Pakko myöntää

Anonyymi

että avioliitto on tullut tiensä päähän. En pysty enää huijaamaan itseäni. Kylmyys ja pelkkä kaveruus, jos sitäkään on pitkän aikaa ollut jo läsnä. On käyty terapiaa, yritetty puhua toisillemme, muuttaa asioita. Mies ymmärtää kyllä muutoksen tarpeen, joskus terapioiden jälkeen vähän aikaa paremmin, mutta taas takas vanhaan. On ollut omia juttuja joita oon tehnyt ja teen. Mies välin kyllä kysellyt asioistani, mutta omista ei puhu lainkaan. Lasten vuoksi on yritetty. Lapset on nyt teinejä ja niillä jo omat kuviot pitkälti, mikä on hyväkin. Itseäni oon tsempannut ja vakuutellut, että lasten vuoksi nyt mennään ja ihan ok. Mutta ei enää näin, haluan löytää rakkauden elämään. Kaipaan lämpöä ja läheisyyttä, turvallista ja välittävää syliä (meillä on ollut rehellisyyden kanssa ongelmia). Mietin salasuhdettakin vaihtoehtona, mutta tunteellisena ihmisenä se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Miten muut ovat asian kokeneet? Toisaalta kumppaniani on petetty edellisessä suhteessa, joten mietin että en välttämättä sitä kärsimystä hänelle halua vaan rehdisti avioeropapereiden jättäminen ja sen jälkeen uusi suhde. Niille, jotka vetoavat, että miksi noin pian? Ei ole pian, asiat on olleet vuosikausia tällä tolalla, olen terapioinut asioita ja kärsinyt asioista. Tottakai tulevaisuus pelottaa. Lasten vuoksi mietin, että salasuhde olisi voinut/olisi hyvä vaihtoehto, mutta kun tuntuu etten pysty siihen, kiinnyn ihmisiin ja mistä salasuhteilijat on edes löytänyt kumppanin?

22

76

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Onko sinulla jo uusi katsottuna ja jotain jo viriteltynä hänen kanssaan?

      Itse en pystyisi pitkästä suhteesta erotessa heti hyppäämään jonkun toisen syliin.
      Tulisi tunne, että enkö minä pysty elämään itseni kanssa edes yhtä vuotta ennen kuin etsisin uutta kumppania. Mutta kukin tavallaan.

      Jos rehellisyyden kanssa on ollut teidän parisuhteessa ongelmia, jos miestäsi on petetty edellisessä suhteessa, niin enpä nyt tajua, miksi sinä lähtisit pettämään ja valehtelemaan. Olette yhdessä kuitenkin olleet ilmeisesti ainakin 15 vuotta.
      Vaikka puoliso olisi valehdellut, en tajua miksi itse lähtisit sille linjalle. Kai sinun jonkinlainen itsekunnioitus pitäisi säilyttää kuitenkin.

      Samaten mua ihmetytti noi omat jutut, mutta niissäkin jos salailun ja pettämisen tielle lähtee, niin ei siitä mitään hyvää käsittääkseni pitkässä juoksussa seuraa.

      • Anonyymi

        Tiedätkö mitä, mä en oo vastuussa siitä mitä joku edellinen on toiselle tehnyt. Lisäksi se valehtelu on tältä kumppanin puolelta. Minähän totesin alotuksessa, että haluan löytää rakkauden eli lähteä etsimään sitä. En ite oo vaikea ihminen, toki vikoja on kuten kaikissa, mutta paljon asioita oon joutunut tässä käsitteleenkin eli kyllä mä oon joutunut paljon käymään omia juttuja, itse suhteen juttuja kuin jopa puolisonkin juttuja läpi (mutta kesti tosi paljon aikaa ymmärtää että toisen puolesta ei voi toimia). Tiedän kyllä mitä haluan, miten vähään kykenen. Ja tiedän mitä vältellä. Eikä sitä heti tartte kenenkään kanssa yhteen muuttaa, tutustua rauhassa.
        Se, miksi salasuhdetta mietin oli säilyttää lasten olot tälläsinä, asumiset ym. Mutta kuten totesin niin itseni tuntien en usko, että siihen pystyisin. En mä koe valehtelevalle puolisolle olevani mitään velkaa, mutta mä en tosiaan tiedä pystyisinkö itseni vuoksi siihen. Mutta, kun asiat ei koskaan oo niin ykspuoleisia ja simppeleitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedätkö mitä, mä en oo vastuussa siitä mitä joku edellinen on toiselle tehnyt. Lisäksi se valehtelu on tältä kumppanin puolelta. Minähän totesin alotuksessa, että haluan löytää rakkauden eli lähteä etsimään sitä. En ite oo vaikea ihminen, toki vikoja on kuten kaikissa, mutta paljon asioita oon joutunut tässä käsitteleenkin eli kyllä mä oon joutunut paljon käymään omia juttuja, itse suhteen juttuja kuin jopa puolisonkin juttuja läpi (mutta kesti tosi paljon aikaa ymmärtää että toisen puolesta ei voi toimia). Tiedän kyllä mitä haluan, miten vähään kykenen. Ja tiedän mitä vältellä. Eikä sitä heti tartte kenenkään kanssa yhteen muuttaa, tutustua rauhassa.
        Se, miksi salasuhdetta mietin oli säilyttää lasten olot tälläsinä, asumiset ym. Mutta kuten totesin niin itseni tuntien en usko, että siihen pystyisin. En mä koe valehtelevalle puolisolle olevani mitään velkaa, mutta mä en tosiaan tiedä pystyisinkö itseni vuoksi siihen. Mutta, kun asiat ei koskaan oo niin ykspuoleisia ja simppeleitä.

        Ihan vaan täältä vinkkinä, että turha lähteä etsimään rakkautta toisesta, kun se RAKKAUS pitää ensin löytää itsestä. Ei kukaan toinen ole vastuussa sinun rakkauden tunteesta. Rakasta ensin itseäsi, vain siten voit edes haaveilla mistään. Kun etsit sitä rakkautta sisältäsi, muista, että tärkeintä elämässä ovat lapsesi ja se turva, jonka heille voit perheenä kantaa, kun se on se, joka lapsia kantaa hyvään aikuisuuteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan vaan täältä vinkkinä, että turha lähteä etsimään rakkautta toisesta, kun se RAKKAUS pitää ensin löytää itsestä. Ei kukaan toinen ole vastuussa sinun rakkauden tunteesta. Rakasta ensin itseäsi, vain siten voit edes haaveilla mistään. Kun etsit sitä rakkautta sisältäsi, muista, että tärkeintä elämässä ovat lapsesi ja se turva, jonka heille voit perheenä kantaa, kun se on se, joka lapsia kantaa hyvään aikuisuuteen.

        Voi hyvää päivää. En taida kirjotella enää tänne muutakuin huumormielessä joskus jotain, jos täällä saa pelkästään kuraa niskaan. Miksi väännellä sitä, kun sanoin lähteväni etsimään rakkautta. Osaan olla itsekseni, tykkään jopa olla ihan yksikseni ja olen siihen tässä suhteessa oppinutkin. Jo vuosia sitten sain terapeutiltakin ohjeen harrastaa kaikkea kivaa ja tehdä itekseen juttuja, koska tilanne kotona oli niin tulehtunut. Ja toki niin teinkin ja tykkään kovasti siitä nyt kun lapsetkin ovat jo melko paljon itsenäisiä ja aikaa on enemmän. Se ei kuitenkaan enää itselläni tyydytä sitä tarvetta, että olisi hienoa jakaa jonkun kanssa asioita, rakastaa ja saada rakkautta. Ymmärrän, että täällä kyunikkojen ja pettyneiden palstalla tällaisista asioista on mahdotonta puhua tai saada ymmärrystä. En silti usko olevani ainoa ihminen, jonka mielestä parisuhteen ja rakkauden löytäminenkin olis hieno juttu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedätkö mitä, mä en oo vastuussa siitä mitä joku edellinen on toiselle tehnyt. Lisäksi se valehtelu on tältä kumppanin puolelta. Minähän totesin alotuksessa, että haluan löytää rakkauden eli lähteä etsimään sitä. En ite oo vaikea ihminen, toki vikoja on kuten kaikissa, mutta paljon asioita oon joutunut tässä käsitteleenkin eli kyllä mä oon joutunut paljon käymään omia juttuja, itse suhteen juttuja kuin jopa puolisonkin juttuja läpi (mutta kesti tosi paljon aikaa ymmärtää että toisen puolesta ei voi toimia). Tiedän kyllä mitä haluan, miten vähään kykenen. Ja tiedän mitä vältellä. Eikä sitä heti tartte kenenkään kanssa yhteen muuttaa, tutustua rauhassa.
        Se, miksi salasuhdetta mietin oli säilyttää lasten olot tälläsinä, asumiset ym. Mutta kuten totesin niin itseni tuntien en usko, että siihen pystyisin. En mä koe valehtelevalle puolisolle olevani mitään velkaa, mutta mä en tosiaan tiedä pystyisinkö itseni vuoksi siihen. Mutta, kun asiat ei koskaan oo niin ykspuoleisia ja simppeleitä.

        Ei tarvitse heti vetää hernettä nenukkaan.
        Ihan sama kummalta puolelta valehtelu teidän suhteessa on ollut.
        Kyse on sinun moraalista, sinun omastatunnosta ja sinun kyvystä pettää tai valehdella puolisollesi tai itsellesi. Sinun vastuulla on sinun oma käytös, ei muiden teot. Sanot ettet koe olevasi valehtelevalle puolisollesi mitään velkaa. Voi sen niinkin ajatella, mutta muista, että on myös se vaihtoehto, ettei tarvitse vajota niin alas mitä joku toinen tekee.

        Sanot tietäväsi mitä haluat tulevaisuudessa uudelta rakkaalta. Osaa se uusikin ihminen muuntaa totuutta jo heti alussa ja et sinä sitä heti välttämättä huomaa. Eikös sinulla ole kokemusta siitä jo tässä nykyisessä suhteessa?

        Kun kerran tiedät mitä haluat, mitä kaikkea kykenet itse tekemään ja mitä vältellä, niin mitä sitä täällä suremaan. Siitä vaan toteuttamaan niitä juttuja mitä päässäsi liikkuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvitse heti vetää hernettä nenukkaan.
        Ihan sama kummalta puolelta valehtelu teidän suhteessa on ollut.
        Kyse on sinun moraalista, sinun omastatunnosta ja sinun kyvystä pettää tai valehdella puolisollesi tai itsellesi. Sinun vastuulla on sinun oma käytös, ei muiden teot. Sanot ettet koe olevasi valehtelevalle puolisollesi mitään velkaa. Voi sen niinkin ajatella, mutta muista, että on myös se vaihtoehto, ettei tarvitse vajota niin alas mitä joku toinen tekee.

        Sanot tietäväsi mitä haluat tulevaisuudessa uudelta rakkaalta. Osaa se uusikin ihminen muuntaa totuutta jo heti alussa ja et sinä sitä heti välttämättä huomaa. Eikös sinulla ole kokemusta siitä jo tässä nykyisessä suhteessa?

        Kun kerran tiedät mitä haluat, mitä kaikkea kykenet itse tekemään ja mitä vältellä, niin mitä sitä täällä suremaan. Siitä vaan toteuttamaan niitä juttuja mitä päässäsi liikkuu.

        Olet oikeassa nykyisten kokemusten pohjalta pelkään todella paljon tulevani huijatuksi. Tässä suhteessa olen huomannut, että joudun suhtautumaan useisiin toisen sanomisiin, että voivat olla joko totta tai ei, se on ollut ainoa tapa selviytyä selväjärkisenä. Ainakin täältä palstalta olen huomannutvkuinka suuri osa ihmisistä on pettureita. Tiedän, että se luottamuksen rakentaminen on vaikeaa tulevaisuudessa. Toisaalta haluun alussa uskoa hyvää ihmisestä, tuuriahan se aina loppujen viimeksi miten käy. Toki osaan varoa tiettyjä juttuja, mutta siltikin en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka arvostelee toisia valinnoista, ne kun monesti on sellaisia, että ihminen ei niitä etukäteen voi tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa nykyisten kokemusten pohjalta pelkään todella paljon tulevani huijatuksi. Tässä suhteessa olen huomannut, että joudun suhtautumaan useisiin toisen sanomisiin, että voivat olla joko totta tai ei, se on ollut ainoa tapa selviytyä selväjärkisenä. Ainakin täältä palstalta olen huomannutvkuinka suuri osa ihmisistä on pettureita. Tiedän, että se luottamuksen rakentaminen on vaikeaa tulevaisuudessa. Toisaalta haluun alussa uskoa hyvää ihmisestä, tuuriahan se aina loppujen viimeksi miten käy. Toki osaan varoa tiettyjä juttuja, mutta siltikin en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka arvostelee toisia valinnoista, ne kun monesti on sellaisia, että ihminen ei niitä etukäteen voi tietää.

        Mutta niitä salasuhdekommenttejakin mielellään kuulisin. Onhan niissäkin monilla naisilla ja miehillä tunteita ollut?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta niitä salasuhdekommenttejakin mielellään kuulisin. Onhan niissäkin monilla naisilla ja miehillä tunteita ollut?

        Tuskin on tunteita enempää, mitä kiima tai panetus tarvitsee.


    • Anonyymi

      Hei! Tekstistäsi saan kuvan että olet puntaroinut näitä asioita pitkään. Päädyt mihin tahansa ratkaisuun,luota itseesi ja siihen että teet oikean ratkaisun kaikkien kannalta.Itse eron kokeneena,voin sanoa sen että elämä on todellakin liian lyhyt hukattavaksi epätyydyttävään suhteeseen,jossa kummallakaan ei ole hyvä olla. Tajusin itsekin ehkä liian myöhään etten voi elää vain lapsia varten,on ajateltava myös omaa hyvinvointia eikä ne lapset oikeasti edes voi hyvin jos vanhemmat eivät voi, Jos on voitavansa tehnyt parisuhteen eteen eikä muutosta parempaan ole tapahtunut,kyllähän se alkaa kuulostaa siltä että hakkaa vain päätänsä seinään. Tsemppiä sinulle mitä ikinä päätätkin tehdä!

      • Anonyymi

        Niin, olen sitä mieltä, myös oman ratkaisuni tehneenä, että sydämen ääntä kuuntelemalla vastaus löytyy. Kun itsekin on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta sen verran eri kombo, että mukana on oma vakava sairaus, joka vaikeuttaa elämää, on tilanne haasteellinen. On siis melko hartaasti tullut pohdittua kaikenlaisia vaihtoehtoja ja kun niitä jotuuu peilaamaan sellaisen muuttujan kanssa, jonka suunnasta ei voi tietää, niin jossain kohtaa se oman hyvän tavoittelu kääntyy itseään vastaan. Millaista hyvinvointia on oikein hakemassa elämältä? Mikä riittää vai riittääkö mikään? Unelmien prinssit ovat vain satukirjoissa, muilla taviksilla on huonot ja hyvät päivänsä. Omilla valinnoilla, sanoilla ja teoilla, voi vaikuttaa erityisesti lähipiiriinsä.
        Olisipa kaikki niin yksinkertaista, että voisi vain valita kakun päältä sen kirsikan ja nautiskella siitä välittämättä muusta. Ehkä ei sentään, sillä sekin alkaisi ajastaan kyllästyttämään - ainainen kirsikan maku.


    • Anonyymi

      Hei älä mitään salasuhdetta mieti.Pistä mies vaihtoon ja ota minut tilalle

    • Anonyymi

      No tuollaistahan tuo on. Naiset haluavat suuria tunteita ja miehille yleensä riittää, että nainen on.

      Koska lapsenne ovat jo teinejä (13-19 v), ehdottaisin kuitenkin, että heidän takiaan olisit miehen kanssa yhdessä vielä muutaman vuoden. Sen ei pitäisi olla mahdotonta, koska miehesi ei kuitenkaan ryyppää tai hakkaa ja lapset saisivat olla muutamat tärkeät koulu/lukiovuodet ehjässä kodissa.

      Itse voit vaikka kuntoilla ja valmistautua muuten eroon noina tulevina vuosina.

      • Anonyymi

        Juuri tämän vuoksi kyselinkin salasuhteen mahdollisuudesta. Sillä näin en oikeesti enää jaksa. Lapset ovat tärkeitä ja heidän vuokseen olen tsempannut, mutta kyllä tää heitäkin kuormittaa. Lisäksi kannan aikamoista henkistä vastuuta melko yksin yhden lapsen ongelmien kanssa. Kiva tsemppi oli tuolla aiemminkin ettei lasten elämää voi elää. Kyllä mä näen, että toinenkin.osapuoli on yhtä vastuussa asioista ja lapsista, hänelläkin olisi ollut mahdollisuus asioita korjata ja kuten eräs ihminen hyvin totesi, että eroaminen samaan aikaan kun lapset muuttaa pois kotoa, on todella tuskallista eli senkin puolesta teen sen mieluummin aiemmin. Lisäjsi tilanne on jo voimavarojenkin kannalta sellainen, että lapset muuttaa jonnekin mualle muutoinkin pian, jos näin.yhdessä jatketaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri tämän vuoksi kyselinkin salasuhteen mahdollisuudesta. Sillä näin en oikeesti enää jaksa. Lapset ovat tärkeitä ja heidän vuokseen olen tsempannut, mutta kyllä tää heitäkin kuormittaa. Lisäksi kannan aikamoista henkistä vastuuta melko yksin yhden lapsen ongelmien kanssa. Kiva tsemppi oli tuolla aiemminkin ettei lasten elämää voi elää. Kyllä mä näen, että toinenkin.osapuoli on yhtä vastuussa asioista ja lapsista, hänelläkin olisi ollut mahdollisuus asioita korjata ja kuten eräs ihminen hyvin totesi, että eroaminen samaan aikaan kun lapset muuttaa pois kotoa, on todella tuskallista eli senkin puolesta teen sen mieluummin aiemmin. Lisäjsi tilanne on jo voimavarojenkin kannalta sellainen, että lapset muuttaa jonnekin mualle muutoinkin pian, jos näin.yhdessä jatketaan.

        Kokemuksesta voin kertoa nuorten kommentit toisen vanhemman salasuhteen paljastuttua:

        - menetin just toisen vanhemman, eli hän on minulle kuollut
        - miten voin muuttaa sukunimeni heti joksikin muuksi
        - en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä koskaan
        - kun saan lapsia, niin hän ei saa koskaan edes nähdä heitä

        Salasuhteilija siis menetti paljon ja paljon oli korjattavaa, kun sitä luottamusta on niin vaikea korjata, oli kyseessä lapsi tai puoliso.

        En suosittele salasuhdetta missään olosuhteissa. Se ei aiheuta muuta kuin turhaa tuskaa ja muiden satuttamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokemuksesta voin kertoa nuorten kommentit toisen vanhemman salasuhteen paljastuttua:

        - menetin just toisen vanhemman, eli hän on minulle kuollut
        - miten voin muuttaa sukunimeni heti joksikin muuksi
        - en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä koskaan
        - kun saan lapsia, niin hän ei saa koskaan edes nähdä heitä

        Salasuhteilija siis menetti paljon ja paljon oli korjattavaa, kun sitä luottamusta on niin vaikea korjata, oli kyseessä lapsi tai puoliso.

        En suosittele salasuhdetta missään olosuhteissa. Se ei aiheuta muuta kuin turhaa tuskaa ja muiden satuttamista.

        Ja noita kommentteja mitä nuorten suusta yleistät, en usko yleispäteviksi. Ensinnäkin nuoret kyllä näkee mitä kotona tapahtuu eikä se toisen osapuolen toimiminen vanhempana heitä kohtaan oo ollut ihan mukavaa, ts. olen paljon ollut välikädessä. Lisäksi ovat jo kutakuinkin kotoa muuttovaiheessa pian, he myös tietää suhteemme ongelmat ja mitä toinen on myös minulle tehnyt. Nuoret on nykyisin myös suvaitsevaisempia asioissa. Lisäksi sanon, että jos lapset edellä väitetyllä tavalla toimii niin kyllä siinä on se toinen vanhempi mukana avittamassa. Kyllä varmaan itekin olisin, niin halutessani kumppanin jo aivan paakaksi lapsille mieleen piirtää, mutta en ole sitä tehnyt, sillä mun mielestä lapsi tarttee kummatkin vanhempansa. Toisesta osapuolesta vihapäissä en tiedä, sillä muutenkin syyttää vain kaikkia muita asioista. Mä oon aiemmin tuominnut salasuhteet, mutta nykysin jopa ymmärrän niitä jotenkin. Ihmisellä voi olla tosi kylmä olla kotona, voi olla erotyistarpeisia lapsia, erityisen hankalia teinejä ym. Mitäs sitten kun kukaan ei enää jaksa? Sekin on hienoa, että harvoin uupumistakaan nähdään kuin vasta silloin, kun se on jo totaalista. No, mitäs siinä sitten jos kelvoton vanhempi ei sit selviä lasten kanssa niin lapset huostaan. Mutta joo, vaikee tietää mikä on parhain ratkaisu. Erolla on omat vaikutuksensa tai sit toisena vaihtoehtona salasuhteella omat.


    • Anonyymi

      ....Itse voit vaikka kuntoilla ja valmistautua muuten eroon noina tulevina vuosina.....
      Minua sylettää tälläset elämänohjeet kuten kuntoile ja valmistaudu eroon.

      Siitä sitten timminä uutta etsimään vai mitä tuolla kuntoilulla tarkoitat?
      Voi pyhä sylvi, mitä sitä turhaan avioliiton aikana kuntoilla, puolisollehan riittää kun on huonosti läsnä ja antaa säälistä sillon tällön!
      Eikö nyt ole päivänselvää, että teini-ikäisten lasten vanhempi voi parisuhteen aikanakin pitää huolta itsestään ja fyysisestä kunnostaan, ei tarttee erohetkeen saakka odotella.

      Ja tää valmistaudu eroon.
      Tarkotatko sä, että pistetään siis omaisuutta ja rahaa jemmaan, jaetaan mielessä jo lapset ja tavarat, katsellaan uutta asuntoa jostain, hinnoitellaan nykyinen yhteinen kämppä, etsitään seuraavaa kumppania ja hups heijaa kun nää toimenpiteet on saatettu finaaliin, bye bye puoliso!
      Sun neuvo on siis niin hirveintä kaksinaismoralismia ja välinpitämättömyyttä kuin olla ja voi.

      Luulisi, että tänä päivänä sivistystä ja koulutusta aikuinen ihminen on saanut, että se voi puhua ja tehdä asioita reilusti kasvokkain jos on kyennyt kerran kyseisen ihmisen kanssa 15-20 vuotta elämään saman katon alla ja lapsia tekemään.
      Miksi pitäisi pelata jotain ihme salapeliä sen tyypin jota on niin paljon rakastettu että vihille asti on menty, selän takana vuosia ennen kuin voi sille sanoa, että tämä oli mun puolelta tässä, nyt haluun eron!!!





      Ja eroon valmistautuminen, hitto vie, mitä sekin nyt tarkoittaa.

      • Anonyymi

        Ei eroon tarvitse valmistautua. Senkus ottaa ja lähtee. Siivet kyllä kantaa.


      • Anonyymi

        Kyllä mä tietyllä tapaa ymmärrän eronn valmistautumisen. Käytännön asioiden järjestämisen (jonkungan sekin täytyy tehdä), puolison vihojen päälle ottamisen (vaikkei ite liiton korjaantumiseen osallistunut), ehkä muidenkin tuomitsevuuden, lapset ym.eli paljon raskaita asioita. Mutta tuo kuntoilukehotus, sen ymmärrän vain jaksamisen puolustajana, mutta muutoin en. Onhan se tosin ikävää, että eronneiden naisten tulee olla ilmeisen hoikkia, kun vapaana ei taida olla kuin pinnallisia miehiä. Olisi myös henkisesti hyvin raskasta vuosikausia valmistautua eroon tollain ihan kirjaimellisesti. Mutta edellinenkin kirjoittaja näki naisissa tärkeenä sen.ulkonäön ja omaisuuden, ehkä se on monille sit suhteessa tärkeää. Ehkä jos ei.olisniin moraalinen ihminen niin salasuhde vois toimia. Ei riko toista, eihän toinen tiedä. Mutta mistä luotettavia suhteita sit? Prepaid-liityymä, pikku känny siihen? Ei kait salasuhde pelkkää panemista oo (toki sellaisiakinnpelkästään on). Kait niistä osa on.ihan.kiintymyksellisiä ja rakkaudellisia suhteita, joistakin lienee tullut ihan normi suhteitakin joskus?


    • Anonyymi

      " En pysty enää huijaamaan itseäni"
      Mutta pystyt vedättämään aloituksellasi meitä?

      • Anonyymi

        Vedättään teitä? Siis miksi vedättään ja ketä teitä? Me ollaan anonyymipalstalla, jossa haluan keskustelua anonyymien kanssa! Näitä asioita varmaan käy läpi lukuiset ihmiset ja halua kuulla kokemuksia, ehkä saada uusia näkökulmia ja kannustuskin on joskus paikallaan (kannustus ehkä hieman väärä sana).


    • Anonyymi

      Meän pitkäs liitos kävi silleen,Et Rauno veti itteltään ranteet auki,muksut lähti huostaanottoon ja mie oon nyt tääl terapias Kerimäel...

      • Anonyymi

        Ikävä, että ex-miehes päätyi tuollaiseen ratkaisuun. Mielenterveysongelmaisten olisi hyvä saada apua, että tuollaista ei tapahtuisi. Hyvä, että olet itse päässyt terapiaan ja olosuhteisiin nähden hyvä, jos lapset voivat sijoitettuna hyvin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      123
      9556
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      50
      2807
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      158
      2559
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      22
      2039
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      14
      1796
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      14
      1623
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      15
      1537
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      11
      1484
    9. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      11
      1419
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1336
    Aihe