Uskomaton tunne kun ajoittain havahtuu todellisuuteen. Sitä tuntee jääneensä vangiksi siihen mielentilaan, kun ongelmat alkoivat ja putosi porukoista. Sitä on jumissa 12-14 vuotiaan mielentilassa. Muistelee jotain ala-asteen tapahtumia, kun vielä oli kavereita ja suhteellisen normaali elämä. Miettii mihin ne vuodet menivät.
Surullista kun katsoo jotain julkisuuden henkilöä ja tajuaa olevansa häntä vanhempi. Se on uskomaton tunne. Ei ole saavuttanut mitään elämässä. Jokaisessa paikassa joutunut kiusatuksi ja naureskelun kohteeksi. Traumoja, nöyryyksiä ja negatiivisia kokemuksia. Kaikki mahdollinen mennyt pieleen. Kaikki epäonni osunut kohdalle. Addiktiot. Sairaudet. Mielenterveysongelmat.
Sitä sulkee kaiken väkisin kaiken pois mielestään ja elää jossain sumussa, vuodesta toiseen yksin. Haluaisi, mutta ei uskalla. Ei kykene toimimaan. Miettii niitä menetettyjä tilaisuuksia, kun joku oli aidosti kiinnostunut ja itse ei saanut sanaa suustaan heikon itsetunnon takia. Pelko ja epävarmuus tuhosivat tulevaisuuden. Sitä olisi voinut saavuttaa normaalin elämän, jos olisi edes jonkinlainen itseluottamus. Olisi voinut kokea rakkauden. Olisi voinut olla normaali.
Välillä tuntuu niin pahalle. Miettii miksi kaikki osui omalle kohdalle. Katuu kaikkia vääryyksiä mitä on tehnyt muita kohtaan. Ei tätä voi edes selittää, kaiken kuvailuun pitäisi kirjoittaa kirja. Vaikka itse on kokenut vääryyttä, niin yrittää antaa anteeksi, mutta katkeruus ja viha elävät sisällä.
Kaikesta huolimatta elättelee jotain pientä toivoa, että vielä jonain päivänä kaikki muuttuu paremmaksi. Ehkä se on joku tapa valehdella itselleen, että ei sekoa lopullisesti.
33-vuotias ja elämässä ei ole mitään sisältöä
32
1189
Vastaukset
- Anonyymi
Mikään ei muutu itsestään, ei ainakaan paremmaksi.
Mutta sinä voit muuttaa kaiken paremmaksi. Sinä toivot jotain parempaa. Mitä se on? Ihan vähä vähältä voit saavuttaa tavoitteen toimimalla, ei odottelemalla vaan tekemällä. Haluatko oppia jonkun uuden taidon kuten valmistamaan ruokaa tai soittamaan kitaraa? Haluatko opiskella? Haluatko töihin? Kaikki tällainen on saavutettavissa. Ei elämän onneen mitään sen suurempaa tarvita.
Arvaan, että kaipaisit ystävää, ehkä jopa puolisoa ja perhettä. Näitä saa sitten itsestään kaiken toiminnan sivussa.Jos ihminen voi muuttaa kaiken paremmaksi, tahto olisi aina vapaa, ja näköjään ei ole. Tuo on tuollainen menestystarina. Asiat muuttuu koko ajan, hetkestä toiseen ja tietysti myös paremmaksi, aika epätodennäköistä jos asiat muuttuisivat vain pahemmaksi.
- Anonyymi
hibiskus kirjoitti:
Jos ihminen voi muuttaa kaiken paremmaksi, tahto olisi aina vapaa, ja näköjään ei ole. Tuo on tuollainen menestystarina. Asiat muuttuu koko ajan, hetkestä toiseen ja tietysti myös paremmaksi, aika epätodennäköistä jos asiat muuttuisivat vain pahemmaksi.
Hyvin sanottu edellisessä kommentissa. Ihmisellä ei ole mitään vapaata tahtoa karrikoidusti. Työpaikka, puoliso ja ystävät tulee myötämielisen kohtalon tuloksena. Osa jää ilman noita kovista ponnisteluista huolimatta.
- Anonyymi
Jos on huono itsetunto, on vaikea ruveta toteuttamaan itseään. Jos olet siihen päälle ollut vuosia, ehkä vuosikymmeniä, yksin ja aloittajan mainitsemassa tilanteessa, että on jäänyt siihen kouluaikojen mielentilaan, ja jos on sattunut vielä kokemaan esim. koulukiusausta, jolloin käsitys muiden ihmisten asenteesta sinua kohtaan on jäänyt elämään mieleesi ja tullut mukana näihin päiviin saakka, voi mieli olla todellakin jumissa jättäen sinut puristuksiin sen sisälle.
Olen itse ollut siinä tilanteessa yli kaksikymmentä vuotta, ja kukaan ei voi ymmärtääkään, kuinka sekaisin asiat voivat olla nupin sisällä tuollaisen takia. Se epätoivon ja lohduttomuuden tunne, kun oma elämä ei yksinkertaisesti voi olla mitään muuta, ja tulevaisuus on pelkkää mustaa sumua. Ihmiskontaktit tuntuivat mahdottomilta ja kaikki syvällisempi sellainen oli mahdotonta. Paniikinomainen tunne kun tajuaa kaiken aikaa vanhenevansa ja ymmärtää, kuinka monta vuotta on mennyt täysin hukkaan lähinnä yksin seinää tuijottaen (kaikki todella tuntui siltä, koska elämä oli pelkkää yksin eloa ilman minkäänlaisia virikkeitä).
Nyt olen ulkopuolisen tuen kautta päässyt hivenen siihen, joka tuntui aiemmin mahdottomalta. En tiedä, onko mikään kumminkaan varsinaisesti muuttunut? Ihmiset ovat kumminkin kylmiä, ja kaikki tuntuu olevan vain teknistä läsnäoloa. Se, että pääsisin sisään siihen, jossa he ovat olleet koko ikänsä, tuntuu olevan loputtoman tien takana. Täytän tänään 41 vuotta, Kaikki on muutenkin tullut liian myöhään, ja sen päälle joutuisin vielä tekemään paljon töitä, enkä usko senkään riittävän. Olen ollut liian kauan ja liian syvällä siinä tilanteessa, jossa olin, enkä siten usko minkään enää toteutuvan. Lopulta kuitenkin kaikkein raskain taakka on tajuta, että elämäni vain hupeni jättäen vain vanhuuden eteeni. Elin koko nuoruuteni vanhuksen elämää yksin ja unohdettuna, enkä todellakaan halua kokea sitä samaa paskaa uudestaan silloin kun olen oikeasti vanha.
Kirjoittelin tällä palstalla aktiivisesti vuosikymmen sitten, ja jo silloin olin tuntenut pitkään elämäni olevan takana. Asia ei ole muuttunut edelleenkään. Vaikka aluksi tunsin valonpilkahduksen päästessäni ihmisten ilmoille, olen sittemmin tajunnut, ettei elämästäni voi tulla mitään menneisyyden varjojen vuoksi. Periaatteessa olen huonommassa jamassa kuin vuosikymmen sitten, koska tilanteestani pois pääseminen on lopulta vienyt minut syvemmälle siihen todellisuuteen, jonka tiedostin aiemmin; täällä ei ole mitään minua varten, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi kestää tunteitani sen vuoksi?
- Anonyymi
Olin aloittajan ikäinen kun mullakin oli tuollaista ajattelua ja kerkesin kokea vuosien varrella kaikenlaista.
Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin on asiat kuitenkin paremmin kuin silloin ennen. Koskaan ei enää tule menemään mitenkään erityisen hyvin mutta pärjäilen kuitenkin.
Suurin muutos tapahtui kun sain itsetuntoani nousemaan. Tutustuin itseeni, se ei ole koskaan liian myöhäistä.
En halua mitenkään kehua itseäni mutta haluan kertoa että kaikki on mahdollista, on itsestä kiinni haluaako jotain muutosta vai ei.
Minuakin vähän harmittaa että kun olisin tajunnut juttuja jo aiemmin ja osannut käyttää järkeä niin muutos olisi voinut tapahtua aiemmin. Mutta hyvä näin.
Minullakaan ei elämässä mitään erityistä tai erikoista ole mutta olen sen verran luovuttanut että en oikeastaan tarvitsekaan enää mitään erikoisempaa, kunhan perusasiat on kunnossa, jotenkuten pärjää näinkin.
Menetettyä aikaa kun ei saa takaisin mutta tuleva on silti edessäpäin. Olisitko voinut olla normaalia? Olisitko voinut kokea rakkauden? Mistä sen tiedät? Nuo jos-väitteet toimii ehkä lohduttavana näin jälkikäteen, tuli vaan mieleen.
Mietit aina välillä miksi kaikki osui omalle kohdalle, siihen on yksinkertainen vastaus: On todennäköysyyksistä kyse.- Anonyymi
Ihanaa, optimisti
- Anonyymi
Tässä sinulle jotain pelottavampaa:
Ehkäpä et herännytkään todellisuuteen vaan retkahdit takaisin tämän hetkisen yhteiskunnan luomaan illuusioon siitä mitä "normaalin" taas pitäisi syödä, juoda tai sanoa tällä viikolla.- Anonyymi
Minäkin olen taipuvainen ajattelemaan näin. Saamme kaikki ulkoapäin syötettynä, sen mikä on milloinkin "normaalia". Nykyään on moni ennen epänormaali asia aika normaalia, ja ainahan on ihmisiä, jotka yrittävät aika epätoivoisestikin erottautua ja olla jotain erilaista. Jos on aina ollut kuka ei kuulu joukkoon -olo, tuollainen ei kyllä kovinkaan todennäköisesti ole tavoitteena. Silti katson, että varsinkin Suomessa tuo "normaalin" tavoittelu menee aika tavalla yli järjen.
Samaa mieltä, että jossain määrin kannattaisi kyseenalaistaa se, mitä tavoittelee tai haluaa. Kaikkea ei kuitenkaan kerralla, seurauksena saattaa olla järjen pimentyminen. - Anonyymi
Jos on ollut koko elämänsä yksin ja saanut kaiken mahdollisen paskan/vastoinkäymiset niskaansa, niin ei siitä kukaan saa taiottua mitään ihanaa ja tavoiteltua olotilaa.
Ehkä joku hetkellinen itselleen valehtelu voi nostattaa mielialaa, mutta ei hemmetti. Ei tätä kohtaloa kenellekään toivo.
- Anonyymi
Täällä kans melkein identtisessä tilanteessa oleva, iänkin puolesta. Kyllä tässä on pitkät tovit jo tullut mietittyä itsemurhaakin.
- Anonyymi
Ensimmäiseksi mainitsen, että sitä itsemurhaa ei kannata missään tapauksessa toteuttaa vaikka ajatuksissa pyöriikin.
Eipä tähän tilanteeseen oikeastaan saa ymmärrystä kuin niiltä, jotka ovat saman kokeneet/eläneet jne. Ei sitä voi selittää missä henkisessä tilassa on kaiken kokemansa jälkeen, niiden miljoonien kertojen jälkeen kun on noussut kanveesista vain tullakseen lyödyksi uudestaan alas.
Itse tulee ajateltua sitä mitä omat vanhemmat ajattelevat, eipä tässä elämässä ole ole oikeastaan mitään muuta kuin omat vanhemmat, joihin on läheisriippuvuus koska elämässä ei ole mitään muuta. Säälittävää, mutta totta.
AP
- Anonyymi
Tänne maailmaan vaan tullaan, ollaan ja loppuvaiheessa mennään.
Vähän niinkuin käsikirjoittamaton elokuva koska elämää ei voi suunnitella etukäteen.
Ihmiset elämän varrella tulevat ja menevät, kaikki muukin koko elinkaaressa on joskus hyvinkin vaihtelevaa.
Juonenkäänteitä on riittänyt.
Uteliaisuudesta on kuitenkin tämä " filmi" katsottava loppuun asti.- Anonyymi
Kyllä jokainen voi itse elämäänsä "kirjoittaa" sisältöä, eikä vain ottaa vastaan mitä sattuu tulemaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä jokainen voi itse elämäänsä "kirjoittaa" sisältöä, eikä vain ottaa vastaan mitä sattuu tulemaan.
Juuri näin!
Jos ei tiedä, mihin haluaa, joutuu johonkin (muualle).
Elämää voi hyvin suunnitella sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Suunnitelmaa tosin on useinkin muutettava. Mutta suunnittelua on oltava, on hyvä olla suunnitelma A ja kaiken varalta suunnitelma B, jos A ei olekaan toteutettavissa.
Kun suunnittelee ja järjestää itse sisältöä elämäänsä, silloin ei tarvitse vastaanottaa kaikkea, mitä eteen sattuu osumaan. Tiedän, tiedän hyvin, että vastoinkäymisiä ja suunnittelemattomia käänteitä silti tulee. Mutta niistä selviydytään ja sen jälkeen jatketaan matkaa oman suunnitelman mukaan. Kyllä elämän sisällön voi valita itse. Erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja riittää jokaiselle. Voi valita tyhjyydenkin...
- Anonyymi
Suunnittelin minäkin elämääni jotta terveenä pysyisin mutta eipä niin käynytkään.
Jotkut ihmisistä haluavat tehdä suunnitelmia etukäteen enemmän kuin taas jotkut muut.
Tavallaan on ollut kiva olla ns. tuuliajolla vain vähän itse ohjailemalla ja katsoa minne elämä milloinkin heittelee.
En pysty sanomaan mitä elämäni olisi ollut jos olisin kaiken suunnitellut etukäteen, ja nyt mennyt on mennyttä eikä sitä voi enää muuttaa.
Aina ei ole niin kivaa ollut mutta aina on ollut kuitenkin jotain, en voi sanoa että elämässä ei ole/ei ole ollut mitään. Aina jotain. - Anonyymi
Muuta toiseen paikkakuntaan vaikka toiselle puolelle Suomea.
Aloita siellä uusi elämä.- Anonyymi
Minun mielestä muutto umpimähkään ei ole hyvä idea. Jos muuttaa pakoon/karkuun tyhjyyttä ja yksinäisyyttä niin mitä niin ihmeellistä muka jossain on, että aloitetaan uusi elämä noin vain. Todellisuudessa joudutaan etsiä yhtä hyvä/huono työ. Elintaso ei juuri muutu. Uusista työkavereista tuskin saat kavereita työn ulkopuolelle. Et tunne ketään edes paikkoja. Minusta tuntuu, että alku innostuksen jälkeen olot tuskin paranee.
- Anonyymi
Kaunis ajatus, mutta ei se toiselle paikkakunnalle muuttaminen ole mikään taikakeino, joka poistaa kaikki traumat ym. kokemukset, ja sitä muuttuu uudeksi ihmiseksi.
Itse olen sitä mieltä, että ei tätä kohtaloa enää tule muuttamaan kuin suoranainen ihme. Niin kauan tässä on rämmitty ja yritetty.
AP - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaunis ajatus, mutta ei se toiselle paikkakunnalle muuttaminen ole mikään taikakeino, joka poistaa kaikki traumat ym. kokemukset, ja sitä muuttuu uudeksi ihmiseksi.
Itse olen sitä mieltä, että ei tätä kohtaloa enää tule muuttamaan kuin suoranainen ihme. Niin kauan tässä on rämmitty ja yritetty.
APMusta ois kiva muuttaa toiselle paikkakunnalle niin vaihtelun kuin muidenkin perusteiden vuoksi, mutta ei innosta käytännössä niin paljon, jos siellä ei ole valmiina jotain läheistä ihmistä. Hyvä paikallinen ystävä, jonka voisi olettaa pysyvänkin ystävänä, toisi enemmän kannustusta muuttoon. Uusi paikkakunta ei tuo niin mieleen vanhoja ikäviä muistoja, varsinkin jos voisi aloittaa siellä uuden elämän ystävän kanssa, jolta löytyisi myös tukea tarvittaessa itselle uudessa asuinkaupungissa. Yksin muuttaessa voi uusi ympäristö alkuun tuntua hyvältä, mutta samat ongelmat yksinäisyyden kanssa todennäköisesti jatkuu sielläkin.
- Anonyymi
Jos elämässä on vaikeaa ja päättää muuttaa jonnekin kauas niin ei se muuta mitään.
Elämäntilannetta ei pääse karkuun muuttamalla, silloin yrittää vain paeta mutta kun itseään ei pääse karkuun.
Muuttaessa mikään ei muutu jos ei halua muuttaa itseään ja elämäntapojaan, ajatuksiaan.
Koska ainoa joka voi muuttua on oma itse, ei siihen auta muuttaminen, ja loppujen lopuksi ei ole tarvettakaan muuttaa vielä jos saa asiansakin kuntoon. - Anonyymi
Tekstisi on lopulta aika ympäripyöreä. Osaisitko kertoa konkreettisempia esimerkkejä siitä, kuinka haluaisit elämäsi paranevan? Mitä haluaisit elämässäsi saavuttaa ja mitä ne saavutukset vaatisivat?
Oma kokemukseni on, että pelkkä toivominen ei riitä. Monien asioiden eteen pitää tehdä paljon työtä, jos ei ne eivät vain ikään kuin sattumalta kohdalle tule. - Anonyymi
Olen kohta 34 vuotias mies ja ei perhettä, kumppania ja jne. Ei ole oikein kavereitakaan...
Tämä sinkkuna oleminen ei ole oma valinta, se pitää nyt sanoa. Haluaisin todella löytää naisen ja perustaa perheen. Mutta kun ei.
En haluaisi huomata olevani 10 vuoden kuluttua tässä samassa tilanteessa.. Sit se ois sama kait tappaa ittensä. Tuota ajatusta olen jo nytkin paljon miettinyt.- Anonyymi
Hyvä pohtia täällä tilannetta.
Kyllä sinä tään fiksaat! Tuo sinun asenne on oikea, että haluat saada asiat kuntoon.
Ota vain selvää ja ajattele että kyllä kaikki fiksaantuu. - Anonyymi
Olisi niin kiva tietää tuolla ihmisten ilmoilla kun liikkuu milloin teikäläisiä, siis yksinäisempiä omaa ikäluokkaa olevia (ja miksei muitakin) tulee vastaan. Helpommin sitä rohkaistuisi ottamaan kontaktia ihmiseen, joka on enemmän niiden kontaktien tarpeessa ja jolle voisi ehkä helpommin tuntea kelpaavansa ihmisenä, ihan vain alkuun vaikka juttelukaverina.
Helposti ajattelee ihmisistä, joilla ei ole ollut pula kavereista ja seurustelukumppaneista, etteivät he seuraani kaipaa. Vaikka tulisivat itse juttusille, niin ajattelen tuottavani kuitenkin pettymyksen, kun en ole varsinkaan alkuun kovin sanavalmis tai ajattelen olevani jotenkin outo, vaikken olisikaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisi niin kiva tietää tuolla ihmisten ilmoilla kun liikkuu milloin teikäläisiä, siis yksinäisempiä omaa ikäluokkaa olevia (ja miksei muitakin) tulee vastaan. Helpommin sitä rohkaistuisi ottamaan kontaktia ihmiseen, joka on enemmän niiden kontaktien tarpeessa ja jolle voisi ehkä helpommin tuntea kelpaavansa ihmisenä, ihan vain alkuun vaikka juttelukaverina.
Helposti ajattelee ihmisistä, joilla ei ole ollut pula kavereista ja seurustelukumppaneista, etteivät he seuraani kaipaa. Vaikka tulisivat itse juttusille, niin ajattelen tuottavani kuitenkin pettymyksen, kun en ole varsinkaan alkuun kovin sanavalmis tai ajattelen olevani jotenkin outo, vaikken olisikaan.Kunhan koronasta selvitään niin rohkeasti vain juttelemaan vaikka ei niin samanikäinen olisikaan. Saatta käydä niin että se toinenkin ihminen kaipaa juttelukaveria.
- Anonyymi
Kannattaa yrittää olla kiitollinenkin, vaikka onkin mennyt surkeasti, ennenkaikkea siitä, että on jaksanut elää. Kärsimys syventää ihmisen henkistä puolta. Nyt olisi vaan otettava aktiivisempi rooli henkisyyden kehittämiseen, koska sen pitäisi olla tärkein osa ihmisen elämää. Siitä riippuu kaikki muu. Olet todennäköisesti tehnyt jotain pahaa edellisessä elämässäsi, jonka karmisia seurauksia käyt nyt lävitse. Kun olet tarpeeksi kestänyt, niin valoisammat ajat ovat edessä.
Kannattaa alkaa tehdä jotain aivan uutta ja mieluummin sellaista joka auttaa muita ihmisiä, niin siitä tulee itsellekin hyvä mieli ja omat toilailut unohtuu. Ei pitäisi elää liikaa menneisyydessä ja omissa ympyröissä, vaan katsoa tulevaisuuteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin.- Anonyymi
Voit alkaa tekemään pornoa naisten kanssa. Halukkaita on paljon.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voit alkaa tekemään pornoa naisten kanssa. Halukkaita on paljon.
No, tuo edellinen on täysin töppö, tunnen vain myötähäpeää noin huonon älyttömästä ehdotuksesta.
Mutta tää oli tosi hyvä:
"Tänne maailmaan vaan tullaan, ollaan ja loppuvaiheessa mennään.
Vähän niinkuin käsikirjoittamaton elokuva koska elämää ei voi suunnitella etukäteen.
Ihmiset elämän varrella tulevat ja menevät, kaikki muukin koko elinkaaressa on joskus hyvinkin vaihtelevaa.
Juonenkäänteitä on riittänyt.
Uteliaisuudesta on kuitenkin tämä " filmi" katsottava loppuun asti".
Miten olet osannutkin tiivistää näin hyvin käsitteen ihmisenä olemisen?
Varsinkin tuo viimeinen lause että uteliaisuudesta katsot filmin loppuun, on hyvä!
Itselläni on myös tää että "urheilumielessä" vankka ohjenuora.
On ollut ihan vaikka mitä. Suota ja oikein höttösuota on tullut rämmittyä, niin että ihmettelee että miten sitä on oikein selvinnyt. Mutta "urheilumielessä" vaan oon fiksaillut.
Ja tässä sitä vaan tarvotaan eteenpäin! Mielenkiintoa riittää.
Tääkin nykyinen korona on jännä juttu, viisastuu kun seurailee tilannetta ja luonne kasvaa.
Niinhän se tosiaan on: uteliaisuudesta ja urheilumielessä aion minäkin katsoa elämän filminauhan loppuun! Tosi jännää!
- Anonyymi
tänne eksyin lukeman ihania kirjoituksia aloittajalle. itsekin ei elämä mene niin kuin pitäisi siitä ovat pitäneet huolen kiusaajat sille en voi mitään että ovat niin vallan saaneet ja lannistanet jo ajoissa. mutta olen siitä onnellinen että olen saanut oman perheen mieheni ja lapseni ovat mailman ihanimpia. mutta jos työ uraa jatellaan niin siinä olen pelkojeni vuoksi nollissa. toivon että sinä kaivat jostai rohkeuden eteen päin. olet varmasti hyvä ihminen kirjoituksestasi päätellen.
- Anonyymi
Sinun pitää etsiä opiskelupaikka ja opiskella uusi ammatti. Tätä kautta löydät uusia opiskelukavereita ja myöhemmin työyhteisön.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606294- 1003252
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.252566- 212198
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3551788- 271696
- 251480
Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2261413- 491392
- 321368