Ei mitään yhteistä puolison kanssa. Hän on väsynyt töistä. Hän on väsynyt vaikka ei olis töitä. Seksiä ei ole ollut, en edes halua enää. Kaikki mitä ehdotan, ei kiinnosta. Ja kun saan houkuteltua mukaan johonkin juttuun, kiukutellaan. Ilmoittaa aina, että tämäkin asia pitäisi hoitaa (ei tarkoita itseään, vaan minua). Yhdessä ei hoideta asioita. Sitten kun hoidan asian, mikä on pitänyt tehdä, niin sanoo, että ei näin. Hän tarkoitti toisella tavalla. Ajatusten lukijakin pitäisi olla.
Hän on taitava henkisessä pahoinpitelyssä.
Pahinta lienee kuitenkin henkinen puoli. En voi hyvin. Hänellä on "sairaus", joka estää liikkumasta, minkä takia hänen lempipuuhaa on istua television edessä tuntitolkulla tai tuijottaa puhelinta. Hän on lihonut valtavaksi. Aina kun yritän, että liikuttaisko yhdessä, niin vastaus on, että otan särkylääkkeen ja sit kävellään hiljaa.
Ymmärrän, että toinen on kipeä 24/7, mutta ei edes yritä hoitaa itseään. Edes jumppaliikkeitä, jotka auttaisi vaivaa, ei jaksa/suostu tehdä. Itse lipsun pikkuhiljaa alkoholismin puolelle. Ei tee mieli enää tehdä mitään muuta kuin ryypätä ja turruttaa se paha olo, mikä sisällä on. Ja tietäähän sen, ei se muuta kuin pahenna tätä oloa.
Haaveena oli, että olisi puoliso jonka kanssa tehdä asioita, liikkua, pelata vaikka sulkapalloa pihalla kun on nätti keli. Olen yrittänyt liikkua yksin, mutta kaipaan sitä, että olisi joku kenen kanssa tehdä asioita. Ei välttämättä liikkumista, mutta jotain.
Surkeimman tilanteestani tekee sen, että muutettiin juuri uuteen asuntoon, josta on niin paljon velkaa, ettei paskalle taivu. En voi lähteä mihinkään. Enkä oikeastaan haluakkaan, en tiedä mikä minua sitoo siihen ihmiseen. Riippuvuus kai tämäkin on. En ymmärrä miksi muutettiin. En voi tajuta.
Olen itse yrittänyt parantaa suhdettamme, huomioin, kuuntelen. Teen eväät töihin. Ruoka on valmiina, kun hän tulee töistä. Olen siivonnut. Vastavuoroisesti tuntuu, että en saa mitään muuta kuin pahan mielen. Riitelemme päivittäin, riittää että katson häntä, niin hän saattaa kysyä, miksi katsoin noin...ja siitä se lähtee. Sama fuckin pyörä pyörimään.
Menetin juuri työni, minkä takia olen kotona. Puolisoni muistaa ilmoittaa aina kaupassa käydessään, että kuinka paljon rahaa meni. Yritän koko ajan etsiä töitä, mutta tällä hetkellä se on vaikeaa. Tunnen suurta syyllisyyttä kotona olemisesta, eikä puoliso auta asiaa muuta kuin moittimalla. Aloitin sivutoimisen opiskelun, jotta töihin pääsy olisi helpompaa, mutta samaan aikaan puoliso odottaa minun tekevän kaikki kotityöt. Olen ihan helvetin väsynyt. Onkohan Alko auki?
henkisesti loppu
Anonyymi
0
<50
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel103010- 1172184
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431594- 2601408
- 731057
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47921Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77890- 55884
- 44805
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93746