Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja toiminut Väinö Voipio alkoi 1960-luvulla kirjoittaa uskontokriittistä kirjasarjaa. Siitä on lyhyt esittelevä kirja-arvio Vapaa Ajattelija -lehden 1/2017 sivulla 26. Kannattaa tutustua: http://vapaa-ajattelijat.fi/wp-content/uploads/2017/05/vapaa_ajattelija_1_2017_160317b.pdf
Väinö Voipion uskontokritiikkiä
Anonyymi
49795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Liitto on siis Voipio toimintaa arvostaen valinnut oman tunnustuspalkintonsa nimeksi Väinö Voipio -palkinnon.
Sisällölllisesti pätevää, mutta kielellisesti, ilmaisullisesti hieman vanhakantaista.
Kolmesta kirjasta tehtiin lyhennetty koontikirja. Tyyli säilyi.
Voisiko niistä vähentää tiivistävät referaatin?
Hänhän on toiminut myös VA-liitonpuheenjohtajana 1960-luvulla.
Hyvä että pääsi antamaan panoksensa talkoisiin jäätyään eläkkeelle tuomarin hommista.
Missä määrin uskonnonkritiikki ja uskonnollisen yhdyskunnan kritiikki ovat eri asioita?
Kirjoistaan kannattaisi tehdä tiivistetty referaatti. Kieli on vanhahtavaa, mutta sisällössä hyviä pointteja, ainakin joillekin "kohderyhmille".
Komu kertoo että pitäisi lukea Marxia ja Leniniä,
mutta kun komun kanssa puhuu, näkee että kirjoja ei ole EDES pidetty kädessä
kun ei osata mitään.
Sama pätee vapareihin, jotka vieläkin selittelevät alkeita että siis jeesus sitä jeesus tätä vaikka koko ukkoa ei ole elänyt ja uskonto on satua vaikka kaikki sen tietää ja ne jotka uskovat mystiikkaan uskovat siihen tai tarotkortteihin silti, vaikka VA selittäisi mitä vain. Ehkä Voipiota lukisi jos olisi pakko esim. väitellä yliopistossa jostain oikein turhasta ja olisi kauhea tarve päästä työttömyskortistoon tohtorina
VAPAA-AJATTELIJAIN LIITTO 80 VUOTTA: VÄINÖ VOIPION USKONTOKRITIIKKIÄ Esa Ylikoski
Tuomarina ja kirjailija toiminut Väinö Voipio (1884-1976) aktivoitui eläkkeelle
siirryttyään vapaa-ajattelijain toimintaan ja uskontokriittiseksi tietokirjailijaksi. Hänet valittiin 74-vuotiaana Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajaksi
(1958-63), ja 1960-luvulla hän kirjoitti kristinuskoa kritisoivia ja sen tilalle sekulaaria, ”humanitaarista” katsomusta sekä etiikkaa nostavia kirjoja. Gummeruksen julkaisemana kirjat saivat myös julkisuutta, vaikka niistä
myös vaiettiin.
Voipion 1960-luvun tuotannossa painottuivat uskonto ja uskonnottomuus lehtijuttujen lisäksi uskontokriittisessä trilogiassa Jumalan puolustus
(1961), Kahleissa vai vapaana (1967) ja Pelotuksen uskonto (1969) Gummeruksen kustantaman. Niitä seurasi vielä 1973 Vapaa-ajattelijain liiton julkaisema summatiivinen Vihreä katkismus.
”Ikuisten totuuksien” tarkastelua.
Jumalan puolustuksessa Voipio käy aluksi kriittisesti läpi Jumalan käsitettä filosofian ja teologian historian valossa. Toinen pääluku käsittelee Raamatun syntyhistoriaa nostaen jo esiin kysymyksiä, mihin myöhempi kriittinen Raamattu-tutkimus on paneutunut. Kolmas luku on temaattinen ja käsittelee kristinuskon maailmankaikkeus-näkemystä sekä kristinuskon helvetti-käsitystä, jonka Voipio ”lähettää helvettiin”. Aiheina ovat myös kristinuskon ja sekulaarin humaniteetin suhde sekä uskonnollinen runous.
”Humaniteetin elämänkatsomuksen” perusnäkemys lähtee Voipion mukaan
ihmisyksilön ehdottomasta arvosta sekä ihmiskunnan kohtalonyhteydestä. Samalla hän vetoaa uskoviin luopumaan uskonnollisesta vihasta niitä
kohtaan, jotka saattavat järkyttää uskoa iankaikkisesta autuudesta. Voipio peräänkuuluttaa uskontoperustaisen vihan sijaan suvaitsevaisuuden ilmapiiriä keskusteluun uskontokysymyksistä.
Kahleissa vai vapaana (1967) -kirjan alanimenä on ”Hyvä – Paha – Synti.
Teos keskittyy filosofisen ja uskonnollisen etiikan ja moraalin kysymyksiin,
ja tyylinsä mukaisesti Voipio käy ensin läpi niiden historiaa. Sen jälkeen hän
käy temaattista polemiikkia ja haastaa evankelis-luterilaisen ja katolisen
kirkon teologisia kannanottoja; aiheina mm. synti, usko, armo, syyllisyys,
helvetti, taivas sekä kirkon taikauskoiset, maagiset ”toimitukset”, kuten kaste, ehtoollinen ja siunaaminen.
Positiivisesti esille nousevat myös epäily, kritiikki ja humaniteetti, ihmisyyden ohjelma. Humanismi käy vapaustaistelua ihmisarvoisen elämän puolesta. Voipio katsoo kirjansa lopussa, että ”pyhyys” on käsite, joka ei tyhjene uskontoon. Pyhyys on ihmisen oman tuntumiskyvyn tulosta, niin kuin muutkin arvokäsitteemme,
hyvyys, rakkaus, oikeudenmukaisuus, kauneus ja totuus, tuo saavuttamaton.
Humanisteilla on Voipion mukaan pyhää maailmankaikkeuden valtaisa tosiasia, ihmiselämä, lähimmäisenrakkaus, yhteisapu, luova työ, taistelu edistyksen puolesta, myös uhraukset vainon ja kärsimyksen keskellä.
kauheaa lässyä isoavat ja janoavat vielä puuttuvat EYn sanastosta
Isoavat ja janoavat ovat valtiokirkon sanastoa. Valtio ja kirkko eroon!
Hyvä kuittaus. KIrkollinen kieli takavasemmalla.
Voipiosta tuli va-liiton puheenjohtaja seitsemänkymppisenä "eläkeukkona", ja sitten hän kirjoitti kolme uskontokriittistää kirjaa. Tämä toimintansa noteerattiin nimittämällä liiton tunnustuspalkinto Väinö Voipio -palkinnoksi.
Vapaa-ajattelijoissa ei ilmeisesti ollut ikärasismia 60-luvullakaan. Hyvä että Voipio kirjoitti kolme uskontokriittistä kirjaansa, vaikka valtajulkisuus ei hän niistä hellinytkään.
Hyvä, että Vapaa Ajattelija -lehti on palauttanut mieleen nuo 1960-luvun tuotokset, joista on painos jo aivan loppu. Muutenkin lehden vanhoja numeroja kannatata selata.
Vapaa Ajattelija -lehdessä on edelleen aika paljon uskontokritiikkiä, myös uusimmassa numerossa 2/22020. siitä oovat huolejtineet mm. väkikolumnistit. Robert Brotherus ja professori Markki Myllykangas.
Pakko myöntää, että kirjkojen kielellinen ilmaisu on nyt aika vanhahtavaa. Voi olla että niin saattoi jossain mielessä hieman olla jo 60-luvullakin. Sisällöllisesti hyvä teksti ei noussut kuitenkaa miksikään laajemmaksi öpuheenaiheeksi muuten radikaalilla 60-luvulla. Kirkon jäsenmäärä pysyi korkeana, osin myös kirkollisveron perintäuudistuksen takia.
"Osin"? Eroaminen tippui kolmasosaan kun vero siirtyi ennakkoperintään!
Olisiko paikallaan antaa taas Väinö Voipio -palkinto. Esimerkiksi Timo Airaksinen uuden kirjansa johdosta.
Kyllä, näin onkin näköjään päätetty tehdä. Siinä on etusivun uutinen uudessa Uskomaton Vapaa Ajattelija -lehdessä 3/2020. Hyvä valinta. Luin Airaksisen kirjan Jäähyväiset uskonnolla.
Väinö Voipio -palkinnon myöntäminen professori Timo Airaksiselle oli hyvä ratkaisu. Airaksisen kirja Jäähyväiset uskonnolle. Henkisuuden puolesta. oli yksi hyvä peruste.
Airaksinen on aivan pimeä kun ottaa sossulijärjestön palkinnon vastaan
Monena mies eläissään! Hieno uusi vaihe eläkeikäiseltä ex-tuomarilta.
Valittiin puheenjohtajaksi seitsemänkymppisenä.
Voipi olla että Voipiolla ratsastava komu Vapareissa saa nyppyjä kun joutuu jakamaan suomalaismilisen isänmaallisen Väiskin nimeen tehtyä palkintoa
eikä Lenin-sedän, joka asuu Mos kovassa
Tuli mieleen ilahuttaa niin vaparein ystäviä kuin vastustajia tällä Väinö Voipio -tietoiskulla.
Antivaparia kismittää kun "lahtari" on kasvanut ja kehittynyt antiklerikaaliksi humanistiksi ja vapaa-ajattelijaksi, joka kirjoitti muutamia uskontokriittisiä kirjoja.
Vapaa-ajattellijoissa ei olut ikärasismia 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, kun liiton johtoon valittiin henkilö, joka oli miltei samoissa lukemissa kuin Yhdysvaltojen entinen ja nykyinen presidentti.
Ikä ei estänyt Voipiota kirjoittamasta kolmea uutta kirjaa.
On hyvä sanonta: monena mies eläissään. Se sopii Voipioonkin.
Oho, siis ihan seitsemänkyppisenäkin pystyy merkitsevään kirjalliseen tuotantoon, kuten 3-4 uskontokriittiseen kirjaan.
Hienoa, että Voipio seitsemänkymppisenä intoutui uskontokriittiseksi kirjailijaksi. Hyvä setti. Ikä ei ollut vielä kolmea numeroa.
Monena mies eläissään. Samaa voi sanoa usho Kekkosesta, jota painoivat tapahtumat Haminan valleilla.
Tässä tapauksessa ns. Kolmas ikä työuran jälkeen on ollut tuottelias.
Se velanmaksu....
Pitkän ja monivaiheisen uran uran tehnyt Voipio kirjoitti kirja seitsemänkymppisenä.
Kielellisesti alkaa olla aika vanhahtavaa. Pitäkisi käydä läpi ja poimia pääbointit.
Nämä meidän mäntysalolaiset vaparit eivät taida uskaltaa edes mennä kirkon tilaisuuksiin. Saattaa pelottaa vaikka että jos se Jumala siellä jotenkin puhuu - jos vaikka tulee uskoon !
____________________________________________________________________
Väinö Voipion lähisukulainen, Risto Voipio, kirjoittaa Kotimaa-lehden artikkelissaan siitä kuinka Väinö Voipio oli kirkonmenoissa ja etsi valmiiksi virret ja piti virsikirjaa vaimolleen jotta tämä voisi mahdollisimman hyvin lukea virsien sanat. Risto Voipio kritisoi kirjoituksessaan nykyisten fundamentalisti ateistisukupolven toimintaa.
Vapaan ajattelun alennustila
19.08.2013 14:18 - Risto Voipio
https://www.kotimaa.fi/blogit/vapaan-ajattelun-alennustila/
" Muistan istuneeni kirkonmenoissa, joissa Väinö-setä etsi valmiiksi virret virsikirjasta uskonnolliselle puolisolleen ja piti virsikirjaa vaimolleen, jotta tämä mahdollisimman hyvin saattoi lukea virsien sanat. Ja kyllä hän seisoi kirkkokansan mukana kun kuului seisoa. Mutta istui pää pystyssä rukouksien aikana. Ja saarnan hän kuunteli ja kriittisesti kuuntelikin.
Kun seuraa julkisuudessa nykyisin olevia vapaa-ajattelijoiksi itsenä mainitsevien kannanottoja ei voi olla hämmästelemättä, miten ajat ja asenteen ovat muuttuneet. Uskonnottomien nimissä äänekkäästi vastustetaan kaikkea, missä nähdään uskonnon vaikutusta. Ikään kuin pelätään, että ”puhdas sielu” jollain maagisella tavalla voi saastua, jos se joutuu alttiiksi tietämiselle ja kokemiselle. Juuri tästä vanhan polven vapaa-ajattelijat syyttivät kirkkoa ja nyt uusi fundamentalistinen ateistisukupolvi onkin taikauskoisessa tartuntakammossaan juuri samanlainen, kuin kirkko oli vanhan polven kritisoimana. "
Väärää puhetta. Vapaa-ajattelijoiden toiminnassa on kirkon etuoikeudet ja siviilikulttuurin edistäminen etusijalla.
Väinö Voipio teki vielä setsenkymmpisenäkin hyvän toiminnallinen vaihteen vapaa-ajattelijiissa sekä järjestön johdossa että kirjailijana.
Kirjoja voi lainata tilaamalla. Testaa saatko. Kokeile.
Väinö Voipio -palkinto 2022 on mketintämyssyssä.
Väinö Voipio -palkinto 2022 Uskontojen uhrien tuki UUT ry:lle.
Seuraava palkinto henkilölle?
Voisi tosiaan vaihdella henkilöiden ja yhteisöjen välillä.
Liitto ei ollut ikärasistinen, kun valitsi ikämieven puheenjohtajaksi.
Historiasta hyvä tietää.
Ikärasismi on tyhmää.