”Kekkosen juutalaisten” jäljillä
AIVAN NÄIHIN PÄIVIIN ASTI ON USKOTTU, ETTÄ MYÖHEMMIN ”KEKKOSEN JUUTALAISIKSI” KUTSUTTUJA PAKOLAISIA ODOTTI SAKSASSA KESKITYSLEIRI JA VARMA KUOLEMA. PAULI RIIHILAHDEN LÖYTÄMÄT UUDET ASIAKIRJAT OVAT TUONEET NYT LISÄVALOA PAKOLAISTEN KOHTALOON.
”Minua on painanut koko ajan, että Suomen historiassa on näin paha aukko”, sanoo Pauli Riihilahti, 80.
Riihilahti on tehnyt juuri arkistolöydön, joka paljastaa, että yksi itsenäisen Suomen historian häpeällisimmistä tapahtumista näyttää saaneen luultua onnellisemman lopun.
Riihilahdelle se oli kolme vuosikymmentä kestäneen tutkimustyön kohokohta ja päätepiste.
”Olen ylpeä, että olen saanut tämän selvitettyä.”
KYSE ON 53:sta Ariadne-laivalla Helsingin satamaan saapuneesta Itävallan juutalaisesta, joita Suomi ei laskenut maihin vaan käännytti heidät takaisin natsi-Saksaan vuonna 1938.
Palautusta johti sisäministeri Urho Kekkonen. Osin tästä syystä Kekkosta on myöhemmin epäilty antisemiitiksi eli juutalaisvastaiseksi. Kekkosen puolustajat ovat taas olleet sitä mieltä, että hänen toimintansa ei poikennut sen ajan yleisestä ilmapiiristä.
Urho Kekkonen oli sisäministeri vuonna 1938. (KUVA: HS-ARKISTO)
Aivan näihin päiviin asti on uskottu, että näitä myöhemmin ”Kekkosen juutalaisiksi” kutsuttuja pakolaisia odotti Saksassa keskitysleiri ja varma kuolema.
Riihilahden löytämät uudet asiakirjat ovat tuoneet nyt lisävaloa pakolaisten kohtaloon. Näyttää siltä, että Ariadne ei palannutkaan suoraan takaisin Saksaan.
RIIHILAHTI on tutkinut toisen maailmansodan alla Suomeen saapuneiden juutalaispakolaisten vaiheita jo kolmisenkymmentä vuotta.
Viimeiset kaksi vuotta hän on yrittänyt selvittää, mitä tapahtui Ariadnella palautetuille juutalaisille.
”Tutkimus on vienyt aikaa ja energiaa. Sen valmistuminen on pitkittynyt ja pitkittynyt, koska halusin tämänkin asian selvittää”, Riihilahti kertoo.
Riihilahti uskoo vahvasti, että hän on vihdoin löytänyt vastauksen Ariadnen pakolaisten kohtaloon. Vastauksen hän löysi Kansallisarkistoon sijoitetusta Suomen lähetysseuran arkistosta.
Höyrylaiva Ariadne todennäköisesti kuvattuna vuonna 1938. (KUVA: KURT ILLIMINSKY)
HITLERIN SAKSA liitti Itävallan väkisin itseensä maaliskuussa 1938. Liittämisen eli Anschlussin jälkeen Itävallassa alkoivat ennennäkemättömän julmat juutalaisvainot.
Vainojen seurauksena kymmenettuhannet juutalaiset pyrkivät pakoon ulkomaille. Juutalaispakolaisten tilanne oli surkea, sillä monet maat sulkivat heiltä rajansa kokonaan.
Suomeen oli kuitenkin tuossa vaiheessa vielä helppo tulla, koska Suomella oli viisumivapaus Saksan ja Itävallan kanssa.
Juutalaispakolaisia tuli aluksi vain yksittäin, mutta tilanne muuttui elokuussa 1938. Silloin Suomeen saapui matkustajalaivalla kaksi yli 50 ihmisen juutalaisryhmää, joista toinen sai jäädä mutta toista ei laskettu enää maihin.
Samaan aikaan Suomen lehdistökin alkoi kirjoittaa jo ”pakolaistulvasta”, vaikka saapuneiden määrät olivat todellisuudessa pieniä.
PERJANTAINA iltapäivällä 12. elokuuta Helsingin satamaan kiinnittyi Helsingin ja Saksan Stettinin väliä kulkeva höyrylaiva Ariadne. Sen kyydissä oli siihen asti suurin juutalaispakolaisen ryhmä: 55 ihmistä. He olivat lähteneet vainoja pakoon Itävallasta saman viikon tiistaina.
Suomen asenteesta pakolaisiin kertoo se, että viranomaiset päästivät heidät maihin Katajanokalla vasta seuraavana päivänä, kun Helsingin juutalainen seurakunta oli ensin sitoutunut huolehtimaan heidän ylläpidostaan.
Ryhmä majoitettiin aluksi hätämajoitukseen juutalaiseen yhteiskouluun.
Yksi Ariadnen itävaltalaispakolaisten puolesta ahkerimmin taistelleita poliitikkoja oli sosiaalidemokraattinen kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi. Hän kävi tapaamassa heitä laivalla ja muisteli sitä kirjassaan Sörnäisten tyttö politiikan pyörteissä (Tammi, 1966):
”En jaksa kuvata järkytystäni saadessani luvan nousta laivaan ja keskustella noiden hätääntyneiden, rukoilevien ja itkevien ihmisten kanssa. He olivat symbolina kaikesta siitä vääryydestä, mitä maailmassa tapahtuu!”
Itävallan juutalaispakolaisia poistumassa Ariadne-laivalta vuonna 1938. (KUVA: LEHTIKUVA)
ARIADNEN ensimmäisen pakolaisryhmän saapumisesta on säilynyt omakohtainen muistelu Pro Finlandia -palkitun näytelmä- ja oopperaohjaajan Lisbeth Landefortin muistelmakirjassa Älä osoita sateenkaarta (Tammi, 2004).
Landefort pakeni lapsena juutalaisvainoja Wienistä. Hänen äitinsä oli jo Suomessa odottamassa.
Landefort muistelee, kuinka hänet vietiin Ariadnesta Valtiollisen poliisin kuulusteltavaksi Ratakadulle.
Nuori tyttö ihaili suomalaispoliisin ”kaunista tummansinistä univormua”, joka oli aivan erilainen kuin natsien puolisotilaallisten joukkojen ”vihatut vihreänruskeat SA:n univormut” (SA eli Sturmabteilung).
Landefort muistelee, että päästyään pois Ratakadun kuulusteluista hän ei tuntenut olevansa ”pakolaisraukka”.
”Ajattelin: ’Tässä minä nyt seison uudessa kotimaassani’. Eikä se tunne ole hälvennyt niiden 65 vuoden aikana, jotka olen Suomessa asunut.”
SEURAAVANA p
Kekkosen juutalaisten jäljillä
2
249
Vastaukset
SEURAAVANA päivänä HS kirjoitti juutalaisryhmän tulosta. Uutisessa oli Itävallan pakolaisten kannalta tyly otsikko: ”Väliaikainen oleskelulupa myönnetty, uusia tulokkaita ei enää oteta vastaan”.
Uutisessa kerrottiin, että ”viranomaisilta saatujen tietojen mukaan on pakolaistulva Itävallasta Suomeen viime viikkoina osoittanut kiihtymisen merkkejä, jonka vuoksi viranomaisten on ollut pakko ryhtyä estäviin toimenpiteisiin”.
Estävät toimenpiteet tarkoittivat sitä, että Suomi asetti itävaltalaisille viisumipakon, joka käytännössä esti pakolaisten tulon Suomeen.
Suomen tiukentunut linja sai julkisuutta jo seuraavana perjantaina, kun Ariadne saapui Stettinistä jälleen Helsinkiin. Nyt mukana oli 53 uutta juutalaispakolaista, jotka luulivat pääsevänsä vielä Suomeen.
Heitä ei kuitenkaan enää päästetty maihin. Sisäministeriö käytti perusteluna sitä, ettei tulijoilla ollut asianmukaisia viisumeja.
Helsingin Sanomien mukaan laivaa oli katsomassa runsaasti uteliaita, jotka halusivat nähdä, ”millaisia ovat nämä pakolaiset, jotka ovat antaneet niin paljon puheenaihetta viime päivinä”.
Ariadne lähti lauantaina puoliltapäivin takaisin Stettiniin. Käännytettyjä pakolaisia saattamassa oli paljon väkeä. Heidän joukossaan oli Suomen juutalaisia ja aiemmin Suomeen tulleita pakolaisia.
”Takaisin Saksaan palautettavat juutalaiset olivat valvoneen ja itkeneen näköisinä kokoontuneet laivan peräkannelle ja keskustelivat sieltä käsin laiturilla seisovien heimoveljiensä kanssa tulevista suunnitelmistaan”, kirjoitti HS seuraavana päivänä.
HS:n uutisen mukaan pakolaiset yrittäisivät Saksaan saapumisen jälkeen saada luvan matkustaa johonkin muuhun maahan.
”Laivan lähtiessä Helsingistä useat heistä purskahtivat itkuun.”
Ariadnen juutalaispakolaisia, joita ei päästetty Suomeen. (KUVA: AKSELI NEITTAMO)
PAULI RIIHILAHTI pääsi Ariadnen palautettujen juutalaisten jäljille luettuaan Taimi Torvisen kirjan Kadimah, Suomen juutalaisten historia (Otava, 1989).
Kirjassa viitataan epämääräisesti Rauha Moisio -nimisen henkilön antamaan suulliseen tietoon, että pakolaiset olisivat päässeet turvaan Kööpenhaminaan.
Rauha Moisio (1912–1999) oli syvästi uskova Suomen lähetysseuran työntekijä, joka Riihilahden harmiksi ei elämänsä aikana julkaissut mitään.
Rauha Moisio toimi lähetystyöntekijänä. (KUVA: MARJA LIISA TOIVASEN ALBUMI)
Suomen lähetysseura oli lähettänyt hänet jatkosodan aikana lähetystyöhön Hämeeseen sijoitettujen juutalaispakolaisten joukkoon. Hän tunsikin huomattavan osan Suomeen paenneista juutalaisista.
Toisen maailmansodan jälkeen Moisio lähti lähetystyöhön Palestiinaan ja Israeliin, jossa hän oli muun muassa Israelin vuosien 1948–1949 itsenäisyyssodan aikana.
Siellä Moisio tutustui myöhemmin kuuluisaksi tulleeseen israelilaiseen kirjailijaan Amos Oziin.
Oz kertoo muistelmakirjassaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä (Tammi, 2007) hyvin arvostavasti Moisiosta ja hänen työparistaan Aili Havaksesta.”Nuo kaksi lähetyssaarnaajaa eivät lähteneet Jerusalemista piirityksen aikana. Kutsumus eli heissä vahvana. Tuntui kuin Vapahtaja itse olisi antanut heille tehtäväksi lohduttaa piiritettyjä ja toimia vapaaehtoisina Shaarei Tsedekin sairaalassa, missä hoidettiin haavoittuneita”, Oz kirjoittaa.
”He uskoivat, että jokaisen kristityn piti yrittää sovittaa omin teoin eikä vain sanoin sitä pahaa, minkä Hitler oli tehnyt juutalaisille.”
RIIHILAHTI kuvaa olleensa jo tuskastunut, kun hän ei saanut mistään vahvistusta Torvisen kirjassa mainittuun Moision suulliseen kertomaan.
Sitten onni potki huopatossuissa: Suomen lähetysseura alkoi järjestellä arkistoaan luovuttaakseen sitä Kansallisarkistoon. Yllättäen arkistosta löytyi Moisiolle kuuluneita papereita.
Papereiden joukossa oli useita luonnoksia puheesta, jonka hän lienee pitänyt Lähetyskirkossa maaliskuussa 1983. Puheen otsikko oli ”Meidän osuutemme juutalaisvainoissa”.
Puheluonnoksissa Moisio kertoo, että hänen luokseen tuli toukokuussa 1940 juutalainen Kernig-niminen sanomalehtimies, joka kertoi olleensa mukana Ariadnella, kun pakolaiset käännytettiin takaisin Saksaan.
Mies oli kertonut Moisiolle, että kolme miestä oli hypännyt paluumatkalla mereen, koska he pelkäsivät paluuta Saksaan.
”Sanomalehtimies kertoi minulle, että laiva otettiin Kööpenhaminaan, ja he pelastuivat sinne”, kirjoittaa Moisio.
Lienee todennäköistä, että juutalaispakolaiset pääsivät Tanskan kautta turvaan. Heillä oli tiettävästi jo Suomeen tullessa suunnitelmia jatkaa Ruotsiin ja sitä kautta myös esimerkiksi Yhdysvaltoihin.
Se on vielä arvoitus, minkälaisten tapahtumien jälkeen alus poikkesi reitiltään Kööpenhaminaan.
PAULI RIIHILAHTI kertoo, että historia on kiinnostanut häntä aina. Niinpä häneltä on valmistumassa kirja Hämeeseen jatkosodan aikana sijoitetuista juutalaispakolaisista, joiden elämästä hän on myös pitänyt esitelmiä eri yhteyksissä.
Kotiseutuhistorioitsija Pauli Riihilahti työpöytänsä ääressä Hämeenlinnassa. (KUVA: MARKKU NISKANEN / HS)
Riihilahti nauraa olevansa ”kunniallinen eläkeläinen”. Työuransa hän teki kenkien maahantuojana.
Kiinnostus juutalaispakolaisiin juontaa hänen lapsuuteensa Lammin Porraskosken kylässä.
Suomi siirsi maahan jääneet juutalaispakolaiset jatkosodan ensimmäisenä kesänä Hämeeseen Lammille, Hauholle ja Tuulokseen. Siellä he olivat poissa kanssasotijoiden eli saksalaisten silmistä.
Porraskoskelle tuotiin lähes sata juutalaispakolaista. Kahdeksan heistä sijoitettiin Riihilahden kotitaloon, jossa he muun muassa vahtivat parivuotiasta Pauli-poikaa äidin tehdessä talon työt, koska isä oli rintamalla.
Pauli Riihilahden kotitaloon sijoitettiin kahdeksan juutalaispakolaista kesällä 1941.
Pakolaisjoukossa oli kokonaisia perheitä ja sukuja. Mukana oli liikemiehiä, yrittäjiä, käsityöläisiä ja jopa fyysikko ja Wienin oopperan laulajatar.
”Se oli hämmästyttävä yhteisö”, Riihilahti sanoo.
Suomen juutalaiset seurakunnat avustivat pakolaisia rahallisesti. Apu oli merkittävää, kun ottaa huomioon, että Suomessa asui alle 2 000 juutalaista.
RIIHILAHDEN ENO Aimo Saarinen oli jo koulupoika, kun juutalaispakolaiset saapuivat Lammille.
”Erityisesti jäi mieleen se, kuinka he olivat hyvin ystävällisiä, hymyileviä ja tervehtivät koulupoikaakin. Yhteistä kieltähän ei ollut, mutta elekieli siinä toimi”, Saarinen muistelee.
”Sitten kiinnitti huomiota se, että nämähän olivat parempaa väkeä. Miehillä oli puku päällä ja pikkukengät jalassa.”
Saarisen mukaan kyläläisten ja juutalaispakolaisten suhteet olivat hyvät.
”Olen ajatellut, että kyllä se oli heille aikamoinen kokemus tulla suuresta maailmasta sinne syrjäiseen pikkukylään. Ehkä se turvallisuuden tunne kompensoi sitä yksinäisyyttä.”
SUOMEEN ehti saapua 1930-luvun lopulla arviolta 500 juutalaispakolaista. Heistä noin 350 pääsi jatkamaan matkaansa muihin maihin.
Valtiollinen poliisi luovutti suuren kohun saattelemana saksalaisille kahdeksan juutalaispakolaista vuonna 1942. Heistä seitsemän kuoli saksalaisten käsissä. Tapaus on yksi Suomen historian mustimpia hetkiä.
Suurin osa Hämeeseen sijoitetuista pakolaisista siirtyi kuitenkin vuoden 1944 kevään ja kesän aikana turvallisesti Ruotsiin.
”Se oli mieletön selviytymistarina”, Riihilahti sanoo. ”Jokainen heistä pääsi hengissä pois.”
Itävallasta tulleita juutalaispakolaisia Ariadnella. (KUVA: LEHTIKUVA)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Cynthia Woods
😋😍😋😍😋😍😋😍😋 💋 Nymfomaani -> https://x18.fun/girl04372247#CynthiaWoods 🔞💋❤️💋❤️💋🔞�07907- 1761734
- 771114
- 1131113
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin601006Persut petti duunarit
Kyllä persujen kuuluu nyt mennä häpeämään kun äänestivät lakkolakien puolesta. Vielä muka kehutaan olevan työväenpuolue,190928Persuille kovaa kyytiä YLEn kannatusmittaus
https://yle.fi/a/74-20085866 Näin se menee persueliitti. Pettäjän tie on karu, persujen äänestäjät ovat nyt reagoineet182910Lindtman runnonut demarit huimaan nousukiitoon!
Palkansaajat – siis Suomen käynnissä pitävä kansanosa – ei näemmä arvosta EK/SY-sätkyakka Purran saksipelleilyä. Niin271876Mitä ajattelen sinusta
Että olit erilainen kuin muut ja jollakin kummalla tavalla samanlainen kanssani, vaikka ei tunnetukaan. Sinun kanssa tu35803Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36704