Jaksatteko aina käsitellä rakentavasti kaiken nuoren kanssa?

Anonyymi

Meillä on 16- ja 18-vuotiaat pojat edelleen vuoroviikoin meidän vanhempien luona, koska olemme eronneet. Olen pääosin hoitanut kaikki lapsiin liittyvät käytännön asiat koko heidän elämänsä ajan niin ydinperheenä eläessämme kuin eronkin jälkeen.

Vanhempi poika on nyt lukion viimeisellä luokalla ja täytettyään 18 Wilma-oikeuteni päättyivät. Luokanvalvojani toiveena oli, että kaikki antaisivat vanhemmilleen luvan nähdä Wilman tiedot täysi-Ikäisyydestä huolimatta. Poika kehui asian hoitaneensa jo viime keväänä. Nyt en kuitenkaan Wilmaan pääse ja poika on aikonut hoitaa asian heti koulun alettua. Kahden viikon jälkeenkään asia ei ole hoitunut, viime keväänä kuitenkin jo kertoi luvat antaneensa. Ei siinä muuten mitään, mutta syksyllä alkaa kirjoitukset ja taas siirrytään poikkeusjärjestelyihin. Nyt en saa mitään tietoa näistä asioista, lukiokaverin äiti minua tiedotti näistä.

Tänään sanoin asiasta ja myönnän ettei niin kovin rakentavasti. Kun niin kyllästyttää, ettei asiat hoidu. Kovasti ollaan muuten täysi-ikäisiä, tyyli on muutenkin ikävä kyllä sellainen, että luvataan kyllä, mutta mitään ei tapahdu. En yleisesti huuda enkä turhaan ”nalkuta”, mutta raja se tulee itselläkin vastaan. En edelleen huutanut tai edes korottanut ääntä, mutta kommentoija tyyliin ”turhaa on kaataa sitte mun päälle, jos asioita menee ohi tai en voi huolehtia, kun en ole tiennyt”. Nuorempi poika vaivaantui tilanteessa ja sai syyn lähteä isän luo. Kommentoi, että hänestä on surullista, että vaikka on oltu vanhemman pojan kanssa jo 18 vuotta yhdessä niin vieläkään ei osata kommunikoida rakentavasti. Ja että sen vuoksi lähti isälleen, kun on ikävä olla huonossa ilmapiirissä täällä luonani.

En siis todella huutanut tai muuten ”riehunut”, koko tilanne kesti max. 5 minuuttia. Koen tilanteen ikävänä, mutta olen sitä mieltä, että pitää ja saa sanoa, jos luvattuja asioita ei hoideta. Tietenkin aina kannattaa miettiä, miten asiat esittää. Siitäpä pääsenkin kysymykseen, että jaksatteko aina olla rakentavia ja keskustella nuorienne kanssa tilanteessa kuin tilanteessa rakentavasti?

Koen usein, että jos minä sanon jostain niin se menee pojilla huomattavasti enemmän tunteisiin kuin isänsä sanomiset vaikka hän on paljon tulisempi ja räjähtelee milloin mistäkin. Häntä vastaan eivät käänny koskaan, muutenkin ovat lojaaleja hänelle ja lähtevät isän luo, jos luonani ei joku miellytä. Mitä mieltä olette ja miten pitäisi toimia?

0

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000

      Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

      Luetuimmat keskustelut

      1. Minua odottaa

        Joku todella ihana nainen jossain tulevaisuudessa. Siihen uskon ja luotan. 🤗❤️✨
        Sinkut
        219
        4177
      2. Miten toivoisit

        Teidän välien olevan tällä hetkellä? Tässä tilanteessa?
        Ikävä
        121
        4026
      3. Keksitkö keinon

        Miten voin nähdä ihastusta joka ei myönnä tunteitaan.
        Ikävä
        48
        3642
      4. Haluaisitko nähdä

        Hänet alastomana?
        Ikävä
        67
        3029
      5. Hilirimpsistä

        Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
        Ikävä
        200
        2751
      6. Älä elättele

        Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
        Ikävä
        49
        2528
      7. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

        Elämä ei oo peli 😔😟
        Ikävä
        22
        2528
      8. Olet täällä. Mutta ei minulle.

        Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
        Ikävä
        20
        2406
      9. T- miehelle....

        Kuka sua rakastaa? Kertoi rakastavansa....
        Suhteet
        41
        2299
      10. Kuule rakas...

        Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
        Ikävä
        41
        2245
      Aihe