1918-sodassa oli paljon värittelyä ainakin. En lisäksi usko, että hän on keskustellut henkilökohtaisesti isojen poliitikkojen kanssa tyyliin luutnanttina. Enkä usko sitäkään, että hän olisi jutellut Rommelin kanssa Saksassa käydessään.
Muuten kyllä mainiot muistelmat.
Muuten kyllä mainiot muistelmat.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Halstin on eräs suomalaisista eniten epäilyttävistä tyypeistä upseerikunnassa. Hänen uskottavuutensa meni lopullisesti sodan jälkeen kun sepitti muunneltua tarinaa Kuuterselän taistelussa 1944 ja että sälytti syyn ratsuväkiprikaatille vaikka hän ja Pajari täysin edesvastuuttomalla vastuusta lipeämisellä ja omavaltaisilla päätöksillä laajentaa Ratsuväkiprikaatin vastuualuetta sotkivat asiat.
Halstiin suhtaudutaan Sotakorkeakoulussa äärimmäisen lähdekriittisesti. Upseeri joka käyttää Halstin merkintöjä lähdemateriaalina saa hylätyn arvosanan diplomityölleen. Niin epäilyttävästä tyypistä on nyt kyse.
Kuuterselän taistelu oli kyllä omalaatuinen näytös. 3.D yritti liian pitkään ratkaista asiaa itse, mutta epävarmaa on tietysti on, olisiko nopeampikaan reservien saapuminen auttanut. Verrattuna esimerkiksi 2.D:n toimintaan omalla kaistallaan 3.D:n puolustus ei vaikuta olleen kovin hyvin järjestetty.
Kummallisinta on se, että kokonainen venäläinen panssarikiila livahti 3.D:n nenän edestä Ratsuväkiprikaatin selustaan. Jos nyt ei ollutkaan reservejä sitä pysäyttämään, niin kuinka sellainen voi tapahtua ilman, että kukaan huomaa mitään. Ratsuväki onnistui torjumaan hyökkäykset kaistallaan, mutta kun selän taakse ilmestyi tuollainen voima, niin vetäytyminen oli edessä. Voi tietenkin sanoa, että liian herkästi lähdettiin, mutta vielä enemmin voi ihmetellä puolustuksen järjestelyjä.
Missä olivat panssaritorjuntakeskukset liikenteen solmukohdista? Missä olivat hätämiinoitteiden asettajat läpimurtoalueen ympäriltä ja ylipäätään varalla aseman selustassa? Miten ne reservit oli ryhmitetty? Oliko vastaiskusuunnat ja varmistuslinjat ylipäätään kunnolla suunniteltu ennen taistelua. Aikaahan siihen kyllä oli, 3.D oli niissä asemissaan jo ennen suurhyökkäyksen alkamista. Missä olivat esikunnan upseerit ja yhteysupseerit kun tietoja murtumisesta alkoi tulla? Missä olivat tiedusteluun varatun osaston yhteyspartiot?
Pajari hankki kaikki kannuksensa hyökkäystaisteluissa, joissa hän olikin kieltämättä aika hyvä ja kekseliäs johtaja. Puolustaminen onkin oma taiteenlajinsa, jonka väitetään olevan vaikeampaa. Martola näytti hallitsevan sen paremmin.
Kun Pajarin esimiehenä vielä oli luonteeltaan huolettomaksi luonnehdittu Laatikainen, niin todella paljon jäi alaisten varaan ja yhteistoiminta divisioonien välilä ja kokonaissuunnitelmat eivät ehkä olleet kovin toimivaa laatua.
"Kuuterselän taistelu oli kyllä omalaatuinen näytös. 3.D yritti liian pitkään ratkaista asiaa itse,"
3. divisioonan rintaman leveys oli aivan liian suuri. Siihen rinnalle oli tietysti suunniteltu 10.divisiiona, joka peräntyisi viivyttäen mutta kun se hajosi jo Valkeasaaressa taivaan tuuliin ei ollut mitään yksikköä nopeasti paikkaan puolustusta.
3.divisioonan oli alkuperäisen käskyn mukaan ryhmityttävä puolustukseen rakentamaan ja vahvistamaan VT-linjaa. Pajarin esiukunta kuitenkin majaili Viipurissa, koska hänen mukaansa "on oltu tarpeeksi pikään korvessa". Sitten tulikin kiire muuttaan esikunnan paikkaa lähemmäksi rintamaa.
Rommel ei ollut 1930-luvulla kovin kummoisissa asemissa - everstiluutnantti ja silleen. Kun hän oli julkaissut kirjansa "Jalkaväki hyökkää", Halsti joka itsekin kynäili on saattanut tavata hänet.
Halsti on pihistänyt Ernst Jüngerin kirjasta "Teräsmyrskyssä" muutamia kohtauksia ja soveltanut niitä itseensä. Ajattelematonta - kirja on varsin tunnettu.
Mutta kokonaisuutena erinomaiset muistelmat. Vieläkin paremmat ne olisivat, jos Halsti olisi malttanut jättää niistä pois kirjoittamisajankohtaan kohdistuvat välispiikit.
Kehuuko Halsti Kekkosta muisteloidensa välissä?
Mitä kohtauksia Halsti tuosta kirjasta varasti? Sen tiedän, että alokasajan muistelo, jossa Halsti kertoo, miten konekivääri "vahingossa" tippui hankalan kantakapiaisen niskaan, tuo mieleen Remarquen "Länsirintamalta ei mitään uutta" - kirjan, jossa on ihan vastaava kohtaus.
Eiväthän Remarquen sotilaat pudottaneet Himmelstossin päälle kookoota, vaan vetivät joukolla turpaan.
Halsti kävi Saksassa muistaakseni 1936 ja tapasi silloin Berliinissä everstiluutnantti Rommelin,joka oli siellä sotakoulun johtajana.
Muistinvaraisesti: ensimmäisen osan "Mies elää aikaansa" alkupuolella hän kertoo kuinka sotamiehet puhuivat hänestä, kranaattikeskityksessä, että tosipaikan tullen toi äijä on ensimmäisenä lyömässä maihin. Suora laina "Teräsmyrskystä".
Halstista tuli Paasikivi-seuran johtajia suomettuneisuuden kaudella. Ilmeisesti mies halusi nuoleskella Neuvostoliittoa. Toinen vastaava puna-armeijan nuoleskelija oli sotahistorioitsija Helge Seppänen joka imi "tietonsa" virallisesta neuvostoliittolaisesta sotapropagandasta.
Everstiluutnantti Helge Seppälä oli arvostettu sotahistorioitsija,joka ensimmäisenä käytti laajasti neuvostolähteitä. Tuloksena oli varsin suorasanaista kritiikkiä Suomen poliittista ja sotilaallista johtoa kohtaan.
Hän oli ensimmäinen tutkijaupseeri,joka arvosteli avoimesti Mannerheimin päätöstä hyökätä Itä-Karjalaan ja jättää päävoimat sinne tilanteen muuttumisesta huolimatta.
"joka ensimmäisenä käytti laajasti neuvostolähteitä..."
Ne neuvostolähteet 1960- ja 1970-luvulla varsinkin sen kärsimistä tappioista (jos niitä koskaan edes julkaistiin) ovat juuri se ongelma jonka vuoksi Helge Seppälän näkemykset ovat vinoutuneet ja hyvin stalinistiset.
Helge Seppänen on puna-armeijan hypettäjä ja suomettuneisuuden pahimman jakson tuote.
Seppälä oli hyvin ammattitaitoinen ja suhtautui neuvostolähteisiin kriittisesti.Hän käytti laajalti myös länsimaisia ja suomalaisia lähteitä.
Hänen näkemyksiään ei ole kumotttu, vaan päinvastoin ne ovat saaneet kannatusta myös upseerikunnassa.
Halsti valehteli suomalaisten kuvanneen Himmlerin salkun. Pimeät oikeistovoimat olivat laajalla rintamalla kuulemma jo luovuttamassa Suoemn kaikkia juutalaisia, kun onneksi edistysmieliset estivät viime tingassa asian ja vain 6 luovutettiin...
Näin siis Halsti. OIkeasti salkkua ei kuvattu ja 8 luovutettua olivat ulkomaalaisia ja vakoojia yksi vaarallinen häirikkö, jonka isokenkäiset kuitenkin pelastivat. Luovutus oli täysin Anthonin oma idea ja tarkoitus oli luovuttaa vain nämä
Himmlerin salkun kuvaus ei ole Halstin keksintö. Tosin tapahtuman todenperäisyyttä ei ole aukottomasti todistettu.
Suomen juutalaisten luovuttaminen tyssäsi jo kättelyssä pääministeri Rangelliin.
Myös Mannerheim ilmoitti, että hänen juutalaiset sotilaansa ovat samanlaisia suomalaisia kuin muutkin.
Ei ollut mitään Suomen juutalaisten luovuttamista, joten se ei voinut tyssätä mihinkään. Onpas näitä valehtelijoita paljon. Halsti ei keksinyt asiaa, mutta valehteli innokkaasti holokaustitahojen juttuja Suomen mustaamiseksi ja suomalaisten.
Mannerheim on saattanut ilmoitella, mutta eri yhteydessä.
Lykkäät pötyä.
Rangell totesi souturetkellä Himmlerin kysymykseen Suomen juutalaisongelmasta, että Suomella ei sellaista ollut. Siihen asia tyssäsi.
Halsti ei valehdellut mistään,mutta jätti joskus väitteitään tarkistamatta.
Mannerheim ilmoitti kantansa luovutukseen kuullessaan kahdeksan pakolaisen kohtalosta.
Juutalaiskysymyksestä puhuminen on aivan eri asia kuin Suomen jutalaisten luovuttamisen pyytäminen. Kaikki asianosaiset kiistävät Himmlerin tällaista pyyntöä tehneen
Himmler ei saanut siihen tilaisuutta,koska Rangell ilmoitti,ettei Suomella ollut juutalaiskysymystä?
Ponimai?
Todisteet vain puuttuvat. Kuten holokaustijutuissa yleensä on tapana
Eikös se ollut Kalle Lehmus?
Halstista muodostuu heti hyvin epäilyttävä tyyppi juuri siksi että jutut ovat vähän liian lennokkaita ollakseen aina totta. Hänen Kuuterselän-väitteensä olivat häpeällinen yritys yrittää pestä itseään ja Pajaria puhtaaksi syyttämällä Ratsuväkiprikaatia. Halsti väitteillään tavallaan munasi itsensä sotahistoriantutkijoiden silmissä. Joku Ylikangas tai muu saattaa hurahtaa liian helposti uskomaan Halstin juttuja.
VT-ASEMAN MENETTÄMINEN JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT KESÄLLÄ 1944
MARKKU PALOKANGAS VT-aseman menettäminen ja siihen johtaneettekijät kesällä 1944.........................................................................237
VT-ASEMAN MENETTÄMINEN JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT KESÄLLÄ 1944
Pääaseman murruttua Valkeasaaressa 10.6.1944 suomalaisjoukkojen puolustus jouduttiin vetämään ns. VT-linjalle, eli Vammelsuun-Taipa- leen puolustusasemaan, jota oli rakennettu suurin kustannuksin parisen vuotta, ja etenkin kevään 1944 aikana, mutta ei vielä ollut saatu lähestulkoonkaan valmiiksi. Siksi suomalaisten tyrmistys ja pettymys olivat ankaran kovat, kun VT-asemasta jouduttiin vetäytymään vain muutaman taistelupäivän jälkeen vihollisen Kuuterselässä tekemän läpimurron sekä sen moninaisten seurausten vuoksi. Näin asia on useimmissa historiateoksissa kerrottu jälkipolville. Asiasta on myös toisenlainen, 1950-luvulta peräisin oleva, mutta eräisiin aivan viime aikoinakin julkaistuihin historiateoksiin asti yltänyt tulkinta. Sen mukaan Kuuterselän takaisin valtaamiseksi käynnistetty vastaisku epäonnistui ja jouduttiin keskeyttämään, koska sen oikeanpuolimmaisena ’’portinpylväänä” ollut Ratsuväkiprikaati jätti asemansa Sahakylästä Suomenlahteen saakka. Suomen sotahistorian eräästä erittäin merkittävästä vaiheesta on siten monenlaisia käsityksiä. Tapahtumista tulee kuluneeksi kuusikymmentä vuotta, mutta on kummallista, että syyllistämisen keihäät vieläkin lentelevät, eikä tapahtuneesta ole päästy yhteisymmärrykseen. Ilman että pyritäänkään hakemaan absoluuttista ja lopullista totuutta, seuraavassa on punnittu kirjallisuudessa esitettyjä käsityksiä, alkuperäislähteitä ja uusimpia, myös silloisen vihollisen arkistoista saatuja tietoja hyväksi käyttäen.
Aiheesta lisää:
Suomen sotahistoriallinen aikakauskirja 22
https://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat 16-30 digitoidut/
http://sshs.fi/pdf/Sotahistoriallinen aikakauskirja 22 2003.pdf
Lyhennetty ja toimiva linkki PDF-tiedoston lataamiseen.
https://tinyurl.com/y7am34ro
Saavuttuaan Kannakselle maaliskuussa kenraalimajuri Aaro Pajari ja hänen esikuntapäällikkönsä everstiluutnantti Wolf H. Halsti ryhtyivät tutustumaan VT-aseman kuntoon IV AK:n kohdalla, koska heidän oli määrä jäädä kunnostamaan asemia aluksi. Pajari oli raivoissaan nähtyään Kuuterselän, koska hän Halstin kanssa piti Kuuterselkää VT-linjan tärkeimpänä kohtana. He ajoivat samat tien Laatikaisen puheille kertomaan mielipiteensä asemien kunnosta, josta Laatikainen asettui aivan toiselle kannalle. Pajari räjähti täysin huutaen: "Mikä tämä VT-linja on, jos se tärkeimmässä paikassa on täyttä paskaa?". Laatikainen vastasi: "Herra puhuu asioista, jotka eivät häntä koske". Joukkosi taas on täällä vain työläisinä, jolle armeijakunta antaa käskyjä mitä tehdä. Tästä kenraalien välit rikkoutuivat ja eivät koskaan palanneet ennalleen. Laatikainen ei uskonut suurhyökkäyksen olevan tulossakaan, joten hän ei kiirehtinyt tärkeimpien kohteiden linnoittamista
http://www.pkymasehist.fi/valo_nihtila.html
Pajari, Halsti, Taavetti, Nihtilä ja Kannaksen linnoittaminen.
Halsti kirjoitti ENSIMÄISEN yhtenäisen viime sotiamme käsittelevän historiikin 1950 -luvun puolivälissä, eli Suomen sota 1939-1945 -teossarjan. Osaan Ratkaisu 1944 on kirjoitettu tuo Ratsuväkiprikaatia syyllistävä kohta, josta Markku Palokangas on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin. Onhan tuo asetelma tietenkin aika herkullinen kun Halsti oli Pajarin divisioonan esikuntapäällikkönä ja jälestäpäin kirjoittaa puuta heinää tekemisistänsä vierittäen punapanssarien läpimurrosta syyn muille.
Suomen sotahistoriallinen aikakauskirja 22
https://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat 16-30 digitoidut/
http://sshs.fi/pdf/Sotahistoriallinen aikakauskirja 22 2003.pdf
Lyhennetty ja toimiva linkki PDF-tiedoston lataamiseen.
https://tinyurl.com/y7am34ro
Lieneepä Halsti joutu käymään arkistoissakin kun tuo teossarja on aika perusteellinen yleiskuvaus sotatapahtumista Talvi- ja Jatkosodasta.
Suomen sota 1939-1945 (Ensimmäinen osa) Talvisota 1939-1940 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1955
Suomen sota 1939-1945; (Toinen osa) Kesäsota 1941 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1956
Suomen sota 1939-1945; (Kolmas osa) Ratkaisu 1944 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1957
JOS taas Halsti kertoo omissa muistelmissaan omista kokemuksistaan, niin siihen hän tuskin tarvitsi kauhean paljoa arkistokäyntejä.
Itselläni on kaikki Halstin kirjoittamat kirjat hyllyssäni.
Tuossa on kaikki julkaissut:
Isänmaan historia maanpuolutajia varten, 1936
Suomen puolustaminen, 1939
Suomen puolustuskysymys, 1954
Suomen sota 1939-1945 - Talvisota 1939-1940, 1955
Suomen sota 1939-1945 - Kesäsota 1941, 1956
Suomen sota 1939-1945 - Ratkaisu 1944, 1957
Me, Venäjä ja muut, 1969 (1. ja 2.painos)
Talvisodan päiväkirja, 1971
Lapin sodassa JR11 mukana Torniosta Karesuvantoon, 1972
Vapaudesta ja demokratiasta, 1973
Muistelmat I 1905-1939 - Mies elää aikaansa, 1973
Muistelmat II 1939-1948 - Aika vaatii veronsa, 1974
Muistelmat III 1948-1975 - Tilinteon aika, 1975
Vuosi elämästäni, tarkkailijan päiväkirja 1975, 1976
Euroopan kriisi, 1987
Eikös Besser-Wisser -Halsti kerro myös Ruupenista?
Siitä Laakuksesta joka oli tullut Pajarin juttusille sanoen että "olen tullut tänne paikkamaan reikiänne" ?
Sitten ukot otti sitä nokkapokkaa ja Ruupeni lähti höökimään.
Siis yleisekspertti Rupen Lagus, joka kunnostautui jo Talvisodan Summassa Päämajan lähettämänä "Suurena Johtajana". Tosin vain hetken aikaa SuRujen Summan murruttua. Onneksi äijä häipyi häsläämästä vähin äänin sinne mistä oli lähetettykin.
Toinen herkullinen kerta Ruupenin uralle sattui Vuosalmella 1944 kun hänelle soitettiin kertoen että "Herra kenraalin joukothan pakenee..."
Lagus tuli Summaan Kannaksen armeijan lähettämänä.
Hänet oli kai tarkoitettu JR 14:n uudeksi komentajaksi,mutta hän ryhtyi mestaroimaan puolustusjärjestelyjä.
Parin päivän sotkemisen jälkeen hän häipyi ja sotkut sai selvittää 5. D:n esikunta.
Eli siis Halsti? Mahtoivatko ne 5.D:n omat järjestelyt niin hyviä olla, Summahan menetettiin.
Halsti oli 5.D:n huoltopäällikkö.Komentaja oli eversti Selim Isakson.
Summan menetys oli väistämätön Puna-armeijan ylivoiman takia.
Miten se Halsti on aina sattunut juuri paikkoihin, joissa rintama murtui? Epäonnen soturi Kemppikin sentään vaan kerran.
Niin, "epäilyttävä tyyppi" Halsti sai Mannerheim-ristin suorituksestaan Tornion taistelussa.
Hänen sodanjälkeiset puheensa raa`an reaalipolitiikan merkityksestä kansakunnan selviytymiselle olivat kova pala kumpujen yöhön kaivautuneille oikeistopiireille.
Hänen esitelmätilaisuuksissaan oli tyypillistä,että alun kysymyksenasettelun aikana osa yleisöstä käveli ulos!
Tämä vaikutus näkyy vieläpä nykyäänkin jopa tälläkin palstalla!
Omalta osaltani on todettava,että Halstin muistelmissaan esittämä kuvaus ensimmäisestä vierailustaan Neuvostoliitossa herätti epäilyn hänen kyvystään objektiivisuuteen tuossa vaiheessa,sillä hänen kertomuksensa esimerkiksi taksikuskin kanssa käydystä sananvaihdosta samoin kuin "livahtaminen" yömyöhällä hotellin juhlasaliin siellä juhlivan opiskelevan nuorison pariin olisi käytännössä johtanut kyseiset neuvostokansalaiset vakaviin ongelmiin kansankomissariaatin kanssa,joten kyseessä lienee ollut hallinnon vartavasten luotu naamiaishuvi läntisen vieraan ylläpitämiseksi.
Toisaalta on todettava,että mikäli Halsti(jota pidän todennäköisenä)olisi nähnyt kyseisten järjestelyjen läpi,ei hän muistelmiensa ajankohtana olisi voinut sitä suoraan sanoa koska sellainen menettely olisi kertakaikkiaan annihiloinut hänen merkityksensä suomalais-neuvostoliitolaisen yhteisymmärryksen selittäjänä.
Kyllä aika moni stallarikin kertoilee kaikenlaista salabiletystä harrastetun heidän opiskeluaikoinaan, eikä siitä yleensä jääty kiinni. Bilettäjät kun tiesivät ilmiantajat joukossaan ja heitä hämättiin. Kiinnijääneille kyllä seurasi sitten ongelmia.
Neuvostosysteemin kaikenkattavuutta Brezhnevin aikana on siis ehkä liioiteltu. Liikkuihan maassa ja varsinkin yliopistojen käytävillä kaikenlaista zamizdatiakin, joita aika moni meikäläinenkin vassariopiskelija luki, paitsi tietenkin ne, jotka tiedettiin kovan linjan tosikoiksi ja pidettiin visusti asiasta tietämättöminä.
Halsti ei ollut objektiivinen sotahistorioitsija kuten tapaus Kuuteselkä osoitti. Hän syyllistyi samaan kuin monet muutkin sodan jälkeiset korkea-arvoiset upseerit, muutkin kuin Guderian ja von Manstein: kiillotti omaa kuvaansa ja jätti oleellisia asioita kertomatta.
Näin ollen Halstin uskottavuus on kyseenalainen. Juuri sotahistorian kannalta Halstia ja hänen kirjojaan ei pidetä Sotakorkeakoulussa luotettavana lähteenä. Upseeri tehdessään pro gradu-tutkimustaan saa hylätän arvosanan jos tukeutuu Halstiin lähteenä. Kyse on siis aika lailla epäilyttävästä tapauksesta. Hänen "reaalipoliittinen kääntymyksensä" on taas tyypillistä Halstin opportunismia ja linjassa mm. Kuuterselän tarinan kanssa.
Toistan: Halstista piirtyy hyvin lipevä ja epäilyttävä kuva.
Tän värssyn sä vissin muistat unissaski!
Tämän Halstin jälkipolvessa ei ole tapahtunut paljonkaan...
"Halstilla ja muilla herroilla on ollut tasan sata vuotta aikaa tutkia Suomen suurinta naismurhaa. He eivät ole ehtineet. On ollut kiire kirjoittaa 270 kirjaa Mannerheimista. Kun lopulta ilmestyy naistutkija, joka pitää näiden naisten kohtaloa ainakin yhden tutkimuksen arvoisena, Halsti katsoo asiakseen nollata sen."
https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/202207
Aika mieskeskeinen on kaikista sodistamme annettu kuva ollut, vaikka puolet väestöstä ei ole miehiä. Alalle tulleet naistutkijat ovat piristävä poikkeus aihevalintoineen. Kuvan laajentaminen ei nähdäkseni ole pois poikien diggaamista aiheista.
Tutkijat kirjoittavat aiheista,joista ovat kiinnostuneita. Hennlaan teloituket on tutkittu muun vuoden 1918-tutkimuksen yhetydessä.
Halstia arvosteleva idiootti eikäsitä edes, että kyseessä on eri henkilöt.
"Halstia arvosteleva idiootti eikäsitä edes, että kyseessä on eri henkilöt."
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi?
"Tämän Halstin jälkipolvessa ei ole tapahtunut paljonkaan..."
Siis Halstin poika tai lapsenlapsi. Halsti on sukunimenä Wolf:in peruja...
Kyse ei ole Wolf Halstin jälkeläisestä.
Aika erikoista syyttää kirjailijaa siitä, ettei tämä kirjoittanut jostakin tietystä aiheesta kuten vaikkapa ’kotitalousopettajien heikosta asuntotilanteesta Kälviässä 1925’!
Halstin hermot petti Kiestingissä, vain kuukauden siellä oltuaan, kun hän johti ison saksalaisen ryhmän suoraan avoimelle suolle ja neukkujen kk-tuleen ja saksalaiset koki kovat tappiot. Halsti joutui Ouluun hoitoon syynä muka kylmettyminen ja Talvisodan aikainen "täräys". Sen jälkeen hänet lähetettiinkin kotvaksi aikaa opettamaan talvista sodanmäyntiä saksalaisille.
P.S. Tämän jutun uskon oikeinkin hyvin.
Besservisser Halsti.
Esikuntapäällikkö sysää oman yhtymänsä, 3. D:n, ja varmaan osin itsensä tekemät virheet Ratsuväkiprikaatin niskaan. Onpas kurja ukko!
Ei sysää.
Ratsuväkiprikaati jätti alueellaan yhden tien auki ja siitä tunki Liikkuva Ryhmä,joka päätyi suoraan prikaatin esikunnan pihaan.
3. D:lla ei ollut osuutta asiaan.
Lukisit tuon Palokankaan jutun, jossa kerrotaan senkin tien osalta se, kuinka 3.D muutti vastuualueen rajan ominpäin Ratsuväkiprikaatille!
Onhan tuo asetelma tietenkin aika herkullinen kun Halsti oli Pajarin divisioonan esikuntapäällikkönä ja on jälestäpäin kirjoittanut puuta heinää tekemisistänsä vierittäen punapanssarien läpimurrosta syyn muille.
Suomen sotahistoriallinen aikakauskirja 22
https://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat 16-30 digitoidut/
http://sshs.fi/pdf/Sotahistoriallinen aikakauskirja 22 2003.pdf
Lyhennetty ja toimiva linkki PDF-tiedoston lataamiseen.
https://tinyurl.com/y7am34ro
Halsti mainistee muistelmissaan monet komentajat, mutta Talvelaa ei kertaakaan. Se on aika omituista, huomioon ottaen Talvelan aseman armeijassa. Ei siis voi olla sattumaa, vaan tarkoituksellinen poisjättö.
`Jospa ei tullut mieleen Talvelasta mitään tärkeää?
Ei hän liioin kerro monesta muustakaan sinulle tärkeästä asiasta:-D
>> Halsti mainistee muistelmissaan monet komentajat, mutta Talvelaa ei kertaakaan. <<
Jospa ei tullut Talvelasta mitään juoruja kerrottavaksi...
Oletteko edes lukenee muistelmien 2. osaa, jotka koskivat viime sotiamme?
Entäs se juttu 1. Marskin rististä?
"Ryssä per-kele antoi ruotsalaissaa-tanalle"
Kenraali Talvela antoi ihailemastaan komentajasta aika kuvaavan lausunnon kun 1. Päälahtarin nimeä kantava kunniamerkki ei tullutkaan hänelle, vaan "Talvisodan Summan supermiehelle" ja Jatkosodan hyökkäysvaiheen röyhkeälle panssarikomentajalle eli Lagukselle!
Talvelan kerrotaan sanoneen, lähteestä riippuen (Turja jne.) kuinka "ryssä perkele antoi ruotsalaiselle saatanalle". Toinen versio menee " perkeleen ryssä antoi saatanan ruotsalaiselle.
Ensimäisenä Mannerheim -ristin ritari Lagus ja 2. ristin saanut Talvela taisivat olla saksalaisten ihailijota, mutta kuka se olikaan ryssä?
Talvelan kerrotaan sanoneen Airolle Laguksen saatua ensimäisenä 22.7.1941 Marskin ristin: "ryssä saatana järjesti tuon ristin ruotsalaisperkeleelle"
Käkelän kirjassa, Ruben Lagus. Panssarikenraali, kerrotaan sivulla 109 tuosta puhelinkeskustelusta Airon ja Talvelan välilä.
Erkki Käkelä: Ruben Lagus Panssarikenraali. Kenraalimajuri Ernst Ruben Laguksen henkilöhistoria, Panssarikilta Ry, 1994
Ilmari Turja kertoo kirjassaan Arkisto auki, Kirjayhtymä 1986 tapahtumasta tällaisen version:
Sivu 321: Ensimäinen Mannerheimristin ritari.
Kenraali Airon itsensä kertomana ja Mannerheimin muistelmia lainaten Turja kuvailee kirjassaan tapahtunutta sivuilla 321-327. Talvela vaati Airoa menemään Marskin juttusille ja vaatimaan 1. Marskin ristiä hänelle, siis Talvelalle, itselleen. Kun hän kuuli että se oli jo myönnetty Lagukselle, hän hyppäsi ilmaan ja karjaisi: - ryssä perkele on antanut ruotsalaiselle saatanalle.
Oliko Marskin risti jotenkin ala-arvoinen aluksi?
Lagus taisi olla oikeastikin hyvin saksalaismielinen. Hänhän oli ankaran kurin kiivas kannattaja ja teki sota-aikana opintomatkoja ihailemaansa Saksaan. Huvittava yksityiskohta kunniamerkkien arvostuksesta löytyy Ruben Laguksen kirjeestä vaimolleen. Siinä RB kertoo saaneesa yhtä aikaa molemmat saksalaiset rautaristit, 1 lk:n ja 2:n lk:n, jotka Erfurt sitten toimitti perille. Hän kertoo arvostavansa 1. LK:n rautaristiä enemmän kuin Marskin ristiä! Ristien myöntäjä, luovutuskirjan allekirjoittaja siis, oli sittemmin natsina Nürnbergissä hirtetty Wilhelm Keitel. Samaisessa jutussa hän ilakoi saavutustaan sillä, että vain Mannerheimille oli myönnetty aiemmin molemmat saksalaiset rautaristiti samalla kertaa. Siinä hän oli väärässä, sillä ainakin Talvela lienee saanut samalla kertaa molemmat ristit kuten Laguskin.