Onko kukaan muu kokenut samaa? Tapahtuiko tilanteeseen koskaan muutosta? Olen ollut naimisissa 10 vuotta ja meillä on 3 lasta. Ongelmana on että tunnen puolisoani kohtaan kyllä rakkautta, mutta se on enemmäkin kaveruutta ja sisar-rakkautta, ollut jo ainakin 5 vuotta. Olisin mielelläni hänelle nainen jota hän haluaa, mutta seksielämäkin on kutistunut minimiin koska se vain ei tunnu mielekkäältä enää. Se on vain seksiä, ei intohimoa ja tunnetta. Hän ajattelee varmasti samoin, ja tästä on joskus varovasti keskusteltukin joten asia ei ole tullut yllätyksenä. Olemme kuitenkin myös todenneet, että haluamme silti olla yhdessä koska liittomme on muutoin hyvin sopuisa ja tyydyttävä. Teemme asioita yhdessä ja olemme toistemme tukena emmekä juurikaan riitele. Lapsetkin ovat vielä suht pieniä, emmekä halua järkyttää heidän elämäänsä. Vain se jokin puuttuu. Olen vielä hyvässä "kunnossa" ja kun olen joskus harvoin ulkona yössä kavereideni kanssa, seuraa olisi aina yllinkyllin tarjolla. Olen joskus sortunut pieneen flirttiin ja suudelmiin toisen kanssa, mutta koskaan en ole vieraiden sänkyyn hypännyt.
Kaipaan vain niin kovasti miehen kosketusta, huomiota ja hellyyttäkin, että näin on päässyt käymään, viimeksi viimeviikonloppuna kun ajattelin vain itseäni. Puolisoltani en näitä asioita saa, hän on joskus sanonut ettei "nyhjääminen" kuulu hänen tapoihinsa. Jos olemme esim. yhdessä ulkona hän ei ikinä halua kävellä käsi kädessä tai osoittaa minkäänlaista hellyyttä minua kohtaan. Lapsia hän kuitenkin suukottaa ja pitää hyvänä, vain minä jään ilman... Mietinkin, mihin tämä pidemmän päälle oikein johtaa... Asialliset kommentit ovat tervetulleita!
Kuin veli ja sisko
16
3732
Vastaukset
- Kaktus
Kuulepa, kirjoitit kuin suoraan minun elämästäni. Entisestä sellaisesta. Joten arvaat varmaan, mitä aion kertoa. Rakastan ex-miestäni. Hän on hyvä mies, ihana isä. Meillä oli kaikki ihan ok. Paitsi, että meillä ei ollut parisuhdetta. Meillä oli ystävyyssuhde.Ja lopulta minä olin se, jolle se ei enää riittänyt.Olin tukehtua, sillä jokainen meistä haluaa olla puolisolleen muutakin kuin ystävä tai lasten äiti/isä. Ero oli tuskallinen. Sellainen rypäs syyllisyyttä ja onnettomuutta puolin ja toisin. Kyse ei ollut edes siitä, että haimme omaa onnellisuuttamme, kyse oli siitä, että oli aika mahdotonta elää liitossa, joka ei perustu oikeisiin asioihin, oikeisiin tunteisiin. Joskus ennen olisi vain sinnitelty, onneksi nykyään ei tarvitse. Parisuhde perustuu ystävyyteen mutta se perustuu myös paljoon muuhun, pelkkä sisarellinen rakkaus ei siihen riitä. Tämä on minun kokemukseni.....
- elää samoin
Kuulkaapa "systerit". Täällä samanlainen tapaus. Meilläkin kolme lasta ja olen miettinyt juuri näillä sanoilla, että olemme kuin sisko ja veli. Arki sujuu, riitelemme nyt vähemmän kuin koskaan, vaikka minulla on sisälläni hyvin, hyvin paha olla. En muista milloin viimeksi olemme rakastelleet. Tunnen kyllä rakkautta ja hellyyttä, mutta en muuta. Joskus harvoin on tullut intohimoisia ajatuksia, mutaa sitten... Ei, jokin pistää vastaan.
Tämä on ollut niin epätoivoista jo parin vuoden ajan, ehkä on seksuaalisesti ollut välillä virkeämpää, mutta välillä tuntuu, että vanahainkodin kroonikko-osastollakin tapahtuu enemmän!
No leikki sikseen, tämä on todella ongelmallinen tilanne. Emme kumpikaan ole pystyneet puhumaan asiasta. Kerran mies vihjaisi kännispäissään ravintelissa kun yksi tuttu kysyi haluaisko vaimosi juotavaa? siihen mieheni painokkaasti Kyllä Liisa (nimi muut.) ilmoittaa sitten kun LIISA HALUAA!
Olemme kämppikset kauniissa suht uudessa talossa ja meillä on huollettavana yhteiset lapset ja tämä talus ja arkirumba. - kaktus
elää samoin kirjoitti:
Kuulkaapa "systerit". Täällä samanlainen tapaus. Meilläkin kolme lasta ja olen miettinyt juuri näillä sanoilla, että olemme kuin sisko ja veli. Arki sujuu, riitelemme nyt vähemmän kuin koskaan, vaikka minulla on sisälläni hyvin, hyvin paha olla. En muista milloin viimeksi olemme rakastelleet. Tunnen kyllä rakkautta ja hellyyttä, mutta en muuta. Joskus harvoin on tullut intohimoisia ajatuksia, mutaa sitten... Ei, jokin pistää vastaan.
Tämä on ollut niin epätoivoista jo parin vuoden ajan, ehkä on seksuaalisesti ollut välillä virkeämpää, mutta välillä tuntuu, että vanahainkodin kroonikko-osastollakin tapahtuu enemmän!
No leikki sikseen, tämä on todella ongelmallinen tilanne. Emme kumpikaan ole pystyneet puhumaan asiasta. Kerran mies vihjaisi kännispäissään ravintelissa kun yksi tuttu kysyi haluaisko vaimosi juotavaa? siihen mieheni painokkaasti Kyllä Liisa (nimi muut.) ilmoittaa sitten kun LIISA HALUAA!
Olemme kämppikset kauniissa suht uudessa talossa ja meillä on huollettavana yhteiset lapset ja tämä talus ja arkirumba.Kukaan ei voi kertoa toiselle, mitä pitäisi tehdä. Minä tiedän vain sen, että tuo ei onnistu. Kyse voi olla jostain ajanjaksosta puolisoiden välillä, mutta meillä se oli pysyvä olotila. Ja se oli ahdistavaa ja lopulta mahdotonta.
Toivon, että löydätte tien toistenne luo. Se voi olla kivinen, mutta toivon sitä, sillä erokin on vaikeaa. Silti en kadu omaa eroani. Löysin sen mitä halusin. - Tuulia
kaktus kirjoitti:
Kukaan ei voi kertoa toiselle, mitä pitäisi tehdä. Minä tiedän vain sen, että tuo ei onnistu. Kyse voi olla jostain ajanjaksosta puolisoiden välillä, mutta meillä se oli pysyvä olotila. Ja se oli ahdistavaa ja lopulta mahdotonta.
Toivon, että löydätte tien toistenne luo. Se voi olla kivinen, mutta toivon sitä, sillä erokin on vaikeaa. Silti en kadu omaa eroani. Löysin sen mitä halusin.Ahdistus tilanteesta ja samalla kaipaus jostakin mitä ei ole( eikä voi saada kun salaa ) on tosiaan alkanut kalvaa mieltäni. Tiedän, että kaksoiselämä ei onnistuisi pidemmän päälle ja että nämä salaiset irtiotot yleensä paljastuvat, ennemmin tai myöhemmin.
On vain niin paljon huomioitavia asioita, joista lapset tietysti etusijalla, mutta myös taloudellinen puoli on meidän tapauksessamme mittava kysymys. Ja koska tunnen miestäni kohtaan yhä jotain, en tietenkään haluaisi loukata häntäkään. Myönnän, että pelkään tehdä päätöksiä näin isossa asiassa ja että käytökseni on raukkamaista myös miestäni kohtaan. En yksinkertaisesti uskalla selvittää elämääni vaikka tiedän niitä olevan vain yksi, ja ettei tässä kukaan muu voi auttaa, vain minä itse voin tehdä päätökset omasta elämästäni. Kiitos silti että kommentoitte, tästä asiasta en ole halunnut puhua edes ystävieni kanssa. - Nainen
elää samoin kirjoitti:
Kuulkaapa "systerit". Täällä samanlainen tapaus. Meilläkin kolme lasta ja olen miettinyt juuri näillä sanoilla, että olemme kuin sisko ja veli. Arki sujuu, riitelemme nyt vähemmän kuin koskaan, vaikka minulla on sisälläni hyvin, hyvin paha olla. En muista milloin viimeksi olemme rakastelleet. Tunnen kyllä rakkautta ja hellyyttä, mutta en muuta. Joskus harvoin on tullut intohimoisia ajatuksia, mutaa sitten... Ei, jokin pistää vastaan.
Tämä on ollut niin epätoivoista jo parin vuoden ajan, ehkä on seksuaalisesti ollut välillä virkeämpää, mutta välillä tuntuu, että vanahainkodin kroonikko-osastollakin tapahtuu enemmän!
No leikki sikseen, tämä on todella ongelmallinen tilanne. Emme kumpikaan ole pystyneet puhumaan asiasta. Kerran mies vihjaisi kännispäissään ravintelissa kun yksi tuttu kysyi haluaisko vaimosi juotavaa? siihen mieheni painokkaasti Kyllä Liisa (nimi muut.) ilmoittaa sitten kun LIISA HALUAA!
Olemme kämppikset kauniissa suht uudessa talossa ja meillä on huollettavana yhteiset lapset ja tämä talus ja arkirumba.Vähän tuntuu siltä, että vaaditte kumppaniltanne liikoja ja tarkkailette liiaksi tunteitanne. Ei arkielämä oikeasti ole niin kuin saduissa! Siinä on kaikenlaisia suvantovaiheita, ojan pohjalla ryömintääkin.
Uskokaa siihen, että kun parisuhteessa ei ole todellisia, vaikeita ongelmia niin sitten niitä kehitetään ihan mistä tahansa. Eikä suotta: Mikään ei ole tylsempää kuin tasainen avioliitto... - kaktus
Nainen kirjoitti:
Vähän tuntuu siltä, että vaaditte kumppaniltanne liikoja ja tarkkailette liiaksi tunteitanne. Ei arkielämä oikeasti ole niin kuin saduissa! Siinä on kaikenlaisia suvantovaiheita, ojan pohjalla ryömintääkin.
Uskokaa siihen, että kun parisuhteessa ei ole todellisia, vaikeita ongelmia niin sitten niitä kehitetään ihan mistä tahansa. Eikä suotta: Mikään ei ole tylsempää kuin tasainen avioliitto...Se että haluaa olla haluttu ja se, että haluaa olla miehelleen nainen, ei ole liikaa vaadittu.
Kaikki me tiedämme elämän realiteetit, parissuhteenkin. Joskus on pakko jättää jotain löytääkseen jotain uutta ja lyönpä vetoa että aina se sattuu. Ja lapset....se onkin eri asia. - Tuulia
kaktus kirjoitti:
Se että haluaa olla haluttu ja se, että haluaa olla miehelleen nainen, ei ole liikaa vaadittu.
Kaikki me tiedämme elämän realiteetit, parissuhteenkin. Joskus on pakko jättää jotain löytääkseen jotain uutta ja lyönpä vetoa että aina se sattuu. Ja lapset....se onkin eri asia.Niinkuin sanoin, tilannetta on kestänyt monta vuotta. Minustakaan ei ole parisuhdeongelmien tahallista kehittämistä se että harmittaa kun mies pidä enää haluttavana naisena, vaan lähinnä lasten äitinä. Hellyys ja koskettaminen, vaikka sitten vaan se kädestä pitäminen ei myöskään ole mielestäni liikaa vaadittu. Näiden puute sitten lienee aika yleistä koska monet sanovat sen kuuluvan luonnollisena osana pitkään suhteeseen....Tai sitten naiset ovat kovin vähään tyytyväisiä. Olen sanonut asiasta miehelleni ja pyytänytläheisyyttä, mutta hänelle ei tunnu mikään menevän jakeluun.Hänen mielestään valitan turhia koska minulla on kaikkea mitä vain voin toivoa ja mitä hän voi rahalla minulle antaa. Joskus ihmettelenkin, pitäisikö tehdä jotain ja jäädä siitä kiinni niin ehkä mies sitten heräisi. Jos tätä keskustelua seuraa joku mies niin mielelläni kuulisin kommenttia "vastapuoleltakin".
- aatron(m)
Tuulia kirjoitti:
Niinkuin sanoin, tilannetta on kestänyt monta vuotta. Minustakaan ei ole parisuhdeongelmien tahallista kehittämistä se että harmittaa kun mies pidä enää haluttavana naisena, vaan lähinnä lasten äitinä. Hellyys ja koskettaminen, vaikka sitten vaan se kädestä pitäminen ei myöskään ole mielestäni liikaa vaadittu. Näiden puute sitten lienee aika yleistä koska monet sanovat sen kuuluvan luonnollisena osana pitkään suhteeseen....Tai sitten naiset ovat kovin vähään tyytyväisiä. Olen sanonut asiasta miehelleni ja pyytänytläheisyyttä, mutta hänelle ei tunnu mikään menevän jakeluun.Hänen mielestään valitan turhia koska minulla on kaikkea mitä vain voin toivoa ja mitä hän voi rahalla minulle antaa. Joskus ihmettelenkin, pitäisikö tehdä jotain ja jäädä siitä kiinni niin ehkä mies sitten heräisi. Jos tätä keskustelua seuraa joku mies niin mielelläni kuulisin kommenttia "vastapuoleltakin".
Kyllähän tilanne meidän miestenkin kannalta voi olla aivan samanlainen. Ainakin minä elän aivan
vastaavassa tilanteessa. Suhde ei nyt kokonaisuudessaan mahdoton ole, sellaista suhteellisen tasaista taapertamista. Mutta kaikkinainen läheisyys ja hellyys jota mieskin tarvitsisi on totaalisen kadoksissa.
Seksiäkin on.Vähäistä kerran kaksi kuukaudessa ja
sekin sellaista perusseksiä, jossa kaikki tehdään joka kerta aivan samalla tavalla.Tuntuu kyllä että se hänelle riittää, ainoa puute kai on siinä että sitä on vain liian vähän. Mutta vähyys kyllä johtuu vaan ja ainoastaan siitä että
en tunne mitään halua jatkuvasti samanlaiseen juttuun.
Meillä läheisyys liittyy pelkästään seksiin, mitään sellaista spontaania ei todellakaan ole.
Olen mielestäni luonteeltani jonkinasteinen romantikko ,mutta kotona en osaa sitä edes tehdä,
kaikki on liian arkista ja väkinäistä.
Erota minä en halua, tiedän että sitä ikuista ja suurta onnea ei taida ollakkaaan.
Korvaan puuttuvat asiat maailmalla, ei hyvä mutta
koen sen sillä tavalla että jaksaakseni arkea minun on etsittävä se vähäinen onni jostakin ja niillä pienillä hetkillä sitten kestettävä se arkinen kurjuus.
Näihin maailman hetkiin sitten kyllä kuuluu kaikki se mitä ilman minä kotona olen ja joiden
kotiin tuomiseen kynnys on minulle ainakin liian
korkea.
Mukavana on läheisyyttä, tunnelmaa ja vapaata aikuisten ihmisten seksiä. Kaikkea sitä mitä minä
koen vailla olevani.
Moraalisesti ei oikein mutta pakko jotain saada
ettei koe itseään aivan tunne-elämän osalta kuolleeksi. Koen kaiken sellaisena että jotain
tuollaista ihmisellä on pakko olla, että jaksaa. - Tiina
Tuulia kirjoitti:
Niinkuin sanoin, tilannetta on kestänyt monta vuotta. Minustakaan ei ole parisuhdeongelmien tahallista kehittämistä se että harmittaa kun mies pidä enää haluttavana naisena, vaan lähinnä lasten äitinä. Hellyys ja koskettaminen, vaikka sitten vaan se kädestä pitäminen ei myöskään ole mielestäni liikaa vaadittu. Näiden puute sitten lienee aika yleistä koska monet sanovat sen kuuluvan luonnollisena osana pitkään suhteeseen....Tai sitten naiset ovat kovin vähään tyytyväisiä. Olen sanonut asiasta miehelleni ja pyytänytläheisyyttä, mutta hänelle ei tunnu mikään menevän jakeluun.Hänen mielestään valitan turhia koska minulla on kaikkea mitä vain voin toivoa ja mitä hän voi rahalla minulle antaa. Joskus ihmettelenkin, pitäisikö tehdä jotain ja jäädä siitä kiinni niin ehkä mies sitten heräisi. Jos tätä keskustelua seuraa joku mies niin mielelläni kuulisin kommenttia "vastapuoleltakin".
En meinaan ymmärrä teitä siskot: Miksi kummassa edes pyydätte kumppanianne osoittamaan hellyyttä??? Sehän on aivan sama jos sanoisitte "sano minulle, että sinä rakastat minua" ja kumppani sanoisi "rakastan sinua". Olisitteko tyytyväisiä? Minä en ainakaan olisi; en kumppaniini ja vielä vähemmän itseeni jos tuollaista menisin möläyttämään.
Eli siis. Jos haluatte olla haluttava nainen niin tehkää jotain ovelaa asian eteen. Parhaiten ehkä pääsee tavoitteeseensa, kun unohtaa miehen päiväjärjestyksestään vähäksi aikaa. Tekee kaiken vain itselleen, kohottaa mielialaansa. Harrastaa ja pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Kyllä se mies siitä pikkuhiljaa herää huomaamaan, että muutakin vaimolle pitäisi tehdä kuin antaa rahaa... Vaikka hyvä juttuhan se rahakin on. Kaikilla sitä ole. - Tuulia
Tiina kirjoitti:
En meinaan ymmärrä teitä siskot: Miksi kummassa edes pyydätte kumppanianne osoittamaan hellyyttä??? Sehän on aivan sama jos sanoisitte "sano minulle, että sinä rakastat minua" ja kumppani sanoisi "rakastan sinua". Olisitteko tyytyväisiä? Minä en ainakaan olisi; en kumppaniini ja vielä vähemmän itseeni jos tuollaista menisin möläyttämään.
Eli siis. Jos haluatte olla haluttava nainen niin tehkää jotain ovelaa asian eteen. Parhaiten ehkä pääsee tavoitteeseensa, kun unohtaa miehen päiväjärjestyksestään vähäksi aikaa. Tekee kaiken vain itselleen, kohottaa mielialaansa. Harrastaa ja pitää hauskaa ystäviensä kanssa. Kyllä se mies siitä pikkuhiljaa herää huomaamaan, että muutakin vaimolle pitäisi tehdä kuin antaa rahaa... Vaikka hyvä juttuhan se rahakin on. Kaikilla sitä ole.Olet Tiina osittain oikeassa, toista ei voi saada käskemällä rakastamaan, eikä edes koskettamaan. Mutta pitäisi voida puhua omista tuntemuksistaan ja tarpeistaan ja toisen pitäisi myös huomioida ne mikäli haluaa parisuhteen voivan hyvin. Pitkässä liitossa myös turtuu arkeen itsekukin ja alkaa helposti pitämään toista itsestäänselvyytenä.
Oletko Tiina koskaan pyörittänyt kolmen pienen lapsen kanssa arkea? Sinänsä kivalta kuulostaa ohjeesi unohtaa mies ja tehdä omia juttuja "vain itselleen". Tulee mieleen lapsettomat parisuhteet jossa vielä pyöritään kavereiden kanssa ja pidetään naisporukassa viikonloppubileitä. Ehkäpä sitten kun lapset ovat isoja.... - Tuulia
aatron(m) kirjoitti:
Kyllähän tilanne meidän miestenkin kannalta voi olla aivan samanlainen. Ainakin minä elän aivan
vastaavassa tilanteessa. Suhde ei nyt kokonaisuudessaan mahdoton ole, sellaista suhteellisen tasaista taapertamista. Mutta kaikkinainen läheisyys ja hellyys jota mieskin tarvitsisi on totaalisen kadoksissa.
Seksiäkin on.Vähäistä kerran kaksi kuukaudessa ja
sekin sellaista perusseksiä, jossa kaikki tehdään joka kerta aivan samalla tavalla.Tuntuu kyllä että se hänelle riittää, ainoa puute kai on siinä että sitä on vain liian vähän. Mutta vähyys kyllä johtuu vaan ja ainoastaan siitä että
en tunne mitään halua jatkuvasti samanlaiseen juttuun.
Meillä läheisyys liittyy pelkästään seksiin, mitään sellaista spontaania ei todellakaan ole.
Olen mielestäni luonteeltani jonkinasteinen romantikko ,mutta kotona en osaa sitä edes tehdä,
kaikki on liian arkista ja väkinäistä.
Erota minä en halua, tiedän että sitä ikuista ja suurta onnea ei taida ollakkaaan.
Korvaan puuttuvat asiat maailmalla, ei hyvä mutta
koen sen sillä tavalla että jaksaakseni arkea minun on etsittävä se vähäinen onni jostakin ja niillä pienillä hetkillä sitten kestettävä se arkinen kurjuus.
Näihin maailman hetkiin sitten kyllä kuuluu kaikki se mitä ilman minä kotona olen ja joiden
kotiin tuomiseen kynnys on minulle ainakin liian
korkea.
Mukavana on läheisyyttä, tunnelmaa ja vapaata aikuisten ihmisten seksiä. Kaikkea sitä mitä minä
koen vailla olevani.
Moraalisesti ei oikein mutta pakko jotain saada
ettei koe itseään aivan tunne-elämän osalta kuolleeksi. Koen kaiken sellaisena että jotain
tuollaista ihmisellä on pakko olla, että jaksaa.Kiitos mies kommentistasi. Olen monta kertaa pohtinut omaa moraalikäsitettäni ja miettinyt pitäisikö kokeilla omantuntonsa rajoja menemällä vieraisiin. Sittenpä näkisin ja kokisin senkin, soimaako omatunto vai pystyisinkö sulkemaan sen arkielämästä, pois mielestä silloin olen perheeni kanssa. Mietin myös onko väärin omaa, ainoaa elämäänsä kohtaan käyttää se suhteessa josta puuttuu jotakin oleellista vai tyytyä osaansa ja hakea ne varastetut hetket jostain muualta silläkin uhalla että jää joskus kiinni.
Tuntuu kyllä jotenkin omituiselta, että oma mies on ainoa joka ei huomaa minussa mitään erityistä, kun taas jokapaikassa muualla miehet antavat huomiota ja ovat kiinnostuneita.... - Tiina
Tuulia kirjoitti:
Olet Tiina osittain oikeassa, toista ei voi saada käskemällä rakastamaan, eikä edes koskettamaan. Mutta pitäisi voida puhua omista tuntemuksistaan ja tarpeistaan ja toisen pitäisi myös huomioida ne mikäli haluaa parisuhteen voivan hyvin. Pitkässä liitossa myös turtuu arkeen itsekukin ja alkaa helposti pitämään toista itsestäänselvyytenä.
Oletko Tiina koskaan pyörittänyt kolmen pienen lapsen kanssa arkea? Sinänsä kivalta kuulostaa ohjeesi unohtaa mies ja tehdä omia juttuja "vain itselleen". Tulee mieleen lapsettomat parisuhteet jossa vielä pyöritään kavereiden kanssa ja pidetään naisporukassa viikonloppubileitä. Ehkäpä sitten kun lapset ovat isoja...."pitäisi voida puhua omista tuntemuksistaan ja tarpeistaan ja toisen pitäisi myös huomioida ne mikäli haluaa parisuhteen voivan hyvin"
Molempien on huomioitava lähinnä vain itsensä, koska jokainen on oman onnensa seppä. Kun suhteessa on kaksi itsenäistä, onnellista, toistensa seurasta nauttivaa ihmistä, se toimii.
Puhuminen toisinaan tai oikeastaan hyvin usein saa vain asiat kääntymään päälaelleen. Otetaan esimerkiksi seksi :)... Jos kumppanille kertoo, että haluaa enemmän seksiä niin voiko todella kuvitella saavansa seksiä enemmän? Todennäköisesti peitto heiluu entistä vähemmän...
Pahin riesa parisuhteessa onkin tila, jossa kumppani sanoo esim. "kaunis ilma tänään" ja toinen ajattelee heti "mitä se nyt taas minusta tahtoo". Eli ennenkuin sanoo kumppanilleen mitään kannattaa miettiä onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa ;D.
Jees! Nimenomaan olen pyörittänyt kolmen pienen ja suuremman lapsen arkea! Vieläpä pitkän aikaa ihan yksin. Mitä pienempiä lapseni olivat sitä vähemmän luonnollisesti minulla oli "vain itselle"- juttuja. Miestäkään ei ollut vaikea unohtaa, kun hän oli töissä n. 24h/vrk 7 päivää viikossa... Ilmankos meidän suhde on pysynyt tuoreena. Nyt kun lapset ovat isompia niin olen ottanut oikein asiakseni järjestää rientoja oman maun mukaan.
Ihan vaan jälkihuomautuksena: Kyllä itsekin narisin miehelleni aikoinaan kaikesta älyttömästä. "Mikset sitä ja mikset tätä, miksi aina minä??" -malliin. Mieheni alkoikin reagoida noihin narinoihin oikein. Kehotti tekemään sitä mikä miellyttää. Silloin tajusin itsekin, että se todella toimii.. - Memyself
Tiina kirjoitti:
"pitäisi voida puhua omista tuntemuksistaan ja tarpeistaan ja toisen pitäisi myös huomioida ne mikäli haluaa parisuhteen voivan hyvin"
Molempien on huomioitava lähinnä vain itsensä, koska jokainen on oman onnensa seppä. Kun suhteessa on kaksi itsenäistä, onnellista, toistensa seurasta nauttivaa ihmistä, se toimii.
Puhuminen toisinaan tai oikeastaan hyvin usein saa vain asiat kääntymään päälaelleen. Otetaan esimerkiksi seksi :)... Jos kumppanille kertoo, että haluaa enemmän seksiä niin voiko todella kuvitella saavansa seksiä enemmän? Todennäköisesti peitto heiluu entistä vähemmän...
Pahin riesa parisuhteessa onkin tila, jossa kumppani sanoo esim. "kaunis ilma tänään" ja toinen ajattelee heti "mitä se nyt taas minusta tahtoo". Eli ennenkuin sanoo kumppanilleen mitään kannattaa miettiä onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa ;D.
Jees! Nimenomaan olen pyörittänyt kolmen pienen ja suuremman lapsen arkea! Vieläpä pitkän aikaa ihan yksin. Mitä pienempiä lapseni olivat sitä vähemmän luonnollisesti minulla oli "vain itselle"- juttuja. Miestäkään ei ollut vaikea unohtaa, kun hän oli töissä n. 24h/vrk 7 päivää viikossa... Ilmankos meidän suhde on pysynyt tuoreena. Nyt kun lapset ovat isompia niin olen ottanut oikein asiakseni järjestää rientoja oman maun mukaan.
Ihan vaan jälkihuomautuksena: Kyllä itsekin narisin miehelleni aikoinaan kaikesta älyttömästä. "Mikset sitä ja mikset tätä, miksi aina minä??" -malliin. Mieheni alkoikin reagoida noihin narinoihin oikein. Kehotti tekemään sitä mikä miellyttää. Silloin tajusin itsekin, että se todella toimii..Löytyyhän tähänkin keskusteluun superäiti joka kolmesta lapsesta ja 24hoo duunaristaan huolimatta jaksaa bailata ja kykenee vielä pitämään huolta vain itsestään.
Huom, itsenäisyys ja itsekkyys on sitten kaksi eri asiaa...Mut mitäs tosta, onneksi on aina on joku joka tietää enemmän!
- Nainen
En lakkaa ihmettelemästä miten joku voi sanoa suhteestaan "elämme kuin sisko ja veli" jos suhteessa on seksiä pikkariikkisenkään... perverssiä :).
Sitten tuosta intohimosta... siitä seuraa kaikkea muuta kuin tasapainoa suhteeseen, joten on erittäin hyvä juttu, että välillä saa olla siltä rauhassa. Keskittyä vain elämiseen.
Missään parisuhteessa ei ole täydellistä sopusointua: Aina jompikumpi haluaa jotain enemmän tai vähemmän. Siinähän haluaa! Ei toista voi ohjelmoida tekemään kaikkea omien toiveidensa mukaisesti. Tuskinpa itsekään haluaisit muuttua miehesi mielialojen mukana. - tiikeri
meilläkin vähän samanmoista!
emäntä parantaa oloaan käymällä ulkona,
mies viettää toistuvasti aikaa lasten kanssa.
(jossain perheissä näinkin päin).
Emännän himot siitä PARANEE ni,
eipähän puhu paskaa päivisin niin paljon
kaikki ovat TYYTYVÄISIÄ:!! - Anonyymi
Täällä myös nainen joka elää veli-sisko suhteessa. Minulla se alkoi siitä kun "muka" ystävätär mustanaalasi miestäni. Minä kieltäydyin seksistä ja nyt ollaan eletty 8 vuotta yhdessä. Itse jopa kuvittelen olevani a-seksuaalinen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun684735KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1713665- 1723226
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?723114Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo502839- 251964
- 241891
- 301666
- 1741660
- 431375