Miksi kustannussopimusta on niin vaikea saada?

Anonyymi

Olen pohtinut miksi kustannussopimusta on niin vaikea saada. Ja toisekseen, onko oikein, että muutama kustantamo ja kustannustoimittaja saa päättää, mitä suomalaiset lukevat.

Onko kustannustoimittajilla ja kustantamoilla paine kirjallisuuspalkintojen saamiseen? Vai korkeaan myyntiin muutamalla opuksella/ suureen myyntivolyymiin isolla valikoimalla.

Mietin, että eikö olisi järkevämpää kustantaa monipuolista lukemistoa ja antaa lukijoiden päättää, millaisia kirjoja he haluavat lukea ja painaa sitten näitä kirjoja lisää? Nyt tuntuu, että kustannuskynnyksen ylittäminen on liki mahdoton tehtävä. Kuinka monta hyvää kirjaa jää julkaisematta?

154

4463

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Todellisuudessa kirjoja kustannetaan enemmän kuin koskaan, samaan aikaan kun lukeminen vähenee ja kirjojen myynti laskee. Kustantamo, joka heittää rahaa hukkaan, on pian entinen kustantamo. Omakustannetta ei kukaan estä tekemästä. Niitä vain ei kukaan jaksa lukea, kun hyviäkin kirjoja on entuudestaan olemassa.

      • Anonyymi

        En usko että lukemisen into mihinkään on laantunut. Kyllä kustantamot saavat katsoa itseään peiliin, jos heidän tarjontansa ei kiinnosta. Välillä tuntuu, että kustantamot eivät ota riskiä, vaan samalla muotilla tehdään. Menestysromaani on se, jonka kustannuspuoli on valinnut ja suurella rahalla markkinoinut. Jos se edellinen samanlainen kiinnosti lukijoita X, niin miksi uusi samalla muotilla tehty kiinnostaisi muita kuin ryhmää X?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko että lukemisen into mihinkään on laantunut. Kyllä kustantamot saavat katsoa itseään peiliin, jos heidän tarjontansa ei kiinnosta. Välillä tuntuu, että kustantamot eivät ota riskiä, vaan samalla muotilla tehdään. Menestysromaani on se, jonka kustannuspuoli on valinnut ja suurella rahalla markkinoinut. Jos se edellinen samanlainen kiinnosti lukijoita X, niin miksi uusi samalla muotilla tehty kiinnostaisi muita kuin ryhmää X?

        Varmaan itsekkin ostaisin älyttömästi enemmän kirjoja, jos kirja maksaisi max 5 €.

        Eipä todellakaan huvita maksaa kovakantisesta 29 € tai pelkästä nettikirjasta yli 10 €.

        Miksei kirjoja paineta superhalvalle kierrätyspaperille, kuten esim suosittuja Harlekiiniromaaneja ja animekirjoja?

        Olisi sitten helpompi niitä omakustanteitakin tehdä jos olisi näin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan itsekkin ostaisin älyttömästi enemmän kirjoja, jos kirja maksaisi max 5 €.

        Eipä todellakaan huvita maksaa kovakantisesta 29 € tai pelkästä nettikirjasta yli 10 €.

        Miksei kirjoja paineta superhalvalle kierrätyspaperille, kuten esim suosittuja Harlekiiniromaaneja ja animekirjoja?

        Olisi sitten helpompi niitä omakustanteitakin tehdä jos olisi näin.

        Kirjaa ei vain pysty toimittamaan tuolla hinnalla kirjoittajan päästä -> kuluttajan käsiin. Olen itse kustantanut muutaman kirjan ja ennenkuin kirja on valmis, on lukemattomia vaiheita, joissa tarvitaan työvoimaa ; kirjoittaminen, oikoluku, viilailu, kustannuskelpoisen aihion rakentaminen, painojen kanssa säätäminen. Tämä kaikki maksaa vaikka tekisi itse suurimman osan ns. ilmaiseksi. Oma juttunsa on sitten kirjan saanti kirjakauppoihin, se vaihtelee äärimmäisen vaikeasta vaikeaan.

        Missä tahansa kirja sitten onkaan myynnissä, niin myyjä tarvii proviision jne. Kun kirja on painettu, niin on otettu taloudellinen riski, joka voi tarkoittaa että kaikki kirjat jää käteen.

        Kirjaa nyt ei vain pysty myymään noin halvalla siinä vaiheessa kun ne on painettu, eri asia on painoksen loppumyynnit, joita myydään alennusmyynneissä.

        Omakustanteet maksaa nekin helposti 10-20 euroa per kirja, koska kirjan ladonta pienillä määrillä on kallista.

        Mikäli kirjaa haluttaisiin myydä mahdollisimman halvalla, niin se pitäisi olla viimeistelemätön, suuripainoksinen, josta suurin osa olisi myyty etukäteen kuluttajille, jotka vain luottaisivat sen olevan hyvä ja olisivat maksaneet sen ennakkoon. Ymmärrät varmaan ettei tuo toimi.


    • Anonyymi

      Minusta tuo on vähän helppo selitys. Aika muuttuu ja uusiakin tarinoita kaivataan. Jos vaikka katsotaan muutama vuosikymmen taaksepäin, niin ajankuva on jo kovin erilainen. Maailma muuttuu, pääosin tarinat pysyvät samoina, mutta myös tuoreita kuvauksia tarvitaan ajasta ja ilmiöistä.

      Miksi suomalaiset lukevat vähemmän? Mielestäni monien kustantamoiden markkinointi on jämähtänyt sinne muutaman vuosikymmenen taakse. Ei olla siellä missä ihmiset ovat. Odotetaan, että ihmiset löytävät ne kirjat, sen sijaan, että vietäisiin kirjat lukijoiden luo, saataisiin heidät kiinnostumaan. Vai onko niin, ettei kustanneta sellaisia tarinoita, joita ihmiset kaipaavat?

      • Anonyymi

        No, jos on a) uusia tarinoita, joita lukijat kaipaavat b) kilpailijoita vuosikymmeniä edellä oleva markkinointi c) keino yhdistää lukijat ja kirjat, niin näkisin että siinä on pomminvarma bisnesidea valmiina. Menestystä yritykseen! (ibid.)


    • Anonyymi

      Tyypillisen hölmö ja tietämätön kommentti taas harrastajakirjoittajalta. Miksi pitää edes kommentoida, kun ei oteta alkeellisimmistakaan tosiasioista selvää. Suomessa ilmestyy kirjoja enemmän kuin ikinä koko Suomen historian aikana, mutta ostajia niille on vain rajallinen määrä.

      Aiemmin vastannut tietää myös nämä tosiasiat. Uusimpien tietojen mukaan kirjakauppojen myynti on laskenut koronan takia 40%. Hesarin kolumnissa tällä viikolla ennustettiin, että fyysisestä esineestä kirjasta on tulossa samanlainen ylellisyystuote kuin vuosisadan alussa. Muunlainen lukijuus korvaa perinteisen kirjan, mutta ei se sisältöjä korvaa. On löydettävä itse omat lukijansa ennen kuin kirjaa kannattaa edes tarjota kustannettavaksi. Pystymetsästä ei tosin ole koskaan ennenkään kirjailijaksi tultu.

    • Anonyymi

      Eihän tässä mitenkään poissuljettu e-kirjoja tai äänikirjoja -jonkunhan nekin täytyy kustantaa.

      Onhan kustamoissa hieman pölyistä näkemystä monista asioista. Puhtaasti viihdyttävää kirjallisuutta ei juuri julkaista. Vaikka muussa elämässä ihmiset kuluttavatkin puhtaasti viihteellisiä sisältöjä. Tai no, hetihän Tarja Kulho ponkaisi myydyimpien kakkoseksi, sekin julkaistiin luultavasti vain siksi, että Noronen on tv:stä tuttu. Ja myynti on luultavasti noin mehevää, koska on itse kirjaansa ahkerasti somessa mainostanut.

      Eli voi siinä jokin idea olla, että kirjallisuuspalkintojen toivossa. Itse tekisin jotain toisin jos lukijamäärät vain laskisivat ;)

      • Anonyymi

        Kyse on painettujen kirjojen myynnin laskusta, ei lukijamäärien laskusta. Viime vuonnahan myyntimäärät kasvoivat hieman ainakin suurilla kustantamoilla.

        Ehkä viestini oli tarpeettoman tyly, siitä pahoitteluni. Mutta kun sitä odottaisi, että perehtyisi edes hieman siihen alaan, mihin on tarkoitus mennä työtä tekemään...


      • Anonyymi

        "Puhtaasti viihdyttävää kirjallisuutta ei juuri julkaista."
        Mitä tarkoitat tällä? Mikä on "Puhdasta viihdettä"?
        Mielestäni viihdekirjallisuutta juurikin julkaistaan paljon. (Chick lit -romaanit, Rakkausromaanit, dekkarit, ja humoristiset "kauheimmat" runokirjat...) Minusta ne ovat juuri viihdekirjallisuutta. Välillä itse huomaan kaipaavani "syvällisiä" ja "vakavahenkisempisiä" romaaneja, joissa olisi "sanomaa" ja "kantaaottavuutta". Mitään pois ottamatta viihdekirjallisuudelta. Sillä on aikansa ja paikkansa minunkin elämässä.


    • Anonyymi

      Suomessa on hyvin helppo nykyään saada kustannussopimus. Olin varma, että jos vain saan kirjan kirjoitettua, joku sen kustantaa. Kustantaja on pienyrittäjä, joka otti henkilökohtaisen riskin kirjani kohdalla, enkä edes sen usko tekevän voittoa.

      Kaikki haluavat olla kirjailijoita, vaikka kukaan ei lue enää kirjoja. "Puhtaasti viihdyttävää kirjallisuutta ei juuri julkaista." Ilmeisesti tässä ketjussakaan ihmiset eivät lue kirjoja.

      Aina voi fantasioida "uusilla markkinointitavoilla", jotka "vievät kirjat sinne missä lukijat ovat", mutta todellisuudessa kirjat nyt vain ovat huono bisnes. Luuletteko, etteivät kustantajat ole kokeneita omalla alallaan, kun tekevät sitä hommaa vuosia päivästä päivään ja käyttäisi jotain markkinointikeinoa, jos sillä saisi kirjoja myytyä? Mainostamiseen ei kannata käyttää rahaa, jos se ei tuo vähintään samaa summaa takaisin. Milloin viimeksi mainoksen nähtyänne menitte kirjakaupan tiskiltä kysymään jotain tiettyä uutuuskirjaa (kovakantisena 45€)? Onko kukaan koskaan tehnyt niin?

      Ja silti kirjoja julkaistaan enemmän kuin koskaan, koska niiden painaminen on halpaa. Niitä vain ei lueta. Jos haluaa tarjota ihmisille tarinoita, niin omakustanne tai e-kirja netissä ovat hyviä vaihtoehtoja. Jostain syystä ihmiset eivät halua sitä, vaan haluavat, että joku tunnustaa heidät "kirjailijoiksi".

      • Anonyymi

        Olet ihan oikeassa. Monet harrastajakirjoittajat ovat asenteissaan juuri sellaisia, mistä kustantamoja syyttävät eli pölyisiä, tietämättömiä ja vanhakantaisia. Kustantamoilla menee ihan hyvin Suomessa, ainakin suurilla kustantamoilla. Tämän tiedon ja monet muutkin tiedot kustantamoista saisi kyllä selville, jos vähänkin seuraisi uutisia ja perehtyisi kustannusalaan. On kuitenkin helpompi syytellä kustantamoja kuin oikeasti valmistautua kirjailijan ammattiin.


    • Anonyymi

      Olen kirjoittanut jo useammankin kirjan ja myös markkinatalouden lait ovat tuttuja, väittäisin olevani hyvin alassa sisällä. Silti olen aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että esim somemarkkinointi on suhteellisen edullista ja sitä käytetään hävyttömän vähän myyntimenekin edistämiseksi. Omia kirjoja olen joskus markkinoinut parilla satasella testimielessä somessa ja saanut rahat moninkertaisesti takaisin myynnissä.

      • Anonyymi

        Riippuu varmaan kustantajasta tuokin. Oma kustantajani on hyvin aktiivinen somemarkkinoinnissa.


      • Anonyymi

        Ok, itse en ole kyllä koskaan ostanut kirjaa (30-40€ postit) pelkästään nettimainoksen perusteella, tosi tässä koneessa on kyllä Adblock myös päällä. Onko täällä joku, joka tekee niin?

        Enkä silti ymmärrä, mihin kustantajaa silloin tarvitaan? Eikö silloin kannattaisi tehdä omakustanne, pistää se pari sataa somemarkkinointiin, kotiuttaa voitot moninkertaisena ja jättää päivätyönsä? Ei noin hyvään bisnes-rakoon kannata mitään välikäsiä ottaa.


      • Anonyymi

        "somemarkkinointi on suhteellisen edullista ja sitä käytetään hävyttömän vähän myyntimenekin edistämiseksi. Omia kirjoja olen joskus markkinoinut parilla satasella testimielessä somessa"

        Tuon kyllä taisit keksiä ihan omasta päästäsi. Todellisuudessa kustantamojen markkinointiponnistukset joka ainoassa kustantamossa nojaavat vahvasti someen ja nettiin, koska se on lähes ilmaista. Olet käyttänyt 200 euroa somemarkkinointiin, heh.


    • Anonyymi

      En usko, että se parantaisi kirjallisuuden tai kirjailijoiden asemaa, jos kustannussopimuksen saisi "Helposti" En usko, että sillä tavalla saataisiin uusia lukijoita tai kirjojen kuluttajia. Se että joutuu nähdä vähän vaivaa jonkin asian eteen, ei ole huono asia. Vaikka se voi tuntua väärältä, tässä ajassa jossa kaiken saa aika nopeasti ja heti itselle.

      On tärkeää ja arvokasta pohdintaa monipuolisesta kirjatarjonnasta. Vaikka kustantajia on Suomessa paljon ja kirjoja ilmestyy valtavasti ja lukemista on enemmän kuin koskaan, niin silti tuntuu kun selaa kustantajien katalogeja, että kirjatarjonta on kauttaaltaan samanlaista kaikilla. Kustantajat eivät eroa toisistaan. Heillä ei tunnu olevan omia "tyylejä" ja "linjoja" Poikkeuksiakin toki on. En tiedä olenko yksin tämän tunteeni kanssa.

    • Anonyymi

      Olen sellaista pohtinut, että kustantamot ovat jääneet 90-luvulle kustantamisen tuomisessa esille yleisölle. Edelleen se on kustannustoimittaja tai kustannuspäällikkö (mikä nyt titteli onkaan), jonka aivoitukset lukijoiden halusta suodattavat kustannettavat kirjat. On toki taustalla varmaan myös kustantamon linja, joka ihme kyllä monesti taipuu, jos kirjalla voi tehdä rahaa.

      Miksi ei oteta isoa osaa käsikirjoituksista esille kustantamon kotisivulle. 50 ensimmäistä sivua kirjailijan X kirjasta Y. Sitten vaan rekisteröityneet asiakkaat kertomaan, mitä haluavat lukea loppuun. Toimisi ainakin kaunokirjallisuudessa.

      Ei tällainen tietenkään tekisi kustannustoimittajista tarpeettomia, mutta avaisi aivan uuden väylän nähdä, mitä ihmiset haluavat lukea.

      • Anonyymi

        Mihin tuossa kustantajaa tarvitaan? Voithan perustaa kirjoillesi sivuston, joka toimii samalla periaatteella. Kustantamot eivät ole enää minkään tekstin portinvartijoita, kun täällä netissäkin voi julkaista kaikki haluamansa tekstit ja testata, löytyykö lukijoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin tuossa kustantajaa tarvitaan? Voithan perustaa kirjoillesi sivuston, joka toimii samalla periaatteella. Kustantamot eivät ole enää minkään tekstin portinvartijoita, kun täällä netissäkin voi julkaista kaikki haluamansa tekstit ja testata, löytyykö lukijoita.

        Samoilla linjoilla kanssasi, somessa voi hyvin testata mikä teksti uppoaa lukijoihin. Erilaisissa tapahtumissa voi lukea tekstejään. Nykyäänhän se taitaa mennä niin, että kustantajat naaraa kirjailijoita juurikin somesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin tuossa kustantajaa tarvitaan? Voithan perustaa kirjoillesi sivuston, joka toimii samalla periaatteella. Kustantamot eivät ole enää minkään tekstin portinvartijoita, kun täällä netissäkin voi julkaista kaikki haluamansa tekstit ja testata, löytyykö lukijoita.

        Se olisi hienoa, jos päästäisiin samaan kuin musiikin kanssa, että youtubesta nousee tähtiä, tosin siinä mennään helposti ilman mitään palkkaa.

        Lähinnä varmaan kyse on näkyvyydestä: kustantamojen sivuille löydetään ja siellä olisi jotain mitä vertailla. Jos jokainen kirjailija mainostaa erikseen, että äänestäkää, tuleeko myyntiin vai ei, niin eihän siinä saa kukaan mitään vertailukohtaa. Samalla vaivalla sen vain pistää myyntiin netissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se olisi hienoa, jos päästäisiin samaan kuin musiikin kanssa, että youtubesta nousee tähtiä, tosin siinä mennään helposti ilman mitään palkkaa.

        Lähinnä varmaan kyse on näkyvyydestä: kustantamojen sivuille löydetään ja siellä olisi jotain mitä vertailla. Jos jokainen kirjailija mainostaa erikseen, että äänestäkää, tuleeko myyntiin vai ei, niin eihän siinä saa kukaan mitään vertailukohtaa. Samalla vaivalla sen vain pistää myyntiin netissä.

        Siis kustantamoihin tulee jotain tuhat kässäriä vuodessa ja kustantajan pitäis panna niistä jokaisesta alku nettiin? Mitä hittoa oikeesti. Enpä ole kuullut mitään järjettömämpää aikoihin. Sitä vartenhan kustantajat ovat, että seulovat ja tekevät kässäreistä kirjoja, ei lukijat ala lukemaan keskeneräisiä räpellyksiä, mitä saa ihan tarpeeksi lukea netistä mistä tahansa.

        Ja ihan turhaan spämmäät ja promoat tätä ideaasi monen viestin verran.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis kustantamoihin tulee jotain tuhat kässäriä vuodessa ja kustantajan pitäis panna niistä jokaisesta alku nettiin? Mitä hittoa oikeesti. Enpä ole kuullut mitään järjettömämpää aikoihin. Sitä vartenhan kustantajat ovat, että seulovat ja tekevät kässäreistä kirjoja, ei lukijat ala lukemaan keskeneräisiä räpellyksiä, mitä saa ihan tarpeeksi lukea netistä mistä tahansa.

        Ja ihan turhaan spämmäät ja promoat tätä ideaasi monen viestin verran.

        Kukakohan oikeasti ymmärtää tuon niin, että kaikista pitää pistää alku nettiin: joukosashan on ihan sekopääkirjoittajia? Sellaiset, joila on kustannuksen mielestä mahdollisuuksia varmaan kannattaa alkujulkaista. Täytyy olla aika yksinkertainen lukija, jos ei ymmärrä, että kyse on ilmaisesta mahdollisuudesta vaikuttaa kustantamon linjana, ei mistään pakosta lukea huonoa kirjallisuutta... Ideahan on oikeasti ihan hyvä, paitsi ettei tietenkään sellaisen kustannustoimittajan mielestä, jonka omat suosikit eivät saa ääniä..

        Jos ajatellaan kustantamon tekemiä valintoja, joita tekee alle 10 ihmistä, niin mikäs siinä jos kustantamo tekee näillä valinnoilla voittoa - sitä ei voi kukaan markkinataloudessa arvostella. Lähinnä se, että rahaa voi tehdä aina lisää.

        Ja tämä on nyt minun toinen viestini


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukakohan oikeasti ymmärtää tuon niin, että kaikista pitää pistää alku nettiin: joukosashan on ihan sekopääkirjoittajia? Sellaiset, joila on kustannuksen mielestä mahdollisuuksia varmaan kannattaa alkujulkaista. Täytyy olla aika yksinkertainen lukija, jos ei ymmärrä, että kyse on ilmaisesta mahdollisuudesta vaikuttaa kustantamon linjana, ei mistään pakosta lukea huonoa kirjallisuutta... Ideahan on oikeasti ihan hyvä, paitsi ettei tietenkään sellaisen kustannustoimittajan mielestä, jonka omat suosikit eivät saa ääniä..

        Jos ajatellaan kustantamon tekemiä valintoja, joita tekee alle 10 ihmistä, niin mikäs siinä jos kustantamo tekee näillä valinnoilla voittoa - sitä ei voi kukaan markkinataloudessa arvostella. Lähinnä se, että rahaa voi tehdä aina lisää.

        Ja tämä on nyt minun toinen viestini

        Niinhän tuossa itse sanoit, että kustannustoimittaja ei tee esivalintaa. Sinun versiossa kustannustoimittaja edelleenkin karsii tekstejä, joten eihän tuo muuta juuri mitään. En minä ainakaan halua lukea mitään harrastajatekstejä kustantamojen sivulta, niitä voi jokainen lukea mistä tahansa muualta netistä. Sitä paitsi tuohan johtaisi vain siihen, että kaikki valjastaisivat tuttavansa äänestämään omaa tuotostaan, kertakaikkiaan typerä idea joka tavalla.

        Ei minunkaan tekstejä ole vielä julkaistu, mutta ei ole tarvetta haukkua kirjailijoiden tekstejä, kun itse asiassa viime yönäkin luin tosi hyvän suomalaisen kirjan kerralla loppuun, kahteen asti yöllä meni. Jos joskus voisi kirjoittaa edes puoliksi yhtä hyvää tekstiä, niin olisin tyytyväinen.

        Jos ei kirjaasi ole kukaan monista kustantamoista ja kustannustoimittajista kiinnostunut julkaisemaan, niin tuskinpa se vika kustantamoissa on. Jos kaikki kustantamot olet jo käynyt läpi, niin julkaise omakustanne, jos kerran niin paljon omaan tekstiisi uskot. Tai sitten jatka vielä kehittymistä paremmaksi kirjoittajaksi ja anna kustantamojen hoitaa oman hommansa, mitä varten ne on perustettu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukakohan oikeasti ymmärtää tuon niin, että kaikista pitää pistää alku nettiin: joukosashan on ihan sekopääkirjoittajia? Sellaiset, joila on kustannuksen mielestä mahdollisuuksia varmaan kannattaa alkujulkaista. Täytyy olla aika yksinkertainen lukija, jos ei ymmärrä, että kyse on ilmaisesta mahdollisuudesta vaikuttaa kustantamon linjana, ei mistään pakosta lukea huonoa kirjallisuutta... Ideahan on oikeasti ihan hyvä, paitsi ettei tietenkään sellaisen kustannustoimittajan mielestä, jonka omat suosikit eivät saa ääniä..

        Jos ajatellaan kustantamon tekemiä valintoja, joita tekee alle 10 ihmistä, niin mikäs siinä jos kustantamo tekee näillä valinnoilla voittoa - sitä ei voi kukaan markkinataloudessa arvostella. Lähinnä se, että rahaa voi tehdä aina lisää.

        Ja tämä on nyt minun toinen viestini

        Jotta saataisiin lähellekään edustava tulos, pitäisi jokaista tekstiä kohti olla useampi kymmentä lukijaa, joten kokonaisuudessaan pitäisi olla satojen lukijoiden raati. Joku pari tykkäystä somessa ei kerro juuri mitään, varsinkaan jos sitä tekstiä ei ole luettu ajatuksella. Jokainen, joka on yrittänyt saada tutuilta palautetta omasta tekstistään tietää miten vaikeaa se on. Sitten pitäisi saada sadat ihmiset arvostelemaan tekstejä ilman palkkaa.

        Varsinkin kun toimittamaton teksti turhauttavan huonoa. Ihan kaikki huippukirjailijat ovat käyttäneet kustannustoimittajaa, jonka kanssa teksti on käyty moneen kertaan läpi ennen kuin siitä on tullut julkaisukelpoista. Noissa toimittamattomissa omakustanteissa on yhdys sana virheitä jo otsikossa, eikä joku lyöntivirhe ole edes pahimmasta päästä, jos kirjoittaja kirjoittaa järjestään verbin monikot väärin, aikamuodot vaihtuvat epäloogisesti ja suomen kielen konjuktiot ovat hukassa ("verbit! konjuktiot! yliopistoämmien kotkotuksia, en ole käyttänyt!"). Tätä pitäisi jonkun jaksaa lukea, kun hyvääkin luettavaa on tarjolla.

        Jos sitten saisikin satojen aktiiviien maallikkoraadin lukemaan 50 sivua tekstiä (eikä vain masinoitua kaikki tutut peukuttamaan), niin miten maallikoiden pitäisi erottaa keskeneräisestä tekstistä onko se julkaisukelpoista? Vuorinenkin käytti kustannustoimittajaa, jonka itse palkkasi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän tuossa itse sanoit, että kustannustoimittaja ei tee esivalintaa. Sinun versiossa kustannustoimittaja edelleenkin karsii tekstejä, joten eihän tuo muuta juuri mitään. En minä ainakaan halua lukea mitään harrastajatekstejä kustantamojen sivulta, niitä voi jokainen lukea mistä tahansa muualta netistä. Sitä paitsi tuohan johtaisi vain siihen, että kaikki valjastaisivat tuttavansa äänestämään omaa tuotostaan, kertakaikkiaan typerä idea joka tavalla.

        Ei minunkaan tekstejä ole vielä julkaistu, mutta ei ole tarvetta haukkua kirjailijoiden tekstejä, kun itse asiassa viime yönäkin luin tosi hyvän suomalaisen kirjan kerralla loppuun, kahteen asti yöllä meni. Jos joskus voisi kirjoittaa edes puoliksi yhtä hyvää tekstiä, niin olisin tyytyväinen.

        Jos ei kirjaasi ole kukaan monista kustantamoista ja kustannustoimittajista kiinnostunut julkaisemaan, niin tuskinpa se vika kustantamoissa on. Jos kaikki kustantamot olet jo käynyt läpi, niin julkaise omakustanne, jos kerran niin paljon omaan tekstiisi uskot. Tai sitten jatka vielä kehittymistä paremmaksi kirjoittajaksi ja anna kustantamojen hoitaa oman hommansa, mitä varten ne on perustettu.

        No voi pyhä sylvi sentään: jos kustannustoimittaja tekee työnsä eli lukee kunnolla hänelle saapuvat edes jotenkin luettavat käsikirjoitukset, niin onhan se suurta hukkaan heittämistä, jos 50:stä julkaisukelpoisesta julkaistaan 5, joiden ajatellaan myyvän parhaiten (ja ehkä sopivat kustantamon linjaan). Miksi ei kokeilla? Raakatekstin alun esille pistäminen kirjailijan vastuulla (ja poistetaan heti jos löytyy jotain huomaamattomia ongelmia) on raakatekstin esittelemistä. Ei sitä kukan voi pitää kustantamon kirjana. Itse olisin todella innoissani antamassa hyvälle kirjan alulle 5 tähteä ja huonolle yhden. Ei tietenkään mitään vapaapalautteita. Siinä saisi kustantamo aivan uuden asiakaskontaktipinnan.

        Tuollainen arviointi olisi nopeaa ja helppoa ja pankkitunnuksilla hoidettavissa. Lisäkulut varmaan katettaisiin sillä hyödyllä, paljonko myynti lisäntyy, kun ihmiset tulevat samalla verkkokaupan sivuille (tai voihan sen veloittaa kirjailijaehdokkaalta). Varmaan kustantamosta ymmärrystä löytyy sen verran, että osaavat tulkita tulosta. Kukaan tuskinpa pystyy masinoimaan tuhatta kaveria äänestämään omaa kirjaansa, ja jos pystyy, niin siinähän on jo aika monta ostajaa...

        Tämähän olisi nimenomaan sitä kustantamon toimintaa siinä missä perinteinenkin. omakustannepuolella samanlaista vertailevaa tutkimusta on hankala tehdä, koska siellä ''äänet'' eivät merkitse mitään - kirjailija saatta julkaista teoksensa tuloksesta riippumatta.

        Ja mikäköhän on harrastajatestiä, jos se on kieliopillisesti oikein kirjoitettu?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotta saataisiin lähellekään edustava tulos, pitäisi jokaista tekstiä kohti olla useampi kymmentä lukijaa, joten kokonaisuudessaan pitäisi olla satojen lukijoiden raati. Joku pari tykkäystä somessa ei kerro juuri mitään, varsinkaan jos sitä tekstiä ei ole luettu ajatuksella. Jokainen, joka on yrittänyt saada tutuilta palautetta omasta tekstistään tietää miten vaikeaa se on. Sitten pitäisi saada sadat ihmiset arvostelemaan tekstejä ilman palkkaa.

        Varsinkin kun toimittamaton teksti turhauttavan huonoa. Ihan kaikki huippukirjailijat ovat käyttäneet kustannustoimittajaa, jonka kanssa teksti on käyty moneen kertaan läpi ennen kuin siitä on tullut julkaisukelpoista. Noissa toimittamattomissa omakustanteissa on yhdys sana virheitä jo otsikossa, eikä joku lyöntivirhe ole edes pahimmasta päästä, jos kirjoittaja kirjoittaa järjestään verbin monikot väärin, aikamuodot vaihtuvat epäloogisesti ja suomen kielen konjuktiot ovat hukassa ("verbit! konjuktiot! yliopistoämmien kotkotuksia, en ole käyttänyt!"). Tätä pitäisi jonkun jaksaa lukea, kun hyvääkin luettavaa on tarjolla.

        Jos sitten saisikin satojen aktiiviien maallikkoraadin lukemaan 50 sivua tekstiä (eikä vain masinoitua kaikki tutut peukuttamaan), niin miten maallikoiden pitäisi erottaa keskeneräisestä tekstistä onko se julkaisukelpoista? Vuorinenkin käytti kustannustoimittajaa, jonka itse palkkasi.

        ''Jos sitten saisikin satojen aktiiviien maallikkoraadin lukemaan 50 sivua tekstiä (eikä vain masinoitua kaikki tutut peukuttamaan), niin miten maallikoiden pitäisi erottaa keskeneräisestä tekstistä onko se julkaisukelpoista? Vuorinenkin käytti kustannustoimittajaa, jonka itse palkkasi.''

        Tarvitaan muutama tuhat, ja se ei ole isolle kustantamolle mitenkään vaikeaa...

        Siis hetkinen, maallikothan ovat niitä, jotka sen kirjan ostavat. Jos tuhat maallikkoa haluaa ostaa kirjan 50 ensimmäisen sivun perusteella ja kustannustoimittaja on sitä mieltä, ettei teksti ole julkaisukelpoista, niin nythän olemme asian ytimessä.

        Kyllä se nyt vaan on niin, että se, mistä massat tykkäävät on kulttuuria. Kaikki muu ajattelu on elitismiä. Olen syyllistynyt itsekin moiseen, kun joitain tubettajia ja tosi-tv formaatteja on tullut vilkaistua (ehkä paria sontakirjaakin), mutta pitää vaan purra hammasta ja hyväksyä se tosiasia, että hehän myyvät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No voi pyhä sylvi sentään: jos kustannustoimittaja tekee työnsä eli lukee kunnolla hänelle saapuvat edes jotenkin luettavat käsikirjoitukset, niin onhan se suurta hukkaan heittämistä, jos 50:stä julkaisukelpoisesta julkaistaan 5, joiden ajatellaan myyvän parhaiten (ja ehkä sopivat kustantamon linjaan). Miksi ei kokeilla? Raakatekstin alun esille pistäminen kirjailijan vastuulla (ja poistetaan heti jos löytyy jotain huomaamattomia ongelmia) on raakatekstin esittelemistä. Ei sitä kukan voi pitää kustantamon kirjana. Itse olisin todella innoissani antamassa hyvälle kirjan alulle 5 tähteä ja huonolle yhden. Ei tietenkään mitään vapaapalautteita. Siinä saisi kustantamo aivan uuden asiakaskontaktipinnan.

        Tuollainen arviointi olisi nopeaa ja helppoa ja pankkitunnuksilla hoidettavissa. Lisäkulut varmaan katettaisiin sillä hyödyllä, paljonko myynti lisäntyy, kun ihmiset tulevat samalla verkkokaupan sivuille (tai voihan sen veloittaa kirjailijaehdokkaalta). Varmaan kustantamosta ymmärrystä löytyy sen verran, että osaavat tulkita tulosta. Kukaan tuskinpa pystyy masinoimaan tuhatta kaveria äänestämään omaa kirjaansa, ja jos pystyy, niin siinähän on jo aika monta ostajaa...

        Tämähän olisi nimenomaan sitä kustantamon toimintaa siinä missä perinteinenkin. omakustannepuolella samanlaista vertailevaa tutkimusta on hankala tehdä, koska siellä ''äänet'' eivät merkitse mitään - kirjailija saatta julkaista teoksensa tuloksesta riippumatta.

        Ja mikäköhän on harrastajatestiä, jos se on kieliopillisesti oikein kirjoitettu?

        Suomessa vuonna 2019 julkaistiin 3269 nimikettä. Tuo luku on Suomen kustannusyhdistyksen sivuilta, eli siinä ei ole varmastikaan mukana omakustanteita ja "palvelukustanteita" (joka on käytännössä sama asia). Luulen, että aika moni kustamisen arvoinen kirja sisältyy tuohon lukuun, ja vähän ylikin.

        "Kukaan tuskinpa pystyy masinoimaan tuhatta kaveria"

        Ei pystykään ja siinäpä se. Noista 50 tekstistä 45 ei saisi yhtään ääntä, loput saisivat kirjoittajan kavereilta 1-4 ääntä. Tästä olisi varmasti suuri hyöty kustantamolle (huom. ei ole). Jos olet itse noin innoissasi, niin käytkö kovin aktiivisesti nykyisillä kirjoittajafoorumeilla antamassa palautetta? Niille ei tarvitse edes antaa pankkitunnuksia.

        "Ja mikäköhän on harrastajatestiä, jos se on kieliopillisesti oikein kirjoitettu?"
        Onko tämä tahallaan kirjoitettu väärin? En tarkoita mahdollista lyöntivirhettä (pitäisi olla "tekstiä"), tässä vaan ei ole mitään järkeä. Mikäköhän? Jos?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ''Jos sitten saisikin satojen aktiiviien maallikkoraadin lukemaan 50 sivua tekstiä (eikä vain masinoitua kaikki tutut peukuttamaan), niin miten maallikoiden pitäisi erottaa keskeneräisestä tekstistä onko se julkaisukelpoista? Vuorinenkin käytti kustannustoimittajaa, jonka itse palkkasi.''

        Tarvitaan muutama tuhat, ja se ei ole isolle kustantamolle mitenkään vaikeaa...

        Siis hetkinen, maallikothan ovat niitä, jotka sen kirjan ostavat. Jos tuhat maallikkoa haluaa ostaa kirjan 50 ensimmäisen sivun perusteella ja kustannustoimittaja on sitä mieltä, ettei teksti ole julkaisukelpoista, niin nythän olemme asian ytimessä.

        Kyllä se nyt vaan on niin, että se, mistä massat tykkäävät on kulttuuria. Kaikki muu ajattelu on elitismiä. Olen syyllistynyt itsekin moiseen, kun joitain tubettajia ja tosi-tv formaatteja on tullut vilkaistua (ehkä paria sontakirjaakin), mutta pitää vaan purra hammasta ja hyväksyä se tosiasia, että hehän myyvät.

        "Tarvitaan muutama tuhat, ja se ei ole isolle kustantamolle mitenkään vaikeaa"
        Niinkö luulet? Ihanan optimistisia kuvitelmia täällä kirjojen suosiosta, kun keskeneräiset harrastajatekeleetkin keräävät tuhansia lukijoita.

        Nettiin voi jo nyt laittaa tekstejään luettavaksi. Ainakin tällä foorumilla http://kirjoittaja.fi/ on tuhansia tekstejä. Suosituin tekstiä on saanut seitsemän tykkäystä. Tuhansien ihmisten massat ovat varmaan jossain muualla piilossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa vuonna 2019 julkaistiin 3269 nimikettä. Tuo luku on Suomen kustannusyhdistyksen sivuilta, eli siinä ei ole varmastikaan mukana omakustanteita ja "palvelukustanteita" (joka on käytännössä sama asia). Luulen, että aika moni kustamisen arvoinen kirja sisältyy tuohon lukuun, ja vähän ylikin.

        "Kukaan tuskinpa pystyy masinoimaan tuhatta kaveria"

        Ei pystykään ja siinäpä se. Noista 50 tekstistä 45 ei saisi yhtään ääntä, loput saisivat kirjoittajan kavereilta 1-4 ääntä. Tästä olisi varmasti suuri hyöty kustantamolle (huom. ei ole). Jos olet itse noin innoissasi, niin käytkö kovin aktiivisesti nykyisillä kirjoittajafoorumeilla antamassa palautetta? Niille ei tarvitse edes antaa pankkitunnuksia.

        "Ja mikäköhän on harrastajatestiä, jos se on kieliopillisesti oikein kirjoitettu?"
        Onko tämä tahallaan kirjoitettu väärin? En tarkoita mahdollista lyöntivirhettä (pitäisi olla "tekstiä"), tässä vaan ei ole mitään järkeä. Mikäköhän? Jos?

        "Kukaan tuskinpa pystyy masinoimaan tuhatta kaveria"

        Itseasiassa sellainen kirjailija on jo keskuudessamme : )

        Lisäksi voi käyttää firmoja, jotka mainostavat kirjailijaa Facebookissa ja muualla somessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kukaan tuskinpa pystyy masinoimaan tuhatta kaveria"

        Itseasiassa sellainen kirjailija on jo keskuudessamme : )

        Lisäksi voi käyttää firmoja, jotka mainostavat kirjailijaa Facebookissa ja muualla somessa.

        "Lisäksi voi käyttää firmoja, jotka mainostavat kirjailijaa Facebookissa ja muualla somessa."

        Minkä kirjan ostit ja paljonko maksoi? Oliko mitä mainoksessa luvattiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lisäksi voi käyttää firmoja, jotka mainostavat kirjailijaa Facebookissa ja muualla somessa."

        Minkä kirjan ostit ja paljonko maksoi? Oliko mitä mainoksessa luvattiin?

        Facebookissa oli siitä satoja kommentteja.
        " Oi, oi oi, kun on hyvä! "
        "Kannattaako lukea?" "Kannattaa ehdottomasti! Olen kateellinen kun sinulla on se ihanuus vielä edessä."
        " Pelkkää parhautta!"
        "Minulla se on kirjaston jonossa. Tuskin maltan odottaa."
        "Voi kun oli hyvä! Tulisipa pian uusi!"
        Jne. Jne.

        Niin, ja se kirja oli ihan paska.
        Kuusi kymmenestä ihmisestä uskoo ihan mihin tahansa mainostamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tarvitaan muutama tuhat, ja se ei ole isolle kustantamolle mitenkään vaikeaa"
        Niinkö luulet? Ihanan optimistisia kuvitelmia täällä kirjojen suosiosta, kun keskeneräiset harrastajatekeleetkin keräävät tuhansia lukijoita.

        Nettiin voi jo nyt laittaa tekstejään luettavaksi. Ainakin tällä foorumilla http://kirjoittaja.fi/ on tuhansia tekstejä. Suosituin tekstiä on saanut seitsemän tykkäystä. Tuhansien ihmisten massat ovat varmaan jossain muualla piilossa.

        Ai, onko täällä myös kustantamojen tarjoamia tekstejä esillä? Onko tämä Suomi24.fi paikka, johon ihmiset tulevat lukemaan tekstejä, kun haluavat nähdä sen saman tekstin kovakantisena?

        Kyse ei ole mistään vapaasta ''kaikki esille'' -ideasta, vaan siitä, että kustantamot voivat jossain karsinnan kohdassa kysyä mielipidettä. Ei sinne kustantamojen sivuille kukaan löydä, elleivät he sitä mainosta (ja saa samalla lisää kävijöitä nettisivuilleen), eikä siellä voi olla kerralla kuin kymmenisen kirjaa, mutta vuoden aikana varmasti 50.

        Mikäkö olisi äänimäärä? Paljonko olisi kävijöitä? Eihän sitä kukaan tiedä, kun ei ole kokeiltu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa vuonna 2019 julkaistiin 3269 nimikettä. Tuo luku on Suomen kustannusyhdistyksen sivuilta, eli siinä ei ole varmastikaan mukana omakustanteita ja "palvelukustanteita" (joka on käytännössä sama asia). Luulen, että aika moni kustamisen arvoinen kirja sisältyy tuohon lukuun, ja vähän ylikin.

        "Kukaan tuskinpa pystyy masinoimaan tuhatta kaveria"

        Ei pystykään ja siinäpä se. Noista 50 tekstistä 45 ei saisi yhtään ääntä, loput saisivat kirjoittajan kavereilta 1-4 ääntä. Tästä olisi varmasti suuri hyöty kustantamolle (huom. ei ole). Jos olet itse noin innoissasi, niin käytkö kovin aktiivisesti nykyisillä kirjoittajafoorumeilla antamassa palautetta? Niille ei tarvitse edes antaa pankkitunnuksia.

        "Ja mikäköhän on harrastajatestiä, jos se on kieliopillisesti oikein kirjoitettu?"
        Onko tämä tahallaan kirjoitettu väärin? En tarkoita mahdollista lyöntivirhettä (pitäisi olla "tekstiä"), tässä vaan ei ole mitään järkeä. Mikäköhän? Jos?

        En käy kommentoimassa kirjalijafoorumeilla. Kävisin, jos olisin varma, että sillä on vaikutusta siihen, saako kirjailija kirjansa julkaistuksi vai ei. Jos kustantamo tekisi tällaisen kokeilun, jossa saisi antaa äänensä jonkun esitellyn käsikirjoituksen puolesta, niin sitä voi vain arvailla, paljonko ääniä tulisi. Kovasti se tietysti riippuisi asian mainonnasta. Toinen iso asia on se, miten äänitulos vaikuttaa kustantamon toimintaan jatkossa. Kolmanneksi: jos kaikki kustantamot lähtevät samalle tielle, voi uutuuden viehätys hävitä. Kukaan ei voi varmasti sanoa.

        En koe pankkitunnusten käyttöä kovin isona haasteena missään kirjautumisessa...

        Voi piru, nyt jännittää kovasti tuleeko tabletilla kirjoitusrihetiä, mutta selitän tämän yksinkertaisesti: Osa ihmisistä luulee, että kirjan tekstin tulee olla hifistelyä, jotta se on kirjallisuutta. Valitettavan usein hifistellysti kerrottu sisältö on ala-arvoista: sana kulkee mutta äly jäi. Yksi Finlandia-palkittukin tulee mieleen... On hyviä harrastajakirjailijoita ja huonoja kirjailijoita ja tietenkin myös toistepäin.

        Täytyypä alkaa googlaamaan, kuinka moni kustantamo on tehnyt asiakaskyselyn: A) Mitä pidit näistä vuoden aikana julkaistuista kirjoista, jäitkö kaipaaman jotain? B) Entä jos niitä vertaa näihin lähelle julkaisua päässeisiin? Niin, tällaistahan ei voi tehdä, niin kuin vaikka ravintola-annosten kanssa koeyleisöllä voi tehdä. Eli koko ajatus on siinä, että kustantamo saisi julkaisulinjansa suhteen palautetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En käy kommentoimassa kirjalijafoorumeilla. Kävisin, jos olisin varma, että sillä on vaikutusta siihen, saako kirjailija kirjansa julkaistuksi vai ei. Jos kustantamo tekisi tällaisen kokeilun, jossa saisi antaa äänensä jonkun esitellyn käsikirjoituksen puolesta, niin sitä voi vain arvailla, paljonko ääniä tulisi. Kovasti se tietysti riippuisi asian mainonnasta. Toinen iso asia on se, miten äänitulos vaikuttaa kustantamon toimintaan jatkossa. Kolmanneksi: jos kaikki kustantamot lähtevät samalle tielle, voi uutuuden viehätys hävitä. Kukaan ei voi varmasti sanoa.

        En koe pankkitunnusten käyttöä kovin isona haasteena missään kirjautumisessa...

        Voi piru, nyt jännittää kovasti tuleeko tabletilla kirjoitusrihetiä, mutta selitän tämän yksinkertaisesti: Osa ihmisistä luulee, että kirjan tekstin tulee olla hifistelyä, jotta se on kirjallisuutta. Valitettavan usein hifistellysti kerrottu sisältö on ala-arvoista: sana kulkee mutta äly jäi. Yksi Finlandia-palkittukin tulee mieleen... On hyviä harrastajakirjailijoita ja huonoja kirjailijoita ja tietenkin myös toistepäin.

        Täytyypä alkaa googlaamaan, kuinka moni kustantamo on tehnyt asiakaskyselyn: A) Mitä pidit näistä vuoden aikana julkaistuista kirjoista, jäitkö kaipaaman jotain? B) Entä jos niitä vertaa näihin lähelle julkaisua päässeisiin? Niin, tällaistahan ei voi tehdä, niin kuin vaikka ravintola-annosten kanssa koeyleisöllä voi tehdä. Eli koko ajatus on siinä, että kustantamo saisi julkaisulinjansa suhteen palautetta.

        Kustantamoiden asiakaskysely olisi kyllä hauska ja mielenkiintoinen juttu! Eikä vaatisi ihan hirveästi edes resursseja. Aika paljon kustantamojen sivuilla vierailen, mutta en ole törmännyt minkäänlaiseen "Palautteesi on meille tärkeä" -kohtaan. :)

        Mitä nyt tulee tohon vääntöön, että toimisiko näyteteksti periaate kustantamojen sivuille. Ei pidemmän päälle, mutta sekin voisi olla hauska kerta kokeilu, vähän kilpailutyyppinen, että joku kustantamo laittaisi X-määrän (hyviä) saapuneita kässäreitä esille ja niitä voisi lukijat kommentoida. Suosituin painettaisiin kirjaksi. Mutta ei tämä tämmöinen vähennä yhtään kustantamojen työmäärä tai vastuuta. Koska kustantaja joutuu kummin lukemaan läjän tekstiä ja tekemään sitä karsintaa, auttamaan lopputekstin työstämisessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En käy kommentoimassa kirjalijafoorumeilla. Kävisin, jos olisin varma, että sillä on vaikutusta siihen, saako kirjailija kirjansa julkaistuksi vai ei. Jos kustantamo tekisi tällaisen kokeilun, jossa saisi antaa äänensä jonkun esitellyn käsikirjoituksen puolesta, niin sitä voi vain arvailla, paljonko ääniä tulisi. Kovasti se tietysti riippuisi asian mainonnasta. Toinen iso asia on se, miten äänitulos vaikuttaa kustantamon toimintaan jatkossa. Kolmanneksi: jos kaikki kustantamot lähtevät samalle tielle, voi uutuuden viehätys hävitä. Kukaan ei voi varmasti sanoa.

        En koe pankkitunnusten käyttöä kovin isona haasteena missään kirjautumisessa...

        Voi piru, nyt jännittää kovasti tuleeko tabletilla kirjoitusrihetiä, mutta selitän tämän yksinkertaisesti: Osa ihmisistä luulee, että kirjan tekstin tulee olla hifistelyä, jotta se on kirjallisuutta. Valitettavan usein hifistellysti kerrottu sisältö on ala-arvoista: sana kulkee mutta äly jäi. Yksi Finlandia-palkittukin tulee mieleen... On hyviä harrastajakirjailijoita ja huonoja kirjailijoita ja tietenkin myös toistepäin.

        Täytyypä alkaa googlaamaan, kuinka moni kustantamo on tehnyt asiakaskyselyn: A) Mitä pidit näistä vuoden aikana julkaistuista kirjoista, jäitkö kaipaaman jotain? B) Entä jos niitä vertaa näihin lähelle julkaisua päässeisiin? Niin, tällaistahan ei voi tehdä, niin kuin vaikka ravintola-annosten kanssa koeyleisöllä voi tehdä. Eli koko ajatus on siinä, että kustantamo saisi julkaisulinjansa suhteen palautetta.

        "Osa ihmisistä luulee, että kirjan tekstin tulee olla hifistelyä, jotta se on kirjallisuutta"
        Siinäpä paras mahdollinen vastaus aloittajan kysymykseen. Jos omasta hyvin kirjoittaminen on "turhaa hifistelyä", niin on turha itkeä ettei saa kustannussopimusta. Ja jos joku luulee, että tarkoitan tällä jotain kirjoitusvirheitä, niin vielä enemmän riittää varaa kehittyä.

        Itse en kirjailijana laittaisi keskeneräistä tekstiä mihinkään nettiin kaikkien luettavaksi. Ennen kuin ensimmäinen käsikirjoitus on valmis kirja, niin sieltä lähtee pois sellaista roskaa, että jälkeenpäin hävettää. Kukaan itseään kunnioittava kirjailija ei halua sellaista mihinkään nettiin. Ikuinen "kirjailijanalku" tietysti on sitä mieltä, että hänen tekstissään ei ole mitään vikaa ja loukkaantuu, jos joku kustannustoimittaja alkaa hifistelemään hänen tekstiään.

        "En käy kommentoimassa kirjalijafoorumeilla. Kävisin, jos olisin varma, että sillä on vaikutusta siihen, saako kirjailija kirjansa julkaistuksi vai ei"

        Harrastelijoiden tekstien lukeminen joko kiinnostaa tai sitten ei. Joo, nyt yllättäen kiinnostaa, että pääsee vähän vänkäämään vastaan, mutta viikon päästä tätäkään keskustelua ei muista kukaan.

        Miksei kustantamoissa tätä tiedettäisi? Ainakin isoissa, jotka ovat monikansallisia konserneja, joissa on ammattilaisia töissä. Ei heille ole mitenkään vaikeata arvioida olemasasolevan datan avulla miten paljon milläkin nettisivulla kävisi vierailijoita ja kuinka paljon sellainen lisäisi myyntiä. Jos nykyisillä foorumeilla kävijöitä on alle kymmenen päivässä, niin ei yksi Suomi24:n uhoaja juttua pelasta. Se nyt vain ei ole taloudellisesti kannattavaa tuhlata aikaa teksteihin, joista ei tule kirjoja.

        "onko täällä myös kustantamojen tarjoamia tekstejä esillä?

        Jostain syystä se pitää olla oikea kustantamo, joka tekee oikeita kirjoja, vaikka ei ne mitään tiedä kirjoista, pelkästään hifistelevät, harrastajafoorumit eivät kelpaa, vaikka harrastajat ovat yhtä hyviä kuin oikeat kirjailijat. Mistä päästään alkuperäiseen ongelmaan: eivät "kirjailijanalkua" todellisuudessa kiinnosta kirjat ja kirjoittaminen, tai ehkä vähän nekin, mutta ennen kaikkea kirjailijanalku haluaa kustannussopimuksen, että olisi oikea kirjailija. Jos ei sitä, niin edes säälistä näytteen oikean kustantamon nettisivuille.

        Aika monesta kustantamon hylkäämästä kirjasta tulee omakustanne. Esim. Scribd.comin sivuilta voi lukea niistä näytteitä ennen kuin ostaa. No mitäpä luulet, ostetaanko näitä tuhansia? Ostaisitko itse? Harrastajakirjoittajienhan piti olla yhtä hyviä kuin ammattilaistenkin? Joo, mutta ei sentään niin hyviä, että ostaisit niiden kirjoja. Luuletko, että kustantamoissa kymmeniä vuosia töitä tehneet pystyisi arvioimaan montako kappaletta tuollaiset kirjat myyvät?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Osa ihmisistä luulee, että kirjan tekstin tulee olla hifistelyä, jotta se on kirjallisuutta"
        Siinäpä paras mahdollinen vastaus aloittajan kysymykseen. Jos omasta hyvin kirjoittaminen on "turhaa hifistelyä", niin on turha itkeä ettei saa kustannussopimusta. Ja jos joku luulee, että tarkoitan tällä jotain kirjoitusvirheitä, niin vielä enemmän riittää varaa kehittyä.

        Itse en kirjailijana laittaisi keskeneräistä tekstiä mihinkään nettiin kaikkien luettavaksi. Ennen kuin ensimmäinen käsikirjoitus on valmis kirja, niin sieltä lähtee pois sellaista roskaa, että jälkeenpäin hävettää. Kukaan itseään kunnioittava kirjailija ei halua sellaista mihinkään nettiin. Ikuinen "kirjailijanalku" tietysti on sitä mieltä, että hänen tekstissään ei ole mitään vikaa ja loukkaantuu, jos joku kustannustoimittaja alkaa hifistelemään hänen tekstiään.

        "En käy kommentoimassa kirjalijafoorumeilla. Kävisin, jos olisin varma, että sillä on vaikutusta siihen, saako kirjailija kirjansa julkaistuksi vai ei"

        Harrastelijoiden tekstien lukeminen joko kiinnostaa tai sitten ei. Joo, nyt yllättäen kiinnostaa, että pääsee vähän vänkäämään vastaan, mutta viikon päästä tätäkään keskustelua ei muista kukaan.

        Miksei kustantamoissa tätä tiedettäisi? Ainakin isoissa, jotka ovat monikansallisia konserneja, joissa on ammattilaisia töissä. Ei heille ole mitenkään vaikeata arvioida olemasasolevan datan avulla miten paljon milläkin nettisivulla kävisi vierailijoita ja kuinka paljon sellainen lisäisi myyntiä. Jos nykyisillä foorumeilla kävijöitä on alle kymmenen päivässä, niin ei yksi Suomi24:n uhoaja juttua pelasta. Se nyt vain ei ole taloudellisesti kannattavaa tuhlata aikaa teksteihin, joista ei tule kirjoja.

        "onko täällä myös kustantamojen tarjoamia tekstejä esillä?

        Jostain syystä se pitää olla oikea kustantamo, joka tekee oikeita kirjoja, vaikka ei ne mitään tiedä kirjoista, pelkästään hifistelevät, harrastajafoorumit eivät kelpaa, vaikka harrastajat ovat yhtä hyviä kuin oikeat kirjailijat. Mistä päästään alkuperäiseen ongelmaan: eivät "kirjailijanalkua" todellisuudessa kiinnosta kirjat ja kirjoittaminen, tai ehkä vähän nekin, mutta ennen kaikkea kirjailijanalku haluaa kustannussopimuksen, että olisi oikea kirjailija. Jos ei sitä, niin edes säälistä näytteen oikean kustantamon nettisivuille.

        Aika monesta kustantamon hylkäämästä kirjasta tulee omakustanne. Esim. Scribd.comin sivuilta voi lukea niistä näytteitä ennen kuin ostaa. No mitäpä luulet, ostetaanko näitä tuhansia? Ostaisitko itse? Harrastajakirjoittajienhan piti olla yhtä hyviä kuin ammattilaistenkin? Joo, mutta ei sentään niin hyviä, että ostaisit niiden kirjoja. Luuletko, että kustantamoissa kymmeniä vuosia töitä tehneet pystyisi arvioimaan montako kappaletta tuollaiset kirjat myyvät?

        Jos joku esittää tyhmyydessään tarpeeksi ärsyttävän jutun, niin sillä voi parhaimmillaan trollata aika pitkään.Tarkoitan, että tuhlaat paukkuja turhaan, koska rölli jaksaa vängätä ikuisuuden ja nostella ketjua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Osa ihmisistä luulee, että kirjan tekstin tulee olla hifistelyä, jotta se on kirjallisuutta"
        Siinäpä paras mahdollinen vastaus aloittajan kysymykseen. Jos omasta hyvin kirjoittaminen on "turhaa hifistelyä", niin on turha itkeä ettei saa kustannussopimusta. Ja jos joku luulee, että tarkoitan tällä jotain kirjoitusvirheitä, niin vielä enemmän riittää varaa kehittyä.

        Itse en kirjailijana laittaisi keskeneräistä tekstiä mihinkään nettiin kaikkien luettavaksi. Ennen kuin ensimmäinen käsikirjoitus on valmis kirja, niin sieltä lähtee pois sellaista roskaa, että jälkeenpäin hävettää. Kukaan itseään kunnioittava kirjailija ei halua sellaista mihinkään nettiin. Ikuinen "kirjailijanalku" tietysti on sitä mieltä, että hänen tekstissään ei ole mitään vikaa ja loukkaantuu, jos joku kustannustoimittaja alkaa hifistelemään hänen tekstiään.

        "En käy kommentoimassa kirjalijafoorumeilla. Kävisin, jos olisin varma, että sillä on vaikutusta siihen, saako kirjailija kirjansa julkaistuksi vai ei"

        Harrastelijoiden tekstien lukeminen joko kiinnostaa tai sitten ei. Joo, nyt yllättäen kiinnostaa, että pääsee vähän vänkäämään vastaan, mutta viikon päästä tätäkään keskustelua ei muista kukaan.

        Miksei kustantamoissa tätä tiedettäisi? Ainakin isoissa, jotka ovat monikansallisia konserneja, joissa on ammattilaisia töissä. Ei heille ole mitenkään vaikeata arvioida olemasasolevan datan avulla miten paljon milläkin nettisivulla kävisi vierailijoita ja kuinka paljon sellainen lisäisi myyntiä. Jos nykyisillä foorumeilla kävijöitä on alle kymmenen päivässä, niin ei yksi Suomi24:n uhoaja juttua pelasta. Se nyt vain ei ole taloudellisesti kannattavaa tuhlata aikaa teksteihin, joista ei tule kirjoja.

        "onko täällä myös kustantamojen tarjoamia tekstejä esillä?

        Jostain syystä se pitää olla oikea kustantamo, joka tekee oikeita kirjoja, vaikka ei ne mitään tiedä kirjoista, pelkästään hifistelevät, harrastajafoorumit eivät kelpaa, vaikka harrastajat ovat yhtä hyviä kuin oikeat kirjailijat. Mistä päästään alkuperäiseen ongelmaan: eivät "kirjailijanalkua" todellisuudessa kiinnosta kirjat ja kirjoittaminen, tai ehkä vähän nekin, mutta ennen kaikkea kirjailijanalku haluaa kustannussopimuksen, että olisi oikea kirjailija. Jos ei sitä, niin edes säälistä näytteen oikean kustantamon nettisivuille.

        Aika monesta kustantamon hylkäämästä kirjasta tulee omakustanne. Esim. Scribd.comin sivuilta voi lukea niistä näytteitä ennen kuin ostaa. No mitäpä luulet, ostetaanko näitä tuhansia? Ostaisitko itse? Harrastajakirjoittajienhan piti olla yhtä hyviä kuin ammattilaistenkin? Joo, mutta ei sentään niin hyviä, että ostaisit niiden kirjoja. Luuletko, että kustantamoissa kymmeniä vuosia töitä tehneet pystyisi arvioimaan montako kappaletta tuollaiset kirjat myyvät?

        Tämä kiertää nyt vähän ympyrää: eli hyvin kirjoittaminen eli hyvä teksti vaatii sen, että kustannustoimittaja puuttuu siihen ja sitten se ei ole enää keskeneräinen? Kehtaa julkaista. Se menee monesti näin, vaikka moni kirjalija todennäköisesti lukee yhtä paljon kuin kustannustoimittaja, niin hän tulee helposti sokeaksi omalle tekstilleen. Tämä ei edelleenkään poista ongelmaa ''aiheesta'' eli sitä, mistä kustannettavat kirjat kertovat. Kirjoitustyyli ei korvaa sisällön puutetta. Uskoisin että siihen tarvitaan pientä muutosta - asiakaskysely esim parhaista julkaisuehdokkaista olisi yksi tapa.

        Lukemattomia omakustanteita lukeneena lähtisin siitä, että jos osa niistä ei ole kustantamoille kelvannut (en tiedä, voihan olla, etteivät edes halua kustantamoon...), niin on tehty kustannuspäätöksessä virhe. Tämä voisi muuttua, jos kuunneltaisiin asiakaskuntaa.

        Omakustanteen tekeminen syö kirjoitustyön lisäksi aikaa ja vaivaa, ehkä rahaakin. Ihmekös moni haluaa kustantajan, jolla on valmis väylä lukijakuntaan ja koneisto valmiina. Väitän ettei ruudulta lukeminen vastaa painettua kirjaa, joten en usko, että ihan heti tulee kirjallisuuden Youtubea (hyviä yrityksiä tosin on), jonka kaikki tietäisivät ja jossa saataisiin kansan sana siitä, mikä on mukavaa luettavaa ja mikä ei. Tällaista odotellessa luemme sitä, mitä kustantajat meille julkaisevat. Luemme näistä valituista teksteistä lehdestä arvostelun samalla kun luemme uutiset. Ne voi ostaa mukaansa kurottamalla metrin sivuun Prisman pääkäytävältä . Ne jotka haluavat nähdä vähän enemmän vaivaa, kaivavat luettavakseen hyviä omakustanteita.

        Vai olisiko mahdollista kysyä jo ennen julkaisua?

        Eiköhän tämä ollut tässä. Hyvästit


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kiertää nyt vähän ympyrää: eli hyvin kirjoittaminen eli hyvä teksti vaatii sen, että kustannustoimittaja puuttuu siihen ja sitten se ei ole enää keskeneräinen? Kehtaa julkaista. Se menee monesti näin, vaikka moni kirjalija todennäköisesti lukee yhtä paljon kuin kustannustoimittaja, niin hän tulee helposti sokeaksi omalle tekstilleen. Tämä ei edelleenkään poista ongelmaa ''aiheesta'' eli sitä, mistä kustannettavat kirjat kertovat. Kirjoitustyyli ei korvaa sisällön puutetta. Uskoisin että siihen tarvitaan pientä muutosta - asiakaskysely esim parhaista julkaisuehdokkaista olisi yksi tapa.

        Lukemattomia omakustanteita lukeneena lähtisin siitä, että jos osa niistä ei ole kustantamoille kelvannut (en tiedä, voihan olla, etteivät edes halua kustantamoon...), niin on tehty kustannuspäätöksessä virhe. Tämä voisi muuttua, jos kuunneltaisiin asiakaskuntaa.

        Omakustanteen tekeminen syö kirjoitustyön lisäksi aikaa ja vaivaa, ehkä rahaakin. Ihmekös moni haluaa kustantajan, jolla on valmis väylä lukijakuntaan ja koneisto valmiina. Väitän ettei ruudulta lukeminen vastaa painettua kirjaa, joten en usko, että ihan heti tulee kirjallisuuden Youtubea (hyviä yrityksiä tosin on), jonka kaikki tietäisivät ja jossa saataisiin kansan sana siitä, mikä on mukavaa luettavaa ja mikä ei. Tällaista odotellessa luemme sitä, mitä kustantajat meille julkaisevat. Luemme näistä valituista teksteistä lehdestä arvostelun samalla kun luemme uutiset. Ne voi ostaa mukaansa kurottamalla metrin sivuun Prisman pääkäytävältä . Ne jotka haluavat nähdä vähän enemmän vaivaa, kaivavat luettavakseen hyviä omakustanteita.

        Vai olisiko mahdollista kysyä jo ennen julkaisua?

        Eiköhän tämä ollut tässä. Hyvästit

        "Hyvästit", hän tuhahti ja poistui niskojaan nakellen, mutta jäi silti oven taakse kuuntelemaan mitä hänestä sanotaan.


    • Anonyymi

      Hyvää keskustelua aloitukseni sai aikaan. Edellinen kirjoittaja hyvin esittikin nykyaikaista, vaihtoehtoista toimintatapaa! Tuolla keinolla päästäisiin siitä ongelmasta, että kustantajat valitsevat kapean siivun tarjonnasta, joka tarjoillaan lukijakunnalle. Toisekseen kustannusprosessiin ei tarvitse olla niin raskas, eikä lukijan tarvitse ostaa "sikaa säkissä", vaan hän saa valita mitä kirjoja lukee. Usein (jo kustannettu) kirja ei vain lähde sujumaan ensimmäisen sadan sivun aikana . Silloin ainakin itse siirryn seuraavaan, harmittaa tietenkin jos kirjasta on maksanut monta kymmentä euroa. Mieluummin lukisin ne ekat sata sivua ilmaiseksi ja ilomielin loput, siitä hyvästä, että saan lukea himoitsemani kirjan loppuun. Tämä olisi nykyaikaa ja loisi laajempaa tarjontaa. Kirjoja voisi vielä hakea hakusanojen perusteella tietyn tematiikan mukaan.

      • Anonyymi

        Itse oon toiminut niin, että varaan uudet kirjat kirjastosta pystyn rauhassa tutustua niihin kotona. Kirjat jotka kolahtavat minulle ja tuntuvat tärkeiltä, ostan ne myöhemmin kaupasta.
        Ja onhan sitä mahdollista lukea kirjakaupassa kirjaa. Kauppojen valikoima on vaan niin suppea.
        Kyllä itse koen, että valitsen kirjani itse! Päätän mitä luen ja mitä en. Kustantajat suoltavat kamaa, josta etsin ja valikoin luettavani tarkasti. Tykkään tästä tutkimusmatkasta.


    • Anonyymi

      Ei kustannussopimusta ole vaikea saada. Mediapintakin kehuu kahden vuoden aikana julkaisseensa tuhat runokirjaa. Tuhat ! Eihän suomessa ole tuhatta ihmistäkään, jotka aktiivisesti ostaisivat runokirjoja.

    • Anonyymi

      Vakioaihe täällä. 70-80 -luvuilla oli vaikea saada kustannussopimusta, kun oli kaksi isoa kustantamoa ja muutama pienempi. Nythän kustantamoja on yli sata ja pelkästään esikoiskirjojakin ilmestyy sata vuodessa (omakustanteita ei edes laskettu mukaan).

    • Anonyymi

      Miksi sinne kustamolle edes haluat, jos eivät osaa markkinoida, eivät ymmärrä kirjallisuudesta mitään, eivät etenkään sinun hienosta kässäristäsi, eivät tiedä mitä lukijat haluavat ja menevät vielä ruojat tekemään mestariteoksiin muutoksia?

      • Anonyymi

        Hyvä kysymys. Tympäisee nämä tällaiset.


    • Anonyymi

      Petteri Paasilinna sanoi taannoin, että nämä nykyiset yliopistossa kirjallisuutta opiskelleet naiskustannustoimittajat eivät hyväksyisi hänen isänsä (Arto Paasilinnan) kirjoja julkaistavaksi.
      Arto Paasilinnan kirjat olivat erittäin suosittuja myös Ranskassa.
      Kyllä kustannusalan pitäisi uudistua!

      • Anonyymi

        Uudistua? Tarkoitat varmaan, että palata takaisin päin aikaan, jolloin kustantamoissa oli vain miehiä ja paasilinnoja?
        Tunnistan kyllä kuka palstan vakikommentaattori tuon on kirjoittanut. Sinäkin olet julkaissut 50 omakustannetta, jota kukaan ei osta. Miksi himoat sinne kustantamolle, jos "yliopistossa opiskelleet" "naiskustannustoimittajat" eivät mitään kirjallisuudesta tiedä?


    • Anonyymi

      Minäkin olen sitä mieltä, että nykysysteemissä yksittäisen kustannustoimittajan maku/ näkemykset näyttelevät liian suurta roolia. Kai nykyteknologialla olisi helppoa kartoittaa lukijoiden innostusta lyhyillä näytteillä ja kun teos on saanut innostuneen vastaanoton riittävän monelta kuluttajalta, se menee kustannustoimittajan pöydälle tarkempaan tarkasteluun.

      • Anonyymi

        Miksi sitten et tee omakustannetta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sitten et tee omakustannetta?

        Luepa kommenttini, ei siinä kuvattu omakustannetta, vaan laajempaa keinoa kartoittaa mistä lukijat ovat kiinnostuneita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luepa kommenttini, ei siinä kuvattu omakustannetta, vaan laajempaa keinoa kartoittaa mistä lukijat ovat kiinnostuneita.

        Raha on paras keino kartoittaa siitä, mistä lukijat ovat kiinnostuneita.

        Sitä paitsi Suomessa on kymmeniä kustantamoita, jos olet saanut hylsyn kaikilta, niin ei se ole yksittäisen kustannustoimittajan mielipide, vaan usean asiantuntijan arvio siitä, että sen kustantaminen (=rahan laittaminen siihen) ei maksaisi itseään takaisin.

        Jos taas olet toista mieltä, voit aina todistaa kustannustoimittajien olevan väärässä: sillä että omakustanteestasi tulee best-seller. Sitä paitsi, eiväthän ne kustantamoilla ymmärrä, mitä lukijat haluavat eivätkä osaa markkinoida kirjaa, joten kuka sinne edes haluaa? Koska nimittäin en ymmärrä, miksi katkerat harrastajakirjoittajat haluvat sinne kustantamolle, jossa mitään ei osata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raha on paras keino kartoittaa siitä, mistä lukijat ovat kiinnostuneita.

        Sitä paitsi Suomessa on kymmeniä kustantamoita, jos olet saanut hylsyn kaikilta, niin ei se ole yksittäisen kustannustoimittajan mielipide, vaan usean asiantuntijan arvio siitä, että sen kustantaminen (=rahan laittaminen siihen) ei maksaisi itseään takaisin.

        Jos taas olet toista mieltä, voit aina todistaa kustannustoimittajien olevan väärässä: sillä että omakustanteestasi tulee best-seller. Sitä paitsi, eiväthän ne kustantamoilla ymmärrä, mitä lukijat haluavat eivätkä osaa markkinoida kirjaa, joten kuka sinne edes haluaa? Koska nimittäin en ymmärrä, miksi katkerat harrastajakirjoittajat haluvat sinne kustantamolle, jossa mitään ei osata.

        Mikä siinä on vaikea uskoa, että 20 kustannustoimittajaa voivat olla kaikki väärässä? Eivät toki aina ole, mutta voivat olla...

        Tämä menee vähän ohi aiheesta, mutta en ymmärrä, miksi meillä elää aika vahvana sellainen käsitys, että kustantamoissa olevat kirjailijat ovat aitoja kirjailijoita. Kyllä kirjailija voi olla ihan itsenäinen yrittäjä ja tehdä omaa bisnestä. Toki kaikilla ei ole Juha Vuorisen kontakteja

        Wikipedia:
        Ensimmäisen painotalon kieltäydyttyä painamasta ”tällaista paskaa” Vuorinen alkoi tehdä omakustanteita keravalaisessa kopioliikkeessä.[5] Vuonna 2002 Like kiinnostui kirjan pokkariversion julkaisemisesta ja otti sen kustannettavaksi. Like ehti painaa kirjaa 36 000 kappaletta, kunnes Vuorinen otti oikeudet takaisin Diktaattori-kustantamolleen.[6] Tammikuun 2013 loppuun mennessä ensimmäistä Juoppohullun päiväkirjaa oli myyty 200 000 kappaletta.[7]


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raha on paras keino kartoittaa siitä, mistä lukijat ovat kiinnostuneita.

        Sitä paitsi Suomessa on kymmeniä kustantamoita, jos olet saanut hylsyn kaikilta, niin ei se ole yksittäisen kustannustoimittajan mielipide, vaan usean asiantuntijan arvio siitä, että sen kustantaminen (=rahan laittaminen siihen) ei maksaisi itseään takaisin.

        Jos taas olet toista mieltä, voit aina todistaa kustannustoimittajien olevan väärässä: sillä että omakustanteestasi tulee best-seller. Sitä paitsi, eiväthän ne kustantamoilla ymmärrä, mitä lukijat haluavat eivätkä osaa markkinoida kirjaa, joten kuka sinne edes haluaa? Koska nimittäin en ymmärrä, miksi katkerat harrastajakirjoittajat haluvat sinne kustantamolle, jossa mitään ei osata.

        Niinpä. Kirjoitit olennaisen kommentin, joka pitää paikkansa. Jos kustantamo on pystyssä ja sen kirjoja ostetaan, niin sehän on lukijoiden äänestys, että osataanko oikeita kirjoja kustantaa vai ei. Sen verran olen kirjoituskursseilla ja muualla lukenut muiden harrastajien tuotoksia, että varmasti niitä ei kukaan rupea kustantamojen sivuilta lueskelemaan. Ei tarkoita, että olisivat kaikki huonoja, vaan sitä, että vaativat vielä todella paljon kehittämistä ja osa on vain tekijälleen arvokasta itseilmaisua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä siinä on vaikea uskoa, että 20 kustannustoimittajaa voivat olla kaikki väärässä? Eivät toki aina ole, mutta voivat olla...

        Tämä menee vähän ohi aiheesta, mutta en ymmärrä, miksi meillä elää aika vahvana sellainen käsitys, että kustantamoissa olevat kirjailijat ovat aitoja kirjailijoita. Kyllä kirjailija voi olla ihan itsenäinen yrittäjä ja tehdä omaa bisnestä. Toki kaikilla ei ole Juha Vuorisen kontakteja

        Wikipedia:
        Ensimmäisen painotalon kieltäydyttyä painamasta ”tällaista paskaa” Vuorinen alkoi tehdä omakustanteita keravalaisessa kopioliikkeessä.[5] Vuonna 2002 Like kiinnostui kirjan pokkariversion julkaisemisesta ja otti sen kustannettavaksi. Like ehti painaa kirjaa 36 000 kappaletta, kunnes Vuorinen otti oikeudet takaisin Diktaattori-kustantamolleen.[6] Tammikuun 2013 loppuun mennessä ensimmäistä Juoppohullun päiväkirjaa oli myyty 200 000 kappaletta.[7]

        "Mikä siinä on vaikea uskoa, että 20 kustannustoimittajaa voivat olla kaikki väärässä?"

        Siksi juuri kehotin tekemään sen omakustanteen, jos tuntuu että kaikki kustannustoimittajat ovat väärässä. Sen jälkeen voi alkaa valittaa, että myös kaikki lukijat ovat väärässä.

        "käsitys, että kustantamoissa olevat kirjailijat ovat aitoja kirjailijoita."

        Ilmeisesti tämän takia kaikki haluavat kustantamolle. Olisi kiva olla "oikea kirjailija". Kannattaa katsoa Pasilan jakso "Pöysti proistina", joka kertoo kaiken olennaisen harrastajakirjoittajista. Ei kustannussopimuksen saaminen ole vaikeaa (ks. aloittaja), vaan hyvän tekstin kirjoittaminen on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mikä siinä on vaikea uskoa, että 20 kustannustoimittajaa voivat olla kaikki väärässä?"

        Siksi juuri kehotin tekemään sen omakustanteen, jos tuntuu että kaikki kustannustoimittajat ovat väärässä. Sen jälkeen voi alkaa valittaa, että myös kaikki lukijat ovat väärässä.

        "käsitys, että kustantamoissa olevat kirjailijat ovat aitoja kirjailijoita."

        Ilmeisesti tämän takia kaikki haluavat kustantamolle. Olisi kiva olla "oikea kirjailija". Kannattaa katsoa Pasilan jakso "Pöysti proistina", joka kertoo kaiken olennaisen harrastajakirjoittajista. Ei kustannussopimuksen saaminen ole vaikeaa (ks. aloittaja), vaan hyvän tekstin kirjoittaminen on.

        Olen jälleen samaa mieltä kanssasi. Tuo viimeinen lause on olennainen tämän asian suhteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä siinä on vaikea uskoa, että 20 kustannustoimittajaa voivat olla kaikki väärässä? Eivät toki aina ole, mutta voivat olla...

        Tämä menee vähän ohi aiheesta, mutta en ymmärrä, miksi meillä elää aika vahvana sellainen käsitys, että kustantamoissa olevat kirjailijat ovat aitoja kirjailijoita. Kyllä kirjailija voi olla ihan itsenäinen yrittäjä ja tehdä omaa bisnestä. Toki kaikilla ei ole Juha Vuorisen kontakteja

        Wikipedia:
        Ensimmäisen painotalon kieltäydyttyä painamasta ”tällaista paskaa” Vuorinen alkoi tehdä omakustanteita keravalaisessa kopioliikkeessä.[5] Vuonna 2002 Like kiinnostui kirjan pokkariversion julkaisemisesta ja otti sen kustannettavaksi. Like ehti painaa kirjaa 36 000 kappaletta, kunnes Vuorinen otti oikeudet takaisin Diktaattori-kustantamolleen.[6] Tammikuun 2013 loppuun mennessä ensimmäistä Juoppohullun päiväkirjaa oli myyty 200 000 kappaletta.[7]

        Ainakin harrastajakirjoittajien keskuudessa tuntuu elävän sellainen käsitys vahvana, että ainoa autuaaksi tekevä asia on se, että kustantamo ottaa kirjani ohjelmistoonsa. Se ei ole kustantajien vika tai kuulu muillekaan, se on vain harrastajakirjoittajan oma ongelma, mitä kustantamoilla tai muillakaan ei ole velvollisuutta ratkaista. Ja kuten toinen kirjoittaja sanoi, tätä tyyppiä olevat syyttävät sitten seuraavaksi lukijoita, jos omakustanne ei vedä.

        Ei Juha Vuorinen edes ole mikään paras esimerkki omakustannekirjailijasta. Parempi esimerkki aloittajan aiheeseen ovat pienkustantamoja ja osuuskuntia itse perustaneet kirjoittajat, jotka tekevät jotain muuta kuin valittavat kustantamoista ja kustannustoimittajista.Ei kenelläkään ole velvollisuutta kustantaa tai lukea mitään, mitä ei pidä arvossa. Jotkut omakustanteet kyllä löytävät lukijansa.


    • Anonyymi

      Aika äijäpitoista kirjatarjonta on. En yhdy yhtään siihen näkemykseen, että nuoret yliopistosta valmistuneet naiset tekisivät valinnat. Muuten olisi ehkä kotimaista chick litiä ja muuta viihdekirjallisuutta. Erätarinoita, sotatarinoita, suomalaismiehen muisteloita sen sijaan riittää kyllästymiseen asti. Toki tutkimusten mukaan 70% mieslukijoista valitsee mieskirjailijan tekstin.

      Ja olen mies itsekin, mutta minulle kirjailijan sukupuolella ei ole väliä.

    • Anonyymi

      Harry Potter hylättiin 12 kustantamon toimesta ennenkuin se sai kustannussopimuksen.

      • Anonyymi

        Tästä muistutan aina itseäni. Isot ja tunnetutkin nimet ovat aloittaneet jostain, ja saaneet hylsyjä matkan varrella. Kirjoittaminen vaatii sitkeyttä ja lujaa uskoa itseensä, silloinkin kun muut eivät usko.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä muistutan aina itseäni. Isot ja tunnetutkin nimet ovat aloittaneet jostain, ja saaneet hylsyjä matkan varrella. Kirjoittaminen vaatii sitkeyttä ja lujaa uskoa itseensä, silloinkin kun muut eivät usko.

        Stephen King sai myös lukuisia hylkäyksiä esikoisteoksilleen.


    • Anonyymi

      Ei kustannussopimusta ole vaikea saada, mutta kaikki eivät sitä saa koskaan.

      Kävin täällä ennen kuin kirjani julkaistiin, mutta silloin täällä oli joskus keskustelua kirjoittamisestakin. Oli myös pitkiä keskusteluja, joissa keskeinen väite oli se, että kustantamot julkaisevat vain ne huonot kirjat ja hyvät jäävät julkaisematta (aivan niin kuin tässä ketjussa). Tuo naiskustannustoimittajia kaikesta syyttävä kirjoittaja oli silloinkin täällä.

      Oli täällä silloin lähes kymmenen vuotta sitten hyviäkin vinkkejä ja neuvoja, joista näki niiden kirjoittajan tietävän asioista jotain. Ehkä täällä on omat trollinsa niin kuin muillakin nettipalstoilla, jotka keskittyvät kustantamoihin. Joku pakkomiellehän sekin on, että pitäisi saada olla kirjailija, vaikka ei vaikuta siltä, että kirjallisuus edes kovin paljon kiinnostaisi omaa tekstiä lukuunottamatta.

      • Anonyymi

        About juurikin näin.


      • Anonyymi

        Eiköhän täältä ole kaikki järjellinen keskustelu siirtynyt facebook-ryhmään ja tästä on tullut vain muutaman elämäntapatrollin varaventtiili. Kirjoittamisesta on täällä kyllä harvinaisen vähän mitään keskustelua.

        Alkuperäistä ideaa voisi kommentoida sen verran, että eikö kustantamoilla ole ns. koelukijoita, jotka kässäreitä lukevat kustannustoimittajien apuna? Vai ovatko nämäkin naisia ja maistereita, eli siis kategorisesti väärässä ja kyvyttömiä tunnistamaan sitä Todellista Taideteosta...

        Suomessa on edelleen liian monta kirjailijaa, tai sellaiseksi haluavaa ja liian vähän lukijoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän täältä ole kaikki järjellinen keskustelu siirtynyt facebook-ryhmään ja tästä on tullut vain muutaman elämäntapatrollin varaventtiili. Kirjoittamisesta on täällä kyllä harvinaisen vähän mitään keskustelua.

        Alkuperäistä ideaa voisi kommentoida sen verran, että eikö kustantamoilla ole ns. koelukijoita, jotka kässäreitä lukevat kustannustoimittajien apuna? Vai ovatko nämäkin naisia ja maistereita, eli siis kategorisesti väärässä ja kyvyttömiä tunnistamaan sitä Todellista Taideteosta...

        Suomessa on edelleen liian monta kirjailijaa, tai sellaiseksi haluavaa ja liian vähän lukijoita.

        On koelukijoita. Minun kirjani luki kustannustoimittajan lisäksi yksi ihan tunnettu suomalainen kirjailija. Toivoisi toki, että koelukijoita olisi paljon enemmän (en tiedä muista kustantamoista), mutta toki kustantamon helppo luetuttaa sellaisella johon on ''liikesuhde''. Muut halukkaat pitäisi etsiä.


    • Anonyymi

      Miten niin monella ammattilaisella voi tapahtua se, mitä esim 12 kävi Harry Potterin suhteen?

      • Anonyymi

        Koska pelättiin, että pojat eivät halua lukea fantasiakirjoja, jotka on kirjoittanut joku "Joanne", siksi J.K. Rowlingin piti kannessa esiintyä vain nimikirjaimillaan.

        Totta kai kaikki rakastavat tällaisia ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, joissa pahis on joku kutantamon portinvartija. Jokainen kirjailijanalku muistelee jotain Aleksis Kiveä, jota ei elinaikanaan arvostettu (itse asiassa arvostettiin) ja että jossain on kirjallinen eliitti, joka yhtä aikaa ei tajua mistään mitään, mutta silti juonittelee estääkseen juuri hänen uuden harripotterinsa tai seitsemänveljeksensä julkaisun.

        Tietenkin kaikkiin menestystarinoihin kuuluu takaiskuja ja alkukankeutta. Tietenkin tämän opetus pitää olla, että ei saa ensimmäisten takaiskujen takia antaa periksi.

        Mutta kirjailijanalulle sen opetus on, että ammattilaiset eivät ymmärrä mitään eikä kritiikkiä tarvitse ottaa vastaan. Kirjoittamista ei voi opettaa eikä oppia, joten miksi opetella? Kirjailijaksi synnytään ja kirjailijanalku on syntynyt, joten tästä automaattisesti seuraa, että kustannustoimittajat ovat väärässä ja ehkä jopa salaliitossa keskenään. Kustantajat ovat ahneita ja ajattelevat vain kaupallisesti, miksi eivät julkaise kirjoja, joita ihmiset oikeasti haluavat lukea?

        Näissä hyvis-pahis -tarinoissa ei koskaan kerrota, miten paljon käsikirjoitusta on oikeasti hiottu (tässä kohtaa rankasta työstä tulee korkeintaan mieleen treeni-montaasi, jonka taustalla soi Eye of the Tiger), koska halutaan pitää yllä myyttiä neron alkuperäisestä visiosta. Nero kirjoittaa eikä sitä saa mennä kukaan muuttamaan. Peräänantamattomuus tarkoittaa, että käsikirjoitusta ei mennä muuttamaan eikä kritiikkiä oteta vastaan, ja onhan se suorastaan väärin, että tällaista peräänantamattomuutta ei palkita kustannussopimuksella kultalautasella.

        Ja siellä kirjallisen portinvartijan takana ovat ne Oikeat Lukijat, jotka ymmärtävät kirjailijanalun nerokkaan, mutta silti rouhean kansanomaisen ja ehdottomasti epäelitistisen Kirjan. Jos sitä vain saisi pikku pätkän nettiin (miten, oi miten?) se saisi heti tuhansia lukijoita ja painettuna kymmeniä tuhansia. Palkintoja se ei voittaisi, koska sitä ei julkaistaisi palkintoja varten, mutta se olisi kirjailijanalun tie kansan sydämiin ja kansainväliseksi julkkikseksi. Mutta kun kustannustoimittajat estävät.

        Siksi voikin kysyä: "onko oikein, että muutama kustantamo ja kustannustoimittaja saa päättää, mitä suomalaiset lukevat." (po. "saavat")


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska pelättiin, että pojat eivät halua lukea fantasiakirjoja, jotka on kirjoittanut joku "Joanne", siksi J.K. Rowlingin piti kannessa esiintyä vain nimikirjaimillaan.

        Totta kai kaikki rakastavat tällaisia ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, joissa pahis on joku kutantamon portinvartija. Jokainen kirjailijanalku muistelee jotain Aleksis Kiveä, jota ei elinaikanaan arvostettu (itse asiassa arvostettiin) ja että jossain on kirjallinen eliitti, joka yhtä aikaa ei tajua mistään mitään, mutta silti juonittelee estääkseen juuri hänen uuden harripotterinsa tai seitsemänveljeksensä julkaisun.

        Tietenkin kaikkiin menestystarinoihin kuuluu takaiskuja ja alkukankeutta. Tietenkin tämän opetus pitää olla, että ei saa ensimmäisten takaiskujen takia antaa periksi.

        Mutta kirjailijanalulle sen opetus on, että ammattilaiset eivät ymmärrä mitään eikä kritiikkiä tarvitse ottaa vastaan. Kirjoittamista ei voi opettaa eikä oppia, joten miksi opetella? Kirjailijaksi synnytään ja kirjailijanalku on syntynyt, joten tästä automaattisesti seuraa, että kustannustoimittajat ovat väärässä ja ehkä jopa salaliitossa keskenään. Kustantajat ovat ahneita ja ajattelevat vain kaupallisesti, miksi eivät julkaise kirjoja, joita ihmiset oikeasti haluavat lukea?

        Näissä hyvis-pahis -tarinoissa ei koskaan kerrota, miten paljon käsikirjoitusta on oikeasti hiottu (tässä kohtaa rankasta työstä tulee korkeintaan mieleen treeni-montaasi, jonka taustalla soi Eye of the Tiger), koska halutaan pitää yllä myyttiä neron alkuperäisestä visiosta. Nero kirjoittaa eikä sitä saa mennä kukaan muuttamaan. Peräänantamattomuus tarkoittaa, että käsikirjoitusta ei mennä muuttamaan eikä kritiikkiä oteta vastaan, ja onhan se suorastaan väärin, että tällaista peräänantamattomuutta ei palkita kustannussopimuksella kultalautasella.

        Ja siellä kirjallisen portinvartijan takana ovat ne Oikeat Lukijat, jotka ymmärtävät kirjailijanalun nerokkaan, mutta silti rouhean kansanomaisen ja ehdottomasti epäelitistisen Kirjan. Jos sitä vain saisi pikku pätkän nettiin (miten, oi miten?) se saisi heti tuhansia lukijoita ja painettuna kymmeniä tuhansia. Palkintoja se ei voittaisi, koska sitä ei julkaistaisi palkintoja varten, mutta se olisi kirjailijanalun tie kansan sydämiin ja kansainväliseksi julkkikseksi. Mutta kun kustannustoimittajat estävät.

        Siksi voikin kysyä: "onko oikein, että muutama kustantamo ja kustannustoimittaja saa päättää, mitä suomalaiset lukevat." (po. "saavat")

        Höpsistä, jos kyse olisi ollut vain kirjailijan nimestä, ensimmäinen kustannustoimittaja olisi ehdottanut jo nimikirjaimilla kirjoittamista. Niin tai näin, hoitivat työnsä huonosti.


    • Anonyymi

      Tämä Harry Potter-myytti on hauska: minkä tahansa kustannustoimittajien olemassaoloa puolustavan kommentin pystyy kaatamaan vetoamalla Rowlingiin ja Harry Potterin saamiin hylsyihin. Sillä kyllähän yksi yksittäistapaus ilman taustoitusta negatoi kaikki vastaesimerkit.

      Oikeastaan tämä olisi aika hyvä gradun aihe.

      • Anonyymi

        Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu esikoisteoskin hylättiin yhdessä kustantamossa.


    • Anonyymi

      Moi

      Älä vaan anna sen vaikuttaa kirjoittamiseesi, saatko kustannussopimuksen vai et. Aivan sama, oletko väärin ymmärretty nero, jota kustannustoimittajat eivät ymmärrä tai vaan vähän pienempi nero. Oikeastaan viimeinen asia, joka kannattaa tehdä, on alkaa kirjoittamaan niin että se julkaistaisiin. Taiteilija myy silloin sielunsa.

      Tuosta keskustelusta saa jotenkin sellaisen kuvan, että kustannustoimittaja päättäisi onko kirjasi hyvä. Ei, hän päättää, julkaistaanko se jossain muodossa hänen edustamassaan kustantamossa. Siihen hänet on palkattu. Vaikka osa heistä osaa hommansa hienosti, he eivät ole mitään kirjoittamisen auktoriteetteja kustantamonsa ulkopuolella.

      Jos et halua kirjoituksiasi vain kovalevyllä säilyttää, niin luetuta niitä ihmisillä, pyydä palautetta ja lopulta julkaiset ne itse. Jos tarkoitus on vain saada aikaan ihmisille miellyttävä lukukokemus, eikä tehdä voittoa, niin päihität omakustanteella koska tahansa kustantamot hinta/laatu -suhteessa. Pelimanni kadunkulmassa ei myy platinaa, mutta saattaa ilahduttaa ihmisiä paljon.

      Jos pelkäät, että sinulle nauretaan, kun kuvittelet ilman kustantamoa olevasi joku, jota ihmisten tulisi lukea, niin olet väärällä alalla. Toki meillä on joka taiteen alalla olevinaan auktoriteetteja, jotka ovat mielestään oikeassa ja kertovat, mikä on hyvää ja mikä huonoa. He itse eivät huomaa olevansa alalla, jossa saavutuksia ei voi mitata, koska se saavutus tapahtuu taiteenkuluttajan mielessä eikä millimetripaperilla. Ainoa varma mittari on rahvaanomainen raha, mutta siitähän sinä et lähde kilpailemaan, jos olet omakustanteen tekijä. Älä kuvittele kilpailevasi edes lukijamäärillä, koska sinun teoksesi ei komeile vuoden katalogeissa.

      Ihan rohkeasti vain, todennäköisyys, että kirjasi olisi huonoin Suomessa koskaan painettu kirja, on aika pieni. Jos olet kirjoittanut jo enemmänkin, voit helposti taiteellisesti päihittää huonoimmat saman vuoden kustantamojen kirjat.

      Tee oma kirja: maailma on täynnä ideoita ja ne kaikki eivät millään mahdu kustannustoimittajien päähän.

      • Anonyymi

        Tuot hyvin hienon ja lohdullisen näkökulman tähän ketjuun! Kiitos.


    • Anonyymi

      Kävin katselemassa kustantamoiden sivuja, todella monista välittyi niin ylimielinen kuva, että en haluaisi heitä yhteistyökumppaneiksi yrittäjänä. Minulla on useampikin käsikirjoitus valmiina, kiinnostavien kustantamoiden suhteen olen lähettänyt heille huolella laaditut synopsikset, saatteet ja noudattanut jokaista heidän toivettaan käsikirjoitusten lähettämiseen. Mm. tulostanut paperiversion käsikirjoituksesta ja lähettänyt sen postitse, mikä on nykyaikana jo vaivannäöksi laskettavaa. Kustantamot eivät ole sen sijaan nähneet sen vertaa vaivaa, että olisivat vastanneet useampaan kuukauteen mitään käsikirjoituksista. Edes sitä hylkäyskirjettä.

      Käsikirjoitukset käsittelevät ajankohtaisia aiheita, joten olisi suotavaa, että saisi edes 3kk sisään edes sen hylkäyskirjeen, ettei teos olisi vanhentunut jo julkaistaessa.

      Maailman epäkiitollisin harrastus tämä kirjoittaminen, teet monta vuotta laadukasta käsikirjoitusta, viimeistelet sen valmiiksi -ja sitten, ei mitään.

      • Anonyymi

        Kumpiko tässä on se harrastus, kirjoittaminen vai kirjailijuus? Näyttää nimittäin vahvasti siltä että sinulle on tärkeämpää päästä kirjailijaksi, eikä niinkään kirjoittaa kirjoittamisen ilosta. Mitä luultavammin tämä pakkomielle näkyy myös kirjallisissa teksteissäsi ja siksi kustantajat eivät niistä innostu.
        Ehkä kannattaisi miettiä omia tavoitteita uusiksi ja sitä mitä todella haluat? Jos 15 minuutin julkisuus on sinulle tärkeintä, niin helpompi tie valokeilaan löytyy varmasti esim. tosi-tv:n kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumpiko tässä on se harrastus, kirjoittaminen vai kirjailijuus? Näyttää nimittäin vahvasti siltä että sinulle on tärkeämpää päästä kirjailijaksi, eikä niinkään kirjoittaa kirjoittamisen ilosta. Mitä luultavammin tämä pakkomielle näkyy myös kirjallisissa teksteissäsi ja siksi kustantajat eivät niistä innostu.
        Ehkä kannattaisi miettiä omia tavoitteita uusiksi ja sitä mitä todella haluat? Jos 15 minuutin julkisuus on sinulle tärkeintä, niin helpompi tie valokeilaan löytyy varmasti esim. tosi-tv:n kautta.

        Olipas epäystävällinen vastaus, toivottavasti olosi keveni.
        Kirjoittaminen on tapa ilmaista itseäni, olen työstänyt pitkään hyviä tarinoita, tietenkin haluaisin niiden pääsevän maailmalle mahdollisimman laajalle, enkä hillota niitä vain kotikoneellani. Etenkin kun ole nipistänyt ajan näiden kirjojen kirjoittamiseen esim. yöunistani.

        En halua julkisuutta, kirjoitan salanimellä. Ei ole pakkomiellettä, joka näkyisi teksteissä. Olen kyllä sen verran objektiivinen tekemisteni suhteen, että tiedän ne hyviksi -ja minä olen vieläpä lukenut tekstini, toisin kuin suomi24:n kommentoija :D


      • Anonyymi

        Hyvä, että olet löytänyt jotain kiinnostavia kustantajia. Tsemppiä niiden kanssa. Jos kirjan kirjoittaminen on kestävyyslaji, niin on myös vastausten odottaminen. Samaa mieltä olen, että kustantajat voisivat palata hyviin ja kohteliaisiin käytäntöihin, eli antaa edes sen hylsykirjeen.

        Jos kirjasi on kirjoitettu hyvin, se kyllä kestää aikaa, vaikka aihe ei olisikaan enää niin pinnalla. Vaikka kustantajat vastaisivat heti ja sopimukset kirjoitettaisiin nyt. Kirjan ilmestymiseen menee aina oma aikansa ja se ajankohtainen aihe voi vaipua unohduksiin.


    • Anonyymi

      Vastaus otsikon kysymykseen: kustannussopimus on vaikea saada, koska tarjottu käsikirjoitus on joko huono tai parhaimmillaankin keskinkertainen. Näin ollen minkään voittoa tavoittelevan yrityksen ei kannata investoida siihen rahaa, sillä ne eivät usko saavansa investointiaan takaisin.

      Kustantamot eivät ole julkisin varoin ylläpidettyjä henkisiä päivähoitopaikkoja, joissa on tarkoitus helliä jokaisen luovan kirjoittajamisen kurssille osallistuneen reppanan taiteilijuusunelmia,

    • Anonyymi

      Tarkastellaan asiaa päinvastaisesta näkökulmasta.
      Siis, kustantajien julkaisemien teosten taso vastaan julkaisemattomien teosten taso.

      Minusta on lohdullista ajatella, että kustannustoimittajat ovat taitamattomia ja hylkäävät loistavia käsikirjoituksia, sillä julkaistut kirjat ovat usein hävyttömän huonosti kirjoitettuja.

      • Anonyymi

        Sinänsä kiinnostava ajatus, mutta ongelmaksi muodostuu se että mehän emme voi tietää mitään julkaisemattomien teosten laadusta. Meillä on niiden laadusta tietoa vain se, mitä kirjoittaja itse asiasta vakuuttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinänsä kiinnostava ajatus, mutta ongelmaksi muodostuu se että mehän emme voi tietää mitään julkaisemattomien teosten laadusta. Meillä on niiden laadusta tietoa vain se, mitä kirjoittaja itse asiasta vakuuttaa.

        Kustannusalalla työskentelevän korviin teosten tasosta puhuminen on ongelmallista, koska taso ei tarkoita yhtään mitään. On parempi puhua konkreettisesti siitä, millainen teos on.

        Jos omaa tekstiä ei julkaista, niin voi lohduttautua sillä, että muutamia periaatteessa julkaisukelpoisia tekstejä voi jäädä julkaisematta vuosittain eri syistä.


    • Anonyymi

      Katselin eilen kirjaston ikkunassa kirjoja. Yli puolet kirjoista oli sellaisia, että mietin, miten ihmeessä tuollaista on voitu julkaista, puolet vaikuttivat hyvältä laatulukemiselta. Kirjaston työntekijöillä kuitenkin on ilmeisesti hyvä käsitys siitä, mitä kansa lukee. Kaikki teokset olivat viihteellisiä. Ne, joista ihmettelin, miten ne ovat voineet saada kustannussopimuksia, olivat kaikki jonkun muista ansioista tunnetun julkkiksen nimellä kirjoitettuja. Laadukkaita, viihteellisiä kirjoja tarvittaisiin enemmän, mutta kustantajat taitavat olla vain kirjallisuuspalkintojen perässä, samaan tapaan kuin kirjailijat ovat kustannussopimusten perässä.

      Mistä muuten johtuu, ettei viihdekirjallisuutta arvosteta. Voihan se olla laadukas siinä kuin joku kirjallisuuspalkinnon voittanut loputtoman ankeandramaattinen teoskin?

      • Anonyymi

        Tällaisiin ajatusryppäisiin on vaikea kommentoida mitään, koska jokainen lause perustuu järjettömään lähtöoletukseen. Samoin kuin idea siitä, että kustantamo julkaisisi lähetettyjä käsikirjoituksia äänestystä varten. Kun esimerkiksi kysytään, että "mistä muuten johtuu, ettei viihdekirjallisuutta arvosteta", niin kysymykseen on hyvin vaikea vastata, koska sellaista todellisuutta ei ole olemassa. Ei kirjallisuuden ja kustantamisen maailmassa ainakaan.


      • Anonyymi

        Tämän tyyppisten "analyysien" perusteella alkaa kuitenkin olemaan selvää, miksi suurin osa käsikirjoituksista on julkaisukelvottomia. "Katselin ikkunan takaa kirjan kansia ja tein siitä päätelmiä niiden sisällöstä" - voiko joku oikeasti olla näin typerä?


    • Anonyymi

      Olen eläköitynyt kustannustoimittaja. Kommentoin tuohon, että julkkiksen on helpompi saada kustannussopimus. Näin on aina ollut ja tulee olemaan, koska muuten kustantaja joutuu mainostamaan ja panostamaan esikoiskirjailijaan enemmän.

      Silti kustannuspäätös tehdään aina kirja edellä. Yhtä julkkista kohti, joka on saanut kirjansa julki on ehkä kymmenen muuta, joiden kirja ei ole sopimusta saanut. Tosin kustantamojen lisääntynyt määrä on ehkä vähän muuttanut suhdetta julkkiksille edullisemmaksi.

      Itse aiheesta sen verran, että kaikkien on helpompi saada kustannussopimus kuin ennen koska kustantamojen ja nimikkeiden määrä on lisääntynyt. Lukijoiden määrä on pysynyt samana tai hiukan laskenut. Uudet lukuformaatit saattavat hiukan tasata tilannetta vähälevikkisen ja best seller -kirjallisuuden välillä. En tiedä, koska en enää tee työtä alalla.

      Suurin osa täällä kommentoivista on tuskin lukenut kymmentä prosenttiakaan siitä, mitä vuosittain ilmestyy. Jotenkin mieltä on kevennettävä, ja mielipahan osoittaminen kustantamojen suuntaan on klassikko. Muuta sisältöä ei tällaisilla purkauksilla oikein ole.

      • Anonyymi

        ''Silti kustannuspäätös tehdään aina kirja edellä. Yhtä julkkista kohti, joka on saanut kirjansa julki on ehkä kymmenen muuta, joiden kirja ei ole sopimusta saanut. Tosin kustantamojen lisääntynyt määrä on ehkä vähän muuttanut suhdetta julkkiksille edullisemmaksi.
        ---
        Suurin osa täällä kommentoivista on tuskin lukenut kymmentä prosenttiakaan siitä, mitä vuosittain ilmestyy. Jotenkin mieltä on kevennettävä, ja mielipahan osoittaminen kustantamojen suuntaan on klassikko. Muuta sisältöä ei tällaisilla purkauksilla oikein ole.''

        Ei tietenkään ole, kun ihmisillä on töitä ja muitakin harrastuksia. Sen takia on esim katalogeja, kuten tiedät. Itse katsoin juuri kahden suuren kustantamon katalogeja ja kummassakaan ei ollut yhtään kirjaa, jonka otsikko/hinta/synopsis olisi herättänyt ostohaluja. Mielestäni olisin ihan hyvä ja ostovoimanen asiakas, mutta kun tarjolla on vain erilailla samanlaisia kirjoja. Ei ollut mitään räväkää uutta mihin tarttua. Ei kustantamojen niistä tuohtuneista kirjailijanaluista tarvitse olla huolissaan, mutta minä olisin kyllä huolissani asiakkaista


    • Anonyymi

      Tarkastellaan asiaa Suomi vastaan muut Pohjoismaat. Jotta ei ole liian monimutkaista, rajataan kirjat dekkareihin.
      Muut Pohjoismaat ovat menestyneet Suomea paremmin, jopa Islanti. Itseasiassa Suomi ei ole menestynyt lainkaan.
      Suomalaisena en voi hyväksyä ajatusta, että olisimme tyhmempiä ja taitamattomampia kuin muut pohjoismaalaiset. Siksi haluaisin löytää syyllisen kustantamoista kustannustoimittajista.

      • Anonyymi

        Tätä samaa asiaa olen itsekin miettinyt monet kerrat. En kuitenkaan usko, että vika on kustannustoimittajissa, sillä he kaikki ovat varmasti piinallisen tietoisia siitä millaiset Nordic Noir-dekkarit menestyvät maailmalla. Eihän kyseessä ole kuitenkaan mikään salatiede, vaan kuka tahansa voi lainata menestyneet dekkarit kirjastosta ja luoda niiden pohjalta kaavan, jolla ne on luotu. Kyseessä on kuitenkin hyvin kaavamainen kirjallisuuden laji. Tällaisia kaavojahan ovat dekkarilukijatkin vitsillä vääntäneet, mm. facebookissa. Teoriassa siis pitäisi ottaa tuo kaava, lisätä siihen hyppysellinen suomalaista paikallisväriä, ripaus omaperäisyyttä ja sitten vain leipoa menestysdekkari. Mutta missä mättää? Missä ne suomalaiset dekkarimenestykset viipyvät? Joku ainesosa X on selvästi kateissa.

        Tässä kohtaa tietysti tulee mieleen, että onhan noita hyviä suomalaisia dekkaristeja. Luen paljon dekkareita ja Suomessa on paljon ammattitaitoisia dekkaristeja, mutta se X niistä puuttuu. Yhdessä kädessä on se, ekstit ovat tasaisesti kirjoitettuja, toisinaan jopa taiteellisen taidokkaasti, mutta maailma ja/tai henkilöt ovat tylsiä, rikos mitäänsanomaton eikä jännitystä ole nimeksikään. Toisessa kädessä taas on se, että jotkut elementit löytyvät ja saattavat olla hyvinkin käsiteltyjä, mutta sitten taas kirjoittamisen taso pettää ja jännite katoaa sen myötä. Vähän tuntuu, ettei koko palettia saa kukaan kasaan, ainakaan niin että pärjättäisiin pohjoismaisella tasolla.

        Anteeksi essee, aihe vain on lähellä sydäntäni.


      • Anonyymi

        Ehkä näin, mutta kyseessä on hieman eri kokoluokan ongelma. Amatöörin voi olla vaikea ymmärtää miten vaikeaa ylipäätään missään on menestyä maailmanlaajuisesti. Se on aivan toinen asia kuin että jonkun mielestä kustannussopimusta on vaikea saada. Molemmat ovat tietenkin kustantajan "vika", mutta kaksi eri asiaa.

        Voi myös olla, että Suomella ei ole kovin hyvät mahdollisuudet voittaa jalkapallon maailmanmestaruutta. Voi olla, että valmentajissa on vika. Enkä seuraa jalkapallofoorumeita, mutta varmaan siellä on junnuja, jotka tuskailevat miten vaikea on päästä pelaamaan veikkausliigaan. Onko oikein että muutama valmentaja ja manageri saa päättää kuka saa pelaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä näin, mutta kyseessä on hieman eri kokoluokan ongelma. Amatöörin voi olla vaikea ymmärtää miten vaikeaa ylipäätään missään on menestyä maailmanlaajuisesti. Se on aivan toinen asia kuin että jonkun mielestä kustannussopimusta on vaikea saada. Molemmat ovat tietenkin kustantajan "vika", mutta kaksi eri asiaa.

        Voi myös olla, että Suomella ei ole kovin hyvät mahdollisuudet voittaa jalkapallon maailmanmestaruutta. Voi olla, että valmentajissa on vika. Enkä seuraa jalkapallofoorumeita, mutta varmaan siellä on junnuja, jotka tuskailevat miten vaikea on päästä pelaamaan veikkausliigaan. Onko oikein että muutama valmentaja ja manageri saa päättää kuka saa pelaa?

        Suomi ei menesty jalkapallossa, sillä ilmasto-olosuhteet ovat huonot.
        Suomalaiset dekkarit eivät menesty, sillä kustantajat ja kustannustoimittajat eivät ole tehtäviensä tasolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomi ei menesty jalkapallossa, sillä ilmasto-olosuhteet ovat huonot.
        Suomalaiset dekkarit eivät menesty, sillä kustantajat ja kustannustoimittajat eivät ole tehtäviensä tasolla.

        Ja kun ei, suurin osa tarjotuista teksteistä on niin ala-arvoisia, ettei niistä saisi luettavaa kirjaa itkemälläkään. On tietysti helppo syyttää aina muita omien lahjojen ja kykyjen puutteesta, mutta jossain vaiheessa kannattaisi katsoa itseään peiliin ja todeta että minusta ei ole tähän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tätä samaa asiaa olen itsekin miettinyt monet kerrat. En kuitenkaan usko, että vika on kustannustoimittajissa, sillä he kaikki ovat varmasti piinallisen tietoisia siitä millaiset Nordic Noir-dekkarit menestyvät maailmalla. Eihän kyseessä ole kuitenkaan mikään salatiede, vaan kuka tahansa voi lainata menestyneet dekkarit kirjastosta ja luoda niiden pohjalta kaavan, jolla ne on luotu. Kyseessä on kuitenkin hyvin kaavamainen kirjallisuuden laji. Tällaisia kaavojahan ovat dekkarilukijatkin vitsillä vääntäneet, mm. facebookissa. Teoriassa siis pitäisi ottaa tuo kaava, lisätä siihen hyppysellinen suomalaista paikallisväriä, ripaus omaperäisyyttä ja sitten vain leipoa menestysdekkari. Mutta missä mättää? Missä ne suomalaiset dekkarimenestykset viipyvät? Joku ainesosa X on selvästi kateissa.

        Tässä kohtaa tietysti tulee mieleen, että onhan noita hyviä suomalaisia dekkaristeja. Luen paljon dekkareita ja Suomessa on paljon ammattitaitoisia dekkaristeja, mutta se X niistä puuttuu. Yhdessä kädessä on se, ekstit ovat tasaisesti kirjoitettuja, toisinaan jopa taiteellisen taidokkaasti, mutta maailma ja/tai henkilöt ovat tylsiä, rikos mitäänsanomaton eikä jännitystä ole nimeksikään. Toisessa kädessä taas on se, että jotkut elementit löytyvät ja saattavat olla hyvinkin käsiteltyjä, mutta sitten taas kirjoittamisen taso pettää ja jännite katoaa sen myötä. Vähän tuntuu, ettei koko palettia saa kukaan kasaan, ainakaan niin että pärjättäisiin pohjoismaisella tasolla.

        Anteeksi essee, aihe vain on lähellä sydäntäni.

        Kirjoissa pitää olla OUTOA VIEHÄTYSTÄ (= X). Se syntyy osaamisesta, sanojen rytmistä ja rohkeudesta jättää sanomatta.
        Tämän luovuuden ja lahjakkuuden kustannustoimittajat latistavat ja pakottavat kaikki samaan muottiin ja halveksivat erilaisuutta.
        Kustantamot ovat laskeneet, että Kauniilla ja rohkeilla on eniten katsojia televisiossa, joten sen tasoisia kirjoja kannattaa julkaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoissa pitää olla OUTOA VIEHÄTYSTÄ (= X). Se syntyy osaamisesta, sanojen rytmistä ja rohkeudesta jättää sanomatta.
        Tämän luovuuden ja lahjakkuuden kustannustoimittajat latistavat ja pakottavat kaikki samaan muottiin ja halveksivat erilaisuutta.
        Kustantamot ovat laskeneet, että Kauniilla ja rohkeilla on eniten katsojia televisiossa, joten sen tasoisia kirjoja kannattaa julkaista.

        Voi olla näinkin, mutta olen kyllä sitä mieltä että on se vika niissä tarjotuissa teksteissäkin. Tuskinpa ne mitään outoa viehätystä sisältävät tai sitten se on niin syvälle haudattu, ettei edes ammattitaitoisinkaan kustannustoimittaja saa sitä sieltä kaivettua.
        Suomalaiset kirjoittajat tuntuvat jakautuvan pitkälti kahteen kategoriaan: ensin ovat nämä erilaisuuden tavoittelijat, jotka kirjoittavat vaikeaselkoista tekstiä omasta mielestään tärkeistä asioista siitä lähtökohdasta, että juuri he ovat Jumalan lahja kirjallisuudelle ja syntyneet uudistamaan suomalaisen kirjallisuuden. Yleensä tämän ryhmän ihmiset eivät siedä palautetta, sillä sehän olisi loukkaus Jumalan tahtoa vastaan. Toinen ryhmä on sitten se valtavirtakirjoittajien ryhmä, joka kehittyy ja kirjoittaa hyvin, mutta eivät saa tekstiinsä sitä eloa, mitä tarvitaan lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseen. Tästä ryhmästä nousevat ne lukemattomat pienkustantantamoiden kirjailijat. Näiden ryhmien välille jäävät sitten ne hyvin harvat kirjalliset tähdet, joita pieni maamme on pystynyt tuottamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla näinkin, mutta olen kyllä sitä mieltä että on se vika niissä tarjotuissa teksteissäkin. Tuskinpa ne mitään outoa viehätystä sisältävät tai sitten se on niin syvälle haudattu, ettei edes ammattitaitoisinkaan kustannustoimittaja saa sitä sieltä kaivettua.
        Suomalaiset kirjoittajat tuntuvat jakautuvan pitkälti kahteen kategoriaan: ensin ovat nämä erilaisuuden tavoittelijat, jotka kirjoittavat vaikeaselkoista tekstiä omasta mielestään tärkeistä asioista siitä lähtökohdasta, että juuri he ovat Jumalan lahja kirjallisuudelle ja syntyneet uudistamaan suomalaisen kirjallisuuden. Yleensä tämän ryhmän ihmiset eivät siedä palautetta, sillä sehän olisi loukkaus Jumalan tahtoa vastaan. Toinen ryhmä on sitten se valtavirtakirjoittajien ryhmä, joka kehittyy ja kirjoittaa hyvin, mutta eivät saa tekstiinsä sitä eloa, mitä tarvitaan lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseen. Tästä ryhmästä nousevat ne lukemattomat pienkustantantamoiden kirjailijat. Näiden ryhmien välille jäävät sitten ne hyvin harvat kirjalliset tähdet, joita pieni maamme on pystynyt tuottamaan.

        "Näiden ryhmien välille jäävät sitten ne hyvin harvat kirjalliset tähdet, joita pieni maamme on pystynyt tuottamaan."

        Sofi Oksasen kaikki tietävät, mutta Luettele ne muut "hyvin harvat kirjalliset tähdet".
        Kansainvälinen menestys olisi tietysti "tähdille" suotavaa, tai ainakin sen tasoiset kirjat, joista voisi sellaista odottaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Näiden ryhmien välille jäävät sitten ne hyvin harvat kirjalliset tähdet, joita pieni maamme on pystynyt tuottamaan."

        Sofi Oksasen kaikki tietävät, mutta Luettele ne muut "hyvin harvat kirjalliset tähdet".
        Kansainvälinen menestys olisi tietysti "tähdille" suotavaa, tai ainakin sen tasoiset kirjat, joista voisi sellaista odottaa.

        Kivi, Canth, Sillanpää, Waltari, Kailas ja mitä näitä nyt on...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoissa pitää olla OUTOA VIEHÄTYSTÄ (= X). Se syntyy osaamisesta, sanojen rytmistä ja rohkeudesta jättää sanomatta.
        Tämän luovuuden ja lahjakkuuden kustannustoimittajat latistavat ja pakottavat kaikki samaan muottiin ja halveksivat erilaisuutta.
        Kustantamot ovat laskeneet, että Kauniilla ja rohkeilla on eniten katsojia televisiossa, joten sen tasoisia kirjoja kannattaa julkaista.

        Sinulla on varmaan ihan oikea esimerkkikin käsikirjoituksesta, jossa oli OUTOA VIEHTÄTYSTÄ, mutta jonka kustannustoimittaja pilasi?

        Täytyy myös muistaa, että Suomessa on muitakin kustantamoja kuin WSOY ja Otava. Jos oma käsikirjoitus on liian odd ball -kamaa, kannattaa sitä tarjota jollekin pienemmälle kustantamolle, kuten Osuuskumma, Vaski, Salakirjat, Palladion, Poesia, Oppian, Kolera, Ntamo, Enostone, Kiuas, Kovasana... Tai sitten vain tehdä se omakustanne.

        Kaupallista ja kansainvälistä menestystä pienkustantamon kautta tosin ei kannata odottaa. Kirjailijanalun päässä tosin kaikki on kivan ristiriitaisesti sekaisin: kustantamot eivät saa olla kaupallisia, mutta kirjoja pitäisi markkinoida ja niiden pitäisi menestyä kansainvälisesti. Isolle kustantamolle pitäisi päästä, että oma kirja saisi mahdollisimman suuren menestyksen, mutta isoissa kustantamoissa ei ymmärretä kirjallisuudesta (joten niistä on tullut isoja vääryydellä ja viekkaudella). Amatöörit ymmärtävät kirjallisuudesta, ammattilaiset eivät, mutta en voi julkaista omakustannetta, kun ei sitä kukaan osta. Kustannussopimusta on liian vaikea saada, mutta silti kustantamot julkaisevat turhaa roskaa, jos vain minun oudon viehättävä kässärini saisi kustannussopimuksen (ja julkaistaisiin muuttamattomana kirjoitusvirheineen, tietenkin), niin siitä tulisi älyttömän suosittu ja suorastaan uusi härripotteri.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on varmaan ihan oikea esimerkkikin käsikirjoituksesta, jossa oli OUTOA VIEHTÄTYSTÄ, mutta jonka kustannustoimittaja pilasi?

        Täytyy myös muistaa, että Suomessa on muitakin kustantamoja kuin WSOY ja Otava. Jos oma käsikirjoitus on liian odd ball -kamaa, kannattaa sitä tarjota jollekin pienemmälle kustantamolle, kuten Osuuskumma, Vaski, Salakirjat, Palladion, Poesia, Oppian, Kolera, Ntamo, Enostone, Kiuas, Kovasana... Tai sitten vain tehdä se omakustanne.

        Kaupallista ja kansainvälistä menestystä pienkustantamon kautta tosin ei kannata odottaa. Kirjailijanalun päässä tosin kaikki on kivan ristiriitaisesti sekaisin: kustantamot eivät saa olla kaupallisia, mutta kirjoja pitäisi markkinoida ja niiden pitäisi menestyä kansainvälisesti. Isolle kustantamolle pitäisi päästä, että oma kirja saisi mahdollisimman suuren menestyksen, mutta isoissa kustantamoissa ei ymmärretä kirjallisuudesta (joten niistä on tullut isoja vääryydellä ja viekkaudella). Amatöörit ymmärtävät kirjallisuudesta, ammattilaiset eivät, mutta en voi julkaista omakustannetta, kun ei sitä kukaan osta. Kustannussopimusta on liian vaikea saada, mutta silti kustantamot julkaisevat turhaa roskaa, jos vain minun oudon viehättävä kässärini saisi kustannussopimuksen (ja julkaistaisiin muuttamattomana kirjoitusvirheineen, tietenkin), niin siitä tulisi älyttömän suosittu ja suorastaan uusi härripotteri.

        Huomaa, että

        "Olen kyllä sen verran objektiivinen tekemisteni suhteen, että tiedän ne hyviksi".

        Miten tätä puhdasta esimerkkiä logiikan ja nerokkuuden yhteispelistä voi enää vastustaa? Onhan suorastaan rikos, etteivät kustantamot tappele verissä päin tästä täydellisestä, hiotusta timantista, joka ei tarvitse kuin painaa kansiin ja jäädä sitten hillotolpalle odottelemaan. Teoshan suorastaan huutaa paikkaansa suomalaisten kotien kirjahyllyissä Linnan ja perheraamatun välissä. Sääli tietysti, että kirjailijuuden kultaisen portin vartijoina seisoo lauma epäpäteviä, akateemisesti koulutettuja naisia, joiden laskukoneaivot hädin tuskin riittävät kirjapalkintoja hamuavien Kauniit ja rohkeat-viihdekirjallisuuden julkaisemiseen.

        Näin sivuhuomautuksena edellisen kirjoittajan listaan, että osa luetelluista pienkustantajista on osuuskuntia, juurikin suojellakseen itseään harhaisten wannabe-kirjailijanalkujen räpellyksiltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on varmaan ihan oikea esimerkkikin käsikirjoituksesta, jossa oli OUTOA VIEHTÄTYSTÄ, mutta jonka kustannustoimittaja pilasi?

        Täytyy myös muistaa, että Suomessa on muitakin kustantamoja kuin WSOY ja Otava. Jos oma käsikirjoitus on liian odd ball -kamaa, kannattaa sitä tarjota jollekin pienemmälle kustantamolle, kuten Osuuskumma, Vaski, Salakirjat, Palladion, Poesia, Oppian, Kolera, Ntamo, Enostone, Kiuas, Kovasana... Tai sitten vain tehdä se omakustanne.

        Kaupallista ja kansainvälistä menestystä pienkustantamon kautta tosin ei kannata odottaa. Kirjailijanalun päässä tosin kaikki on kivan ristiriitaisesti sekaisin: kustantamot eivät saa olla kaupallisia, mutta kirjoja pitäisi markkinoida ja niiden pitäisi menestyä kansainvälisesti. Isolle kustantamolle pitäisi päästä, että oma kirja saisi mahdollisimman suuren menestyksen, mutta isoissa kustantamoissa ei ymmärretä kirjallisuudesta (joten niistä on tullut isoja vääryydellä ja viekkaudella). Amatöörit ymmärtävät kirjallisuudesta, ammattilaiset eivät, mutta en voi julkaista omakustannetta, kun ei sitä kukaan osta. Kustannussopimusta on liian vaikea saada, mutta silti kustantamot julkaisevat turhaa roskaa, jos vain minun oudon viehättävä kässärini saisi kustannussopimuksen (ja julkaistaisiin muuttamattomana kirjoitusvirheineen, tietenkin), niin siitä tulisi älyttömän suosittu ja suorastaan uusi härripotteri.

        Taidat olla niitä kirjailijoita, jotka Facebookin ym. avulla yrittävät päästä julkkiksiksi, vaikka valehtelemalla. Ehkä onnistutkin vähän, sillä röyhkeyteen ei Suomessa olla totuttu.
        Alitajuisesti kuitenkin tiedät taitojen rajallisuuden ja pelkäät paljastumista. Jokainen mainonnan ammattilainen tietää, että jos henkilöprändäys epäonnistuu ja paljastuu epärehelliseksi, niin siitä ei ole paluuta. Henkilö on menetetty tapaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla niitä kirjailijoita, jotka Facebookin ym. avulla yrittävät päästä julkkiksiksi, vaikka valehtelemalla. Ehkä onnistutkin vähän, sillä röyhkeyteen ei Suomessa olla totuttu.
        Alitajuisesti kuitenkin tiedät taitojen rajallisuuden ja pelkäät paljastumista. Jokainen mainonnan ammattilainen tietää, että jos henkilöprändäys epäonnistuu ja paljastuu epärehelliseksi, niin siitä ei ole paluuta. Henkilö on menetetty tapaus.

        Mistä tämä FB ja brändäys nyt tuli?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla niitä kirjailijoita, jotka Facebookin ym. avulla yrittävät päästä julkkiksiksi, vaikka valehtelemalla. Ehkä onnistutkin vähän, sillä röyhkeyteen ei Suomessa olla totuttu.
        Alitajuisesti kuitenkin tiedät taitojen rajallisuuden ja pelkäät paljastumista. Jokainen mainonnan ammattilainen tietää, että jos henkilöprändäys epäonnistuu ja paljastuu epärehelliseksi, niin siitä ei ole paluuta. Henkilö on menetetty tapaus.

        Tässä kommentissa ei ole edes mitään järkeä. Miten se liittyy mihinkään mitä kirjoitin? Ai niin, tämähän on Suomi24.

        Jos asia kiinnostaa, niin en ole julkkis. Olen kylläkin kirjailija, mutta kuten aikaisemmin kommentoin:
        "Kaupallista ja kansainvälistä menestystä pienkustantamon kautta tosin ei kannata odottaa."
        Siinä mielessä olen kyllä ainakin rehellinen. Ja olen ilmeisesti myös (tuon eläköityneen kustannustoimittajan lisäksi) ainoa, joka tietää kustantamoista jotakin (tai ainakin osaa nimetä kustantamoita, sekin on jo paljon).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä kommentissa ei ole edes mitään järkeä. Miten se liittyy mihinkään mitä kirjoitin? Ai niin, tämähän on Suomi24.

        Jos asia kiinnostaa, niin en ole julkkis. Olen kylläkin kirjailija, mutta kuten aikaisemmin kommentoin:
        "Kaupallista ja kansainvälistä menestystä pienkustantamon kautta tosin ei kannata odottaa."
        Siinä mielessä olen kyllä ainakin rehellinen. Ja olen ilmeisesti myös (tuon eläköityneen kustannustoimittajan lisäksi) ainoa, joka tietää kustantamoista jotakin (tai ainakin osaa nimetä kustantamoita, sekin on jo paljon).

        "Olen kylläkin kirjailija, mutta kuten aikaisemmin kommentoin", tässähän se ongelma aloittajalle onkin. Olet osa sitä suurta salaliittoa, joka estää hänen pääsynsä kirjailijaksi. Julkaistuksi tuleminenhan on tunnetusti nollasummapeliä.

        Noin muuten on kyllä mielenkiintoista ja virkistävää lukea välissä alaa oikeasti tuntevien ammattilaisten näkemyksiä. Minulla on kokemusta marginaalikirjallisuudesta ja pienkustantamoista, mutta niissä asiat menevät useasti enemmän harrastuspohjalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olen kylläkin kirjailija, mutta kuten aikaisemmin kommentoin", tässähän se ongelma aloittajalle onkin. Olet osa sitä suurta salaliittoa, joka estää hänen pääsynsä kirjailijaksi. Julkaistuksi tuleminenhan on tunnetusti nollasummapeliä.

        Noin muuten on kyllä mielenkiintoista ja virkistävää lukea välissä alaa oikeasti tuntevien ammattilaisten näkemyksiä. Minulla on kokemusta marginaalikirjallisuudesta ja pienkustantamoista, mutta niissä asiat menevät useasti enemmän harrastuspohjalta.

        No, kuten sanoin en ole mikään iso nimi ja suuri osa "oikeista" kirjailijoistakin käy ihan päivätöissä.

        Vaikka olenkin kirjoittanut tänne useamman kevyesti vittuilevan kommentin (katkera kirjailijanalku on liian helppo kohde), niin olen myös tosissani. Kirjoittajan kannalta asiat eivät ole koskaan ole olleet paremmin: nimikkeitä julkaistaan enemmän kuin koskaan, kuka tahansa voi tehdä halvalla omakustanteen tai laittaa tekstinsä nettiin.

        Ongelma ei ole etteikö tekstiään saisi julki, vaan päin vastoin että niitä julkaistaan liikaa ja kaikki hukkuu massaan samaan aikaan kun lukijoiden määrä laskee jo valmiiksi pienellä kielialueella (suomenkielisen tekstin on aika vaikea saada kansainvälistä menestystä). Lukuinnon lasku ei johdu siitä, etteikö hyvää luettavaa olisi, vaan että vuorokauden rajallisista tunneista kilpailevat digi-tv, älypuhelimet, suoratoistopalvelut, videopelit ja hd-porno.

        Tämä pitää jokaisen kirjoittajan hyväksyä, ja jos tätä hommaa ei tee rakkaudesta lajiin, niin onhan noita muitakin hyviä harrastuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä tämä FB ja brändäys nyt tuli?

        Se kuitenkin osui, vai mitä?
        Minä olen tutkinut Facebookin dekkariryhmän kirjoituksia.
        "Oi, kun oli hyvä." "En malta odottaa seuraavaa!" Jne. : ) : ) : )

        Jotkut harrastavat todella typerää ja epärehellistä mainostamista. Tyhmimmätkin sen pian huomaavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, kuten sanoin en ole mikään iso nimi ja suuri osa "oikeista" kirjailijoistakin käy ihan päivätöissä.

        Vaikka olenkin kirjoittanut tänne useamman kevyesti vittuilevan kommentin (katkera kirjailijanalku on liian helppo kohde), niin olen myös tosissani. Kirjoittajan kannalta asiat eivät ole koskaan ole olleet paremmin: nimikkeitä julkaistaan enemmän kuin koskaan, kuka tahansa voi tehdä halvalla omakustanteen tai laittaa tekstinsä nettiin.

        Ongelma ei ole etteikö tekstiään saisi julki, vaan päin vastoin että niitä julkaistaan liikaa ja kaikki hukkuu massaan samaan aikaan kun lukijoiden määrä laskee jo valmiiksi pienellä kielialueella (suomenkielisen tekstin on aika vaikea saada kansainvälistä menestystä). Lukuinnon lasku ei johdu siitä, etteikö hyvää luettavaa olisi, vaan että vuorokauden rajallisista tunneista kilpailevat digi-tv, älypuhelimet, suoratoistopalvelut, videopelit ja hd-porno.

        Tämä pitää jokaisen kirjoittajan hyväksyä, ja jos tätä hommaa ei tee rakkaudesta lajiin, niin onhan noita muitakin hyviä harrastuksia.

        Luin taannoin kirjoitusoppaan, tai oikeastaan kirjoittamiseen liittyvän esseekokoelman, jossa moneen kertaan nousee esille tuo massaan hukkuminen. Omalla kohdallani tämä on tietysti ymmärrettävä ilmiö, kun pienkustanteiden kanssa toiimii. Toisaalta ehkä tuossa nimenomaan korostuu tuo rakkaus lajiin - kiitos tästä huomiosta.

        Jokaisen kirjoittajan pitäisi miettiä, miksi kirjoittaa ja opetella käsittelemään niin hylkäyksen tunteita kuin sitäkin että kukaan ei noteraa omaa hengentuotetta. Syy kumpaankin negatiiviseen kokemukseen on kuitenkin itsessä kirjoittajana, ei ympäröivässä maailmassa kuten tämä katkeroitunut kirjoittajanalku tuntuu kuvittelevan ( ja siksi ansaitsee kevyttä vittuilua kohdalleen ).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se kuitenkin osui, vai mitä?
        Minä olen tutkinut Facebookin dekkariryhmän kirjoituksia.
        "Oi, kun oli hyvä." "En malta odottaa seuraavaa!" Jne. : ) : ) : )

        Jotkut harrastavat todella typerää ja epärehellistä mainostamista. Tyhmimmätkin sen pian huomaavat.

        Täällä on vaikea seurata kenelle kommentit on tarkoitettu, mutta minä olen se, joka kysyi voiko joku nimetä käsikirjoituksen, jossa on OUTOA VIEHÄTYSTÄ (eikä kukaan voinut). Sikäli kuin kiinnostaa, en ole lukenut n. 20 vuoteen dekkareita.

        Mutta kiva, jos olet löytänyt kiinnostavaa luettavaa FB:stä. Kokeile lukea oikea kirja seuraavaksi.

        Annoin kommentissani myös omasta mielestäni hyvä ohjeita. Ei kannata antaa niiden tulla hyvän katkeran vuodatuksen tielle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä on vaikea seurata kenelle kommentit on tarkoitettu, mutta minä olen se, joka kysyi voiko joku nimetä käsikirjoituksen, jossa on OUTOA VIEHÄTYSTÄ (eikä kukaan voinut). Sikäli kuin kiinnostaa, en ole lukenut n. 20 vuoteen dekkareita.

        Mutta kiva, jos olet löytänyt kiinnostavaa luettavaa FB:stä. Kokeile lukea oikea kirja seuraavaksi.

        Annoin kommentissani myös omasta mielestäni hyvä ohjeita. Ei kannata antaa niiden tulla hyvän katkeran vuodatuksen tielle.

        Jokseenkin typerää (yllätys, yllätys Suomi24:ssa) kritisoida Facebookin dekkariharrastajaryhmää. Kirjallisuuskritiikki löytyy sanomalehdistä sekä blogeista, FB-ryhmähän on tarkoitettu innostuneille harrastajille. Itse asiassa tuo nimenomainen ryhmä on ehkä positiivisuudessaan parhaita kirjallisuusryhmiä FB:ssä mitä löytyy. Katkeroitunut kirjailijanalkuhan voi mennä sinnekin vuodattamaan omaa sappeaan ja kertomaan ettei muusta saa tykätä kuin hänen OUTOA VIEHÄTYSTÄ sisältävästä käsikirjoituksesta. Riittääkö kantti esiintyä omalla nimellä, on sitten eri asia.

        Aloittajahan on saanut lukuisia hyviä neuvoja, mutta niiden pohtimisen sijasta on parempi käyttää aika muun maailman syyttämiseen omien taitojen puutteesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin taannoin kirjoitusoppaan, tai oikeastaan kirjoittamiseen liittyvän esseekokoelman, jossa moneen kertaan nousee esille tuo massaan hukkuminen. Omalla kohdallani tämä on tietysti ymmärrettävä ilmiö, kun pienkustanteiden kanssa toiimii. Toisaalta ehkä tuossa nimenomaan korostuu tuo rakkaus lajiin - kiitos tästä huomiosta.

        Jokaisen kirjoittajan pitäisi miettiä, miksi kirjoittaa ja opetella käsittelemään niin hylkäyksen tunteita kuin sitäkin että kukaan ei noteraa omaa hengentuotetta. Syy kumpaankin negatiiviseen kokemukseen on kuitenkin itsessä kirjoittajana, ei ympäröivässä maailmassa kuten tämä katkeroitunut kirjoittajanalku tuntuu kuvittelevan ( ja siksi ansaitsee kevyttä vittuilua kohdalleen ).

        Ainoa tapa kehittyä on oppia käsittelemään kritiikkiä. Jos anonyymi kommentti netissä saa ihan rikki, jos toisilta kirjoituspiiriläisiltä ei kestä kuunnella rakentavaa palautetta, jos hylkäyskirje kustantamosta on henkilökohtainen loukkaus, miten voi ikinä kestää kritiikkejä sitten kun kirja tulee ulos? Silloin on vain parempi kirjoitella pöytälaatikkoon (ja muuttua vihaisesta nuoresta miehestä katkeraksi vanhaksi mieheksi).
        (terv. sama)


    • Anonyymi

      Hienoa, että on itse niin loistava ja hyvä, että on varaa haukkua ja alentaa muita, jos siitä jotain saa irti.

      • Anonyymi

        Ketä olen täällä haukkunut ja alentanut? (edellinen, "loistava ja hyvä")


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketä olen täällä haukkunut ja alentanut? (edellinen, "loistava ja hyvä")

        Oletko hyvä ja loistava vai messiaanisen hyvä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko hyvä ja loistava vai messiaanisen hyvä?

        Niin hyvä, ettei tarvitse itkeä sitä Suomi24:ssä.
        Niin huono, etten voi syyttää ketään muuta siitä, etten myy yhtä paljon kuin Rowling.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Hyviä pointteja.

        Olen useammankin kerran täällä kirjoittanut, että jos kustantamoiden linja ei tyydytä, voi aina julkaista omakustanteen. Elämme siinä mielessä onnellista aikaa, että kirjoja julkaistaan enemmän kuin koskaan ja käytännössä kaiken saa julki, jos haluaa (tosin tuolla joku yllä sanoi lukeneensa vain kahden kustantamon katalogit eikä löytänyt luettavaa, ja ongelma onkin, että omakustanteita ei kukaan oikeasti jaksa etsiä käsiinsä saati lukea).

        Tämän kääntöpuolena sitten on, että taso on heikkoa. Joku kysyi mitä ovat ne teokset, joita kustantamot eivät julkaise. Ne ovat niitä, jotka ilmestyvät omakustanteena. Kyllä mikä tahansa teos paranee ulkopuolisesta avusta, ja mielellään asiantuntevasta.

        Nuo Kirsin mainitsemat esimerkit itse asiassa ovat palvelukustanteita eivätkä omakustanteita. Tämä on jo itsessään oma keskustelunaiheensa. En pidä sitä pelkästään pahana, että kirjoittajille myydään palveluita, mutta jos kustantamon liiketoimintakonsepti on, että kirjoittaja itse maksaa laskun (ja kuten todettua, lukijat näitä kirjoja eivät löydä ja lue), niin herää kysymys rahastetaanko tässä ihmisten unelmilla.


      • Anonyymi

        Kirsi Hietanen on vain tavallinen lukija muiden joukossa. Hänen kirjoituksillaan ei ole arvoa kirjallisuudesta keskusteltaessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirsi Hietanen on vain tavallinen lukija muiden joukossa. Hänen kirjoituksillaan ei ole arvoa kirjallisuudesta keskusteltaessa.

        Onko se silti väärässä? Jos, niin missä kohtaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se silti väärässä? Jos, niin missä kohtaa?

        Kuten sanottu, Kirsi Hietasen kirjoitukset ovat merkityksettömiä.
        Toisaalta on syntynyt outoja kirjabloggaajien ja julkisuushakuisten kirjailijoiden yhteistyökyvioita. Kummatkin kehuvat toistensa (vajavaisia) taitoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten sanottu, Kirsi Hietasen kirjoitukset ovat merkityksettömiä.
        Toisaalta on syntynyt outoja kirjabloggaajien ja julkisuushakuisten kirjailijoiden yhteistyökyvioita. Kummatkin kehuvat toistensa (vajavaisia) taitoja.

        Tulipa tehtyä sillein nolosti, että melkein odotin Suomi24:n kirjailijanalulta perusteltua kommenttia.

        "Hänen kirjoituksillaan ei ole arvoa kirjallisuudesta keskusteltaessa." Ja nytkö käydään jotain arvokasta kirjallisuuskeskustelua? Tältäkö se näyttää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirsi Hietanen on vain tavallinen lukija muiden joukossa. Hänen kirjoituksillaan ei ole arvoa kirjallisuudesta keskusteltaessa.

        "Tavallisen lukijan" mielipide ja ajatukset ovat mielestäni tärkeitä. Varsinkin lukijan joka kuluttaa ja lukee paljon kirjallisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tavallisen lukijan" mielipide ja ajatukset ovat mielestäni tärkeitä. Varsinkin lukijan joka kuluttaa ja lukee paljon kirjallisuutta.

        Kenen tahansa mielipiteet ovat tärkeitä, jos pystyy ne perustelemaan. Jos niitä ei pysty perustelemaan vääriksi, niin turha niistä on kitistä. "Ei ole arvoa Suomi24-keskustelussa", oh the irony....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tavallisen lukijan" mielipide ja ajatukset ovat mielestäni tärkeitä. Varsinkin lukijan joka kuluttaa ja lukee paljon kirjallisuutta.

        No itse juuri sanoit Hietasta tavalliseksi lukijaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirsi Hietanen on vain tavallinen lukija muiden joukossa. Hänen kirjoituksillaan ei ole arvoa kirjallisuudesta keskusteltaessa.

        Taisi kalikka kalahtaa :) :) ;) :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No itse juuri sanoit Hietasta tavalliseksi lukijaksi.

        No niin sanoinkin! :) Koska ei tavallisessa lukijassa, tai lukijan mielipiteessä ole mitään vikaa. Jos tavallisia lukijoita ei olisi, kirjallisuus kuolisi ammattilaisten käsiin. Ja pelkästään ammattilaisten käymä keskustelu kirjallisuudesta tekee siitä puuduttavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No niin sanoinkin! :) Koska ei tavallisessa lukijassa, tai lukijan mielipiteessä ole mitään vikaa. Jos tavallisia lukijoita ei olisi, kirjallisuus kuolisi ammattilaisten käsiin. Ja pelkästään ammattilaisten käymä keskustelu kirjallisuudesta tekee siitä puuduttavaa.

        Ei "tavallisessa lukijassa" olekaan mitään vikaa vaan kirjailijanalkujen huonoissa teksteissä ja siinä uskossa, että niissä ei ole mitään vikaa vaan kustannustoimittajissa ja että ammattilaiset estävät kirjan pääsyn "oikeille lukijoille".

        Miksi pitää ajatella niin kaupallisesti, miksei vain voi julkaista kirjoja, joita "oikeat lukijat" oikeasti lukevat?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No niin sanoinkin! :) Koska ei tavallisessa lukijassa, tai lukijan mielipiteessä ole mitään vikaa. Jos tavallisia lukijoita ei olisi, kirjallisuus kuolisi ammattilaisten käsiin. Ja pelkästään ammattilaisten käymä keskustelu kirjallisuudesta tekee siitä puuduttavaa.

        Tavallisessa lukijassa ei ole mitään vikaa, jos hän itse ymmärtää olevansa tavallinen lukija.
        Noiden kirjablogien takana vaikuttaa monenlaisia Wanna be -asiantuntijoita.
        Joillakin on kova hinku päästä julkkikseksi. Toiset etsivät vain kommentoijaa, ja ystävää yksinäisyyteensä. Eräs oli krooninen mielenterveyspotilas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallisessa lukijassa ei ole mitään vikaa, jos hän itse ymmärtää olevansa tavallinen lukija.
        Noiden kirjablogien takana vaikuttaa monenlaisia Wanna be -asiantuntijoita.
        Joillakin on kova hinku päästä julkkikseksi. Toiset etsivät vain kommentoijaa, ja ystävää yksinäisyyteensä. Eräs oli krooninen mielenterveyspotilas.

        Mitenkäs se sitten eroaa keskimääräisestä kirjailijanalusta? Minäkeskeskeisiä joka-alan asiantuntijoita, jotka tuntevat lähes patologista vihaa muita, etenkin menestyneitä, kohtaan. Samalla sekä arvostellaan julkisuudessa olevia, että halutaan sinne itse, halutaan kommentteja, kunhan ne ovat kehuja ja rakentavat muka-taiteilijan jo valmiksi kieroutunutta omakuvaa sekä yleensäkin tunnutaan kärsivän mielenterveysongelmista siinä kuin vaikeuksista kirjoittaa edes ymmärrettävää suomea. Ja sehän on selvä, että yksinäisyys vaivaa näitä reppanoita, sillä jos heillä olisi ystäviä, niin tuskin tarvitsisi tänne kirjotella riidanhaastamismielessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallisessa lukijassa ei ole mitään vikaa, jos hän itse ymmärtää olevansa tavallinen lukija.
        Noiden kirjablogien takana vaikuttaa monenlaisia Wanna be -asiantuntijoita.
        Joillakin on kova hinku päästä julkkikseksi. Toiset etsivät vain kommentoijaa, ja ystävää yksinäisyyteensä. Eräs oli krooninen mielenterveyspotilas.

        Mistä tulee tämä "se ja se yrittää olla JULKKIS ja mä inhoon sitä" ja miten se liittyy mihinkään? Katkeraa, niin katkeraa.


      • Anonyymi

        Auts! Tän on täytynyt sattua.


    • Anonyymi

      Olen huomannut, että kustantamot etsivät kädenlämpöisiä tekstejä.

      • Anonyymi

        Millaisia tarkalleen ottaen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millaisia tarkalleen ottaen?

        Täällä niin moni valittaa, että kustantamot eivät julkaise mitään hyvää (koska siellä on yliopiston käyneitä ammattilaisia?), mutta onko sitten antaa jotain esimerkkiä omakustanteista, joissa on sitä "räväkkyyttä" ja "OUTOA VIEHÄTYSTÄ"?

        Vai onko niin, että Suomessa ei ole koskaan kirjoitettu mitään hyvää? Tai ehkä ette vain pidä kirjoista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä niin moni valittaa, että kustantamot eivät julkaise mitään hyvää (koska siellä on yliopiston käyneitä ammattilaisia?), mutta onko sitten antaa jotain esimerkkiä omakustanteista, joissa on sitä "räväkkyyttä" ja "OUTOA VIEHÄTYSTÄ"?

        Vai onko niin, että Suomessa ei ole koskaan kirjoitettu mitään hyvää? Tai ehkä ette vain pidä kirjoista?

        En usko, että moni täällä valittaa. 1-3 tyyppiä on ollut täällä ainakin 10 vuotta kirjoittamassa samoja juttuja, todennäköisesti kauemminkin.

        Kävin tosiaan täällä 10 vuotta sitten ja luin samat jutut, vastailinkin heille. Naiskustannustoimittajien haukkuminen, jauhaminen "katalogeista" ja kuinka Aleksis Kivi on kouluttamaton nero (kuten he), kuinka J.K Rowling tai joku muu klassikko sai monta hylsyä (kuten he). Suomessa ei siis ole Aleksis Kiven jälkeen kirjoitettu mitään muuta suurta kuin nämä kivi-rowlingien teokset, jotka epäpätevät kustannustoimittajat ovat hylänneet. T

        Jos johonkin asiaan tulee päähänpinttymä, niin olkoon se sitten mt-ongelma tai jokin muu vaiva, niin ainakaan järjen puhuminen ei siihen tunnu auttavan. Satojen viestien spämmiketjut leimaavat kaikki harrastajakirjoittajat, joista suurin osa kuitenkin lukee ja arvostaa kirjallisuutta.


    • Anonyymi

      Kirjallinen kiintiö on täytettävä, ehkä sinä kuulut joskus heihin.

    • Anonyymi

      Tämä ketju on parasta viihdettä. Älkää suotta lopettako!

    • Anonyymi

      Entä nämä, jotka ottavat asiakseen jonkun muotiaatteen ajamisen, esimerkiksi pakolaisasian?
      He saavat kirjoilleen paljon ylistystä ja huomiota, vaikka eivät osaa edes tuottaa lukukelpoisia tarinoita.

      • Anonyymi

        Sellainen kirjallisuuskeskustelu, jossa yhtään kirjaa ei mainita nimeltä:
        Hirveen vaikee on saada kustannussopimusta, kun huonoja kirjoja vaan julkaistaan! En tiedä mitä ne on, kun en oo lukenut! Mutta huonoja ne on!
        Ja eikä aikaakaan kun mainitaan pakolaiset (naisiahan on jo syytetty), oisko vielä hyvä muistuttaa, että ilmastonmuutos on huijaus?


      • Anonyymi

        Jos jokin "muotiaate" ei kiinnosta, eihän siitä tarvitse lukea. Minä jätän lukematta esim. Kaikki ilmastonmuutosta käsittelevät romaanit, koska en halua käyttää vapaahetkiä ilmastonmuutoksen kourissa, kun arki on muutenkin täynnä ilmastotekoja ja uutisia.
        Minulle on ihan yksi ja sama, jos joku siitä kirjoittaa ja minkä tasoista teksti on. Jokainen kirjailija kirjoittaa siitä mistä tykkää ja olisi outoa jos ajankohtaiset asiat eivät tulisi kirjallisuuteen. Ne pakolaisuutta käsittelevät kirjat mitä oon lukenut on ollut hyviä, viimeisimpänä Bolla.


      • Anonyymi

        Joo, jos alentuisi kirjoittamaan näistä muotiaatteista, niin julkaisu olisi varma. En aio kyllä itse nöyrtyä kirjoittamaan noista nykyajan kustannustoimittaja-akkojen suosimista aiheita (monikulttuuriset suhteet, mielenterveysongelmat, naisen alapää, miesten yleinen kusipäisyys).

        Mieluummin sitten vaikka omakustanteena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, jos alentuisi kirjoittamaan näistä muotiaatteista, niin julkaisu olisi varma. En aio kyllä itse nöyrtyä kirjoittamaan noista nykyajan kustannustoimittaja-akkojen suosimista aiheita (monikulttuuriset suhteet, mielenterveysongelmat, naisen alapää, miesten yleinen kusipäisyys).

        Mieluummin sitten vaikka omakustanteena.

        No, miten niiden omakustanteiden myynnin kanssa kävi? Tuliko best sellereitä, vai estivätkö feministimafia ja ruunamiehet senkin? Vai joku muu, mikä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, miten niiden omakustanteiden myynnin kanssa kävi? Tuliko best sellereitä, vai estivätkö feministimafia ja ruunamiehet senkin? Vai joku muu, mikä?

        Heh. Suomessa myy niin kuin muuallakin maailmassa se, mitä mainostetaan. Uskokaa nyt hyvät ihmiset markkinatalouden lakeja: keskivertokirja on unholaan painuva omakustanne tai ihan hyvin myyvä kustantatamon kirja, ja kaikki on kiinni näkyvyydestä. Susipaskat ja oikeat neronleimaukset ehkä erottuvat joukosta.

        Toinen asia on sitten se, jos jonkun julkkiksen nimi mainitaan kirjassa - ihan sama, vaikka Wagner-sika, niin se kyllä myy...


    • Anonyymi

      Alle 1% esikoiskirjoista saa kustannussopimuksen. Minusta se on vähän.

      Julkkiksilta sen sijaan toimitetaan vaikka mitä keittokirjaa. Kai niitäkin sitten joku lukee.

      • Anonyymi

        Siihen nähden kuinka paljon kässäreitä kustantamoille tarjotaan 1% on aika paljon. Ja siihen nähden miten paljon niitä saadaan myydyksi, se on todella paljon. Melkein kaikki esikoiskirjat tekevät tappiota ja kustantamon toivo on siinä, että ehkä se kolmas julkaistu kirja alkaa tehdä voittoa (ellei sitten kirjailija ole muuta kautta yleisölle tuttu). Firmat voivat kuitenkin heittää rahaa hukkaan vain rajallisen määrän, jos haluvat pysyä pystyssä.

        Eli tervetuloa markkinatalouteen. Eihän tämä täydellinen systeemi ole, mutta ainakin jokaisella on mahdollisuus. Tuolla jo ehdotettiin jotain kansankomissaarien neuvostoja, jotka päättäisivät kustantamoiden puolesta mitä ne julkaisevat.

        Niin että onko oikein, että kustantamot saavat itse päättää mitä julkaisevat? On se.


    • Anonyymi

      Onhan se jotenkin suloista, että jotkut (joku?) vielä jaksaa uskoa tähän "kyllä kansa tietää"-ajatteluun, vaikka viimeisestä kerrasta kun suomalaisia sillä kusetettiin, ei ole kulunut kunnolla kymmentä vuotta.

      • Anonyymi

        Onko joku palstalainen saanut kustannussopimuksen tänä kesänä? Olen kuullut varmalta taholta, että yksityisetsivä kaivataan takaisin romaaneihin! :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko joku palstalainen saanut kustannussopimuksen tänä kesänä? Olen kuullut varmalta taholta, että yksityisetsivä kaivataan takaisin romaaneihin! :D

        Keväällä sain kustannussopimuksen. (Hyvä, pienehkö kustantaja) Mitä nyt tulee tuohon aloitukseen, niin kyllähän sitä saa hiukkasen työtä tehdä kässärin eteen, mutta on se myös palkitsevaa, kun kaikkien pettymysten jälkeen napsahtaa kohdalle kustannussopimus.
        Sinnikkyyttä ja tekemisen iloa kirjoittajatoverit!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keväällä sain kustannussopimuksen. (Hyvä, pienehkö kustantaja) Mitä nyt tulee tuohon aloitukseen, niin kyllähän sitä saa hiukkasen työtä tehdä kässärin eteen, mutta on se myös palkitsevaa, kun kaikkien pettymysten jälkeen napsahtaa kohdalle kustannussopimus.
        Sinnikkyyttä ja tekemisen iloa kirjoittajatoverit!

        Onnittelut sopimuksesta!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keväällä sain kustannussopimuksen. (Hyvä, pienehkö kustantaja) Mitä nyt tulee tuohon aloitukseen, niin kyllähän sitä saa hiukkasen työtä tehdä kässärin eteen, mutta on se myös palkitsevaa, kun kaikkien pettymysten jälkeen napsahtaa kohdalle kustannussopimus.
        Sinnikkyyttä ja tekemisen iloa kirjoittajatoverit!

        Onneksi olkoon!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnittelut sopimuksesta!

        Kiitos!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi olkoon!

        Kiitos!


    • Anonyymi

      Olen editoinut ja hionut tekstiäni alusta loppuun tässä kesän aikana pidettyäni siihen pientä taukoa. Ja se vakuutti minut jälleen kerran, siinä määrin, että julkaisen sen omakustanteena. Kaikki kustantamot eivät ole vielä vastanneet (eivät ehkä vastaakaan), mutta onneksi minulla on myös markkinointitaustaa ja pystyn tekemään pitkälti itse sen mitä omakustanne vaatii. Tarina on sellainen, että se voi merkitä jollekulle lukijalle todella paljon kun pääsee oikeisiin käsiin.

    • Anonyymi

      Asia, mikä ihmetyttää: miten voi olla niin vaikea laittaa edes automaattihylkäysviestiä jos on kuitenkin tutustunut käsikirjoitukseen, jota joku on kirjoittanut vuosikaudet. En tiedä, omassa työssäni koen näiden valmiiden allekirjoituspohjien lähettämisen aika helpoksi. Pieni vaiva, mutta osoittaa hyviä tapoja kustantamoa kohtaan kiinnostunutta kohtaan.

    • Anonyymi

      Luulen vahvasti syyn olevan sen, että kustantamot tahtovat yksityisetsivät takaisin kirjallisuuteen. Enemmän Jurkkaa peliin!

    • Anonyymi

      Ihan hyvä, että on vaikea saada. Kun kustannussopimuksen on saanut, alkaa taas hirveä työ editoinnin parissa. Sitten kirja julkaistaan, mutta sitä ei markkinoida ja se myy joitain satoja kappaleita. Täysin turhaa työtä kaikki!

      • Anonyymi

        Tämä on hyvä ketju ja ansaitsee jatkoa! :D


    • Anonyymi

      Hohhoijaa. Huomaan tehneeni viisaan päätöksen siinä, etten ole kertonut kenellekään kirjoittavani kirjaa, ettei kukaan luule minua sellaiseksi kuin jotkut tässä ketjussa kirjoittelevat "kirjailijanalut".

      Outo nimi tällä palstalla, koska kirjailija voi olla vasta sitten, kun kustantamo on julkaissut kirjan enkä todellakaan usko, että ne suurimmat nerot ovat jääneet kustantamon ovia ryskyttämään. Sen verran lukenut muiden harrastelijoiden tekstejä kuitenkin netistä... Kyllä se syy on ihan ilmeinen, miksi ei julkaista, vaikka kirjoittaja itse pitäisi tekstiään kuinka nerokkaana.

      • Anonyymi

        Otanta netin perusteella ei ole kattava. On monia ammatikseen kirjoittavia, jotka eivät saa kustannussopimusta. Minusta on täysin mahdollista, että tuhansien käsikirjoitusten joukosta jää myös hyviä huomaamatta.


    • Anonyymi

      Kysynnän ja tarjonnan laki.

      Kässäreitä tarjotaan kustantamoihin valtava määrä, mutta Suomen kokoisen kielialueen kirjamarkkinat ovat pienet.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies kateissa Lapualla

      Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla
      Lapua
      116
      6070
    2. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      33
      4167
    3. Olenko joka hetki

      Ajatuksissasi?
      Ikävä
      82
      3372
    4. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      18
      3006
    5. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      258
      2100
    6. Joo nyt mä sen tajuan

      Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
      Ikävä
      88
      2014
    7. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      44
      1866
    8. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      143
      1805
    9. Olipa ihana rakas

      ❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau
      Ikävä
      8
      1706
    10. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1579
    Aihe