Sain vuosi takaperin diagnoosin skitsofreniasta. Silloin olin 22 ja sairastanut 12-vuotiaasta saakka masennusta. Apua olin hakenut 15-vuotiaana ja hoidon piiriin päässyt 17-vuotiaana.
Ensin puhuttiinkin pelkästä masennuksesta, myöhemmin dissosiaatiokin tuli kuvioihin. Kuitenkin 20-vuotiaana sain jo diagnoosin määrittämättömästä psykoosista sekä toki neuroleptilääkityksen. Jätin lääkkeet itsenäisesti pois, koska koin diagnoosini vääräksi ja sen jälkeen jouduinkin osastolle.
Nyt, pitkän kuntoutusosastojakson jälkeen, sain diagnoosin skitsofreniasta. Tosin yhä mietin, voiko diagnoosi olla oikea. Olen tällä hetkellä kuntoutustuella ja tuntuu, että lääkkeet tekee jotain pysyvää vahinkoa aivoille, kun muisti on viimeisen parin vuoden aikana huonontunut niin merkittävästi, samoin keskittymiskyky.
Haluaisin opiskella, mutta kaikki avoimen yliopiston opintokokonaisuudet on jääny kesken. Tuntuu, ettei elämä ole laadukasta, eikä mun sairaudesta tiedä kuin vain pari lähintä ystävää sekä vanhemmat. Niin paljon häpeän jotenkin sitä.
Ensin puhuttiinkin pelkästä masennuksesta, myöhemmin dissosiaatiokin tuli kuvioihin. Kuitenkin 20-vuotiaana sain jo diagnoosin määrittämättömästä psykoosista sekä toki neuroleptilääkityksen. Jätin lääkkeet itsenäisesti pois, koska koin diagnoosini vääräksi ja sen jälkeen jouduinkin osastolle.
Nyt, pitkän kuntoutusosastojakson jälkeen, sain diagnoosin skitsofreniasta. Tosin yhä mietin, voiko diagnoosi olla oikea. Olen tällä hetkellä kuntoutustuella ja tuntuu, että lääkkeet tekee jotain pysyvää vahinkoa aivoille, kun muisti on viimeisen parin vuoden aikana huonontunut niin merkittävästi, samoin keskittymiskyky.
Haluaisin opiskella, mutta kaikki avoimen yliopiston opintokokonaisuudet on jääny kesken. Tuntuu, ettei elämä ole laadukasta, eikä mun sairaudesta tiedä kuin vain pari lähintä ystävää sekä vanhemmat. Niin paljon häpeän jotenkin sitä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Muistin huononeminen voi hyvinkin johtua taudistasi, eikä lääkkeistä. Lääkkeillähän yritetään pitää tautisi paheneminen kurissa. Niiden pois jättämisestä voit joutua uudelleen osastohoitoon.
Ei pidä paikkaansa. Mitään tautia ei ole, joten sellainen ei vaikuta mihinkään. Ap:n käyttämien aineiden kuitenkin tiedetään vaurioittavan aivoja ja siten muun muassa muistia.
Lääkkeet saattavat haitata keskittymistä ja muistia.
Lievemmän lääkityksen kanssa monet skitsofreenikot pystyvät elämään aika tyydyttävääkin elämää.
On myös itsestä kiinni kuinka suhtautuu sairauteensa ja itseensä.
On pyrittävä elämään omannäköistä elämää, ei diagnoosin näköistä elämää.
Diagnoosista ei ole pakko kertoa kenellekkään jollei halua.
Minulla on yhtenä diagnoosina skitso-affektiivinen häiriö eikä se haittaa jokapäiväistä elämää.
Itsekään en tosin muille puhu diagnooseista, olen monille sanonut että minulla on ollut mielenterveysongelmia elämäni varrella.
Monesti minulle on sanottu kun olen kertonut että, ai jaa, en huomannut mitään.
Eli mielen sairaudet ja ongelmat eivät aina näy ulospäin lainkaan, tosin jos on rankka lääkitys niin sen huomaa, silloinkin yleensä vain sellainen joka osaa katsoa ja tietää lääkkeistä jotain.
Kaikki jo mennyt aika ja sen aikaiset tapahtumat, diagnoosit ym. ovat tässä vaiheessa takana päin ja tulevaisuudesta voi itse muokata sellaisen kuin haluaa.
Myös kun itse päättää pärjäävänsä kaikesta huolimatta niin aika hyvin pärjääkin. Sellainen sanontakin on että " asenne ratkaisee ".
Se on myös tärkeää jos on huomannut että lääkityksen lopettaminen vie osastohoitoon niin silloin kannattaa ehdottomasti lääkettä käyttää avohoidon puolella niin välttyy osastolta.
Monet tekevät juuri sen virheen kun tuntevat vointinsa paremmaksi niin lopettavat lääkityksen vaikka lääkkeet ovat sitä varten että vointi pysyy tasaisesti hyvänä.
Diagnooseja ei tarvitse pelätä, eikä kannatakaan, ei ne ole vaarallisia. Ei elämä lopu johonkin diagnoosiin.
Nykyään on aika paljon kuka milläkin diagnoosilla varustettuja ihmisiä, niitä vähän turhan herkästikin annetaan.
Suosittelisin sinua lukemaan muutaman kirjan. 1) Anatomy of an Epidemic (Robert Whitaker), 2) Toxic Psychiatry (Peter Breggin) ja vaikka kolmanneksi, jos vielä jaksat 3) The Drug May Be Your Problem (Peter Breggin & David Cohen). Kun tiedän paremmin aiheesta, on sinun helpompaa ja itsevarmempaa lähteä tekemään muutoksia asiaan liittyen.
sisäinen kamppailu jatkuu...
nuori opiskelee, epävarmuus tuntuu, siksi opiskelu kannattaa, jos ei ryhmässä, niin itsenäisesti
jossakin sinunkin onnen hetki on
oot tosi hyvä, että kerrot
mä menin saman läpi ja selvisin
tschemppiä!!
ehkä tulevaisuudessa...jo pian
skitsofreenikko, masentunut makaisi, istuisi laitteen viereen, joka kohdistaisi aaltoja pään alueisiin, joita pitää kehittää
ja mielialahäiriö ei olisi enää pitkä sairaus
VÄRITERAPIA
ÄÄNITERAPIA
TUNNE TERAPIA (KOSKETUS)
psykoosissa en sietänyt yhtäkään ääntä - yliherkkä
parannettuaan toisinpäin - hiljaisuus raastaa ja musiikki auttaa
Tehkää sopivaa työtä ja aikaa itselle. Ei siinä muuta terapiaa tarvita. Liika työ opiskelu perhe ja taloudelliset huolet sairastuttaa mielen.
horoskooppi merkkisi POINTTI, on kipusi kohta, mutta myös voimasi
https://madinfinland.org/skitsofrenia/
Skitsofrenia puntarissa
https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/
Psykoosilääkkeiden käyttö on ollut viime vuosina kasvussa. On arvioitu, että noin 200 000 suomalaista käyttää psykoosilääkkeitä, ja syntymäkohorttia 1997 seuranneen tutkimuksen perusteella psykoosilääkkeiden määrääminen on ulottunut Suomessa koskemaan laajamittaisesti myös lapsia. Itse asiassa niin sanotuista psykoosilääkkeistä on tullut yleislääkkeitä, joita määrätään monenlaiseen tarkoitukseen, kuten hankaliksi koettujen vanhusten ja lasten rauhoittamiseen. Tämän taustalla on se tosiasia, että psykoosilääkkeillä ei ole minkäänlaista erityistä vaikutusta psykoosiin. Kyse on todellakin yleislääkkeistä, jotka oli otettu ensin käyttöön leikkauspotilaiden rauhoittamiseksi, minkä jälkeen ne siirtyivät psykiatriaan voimakkaina rauhoittajina, jotka tuottivat potilaille lobotomiaa vastaavan tilan.
Suomessa on paljon diagnosoimattomia skitsofreenikkoja.
lääkkeet ovat olemassa oleva keino parantua
ei voi sanoa, että ovat ainoa olemassa oleva keino
mutta nykyaikainen keino kyllä
toisaalta ihmisiä on elänyt tuhansia vuosia ja mitkä olivat heidän keinonsa tuona aikana?
Ei aiemmin ollut mitään keinoja. Ihmiset elivät sairauksiensa kanssa ilman lääkityksiä. Kuka mitenkin.
Mesmer oli magnetismin perustaja, joka osasi tahdon voimallaan parantaa.
Mesmer oli puoskari, joka taitavasti vedätti herkkäuskoista yleisöään.
Mitä+aivoille+tapahtuu+kun+dopamiinin+toimintaa+estävä+lääkitys+lopetetaan?
WHO yllätti itsensä
Maailman terveysjärjestö WHO vertasi 1968 alkaen skitsofreniahoidon tuloksellisuutta yhdeksässä maassa. Oletus oli, että mitä korkeatasoisempi hoitojärjestelmä ja tehokkaampi lääkitys, sitä paremmat olisivat tulokset.
Kahden ja viiden vuoden seurantajaksot toivat selvän ja yllättävän vastauksen: mitä köyhempi maa, sen paremmat olivat hoitotulokset. Maiden väliset erot olivat suuria tarkasteltiinpa sitten oireiden poistumista tai sosiaalisen toimintakyvyn palautumista (25).
Odottamaton tulos poiki vastalauseita, epäilyksiä ja uuden tutkimuksen. WHO toteutti sen nyt 1978 kymmenessä maassa. Tutkimus tehtiin suurella tarkkuudella, jotta edellisen hämmentäville tuloksille saataisiin selitys. Seurattavaksi valittiin potilaita, joilla oli akuutti skitsofrenia ensimmäisen kerran. Diagnoosit tehtiin tarkasti länsimaisten kriteerien mukaan.
Uusi tutkimus vahvisti tarkasti edeltäjänsä tuloksen: Köyhissä maissa – Intiassa, Nigeriassa ja Kolumbiassa – kahden vuoden kuluttua toipuneita oli 64 prosenttia, vauraissa maissa 36 prosenttia. Rikkaissa maissa oli siis lähes kaksinkertainen määrä kroonistuneita kehitysmaihin verrattuna. Tutkijat eivät antaneet ilmiölle edelleenkään mitään selitystä. Erityisen hämmentävää oli, että vain 15,9 prosenttia köyhien maiden potilaista sai asianmukaista lääkitystä (26). Tutkimuksessa ilmeni vahva korrelaatio hyvien hoitotulosten ja vähäisen lääkityksen välillä. Huonoimmat tulokset olivat Moskovassa ja parhaat Agrassa Intiassa. Moskovassa lääkittiin eniten ja Agrassa vähiten.
Vuonna 1997 WHO:n tutkijat haastattelivat uudelleen kahden aiemman tutkimuksen potilaat. Kehitysmaissa enemmistö entisistä potilaista ei kärsinyt enää lainkaan psykoosioireista ja kolme neljästä oli mukana työelämässä. Maissa, joissa potilaita ei pidetty säännöllisessä lääkehoidossa, enemmistö toipui sairaudestaan ja eli hyvää elämää 15 vuoden kuluttua.
Skitsofrenian hoidon tuloksellisuudesta
Vuonna 1994 ilmestyi Harvardin yliopistossa tehty meta-analyysi skitsofrenian hoidon tuloksellisuudesta sadan vuoden aikana USA:ssa. Vuosina 1895 – 1970 pitkäaikaisseurantojen tulokset selvästi paranivat. Vuodesta 1970 alkaen hoitotulokset nopeasti huonontuivat 1800- luvun lopun tasolle (24).
Suomalais- Australialainen tutkimusryhmä Jääskeläinen ja muut tarkasteli 2013 kaikkia maailmassa eri aikoina julkaistuja tutkimuksia, joita on tehty skitsofreniasta toipumisesta. He tutkivat nimenomaan hoidossa olleiden funktionaalista toipumista eli toipumista tavallisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Valtaosa aineistosta oli Euroopasta ja Yhdysvalloista.
Heidän pääkysymyksen oli: “ kuinka moni hoidettu on toipunut eri aikoina?” Harva toipui.
1941 – 1955 toipui vielä 18 prosenttia. Siitä tulos on hiipunut nykyiseen 6 prosenttiin. Hoitotulokset ovat huonoja ja ne ovat selvästi huonontuneet nykylääkityksen käyttöaikana. Tämäkin tutkimus vahvisti WHO:n havainnon: Kehitysmaissa tulokset olivat parempia kuin vauraissa maissa.
Lännessä paranee syövästä paremmin ja entisissä kehitysmaissa taas mielialahäiriöistä.
Moninainen kysymys. Yksilö ei voi tietää kaikkia syitä, sillä vastaukset ovat yhteiskunnallis-sosiaalisia.
Toki ykynetti auttaa, muuten istuisimme yksin keksimässä maail,man uudelleen.
Ihmetyttävät tiedemiehet, miten hitossa ovat onnistuneita keksimään tabletteja, sillä kun asettaisin itseni siihen, niin enpä keksi mitään.
Psykoosin syytkin moninaisia.
Tieteen paradoksi, että kaiken tiedetyn keskellä, silti ei voi tietää syyn.
Kuitenkin parempi on tietää kuin olla tietämätön, koska tieto parantaa.
Opiskella siis molempia koulukuntia - Länsi ja Itä. Kaksi on enemmän kuin yksi.
Itse hybridisoisin.
Ei voi myös tietää kaikkien ihmisten psykooseista. Että minulla oli skitso, ei kerro muiden skitsojen laadusta.
Lääkäri, voi sanoa, olisi päässyt vertailemaan erilaisia sairauksia. Se on rikkaus.
POJAT EIVÄT VOI OTTAA TIETOA VALMIIKSI ANNETTUNA.
Jokainen mies tahtoo olla SUURIN LEIJONA.
Terve on hän, joka luopuu egostaan ajoissa.
Se tarkoittaa myös sitä, että osaa jakaa itsestään muille.
Pojat ensin testaavat mitkä maailman totuudet ovat tosia.
Tosin jokaisella on oma polkunsa kulkea.
Tytöt eroavat pojista kehityksessä.
Poika voi tyrmätä jotkut totuudet ja kunnes itse ei vakuuttuu, niin eipä ole muuta oppimista.
Jokaisella ihmisellä on joku rooli elämässä.
Opitaan, mikä se rooli on.
Jokainen mies on Leijoa kuningas, niin jokainen tahtoo kantaa itse oman hedelmänsä.
Siinä mielessä miehen ehkä on vaikeampi jakaa muiden kanssa kuin naisten.
Mies jakaa helposti naiselle asioitaan kuten äidilleen.
Kunnes kypsyy sukupuolisesti.
Vaikeat kuviot - äiti, sukukypsyys, koulupakko...ym
Niin on, olet aiivan oikeassa.
Suomi24-chatissa on aivan yhtä oikeita mielipiteitä.
Kun haluan kuulla sinusta, enhän kuule,
menen sinne. Eikö
Historia on olemas.
Kutsun ne jotka loi suomen,
ni ne vie suomen pois.
Jäljelle jaa vain kela.
Ja mr. aseenkantajat.
Mä en enää osta tänne
englannin kieltä,
en käännöksiä siihe.
Leikkikää et ootte
neroja. Ette nykkää
huomaa, kuka tekee
mitäki. Vain tappajat
noteraataa.
No, otan yksitellen
hyviä OMIA projektejani
pois ja tänne jää vain
...minulta piiloutumiskykyiset
sori. ei tää ny voi olla näi.
"et sää o mittää!"
nooh, ei se heti tapahdu.
noksun saaminen pois
salosta oli vaikeaa.
kaikki operaatiot
vie aikansa.
t. venjajan röllit
Kannatan uuden maan
nimeä
yhtälö
mull, ja sul
ei
vain mul
vain mul
aina mul