Ristiriitaisia tunteita

Kuulostaa kuin vaimosi sairastaa skitsoferiaa. Hänessä esiintyy kaksi täysin vastakkaista henkilöä.
Olisiko aiheellista, silloin kun positiinen vaimosi on “päällä”, ehdottaa hänelle mielentilatutkimusta. Hän itsekkin voisi suhtautua käytökseensä realistisemmin ja hyväksyä sairautensa.

En tiedä kuinka siitä voi parantua vai voiko ollenkaan.

Pärjäisikö hän ilman sinua ja perhettänne täysin omillaan vai vaipuisiko syvemmälle sairauteensa?

Ilman psykiatrista apua tilannettanne ei voi auttaa.
Helppo tietietysti olisi laskea nainen menemään mutta auttaisiko sekään? Ketään?

Ero kannattaa aina.

Voihan se kiintymystyyli asia olla, mene ja tiedä. Kuitenkin aikaisempina vuosina tämmöistä ristiriitaisuutta ei ole ollut havaittavissa, vaan vasta ehkä noin viimeisen parin vuoden ajan. Toki voi olla etten ole aikaisemmin kiinnittänyt asiaan niin huomiota.

Tuntuu kuitenkin jotenkin omituiselta, kaikki on periaatteessa hyvin, mutta silti eroajatukset jyllää vaimon päässä, ja kaikki onkin yhtäkkiä hemmetin huonosti, ja ollut muka pitkään. Ja kun asiassa ei ole mitään kolmansia osapuoliakaan. Parisuhde vain ahdistaa vaimoa, eikä hän saa pettymyksiä pois mielestään, eikä kipinää välillemme. Olen pohtinut, johtuuko nuo ristiriitaiset ajatukset enemmänkin mielialan vaihtelusta, ja siitä ettei vaimoni tavallaan haluaisi erota, koska kokee sen epäonnistumisena, mutta samanaikaisesti oma vapaus houkuttaa.

Vapaudella vaimo haluaa sitä, että hän saa harrastaa ja tehdä mitä haluaa, ilman huonoa omaatuntoa, koska parisuhteessa kuitenkin liika meneminen nakertaa tunneyhteyttä. En ole toki kieltänyt menoja, mutta kyllä vaimo sen varmaan tajuaa itsekin, että hänen aktiivinen elämäntapa ei oikein sovellu parisuhteeseen, ja hän tietää että olisin halunnut enemmän yhteistä aikaa.

Ristiriitaista on myös se, että vaimoni on syyttänyt minua siitä, että en ole järjestänyt tarpeeksi yhteistä aikaa, vaan olen vetäytynyt omiin oloihini. Tavallaan olenkin vetäytynyt ja passivoitunut, viime vuosina, kun parisuhdeaikaa olisi pitänyt varata kalenterista ikään kuin hammaslääkäriaikaa. Ja hyvin usein kävi niin, että vaimo ampui alas ehdotukseni, tai aina oli jo jotain muita suunnitelmia hänellä. Joskus sitten toki lähtikin kanssani ravintolaan tms.

Jotenkin näin jälkikäteen tuntuu, ettei vaimoni tiedä itsekään mitä haluaa. Hän olisi halunnut hemmottelua ja kynttiläillallisia, mutta samaan aikaan pitää itsensä niin kiireisenä, ettei semmoiseen riitä aika ja energia. Semmoinen tietynlainen "tavoittamattomuus" on ollut pitkän aikaa. Hän on halunnut että olen läsnä ja kiinnostunut hänen asioistaan, mutta saman aikaisesti häntä on ahdistanut läsnäoloni, ja kalenteri on täyttynyt äärimmilleen. Vaikea yhtälö, pitäisi olla läsnä ja läheinen, mutta poissa silmistä.

Häntä ahdisti kun olin poissa esim työreissulla, ja hän jäi välillä liian yksin lasten kanssa. Sitten kun olin kotona, niin sekin ahdisti. Muistan kuinka hän joskus sanoi minulle, että hanki joku harrastus tai mene välillä johonkin, häntä ahdistaa kun olen "aina" kotona. Sitten kun mulla oli menoja ja reissuja, niin hän sanoi että "aina" sä oot jossain poissa. Eli tein niin tai näin, niin aina väärin.

Nyt on harkinta-aika menossa, ja vaimo sanoi itsekin, että ehkä ongelma on hänen pään sisällä. Ero ei ole hänen tavoite, tarkoitus oli saada itsensä ehyeksi ja löytää tunne, mutta kun ahdistaa, niin sitten vain pitää ottaa ero, kun ei muutakaan keksi. Näin hän sanoi, ja sanoi toivovansa että tulisi vielä toisiin ajatuksiin. Puhuu välillä iloisesti yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista pariskuntana, unohtaen välillä koko tilanteemme, ja sitten seuraavassa lauseessa puhuu yksinelämisestä vuoroviikoin. Ota tästä nyt selvää, en ole enää jaksanut ottaa kantaa oikein mihinkään, myöntelen ja myötäilen vain. Puhevälit on oikein hyvät, ikkunoita pesimme yhdessä, juteltiin kaikenlaisesta maan ja taivaan väliltä. Mutta se jokin puuttuu. Vaikea päästä toisen pään sisälle, mitä siellä tapahtuu.

Ap en halua alkaa syytellä sinua tai vaimoasi ja kirjoitan vain tekstisi perusteella ja minkälaisen vaikutelman siitä itse sain. Tekstisi on täynnä suorittamista, lasket ihan prosentteinakin minkä osa hommista olet tehnyt. Koko tekstisi viittasi pelkkään tekemiseen ja suorittamiseen ja tottakai elämä on pitkälti tekemistä ja suorittamista, varsinkin kun lapset on pieniä. Mutta jos elämä menee pelkäksi suorittamiseksi niin se herkästi menee ilottomaksi ja vähitellen voi alkaa ahdistaa. Asioista kannattaa puhua ajoissa ja kuunnella toista, pysähtyä ja tehdä asioille jotain. Ongelmahan monesti on se, että suorittajamies ei osaa kuin suorittaa, se on monesti opittu tapa jo lapsuudesta. Vanhemmat on arvostaneet suorituksia, koulunumeroita, urheilusuorituksia ym ja lapselle ei ole välittynyt kuvaa itsestään, ihan olemassa olostaan tärkeänä. Tuollaisella ihmisellä on suuri työsarka oppia suorittamisen kehästä pois ja se vaatii paljon työtä, josko edes silloin on mahdollista. Näkisin ap, että sinun pitäisi lähteä tuolle tielle. Et tiedä miten siinä käy, onnistutko tai vaikka onnistuisitkin niin jatkuuko liittosi enää. Joka tapauksessa se helpottaa omaakin oloasi. Lisäksi älä lähde puolustuskannalle, kun vaimosi kertoo jostain itseäön huolestuttavasta asiasta vaan kuuntele ja osoita, että asia oikeasti kiinnostaa sinua. Muita neuvoja en itse osaa antaa ja neuvojahan on helppo antaa, mutta toteuttaminen sinullakin voi olla vaikeampaa.

Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että vaimosi on päättänyt erota, ja haluaa sinusta syntipukin, että ei tuntisi niin suurta syyllisyyttä perheen hajottamisesta.

Vaikea sanoa, koska ei kuule toisen osapuolen näkemystä, mutta todella tutulta kuulostaa.

Jonkin verran vaimossasi on narsistisia piirteitä. Narsistilla on eri säännöt kuin muilla. Narsisti ottaa pultteja ja hänen uhrinsa päätyy pyytelemään anteeksi, jotta rauha säilyisi. Narsistin pitää saada ihailua koko ajan. Siksi hän ei kestä ns normaalia arkea, vaan sinun pitäisi olla keksimässä hänelle aina jotain.

Kannattaisi vain kuunnella mitä vaimosi kertoo. Etenkin ne pääkohdat.

"uupunut parisuhteeseen, yms. Häntä ahdistaa parisuhteemme, ja rakkaus vain jotenkin katosi."

Tuohon ei auta muu kuin ero. Jos parisuhde ahdistaa toista, se on siinä.

kaverisuhde/kämppäkaveruus on kaukana seurustelusta ja oikea syy eroon

Teette yhteissopimuksen että lopetetaan seksi suhteesta molenmien päätös niin mies tyytyväinen kun ei tarvi pullukaa enään panna. mutta jos muuten kemiat toimii jatkakaa mut jos arki tökkii niin ei muuta kun uuden etsintään ei meillä ole kun yksielämä. ja koittakaa lasten takia kun lapset on vanhenpia ja nauttikaa huoletta pikpanoista ja intohimoista muitten kanssa nainen ottaa nuoren miehen ja maksaa 50e tunti. ja mies hakee paarista.

Kaveri suhde ei ole mikään suu eroon.mutta mies hoitaa naiseleen leluja. kaalimato.com postipoika tuo.

Vitsi kun saisin tälläsen miehen. Nykynaiset haluaa seikkailua ja vaihtaa miestä, jos elämä on hiukankin tasapaksua.

Päästä vaimo menemään ja naiset tappelee sinusta!!

T: Leskinainen

"Taas homma kiepsahti niin päin, että minä joiduin pyytämään anteeksi"

Miksi ette osaa oikeasti keskustella asioista? Miksi vain huomauttelette, kyttäätte, laskette ym. mitä toinen tekee? Eihän tuollainen käytös ole mistään kotoisin mutta on omiaan saada parisuhteen katastrofin partaalle. Ettekö voisi parantaa käytöstänne toista kohtaan? Olla ystävällisiä, ja hyväksyviä? Auttaa toista olemaan suhteessa oma ihana itsensä (ei siis se piru, jolla on aina pahaa sanottavaa)? Kun suhteessa autetaan toista loistamaan, se voi hyvin. Kun suhteessa pyöritellään kaikkia mahdollisia ikäviä asioita, tarkkaillaan toista/puutteita/"virheitä", eikä kohdata toista myötämielisesti milloinkaan, siitä tulee maanpäälinen helvetti.

Eiks miehet oo ikuisia poikia, heko heko. Jos lapsi kiukuttelee ja ilmaisee mielensä niin tokihan isukkikin voi niin tehdä. Samat oikeudet ja kun toi alotti.

Ero: kyllä, mahdollisimman pian, että säilyisitte molemmat järjissänne. Ei tuosta mitään enää tule.

Tässä ei ole mitään syytä terapialle. Vaimosi on aivan tyypillinen nykyajan nainen, etkä voi tehdä mitään tehdäksesi häntä tyytyväiseksi. Hän valittaa kotitöistä ja on valmis muuttamaan yksin lasten kanssa, jolloin hän joutuu tekemään vielä enemmän kotitöitä. Naiset kaipaavat jatkuvaa virikettä, vaihtelua, elämän uusiutumista, eikä perheellä, kodilla tai miehellä ole mitään tekemistä tässä yhtälössä.

Terapia on merkki siitä, että mitään ei ole enää tehtävissä. Terapiassa lähinnä keskitytään rohkaisemaan ajattelemaan itsekkäästi ja oman itsen hemmottelua. Tästä syystä liitto on jo menetetty, eikä sitä kannata pitkittää. Naiset ovat pääsääntöisesti nykyään kertakäyttötavaraa, ja on valitettavan surullista todeta, että mitään pysyvää ei lähtökohtaisesti enää heidän kanssaan voi saada aikaan.

On erittäin tyypillistä, että nainen kehuu miehensä, eikä miehessä ole sinänsä mitään vikaa. Mutta... "ei olla samalla aaltopituudella, kipinä puuttuu, jotain on hukassa, en tiedä mitä kaipaan" jne. jne. Nainen kaipaa uuden lemmikin säännöllisesti ja on synnynnäisesti kykenemätön sitoutumaan mihinkään. Nykyaika suosii ja rohkaisee naisia eroamaan, sillä sitä kautta voi saavuttaa kuvitteellisen itsenäisyyden ja riemun toisen kustannuksella. Muuten se ei tuntuisi miltään. Lisäksi mies joutuu maksamaan tästä kipeästi. Näin nainen pääsee henkisesti nousemaan miehen tasolle ja alistamaan tämän lopullisesti korjatakseen tiedostamatonta alemmuuttaan.

Valitan, mutta täysin arkipäiväistä, normaalia ja ennakoitavaa. Voit vain oppia virheistä ja siitä, että naisen varaan ei voi suunnitella yhtään mitään. Pidä itsestäsi huolta.

"Esim erään kerran unohdin muutaman likaisen astian tiskialtaaseen, kun piti mennä auto katsastamaan ja sen jälkeen oli vielä juoksevia asioita hoidettavana. Vaimo syyllisti minua ja piikitteli vielä päälle. Minua pisti vihaksi ja tuli sanottua rumasti, pyysin toki hetken päästä anteeksi. Viikon päästä huomautin hänelle hänen jättämistä astioista, ja sanoin että hänelläkö vain on oikeus jättää likaiset astiat pöydälle. Hän otti tästä pultit, ja sanoi että hän ei jaksa tämmöistä parisuhdetta, että hänen elämää rajoitetaan, ja että hänen olisi paljon helpompi asua yksin, jolloin hän saisi jättää astiansa kuinka huvittaa, ilman että joku kyttää häntä. Taas homma kiepsahti niin päin, että minä joiduin pyytämään anteeksi. Vaikka sanoin että viikko sitten hän itse kyttäsi minun likaisia astioita. Ei hän siihen sanonut mitään, vaihtoi vain puheenaihetta, ja kiepsautti jostain muusta asiasta lisää syytä niskoilleni."

Tämä on tätä avioliiton peruspaskaa. Miehen ja naisen parisuhde on tietyllä tapaa sisäisesti labiili systeemi. Miesten ja naisten haluissa ja tarpeissa on niin vähän yhteistä, että kun hormonaaliset syyt yhteiseloon vähitellen vähenevät aja kuluessa, voi helposti käydä juuri näin.

Maailmassa on jo liikaa ihmisiä. Jos vähänkin epäröitte, jättäkää vaan suosiolla perheet perustamatta.

Älkää erotko.Vaimo sairastaa uupumusta ja siihen on olemassa hoito.Hoitokaan ei ole helppoa mutta ei ole erokaan.Terapiaa kannattaa jatkaa.

Voi olla montaakin asiaa, mutta omasta kokemuksesta kerron miten näen tilanteen aloittajan kertomuksen perusteella.

Tilanne on se, että vaimolla ei omasta mielestään ole hyvä olla. Oma elämä ei tunnu hyvältä, oli syy mikä hyvänsä. Ja koska sitä ei voi sietää tai käsitellä, luultavasti edes käsittää, se tunne heijastetaan siihen oman elämän merkittävään ihmiseen, nyt puolisoon. Eli kaikki on pielessä, koska puoliso sitä tai tätä, vaikka todellisuudessa vika on omien korvien välissä. Tähän liittyy vain ja ainoastaan kyseisen tahon oman persoonallisuuden kehittymättömyys, ei mitään ihmeellisyyksiä, esimerkiksi narsismia sellaisenaan. Lapset ovat aitoja narsisteja luonnostaan ja kehittymätön persoonallisuus on myös hieman lapsenomainen, näyttäen narsistiselta.

Toinen asia, mikä tuossa luultavasti hämmentää soppaa, on se, että saatuun hyvään tottuu. Ja kun siihen tottuu, sitä ei aina osaa arvostaa. Eli näitä itsestäänselvyyksiä arjessa. Nyt aloittaja on melko varmasti ollut aivan hyvä puoliso ja toinen osapuoli on tottunut siihen, että tietyt asiat tulevat automaattisesti annettuina. Ja ne eivät enää tunnukaan miltään. Aivan tavallista ihmiselle, normaalia käytöstä, aina ollaan tavoittelemassa jotain parempaa, enempää, jne. Nyt sitten kehittymätön persoona ei pysty realistisesti puntaroimaan jo saavutettua hyvää ja sen vaihtoehtoja, jolloin se saavutettu hyvä on yhtä kuin ei mitään ja vaihtoehdot näyttävät paremmilta. Loputon negatiivinen kierre on valmis, vaikka välissä on tasaista tai hyviäkin aikoja. Se kierre ei vaan lopu, ellei ajattelu muutu.

Siinä se, ei tuossa mitään ihmeellistä ole, varsin tavallista, yhtä lailla miehillä kuin naisillakin, kaiken ikäisillä. Viimeisin oma eroni johtui juuri tuosta ja aloittajan puolison käyttäytyminen kuulostaa hyvin tutulta. Kesti hyvän tovin ymmärtää asia, mutta nyt kun sen ymmärtää, niin surettaa vain se, ettei sitä itsen löytämistä uudelleen voinut tehdä suhteessa. Mutta kun on saatava mennä, niin sitten on saatava, toivotan onnea ja iloa matkalle.

Mies, palkkaa siivooja joka käy kerran viikossa. Se pelastaa liittosi

Tässäpä neuvoni miten pelastat tilanteen. Kokeile vaikka!!!
1. Osta kimppu ruusuja ja suklaarasia, ojenna ne vaimolle hymyn ja pusun kera.
2. Varaa illaksi lastenhoitaja ja vie vaimo syömään hyvään ravintolasn.
3. Hali, pusuttele ja pidä hyvänä.
4. Palkkaa siivooja ja kerro se yllätyksenä vaimolle.

Tsemppiä, tilanne on vielä korjattavissa. Vaatii vain vähän rohkeutta ja vaivaa.

Vaimosi kuulostaa kyllä aika kusipäältä. Mutta ehkä hän on kusipää jostain muusta syystä kuin mistä hän valittaa (esim likaiset astiat).

Biologinen kello vetää hormoonitasot heittelehtiin 🙈

Ketjun aloittajan tapaus on kuin omani. Ollaan oltu 30v yhdessä ja lapset muuttaneet jo pois. Kaikki mitä teen, teen väärin ja kaikki johtuu aina minusta. Minä saan pyytää anteeksi, vaikka en aina edes tiedä mistä viikon mykkä koulu johtuu? Nyt on jälleen takana 4 viikkoa mykkäkoulua tai jos suu aukeaa sieltä tulee vain solvausta ja huutoa. Ja tällläkään kertaa en tiedä miksi... Ehkä olen liian yksinkertainen? Onneksi on iso talo. Ps. vaimo ei halua terapiaan vaa minun on muututtava hoikaksi ja sporttiseksi (käyn salilla, liikun ja olen normaalipainoinen)

Parisuhde, ja erittäinkin perhe-elämä on uskomattoman rankkaa. Pitäisi olla samalla aikaa rakastaja, elättäjä, suorittaja ja ties mitä.
Ja kaiken kruunaa miesten ja naisten niin erilainen ajattelutapa.
Tähän lisätään kavereiden, sukulaisten mielipiteet ja odotukset, puhumattakaan somen aiheuttamista paineista.
Ei ole ihme, että nykyään taitaa olla yleisempää erota, kuin jatkaa suhdetta.
Sinun tilanteessa, anteeksi vain, luulen että hänellä on toinen mies katsottuna, niin se vaan menee. Harva nainen lähtee suhteesta ilman ns pelastusrengasta, ja sekin on vain oman hyvinvoinnin hyväksi lyhyellä aikajanalla.
Toivottavasti tästä oli jotain apua, valitettavasti muiden puuttuminen parisuhteisiin lähinnä aiheuttaa lisää kaaosta...

Jos naimisiin on menty siksi, että "niin kuuluu" tehdä, jossain vaiheessa alkaa miettiä, että oliko tämä todella se, mitä odotin elämältä? Riippuu ihmisten taustasta, missä vaiheessa alkaa ahdistaa. Syy ei usein ole kummassakaan, vaan esim. liian ankarasta uskonnollisesta kasvatuksesta, josta ihminen alkaa aikuistuttuaan rimpuilla irti. Rahankäyttö on aina yksi ongelmapiste, ellei siinä puhalleta samaan hiileen. Tai voi olla, että toinen ei ole koko avioliiton aikana ottanut vastuuta mistään ja toinen on joutunut kantamaan kaikkea harteillaan. Jos siinä tilanteessa on tullut sanomista, se ei ole mikään ihmekään. Erotilanteessa vastuullinen puoliso tarvitsee tukea siinä kuin tuuliviirikin. Ehkä jopa enemmän.

Tsemppiä kaikille eroaville.

Diagnosoimaton 2 suuntainen yms ?

Miten hänen kanssaan toimia kysyt. Tuot ongelmia hyvin esille aloituskessasi. Mielestäni te tarvitsette yhteistä lomaa pois kodin arjesta ja pyörityksestä. Joskus loma voi olla tarpeen yksinkin, mutta silloin tulee kysymykseen pysyykö kyllästynyt vaimosi uskollisena. Vaimosi on selvästi väsynyt, uupunut ja kiukuttelee sinulle, kenelles muulle. Olet turvallinen mies jolle kiukutella huonotkin olonsa.
Pysäytä hänet, istuta jakkaralle ja puhu mitä sinä ajattelet tilanteestanne.
Älä huuda takaisin, hillitse itsesi vaikka hän huutaisi huonoa oloaan.
Kyllä vaimo, nainen ja äiti voi väsyä elämän kiireessä ja pyörityksessä totaalisesti, etenkin jos on lapsia. Ansiotyö vie parhaat voimavarat, jääkö iltaisin aikaa omille harrastuksille tai omalle ajalle lainkaan?
Mielestäni olet kuvauksesi mukaan ollut hyvin mukana arjen pyörityksessä. Tunteet toki heittelee jokaisessa liitossa. Ei aina jaksa, ei aina ole hyvä päivä. Avioliitto ja tunne elämä muuttuu ja kipinä sammuu. Vihakin voi tulla mukaan eri tilanteisiin, vihastua saa mutta vihaan ei pidä pesiytyä.
Mielestäni vaimosi odottaa enemmän, ehkä liikaakin parisuhteelta joka on normaalia muuttumista vastuunkantamisen keskellä. Alkuaikojen rakkauden huuma ja uutuuden viehätys katoaa, se on normaalia. Rakkauden muoto muuttuu, joskus on vain pakko tarpoa risukoidenkin yli ja taas voi arki sujua. Karikot kasvattaa arvostamaan helpompia hyviä päiviä.
Vaimosi näyttää luovuttavan ja syyllistää sinua. Kysy mitä hän haluaa, mitä hän elämältä odottaa, mitä haluaa tehdä ja harrastaa. Mitä hän tarkoittaa vapaudella jota haluaa koska mielestään voi yksin paremmin ja palauta hänet maan pinnalle. Ei elämä ole yksin lasten kanssa parempaa, vaikeudet vaan muuttuu toisenlaiseksi. Jos vapautta saa enemmän, perheestä myös menettää, uusperheissäkin on ongelmia usein vielä suurempiakin.
Nyt se on vielä vain kuvitelmaa hänen päässään ja ihannoimista vapaudesta. Kertooko hänelle joku tuosta "ihanuudesta" ja hän siitä innostuu.
Kukaan ei voi tietää jos hän uupuu ja sairastuu psyykeltään, sekin on mahdollista mutta se on jo huonompi asia se. Ihmisiä vaan sairastuu, eikä sille oikein voi mitään. Toivottavasti siitä ei ole kuitenkaan kysymys hänen kohdallaan.

Pariterapia onkin suurinta paskaa. Sillä ei olekaan mitään tekemistä oikean terapian kanssa. Tarkoituskaan ei ole parantaa vaan rikkoa. Puoskarien tekemää rahastusta.
Ainakin meillä, edes terapeutti ei pystynyt olemaan rehellinen.

Mut itse ongelmaan. Teillä on ero tulossa, tiedät sen itsekin. Teet niin tai näin, aina väärin.

Voit ehkä tällä hetkellä arvostaa suurella vaivallasi hankittua taloa. Voin sanoa kokemuksesta, että eron jälkeen se ei tunnu kodilta.

Vaimosi ei pysty kantamaan omista ratkaisuistaan vastuuta, joten se kaataa ne sinun päällesi, helpottaakseen omaa oloaan. Siksi myös tiskikommenttisi, tuntuvat hänestä erityisen pahoilta. Olet panostanut perhe-elämään, johon hänen omat voimansa ei riitä. Siksi hänen täytyy yrittää sinut lannistaa. Peiliin katsominen olisi hänelle liian rankkaa ahdistuksessaan. Siksi hän tulee tekemään yhdessä olosta mahdotonta.

Jossain vaiheessa, ihmettelet, mitähän nyt teit väärin, kun hän kertoo ahdistuvansa seurassasi? Kaikki teot parantaa hänen oloaan, kääntyvät sinua vastaan. Tarkoitus on tuhota sinut henkisesti. Kun työ on valmis, ero on hänen helppo perustella itselleen. Uhriutuminen on puolisollesi erityisen tärkeää. Se on tehokastakin.

Ala valmistautua väistämättömään, niinhän vaimosikin tekee. Mieti haluatko jäädä maksumieheksi, kaiken jälkeen?

Jos sinulla on säästöjä tai sijoituksia, hävitä ne. Ota mielummin vaikka lisää velkaa autoon tms. ellei teillä ole avioehtosopimusta. Voit osituksessa sitten näyttää, ettei varallisuutta ole. Ex vaimoni teki niin. Nerokasta myönnän. Tosin hän unohti mainita yhtiönsä varallisuuden ja sijoituksensa, koska luuli etten tiedä. Meillä asian selvitys on kesken.

Mieti missä haluat asua eron jälkeen? Osta huonekaluja, astioita, keittiövälineitä, tietokoneita, liinavaatteita... listahan on loputon, uuden alussa. Exäni teki niin. Kun ero oli selvä, hänellä oli kaikki valmiina, osituksenkin suosiessa häntä. Kieroa, muttei laitonta.

Ala tekemään asioita jotka sinusta tuntuvat hyvältä. Sinulla on myös oikeus olla onnellinen. Nyt ehkä tuntuu, ettei ole, yrittäen pitää perheesi rippeistä kiinni. Ole itsellesi rehellinen.

Alottaja sinulla on ihan väärä lähestyminen asioihin. Koko aloitukseksi pohdit millainen vaimosi on ja mitä hän tekee. Sinun pitäisi nyt miettiä enempi mitä itse teet ja mikä menee pieleen. Suosittelen terapiaa, siellä voitte käydä läpi noita suhteessa kokeminen vääryyksiä ja vaimosi voi kertoa noista pikkulapsiajoista, samoin kuin sinä, ne tuntuu selkeästi kaihertavan. Jos asiat vaan puhutaan olkoon terapia tai mikä tahansa, jos mitään muutosta toiminnassa ei tapahdu, niin ero siitä tulee. Ehkä seuraavassa suhteessa osaat sinäkin toimia viisaammin, ydinperhettä se ei sinulle enää koskaan tuo, mutta elämä on aina täynnä yllätyksiä.

Itellä aika samanlainen tilanne. Vaimon käytös on ihan mielenvikaista, ja olen kestänyt henkistä väkivaltaa vuosikausia. Hän on ollut lapsia hoitamassa kotona viimeiset 19v ja minä yksin hoitanut rahat talouteen. Kaikki perintöni on käytetty hänen toimestaan, ja nyt kun hän sai omaansa, niin osteli vain sijoituskämppiä itselleen. Ei edes auta maksamaan lainoja mitkä olen joutunut omiin nimiin ottamaan elämistä varten. Lastensuojelu mukana, ja heillekin hän koko ajan valehtelee, että minä olen mielenvikainen ja hullu. Onneksi laitoin eropaperit menemään ja muutin pois. Sinun kannattaa tehdä samoin. Ei hän tule ikinä muuttumaan,

Joku jenkki avioero juristi sanoi että monet naiset ottavan eron koska "eivät ole onnellisia" mutta yksikään mies ei ole vielä samalla syyllä eronnut.

Ensiksi pitää muistaa se, että tämä on kirjoiutettu vahvasti sinun näkökulmasta koko tarina. Se, että onko kaikki kirjoittamasi 100% totta, vai oletko jättänyt jotain ulkopuolelle jää arvailujen varaan.

Mutta vaimo on kyllä minun mielestä ihan selkeästi sanonut missä on ongelma: Hän on uupunut sen työtaakan alle, jota hän joutuu pyörittämään. Sinä sanot, että katsoit kalentereistasi kuinka paljon olet muka lapsia ehkä joskus kuskannut, mutta onko tuo sitten totta, ja kuuntelitko vaimosi purkautumista kunnolla onkin sitten jotain toista.

Vaimosi selkeästi näkee sinussa myös hyviä asioita, eli et ole ollut täysin tekemättä mitään, mutta todennäköisesti olet jättänyt paljon pieniä asioita täysin vaimon hoidettavaksi ja nämä pienet asiat ovat muotoutuneet yhdessä todella suureksi ja uuvuttavaksi arjeksi. Kun hän kuulostaa ristiriitaiselta, niin hän näyttää sinulle sitä miten ristiriitaiset hänen tunteensa sinua kohtaan ovat. Hän kokee, että olet ollut välillä hyvä, mutta et kuitenkaan hänen mielestä tarpeeksi. Hän olisi tarvinnut enemmän tukea, mutta ei sitä saanut. Hän ei halua lannistaa sinua täysin kelpaamattomana isänä sanomalla ettet tehnyt mitään, mutta et todennäköisesti tehnyt tarpeeksi.

Ja mielestäni tuo astiahomma myös kertoo teidän parisuhteesta. Sinä menet vihaiseksi, sanot hänelle rumasti JA vielä viikkojen jälkeen muistutat hänelle asiasta.