Elämisen hinta eri puolilla suomea

Kommentoija on oikeassa siinä että ns. normaalituloisten ja varsinkin perheellisen on järkevää asua paikkakunnilla joilla elinkustannukset ovat matalammat kuin esim. Helsinki.
Helsinki onkin yksi maailman kalleimmista kaupungeista hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan.

Jo n. 100km päässä olevat kaupungit ovat selvästi halvempia ja kaikki palvelut ovat niissäkin, osassa jopa paremmat kuin pääkaupunkiseudulla.
Esimerkkinä Kouvola, Kotka, Lahti, Hämeenlinna... Alle 100 tonnilla saa uudehkon omakotitalon omalla tontilla.
Ja kaikki muukin on halvempaa.

Jos löytää työpaikan alueelta niin on hyvä vaihtoehto koko perheelle.
Ja vaikka pendelöisikin työmatkat 45min / suunta, on se usein lyhyempi aika kuin pääkaupunkiseudulla ruuhkissa menee aamuin illoin.
Jos sillä saavuttaa muutaman sadan tuhannen euron säästöt mm. asumisessa niin varteenotettava seikka.

Kopioitu toisaalta tältä palstalta:

Helsingissä on helppo tuntea itsensä köyhäksi, vaikka tienaisi lähes keskituloisen suomalaisen verran eli 30 000 euroa vuodessa (2019).
Asuminen haukkaa valtaosan nettotuloista ja varsinkin kantakaupungissa elämiseen jää vain muutama euro.
Monessa muussa kaupungissa samalla rahalla eläisi paljon leveämmin. Taloussanomat vertaili elämisen hintaa 25 kaupungissa. Katso missä eläisit edullisimmin.
Kotipaikka vaikuttaa olennaisesti rahojen riittävyyteen. Siinä missä asuminen haukkaa muualla Suomessa vain kolmanneksen tuloista, Helsingissä asuminen nielee helposti valtaosan nettotuloista.
Suomen Rahatiedon Taloussanomille tekemä kaupunkien kustannusvertailu kertoo, että 30 000 euroa vuodessa ansaitseva pystyy asumaan omistuskodissa Helsingissä korkeintaan kaupungin laidoilla. Muuallakin pääkaupunkiseudulla eläminen on hyvin niukkaa.
Eniten paikkakunnan kustannuksiin vaikuttavat asunnon hinta ja verotus.
Ydin-Helsingissä pitäisi pärjätä 4 eurolla päivässä
Helsingin ydinkeskustassa esimerkkihenkilö maksaisi asumisestaan yli 21 000 euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa, että hänen tuloistaan 93,5 prosenttia menisi asumiseen, joten ruokaan ja muuhun kulutukseen jäisi 123 euroa kuukaudessa eli 4 euroa päivässä.
Jos hän muuttaisi Helsingin reunoille, hänen tuloistaan hieman yli puolet kuluisi asumiseen. Vaikka Vantaalla on keskimäärin pääkaupunkiseudun halvimmat asunnot, sielläkin kotiin uppoaisi 44 prosenttia tuloista.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että voidakseen asua pääkaupunkiseudulla esimerkkihenkilön pitää tyytyä 50–60-neliöiseen kotiin.
Selvästi halvimmalla hän asuisi Kouvolassa. Siellä hänen asumiskustannuksensa olisivat vain neljännes Helsingin keskustan asumismenoista. Kouvolassa 30 000 euron tuloista alle neljännes menee asumiseen ja asukkaalle jää vielä liki 17 000 euroa vuodessa tai 46 euroa päivässä muuhun elämiseen.
Kouvolan jälkeen seuraavaksi edullisimmat kaupungit ovat Pori, Rauma ja Kotka.
Pääkaupunkiseudun jälkeen kalleimpia kaupunkeja ovat Porvoo, Tampere sekä Hyvinkää. Näissä kunnissa asumiseen menee keskimääräistä enemmän eli liki 40 prosenttia nettotuloista.
Vertailukaupungeissa 30 000 euron vuosituloista jää päivittäiseen käyttöön keskimäärin 38 euroa.
Kauniaisten veroetu uppoaa kodin hintaan
Vertailukaupungeista suurimmat veroäyrit ovat Kajaanissa ja Rovaniemellä. Siellä veroprosentti on 20. Kajaanissa palkasta jää käteen noin 250 euroa vähemmän kuin Kouvolassa, jossa kunnallisveroprosentti on 19.
Niukimmin kaupunkilaisiaan verottaa Kauniainen. Siellä asukkaalle jää verotuksen jälkeen vuodessa 680 euroa enemmän käteen kuin Kajaanissa.
Kauniaisissa esimerkkihenkilömme maksaisi kuitenkin asumisestaan 5 900 euroa enemmän kuin Kajaanissa.
Vaikka pikkukaupungeissa ja etenkin monilla maaseutupaikkakunnilla on halvat asunnot, niissä ei välttämättä ole töitä. Kuntien rahavaikeudet heijastuvat verotuksessa. Esimerkiksi Alajärvellä, Haapajärvellä, Heinolassa, Kesälahdella ja Urjalassa kunnallisveroprosentti on 21.
Tarkastelussa on oletettu, että asukas ostaa 75 neliötä 85 prosenttisesti laina-rahalla. 20 vuoden pituisen velan korko on 2,5 prosenttia.
Vertailussa on otettu huomioon verotus, eläke- ja työttömyysmaksut, yhtiövastike, kotivakuutuksen hinta sekä 3500 kWh/v-kulutuksen mukainen paikkakunnan toimitusvelvollisen yhtiön sähkölasku.

30000 euron vuosituloista käteen jäävä osuus asumiskulujen ja verotuksen jälkeen.
Asumiskulut määräytyivät 85-prosenttisesti velaksi ostetun 75m2 asunnon keskihinnan perusteella. Asuntolaina on 20 vuotinen ja sen korko 2,5%. Lisäksi on otettu huomioon yhtiövastike, 3500kWh sähkönkulutus ja kotivakuutus

Edellä mainittujen lisäksi eläminen muodostuu ruuasta, vaatteista, liikkumisesta ja harrastuksista / ajavietteistä sekä kodin hankinnoista.
Ruokakulut ovat kauppojen tiskillä suht samaa tasoa eteläsuomen kaupungeissa.
Mutta jo kahvilassa käynti on Helsingissä yli 100% kalliimpaa kuin vertailun halvimmissa kaupungeissa, Kouvolassa ja Kotkassa.
Ravintolapalvelut ovat myös Helsingissä noin 50% kalliimpaa, johtuen osin korkeista tilavuokrista.
Vaatteet ja päivittäistavaroissa on myös eroja joista osaa selittää edell mainittu liiketilojen korkeat kustannukset Helsingissä.
Liikkuminen julkisilla on suhta samaa tasoa. Helsingissä oman auton käyttö parkkipaikkoineen ja pysäköintimaksuineen noin 6x kalliimpaa.
Harrastukset ovat pääsääntöisesti jopa 200-300% korkeammat Helsingissä kuin vertailukaupungeissa.

Mistä näitä sinunlaisia idiootteja oikein sikiää?

Isoista rempoista putkiremontti on ainoa, josta edes osa sen hinnasta tutkitusti siirtyy asunnon markkina-arvoon, siitäkin vain noin 60-70 %. Katto, julkisivut, ikkunat ym. eivät nosta arvoa yhtään.

Sitten tulee tämä sijoittajamyytti. Sijoittaja saa vähentää lainan korkokulut vuokratuotosta, ei muuta. Siksi juurikin niissä yhtiöissä, joissa on paljon sijoittajaosakkaita ei tehdä tarvittavia remontteja, ne kun maksavat, mutta eivät nosta vuokratuottoa.

Toisena pientalomyytti. Kyllä sitä omakotitaloakin pitää hoitaa, muuten se menee arvottomaksi. Nytkin meillä on välitettävänä 1960-luvun omakotitalo, jossa perustukset homeessa. Sitova korjaustarjous noin 100.000 € ja hintapyyntö noin 150.000 € alle ehjän markkinahinnan, eipä sitä nyt ihan käsistä revitä. Osaava esimerkiksi työtön tai eläkeläinen saisi sen täysin ehjäksi 30.000 eurolla (myytti numero kolme, suomalaiset ovat valmiita tekemään työtä oman hyvän saamiseksi). Taitaa mennä purkuun, eli nykyinen omistaja saa siitä tontin hinnan vähennettynä talon purkukuluilla, ei tule takkiin kuin sellaiset 150.000 €, edellyttäen että hänelle myynyt tuomitaan maksamaan vaaditut korvaukset. Asumiskustannus nykyiselle omistajalle tässä talossa on siis ollut sellaiset 3.200 €/kk sähkö, vesi, kiinteistövero ym ylläpitokulut. ON SE OMAKOTITALOASUMINEN HALPAA!

Lisäksi pitää muistaa, että suomessa on vain kahdenlaisia pientaloja, niitä jotka ovat umpihomeessa ja niitä, jotka eivät vielä ole. Betonisia kerrostaloja kannattaa kyllä peruskorjata, niiden rungot kun ovat käytännössä ikuisia ja eivät homehdu. Omakotitalo rakennetaan, ei tehdä mitään, ja puretaan 20-30 vuoden kuluttua ja rakennetaan uusi, ei sekään nyt ihan halpaa tai ainakaan ympäristöystävällistä ole.

Mutta sijoittajat ovat välttämättömien remppojen jarruja, eivät niiden edistäjiä.

Niin, se elämisen laatu ja kustannukset. Muutat hieman syrjemmälle, vaikka nyt esimerkisi Lahteen, asunto on halpa ostaa. Työpaikka on kuitenkin Helsingissä, joten ajat ensin sen 15 minuuttia kotoa moottoritien rampille, ja sieltä vajaan tunnin Helsingin ulkorajalle, josta sitten menee vielä se 15-30 minuuttia itse työpaikalle. Eli käytät elämästäsi noin kolme tuntia työpäivästäsi pelkkään kodin ja työpaikan väliseen liikkumiseen. Tähän tarvitset uudehkon ja luotettavan auton, tällaisilla ajomäärillä dieselauto on ainoa järkevä vaihtoehto tänäkin päivänä.

Lasketaan sitten hieman kustannuksia:

Auto 30.000 €, arvonalenema 3 vuodessa 17.000 €, eli noin 5.700 €/vuosi. Verot ja vakuutukset 1.000 €/vuosi, polttoaineet 850 € vuosi (56.000 km/vuosi, diesel 1,5€/litra). Eli maksat varovasti arvioiden noin 8.000 €/vuosi pelkistä työmatkoista. Verovähennykset saat junalipun hinnasta, eli muutaman satasen. Lisäksi käytät noin 600 tuntia vuodessa sihen pelkkään tuottamattomaan autolla ajamiseen, jokainen tunti on pois perheeltäsi.

Näin kesällähän kiva ajella, mutta voin omasta kokemuksesta kertoa, että Porvoosta on tooooooooodella pitkä matka Helsinkiin pilkkopimeällä ja jäätävässä räntäsateessa.

Eli elämänlaatu maksaa, mutta niin maksaa näennäinen nuukailukin.

Itse olen valinnut elämänlaadun ykköskriteeriksi, joten kehyskapungit eivät ole vaihtoehto!