Mikä vikana?

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Joskus pelkkä kirjoittaminen helpottaa ja selkeyttää ajatuksia. Toisaalta myös ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja helpottaa jaksamista. Apua kannattaa lähteä hakemaan jo mahdollisimman vahraisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat pahenevat lisää. Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa.

Tässä tiedoksesi muutama paikka, joihin voit halutessasi olle yhteydessä, jos haluat jutella tilanteestasi. Näihin voit olla yhtyedessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:

- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy Mieli Tukisuhteesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Voi, tuo on niin tuttua.

Vaikka elämässä on kaikki ulkosesti hyvin, koen usein selittämätöntä ahdistusta ja toivottomuutta. Olen ihmistyypiltäni melankoolikko (kts. sanakirjasta).

Vanhempani olivat kovia murehtimaan, kotonamme puhuttiin useimmiten vain negatiivisia asioita. Niistä lienen saanut vaikutteita. Kuitenkin olosuhteemme olivat vallan hyvät, eikä jatkuvaan valittamiseen ollut oikeasti mitään aihetta.

Olen nyt 58 v, ja marisen kaikesta , olen saanut vaimonikin hermoromahduksen partaalle 😖.

Itsemurhaa en ikinä ole edes harkinnut, mutta joskus tuntuu että en kuitenkaan muista aina olevani elossa, niin synkkiä murheen alhoja jatkuvasti kynnän.

Tällaista tämä nyt vaan on. Ehkä joku päivä, kovan henkisen harjoittelun tuloksena, saisin tuon peikon karistettua hartioiltani.

Nukutko tarpeeksi? Aivot tarvitsevat unta. Se on yksilöllistä mutta minä ainakin reagoin ahdistuneisuusoireilla jos on univajetta.
Tai jos olet parikymppinen tai alle niin se ikä on hankalaa aikaa. Se helpottaa sitten ajan kanssa. Aivothan kehittyvät vielä sinne 25v asti, esim. tunteidensäätelykyky ja stressinsietokyky paranevat. Alle 25-vuotiaalla nämä kyvyt ovat vielä vaillinaiset joka voisi mahdollisesti aiheuttaa ahdistusta.
Koetko olevasi ylikuormittunut opinnoista? Oletko aidosti kiinnostunut opiskelemastasi alasta? Sekin voi vaikuttaa.
Onko sinulla ystäviä? Usein ihmiset kaipaavat parisuhdekumppanin lisäksi myös ystäviä. Ja se jos et pysty yleensäkkään kenellekään puhumaan tunteistasi, voi myös olla olosi taustalla. Minusta sinun kannattaisi puhua vaikka tyttöystävällesi. Häntä varmasti kiinnostaa.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennus on sellainen joka voi puhjeta ilman mitään syytä. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että kyseessä olisi se koska se on harvinainen sairaus ja sinun toimintakykysi on hyvä.

Hyvä, kun kirjoitit. Kyllä kannattaa puhua! Nimettömänä voi Mieli ry:n chatissa jutella tai tukinetissä.
Jos haluat itse kokeilla miniterapiaa -mene Mielenterveystalo.fi sivuille. Siellä on omahoitoja.
Puhu, lue ja tee harjoituksia. Et ole yksin!

älä anna pikkusormea näille mielenterveyspalveluille, olen antanut sormeni kaikki jo,
ja nyt nämä ammattiset jäystää jo varpaanikin loppuun bisnes ahneuksissaan.