Mikä sinun mielestäsi

kiitoksia...))

oikein hyvää huomenta

sanoisin, mutta kun epäilyttää siinä fiksuudessa aina se että olen kuitenkin heidän ystävänsä :-)

yopollo kirjoitti:

sanoisin, mutta kun epäilyttää siinä fiksuudessa aina se että olen kuitenkin heidän ystävänsä :-)

oli paha! =)

sinulla käynyt huonö säkä.=(
Uusien ystävien joukkoon nopeasti. =)

Ystävyydessä on myös tärkeää,että jos on jokin asia mikä vaivaa niin täytyy luottaa ystäväänsä niin paljon,että ei pelkää pistää asiaa reilusti pöydälle käänneltäväksi!
Se puhdas pöytä on hyvä juttu,kun siihen on sitten helppo laittaa kaikki olevat asiat esille,eikä mikään varjo peitä näkyvyyttä kummaltakaan.

Toivon sinulle paljon uusia ystäviä! =)

On paljon juttuja siitä että kun sairastuu esim. syöpään, niin ystävät hylkää. Minä en voi lakata ihmettelemästä sitä. Minkä ihmeen takia? Minä en onneksi ole sairastunut, mutta olen kokenut asian mutkan kautta. Poikani sai kyseisen sairauden ja minuakin kohdellaan eri tavalla. Siis poikani on jo aikuinen ja omissa oloissaan, mutta sen olen itse saanut kokea, että sukua ei minulla enää ole. Ei ainuttakaan yhteydenottoa ole suvun puolelta tullut. Olis varmaan tuntunut mukavalta kun esim. serkut, joiden kanssa olen aikoinaan paljonkin tekemisissä ollut, olisivat edes soittaneet ja kysyneet kuulumisia. Varmaan ovat hyvin tietoisia siitä että oman lapsen sairastuminen kyseiseen tautiin on ehkä kamalampaa, kuin että sen saisi itselleen. Mutta ei, hiljaista on ollut. Tuntuu tosi pahalta.

Kakku kirjoitti:

On paljon juttuja siitä että kun sairastuu esim. syöpään, niin ystävät hylkää. Minä en voi lakata ihmettelemästä sitä. Minkä ihmeen takia? Minä en onneksi ole sairastunut, mutta olen kokenut asian mutkan kautta. Poikani sai kyseisen sairauden ja minuakin kohdellaan eri tavalla. Siis poikani on jo aikuinen ja omissa oloissaan, mutta sen olen itse saanut kokea, että sukua ei minulla enää ole. Ei ainuttakaan yhteydenottoa ole suvun puolelta tullut. Olis varmaan tuntunut mukavalta kun esim. serkut, joiden kanssa olen aikoinaan paljonkin tekemisissä ollut, olisivat edes soittaneet ja kysyneet kuulumisia. Varmaan ovat hyvin tietoisia siitä että oman lapsen sairastuminen kyseiseen tautiin on ehkä kamalampaa, kuin että sen saisi itselleen. Mutta ei, hiljaista on ollut. Tuntuu tosi pahalta.

Lue lisää

valitettavan usein on. En ymmärrä itse asiaa vieläkään vaikka aikaa on kulunut monta vuotta, joskus kun olen parhaan entisen ystäväni kaupassa nähnyt, niin hän on kiireesti mennyt hyllyn taakse piiloon etten vaan menisi juttelemaan.
Toivottavasti poikasi on parantunut, osaan hyvin kuvitella tilanteesi - vain sen itse kokemalla tietää miten vaikeaa se on, ja miten paljon voimaa vaatii päästä siitä yli.
Aina sitä luulee että ystävät ovat ikuisia ja tukevat huonoina aikoina, mutta ei se vaan niin ole. Ei sellaisten ystävien tai sukulaisten perään kannata surra jotka heti vaikeuksien tullen hylkäävät.

Ovat harvinaisia jalokiviä todellakin.
He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan.
He kuuntelevat sinua,
He osaavat kiittää sinua.
He ovat valmiita avaamaan sydämmensä sinulle

sinih52 kirjoitti:

Ovat harvinaisia jalokiviä todellakin.
He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan.
He kuuntelevat sinua,
He osaavat kiittää sinua.
He ovat valmiita avaamaan sydämmensä sinulle

Lue lisää

Ystävä....=)

Jalokivet ovat harvinaisia,mutta eivät kulu käytössä.

ja kiitoksii....))))