"Maailman suurin vasuri- ja valhemedia BBC on jo kauan tuottanut ja filmannut brittien koulunvalmistujaisten ns. Prom- suurjuhlaa Lontoon Royal Albert Hallissa."
BBC on maailman luotettavimpia uutismedioita.
"Tuossa juhlassa on aina laulettu isänmaalliset " Rule Britannia"- ja " Land of hope and glory"- kappaleet. Mutta nyt BBC on päättänyt jättää ne pois!?
Syytähän ei varmana tarvitse kertoa, mutta kerron kuitenkin. Nuo kappaleet ovat näet vasurimedialle liian isänmaallisia ja brittimielisiä. Joka vasurien oudon ja kavalan logiikan mukaan on jotain suvaitsematonta ja taantumuksellista."
Syynä on yksinkertaisesti kappaleiden vaatimat suurorkesteri ja -kuoro. Pandemian takia ei henkilöstömäärää kyetä sijoittamaan näyttämölle riittävin turvavälein.
"Tuollaisia ovat länsimaiden valtamediat nykyään. Suorastaan kuvottaa ajatella tuollaista oman maan, kansan ja kulttuurin halveksuntaa..."
Kuvottavaa on todeta äärioikeiston tarve valehdella ja mustamaalata asia kuin asia.
Totuus BBC:n Prom-ohjelmasta
10
119
Vastaukset
- Anonyymi
Taas vasurimme valehtelee!
Tuossa valtamedian julkaisemassa uutisessa selvästi sanottiin, että kapellimestari halusi noiden laulujen poistolla huomioida BLM- eli BurnLootMurder- mielenosoituksia.
Jos kerta koronaa niin paljon pelätään, niin silloinhan pitää koko tapahtuma perua! Eli taas valkopestään arvomädättäjä-vasurien toimia ja motiiveja...- Anonyymi
Tässä totuuspilleri äärioikeiston vlehtelijoille!
HS: SIITÄ on nyt viikko, kun Britannian brexiteerit ja maan uus-itsenäisyydellä elämöijät julistivat Suomelle kulttuurisodan.
Suomalaisesta kapellimestarista Dalia Stasevskasta leivottiin syntipukki brittien kotikutoiseen kiistaan isänmaallisesta laulusta. Lähtölaukauksen antoi levikiltään yli puolimiljoonainen The Sunday Times -lehti, jonka etunojainen artikkeli antoi ymmärtää suomalaiskapellimestarin olevan sensuroimassa brittien rakkaita patrioottisia säveliä BBC:n Proms-festivaaleilta.
Tilannetta käytti heti hyväkseen Brexit-puolueen johtaja Nigel Farage. Hän vihelsi Twitter-koirapilliinsä ja vaati suomalaiskapellimestarin hyllyttämistä. Lauma kuuli johtajansa huudon, ja Stasevskalle ja hänen perheelleen alkoi sataa uhkauksia ja vihaviestejä.
Torstaina Stasevska antoi asiasta oman lausuntonsa taiteilijoiden asioita hoitavan arvostetun Harrison Parrott -yhtiön kautta: Hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa, kun konsertin ohjelmistosta on päätetty. Spekulaatiot ovat olleet virheellisiä. Hän on taiteilija eikä mikään poliittinen kommentaattori.
KAPELLIMESTARIN suomalaisuus on ollut tietysti koko kohussa sivuseikka. Kuka tahansa ulkomaalainen mistä tahansa maasta olisi kelvannut syntipukiksi. Ulkomaalaiset taiteilijat – että kehtaavatkin tulla Britanniaan johtamaan brittien konsertteja. Eikö nyt omasta maasta löydy tarpeeksi tahtipuikon heiluttajia? (Kyllä, näin tosiaan on moni ihmetellyt.)
Pohjimmiltaan koko kohussa on kyse kolmesta asiasta: politiikasta, medialukutaidosta ja kulttuurista kansakunnan symbolina.
Britannian poliittinen tilanne on hyvin kärjistynyt. EU-ero on repinyt maata jo vuosia. Päälle tulevat pandemian aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Ensi vuonna tilanne pahenee, kun brexitin siirtymäkausi loppuu ja alkaa brexit-arki. Kireässä tilanteessa syntipukeille on kysyntää. Farage-parka taas tuntenee itsensä hieman tarpeettomaksi, kun elämäntyö eli brexit pääsi yllättäen toteutumaan. Mutta ei hätää, populismille löytyy aina uusia keinoja itseilmaisuun. Anteeksipyyntöä lienee turha odottaa.
MEDIALUKUTAIDON puute ruokkii poliittisia kohuja. Toisin kuin Suomessa, Britanniassa sanomalehdillä on oma ärhäkkä kantansa lähes asiaan kuin asiaan. Laatulehdetkin ovat täynnä uutisjuttuja, joiden ensisijainen tavoite tuntuu olevan närkästyksen lietsonta.
Lukijalla pitää olla taitoa, tarkkuutta ja taustatietoja hahmottaa itse, mitä oikein on tapahtunut. Yleisradioyhtiö BBC puolestaan on koko kansan sylkykuppi: konservatiiveille liian woke, ja vasemmiston mielestä taas tasapuolisuusharhan syövyttämä.
Kulttuuristakin on kyse. Patrioottisten laulujen Rule Britannia! ja Land of Hope and Glory symboliarvo on ilmeinen. Kiista piilee symbolin sisällössä: kuuleeko oma korva melodista isänmaallisuutta vai epävireistä taantumuksellisuutta.
Suomalaisena patrioottina ymmärrän hyvin brittipatriootteja. Musiikkia ei pidä hyllyttää tai ”peruuttaa” sen enempää kuin kaunokirjallisuutta tai teatteritaidettakaan. Ulkomaalaisena en kuitenkaan tarjoile mielipiteitäni. Sen sijaan soitimme rytmikkään Rule Britannia! -sävelmän HS:n kirjeenvaihtajatapahtumassa Helsingin Savoy-teatterissa jo helmikuussa 2019. Mikä sopisikaan paremmin brexit-aikaan kuin laulu, jossa kaikuvat Britannian 1700-luvun alun kauppa- ja merikiistat mannereurooppalaisten vastapuolten kanssa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä totuuspilleri äärioikeiston vlehtelijoille!
HS: SIITÄ on nyt viikko, kun Britannian brexiteerit ja maan uus-itsenäisyydellä elämöijät julistivat Suomelle kulttuurisodan.
Suomalaisesta kapellimestarista Dalia Stasevskasta leivottiin syntipukki brittien kotikutoiseen kiistaan isänmaallisesta laulusta. Lähtölaukauksen antoi levikiltään yli puolimiljoonainen The Sunday Times -lehti, jonka etunojainen artikkeli antoi ymmärtää suomalaiskapellimestarin olevan sensuroimassa brittien rakkaita patrioottisia säveliä BBC:n Proms-festivaaleilta.
Tilannetta käytti heti hyväkseen Brexit-puolueen johtaja Nigel Farage. Hän vihelsi Twitter-koirapilliinsä ja vaati suomalaiskapellimestarin hyllyttämistä. Lauma kuuli johtajansa huudon, ja Stasevskalle ja hänen perheelleen alkoi sataa uhkauksia ja vihaviestejä.
Torstaina Stasevska antoi asiasta oman lausuntonsa taiteilijoiden asioita hoitavan arvostetun Harrison Parrott -yhtiön kautta: Hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa, kun konsertin ohjelmistosta on päätetty. Spekulaatiot ovat olleet virheellisiä. Hän on taiteilija eikä mikään poliittinen kommentaattori.
KAPELLIMESTARIN suomalaisuus on ollut tietysti koko kohussa sivuseikka. Kuka tahansa ulkomaalainen mistä tahansa maasta olisi kelvannut syntipukiksi. Ulkomaalaiset taiteilijat – että kehtaavatkin tulla Britanniaan johtamaan brittien konsertteja. Eikö nyt omasta maasta löydy tarpeeksi tahtipuikon heiluttajia? (Kyllä, näin tosiaan on moni ihmetellyt.)
Pohjimmiltaan koko kohussa on kyse kolmesta asiasta: politiikasta, medialukutaidosta ja kulttuurista kansakunnan symbolina.
Britannian poliittinen tilanne on hyvin kärjistynyt. EU-ero on repinyt maata jo vuosia. Päälle tulevat pandemian aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Ensi vuonna tilanne pahenee, kun brexitin siirtymäkausi loppuu ja alkaa brexit-arki. Kireässä tilanteessa syntipukeille on kysyntää. Farage-parka taas tuntenee itsensä hieman tarpeettomaksi, kun elämäntyö eli brexit pääsi yllättäen toteutumaan. Mutta ei hätää, populismille löytyy aina uusia keinoja itseilmaisuun. Anteeksipyyntöä lienee turha odottaa.
MEDIALUKUTAIDON puute ruokkii poliittisia kohuja. Toisin kuin Suomessa, Britanniassa sanomalehdillä on oma ärhäkkä kantansa lähes asiaan kuin asiaan. Laatulehdetkin ovat täynnä uutisjuttuja, joiden ensisijainen tavoite tuntuu olevan närkästyksen lietsonta.
Lukijalla pitää olla taitoa, tarkkuutta ja taustatietoja hahmottaa itse, mitä oikein on tapahtunut. Yleisradioyhtiö BBC puolestaan on koko kansan sylkykuppi: konservatiiveille liian woke, ja vasemmiston mielestä taas tasapuolisuusharhan syövyttämä.
Kulttuuristakin on kyse. Patrioottisten laulujen Rule Britannia! ja Land of Hope and Glory symboliarvo on ilmeinen. Kiista piilee symbolin sisällössä: kuuleeko oma korva melodista isänmaallisuutta vai epävireistä taantumuksellisuutta.
Suomalaisena patrioottina ymmärrän hyvin brittipatriootteja. Musiikkia ei pidä hyllyttää tai ”peruuttaa” sen enempää kuin kaunokirjallisuutta tai teatteritaidettakaan. Ulkomaalaisena en kuitenkaan tarjoile mielipiteitäni. Sen sijaan soitimme rytmikkään Rule Britannia! -sävelmän HS:n kirjeenvaihtajatapahtumassa Helsingin Savoy-teatterissa jo helmikuussa 2019. Mikä sopisikaan paremmin brexit-aikaan kuin laulu, jossa kaikuvat Britannian 1700-luvun alun kauppa- ja merikiistat mannereurooppalaisten vastapuolten kanssa?Vasurimme valehtelee työkseen ja kehtaa vielä poistattaa vastakommentit!?
Tuo kapellimestari sanoi selvästi, että hän halusi tukea BLM- liikettää ehdotuksellaan noiden kappaleiden poistolla! Piste.
Jopa vasurivaltamediammekin uutisoi tuosta motiivista. Joten vasurimme ei NYT uskokaan sitä, vaikka muuten aina uskoo??? ;-) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä totuuspilleri äärioikeiston vlehtelijoille!
HS: SIITÄ on nyt viikko, kun Britannian brexiteerit ja maan uus-itsenäisyydellä elämöijät julistivat Suomelle kulttuurisodan.
Suomalaisesta kapellimestarista Dalia Stasevskasta leivottiin syntipukki brittien kotikutoiseen kiistaan isänmaallisesta laulusta. Lähtölaukauksen antoi levikiltään yli puolimiljoonainen The Sunday Times -lehti, jonka etunojainen artikkeli antoi ymmärtää suomalaiskapellimestarin olevan sensuroimassa brittien rakkaita patrioottisia säveliä BBC:n Proms-festivaaleilta.
Tilannetta käytti heti hyväkseen Brexit-puolueen johtaja Nigel Farage. Hän vihelsi Twitter-koirapilliinsä ja vaati suomalaiskapellimestarin hyllyttämistä. Lauma kuuli johtajansa huudon, ja Stasevskalle ja hänen perheelleen alkoi sataa uhkauksia ja vihaviestejä.
Torstaina Stasevska antoi asiasta oman lausuntonsa taiteilijoiden asioita hoitavan arvostetun Harrison Parrott -yhtiön kautta: Hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa, kun konsertin ohjelmistosta on päätetty. Spekulaatiot ovat olleet virheellisiä. Hän on taiteilija eikä mikään poliittinen kommentaattori.
KAPELLIMESTARIN suomalaisuus on ollut tietysti koko kohussa sivuseikka. Kuka tahansa ulkomaalainen mistä tahansa maasta olisi kelvannut syntipukiksi. Ulkomaalaiset taiteilijat – että kehtaavatkin tulla Britanniaan johtamaan brittien konsertteja. Eikö nyt omasta maasta löydy tarpeeksi tahtipuikon heiluttajia? (Kyllä, näin tosiaan on moni ihmetellyt.)
Pohjimmiltaan koko kohussa on kyse kolmesta asiasta: politiikasta, medialukutaidosta ja kulttuurista kansakunnan symbolina.
Britannian poliittinen tilanne on hyvin kärjistynyt. EU-ero on repinyt maata jo vuosia. Päälle tulevat pandemian aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Ensi vuonna tilanne pahenee, kun brexitin siirtymäkausi loppuu ja alkaa brexit-arki. Kireässä tilanteessa syntipukeille on kysyntää. Farage-parka taas tuntenee itsensä hieman tarpeettomaksi, kun elämäntyö eli brexit pääsi yllättäen toteutumaan. Mutta ei hätää, populismille löytyy aina uusia keinoja itseilmaisuun. Anteeksipyyntöä lienee turha odottaa.
MEDIALUKUTAIDON puute ruokkii poliittisia kohuja. Toisin kuin Suomessa, Britanniassa sanomalehdillä on oma ärhäkkä kantansa lähes asiaan kuin asiaan. Laatulehdetkin ovat täynnä uutisjuttuja, joiden ensisijainen tavoite tuntuu olevan närkästyksen lietsonta.
Lukijalla pitää olla taitoa, tarkkuutta ja taustatietoja hahmottaa itse, mitä oikein on tapahtunut. Yleisradioyhtiö BBC puolestaan on koko kansan sylkykuppi: konservatiiveille liian woke, ja vasemmiston mielestä taas tasapuolisuusharhan syövyttämä.
Kulttuuristakin on kyse. Patrioottisten laulujen Rule Britannia! ja Land of Hope and Glory symboliarvo on ilmeinen. Kiista piilee symbolin sisällössä: kuuleeko oma korva melodista isänmaallisuutta vai epävireistä taantumuksellisuutta.
Suomalaisena patrioottina ymmärrän hyvin brittipatriootteja. Musiikkia ei pidä hyllyttää tai ”peruuttaa” sen enempää kuin kaunokirjallisuutta tai teatteritaidettakaan. Ulkomaalaisena en kuitenkaan tarjoile mielipiteitäni. Sen sijaan soitimme rytmikkään Rule Britannia! -sävelmän HS:n kirjeenvaihtajatapahtumassa Helsingin Savoy-teatterissa jo helmikuussa 2019. Mikä sopisikaan paremmin brexit-aikaan kuin laulu, jossa kaikuvat Britannian 1700-luvun alun kauppa- ja merikiistat mannereurooppalaisten vastapuolten kanssa?Edelläoleva kopioitu suoraan Helsingin Sanomista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelläoleva kopioitu suoraan Helsingin Sanomista.
Se on HS:n paikalla olevan kirjeenvaihtajan Anna-Mari Sipilän selvitys.
Se kertoo totuuden,jota uusnatsien on turha vääristellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on HS:n paikalla olevan kirjeenvaihtajan Anna-Mari Sipilän selvitys.
Se kertoo totuuden,jota uusnatsien on turha vääristellä.Lainatessa tekstiä on yleensä tapana kertoa lähde.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lainatessa tekstiä on yleensä tapana kertoa lähde.
Lainauksien alussa luki HS. Vaikka mistäpä uusnatsit lyhenteen tuntisivat.
- Anonyymi
Eilenhän paikallinen elokapina puolestaan keskeytti Promsin ensimmäisen illan konsertin. Tai olla juuri Sibeliuksen Finlandia menossa kun alkoivat häiriköimään. Ei vasemmistolainen kulttuuriyleisökään pitänyt elokapinan heilunnasta konserttilavalla vaan buuasi heidät pois sieltä.
- Anonyymi
Tänään tämän vuotisen BBC Proms -festivaalin viimeinen ilta. En malta odottaa miten Rule Britannia! tänä vuonna tulkitaan.
- Anonyymi
Aloitus koski aivan eri asiaa, ei Proms-festivaalia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1645491
- 233922
- 283572
- 633327
- 293137
- 322889
- 322460
- 602092
Otetaas taas tälläinen että kerro yksi teitä yhdistävä asia
Aloitan, me ollaan molemmat kovia hiihtämään Saa nähä tuleeko nyt osumia!602045- 81825