Ongelma lapsen (ja kumppanin) kanssa

Miski rikoit laspen oikea perheen ja muutit hänen kotiinsa siivelle asumaan? Kun näät että toisten lapse voivat sinun seurassa huonosti, parasta mitä voit tehdä on pyytää anteeksi lapselta ja lähtä pois. Mutta jos et halua että lapsi voi hyvin,niin tietysti sinä elät siivellä ja kiusaat lasta.
Erittän kammottavaa on nämä perheenrikkojat sutturat jotka kyllä näkee etei he ole minkään arvoisia, mutta eivät silti lähdpois ja anna lasten elää omien vanhempien kanssa, pitää vaan tukea sinne ilmseksi asumaan miehen rahoilla ja kaljaa kittaamaan.

Olisiko lasta käytetty hyväksi ennen kuin olet tullut kuvioihin tai nyt? Normaalia käytöstä tuo ei ole. jos vanhemmat eivät hänen käytökseensä puutu, ei heilläkään ole nyt kaikki ok. Onko vanhemmilla tai jommalla kummalla kehitysvamma tai -häiriö?

Hei! En oo psykologi enkä osaa sanoo kun että toivottavasti saat lapsen äidin havahtumaan tilanteeseen. Tulee mieleen että lapsi ei nyt tiedä paikkaansa perheessä, ehkä kokee et hänet on nostettu vanhempien tasolle. Silloinhan lapselle tulee turvaton olo eikä hän osaa elää tai olla ikätasonsa mukaisesti... Ei oo mikään häpeä hakee apua ja neuvoja. Oon ite monta kertaa kääntynyt ammattilaisten puoleen lasten asioissa. Ihan viimeinen vaihtoehto, että otat itse yhteyttä koulupsykologiin tms. Pyydät neuvoa, et kuinka saat äidin näkemään et kaikki ei oo ihan kunnossa. Tsemppiä!

Lapsen äiti on tässäkin tapauksessa ongelman syy. Hän on antanut lapsen kasvaa tuollaiseksi. Mutta asia on korjattavissa jämptillä kurinpidolla. Kieroon kasvanutta lasta tulee oikaista, se on niin yksinkertaista.

Kylläpä sinulla on negatiivinen asenne äitiä ja myös lasta kohtaan. Itse olet tietysti täydellinen. Kuulostaa enemmän siltä, että lapsi ei saa teillä tarpeeksi huomiota ja kokee teillä olon turvattomaksi, sinulta ja mieheltä ja siksi hakee noin huomiota. Lasten läsnäollessa ei kuulu tuijottaa vain kännykkää. 7v tarvii vielä paljon aikuisten läsnäoloa ja huomiota. Käytättekö itse liikaa älylaitteita?

Minä kans katsoin heti kun kersa tuli näytille että onpa ruma lapsi.Vaattet oli likaiset ja hiukset takkuiset ja kaverilla oli nälkä. Ei ollut äiti antunut ruokaa ja laittanut puhtaita vaatteita kun tuli äitipuolta katsomaan. Voi lasta sentään, ei osannut edes kunnolla puhua vaikka oli jo 7 vuotias, että kyllä ne miesten lapset ovat sitten avuttomia.
Yritin monee kertaan nauvoa, opastaa ja komentaa ja ostimme kirpparilta uusia vaatteita, mutta ongelmat senkun pahenee.
Omani ovat loistavia lapsia niin fikusja ja kauniita että luulin että ovat esimerkkinä miehen lapsille, mutta ei osaa mitään. Koulu alkaa syksyllä ja on kuin 1 vuotias. Yritin komentaa että menisi peille mutta äiti kielsi hänelle puhumisen, smanlainen on hän itsekin. Onneksi pelastin edes miehen joka on tosi kiva.