Nyt pitäis viljelijöiden tehdä taas luovutuslakko, niinkuin 50-luvulla.
Eiköhän alan arvostus alkais nousta!
Katsaus 50 luvun tilanteen historiaan:
SAK:n työvaliokunnassa käsiteltiin neuvotteluiden tulosta 8.2.1956 ja päästiin lopputu-lokseen, että SAK:n valtuustolle suositeltaisiin yleislakkoa ratkaisuksi jäätyneisiin neu-votteluihin. SAK:n valtuusto kokoontui 16.2.1956 ja pääsi kokouksessaan yhteisymmärrykseen:yleislakko alkaisi 1.3.1956, ellei sovintoon päätäisi. MTK ilmoitti 17.2.1956 menevänsä luovutuslakkoon, mikäli SAK menisi yleislakkoon pyrkien alentamaan maa-talouden kannattavuutta. STK ja hallitus yrittivät vielä saada MTK:ta taipumaan.
Rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan 12 markkaa on nykyvaluutassa 0.35 euroa Mertanen, 2004, vaatimuksiin ehdottamalla,että MTK peruisi hinnankorotukset ja luovutuslakon. MTK saisi kuudenviikon ajan subventiovaroja. Uskottiin,että kuudessa viikossa saataisiin SAK:n kanssa sopu, MTK ei hyväksynyt ehdotusta.Maataloustuotteiden hinnankorotukset olivat aiheuttaneet kuohuntaa työväestön kes-kuudessa. Pohjolan Työ vertasi 7.2.1956 hinnankorotuksia hyökkäykseen työväestöä vastaan. ”Lisäksi tuntien suurtuottajapiirien edesvastuuttomuuden, on lisäkorotuksia ja vaatimuksia odotettavissa”.19Aiempi lainaus kuvastaa hyvin yleislakkoa edeltänyttä ilmapiiriätyöväen keskuudessa, samassa artikkelissa oikeutetaan työväen palkankoro-tusvaatimus ja työväen järjestäytyminen. Artikkeli on Oulun seudun Ammatillisen Pai-kallisjärjestön Työvaliokunnan julkaisema, jossa unohdetaan mainita se fakta, että SAK ajoi maanviljelijät epäedulliseen tilanteeseen. Pohjolan Työ otti kantaa hinnankorotuksiin 14.2.1956 otsikolla ”Onko nyt vastuuta?”. Lehtijutussa syytetään päättäviä tahoja vastuuntunnottomuudesta. Lehti kehottaa harhautunutta oikeistoa palaamaan todellisuuden tielle,ja Suomen Pankin pääjohtajaa haukutaan porvareiden johtajaksi. Vasemmistolaisuus ilmenee hyvin vahvasti lehtiju-tussa ja ongelmista syytetään vain ja ainoastaan oikeistolaisia. ”Jos häiriintynyt tasa-paino tahdotaan palauttaa, muuta tietä hintarepeämien parsimiseen ei ole nähtävissä kuin valtuuslain aikaansaaminen”. Valtalakia haaveiltiin takaisin, vaikkei siihen todelli-suudessa olisi kukaan suostunut. Valtalaki ei saanut kannatusta, sillä se oli vääristänyt Suomen taloutta alusta alkaen. Nimittäin,jos yhden osapuolen vaatimuksiin suostuttiin, niin uusia vaatijoita syntyi seurauksena. Toisaalta ymmärrettävä kannanotto, sillä Pohjolan Työ oli SDP:n puoluelehti ja SAK:n kannattaja. SAK ja SDP taas olivat hyvin läheisessä yhteistyössä, joten SAK:n etu ajoi samalla SDP:tä. Mikäli valtalaki olisi saatu takaisin, olisi SAK voinut saada vaatimuksensa läpi ilman yleislakkoon turvautumista, joten Pohjolan Työ ajoi SAK:n kantaa.Vastuuttomuus toistuu myös Kalevassa 17.2.1956. Kalevassa julkaistu SAK:n julkilausuma syyttää etenkin maataloustuottajia kohtalokkaasta vastuuttomuudesta. SAK syyttää poliittisista syistä vaihtuvia hallituksia säännöstelyvaltuuslain väärinkäytöstä. SAK halusi uskoa, että maan johtavat elimet olisivat pystyneet kantamaan taloudellisen vapauden asettaman vastuun. ”Jo muutaman viikon vapaus on johtanut siihen, että tuottaja-ja yrittämispiireissä on häikäilemättömästi ja seurauksista välittämättä omien lyhytaikaisten etujen tavoittelu ja pyrkimys talouspoliittiseen provokaatioon asetettu tasapainoisen talouskehityksen säilyttämispäämäärän edelle".
Puheenjohtaja Fagerholm yritti saada STK:n kanssa sopua aikaan loppukuusta ja pääs-tiinkin STK:ta tyydyttävään ratkaisuun, jossa 12 markan korotus puolitettaisiin. STK:n kanta kuitenkin muuttui radikaalisti, kun vuorineuvos Wilhelm Wahlfors palasi Suomeen 26.2.1956. Wahlfors osallistui STK:n työvaliokunnan kokouksiin. Valiokunta il-moitti Fagerholmille, että SAK:lle ei anneta tuumaakaan periksi, vaikka aiemmin oltiin-kin suostumassa puolittaisiin palkankorotuksiin. Wahlfors piti virheenä, että korotuk-sista edes suostuttiin puhumaan ja oli sanonut, että tuntui ”mielettömältä ryhtyä yleis-lakkoon sen tähden, että halutaan juoda mahdollisimman paljon maitoa”. Wahlforsin kommentti kuvaa hyvin ennen yleislakkoa vallinnutta tilannetta: STK ei ymmärtänyt työväen ahdinkoa ja vastaavasti SAK ja MTK eivät suostuneet joustamaan mistään. STK oli valmis pitkiin neuvotteluihin, mutta taipuminen katsottiin arvovallan menettämiseksi. STK:n mielestä heidän arvovaltansa on joutunut kärsimään liian monta kertaa SAK:n takia.
STK:n tiukemman linjan kannattajia oli pitkään ärsyttänyt SAK:n yleislakolla uhkailu ja katsottiin SAK:n olevan syypää nykyiseen kriisiin, joten SAK:n tehtävä on saada kriisi ratkaistua. STK tarjosi SAK:lle vain pieniä hyvityksiä ja niitä vain teollisuudella myönnettäviä verohelpotuksia vastaan.
Eiköhän alan arvostus alkais nousta!
Katsaus 50 luvun tilanteen historiaan:
SAK:n työvaliokunnassa käsiteltiin neuvotteluiden tulosta 8.2.1956 ja päästiin lopputu-lokseen, että SAK:n valtuustolle suositeltaisiin yleislakkoa ratkaisuksi jäätyneisiin neu-votteluihin. SAK:n valtuusto kokoontui 16.2.1956 ja pääsi kokouksessaan yhteisymmärrykseen:yleislakko alkaisi 1.3.1956, ellei sovintoon päätäisi. MTK ilmoitti 17.2.1956 menevänsä luovutuslakkoon, mikäli SAK menisi yleislakkoon pyrkien alentamaan maa-talouden kannattavuutta. STK ja hallitus yrittivät vielä saada MTK:ta taipumaan.
Rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan 12 markkaa on nykyvaluutassa 0.35 euroa Mertanen, 2004, vaatimuksiin ehdottamalla,että MTK peruisi hinnankorotukset ja luovutuslakon. MTK saisi kuudenviikon ajan subventiovaroja. Uskottiin,että kuudessa viikossa saataisiin SAK:n kanssa sopu, MTK ei hyväksynyt ehdotusta.Maataloustuotteiden hinnankorotukset olivat aiheuttaneet kuohuntaa työväestön kes-kuudessa. Pohjolan Työ vertasi 7.2.1956 hinnankorotuksia hyökkäykseen työväestöä vastaan. ”Lisäksi tuntien suurtuottajapiirien edesvastuuttomuuden, on lisäkorotuksia ja vaatimuksia odotettavissa”.19Aiempi lainaus kuvastaa hyvin yleislakkoa edeltänyttä ilmapiiriätyöväen keskuudessa, samassa artikkelissa oikeutetaan työväen palkankoro-tusvaatimus ja työväen järjestäytyminen. Artikkeli on Oulun seudun Ammatillisen Pai-kallisjärjestön Työvaliokunnan julkaisema, jossa unohdetaan mainita se fakta, että SAK ajoi maanviljelijät epäedulliseen tilanteeseen. Pohjolan Työ otti kantaa hinnankorotuksiin 14.2.1956 otsikolla ”Onko nyt vastuuta?”. Lehtijutussa syytetään päättäviä tahoja vastuuntunnottomuudesta. Lehti kehottaa harhautunutta oikeistoa palaamaan todellisuuden tielle,ja Suomen Pankin pääjohtajaa haukutaan porvareiden johtajaksi. Vasemmistolaisuus ilmenee hyvin vahvasti lehtiju-tussa ja ongelmista syytetään vain ja ainoastaan oikeistolaisia. ”Jos häiriintynyt tasa-paino tahdotaan palauttaa, muuta tietä hintarepeämien parsimiseen ei ole nähtävissä kuin valtuuslain aikaansaaminen”. Valtalakia haaveiltiin takaisin, vaikkei siihen todelli-suudessa olisi kukaan suostunut. Valtalaki ei saanut kannatusta, sillä se oli vääristänyt Suomen taloutta alusta alkaen. Nimittäin,jos yhden osapuolen vaatimuksiin suostuttiin, niin uusia vaatijoita syntyi seurauksena. Toisaalta ymmärrettävä kannanotto, sillä Pohjolan Työ oli SDP:n puoluelehti ja SAK:n kannattaja. SAK ja SDP taas olivat hyvin läheisessä yhteistyössä, joten SAK:n etu ajoi samalla SDP:tä. Mikäli valtalaki olisi saatu takaisin, olisi SAK voinut saada vaatimuksensa läpi ilman yleislakkoon turvautumista, joten Pohjolan Työ ajoi SAK:n kantaa.Vastuuttomuus toistuu myös Kalevassa 17.2.1956. Kalevassa julkaistu SAK:n julkilausuma syyttää etenkin maataloustuottajia kohtalokkaasta vastuuttomuudesta. SAK syyttää poliittisista syistä vaihtuvia hallituksia säännöstelyvaltuuslain väärinkäytöstä. SAK halusi uskoa, että maan johtavat elimet olisivat pystyneet kantamaan taloudellisen vapauden asettaman vastuun. ”Jo muutaman viikon vapaus on johtanut siihen, että tuottaja-ja yrittämispiireissä on häikäilemättömästi ja seurauksista välittämättä omien lyhytaikaisten etujen tavoittelu ja pyrkimys talouspoliittiseen provokaatioon asetettu tasapainoisen talouskehityksen säilyttämispäämäärän edelle".
Puheenjohtaja Fagerholm yritti saada STK:n kanssa sopua aikaan loppukuusta ja pääs-tiinkin STK:ta tyydyttävään ratkaisuun, jossa 12 markan korotus puolitettaisiin. STK:n kanta kuitenkin muuttui radikaalisti, kun vuorineuvos Wilhelm Wahlfors palasi Suomeen 26.2.1956. Wahlfors osallistui STK:n työvaliokunnan kokouksiin. Valiokunta il-moitti Fagerholmille, että SAK:lle ei anneta tuumaakaan periksi, vaikka aiemmin oltiin-kin suostumassa puolittaisiin palkankorotuksiin. Wahlfors piti virheenä, että korotuk-sista edes suostuttiin puhumaan ja oli sanonut, että tuntui ”mielettömältä ryhtyä yleis-lakkoon sen tähden, että halutaan juoda mahdollisimman paljon maitoa”. Wahlforsin kommentti kuvaa hyvin ennen yleislakkoa vallinnutta tilannetta: STK ei ymmärtänyt työväen ahdinkoa ja vastaavasti SAK ja MTK eivät suostuneet joustamaan mistään. STK oli valmis pitkiin neuvotteluihin, mutta taipuminen katsottiin arvovallan menettämiseksi. STK:n mielestä heidän arvovaltansa on joutunut kärsimään liian monta kertaa SAK:n takia.
STK:n tiukemman linjan kannattajia oli pitkään ärsyttänyt SAK:n yleislakolla uhkailu ja katsottiin SAK:n olevan syypää nykyiseen kriisiin, joten SAK:n tehtävä on saada kriisi ratkaistua. STK tarjosi SAK:lle vain pieniä hyvityksiä ja niitä vain teollisuudella myönnettäviä verohelpotuksia vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lahkolaiset perusti mtk:n,
vastustamaan maatomien oikeusia...
Surkuhupaisa+kirjoitus,+jota+en+jaksanut+lukea,+koska+siinä+ei+ole+mitään+kappalejakoa.+Vuoden+1956+yleislakosta+kuitenkin+tiedetään+yleisesti,+että+työnantajien+oli+lopulta+pakko+suostua+työväenluokan+vaatimuksiin.+Palkkatyöläiset+eivät+lakosta+sen+kummemmin+tietenkään+lopulta+hyötyneet,+koska+tuottavuuden+kasvun+ylittäneet+palkankorotukset+aiheuttivat+inflaatiokierteen,+joka+söi+rahan+reaaliarvoa.