Miksi kaikki tuntuu niin oudolta?
En osaa selittää tätä, mutta en ole pitkään aikaan enää ollut oma itseni ja tiedostan sen. Tätä on hyvin vaikea selittää, mutta sen pystyn sanomaan että kaikki tuntuu hyvin vieraalta ja kysyn aina itseltä mikä merkitys kaikella on esim. jos pelaan jotain mietin voitanko vai häviänkö alan ajattelemaan että mitä sillä on väliä.
Olen potenut aikasemmin jonkinasteista masennusta, mutta masennuksenki oireet ovat jollain tasolla hävinneet, koska en vain jaksa välittää. Paljon puheenaiheena ollut koronavirus ei ole myöskään hätkähdyttänyt minua juuri ollenkaan vaikka sen ehkä pitäisi.
Haluaisin vain, että pystyisin olla se sama vanha normaali minä joka innostuu kaikesta ja, että nämä epätodellisuuden tunteet häviäisi. Itkeminenki on haastavaa.
Terapiaan näinä aikoina on vaikea päästä, mutta ehkä asiaan voisi auttaa jos täältä löytäisi ihmisiä joilla on ollut vastaavanlaisia kokemuksia joiden kanssa voisi pohtia tätä.
16
96
Hei!
Hyvä että kirjoitit tänne! Osasit hyvin analysoida omia olojasi. Ja hyvä, että sait jos vastauksiakin. Jotkut kirjoittivat, että jos yhtään enemmän mietityttää niin voi olla hyvä puhua ammattilaisen kanssa. Minusta se on hyvä idea. Ehkä tällaisena aikana voi olla hankala tavata ketään kasvokkain, mutta ehkä ainakin puhelimella? Ja saisi asian alulle. Tämä korona-aika tuntuu ylipäätään hyvin erikoiselta ja jonain aamuna ajattelin herätessäni, että se on jotain niin outoa, että voisi luulla, että olisin nähnyt unta. Tuntuu että tänä aikana on erityisen tärkeää jakaa ja puhua ajatuksistaan.
Toivon voimia opiskeluun ja turvallisia ajokilometrejä!
T: Katja / Kalajoen rovastikunnan Saapas
Vastaukset
Karta vääriä ihmisiä onskuna.
Onsku?
Se että menee välittämisen tunne asioihin niin viittaa kyllä jonkinasteiseen masennukseen.
Kun tuntuu ettei millään ole mitään väliä niin jostainhan se johtuu miksei välitä mistään.
Kannattaa yrittää miettiä miksi on alkanut tuntua niin välinpitämättömältä ja voisiko itse tehdä jotain että edes jokin alkaisi kiinnostaa.
On aivan normaalia että joskus tulee ohimenevä tunne ettei millään ole väliä, mutta jos jatkuvasti vähän kaikki alkaa tuntua siltä niin se ei ole ihan tavallista, silloin on jokin pielessä.
On kuitenkin hyvä että itsekin osaa kiinnittää asiaan huomiota, silloin tilannetta on helpompi yrittää saada paremmaksi.Nimenomaan, mutta se on omalla kohdalla jostain syystä hyvin vaikeaa tunnistaa että miksi mun tilanne on johtanut tähän kun muistihäiriöitäkin on ollut vähäsen, mutta tämmöiset huonommuuden tunteet ja vastoinkäymiset ihmissuhteissa ja vakavat perheongelmat joita on joutunut käydä läpi koko elämän voivat jotenkin vaikuttaa ja sen jälkeen kun alkaa eristäytyä omiin oloihin ja kelaamaan päässä kaikkea voi lopputulos varmaan olla juuri tämä mikä minulla.
Olen huomannut, että joskus on ollut sellasia aikoja kuin elämä loistais ja koulun ja rutiinien hoitaminen on paljon mukavempaa ja sujuvampaa. Ikään kuin ajatuksen juoksu on niin kovaa ettei sitä pysty estämään ja on erinlaisia ideoita joita voisi toteuttaa. Saattaa kuullostaa kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä, mutta en usko että se olisi sitä, koska mulla ei oo esiintyny holtitonta käyttäytymistä, kuten tarpeetonta rahan tuhlausta ja sopimatonta käyttäytymistä.
Joo täällä kans vähän tällaista oudon puoleista elämää. Vaikee suunnitella tulevaisuutta ja unelmoida mistään. On vaan keskellä tyhjyyttä. Kaikkee voi tehä, mutta ei niistä mitää sellasta fiilistä saa. En mäkään mikään oma itseni oo näin.
Siis tämä sama fiilis itellä ja epäilen, että tää vois olla jotain dissosiatiivista häiriötä, koska oireet vastaa jonkin verran minun tilanteeseen.
Esimerkkinä otettuna, jos nään jonkun videon mikä pitäisi olla pelottava niin ei se minulle jostain syystä oo ja tässä pari kuukautta sitten olin aika ahdistavassa tilanteessa, kun olin juomassa ja yks kaks seuraavana aamuna, kun heräsin niin olo oli jotenki tavallista epämääräisempi ikään kuin en olisi tässä maailmassa vaikka en juonutkaan tolkuttomasti.
Olet selkeästi masentunut. Jos ei itseapu auta, niin lääkäriin.
Vähän vaikea kuvailla tätä mutta tämä ei ole niin ykspuolista... Tavalaan pystyn elämään "normaalia elämää" mutta se ei tunnu hyvältä eikä pahalta. Sanotaanko näin että se ei tunnu yhtään miltään ja oikeastaan kaikki perustunteet ilo, suru yms. ovat kadonneet jonnekkin enkä tunne kipua niin herkästi kuin ennen.
Anonyymi kirjoitti:
Vähän vaikea kuvailla tätä mutta tämä ei ole niin ykspuolista... Tavalaan pystyn elämään "normaalia elämää" mutta se ei tunnu hyvältä eikä pahalta. Sanotaanko näin että se ei tunnu yhtään miltään ja oikeastaan kaikki perustunteet ilo, suru yms. ovat kadonneet jonnekkin enkä tunne kipua niin herkästi kuin ennen.
Joo tuo sama mulla, ettei tunnu miltään, hyvältä eikä pahalta. Onko sulla kaua ollu tällane tilanne?
Anonyymi kirjoitti:
Joo tuo sama mulla, ettei tunnu miltään, hyvältä eikä pahalta. Onko sulla kaua ollu tällane tilanne?
On tää kestäny jo muutamia kuukausia, mutta on pahentunu vain kokoajan ja on se kyllä kurjaa, kun ei saa mistään sitä samaa fiilistä kuin ennen.
Voi liittyä ikääntymiseen. Jos ei ole mitään olentoa tai asiaa vaatimassa itseään hoidettavan, niin ei ole mitään tekemistä. Se voi olla ahdistavaa, vaikka toisaalta kertookin siitä kuinka helpoksi elämä itsessään on tullut nykyään. Ennen se yksinkertainen hengissä pysyttelykään ei ollut niin helppoa. Vapautta voi olla vain vankeutta vasten. Vapaus on aina jonkin rajoissa. Täysi vapaus olisi olemattomuutta, mutta jossa ei ole vapautta olemassakaan. Liiasta mukavastakin tulee ennenpitkää ikävää ja sitten tuskaista. Nauttiakseen elämästä on kärsittävä. Siksi mm. urheilu on hyvä harraste ajoittain. On hyväksyttävä että tämä nyt on mitä on. Sen jälkeen on muutos mahdollinen...
Hauskinta tässä on se kun en ole viellä edes täysi-ikäinen, mutta ehkä ite ennemmin veikkaisin pitkittynyttä masennusta omalla kohdalla ja kun tuntuu että elämä on ollut vaan täyttä paskaa tähän mennessä niin ei se kyllä tietysti ihme ole
Pienenä oon joutunut seuraamaan vanhempien taistelua monia vuosia ja ikuista käräjäkierrettä + siihen päälle viellä kaikki vastoinkäymiset ihmissuhteissa mitä nyt pari hyvää ystävää hylkäs ja rankka ero viellä tyttöystävästä. Vanhempien eron keskelläkin toivoin, että olisin voinu ite tehdä jotain siinä tilanteessa, mutta en voinut oikeastaan kuin vain seurata sivusta ja toivoa että kaikki paska päättyis.Anonyymi kirjoitti:
Hauskinta tässä on se kun en ole viellä edes täysi-ikäinen, mutta ehkä ite ennemmin veikkaisin pitkittynyttä masennusta omalla kohdalla ja kun tuntuu että elämä on ollut vaan täyttä paskaa tähän mennessä niin ei se kyllä tietysti ihme ole
Pienenä oon joutunut seuraamaan vanhempien taistelua monia vuosia ja ikuista käräjäkierrettä + siihen päälle viellä kaikki vastoinkäymiset ihmissuhteissa mitä nyt pari hyvää ystävää hylkäs ja rankka ero viellä tyttöystävästä. Vanhempien eron keskelläkin toivoin, että olisin voinu ite tehdä jotain siinä tilanteessa, mutta en voinut oikeastaan kuin vain seurata sivusta ja toivoa että kaikki paska päättyis.Kuulostaa pahalta :/ Miten sun päivät menee, käytkö kuitenki kouluu tai teetkö asioita vaikka ei saa sitä fiilistä ku ennen?
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa pahalta :/ Miten sun päivät menee, käytkö kuitenki kouluu tai teetkö asioita vaikka ei saa sitä fiilistä ku ennen?
Siinähä ne menee sitä ei oikeestaa ees huomaa ees ku kello onki jo yhdeksän ku ei keksi mitään mielenkiintoista tekemistä. Koulun etätehtävät kyllä yleensä tulee tehtyä ajallaan ja autokoulukin parhaillaan päättymässä vaikka pakkopullalta se tällä hetkellä tuntuu.
Hei!
Hyvä että kirjoitit tänne! Osasit hyvin analysoida omia olojasi. Ja hyvä, että sait jos vastauksiakin. Jotkut kirjoittivat, että jos yhtään enemmän mietityttää niin voi olla hyvä puhua ammattilaisen kanssa. Minusta se on hyvä idea. Ehkä tällaisena aikana voi olla hankala tavata ketään kasvokkain, mutta ehkä ainakin puhelimella? Ja saisi asian alulle. Tämä korona-aika tuntuu ylipäätään hyvin erikoiselta ja jonain aamuna ajattelin herätessäni, että se on jotain niin outoa, että voisi luulla, että olisin nähnyt unta. Tuntuu että tänä aikana on erityisen tärkeää jakaa ja puhua ajatuksistaan.
Toivon voimia opiskeluun ja turvallisia ajokilometrejä!
T: Katja / Kalajoen rovastikunnan SaapasKiitti vastauksesta! On myös mahdollista, että saatan liioitellakkin jossain määrin omia ongelmia ja tehdä niistä isomman ongelman kuin se oikeasti on, mutta oon kyllä samaa mieltä, että ammattilaisen kanssa olisi hyvä mun keskustella.
Osallistu keskusteluun
Pistää vihaksi nuo pakkoreissaajat.
Mikä ihmeen addiktio se on kun pakko päästä ulkomaille vaikka on omasta hengestään kiinni pahimmassa tapauksessa. Katselin uutisista porukkaa joka oli lähdössä ulkomaille, maskit kaikilla naamalla ja sanoivat, että voi sen koronan saada suomessakin. Nyt sitä hedelmää typeryydestä saadaan maksaa. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006595396.html
103Aiotko noudattaa maskisuositusta?
Alatko käyttämään maskia kun liikut julkisilla paikoilla? Kyseessä on siis suositus, ei pakko.
742Ketä kiinnostaa YouTube-maailma?
Tässä kun on kesällä ollut aikaa ja hieman seuraillut netistä kaiken maailman vlogeja sun muita videoituja mielipidekanavia niin herää yksi suuri kysymys: Ketä kiinnostaa tällainen kun täysin tuntemattomat ihmiset hölisevät omia mielipiteitään kameralle täysin merkityksettömistä asioista? Onko tämä kenestäkään muusta typerää? Niin miehet kun naiset selostavat suu vaahdossa asioitaan kameralle yksinään jossakin v..tun vaatehuoneessa. Tulee mieleen, että säilyttäkää nyt joku järki. Ketä kiinnostaa jonkun nobodyn mielipide mistään? Tai sen myday-solkkaukset sun muut? Mitä varten näitä tehdään? Ei voi muuta sanoa kuin, että netti täyttyy roskasta ja itsensä korostamisesta.
260
SEISKA.FI
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poker Run kolari
Ei mennyt aivan putkeen! Joku loukkaantui vakavasti ja taphtuma keskeytetty. Videolta näkyy ensin yksi vene ajaa melko hiljaa kovalla melulla ja vesis1673187