Olen asunut lähes koko elämän pääkaupunkiseudulla, pääasiassa kerrostalossa keskustan tuntumassa muutamassa eri osoitteessa.
Työssä olen käynyt jonkin verran eri puolilla suomea ja matkustaminen ristiin rastiin töiden perässä on tullut tutuksi.
Jossain vaiheessa oli taroitus hankkia oma asunto Helsingistä mutta hitataso karkasi koko ajan kauemmaksi tulojen pysyessä rajallisena.
Kuten kaikki tietää, ei keskustasta saa tilavaa perheasuntoa 100- eikä 200 tuhannella. Pitää tuplata vähintään jotta saa 100m2 tai suuremman kämpän.
Ja velattomaksi maksamiseen ei taida riittää loppuelämä. Tai siis... eihän tuota velattomaksi saa ikinä kun on nuo vastikkeiden nimellä kulkevat kuukausimaksut / vuokrat vaikka kerrostaloasunnon ostaisikin. Eihän sitä asuntoa omaksi saa vaikka osakkeen ostaisikin. Tulee vain asumisoikeus ja vastikkeet lainat.
Jokunen vuosi sitten löysin työmatkan yhteydessä ison, 280m2 omakotitalon valtavalla omalla tontilla, joka oli myynnissä. Tein pilkkahintaisen tarjouksen ja talo jäi minulle.
Koska toimin alalla, tuli taloon tehtyä tarvittavat muutostyöt ennen muuttoa. Materiaalikuluja oli noin 10.000euron edestä, loppu oman työn osuutta talkootöissä sähkärikaveri.
Koko rahallinen panostus oli alle 40.000euroa mistä puolet oli saatu jemmattua reilun 10 vuoden aikana vuokralla asuessa.
Muutimme koko perhe noin puoli vuotta hankinnan jälkeen uudelle paikkakunnalle asumaan. Löytyi työpaikka puolisolle heti ja koulut lapsille. Itse jatkoin samaa työtä kuin aiemminkin. Nyt työmatkat tosin hieman lyhenivät koska työkohteet olivat olleet jo jonkin vuoden pääkaupnkiseudun ulkopuolella. Helpotti siis siinäkin mielessä ettei enää ole ollut ruuhkissa seisomista mikä on lyhentänyt matka-aikoja huimasti.
Nyt jokusen vuoden asuneena ihmettelen kustannusten eroja aikaisempaan elämään. Perheen tulot ovat kokolailla samat kuin ennenkin mutta raha-asiat ovat totaalisesti muuttuneet.
Saimme talon maksettua velattomaksi parissa vuodessa ja nyt talon asumiskulut ovat pitkälle alle 300euroa /kk. Siinä on siis lämmitys, käyttösähkö, vesilaitosmaksut, jätehuolto sekä vielä lumityöt mitkä tekee paikallinen konekuski samalla kun muutkin alueen lumityöt talvisin.
Perheen nettotulot ovat reilut 3500e/kk ja meillä on jäänyt joka kuukausi rahaa säästöön ja muuhun elämiseen yllättävän paljon. Aikaisemmin ei jäänyt juuri mitään, kaikki meni mitä tuli.
Lisäksi kaikki elämiseen liittyvä on halvempaa kuin ennen.
Ihan kahvilla käynnistä alkaen. Paikallisessa leipomossa iso kahvi on euron?
Kun olin tottunut Töölön kahviloiden 2,50-4 euron hintoihin.
Sämpylä irtoaa 1,50eurolla, vrt. entinen 5 euroa?
Sama juttu palveluiden hinnoissa. Teatteri, ravintolat, terveydenhoito, omat ja lasten harrastukset. Mm. lasten lätkäharrastus nyt noin 4 kertaa halvemaa kuin ennen??? Käsittämättömät erot elinkustannuksissa.
Ihmettelen miten ollaan edes kyetty elämään aikaisemmin näillä samoilla tuloilla.
Suosittelen ottamaan selvää itse kukin asioista ja miettimään mitä elämältä haluaa. Ja miten haluamansa saavuttaa.
Meillä ollut vuosia velaton talo, toissa vuonna ostettiin hirsinen loma-asunto 10km päästä järven rannalta. Se saatiin maksetuksi viime vuoden lopussa. Nyt talvella tuli ostettua käytetty matkavene, josta oon pystyssä vielä vajaa 5 tonnia.
Ei olisi ikinä kyennyt tähän jos elämä olisi jatkunut entisellä tavalla.
Toki myönnetään ettei ole kaikille mahdollista tehdä vastaavaa muutosta, mutta onpahan tässä kuitenkin yksi tarina miten voi mennä.
Työssä olen käynyt jonkin verran eri puolilla suomea ja matkustaminen ristiin rastiin töiden perässä on tullut tutuksi.
Jossain vaiheessa oli taroitus hankkia oma asunto Helsingistä mutta hitataso karkasi koko ajan kauemmaksi tulojen pysyessä rajallisena.
Kuten kaikki tietää, ei keskustasta saa tilavaa perheasuntoa 100- eikä 200 tuhannella. Pitää tuplata vähintään jotta saa 100m2 tai suuremman kämpän.
Ja velattomaksi maksamiseen ei taida riittää loppuelämä. Tai siis... eihän tuota velattomaksi saa ikinä kun on nuo vastikkeiden nimellä kulkevat kuukausimaksut / vuokrat vaikka kerrostaloasunnon ostaisikin. Eihän sitä asuntoa omaksi saa vaikka osakkeen ostaisikin. Tulee vain asumisoikeus ja vastikkeet lainat.
Jokunen vuosi sitten löysin työmatkan yhteydessä ison, 280m2 omakotitalon valtavalla omalla tontilla, joka oli myynnissä. Tein pilkkahintaisen tarjouksen ja talo jäi minulle.
Koska toimin alalla, tuli taloon tehtyä tarvittavat muutostyöt ennen muuttoa. Materiaalikuluja oli noin 10.000euron edestä, loppu oman työn osuutta talkootöissä sähkärikaveri.
Koko rahallinen panostus oli alle 40.000euroa mistä puolet oli saatu jemmattua reilun 10 vuoden aikana vuokralla asuessa.
Muutimme koko perhe noin puoli vuotta hankinnan jälkeen uudelle paikkakunnalle asumaan. Löytyi työpaikka puolisolle heti ja koulut lapsille. Itse jatkoin samaa työtä kuin aiemminkin. Nyt työmatkat tosin hieman lyhenivät koska työkohteet olivat olleet jo jonkin vuoden pääkaupnkiseudun ulkopuolella. Helpotti siis siinäkin mielessä ettei enää ole ollut ruuhkissa seisomista mikä on lyhentänyt matka-aikoja huimasti.
Nyt jokusen vuoden asuneena ihmettelen kustannusten eroja aikaisempaan elämään. Perheen tulot ovat kokolailla samat kuin ennenkin mutta raha-asiat ovat totaalisesti muuttuneet.
Saimme talon maksettua velattomaksi parissa vuodessa ja nyt talon asumiskulut ovat pitkälle alle 300euroa /kk. Siinä on siis lämmitys, käyttösähkö, vesilaitosmaksut, jätehuolto sekä vielä lumityöt mitkä tekee paikallinen konekuski samalla kun muutkin alueen lumityöt talvisin.
Perheen nettotulot ovat reilut 3500e/kk ja meillä on jäänyt joka kuukausi rahaa säästöön ja muuhun elämiseen yllättävän paljon. Aikaisemmin ei jäänyt juuri mitään, kaikki meni mitä tuli.
Lisäksi kaikki elämiseen liittyvä on halvempaa kuin ennen.
Ihan kahvilla käynnistä alkaen. Paikallisessa leipomossa iso kahvi on euron?
Kun olin tottunut Töölön kahviloiden 2,50-4 euron hintoihin.
Sämpylä irtoaa 1,50eurolla, vrt. entinen 5 euroa?
Sama juttu palveluiden hinnoissa. Teatteri, ravintolat, terveydenhoito, omat ja lasten harrastukset. Mm. lasten lätkäharrastus nyt noin 4 kertaa halvemaa kuin ennen??? Käsittämättömät erot elinkustannuksissa.
Ihmettelen miten ollaan edes kyetty elämään aikaisemmin näillä samoilla tuloilla.
Suosittelen ottamaan selvää itse kukin asioista ja miettimään mitä elämältä haluaa. Ja miten haluamansa saavuttaa.
Meillä ollut vuosia velaton talo, toissa vuonna ostettiin hirsinen loma-asunto 10km päästä järven rannalta. Se saatiin maksetuksi viime vuoden lopussa. Nyt talvella tuli ostettua käytetty matkavene, josta oon pystyssä vielä vajaa 5 tonnia.
Ei olisi ikinä kyennyt tähän jos elämä olisi jatkunut entisellä tavalla.
Toki myönnetään ettei ole kaikille mahdollista tehdä vastaavaa muutosta, mutta onpahan tässä kuitenkin yksi tarina miten voi mennä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä, että olet tyytyväinen. Tosiasia kuitenkin on, että Helsingissä asunnot ovat kalliita, ja maalta saa pilkkahinnalla taloja. Markkinahinnat kertovat ihmisten arvostuksista.
Oma mielipiteeni on, että teidänlaisenne keskituloisen perheen on ihan järkevää asua maalla. Helsingissä kannattaa asua jos on rikas - rikastuu vielä lisää halpojen korkojen ja asuntojen hinnannousun myötä, tai niin köyhä että voi asua yhteiskunnan piikkiin.
Kommentoija on oikeassa siinä että ns. normaalituloisten ja varsinkin perheellisen on järkevää asua paikkakunnilla joilla elinkustannukset ovat matalammat kuin esim. Helsinki.
Helsinki onkin yksi maailman kalleimmista kaupungeista hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan.
Jo n. 100km päässä olevat kaupungit ovat selvästi halvempia ja kaikki palvelut ovat niissäkin, osassa jopa paremmat kuin pääkaupunkiseudulla.
Esimerkkinä Kouvola, Kotka, Lahti, Hämeenlinna... Alle 100 tonnilla saa uudehkon omakotitalon omalla tontilla.
Ja kaikki muukin on halvempaa.
Jos löytää työpaikan alueelta niin on hyvä vaihtoehto koko perheelle.
Ja vaikka pendelöisikin työmatkat 45min / suunta, on se usein lyhyempi aika kuin pääkaupunkiseudulla ruuhkissa menee aamuin illoin.
Jos sillä saavuttaa muutaman sadan tuhannen euron säästöt mm. asumisessa niin varteenotettava seikka.
Kopioitu+toisaalta+tältä+palstalta:
Stadista on liian pitkä matka töihin.
Muuten voisin asua siellä mut työmatkat pitenis pari sataa kilsaa.
Taloyhtiössä on asuminen kalliimpaa kuin omakotitalossa. Esimerkiksi putket vaihdetaan ennenkuin 40 vuotta on täynnä . Ikkunoita ruvetaan vaihtamaan kun 30 vuotta on täynnä. Sijoittajia hyödyttää kun taloyhtiössä tehdään paljon korjauksia, Itse kun asuu, niin ei voi korjauksia vähentää verotuksessa, kuten asuntosijoittaja voi .
Mistä+näitä+sinunlaisia+idiootteja+oikein+sikiää?
Hyvä aloitus. Muutin itse noin kymmenen vuotta sitten Helsingistä Lahteen, ja suorastaan järkytyin asuntojen hinnoista. Myin yksiöni ja ostin kolmion talosta järven rannalta, ja rahaa jäi nelkyt tonnia yli.
Lentokentälle kestää Lahdesta omalla autolla saman kuin Helsingin keskustasta, sekään ei ole ongelma, ja Tampereen kenttä on nyt lähempänä. Lahdessa on myös kaikki mitä Helsingissä, samat liikkeet, leffat, näytelmät. Käyn Helsingissä ainoastaan sunnuntaisin, jos mahdollista, koska parkkimaksut ovat niin hirveät.
Niin, se elämisen laatu ja kustannukset. Muutat hieman syrjemmälle, vaikka nyt esimerkisi Lahteen, asunto on halpa ostaa. Työpaikka on kuitenkin Helsingissä, joten ajat ensin sen 15 minuuttia kotoa moottoritien rampille, ja sieltä vajaan tunnin Helsingin ulkorajalle, josta sitten menee vielä se 15-30 minuuttia itse työpaikalle. Eli käytät elämästäsi noin kolme tuntia työpäivästäsi pelkkään kodin ja työpaikan väliseen liikkumiseen. Tähän tarvitset uudehkon ja luotettavan auton, tällaisilla ajomäärillä dieselauto on ainoa järkevä vaihtoehto tänäkin päivänä.
Lasketaan sitten hieman kustannuksia:
Auto 30.000 €, arvonalenema 3 vuodessa 17.000 €, eli noin 5.700 €/vuosi. Verot ja vakuutukset 1.000 €/vuosi, polttoaineet 850 € vuosi (56.000 km/vuosi, diesel 1,5€/litra). Eli maksat varovasti arvioiden noin 8.000 €/vuosi pelkistä työmatkoista. Verovähennykset saat junalipun hinnasta, eli muutaman satasen. Lisäksi käytät noin 600 tuntia vuodessa sihen pelkkään tuottamattomaan autolla ajamiseen, jokainen tunti on pois perheeltäsi.
Näin kesällähän kiva ajella, mutta voin omasta kokemuksesta kertoa, että Porvoosta on tooooooooodella pitkä matka Helsinkiin pilkkopimeällä ja jäätävässä räntäsateessa.
Eli elämänlaatu maksaa, mutta niin maksaa näennäinen nuukailukin.
Itse olen valinnut elämänlaadun ykköskriteeriksi, joten kehyskapungit eivät ole vaihtoehto!