Oletko säästäväinen, vai tuhlailija, vai jotain siltä väliltä? No, minä olen mahdollisimman säästäväinen. Sanoisin, että paras mielenterveyden ylläpitokeino on säästäväinen elämäntyyli.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jotain siltä väliltä. Kun jotain tarvitsen, niin se maksaa sen minkä maksaa. Kuten nyt maalit ynnä muut tarvikkeet kesän suureen ikkunaremonttiin. Tai uuden pesukoneen hankinta edellisen työehtosopimuksen juuri päätyttyä. Hyvä laatu on tärkeää. Oman työn osuudessa hyvää tuppaa tulemaan väkisinkin ja samaa vaadin myös ostettavassa osuudessa. Turhaan hölynpölyyn en rahoja pistä, siinä mielessä olen säästäväinen.
Kotiasketismissa, hiljennyn ja luen. Minimi riittää minulle.
Juu - ei ainakaan kannata elää yli varojensa.
Olemme vaimoni kanssa molemmat saman henkisiä tuhlareita.
Emme ole koskaan säästäneet.
Hankimme meille tarpeellisen ja senkin järkevästi. Yllättäen pienistäkin tuloista jää rahaa käyttämättä.
Nimimerkki 50v:n avioliiton kokemus.
Käytän rahaa silloin kun sitä pitää käyttää. Turhaan en rahaa laita mutta kaiken tarvittavan hankin, enkä viitsi hinnassa puhistellä, halvalla kun saa yleensä vain huonoa. Joskus hemmottelen itseäni jollakin kivalla, ei niin tärkeällä, ostoksella. Minulla ei ole mitään tarvetta elää mahdollisimman nuukasti, eläkkeeni riittää hyvin, lapseni ovat hyvissä ammateissa ja pärjäävät hyvin omillaan. eikä minulla ole tarvetta säästää heille perinnöksi jätettävää.
Nuukailemaan olen aikanani olosuhteiden pakosta joutunut, enkä siitä mitään pyhää kranssia päähäni saanut tai tuntenut silloin itseäni paremmaksi ihmiseksi, stressaavaa oli kun rahat eivät elämiseen tahtoneet riittää.
Monet meistä ovat joutuneet olosuhteiden pakosta elämään nuukasti.
Siinäpä useimmat ovat oppineet taloudellisesti järkeviksi.
Elämässä on ollut tilanteita jolloin olen saanut säästäväisyyskohtauksia. Ihan naurettavia. Esim. itsellä olisi pieni asia jonka takia pitäisi ajaa autolla vaikka 20 km. En aja. Mutta jos lapset tarvitsevat niin en edes muista ajatella rahaa, rattiin vaan. Elämän tyyli on aika askeettinen mutta sitten on asioita joissa en säästä. Terveellisyyteen olen valmis laittamaan aika paljon, oikeaoppiseen ruokaan, hierojaan, kuntoiluun.
Ei tarvitse erityisesti säästää, on vähän sukanvarressa ja keskitasoa paremmat tulot. Kaikki isot ostokset on tehty. Kiva jos jää jotain lapsille, laitan edunvalvontasopimukseen, että varallisuuteni puitteissa minulle on annettava mahdollisimman hyvä hoito.
Olen kai enemmän säästäväinen, mutta kun ostan, ostan laatua. Siinäkin on se raja, etten viitsi maksaa pelkästä muotimerkistä ylimääräistä.
Rengasliikkeeseen mennessäni sanon heti, ettei kaikkein halvinta tai kaikkein kalleinta merkkiä kannata tarjota.
Tietsikoista minulle riittää halpakin, koska kaikissa nykyisissä koneissa on paremmat ominaisuudet kuin mitä minä ikinä tarvitsen.
Harrastuksistani maksan enemmänkin. Huonoilla välineillä on huono harrastaa, mutta kun välineet, kuten sukset ja fillari ovat hyviä, niin sen jälkeen se on itsestä kiinni. Pukineiden pitää myös olla hyvät ja kelin mukaan vaihdettavat. Jalkineista ei kannata tinkiä, mutta niiden kohdalla merkki sinänsä ei ratkaise, vaan ensin jaloilleni hyvä lesti ja vasta sitten alan katsoa merkkiä.
Köyhän ei kannata halpaa ostaa.
Aivan, ei kannata halvinta mahdollista tuotetta ostaa. Laadulla on merkitystä.
Fiksu kommentti.👍
Beng
Eipä ole mistä säästää, kyllä kaikki on mennyt mitä on tullutkin. Eron jälkeen yksinhuoltajan pieni osa-aikaisen palkka meni tasan lapsen kanssa elämiseen ja lapsen koulutukseen. Työajatkin oli niin epäsäännölliset että ei mitään mahdollisuutta lisätöihin, olisi pitänyt tehdä yöllä. Jatkuva haku kokoaikaiseen työhön, mutta en edes siivoojaks päässyt muualle. Myöhemmin pätkätyöt ja sittemmin pieni eläke. Jotain muutaman kympin kuukaudessa pystyisi säästämään jos nököttäisi vain kotona eikä kävisi missään mikä vaatii rahaa, mutta se olisi pitemmän päälle tosi tylsää kun se elämä on tässä ja nyt.
Lähestypä asiaa siten, että mietit mitä ilman et todellakaan tule toimeen!
Jos olet itsellesi rehellinen niin hengissä pysymiseen ja kohtuulliseen säältä suojautumiseen tarvitaan todella vähän. Eikä maksa paljoa.
Luuletko etten oo miettiny, vaatteita (alusvaatteita sukkia)ostanut viimeks toissa kesänä alennusmyynnistä ja kävelykengät viime kesänä kirpparilta kun entiset hajos, muuten olen tyytynyt entisiin retkuihin. Onneksi aikoinaan tuli ostettua Erätukulta jokasään kestävä ulkoilupuku joka toimii vieläkin kelillä kuin kelillä, sillä pärjään vielä muutaman vuoden kun en pese ja kuluta koneessa pilalle vaan pesen käsin.
Aika säästäväinen olen, liekö syynä se, että äiti sanoi mun "vähä haaskanneen", kun ostin samalla viikolla alennusmyynnistä kaksi paitaa. No, 30v sitten sorruin ostamaan lapselle pyhävaatteet alesta. Montakohan kertaa päällä? Eivät ehtineet kulua. Nyt roikkuvat lapsenlapsen kaapissa.
Juuri vaaterättejä ostan, kun näen jotain sopivaa. Juhlavaatteita en tosin juuri osta, kun ei ole paljon käyttöä. Ruokaa voin ostaa laputettuna, ei se lappu siitä huonoa tee. Lehtiä ei paljoa tule vaan luen netistä uutiset, jos luen.
Byro B ei viitsi rekkautua
Kaikki mikä tulee myös menee enkä juurikaan säästele. JOs sattuu jostain, kuten ihan vasta, jonkin isomman myynnistä tulevan enemmän rahaa, laitan ne säästötilille mutten missään nimessä pahan päivän varalle vaan myöhemmin käytettäväksi.
Olen aina elänyt meneillään olevaa aikaa, en tulevaisuutta enkä menneisyyttä ja niin aioin jatkaakin. Raha on tympeä puheenaiha ja elämäntarkoitus, mutta välttämätön, toki sen ymmärrän.
Olen elänyt vaiheet laidasta toiseen. Tanssiravintolan portsarina ollessani minulla ei ollut mitään peruspalkkaa vaan tulot muodostuivat illoin saatavista naulakkorahoista.
Ne pystyi melko hyvin ennakoimaan ja silloin, poikamiehenä, elin todella kädestäsuuhun. Pisin aika joka oli tarpeen suunnitella oli eläminen vapaapäivien yli.
Ei ollut mitään lomarahoja ja se olikin ylivoimainen paikka.
Vajaa viikko täysin syömättä antoi aiheen tarkistaa asennetta.
"Normaalityössä" 2:n viikon tiliväli rytmitti elämää ja silloinkin tilipussin jälkeen oli asiaa system bolageniin. Iso pullo absoluttia ja kaupasta sveitsiläistä emmentaalia.
Avioiduttuani iski vastuu perheestä ja asenteeni muuttui täysin. Paitsi eläminen kuukauden jaksoissa, oli perheen elämää suunniteltava paljon pitemmällä tähtäyksellä.
Emme säästäneet mutta, muutaman todellisen puutevuoden jälkeen totesimme tulevamme toimeen sinä aikana totuilla tarpeilla, melkein.
Säästän ja käytän rahaa tarpeen mukaan. Ei tässä nyt niin leveästi eläkkeellä elä, kun asuntolainaa makselen.
Sitten helpottaa, kun on asuntolaina maksettu. Asuntolaina on asiallinen laina.
70-luvun+korkeat+korot+pakottivat+maksamaan+asuntolainat+nopeasti+pois.
Toki helpottaa, kun yhtiövastike on 100€/kk ja nyt lyhennän lainaa siihen lisäksi 500€/kk. Onhan se sitten, kun on maksettu, niin 500€ enemmän rahaa kuukaudessa käyttöön. Nettoeläke on 1350€/kk.
Otin ensimmäisen asuntolainan viisikymppisenä ilman sentinkään alkupääomaa. Nyt, 65v, olen melkein maksanut putki-, julkisivu- ja kattoremontinkin.
En olis kyllä ikinä uskonut!
Ei usko kukaan.
Miksei usko?
Olin+59v+ikäinen+pitkäaikaistyötön+ottaessani+asuntolainan.+Pankki+tarjosi+10:n+vuoden+maksuaikaa+ja+3kk+euribor++0,4%+korkoa+joka+oli+silloin+2000-luvun+alussa+alin+saatavissa+oleva.
Yksi mainio asia, joka ei maksa mitään: kävelylenkki.
Tossa just ahkerasti kuntoaan hoitava, jumppaa ja pari kolme kymmenen kilometrin lenkkiä viikottain tekevä, kehui kuntoaan ja sitä, ettei maksa paljon mitään kunnon hoitaminen ja kunnossa pysyminen.
No, mitä tapahtui? Tuli keuhkoveritulppa ja nyt syö lääkkeitä, eikä enää niin kuntoile.