kun vielä lisätään, että kirjat joutuvat taistelemaan ihmisten vapaa-ajasta suoratoistopalveluiden , somen ja pelien kanssa, niin on suoranainen ihme että kukaan enää julkaisee kirjoja.

Kustantamista huomattavasti kannattavampi liiketoiminta taitaa olla kirjoituskurssien pitäminen, sillä kirjoittajia tuntuu olevan moninkertainen määrä lukijoihin verrattuna.

Itse pidän aika harmittona, jos laskee aikaa käsikirjoituksen lähettämisestä tai päättää hetkellisestä boikotista kustantajia kohtaan. Eihän nämä edellä mainitut toiminnot estä keskittymästä uuteen käsikirjoitukseen ja työntekoon. Mielestäni on jotenkin vaistomaista vähän odottaa ja laskea ajankulua ja kuukausien vierimistä.

Kustantamojen pitää tuottaa voittoa, mutta monet julkaisevat silti myös teoksia, joiden tietävät olevan taloudellisesti kannattamattomia kuten runoutta. Sillä tavalla ne luovat omaa brändiään.

Kukaan ei voi etukäteen tietää, mikä teos menestyy ja mikä teos on taiteellisesti korkeatasoinen pitkällä aikavälillä, mikä sitten tuottaa voittoa pitkällä tähtäimellä kustantamolle, ellei kustantamo mene konkurssiin. On siis väärin sanoa, että kustantamot etsivät pelkästään kaupallisesti menestyviä teoksia, mutta niitä on oltava sen takia, että voidaan yrittää kustantaa myös tulevia klassikoita.

Nykyäänhän jokainen voi julkaista omakustanteita, joista on kirjallisuuden historiassa joskus tullut klassikoita, myös pienkustantamoja on paljon. Joskus 70-80 -luvulla kirjallisuuden kenttä oli paljon yksipuolisempi.

Entisenä kustannusvirkailijana pidän boikotteja ihan hyvänä. Nykyisin kustantamoihin lähetetään vielä enemmän keskeneräisiä tekstejä kuin ennen, kun ne joutui postittamaan.