Olen voinut pitkään huonosti ja ollut onneton enkä kertonut siitä miehelleni koska ajattelin ettei häntä kiinnosta. Ja olin oikeassa lopulta laitoin pari viikkoa sitten viestin ja kerroin kuinka paha olo minulla on ja miten paljon olen itkenyt. Niin hän vastasi suruhymiöllä!! 😟Eikä sen jälkeen koko asiasta ole puhuttu sanaakaan ei edes kysynyt olenko kunnossa.
En ymmärrä miestäni
Anonyymi
58
884
Vastaukset
- Anonyymi
Se on joillekin vaikea puhua tunteista.
- Anonyymi
Jos joskun alan kiinnostua vastakkaisesta sukupolesta, ehkä vuosien päästä, niin miehen pitää olla sujuvapuheinen. En jaksa enää muunlaista ihmistä yksityiselämässäni.
- Anonyymi
Ei se edes yritä. Olen monta vuotta yrittänyt puhua. Päättynyt siihen että toinen vaikenee ja ei suostu puhumaan. Olen vain padonnut kaiken vain sisälleni. Helpompaa niin. Koskaan ei oikein olla oltu samalla tasolla kommunikaatiossa. Tympii vain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se edes yritä. Olen monta vuotta yrittänyt puhua. Päättynyt siihen että toinen vaikenee ja ei suostu puhumaan. Olen vain padonnut kaiken vain sisälleni. Helpompaa niin. Koskaan ei oikein olla oltu samalla tasolla kommunikaatiossa. Tympii vain.
Onko sinulla ketään muita kenelle puhua? Asioiden patominen sisälle on todella raskasta kuitenkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se edes yritä. Olen monta vuotta yrittänyt puhua. Päättynyt siihen että toinen vaikenee ja ei suostu puhumaan. Olen vain padonnut kaiken vain sisälleni. Helpompaa niin. Koskaan ei oikein olla oltu samalla tasolla kommunikaatiossa. Tympii vain.
Itsellä kokemus samanlaisesta ja se kyllä repii ja paljon. Liian kauan jaksoin sitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko sinulla ketään muita kenelle puhua? Asioiden patominen sisälle on todella raskasta kuitenkin.
Onhan se. Kyllä mä nyt voisin omasta omista olostani varmasti muiden ihmisten kanssa puhua. Monet läheisistä varmasti vaistoaa sen vaikka mitään en sanoisi. Mutta en meidän parisuhteen välisistä asioita puhu kellekään ystäville tai perheen jäsenille kun ne pitäisi puhua keskenään läpi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsellä kokemus samanlaisesta ja se kyllä repii ja paljon. Liian kauan jaksoin sitä.
Kyllä se repii. Olisi varmaan pitänyt kuunnella omaa oloaan kun viikkoa ennen häitä epäröin.
- Anonyymi
Ompa välinpitämätön mies. Autisti.
- Anonyymi
Niin varmasti on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin varmasti on.
Ei ole autisti.
- Anonyymi
Miksi et ole kertonut ja vieläpä ihmettelet?
Minusta tuollainen viestittely on osoitus äärimmäisestä epäluottamuksesta ja loukkaavaa!
Toisaalta, miehesi olisi pitänyt havaita olotilasi kertomattakin.
Joku tuossa jutussasi mättää!- Anonyymi
Kertonut mitä. Jos mies näkee minut itkemässä ja menee silti nukkumaan. Eikä edes kysy mikä on. Niin ei siinä oikein tee mieli alkaa avautumaan. Enkä usko että hän viestistä loukkaantui on ollut aivan normaali sen jälkeen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertonut mitä. Jos mies näkee minut itkemässä ja menee silti nukkumaan. Eikä edes kysy mikä on. Niin ei siinä oikein tee mieli alkaa avautumaan. Enkä usko että hän viestistä loukkaantui on ollut aivan normaali sen jälkeen.
Kertonut mitä? Jotkut asiat tai tai tilanteethan sinua riipovat! Jos et kykene puhumaan niistä niin syytä itseäsi!
Myöskään kun tiedossa ei ole historiaa niin on mahdotonta päätellä miksi tilanne on kehittynyt tuollaiseksi.
Minun on mahdotonta kuvitella tuollaista asetelmaa!
Jostakin syystä miehesi vaikuttaa hyvin umpimieliseltä. Onko kokemus koulinut vai onko se perusluonteessa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertonut mitä? Jotkut asiat tai tai tilanteethan sinua riipovat! Jos et kykene puhumaan niistä niin syytä itseäsi!
Myöskään kun tiedossa ei ole historiaa niin on mahdotonta päätellä miksi tilanne on kehittynyt tuollaiseksi.
Minun on mahdotonta kuvitella tuollaista asetelmaa!
Jostakin syystä miehesi vaikuttaa hyvin umpimieliseltä. Onko kokemus koulinut vai onko se perusluonteessa?No se on sinun ongelmasi. Ethän edes tiedä mitä siinä viestissä oli. Se oi hyvin ystävällinen eikä syyttänyt häntä mistään.Kyllä me muuten puhutaan mutta ne vaikeat asiat jää yleensä käsittelemättä.Perusluonne ei ole mitenkään muuten umpimielinen. Ei vain osaa. Ja jos luet ketjua niin tuollahan lukee että olen yrittänyt aikasemmin monesti puhua ilman että se onnistuu. Menee lukkoon.Mutta kyllä siitä viestistä oli hyötyä niin kuin sanoin tuolla myöhemmin viime yönä rupesi kyselemään vointiani yms..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertonut mitä? Jotkut asiat tai tai tilanteethan sinua riipovat! Jos et kykene puhumaan niistä niin syytä itseäsi!
Myöskään kun tiedossa ei ole historiaa niin on mahdotonta päätellä miksi tilanne on kehittynyt tuollaiseksi.
Minun on mahdotonta kuvitella tuollaista asetelmaa!
Jostakin syystä miehesi vaikuttaa hyvin umpimieliseltä. Onko kokemus koulinut vai onko se perusluonteessa?Ja kyllä syytä on myös minussa. En koskaan väittänyt että ei olisikaan. Parisuhteessa aina kaksi osapuolta.
- Anonyymi
Olet voinut pitkään huonosti ja ollut onneton. Se ei ole tervettä.
Ja sitten kerrot miehelle viestillä mikä sun elämässä on pielessä. Siis oikeestiko?
Jos se sua masentava juttu johtuu sun miehestä ja on sille arka kohta, niin sitä suuremmalla syyllä, onhan se sille aivan hirvee paikka lähtee sitä aukomaan oma-aloitteisesti. Sun se aloitus olis pitänyt tehdä sillon ku mies tuli duunista kotiin.
Sä olet kuukausia allapäin ja aivan taatusti mies on monta kertaa kysynyt mikä on.
Nyt sun alakulo on saanu jo miehenkin masentuun.. Sen on pakko sulkee sut pois näköpiiristä, että pysyis ees itte työkykyisenä, ei se ikuisesti jaksa kattoo sun itkemistä, siltä menee mielenterveys myös.
Jos sua masentaa ja itketyttää viikkotolkulla, ja sä tiedät mikä sen itkun ja masennuksen aiheuttaa, etkä korjaa itte asiaa/jos sä et tiedä mikä sua itkettää, niin kummassakin tapauksessa sun pitäis hakee apua terkkarilta.
Tollanen pitkään jatkunut itkeskely ei oo sun miehen korjattavissa. Se on sun mies, ei sun mielenterveyshoitaja.- Anonyymi
Kuka on puhunut kuukausista. Eikä Ole kysynyt. Ja mistä tiedät oliko mieheni duunissa . Elköö oletteko mitään mitä ette tiedä.Kysymys pitemmästä ongelnadta meidän välillä. Eikä ole nähnyt kuin pari kertaa itkevän. Hoidan kaiken ja mitä pitää ja olen perus iloinen ja en ole masentunut tämä asia vain ahdistaa.
- Anonyymi
Ja jatkossa en kerro edes viestillä mikä on. Enkä kyllä tännekään enää avaudu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja jatkossa en kerro edes viestillä mikä on. Enkä kyllä tännekään enää avaudu.
Sitä paitsi tämä toimi. Johan joku alkoi kysellä että tiedäthän että voit puhua minulle ihan mistä vaan, ihan milloin vaan. Että näin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuka on puhunut kuukausista. Eikä Ole kysynyt. Ja mistä tiedät oliko mieheni duunissa . Elköö oletteko mitään mitä ette tiedä.Kysymys pitemmästä ongelnadta meidän välillä. Eikä ole nähnyt kuin pari kertaa itkevän. Hoidan kaiken ja mitä pitää ja olen perus iloinen ja en ole masentunut tämä asia vain ahdistaa.
Teidän välillänne on pitkään jatkunut ongelma.
Poistuuko se hiljaa olemalla tai itkemällä?
Poistuuko ongelma sillä, että mies kysyy miten sinä voit?
Ei poistu. Tee sinä asialle jotain. Seuraavan kerran kun mies tulee kotiin ja menee nukkumaan, mene miehen viereen sänkyyn ja puhu sille mikä mieltäsi painaa.
Jos mies ei vastaa sinulle mitään, niin sekin on vastaus.
Jos ongelmasi on miehen teot tai käytös, ymmärrän hyvin jos mies ei halua tai kykene puhumaan asiasta. Sinun se ratkaisu on tehtävä, joko pääset asian yli, tai teet jotain.
Mutta en oleta mitään, kun ei saa olettaa mitään.
Kerron omasta elämästäni. Isäpuoleni oli alkoholisti. Hyvä mies selvinpäin ja yhtä hyvä mies humalassa, mutta aina rahaton, kännissä tai krapulassa kuljeksiva haamu. Siihen viinan himoon auttanut mikään muu kuin kuolema, monet katkaisuhoidot kävi läpi. 30 vuotta äitini heitti täysin hukkaan itkiessä ja kärsiessä. Eli kaikki vuoden pennejä laskien tyhjiä pulloja kauppaan vieden ja toisen juomista seuraten. Kun isäpuoli kuoli, äidiltä meni kaikki. Ei ollut enää vahdittavaa, ei mitään sisältöä elämässä, ei tiennyt mitä eläkkeelläänkään tekisi kun kukaan ei ollut juomassa sitä pois. Löysi kuitenkin ongelmaan ratkaisun. Äitini oli täysraitis isäpuolen kuolemaan saakka. Sen jälkeen alkoi käydä Alkossa, toi samat lastit kuin isäpuolen eläessä ja otti perskännit päivittäin. Äitini kuoli alkoholistina.
Elämä on just sellaista millaiseksi me itse sen rakennamme ja millaisen sen annamme olla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Teidän välillänne on pitkään jatkunut ongelma.
Poistuuko se hiljaa olemalla tai itkemällä?
Poistuuko ongelma sillä, että mies kysyy miten sinä voit?
Ei poistu. Tee sinä asialle jotain. Seuraavan kerran kun mies tulee kotiin ja menee nukkumaan, mene miehen viereen sänkyyn ja puhu sille mikä mieltäsi painaa.
Jos mies ei vastaa sinulle mitään, niin sekin on vastaus.
Jos ongelmasi on miehen teot tai käytös, ymmärrän hyvin jos mies ei halua tai kykene puhumaan asiasta. Sinun se ratkaisu on tehtävä, joko pääset asian yli, tai teet jotain.
Mutta en oleta mitään, kun ei saa olettaa mitään.
Kerron omasta elämästäni. Isäpuoleni oli alkoholisti. Hyvä mies selvinpäin ja yhtä hyvä mies humalassa, mutta aina rahaton, kännissä tai krapulassa kuljeksiva haamu. Siihen viinan himoon auttanut mikään muu kuin kuolema, monet katkaisuhoidot kävi läpi. 30 vuotta äitini heitti täysin hukkaan itkiessä ja kärsiessä. Eli kaikki vuoden pennejä laskien tyhjiä pulloja kauppaan vieden ja toisen juomista seuraten. Kun isäpuoli kuoli, äidiltä meni kaikki. Ei ollut enää vahdittavaa, ei mitään sisältöä elämässä, ei tiennyt mitä eläkkeelläänkään tekisi kun kukaan ei ollut juomassa sitä pois. Löysi kuitenkin ongelmaan ratkaisun. Äitini oli täysraitis isäpuolen kuolemaan saakka. Sen jälkeen alkoi käydä Alkossa, toi samat lastit kuin isäpuolen eläessä ja otti perskännit päivittäin. Äitini kuoli alkoholistina.
Elämä on just sellaista millaiseksi me itse sen rakennamme ja millaisen sen annamme olla.Ei poistu. Ja ehkä tästä saa väärän kuvan olen yrittänyt puhua ja puhua aikasemmin. Nyt en enää vain jaksa yrittää. Siksi ehkä viestillä yritin että jos se olisi hänelle helpompi keino tuoda tunteita esille. Ehkä minun täytyy vain mennä itseeni ja yritää selvitä yksin ilman että rasitan muita.
- Anonyymi
Onpa ristiriitaista.
Olet voinut huonosti pitkään ja ollut onneton pitkään .. etkä sittenkään ole ollut,
koska olet perusiloinen. Mitä nyt pari kertaa tirauttanut kyyneleen.
Suuri huokaus ja voivoi, kannattaisi heti jo aloituksessa kertoa että ei se nyt sittenkään niin iso juttu ollut se miehen "teko" joka itkettää kuin mielessäsi kuvittelit.
Sellaista se parisuhde on. Välillä tulee pettymyksiä ja välillä paistaa aurinko. Joko siihen sopeutuu tai toteaa että tämä oli tässä, tai sitten hoksaakin ettei koko maailma kaadu vaikka vähän eripuraa onkin, tirauttaa ne pari kyyneltä, sanoo anteeksi tai kertoo eleillään että nou hätä kaikki ok, ja jatkaa eteenpäin kimpassa.
Ihmiset on yleensä mitä on ja oppivat itsekseen, siis fiksut oppivat, parisuhteen myötä pehmenemään tai jämäköitymään riippuen kumpaa sorttia ovat luonteeltaan. Mitä enemmän yrittää ulkopuolelta toista väkisin muuttaa mieleisekseen, niin sitä huonomman lopputuloksen saa aikaan.- Anonyymi
Siis Mies nähnyt itkevän muutamia kertoja. Ihminen voi olla myös perusiloinen arjessa vaikka isot asiat painavat mieltä. Itkeä yksin ja vaihetta olematta masentunut. Mutta en oleta että kukaan ymmärtää. En osaa ehkä tuoda asiaa esille tarpeeksi hyvin. Arvostelkaa vain.
- Anonyymi
Ja tiedän kyllä mitä parisuhde on. En ajatellut että minun täytyy aloitukseen kirjoittaa koko 10 vuotinen suhteen historia ja kaikki kokemukset. Onko se toisen muuttamista kun yrittää puhua vaikeista asioista tai viestiä tai ihan mitä tahansa keinoa. Aina joka paikassa toistetaan puhukas puhukaa ja puhukaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis Mies nähnyt itkevän muutamia kertoja. Ihminen voi olla myös perusiloinen arjessa vaikka isot asiat painavat mieltä. Itkeä yksin ja vaihetta olematta masentunut. Mutta en oleta että kukaan ymmärtää. En osaa ehkä tuoda asiaa esille tarpeeksi hyvin. Arvostelkaa vain.
Mä ymmärrän. Tää on tällänen sivusto, missä ihmiset on jotenkin tosi kylmiä.
Se tuntuu pahalle, kun itse on vereslihalla ja haluaa jonkinlaista vertaistukea.
On käsittääkseni aika yleistä, ettei miehet osaa lohduttaa, etenkin jos kyse on sellasesta abstraktimmisesta surusta ja alakulosta. Ne on sellasia ratkaisukeskeisempiä enemmän. Oot varmaan aika herkkä, ja pitkälle päästäis, jos miehesi vain kuuntelisi, olisi tukena ja lohduttaisi.
Elämä on tämmöstä, toiset meistä kokee ne tummat sävyt tosi voimakkaasti. En osaa neuvoa mitä tehdä. Mutta et ole yksin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä ymmärrän. Tää on tällänen sivusto, missä ihmiset on jotenkin tosi kylmiä.
Se tuntuu pahalle, kun itse on vereslihalla ja haluaa jonkinlaista vertaistukea.
On käsittääkseni aika yleistä, ettei miehet osaa lohduttaa, etenkin jos kyse on sellasesta abstraktimmisesta surusta ja alakulosta. Ne on sellasia ratkaisukeskeisempiä enemmän. Oot varmaan aika herkkä, ja pitkälle päästäis, jos miehesi vain kuuntelisi, olisi tukena ja lohduttaisi.
Elämä on tämmöstä, toiset meistä kokee ne tummat sävyt tosi voimakkaasti. En osaa neuvoa mitä tehdä. Mutta et ole yksin.Kiitos sentään joku ymmärtää.
- Anonyymi
Aika tyypillisen oloinen mahdollisesti tulevan avioeroparin kertomus. Teillä ei näytä olevan tunneyhteyttä. Sinä ap haluat puhua tuntemuksistasi ja miehesi vaikuttaa, anteeksi kovasti kun tulkitsen, tunnekylmältä. Toki voit tehdä niin kuin jotkut tuossa neuvoo eli sopeutua ja vaieta tunteistasi. Vähitellen erkaannut miehestäsi henkisesti, sitten kohta et kaipaa kosketusta ja tottakai sinun hyvinvointisikin vuoksi on pakko jollekin asioita purkaa ja valitettavasti hän ei ole miehesi ja kohta huomaat ettei teillä ole mitään muuta yhteistä kuon väljähtänyt liitto ja kulissit. Muut syyttää sinua, ihmettelen miksi. Sinähän yrität toimia järkevästi kerrot miehellesi miltä tuntuu ja usko pois, vaikka usramminkin kerrot niin jos mies vetäytyy niin fiksuna vähitellen ymmärrät olla enää yrittämättä. Surullistahan se on, mutta eniten ihmetyttää että miehet ei tee mitään tuossa tilanteessa. Joo, täälläkin kommentoivat etteivät osaa, tiedä ym. Siis mitä helvettiä, jos ei osaa niin miksei voi opetella. Haluttomuutena mä tuon näen. Alottajan ainoa vaihtoehto on mennä suht pikaisesti tetapiaan miehensä kanssa ja se voi auttaa tai olla auttamatta, riippuen haluaako tai kykeneekä miehesi apua vastaan ottamaan. Jos muutosta ei tapahdu järkevissä ajoin (toki sun itekin täytyy hommia tehdä) niin älä jää pitkäks aikaa odotteleen, olos vaan huononee.
- Anonyymi
Kirjoita ja etsi seksiseuraa muista.
- Anonyymi
Ei hän ole tunnekylmä. Mutta jotenkin olen myös huolissani hänestä itsestään kun hän ei puhu vaikeuksia kenenkään ei ystäville ei perheelle olen käytännössä ainut jolle voi yrittää edes. Kyllä me fyysisesti olemme hyvin läheisiä ja ei ole varmaan sellaista päivää jolloin on oltu yhdessä ettei hän olisi minua suukottanut, halailut ja pitänyt kainalossa. Se on vain se kun kaipaat hädänhetkellä ja kun on paha olla ja pitäisi jollekin puhua niin silloin kun eniten kaipaa syliä toinen vetäytyy eikä osaa tulla lähelle mikä tuntuu pahalta. Enkä koe että missään eron partaalla olisimme. Tiedä sitten onko kirjoittamassa totta että alanko voida niin huonosti että jossain vaiheessa niin käy.
- Anonyymi
Minä töksäytän suoraan jotain sillon harvoin kun puhun. En oo koskaan ollu mikään hyvä puhumaan.
Tajuun kyllä että monet elää tunteella, mut mä olen realisti ja asiapainotteinen.
Esmes halusin lapsia parikymppisenä ja kun niitä ei kuulunut mentiin tutkimuksiin. Tilanne on mikä on, mulla ei tule ikinä oleen itsetehtyä lasta. Mä pääsin siitä yli vuorokaudessa. Se on fakta ja se siitä. Mun mies pääsi yli viikossa, totes että meillä on niin paljon muuta, ei senkään maailma kaadu sillä siihen ettei oo omaa.
Kun joku tuttu tai sukulainen kysyy oottekste ajatelleet lapsia tehdä, töksäytän, ajateltiin mut kun mulla ei oo kohtuu ollenkaan niin vähän vaikee tehdä. Kysyjät menee järjestään kipsiin, mulle se on pelkkä fakta. Ei siinä sen ihmeempää puhumista oo.
Mun mies on ottanu mut tällasena, hyväksyy mut yhä 100% ja rakastaa mua sellasena kuin mä oon. Ja mä sitä just sellasena kuin se on, hirveenä hölisijänä joka on aina äänessä. On kiva kuunnella sen juttuja ja olla siinä vieressä hiljaa.
Jos teillä läheisyyttä sun muuta on, eikä erookaan oo tulossa, onko mahoton aatella, että sä hyväksyt sun miehen sellasena ku se on omana ittenään. Lopettaisit sen yhden ongelman aattelun kokonaan ja menisit eteenpäin.- Anonyymi
Tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka itse ajattelee, tuntee ja toimii omalla tavallaan ja jonka mielestä muidenkin niin pitäis toimia. Aika harva selviää lapsettomuuden tuskasta yhessä päivässä ja se, että toitotat, että thats it ei ainakaan paranna sellaisesta kärsivien oloa. Sinä vaikutat tosiaan järki-ihmiseltä, sinullakin saattaa silti olla se kipeä kohta, joka vetää alas. Se, että ihminen ei saa tunteillensa vastinetta ei ole mikään pikku juttu. Eikö parisuhde nimenomaan eroa muista ihmissuhteista siinä, että siinä on henkinen ja fyysinen yhteys. Jos toinen jää tuntemuksineen vajaaksi suhteessa niin aikaa myöden se nakertaa suhteen. Se, että sen yrittää ohittaa niinkuin sinä neuvot on juuri sitä toimintaa, että laitetaan pää pensaaseen ja vaietaan asia kadonneeksi ja oikeasti harva asia elämässä häviää sillä. Se, että toinen on tietoinen asiasta niinkuin tuossa ap:n asiassa näyttää olevan niin se on myös toisen ihmisen asia silloin yrittää löytää ratkaisua asiaan eikä sitten vuosien jälkeen ap:n lähtiessä miettiä, että miksen tehnyt toisin. Ihmiset on vajavaisia ja inhimillisiä heikkouksineenkin, mutta meillä on myös kyky korjata toimintaa ja virheitä toista kohtaan niin halutessamme ja aina se ei ole helppoa, mutta saattaa olla kannattavaa. Voisi sanoa myös, että joku joka päivässä on käsitellyt lapsettomuuden voi joutua tuon asian jossain vaiheessa elämäänsä rankemminkin kohtaamaan, en tietenkään toivo tätä kellekkään enkä halua maalata piruja seinille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka itse ajattelee, tuntee ja toimii omalla tavallaan ja jonka mielestä muidenkin niin pitäis toimia. Aika harva selviää lapsettomuuden tuskasta yhessä päivässä ja se, että toitotat, että thats it ei ainakaan paranna sellaisesta kärsivien oloa. Sinä vaikutat tosiaan järki-ihmiseltä, sinullakin saattaa silti olla se kipeä kohta, joka vetää alas. Se, että ihminen ei saa tunteillensa vastinetta ei ole mikään pikku juttu. Eikö parisuhde nimenomaan eroa muista ihmissuhteista siinä, että siinä on henkinen ja fyysinen yhteys. Jos toinen jää tuntemuksineen vajaaksi suhteessa niin aikaa myöden se nakertaa suhteen. Se, että sen yrittää ohittaa niinkuin sinä neuvot on juuri sitä toimintaa, että laitetaan pää pensaaseen ja vaietaan asia kadonneeksi ja oikeasti harva asia elämässä häviää sillä. Se, että toinen on tietoinen asiasta niinkuin tuossa ap:n asiassa näyttää olevan niin se on myös toisen ihmisen asia silloin yrittää löytää ratkaisua asiaan eikä sitten vuosien jälkeen ap:n lähtiessä miettiä, että miksen tehnyt toisin. Ihmiset on vajavaisia ja inhimillisiä heikkouksineenkin, mutta meillä on myös kyky korjata toimintaa ja virheitä toista kohtaan niin halutessamme ja aina se ei ole helppoa, mutta saattaa olla kannattavaa. Voisi sanoa myös, että joku joka päivässä on käsitellyt lapsettomuuden voi joutua tuon asian jossain vaiheessa elämäänsä rankemminkin kohtaamaan, en tietenkään toivo tätä kellekkään enkä halua maalata piruja seinille.
"Eikö parisuhde nimenomaan eroa muista ihmissuhteista siinä, että siinä on henkinen ja fyysinen yhteys. Jos toinen jää tuntemuksineen vajaaksi suhteessa niin aikaa myöden se nakertaa suhteen. " Tämä on niin totta. Sitä juuri pelkään.
- Anonyymi
Mun mielestä puhumattomuus ei ole pään laittamista pensaaseen tai maton alle hautaamista. Puhe on tyhjää sananhelinää, voi luvata ja sanoo vaikka mitä, teot merkkaa.
99% asioista niin kotona, kaveripiirissä kuin duunissa on mulle ok yhdellä puhumiskerralla. Ei mun tarttee asiasta jauhaa ees taas vuosikausia. Kaveripiirissä mä oon nähnyt sitä miten ihmiset jaksaa jankuttaa ja toistaa ittestään selvyyksiä.
Kun ottaa tapahtuneet sellasenaan, voi elää eikä märehtii vuoskausia jotain miks se teki silleen noin tai näin. Pitää osata mennä eteenpäin. Tää on mun mielipide.
Toi että mullekin löytyy joku juttu joka vetää alas.
Mua on vetäny moni juttu alas mut en mä jää maahan makaamaan.
Mun pikkuveljen kuolema, se tuntu helvetin pahalta, mä en mahda sille mitään vaikka kuolisin itte. Mä muistan pikkuveljee päivittäin, muistan mitä kaikkee me tehtiin yhdessä ja oon kiitollinen siitä että mulla oli veli, en muistele sen kuolemaa vaan sitä mitä meillä oli.
Parisuhteessakin voi aatella sitä mitä on, eikä koko aika sitä mitä ei oo.- Anonyymi
Tottakai jokainen käsittelee asiat omalla tavallaan se on jokaisen oikeus. Itselläni kestää hyvinkin kauan prosessoida omia tunteita mutta en niistä pahemmin muiden kanssa puhu.
- Anonyymi
On sanattomia tapoja viestiä. Kehonkieli, katseet, kosketus, ilmeet, eleet ovat monesti arvokkaampia tunnetilojen tulkkeina kuin puhe.
Aloittajan tapauksessa pariskunnan välit ovat hyvät, on kosketusta, hellyyttä suudelmia ja haleja päivittäin. Siitä huolimatta vaimo voi huonosti ja kokee pitkäaikaista mielipahaa jostain.
Mies on poissa, vaimo lähettää miehelle ystävällisen tekstiviestin vuosikausia kaihertaneesta ongelmasta. Mies vastaa suruhymiöllä, eli on suruissaan siitä miltä vaimosta tuntuu.
Kun mies palaa reissustaan, vaimo itkee, mies ei lohduta vaan menee suoraan sänkyyn. Tämä sänkyyn meneminen kertoo miehen täydellisestä väsymisestä kyseisen ongelman jälleen kerran aiheuttamaan tilanteeseen. Hänellä ei ole vaimolle avaimia eikä ratkaisua asiaan. En usko että mies on nukahtanut, hän suree tilannetta omalla tavallaan, mutta ei jaksaisi enää koko juttua käsitellä.
En usko että mies muuttuu, hän on joko sinut menneisyyden kanssa tai ei vain jaksa koko juttua. Mikäli aloittaja ei pääse tästä parisuhdetta hiertävän asian yli, ongelma syö aloittajan elävältä.
Uhriutuminen ja itsesäälissä rypeminen on ikävä tapa heittää parisuhde ja oma elämä hukkaan. - Anonyymi
....Se, että ihminen ei saa tunteillensa vastinetta ei ole mikään pikku juttu.....
Aloittaja sanoo kommentissaan, että heillä on päivittäin hellyyttä, koskettelua sun muuta kainalossa oloa, joten saahan aloittaja tunteilleen vastinetta!!!! - Anonyymi
Ei täällä kannata ongelmistaan kertoa myötätunnon , kannustuksen tai hyvien neuvoen toivossa.Muuta ei saa kuin paskasateen niskaansa ja olo n kuin syytetyn penkillä ja takuulla entistäkin kurjempi kun palstan kaikkitietävät ovat vähän terapioineet.
- Anonyymi
Olen ihan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, pelkkää höykytystä täältä pääasiassa saa. Alotuksenkin todennäkösesti on kirjoittanut trolli ja ehkä jopa mies, joka sitten kertomusta muuttaa pala palalta ihmisten vastaillessa. Voisin neuvoa oikeasti epätietoisille hyvän palstan, mutta en viitsi, jottei tuo ääliöporukka tunkee sinnekin palstalle, tosin onhan siellä joku joka lahjaakkuksiaan käyttää stalkkerointiin eli selville saa, mutta säästän etsimisen vaivan apua tarvitseville, sitä on kuitenkin saatavilla.
- Anonyymi
Osaatko lainkaan puhua tunteistasi miehellesi vai kommunikoitko vain viesteillä?
- Anonyymi
En pysty vastaamaan ap:n puolesta, joten vain kommenttina tulee mieleen, että ap:n puolisohan voi olla tunnetilanteissa vetäytyvä, ts. jos toinen yrittää avata tunteita niin toinen vetää kuoren väliin ja tämähän ei välttämättä näy sanallisesti vaan ihmisen viestinnästä suuri osa on ilmeitä, eleitä ym. Joillekin voi olla helpompaa viestillä aaia ilmaista. Ite tykkään oikeestaan aaiassa kuin asiassa keskustella kasvokkain, sillä juuri se että näkee toisen eleet ym.kertoo paljon enemmän ja auttaa ymmärtämään asioita paremmin sekä tietty antaa mahdollisuuden lisäkysymyksilke, jos on rauhassa aikaa. Viestit on aina enempi tulkintaa.
- Anonyymi
" Voisi sanoa myös, että joku joka päivässä on käsitellyt lapsettomuuden voi joutua tuon asian jossain vaiheessa elämäänsä rankemminkin kohtaamaan, en tietenkään toivo tätä kellekkään enkä halua maalata piruja seinille"
Heitit mulle tollasen kommentin.
Avaatko vähä tarkemmin mitä sä tolla tarkotat.
Mulla on ikää nyt vasta 29 vuotta, mut missä kohtaa tää oman lapsen puuttuminen mulle tän kovemmin kolahtais ku mitä se on tähän mennessä tehny?
Mulla on ympärillä mun siskon lapset, mun miehen sisarusten lapset, mun serkkujen ja ystävien lapsia. Mä voin kouluttautua vaikka nuoriso-ohjaajaks tai alkaa vetään lasten urheilupiirii. Ei muksun oo pakko olla just mun itteni maailmaan työntämä jotta mä voin olla niille hyvä ja rakastava aikuinen.
Sä lähit hakeen perspektiiviä siitä mitä elämä vois mahd. heittää mun eteen.
Monilla ihmisillä ei oo jalkoja tai käsii, jotkut on sokeita tai kuuroja, monet tosi älykkäät ihmiset elää cp-vammasen kehossa eikä pysty itte liikkuun eikä tekeen oikeesti mitään ilman ulkopuolista avustajaa.
Mun mielestä heillä on aika helvetin paljon suuremmat ongelmat ku mulla ikinä. Kaikki respectit noille tyypeille.
Jos mä en pääsis liikkuun yhtään, se olis se kohta missä mun elämän halu loppuis nopeesti, mutta sillonkin mä etsisin kaikin tavoin keinoo millä saisin päätettyy homman eutanasiaan. Pitääpä pistääki korvan taakse tää mitä jos ja tehä asialle jotain.
Jos tarkotit sitä, että mun mies etsii sellasen naisen joka voi tehdä lapsia, niin mun mies on vapaa meneen. Parisuhde ei oo meillä vankila, me ollaan yhdessä siksi kun molemmat haluu olla toistensa kans, ei meistä väkisin kumpikaan tässä oo.
Tossa on mun näkökanta lapsettomuuteen ja oikeestaan koko elämään.- Anonyymi
No enpä taida jaksaa lähteä vastaustani sulle enempiä selitteleen täällä. Mutta vähän vitsillä sanosin, että kun sanot että onhan sun siskolla lapsia ja tämän miehen sisaruksilla lapsia, että onhan sun siskollasikin mies ja siskon miehen sisaruksilla ehkä lapsia eli ethän sä miestäkään tartte, sillä onhan sun siskolla mies ja siskon miehen sisaruksilla ehkä mies ym.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No enpä taida jaksaa lähteä vastaustani sulle enempiä selitteleen täällä. Mutta vähän vitsillä sanosin, että kun sanot että onhan sun siskolla lapsia ja tämän miehen sisaruksilla lapsia, että onhan sun siskollasikin mies ja siskon miehen sisaruksilla ehkä lapsia eli ethän sä miestäkään tartte, sillä onhan sun siskolla mies ja siskon miehen sisaruksilla ehkä mies ym.
Camoon, älä nyt viitti olla noin kehittymätön.
Sä oot parisuhteessa sen takii kun sä tartteet sitä toista.
Mä ja mun mies ollaan kimpassa siks kun me halutaan olla yhdessä. Siinä on vissi ero.
En millään jaksais enää jankata lapsettomuusasiaa, mut tän kerran vielä kommentoin.
Meenkö mä ostaan torilta ittelleni kohdun, vai kasvatanko mä sen "oman" kersan vaikka virtsarakossa, oikeesti hei. Auttaaks lapsettomuuteen yhtään jos sitä itkee ja suree koko loppuikänsä. Tuleeko ihmisestä itteään kiduttamalla ja suruun hukuttautumalla lisääntymiskykyinen ja onnellinen. Tietääkseni ei tuu.
Mitä nopeemmin tajuu että on asioita joita ei voi ittessään muuttaa, sitä enemmän jää aikaa elää parempaa elämää.
Mun puolelta tää oli tässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Camoon, älä nyt viitti olla noin kehittymätön.
Sä oot parisuhteessa sen takii kun sä tartteet sitä toista.
Mä ja mun mies ollaan kimpassa siks kun me halutaan olla yhdessä. Siinä on vissi ero.
En millään jaksais enää jankata lapsettomuusasiaa, mut tän kerran vielä kommentoin.
Meenkö mä ostaan torilta ittelleni kohdun, vai kasvatanko mä sen "oman" kersan vaikka virtsarakossa, oikeesti hei. Auttaaks lapsettomuuteen yhtään jos sitä itkee ja suree koko loppuikänsä. Tuleeko ihmisestä itteään kiduttamalla ja suruun hukuttautumalla lisääntymiskykyinen ja onnellinen. Tietääkseni ei tuu.
Mitä nopeemmin tajuu että on asioita joita ei voi ittessään muuttaa, sitä enemmän jää aikaa elää parempaa elämää.
Mun puolelta tää oli tässä.Väitätkö sä, että ihmiset hankkii lapsia vaan koska ne tarttee sitä? Ja mistä helvetistä sä mulle miehen tai parisuhteen vetäsit? En oo puhunut omasta tilanteestani mitään, suhteesta tai suhteettomuudesta. Mutta jos sä haluat olla sun miehes kanssa niin sähän tarttet sitä. Älä kuule ite viitti olla noin salonkyläläinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väitätkö sä, että ihmiset hankkii lapsia vaan koska ne tarttee sitä? Ja mistä helvetistä sä mulle miehen tai parisuhteen vetäsit? En oo puhunut omasta tilanteestani mitään, suhteesta tai suhteettomuudesta. Mutta jos sä haluat olla sun miehes kanssa niin sähän tarttet sitä. Älä kuule ite viitti olla noin salonkyläläinen.
Tässä nähdään hyvin miten vaikeaa kommunikointi on silloin kun kaksi täysin erilailla ajattelevaa ihmistä viestittelee keskenään. Erilaisten ihmisten on vaikea ilmaista itseään niin, että jokainen kuulija tai lukija ymmärtäisi viestin samalla tavalla.
Sanojen valinnalla on iso merkitys. Pieni vivahde-ero muuttaa asian aivan toiseksi.
Tarve sanana on vahvempi kuin olla vapaasti yhdessä ilmaisu.
Tarvitseeko joku puolison tai lapsen. Aivan varmasti monikin tarvitsee syystä tai toisesta.
Haluaako joku puolison tai lapsen täyttääkseen itselleen jonkun tarpeen. Aivan varmasti haluaa.
Kuinka moni haluaa olla jonkun kanssa ilman pakkoa ja sitoumuksia. Enpä tiedä, vaikea kysymys, ei kai kovin moni.
Kuinka moni tekee lapsen vain lapsen itsensä takia. Ei harmainta aavistusta onko tästä edes koskaan keskusteltu missään. Luulen, että oman lapsen saaminen on ihmisen geeneihin rakentuneen tarpeen tyydyttämistä. Kaikilla tämä sisään rakennettu tarve ei ole niin vahva tai tarvetta ei ole ollenkaan. Varmasti täysin yksilökysymys.
Aloittajalla on kommunikaatio-ongelma miehensä kanssa.
Asia on vaivannut parisuhdetta jo pitkään.
Jos kyseessä ei ole hengenvaarallinen tai ison riskin taloudellinen juttu, olisi parempi jättää asia kokonaan jo huomiotta ja hyväksyä puolison puutteet näiltä osin.
Ihmiset eivät ole täydellisiä, jokaisesta löytyy joku ongelmakohta. Kun hyväksyy muiden vajavaisuudet, on helpompi hyväksyä myös omat vikansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä nähdään hyvin miten vaikeaa kommunikointi on silloin kun kaksi täysin erilailla ajattelevaa ihmistä viestittelee keskenään. Erilaisten ihmisten on vaikea ilmaista itseään niin, että jokainen kuulija tai lukija ymmärtäisi viestin samalla tavalla.
Sanojen valinnalla on iso merkitys. Pieni vivahde-ero muuttaa asian aivan toiseksi.
Tarve sanana on vahvempi kuin olla vapaasti yhdessä ilmaisu.
Tarvitseeko joku puolison tai lapsen. Aivan varmasti monikin tarvitsee syystä tai toisesta.
Haluaako joku puolison tai lapsen täyttääkseen itselleen jonkun tarpeen. Aivan varmasti haluaa.
Kuinka moni haluaa olla jonkun kanssa ilman pakkoa ja sitoumuksia. Enpä tiedä, vaikea kysymys, ei kai kovin moni.
Kuinka moni tekee lapsen vain lapsen itsensä takia. Ei harmainta aavistusta onko tästä edes koskaan keskusteltu missään. Luulen, että oman lapsen saaminen on ihmisen geeneihin rakentuneen tarpeen tyydyttämistä. Kaikilla tämä sisään rakennettu tarve ei ole niin vahva tai tarvetta ei ole ollenkaan. Varmasti täysin yksilökysymys.
Aloittajalla on kommunikaatio-ongelma miehensä kanssa.
Asia on vaivannut parisuhdetta jo pitkään.
Jos kyseessä ei ole hengenvaarallinen tai ison riskin taloudellinen juttu, olisi parempi jättää asia kokonaan jo huomiotta ja hyväksyä puolison puutteet näiltä osin.
Ihmiset eivät ole täydellisiä, jokaisesta löytyy joku ongelmakohta. Kun hyväksyy muiden vajavaisuudet, on helpompi hyväksyä myös omat vikansa.Harvemmin trollaavan ihmisen kanssa kommunikointi oikein hyvin sujuu eli ainakin itse kirjoitin yllä olevat viestit vähän kieli poskella. Mutta muutoin, en lähtis alottajan ongelmaa syyttämään kommunikaatio-ongelmaksi, samoin kuin en täällä tekisi narsistidiagnooseja ym, mitä jos jätetään ne asiantuntijoille. Alottajan puoliso voi aivan hyvin olla tunnekylmä ihminen tai hänellä voi olla ongelmia kohdata negatiivisia tunteita, jolloin hän vaikenee ja mielummin unohtaa tuollaiset asiat. Monesti tuommoinen on voinut syntyä esim.lapsuuden kodin ilmapiirissä ja siinä onko siellä ollut erilaisille tunteille sijaa. Syitä voi olla lukuisia muita, joita asiantuntija voi sit diagnosoida. Joka tapauksessa ap ei välttämättä ole siihen syypää, toki se miten asiat esittää vaikuttaa myös. Monelke on kuitenkin tärke tulla suhteessa nähdyksi ja kuulluksi niiden negatiivisten tuntemuksienkin kera.
- Anonyymi
Entä jos miehesi on masentunut ja siksi puhumaton? Oletko miettinyt sitä? Masentunut ei voi auttaa toista masentunutta. Pystyisitkö itsekään olemaan miehesi tukena kun olet itse romuna? Apu on saatava ulkopuolelta.
- Anonyymi
Sitten hän on ollut masentunut koko suhteen ajan. En oikein usko sitäkin joskus kysynyt mutta kieltänyt. Tämä viestiketju alkanut elää ihan omaa elämäänsä. Monia muidenkin vastauksia välissä. Täällä näkee vain että ihmiset kokevat asiat eri tavalla . Riippuen iästä ehkä sukupuolestakin ja elämänkokemusta sekä luonteesta. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän mietin tunneyhteyttä ja onko sitä. Nyt en enää vastailen. Jatkaa te vain.
Ikävä tilanne.
Jos toinen ei omista syistään johtuen saa keskusteltua, niin sille ei oikein mitään voi. Kertoo kuitenkin jossain määrin rakkauden tilasta ja tahdosta suhteen hoitamiseen, olkoonkin ettei ole tietoa onko taustalla henkilökohtaisia henkisiä esteitä puhumiselle.
Hauskasti heti ketjussa yleistettiin karkeasti "ettei miehet puhu". Meillä on tilanne täysin toisin päin ja rouva on päättänyt erota. Keskustelut sujuvat hiukan, mutta tiukemmissa paikoissa menee aina monologiksi ja kuulustelu-moodi ei vain ole ikinä toimiva ratkaisu parisuhteissa joitain yksittäisiä asioita lukuun ottamatta.
Voimia aloittajalle, pariterapia tms. voisi olla mahdollinen ajatus, en tosin lukenut kaikkia viestejä josko sitä on jo harkittu tai ehdotettukin.- Anonyymi
Mies on yhä ``Jännittävä`` kaikkien vuosien jälkeenkin.
- Anonyymi
On erittäin ikävää, ettei puolisosi ole tukenasi, kun sinulla on raskaampi hetki. Oma kokemukseni vain on, ettei tämä huono ominaisus ole mitenkään sukupuolistunut vain miehiä koskevaksi ongelmaksi.
Itse selvisin erittäin vakavasta sairastumisesta hengissä, mikä ei ollut mikään oletusarvo (lääkärit ennustivat varmaa koulumaani) ja pitkän sairaala hoidon jälkeen kotona kohtaamani välinpitämätön kohtelu sai minut voimaan todella huonosti ja ahdistumaan voimakkaasti, niin että yöt meni itkiessä, valvoessa ja murehtiessa. Yritin useasti avata keskustelua puolison kanssa aiheesta, miten kohtuuttomalta tämä tuntuu, kun toinen voi lainkaan tukea minua toipumisessa. Hän välteli näitä keskusteluita eikä halunnut niitä käydä. Koskaan ei ollut muka hyvä hetki asiasta keskusteluun.
Lopulta päätin kuitenkin saattaan tuntemukseni hänelle tietoon, joten kirjoitin tekstiviesteillä ja sähköpostilla asiasta. Yleisin reaktio oli täysi vaikeneminen asiasta, toiseksi yleisin reaktio oli aiheesta raivostuminen, missä hän huusi ja haukkui minut mm. itsekeskeiseksi. Muutaman kerran hän ilmoitti, ettei lue näitä viestejäni ja kerran sain vastauksen: "Lopeta näiden ahdistavien viestien lähettäminen!" Mitään positiivista ja tai tilannetta purkavaa ja rakentavaa ei hän ole ollut valmis tekemään tähän mennessä.
Kun vuosi kotiutuksesta oli kulunut ilmoitin, ettei suhteen jatkaminen ole mielekästä, kun hänen panoksensa se hoitoon puuttuu. Kerroin toivovani muutosta asiaa. Nyt tuosta toiveesta ja sen esityksestä on n. 1,5 vuotta, eikä hän ole tehnyt vieläkään mitään saati sitten suostunut keskustelemaan, joten vain toiveeksi jäi :-).
On erittäin vaikea perustella itselleen miksi tätä suhdetta pitäisi enää jatkaa, kun sen hoitaminen on hänelle niin vaikeaa, vastenmielistä ja yksipuolista.
Toivon, että löydätte suhteeseen rakentavan ja hyvän ratkaisun, koska kokemuksesta tiedän kuinka vaikeaa tuossa tilanteessa voi olla.- Anonyymi
08.02.2020 15:31
Onpa valitettavaa että vaimosi osoittautui tuossa määrin henkisesti kypsymättömäksi.
- Anonyymi
Kun rakastaa toista ihmistä niin paljon, että sydän särkyy hänen sairastuttuaan On pakko ulkoistaa toinen pois, jos myötäelää koko sydämelläänm menee itse rikki.
Vaimoltani löydettiin agressiivinen syöpä, puoli vuotta hoitoja, ei tehoa, annettiin pari viikkoa elinaikaa. Sairaalan sängyssä oli elävä luuranko, ei hiuksia, ei mitään entistä jäljellä, odotin vain kuolemaa ja hautajaisia. En nukkunut kuukausiin, oli hirveä ahdistus päällä yötä päivää, hiukseni harmaantuivat ja lopulta sain sydänkohtauksen. Kiitos pätevien ambulanssikavereitten minä selvisin. Olin 3 kk sairaslomalla.
Vaimo alkoi kaikkien ihmeeksi pikkuhiljaa toipua, tulehdusarvot laskivat ja kantasoluhoidot voitiin aloittaa ja ne tehosivat. Hän pääsi kotiin ja minä vastaavasti lähdin töihin niin kuin ennen vaimon sairastumistakin. En pystynyt jäämään enää edes lopuiksi sairaslomapäiviksi kotiin hänen kanssaan.
Vaimoni ei ole kysynyt kertaakaan, kukaan ei ole kysynyt minulta kertaakaan, miten minä jaksan. Meidän elämämme on pyörinyt pelkästään vaimon sairauden ympärillä viimeiset 5 vuotta. Aina odotetaan seuraavaa määräaikaiskontrollia, mietitään lähes päivittäin onko tämä tai tuo joku oire syövästä. Minä en jaksa puhua siitä päivittäin. Näen painajaisunia vaimoni näköisistä luurangan laihoista, ne kävelevät, koskettelevat minua, vaativat minulta mahdotonta ja kuolevat uudelleen ja uudelleen.
Vaimoni ei tiedä sydänkohtauksestani, ystävät eivät tiedä, sukulaiset eivät tiedä siitä mitään. Kukaan ei tiedä painajaisunistani. Olen monta kertaa aikonut kertoa jollekin, mutta aina vaimon tarpeet ja hyvinvointi menee edelle.- Anonyymi
Kuulostaa ikävältä tilanteesi, mutta sorry vaan myös marttyriytesi. En pidä marttyyriasenteesta. Jos et oo kellekkäön puhunut sydänkohtauksestasi niin mistä ihmeestä ihmisten se pitäisi tietää. On kuulkaa monia ahdistuneita ja masentuneitakin eikä heistä tosellakaan näe päällepäin kuinka paskasti heillä menee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä tilanteesi, mutta sorry vaan myös marttyriytesi. En pidä marttyyriasenteesta. Jos et oo kellekkäön puhunut sydänkohtauksestasi niin mistä ihmeestä ihmisten se pitäisi tietää. On kuulkaa monia ahdistuneita ja masentuneitakin eikä heistä tosellakaan näe päällepäin kuinka paskasti heillä menee.
En ole halunnut kuormittaa vaimoa, ystäviä enkä sukulaisia ihmisiä omalla terveydelläni. Pahoittelut kun olen ajatellut muiden ihmisten jaksamista enemmän kuin itseäni.
- Anonyymi
08.02.2020
Hyvä varmaan että olet avautunut täällä. Ja saattaisi olla hyvä että kertoisit jollekin aivan fyysisellekin oikealle ihmiselle. On olemassa esim sairaalapappeja. (Sitä en tiedä onko vapaa-ajattelijoilla olemassa (tai suunnitteilla) vastaavaa palvelua.)
- Anonyymi
Kuka nyt miehiä ymmärtäisi, kun ne ei ymmärrä toisiaankaan kuten.palstalta näkyy.
- Anonyymi
Oletko kysynyt mieheltäsi, miksei häntä kiinnosta esim. jaksamisesi?
Et ymmärrä miestäsi kuten otsikossa kerrot ja miehesi ei ymmärrä sinua? Ymmärsinkö oikein?
Miksi olet onneton? JOs syyllistät miestäsi olotilastasi, luultavimmin se on yksi syy puhumattomuuteen; olet itse vastuussa hyvinvoinnistasi ja ajatuksistasi, jotka tunnetilasi luovat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?691285En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061207- 1131135
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K731070Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop52821IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var74736Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9682- 41661
Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän355650- 53646