Kenen etu median Brexit-negatiivisuus?

Dodd luonnollisesti toistaa maansa hallituksen linjaa. Eihän muuta voisi kuvitellakaan. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Tietysti uutisoimme Brexitistä negatiivisesti, koska siitä on meille haittaa ja kenellekään siitä ei ole hyötyä. Kyllä negatiivisetkin asiat saa kertoa.

Minustakin Brexitistä pitäisi keskustella neutraalin tasapuolisesti sotkematta tunteita mukaan. Voisimme aloittaa lupauksista. Britannia lupasi ohjaavansa 320 miljoonan euron edestä lisää rahaa terveydenhuoltoon joka viikkoa. Sen verran tulee säätöä jäsenmaksuista. Kaikki on pelkkää valehtelua. Mitään tuollaisia jäsenmaksusäästöjä ei ole olemassa vaan britit joutluvat maksamaan lähes 40 miljrdia EU:lle erostaan. Samalla talouskasvu Britanniassa hidastuu eli jaettavaa on aiempaakin vähemmän. Tässä on kaipaamasi konkreettinen tilanne. Miten sinä ratkaisisit tilanteen Boriksen roolissa? Vaihtoehtosi ovat
- massiiivinen velanotto
- verotuksen voimakas korottaminen
- menojen karsiminen jostain muualta

Joori tuollaisiin korkreettisiin kysymyksiin pitäisi pystyä vastaamaan, mutta tiedän jo etukäteen, että ei sinullakaan ole rohkeutta vastata

No eihän tämä Britannia ole vielä mihinkään lähtenyt? Sama saari samassa paikassa?

Kommentointi suuntaan tai toiseen on arvailua, mutta kaikki ennakkoasetelmat ovat tulleet yritysten taholta. Niitä sitten toimittajat peesaavat.

Kyllä tässä aikaa menee, ennenkuin nähdään, mitä Britit tuli tehneeksi. Saa nähdä pysyykö saarivaltio kasassa, vai kutistuuko entisestään jos siitä irtoaa joku takas EU:hun?

Kun muutama päivä sitten tammi-helmikuun vaihteessa meillä Ylen tv-uutiset käsittelivät tilannetta eli Britannian eroa EU:sta, niin kommentoijiksi oli valittu Brysselin EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen ja kokoomuslainen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen sekä Esko Aho, joka oli meillä pääministerinä silloin, kun Suomen EU-jäsenyydestä päätettiin. Siis kaikki EU-myötäsukaisia henkilöitä sekä samalla kielteisesti Brexitiin asennoitumiseltaan. Lisäksi Skotlannista oli Yle-uutisiin poimittu mukaan EU-myönteinen skottien itsenäisyyttä ajava puoluejohtaja. Lontoon ulkopuolista laajaa Englantia "edusti" Yle kommentoinneissa Yorkshiren tavallinen asukas. Tämä Yle-median valitsema uutisointi tukee brittien suurlähettilään toteamusta suomalaismedian yksipuolisuudesta Brexit-aiheen uutisoinnissa.

Mediamaksurahoilla toimivalta Yleltä voisi perustellusti odottaa nähtyä syvällisempää Brexitin tarkastelua. UK (Iso-Britannia ja Ulster) on merkittävä 60-miljoonainen sivistykseltään korkeatasoinen valtakunta. Sieltä löytyy runsauden pulaksi saakka huipputieteellistä asiantuntemusta niin talouden, yhteiskunnan kuin kansinvälisen vuorovaikutuksen suhteen. Jostain syystä meidän Yle-mediamme vaikuttaa karttavan Brexit-aiheen perusteellista käsittelyä. Kun asioita uutisoidaan, niin tasapainoiseen uutisointiin voisi odottaa kuuluvan myös Boris Johnsonin hallituksen kantojen kunnollisen tarkastelun, jota suurlähettiläs Dodd odottaa suomalaiselta medialta nykyistä paremmin hoidettuna. Ei Britannian hallitus ole mikään pilipalitaho.

Mikäli media kertoisi myönteiset asiat Brexitistä niin EUn kannatus lähtisi laskuun.

Vaikka Briteillä EUn jälkeen lähtisi asiat sujumaan kuinka hyvin, nuotti pysyy täällä mollissa. Meidän poliitikkojen etuhan ei ole se että kansa havaitsisi että Eussa olo on meillekin yhtä huono asia kuin oli britteillekin.
Monta huippupoliitikkoa saisi selitellä puheitaan naamat punasina.

Negatiivisessa Brexit-uutisoinnissa on kyse seuraavasta:
Brexitiin pettyneet sosialistit purkavat pahaa oloaan.

EU:n parlamentissa sosialisti-ryhmän vaikutusvalta pienenee brexitin myötä. Brittisosialistit kuuluivat EU:n parlamentissa sosialisti-ryhmään kun taas brittikonservatiivit eivät kuuluneet EU:n parlamentin konservatiiviryhmään. Brexit toisin sanoen heikentää erityisesti Euroopan parlamentin sosialisti-ryhmää. Siksi toimittajat suhtautuvat brexitiin niin negatiivisesti.

Aivan oikeaan osuvaa on myös minun käsitykseni mukaan meillä suomalaisessa valtamediassa linjeeraus, jonka mukaan Brexit on valtamediallemme mörkö nyt toteutumisvaiheessaan samaten kuin m eidän valtamediamme asennoitui Brexitiin mörkönä jo ennen tammi-helmikuun vaihdetta. Kyllä siinä meidänkin poliitikoillamme selittelemistä piisaisi jälkeen päin, jos ja kenties kun britit saavatkin asiansa parempaan kuntoon tulevaisuudessa verrattuna siihen mitä asiat olivat EU-jäsenyyden aikana.

Ainakin meillä Suomessa vihervasemmiston rinnalla myös Ison Rahan porvarit kaiken tietämäni mukaan ovat vankasti mukana EU-vakaumuksen rintamassa. On varsin aiheellista käyttää "rintama"-termiä, sillä niin armottoman ankaraa on suhtautuminen kaikkeen EU-kriittisyyteen meillä Suomessa. Siinä ulottuvuudessa barrikaadi sijaitsee tätä nykyä ahdasasenteisen EU-uskon ja ajattelun vapauden välissä.

Paikallaan on kartoittaa "valtamedian" koostumusta. Siihen kuuluvat selkeästi yksityisomisteiset mediayhtiöt Sanoma (Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat), Alma Media (Aamulehti ja Iltalehti sekä Kauppalehti ja Talouselämä) ja ilmeisesti myös Turun Sanomat. Edelleen Yle on ilman muuta olennaisena osana, jopa keskeisenä tukijalkana meidän mediamme EU-uskovaisessa mediakonklaavissamme. Samoin on ruotsalaisten (nykyisin Telia) omistama MTV3 eli MainosTV. Sen sijaan yksityispuolella taitaa olla niin, että Keskisuomalainen laajalti printtilehtiä omistavana mediatalona noudattaa kohtalaisen hyvin perinteistä hyvää journalistista toimintatapaa. Vai lienenkö väärässä? EU-uskovaisen median listalla sijaitsee luonnollisesti myös sosialidemokraattien äänenkannattaja Demokraatti. Tuo "luonnollisesti" johtuu siitä, että onhan lehden puoluetausta selkeästi EU-myönteinen jopa liturgisuuteen saakka.

Tuoreimpana ryytinä Brexit-keitokseen nähtiin Irlannin vaalitulos eli vasemmistolaisen ja kansallismielisen Sinn Fein -puoleen nousu kolmanneksi mahtipuolueeksi maassa. Siinä mm. meillä suomalaisilla onkin hahmottamista, kun samassa paketissa ovat sekä vasemmistolaisuus että kansallismielisyys. Semmoista yhdistelmää ei voitane kuvitella esiintyvän meidän vihervasemmistomme poliittisessa kentässä, jossa ylikansallisuus jyllää ja suomalaiskansallisuus on kuta kuinkin kerettiläisyyden asemassa. Irlannissa eli Eiressä juuri Sinn Fein saattaa osoittautua kansalliseksi yhdistäväksi voimaksi, jonka johdolla tasavalta ja Ulster yhdistyisivät. Siis Brexitin hedelmänä.

EU:n viestintädirektiivi määrää, että unioni pitää esittää myönteisessä valossa. Bexit on mediassa paha asia ja sillä siisti.

Jokaisesta maasta löytynee lauma fundamentalisteja, jotka luovat ihan oman kuplansa eu:sta, sekä vihollisuudet niiden kanssa, jotka eivät kannata eu:ta, tai ovat "liian" kriittisiä. Meilläkin someen on muodostunut tällainen fundiskupla, jotka järjestäen kieltävät kaiken negatiivisen, mikä kohdistuu eu:iin. Eikä siinä kaikki. Kuplaa puolustetaan hampaat irvessä sylkemällä vihaa ja valheita, sekä tonnikaupalla yksisilmäisiä parin rivin kommentteja, jotka ei vastaa mihinkään kysymykseen, mutta kuvaavat hyvin eu-fundiksen mielentilaa. Itse olen tyytyväinen, että saimme esimerkin, mitä ero eu:sta merkitsee, miten se tapahtuu, mitä se aiheuttaa ja myös odotan toiveikkaana, että Britannian hyvinvointi alkaa vahvistumaan ja että se toimisi esimerkkinä myös muille valtajärjestelmän surkeuden ja turhuuden.

Ylipäätään asioista on mykyään vain yksi virallinen hyväksyttävä totuus. Näkökulmaton mustavalkoinen aikakausi, sitä me elämme.

Kun meillä Suomessakin viralliset tahot hehkuttavat Euroopan Unionia länsimaisen vapauden toteutumaksi, niin sitten kuitenkin jostain syystä brittien vapaasti ilmaisema tahto erkaantua EU:sta osoittautui käytännön toteutuksen tasolla tuiki työlääksi prosessiksi. Kieltämättä Brexit on toteutuneena EU:lle mittava arvovaltatappio. Bryssel ilmeisesti katsoo olleen aiheellista tehdä Brexit-prosessin niin hankalaksi, että se hankaluus toimii muille Eu-jäsenmaille varoittavana esimerkkinä. Miten sen vapauden kanssa oikein on? Tsekkoslovakia jakaantui vaivattomasti 1990-luvulla. Neuvostoliitonkaan hajaantuminen ei johtanut niin mittaviin sotilallisiin konflikteihin kuin sitten Jugoslavian kohdalla puolestaan tapahtui. Varmaankin EU-vallanpitäjien olisi aiheellista asennoitua niin päin, että ei EU ole sekään ikuinen niin kuin ei ollut Rooman valtakuntakaan.