Valtaako muiden mielen haikeus, kun aikusiet lapset ja mahdollsiet lapsenlapset lähtevät vierailunsa jälkeen taas omiin koteihinsa? Jos ovat olleet vaikka mökillä viiikonlopun kanssamme ja lähtevät kotiinsa, niin tunnen haikeuden ihan fyysienä tunteena. Pitää keksiä paljon tekemistä vähäksi ajaksi ja tiedän sen menevän ohi.
Haikeus, kun aikuiset lapset vierailun jälkeen lähtevät
Anonyymi
62
1811
Vastaukset
- Anonyymi
Kyllä useinkin. Nyt koronan aikaan on ollut pitkät tapaamisten välit, ja silloinkin kun on tavattu, on pidetty välimatkaa ja halipula on tosi kova. Paljon ollaan netin kautta yhteydessä, face time puheluidenkin jälkeen on hieman apea olo vaikka puhelut ovatkin aina tosi iloisia. 8 vuotta ovat lastenlapset viettäneet täällä kesiään useamman viikon, nyt on poikkeus, eikä kesä oikein tunnu kesältä.
- Anonyymi
No, kuules.
Jospa sinulla on aikaa itsellesi. Tarkoituksella?
On kirjoja lapselle ja lapsenlapselle, mihin voi kirjoittaa entisistä ajoista.
"Isoäiti, kerro minulle". Lapseni kiikutti minulle tällaisen. Jää jotain tuleville polville.
Joten, jos sinulla on useampi lapsenlapsi, niin tuossapa on ilävänsulattajaa esimerkiksi.
Kerää vaikka piirustuspaperille oma herbario, kasvisto. Tutki lasten kanssa seuraavalla kerralla, laita vaihtokehyksiin seinälle. Nythän on kesä. Suo itsellesi muunkinlainen tapa nauttia siitä.
Kohta putkahtavat sienet. Sieniretki ilman saalistakin on antava.
Suunnittele seuraavaa kertaa. Uusi peli kaikille a la mummi.
On siedettävä se, että lapsillamme on oma etäisempikin elämänsä.
Minua lämmittää pitkään lapseni sanat, että oli kivaa ja lapsenlapseni sanat, että mummi, minä rakastan sinuu.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, kuules.
Jospa sinulla on aikaa itsellesi. Tarkoituksella?
On kirjoja lapselle ja lapsenlapselle, mihin voi kirjoittaa entisistä ajoista.
"Isoäiti, kerro minulle". Lapseni kiikutti minulle tällaisen. Jää jotain tuleville polville.
Joten, jos sinulla on useampi lapsenlapsi, niin tuossapa on ilävänsulattajaa esimerkiksi.
Kerää vaikka piirustuspaperille oma herbario, kasvisto. Tutki lasten kanssa seuraavalla kerralla, laita vaihtokehyksiin seinälle. Nythän on kesä. Suo itsellesi muunkinlainen tapa nauttia siitä.
Kohta putkahtavat sienet. Sieniretki ilman saalistakin on antava.
Suunnittele seuraavaa kertaa. Uusi peli kaikille a la mummi.
On siedettävä se, että lapsillamme on oma etäisempikin elämänsä.
Minua lämmittää pitkään lapseni sanat, että oli kivaa ja lapsenlapseni sanat, että mummi, minä rakastan sinuu.
BengEipä minulla ole tekemisen pulaa, ja aikaa on ollut aina itselle, lasten ja lastenlasten täällä olosta huolimatta. Ainakaan minulla ei mikään tekeminen poista läheisyyden kaipuuta ja halipulaa, eikä myöskään ikävää rakkaisiin. Ei ikävä ja kaipaus ole mikään huono asia, varsinkin kun tietää että odotus kyllä palkitaan.
- Anonyymi
Kyllä joskus jää, nykyisin kuitenkin harvemmin. Itsellä oli kyllä haikeus ja tyhjä olo kun lähti kesälomareissulta vanhempien ja anoppilan luota. Saattoi kestää viikonkin ennenkuin palautui takaisin rutiineihin omassa kodissa.
Hytinäx1 - Anonyymi
EI jää haikeutta,
jää vain ajatus,
he elää omaa elämäänsä,
toivottavasti heillä menee hyvin,
luoja heitä siunatkoon ! - Anonyymi
Kyllä varmaan jäisi, mutta minulla haikeus ja ikävä kun lapset eivät käy...........miettikääpä sitä.
- Anonyymi
Aikuisilla lapsilla on työtä ja touhua. Jotkut eivät tule ajatelleeksi kuinka paljon tapaaminen lämmittää vanhempien sydäntä. Sitten kun he ovat itse vastaavassa tilanteessa,
he alkavat vasta ymmärtää ja jotkut hitaasti silloinkin.
Kerran vuodessa jouluna ja äitienpäivänä käynti on aika laiha lohtu,
ne tuntuvat enemmänkin "velvollisuuskäynniltä", mutta tietysti on kiitollinen siitäkin.
Välit on teoriassa ihan hyvät, suht'koht läheisetkin, ei ole koskaan ollut riitoja tms,
jotka olisivat syynä harvoihin käynteihin. Kaipaus on rinnassa minullakin.
Soittelemme silloin tällöin ja aina toivotan tervetulleeksi, ihan milloin vain sopii ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikuisilla lapsilla on työtä ja touhua. Jotkut eivät tule ajatelleeksi kuinka paljon tapaaminen lämmittää vanhempien sydäntä. Sitten kun he ovat itse vastaavassa tilanteessa,
he alkavat vasta ymmärtää ja jotkut hitaasti silloinkin.
Kerran vuodessa jouluna ja äitienpäivänä käynti on aika laiha lohtu,
ne tuntuvat enemmänkin "velvollisuuskäynniltä", mutta tietysti on kiitollinen siitäkin.
Välit on teoriassa ihan hyvät, suht'koht läheisetkin, ei ole koskaan ollut riitoja tms,
jotka olisivat syynä harvoihin käynteihin. Kaipaus on rinnassa minullakin.
Soittelemme silloin tällöin ja aina toivotan tervetulleeksi, ihan milloin vain sopii !Voi vittu, kyllä siinä on kaipaus kaukana, kun lapset kakaroineen änkeävät mökille tekemään tuhoja istutuksille ja ympäristöön. Siinä sitten pitäisi muonittaa ja juottaa näitä"tervetulleita kesävieraita" viikkotolkulla. Ainoat muistot heistä kesästä ovat yleensä, rikottu perämoottori, airot sekä pohjatappi kateissa, järveen heitetty tikkataulu tikkoineen sekä paskahuussin pönttö tupaten täynnä paskaa. Kelpaa sitten siinä taas toivotella syksymmällä kaikki sukulaisensa tervetulleiksi uudestaan seuraavana kesänä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi vittu, kyllä siinä on kaipaus kaukana, kun lapset kakaroineen änkeävät mökille tekemään tuhoja istutuksille ja ympäristöön. Siinä sitten pitäisi muonittaa ja juottaa näitä"tervetulleita kesävieraita" viikkotolkulla. Ainoat muistot heistä kesästä ovat yleensä, rikottu perämoottori, airot sekä pohjatappi kateissa, järveen heitetty tikkataulu tikkoineen sekä paskahuussin pönttö tupaten täynnä paskaa. Kelpaa sitten siinä taas toivotella syksymmällä kaikki sukulaisensa tervetulleiksi uudestaan seuraavana kesänä.
Miksi ihmeessä tuollaiseen passaamiseen olet ruvennut. Onko mahdotonta ottaa ´faasit käteen´ ja keskustella asia selväksi.
- Anonyymi
Lähetä kortteja. Muistuta olemassaolostasi. Ja laita toive, että tulisivat käymään.
Ei tuo kivaa ole.
Mutta.
Ikävöivät täällä. Miten usein te nuorena kävitte vanhempienne luona tai olitte yhteydessä?
Joka viikko, joka kuukausi vai ne 'pakolliset'?
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi vittu, kyllä siinä on kaipaus kaukana, kun lapset kakaroineen änkeävät mökille tekemään tuhoja istutuksille ja ympäristöön. Siinä sitten pitäisi muonittaa ja juottaa näitä"tervetulleita kesävieraita" viikkotolkulla. Ainoat muistot heistä kesästä ovat yleensä, rikottu perämoottori, airot sekä pohjatappi kateissa, järveen heitetty tikkataulu tikkoineen sekä paskahuussin pönttö tupaten täynnä paskaa. Kelpaa sitten siinä taas toivotella syksymmällä kaikki sukulaisensa tervetulleiksi uudestaan seuraavana kesänä.
Jos sulla on sellaiset lapset, syytä itseäsi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi vittu, kyllä siinä on kaipaus kaukana, kun lapset kakaroineen änkeävät mökille tekemään tuhoja istutuksille ja ympäristöön. Siinä sitten pitäisi muonittaa ja juottaa näitä"tervetulleita kesävieraita" viikkotolkulla. Ainoat muistot heistä kesästä ovat yleensä, rikottu perämoottori, airot sekä pohjatappi kateissa, järveen heitetty tikkataulu tikkoineen sekä paskahuussin pönttö tupaten täynnä paskaa. Kelpaa sitten siinä taas toivotella syksymmällä kaikki sukulaisensa tervetulleiksi uudestaan seuraavana kesänä.
niin ... itsehän olet lapsesi kasvattanut ja antanut heille mallin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi vittu, kyllä siinä on kaipaus kaukana, kun lapset kakaroineen änkeävät mökille tekemään tuhoja istutuksille ja ympäristöön. Siinä sitten pitäisi muonittaa ja juottaa näitä"tervetulleita kesävieraita" viikkotolkulla. Ainoat muistot heistä kesästä ovat yleensä, rikottu perämoottori, airot sekä pohjatappi kateissa, järveen heitetty tikkataulu tikkoineen sekä paskahuussin pönttö tupaten täynnä paskaa. Kelpaa sitten siinä taas toivotella syksymmällä kaikki sukulaisensa tervetulleiksi uudestaan seuraavana kesänä.
Samaa mieltä. Terroristisukulaisilla ei ole asiaa kilometriä lähemmäksi mökkiä.
Tosin eipä omassa suvussa sellaisia edes ole ja nyt ei saa ketään tulemaan vaikka lupaisi kuut taivaalta ja täyden ylöspidon. Mökki kuollut 11 kk vuodessa. Kelpaisi edes jollekin lomailla ilmatteeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi vittu, kyllä siinä on kaipaus kaukana, kun lapset kakaroineen änkeävät mökille tekemään tuhoja istutuksille ja ympäristöön. Siinä sitten pitäisi muonittaa ja juottaa näitä"tervetulleita kesävieraita" viikkotolkulla. Ainoat muistot heistä kesästä ovat yleensä, rikottu perämoottori, airot sekä pohjatappi kateissa, järveen heitetty tikkataulu tikkoineen sekä paskahuussin pönttö tupaten täynnä paskaa. Kelpaa sitten siinä taas toivotella syksymmällä kaikki sukulaisensa tervetulleiksi uudestaan seuraavana kesänä.
Huonosti olet kakarasi kasvattanut jos niitä vielä aikuisena pitää passata.
- Anonyymi
Kun aikanaan nuorena perheenä kävimme pitkän matkan takana lapsuuskodissa kerran vuodessa, kork. kaksi, niin äiti ja isä seisoivat portailla lähtiessäni ja kumpikin itki. Tunsin itsekin haikeutta, ajoin ensin osani pitkästä matkasta ja lopun puolison ajoajan lipitin viinaa ja itkin. Kun pääsin kotiin, tavaroita purettaessa selvisin ja muutenkin tokenin taas omaan arkeen.
Ikävöin omia lapsenlapsia, jos en vähään aikaan näe, mutta kun ovat lähellä, saan hakea heidät kotiini kun haluan, vaikka yökylään. Varmaan nyt kesällä saan hoitaa heitä väsymiseen asti, kun vanhempien kesälomapäivät eivät riitä.
Kun aikanaan erosin, koin joskus sietämätöntä yksinäisyyttä. Menin hetkeksi vanhemman lapsen perheeseen, istuin sohvalla lehteä lukien siinä kun perhe hääräili omia puuhiaan. Tunnissa olin taas normaali ja häippäsin.
Ja vielä sukurakkaudesta. Sisareni joutui muutama päivä sitten sairaalahoitoon huonokuntoisena. Hän on mielessäni useita kertoja päivässä.
Kyllä lähisuku on rakas ja olen iloinen tunteistani. Kaipaan, haikailen ja ikävöin heitä ihan mielin määrin.
Sinulle Tänään 13:50, Toivon vilpittömästi sinun löytävän ilon muualta kuin lapsenlapsista. Siis mietin sinua.- Anonyymi
No jokos lapsuudenkodistasi on tehty jo perunkirjoitukset, jos on jotehty, niin jäikö siitä muuta käteesi kuin perunakuokka, ja vaivoiksi lähisukulaiset?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No jokos lapsuudenkodistasi on tehty jo perunkirjoitukset, jos on jotehty, niin jäikö siitä muuta käteesi kuin perunakuokka, ja vaivoiksi lähisukulaiset?
Kylläpä ällistyin. Kysyitkö tosiaan minulta, minä Tänään 15:23.
Mitä lähtemishetken haikeudella on perunkirjoituksen kanssa tekemistä? Mutta kun kysyt niin vastaan. Vanhemmat kuolivat 2000-luvun alkupuolella. Jäi meille perinnöksi vähän rahaa ja muutamia esineitä sai ottaa. Mitä odotit vastaukseksi? Hämmästyttävää! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kylläpä ällistyin. Kysyitkö tosiaan minulta, minä Tänään 15:23.
Mitä lähtemishetken haikeudella on perunkirjoituksen kanssa tekemistä? Mutta kun kysyt niin vastaan. Vanhemmat kuolivat 2000-luvun alkupuolella. Jäi meille perinnöksi vähän rahaa ja muutamia esineitä sai ottaa. Mitä odotit vastaukseksi? Hämmästyttävää!Varmaankin yhteydenottoa varakkaalta eronneelta rouvalta!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmaankin yhteydenottoa varakkaalta eronneelta rouvalta!
Kaikkiin köyhien mökkeihin ei jäänyt sitä ruostunutta perunakuokkaakaan. Perunapulikka saattoi jäädä ja joku kaulin ja homehtunut leivontalauta, muutama rivaton kahvikuppi ja kolhiintunut kahvipannu.
No, ehkä tärkeimpänä joillekin on jäänyt edes muistot ja nostalginen haikeus. Itselle se on ollut kasvualusta valmistautuessa suuren maailman rientoihin. Nykyisin mökkinä joka ei tunnu miltään lapsuusajan paikalta. Läheisriippuvuus siihen katkennut kymmeniä vuosia sitten.
- Anonyymi
Onpa tullut mielenkiintoisia kommentteja. En tiedä miten aloituksesta voi tulkita läheisriippuvuutta tms?
Tottakai aikuiset lapset elää omaa elämäänsä. Itsellänikin on ihan oma elämä ja omat tekemiset.
Lähinnä ooen haikeuden mielenkiintoisena tunteena, ei negatiivisena.
Ap.- Anonyymi
Minä koen haikeutta, kun poikani lähtee luotani omaan kotiinsa, mutta ei se tunne kauan kestä.
Minusta olisi jopa epänormaalia, jos en haikeutta tuntisi, koska hän on kaikista läheisin ihminen elämässäni.
Hän vierailee luonanani pari kertaa vuodessa, mutta soittelemme viikoittain ja vaihdamme kuulumisia ja keskustelemme kaikista aiheista "maan ja taivaan välillä". Muutama tunti vierähtää puhelimessa useimmiten.
Tänä keväänä näytti siltä, että korona estää hänen vierailunsa luonani, mutta onneksi kävi toisin.
Hän tuli viime tiistaina ja viipyy "mamman" luona pari viikkoa. Juuri nyt hän on tapaamassa omia kavereitaan, jotka ovat tulleet kotiseudulleen viettämään kesälomaansa.
Haikeus on normaali tunne, eikä siihen liity mitään negatiivisuutta tai läheisriippuvuutta.
Iloitaan, kun jälkikasvu käy tapaamassa meitä, vaikka heidän lähtönsä hetkellisesti aiheuttaisikin pienen haikeuden puraisun!
kylmätotuus
- Anonyymi
Kivaa kun joskus käyvät :)
- Anonyymi
Muutin 500 kilometrin päähän, että pääsin heistä eroon. Vihdoinkin. Eipä ole käyneet kahteen vuoteen. Tosin itse olen käynyt useammankin kerran ja moikannut ohimennen, en aina, samalla kun olet reissannut milloin mihinkin suuntaan. Minulla on aikaa, ainakin itselle. Olen saattanut poiketa Tallinnassa, yöpyä Helsingin keskustassa, ilmoittamatta kenellekään kuin vasta jälkeenpäin, että pyörähdin kulmilla.
- Anonyymi
Tuossa aikaisemmin palstalla perunkirjoituksista utelevalle sanoisin, että tältä palstalta ei löydy kuin pers`aukisia, ja velkaisia vanhoja eronneita ämmiä. Varakkaat vanhat kurpat löytyvät aivan toisaalta. Terv. Ruben.
- Anonyymi
Hei Ruben, Mikä paikka on se "aivan toisaalta"? Piipahtaisin.
Katsoin Wikistä kurpan, laitan teille muillekin. Ei paha.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurpat - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei Ruben, Mikä paikka on se "aivan toisaalta"? Piipahtaisin.
Katsoin Wikistä kurpan, laitan teille muillekin. Ei paha.
https://fi.wikipedia.org/wiki/KurpatUrbaanista sanakirjasta voi myös katsoa näitä kurppia, esim. helsingissä saattaa tarkkasilmäinen havannoitsija löytää näitä vaikkapa ns. mummotunnelista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei Ruben, Mikä paikka on se "aivan toisaalta"? Piipahtaisin.
Katsoin Wikistä kurpan, laitan teille muillekin. Ei paha.
https://fi.wikipedia.org/wiki/KurpatEn ole koskaan nähnyt eläviltään.
Millainen uroskurppa on?
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt eläviltään.
Millainen uroskurppa on?
BengTunnen kaksi uroskurppaa molemmilla kihti eli "kusta" päässä.
- Anonyymi
Kyllä oli haikeaa kun työvoima lähti. Yksi kerrallaan. Rinnetalon siivous ja muut arkityöt yhdessä pihatöiden kanssa olivat liikaa 50v vanhuksille ja muutimme keskustan kolmioon. 163m2 -> 74m2 oli helpotus.
Voi myös olla pitempiä aikoja pois asunnosta ilman kummempia järjestelyjä.- Anonyymi
Onko lentiirassa yleensäkään keskustaa, eikös se ole yhtä ja samaa selkosta, lukuunottamatta pientä kylänraittia!?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko lentiirassa yleensäkään keskustaa, eikös se ole yhtä ja samaa selkosta, lukuunottamatta pientä kylänraittia!?
Asumuksestamme katsoen meidän "lentiirassamme" on K-Supermarket ja S-Market alle 200:n metrin päässä kuten myös taxiasema ka paikallisen bussiliikenteen solmukohta.
Asiamiesposti on K-Supermarketissa.
Julkiseen hammashuoltoon matkaa 300m ja kaksi yksityistä terveysasemaa 200m:n ja 300m:n päässä.
Kaksi lähintä pankkia on 150:n päässä.
Pizzerioita ja kepakkoloita alkaen 100:stä eteen päin. Oikeita ruokapaikkoja useampikin vaihtoehto alle 300m kuten myös juottoloita.
Rätti- yms. putiikkeja en pysty luettelemaan.
Ihme ja kumma! Lentiirassamme on myös liikennevalot. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asumuksestamme katsoen meidän "lentiirassamme" on K-Supermarket ja S-Market alle 200:n metrin päässä kuten myös taxiasema ka paikallisen bussiliikenteen solmukohta.
Asiamiesposti on K-Supermarketissa.
Julkiseen hammashuoltoon matkaa 300m ja kaksi yksityistä terveysasemaa 200m:n ja 300m:n päässä.
Kaksi lähintä pankkia on 150:n päässä.
Pizzerioita ja kepakkoloita alkaen 100:stä eteen päin. Oikeita ruokapaikkoja useampikin vaihtoehto alle 300m kuten myös juottoloita.
Rätti- yms. putiikkeja en pysty luettelemaan.
Ihme ja kumma! Lentiirassamme on myös liikennevalot.Kun näemmä olette Helssinkiin muuttaneet, niin luettelosta jäi puuttumaan Rautatieasema eli Steissi, kuten paikalliset alkuasukkaat sitä kutsuvat. Monellekin Helssinkiin muuttaneille siellä olevat liikennevalot ovat aiheuttaneet ihmetystä ja kummastusta, vaikka ne ovat olleet siellä jo vuosikymmeniä tolpissa pönöttämässä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun näemmä olette Helssinkiin muuttaneet, niin luettelosta jäi puuttumaan Rautatieasema eli Steissi, kuten paikalliset alkuasukkaat sitä kutsuvat. Monellekin Helssinkiin muuttaneille siellä olevat liikennevalot ovat aiheuttaneet ihmetystä ja kummastusta, vaikka ne ovat olleet siellä jo vuosikymmeniä tolpissa pönöttämässä.
Miekkii ko mänin Hessaan, unohuin seisommaan jo ekoissa valoissa kaks tunttii ko ol kiva katella punanen keltanen vihree, siin ne vaihto värrii.
- Anonyymi
Itse kuulin tuttavani kertovan persuhenkisiä mielipiteitään asiaan kuin asiaan niin totesin hänelle, että suksii vittuun eikä tule koskaan enää näyttämään rumaa pärstäänsä. Näin on mennyt viitisen vuotta ja olen todella tyytyväinen ja onnellinen ettei kyseinen ahdasmielinen vittumainen ihminen enää näytäkään turpaansa näillä raukoilla rajoilla.
- Anonyymi
Oho, onneksi se en ollut minä, höh.
- Anonyymi
Alkuperäiseen kirjoitukseen vastaukseni tässä (ei siis kaikille niille uskomattomille ja sivistymättömille ääliöille, jotka ottavat kantaa joka asiaan). Haikeus lastenlasten lähdön jälkeen tulee aina, se on merkki rakkaudesta heitä kohtaan. Tyhjä olokin silloin on luonnollinen tunne, minua auttaa esimerkiksi lukeminen. Meitä samoin tuntevia isovanhempia on paljon, mutta he ovat sen verran fiksuja ja tasapainoisia, etteivät esiinny näillä palstoilla rääväsuisina ääliöinä, jotka kirjoittelevat kaikenlaista asian vierestä. Tsemppiä sinulle!
- Anonyymi
No ei tämä(kään) kommentti järin fiksulta kuulosta. Fiksu ja tasapainoinen olisi vastannut vain alkuperäisaiheeseen ja jättänyt muut kommentit omaan arvoonsa. Heillähän on oikeus sanoa sanottavansa täällä kuten sullakin. - Nm. Ihan yhtä "vierestä"
- Anonyymi
Yhtenä päivänä se minunkin huoneeni jäi tyhjäksi. Elämän äänet häipyivät eivätkä koskaan palanneet kuin vierailulla.
Olihan niitä riitoja isän kanssa, kuinka turhia ne olivatkaan kun niitä nyt ajattelee. Useasti poistuin kotoa "vapauteen" riidan jälkeen.- Anonyymi
Minä hankin ison, turvallisen nalivetoauton. Sovittiin tyttären perheen kanssa, että käyn heitä katsomassa kerran kuukaudessa. Ja niin olen toiminut. Matka yhteen suuntaan 160km. Vierailu kestää noin kolme tuntia ja joka kerta vien ravintolan noutoruoat heille. 10€x3 ja lasten annos 6€ ja kaikilla on vatsa täynnä, myös minulla. Tämä riittää minulle, kuukausi on melko lyhyt aika kuitenkin ja uusi reissu tulee yllättävän nopeasti eteen.
- Anonyymi
Omat lapsemme ovat jo muutaman kymmenen vuotta asuneet useamman sadan kilometrin päässä.
Toinen pesue, 2 2, vahemmat ja lapset 6 ja 9 vuotta, lähtivät eilen iltapäivällä pois viikonlopun käynniltään.
En tuntenut haikeutta mutta tyytyväisyyttä liikutukseen saakka nähdessäni lapsenlastemme varttumisen ja kehityksen. Emme olleet tavanneet lainkaan korona aikana.
Lienee itserakkautta kun totean olevani riivatun tyytyväinen aikaansaannoksiini.
On nautinto todeta jälkipolvien hyvinvointi.
Ruuan kulutuksen ennakoin alakanttiinsa. - Anonyymi
Kyllä tunnen haikeutta, kestää lähtöpäivän illan. Seuraavana päivänä ei tunnetta enää ole ja päivät soljuvat totuttuun tapaansa. Olen sitä itsekseni ajatellut lieneekö se ikävää ihmisen luo, kuten jossakin laulussa sanotaan. Kaippa siinä haikeudentunteessa jollakin lailla muistot sivuavat omaa lapsiperheaikaa, sen elämäntäyteistä aikaa.
- Anonyymi
Minulla ei ole haikeutta. Lapseni elävät Omaa elämäänsä. Se on hyvä asia. Olemme mieheni kanssa heitä opettaneet, että osaavat elää omillaan.
Rakastan lapsiani ja lapsenlapsiani, mutta olen heistä "vapaa".
He ovat aikuisia ja rakentavat omaa elämää. Koen, että olemme mieheni kanssa antaneet heille eväät joilla elää.
Luulen että pärjäävät annetuilla eväillä.
Heikunkeikku- Anonyymi
Minä menen, minulla on aikaa/varaa matkustaa heidän luokseen sekä helpottaa heitä lähtemisen vaivalta. Näin on sovittu ja toimittu jo monta vuotta. Vähän katselaan työvuoroja, sillä haluan että koko perhe on koossa.
Tapaamisväli on 4-5 viikkoa. Matka Lappeenranta-Espoo, ainakin vielä tuntuu ihan kohtuuliselta.
Aina vien repullisen ruokaa ym mennessäni, iso "suomi"-kylmälaukku on ääriään myöten täynnä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä menen, minulla on aikaa/varaa matkustaa heidän luokseen sekä helpottaa heitä lähtemisen vaivalta. Näin on sovittu ja toimittu jo monta vuotta. Vähän katselaan työvuoroja, sillä haluan että koko perhe on koossa.
Tapaamisväli on 4-5 viikkoa. Matka Lappeenranta-Espoo, ainakin vielä tuntuu ihan kohtuuliselta.
Aina vien repullisen ruokaa ym mennessäni, iso "suomi"-kylmälaukku on ääriään myöten täynnä.Aikaa ja rahaa. Kerran on mummo kutsuttu Alicantesta Kittilään paimentamaan lapsenlapsia.
Alicante > Seutula Seutula > Kittilä.
Tapahtui ennen koronaa. Pesue oli etätöissä ja penskojen äiti sai komennuksen Etelä-Suomeen muutamaksi viikoksi joten mummo kutsuttiin keinoemoksi.
Kutsu hiveli mummon egoa! Meni mielellään.
Tulimme yhdessä Seutulaan josta minä jatkoin matkaa 250km kotiin. Elelin Lapin leskenä muutamia viikkoja.
Ei minullakaan haikeutta koska ovat aikuisia ja omissa elämissään pärjäävät. Meil on watsup-ryhmä, tekemisissä ollaan päivittäin kuten sisarustenikin kanssa.
- Anonyymi
Oven väliin jäi äiti itkemään kun lähdin, en voinut lähdölle mitään.
Ikinä en unohda tapahtumaa... - Anonyymi
No onhan se koti hiljainen lastenlasten kotiinlähdön jälkeen. Menee ohi jo seuraavana päivänä ajatus ja tietoisuus siitä.
- Anonyymi
On aina joulu kun tulevat matkan takaa,yhdessä tai erikseen.terapiia on pestä lakanat,pyyhkeet heidän jäljiltä ja viimeiset astiat.Lähteä lähion metsään kävelee.Tulevat kun joutavat joskus.Normaalia ajatelen 68v. mutsina-mumona.Elämä jatkuu,kuitenkin itä_helsingin lähiössä.
- Anonyymi
Kuten sanonta kuuluu, parasta lasten ja varsinkin lastenlasten käynnistä, on perävalot autosta, kun poistuvat.
- Anonyymi
Menen itse, mutta vain muutaman kerran vuodessa. Viime vuonna 11 kertaa.
Ruokailemme, ulkoilemme ja nautimme toistemme seurasta. Lähdön jälkeen annan aina, joko tyttärelle tai vävypojalle 100€ setellin ja suputan korvaan " käykää syömässä".
Lauttasaaressa on kivoja ruokaravintoloita, muutama 100-200 m päässä lapseni asunnolta. - Anonyymi
Jos sinusta asia on tuolla lailla, niin älä luule ja luulottele, että kaikki olisivat kanssasi samaa mieltä. - Nm. Yleistäminen on typerää
- Anonyymi
Tuo sopii täysin omaan äitiini. Lähtiessäni Ruotsiin 1964v niin en tiennyt tulenko koskaan takaisin. Isälläni oli tippa silmäkulmassa mutta äitini ilme ja mykkä, tyly olemus viesti, "että johan tuosta nyt viimein pääsee eroon"! Luonteensa mukaisesti oli rehellinen eikä asenne ollut yllätys.
Tuo asenne ulottui myöhemmin myös meidän lapsiimme. Tenavissa ei ollut muuta vikaa kuin syntyminen väärään perheeseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo sopii täysin omaan äitiini. Lähtiessäni Ruotsiin 1964v niin en tiennyt tulenko koskaan takaisin. Isälläni oli tippa silmäkulmassa mutta äitini ilme ja mykkä, tyly olemus viesti, "että johan tuosta nyt viimein pääsee eroon"! Luonteensa mukaisesti oli rehellinen eikä asenne ollut yllätys.
Tuo asenne ulottui myöhemmin myös meidän lapsiimme. Tenavissa ei ollut muuta vikaa kuin syntyminen väärään perheeseen.Tai sitten äiti oli vain oppinut peittämään tunteensa ja olemaan näyttämättä, mitä sisällä tapahtuu ja myllertää. Mistä sinä tiedät, mikä on asiain laita, jos et ikuna opetellut tuntemaan niiin läheistä ihmistä kuin äiti. - Nm. Oma moka, ei äidin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai sitten äiti oli vain oppinut peittämään tunteensa ja olemaan näyttämättä, mitä sisällä tapahtuu ja myllertää. Mistä sinä tiedät, mikä on asiain laita, jos et ikuna opetellut tuntemaan niiin läheistä ihmistä kuin äiti. - Nm. Oma moka, ei äidin
Et kai väitä tuntevasi minua ja äitiäni paremmin kuin minä itse?
Ei tarvitse paljonkaan mielikuvitusta kun useamman kerran kuuluin kesäiseen nukkumapaikkaani ullakolle vanhempieni päivittäisten riitelyiden ohessa itkuni läpi kuulemaan, ettei heillä olisi niin kurjaa jos minua ei olisi tullut!
Myös kaikki käytännön toimet vahvistivat tuon käsityksen.
Mikään tekemäni ei riittänyt. Missään en ollut riittävän hyvä.
Syrjinnän siirtyminen omiin lapsiimme. Eräs esimerkki olkoon se, että molemmat lapsemme lukivat pitkän matematiikan ja saivat stipendit. Äitini tiukkasi kummaltakin penskalta vuorollaan, että jos kuvittelette olevanne hyviä niin miksi ette saaneet useampia stipendejä? Kuvaa hyvin hänen ajatusmaailmaansa.
Olin kaikki kesälomat päivästä päivään töissä 14v alkaen. Ensimmäisen kerran sain pitää osan palkastani muutaman kuukauden ennen inttiin menoa.
Minut kotiutettiin vänrikkinä ja heti vapaaehtoisen intin jälkeen häivyin siitä myrkkypesästä Ruotsiin. Siellä ollessa harkitsin vakavasti jatkamista Australiaan tai Kanadaan. Elettiin 60-luvun puoliväliä jolloin Australia tarjosi maksutonta matkaa vastikkeena 2:n vuoden sitoumuksesta.
En ole ainoa vastaavan tyyppisiä havaintoja tehnyt mutta minua ne koskettivat lähiten.
Ps. Ollessaan "viimeistelyhallissa" me asuimme perheenä samalla paikkakunnalla työni vuoksi. Viimeistelystä soitettiin, että jos haluan nähdä äitini vielä elossa niin aikaa olisi muutama tunti. Ajomatkaa oli noin 10 minuuttia.
En halunnut. Miksi olisin halunnut taas nähdä sen pahansuovan myrkynkylväjän ilmettä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai sitten äiti oli vain oppinut peittämään tunteensa ja olemaan näyttämättä, mitä sisällä tapahtuu ja myllertää. Mistä sinä tiedät, mikä on asiain laita, jos et ikuna opetellut tuntemaan niiin läheistä ihmistä kuin äiti. - Nm. Oma moka, ei äidin
Ne myllerrykset näkyivät ja kuuluivat! Parhaimmillaan nokkapokkana isäni kanssa silloin kun isäni sattui olemaan riittävän kännissä. Pari kertaa vuodessa.
Kerran tehosti lihasliikettä valurautaisella paistinpannulla.
Jututin äitini sisaruksia ja niissä yhteyksissä kysäisin heidän isänsä olemisia. Eipä kerrottu. Eräs jälkeläinen sanoi heidän isänsä olleen tabu. Välttelevistä jutuista ja pitkistä poissaoloista päättelin ukon ollen vankilassa tai mielisairaalassa. Nuo olisivat lieventäviä asianhaaroja äitini luonnetta ajatellen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et kai väitä tuntevasi minua ja äitiäni paremmin kuin minä itse?
Ei tarvitse paljonkaan mielikuvitusta kun useamman kerran kuuluin kesäiseen nukkumapaikkaani ullakolle vanhempieni päivittäisten riitelyiden ohessa itkuni läpi kuulemaan, ettei heillä olisi niin kurjaa jos minua ei olisi tullut!
Myös kaikki käytännön toimet vahvistivat tuon käsityksen.
Mikään tekemäni ei riittänyt. Missään en ollut riittävän hyvä.
Syrjinnän siirtyminen omiin lapsiimme. Eräs esimerkki olkoon se, että molemmat lapsemme lukivat pitkän matematiikan ja saivat stipendit. Äitini tiukkasi kummaltakin penskalta vuorollaan, että jos kuvittelette olevanne hyviä niin miksi ette saaneet useampia stipendejä? Kuvaa hyvin hänen ajatusmaailmaansa.
Olin kaikki kesälomat päivästä päivään töissä 14v alkaen. Ensimmäisen kerran sain pitää osan palkastani muutaman kuukauden ennen inttiin menoa.
Minut kotiutettiin vänrikkinä ja heti vapaaehtoisen intin jälkeen häivyin siitä myrkkypesästä Ruotsiin. Siellä ollessa harkitsin vakavasti jatkamista Australiaan tai Kanadaan. Elettiin 60-luvun puoliväliä jolloin Australia tarjosi maksutonta matkaa vastikkeena 2:n vuoden sitoumuksesta.
En ole ainoa vastaavan tyyppisiä havaintoja tehnyt mutta minua ne koskettivat lähiten.
Ps. Ollessaan "viimeistelyhallissa" me asuimme perheenä samalla paikkakunnalla työni vuoksi. Viimeistelystä soitettiin, että jos haluan nähdä äitini vielä elossa niin aikaa olisi muutama tunti. Ajomatkaa oli noin 10 minuuttia.
En halunnut. Miksi olisin halunnut taas nähdä sen pahansuovan myrkynkylväjän ilmettä?Vaikkapa siksi, jos siellä olisikin ollu edessä yllätys sulle.
- Anonyymi
Kunpa minunkin lähtöäni olisi seurannut vanhempieni haikeus. 18-vuotiaana lähdin eikä perääni kyselty kuinka pärjään ja riittävätkö rahat ruokaan. Lapset olivat vanhemmilleni rasite ja kuluerä. Tämä siis 90-luvulla. Tultuani itse äidiksi, ei äitini ollut siitä erityisen ilahtunut - huomionsa vei uusi juoppo puoliso jonka kanssa matkustelivat kyllä kaukomaille, mutta lasten luona eivät käyneet koska kummastakaan ei ollut rattiin. Lapseni, nyt 14-v ehti nähdä "mummiaan" ehkä 8 kertaa elämänsä aikana. Usein lupasivat tulla mutta pettivät lupauksensa. Äitini menehtyi viime talvena enkä surrut kovin paljoa - olihan hän tavallaan hylännyt jo aikoja sitten. Kuolinvuoteellaan vielä kerroin, että olisin halunnut hänet osaksi myös aikuista elämääni, toivoen kai anteeksipyyntöä, mutta suuttui ja närkästyi tuo siitäkin vielä!
- Anonyymi
olipa surku juttu kohdallasi,
mutta
toisinpäinki voi käydä,
vanhemmat tekevät kaikkensa että jälkeläiset pärjää, laittaa rahaa ja lahjapaketteja, sitten kun menee tai yrittää mennä katsomaan, ovella saaki kymää vettä niskaansa, jälkeläinen sanoo, sinlla ei ole mitään asiaa tänne, voi surku, kun rahhaki olis tarjonnu jotta elämä olisi menny paremmin,
mitäs siihen sanot, kun käyki toisin päin jälkeläiset hylää vanhempansa
tarkotus olisi ollu hyvä ja kuulua yhteiseen perheeseen.
ihmisolento on todella kummallinen
mikään ei kelpaa, suhteessa vanhempiinsa,
- Anonyymi
Lapseni perhe asuu lähellä ja joka viikko nähdään, joskus useammin kuin kerran. usein vietän myös viikonloppuja lapsenlasten kanssa joko minun asunnolla tai heillä, että vanhemmat saa omaa aikaa kiireisten työviikkojen vastapainoksi.
- Anonyymi
Ei ole haikeaa. Helpotuksen huokaus pääsee. Varsinkin kun jouluhulinan jälkeen saa nähdä lasten autojen perävalot, ne on parhaat jouluvalot.
Ei vanhana enää jaksa lasten ja lastenlasten koohotusta. Ajankohtaista.
Juuri eilen tyttäreni lähti kotiinsa. Oli käymässä täällä lomaviikollaan muutaman vuorokauden. Oli ihanaa viettää yhteistä aikaa ja sisaruksetkin näki toisiaan. Lievä haikeus jäi kun tytär lähtib taas kotiinsa toiselle puolen Suomea mutta toisaalta kiitollisuus siitä että minulla on tuollainen omilla jaloillaan seisova itsenäinen aikuinen tytär joka tässä elämässä pärjää.- Anonyymi
Kyllä. Pala nousee kurkkuun tai johonkin. Vilkutamme niiin kauan kuin vilkuttava käsi näkyy. Toinen puolikas seisoo vieressä vilkuttamassa, vaikke enää olekaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.32879651 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit02340Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662216- 1771886
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161462- 1121307
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91301Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181731260RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601240Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421107