Mitkä olivat Stalinin suunnitelmat 2ms alussa?

Kukaan tuskin tietää.
Stalin oli suorastaan sairalloisen varovainen mies. Aloittajan väite on sinänsä ihan uskottava. Ennen maailmansotaa länsivallat, NL ja Saksa kaikki katselivat ympärilleen hakien vähiten huonoa liittolaista ja peläten jäävänsä yksin. Aika hyvinhän Stalin korttinsa pelasi ja ehti liittoutua molempien kanssa.

Kaikkein selkeimmin Stalinista havaittava luonteenpiirre oli opportunismi. Stalinilla saattoi olla pitkän tähtäimen suunnitelmia, kuten hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa osoittaa, mutta koskaan hän ei epäröinyt hyvinkin äkkinäisesti muuttaa suuntaa jos jonkinlainen lupaava mahdollisuus oli näköpiirissä.

Moskovan kuplasta katsoen esimerkiksi Itä-Euroopan ja Suomen (luultavasti myös Ruotsin) valtaus näytti houkuttelevan helpolta, joten Stalin kokeili onneaan. Itä-Euroopan suhteen se onnistui yllättävänkin hyvin, mutta Suomea Stalin ei saanut.

Varovaisempi ja vähemmän opportunistinen valtionpäämies olisi mielellään jättänyt Neuvostoliiton ja Saksan väliin Puolan ja Baltian kokoisen puskurivyöhykkeen, eikä olisi väkisin tunkeutunut Euroopan laajentumishaluisimman valtion rajanaapuriksi.

Lisäksi vähemmän äkkinäinen johtaja olisi varmasti perehtynyt ensin Suomen tilanteeseen asiantuntijoiden välityksellä, eikä luottanut poliittisten toimijoiden raportteihin, joiden mukaan Suomen punaiset kyllä toivottavat puna-armeijan riemumielin tervetulleiksi. Oikeiden asiantuntijoiden (entiset tsaarin armeijan päälliköt) näkemykset olisivat luultavasti vaihdelleet Pyrrhoksen voitosta olennaisesti merkityksettömään rauhaan (jollainen Talvisodan rauhansopimus Neuvostoliiton näkökulmasta olikin, ottaen huomioon, että tavoitteena oli koko Suomen miehitys).

Vjatseslav Molotovin ilmoitus Liettuan ulkoministerille kesäkuussa 1940 ei jätä epäselväksi sitä, mikä Neuvostoliiton suunnitelma oli niin Suomelle kuin myöhemmin muullekin Euroopalle.

"Molotovin keskustelut Liettuan ulkoministeri Vincas Krėvė-Mickevičiuksen kanssa Kremlissä 30.6.1940, kolme ja puoli kuukautta talvisodan rauhan solmimisen jälkeen, eivät jättäneet mitään epäselvää Neuvostoliiton tavoitteista myös Suomen suhteen (Krėvė-Mickevičius, 1940). Molotov vaati kuulijaltaan todellisuudentajua: ”Teidän on ymmärrettävä, että pienet kansat tulevat häviämään tulevaisuudessa. Teidän Liettuanne ja muiden Baltian kansojen, Suomi mukaan luettuna on liityttävä kunniakkaaseen neuvostokansojen perheeseen. Sen vuoksi teidän tulisi nyt alkaa perehdyttää kansaanne neuvostojärjestelmään, joka tulevaisuudessa tulee hallitsemaan kaikkialla Euroopassa ja jota tullaan toteuttamaan nopeammin joissakin paikoissa, kuten Baltian maissa ja myöhemmin muualla.”

Puolustusministeri, marsalkka Timošenko ja Leningradin sotilaspiirin komentaja Meretskov laativat uuden suunnitelman syyskuussa 1940 (Yleisesikunnan dokumentti 103203/ov, 18.9.1940) hyökkäyksestä Suomeen 35 päivän mobilisointivaiheen jälkeen. Suunnitelmaan varattiin 46 jalkaväkidivisioonaa, yksi moottoroitu jalkaväkidivisioona, kaksi panssaridivisioonaa, kolme panssariprikaatia ja 13 tykistörykmenttiä. Hyökkäystavoitteet olivat Viipurista Helsinkiin, Savonlinnasta Mikkeliin ja Lappeenrannasta Heinolaan. Pohjoisessa Suomi eristettäisiin Ruotsista ja Norjasta."

https://tammenlehva.fi/2020/04/01/hitlerin-ja-stalinin-yhteistyo-ja-talvisodan-merkitys-kansainvalisessa-politiikassa/

Se, joka väittää Molotovin tarkoittaneen rauhanomaista siirtymistä sosialismiin, on unohtanut Puolan valtauksen asevoimin yhdessä Saksan kanssa, yrityksen vallata Suomi asevoimin talvella 1939-1940, Viron, Latvian ja Liettuan miehityksen ja pakkoliiton omaan diktatuuriinsa kesällä 1940, sekä uuden hyökkäyssuunnitelman Suomeen syksyllä 1940.

Olisivatko Saksa, Ranska, Italia, Espanja ja Iso-Britannia suostuneet sovinnolla Moskova-johtoiseen sosialismiin?
Eivät olisi, ja se olisi tiennyt valloitussotaa, ja tuo sota olisi ollut Moskovan näkökulmasta viisainta aloittaa silloin kun Saksa ja länsivallat olivat heikentäneet itsensä pitkässä, kuluttavassa sodassa, jonka Hitler-Stalin paktin ja Puolan valtaamisen jälkeen olettiin syttyvän.

Saksan sotakoneen vahvuus ja lännen nopea luhistuminen oli Moskovalle järkytys, sillä nyt tiedettiin joutuvan Saksan kanssa napit vastakkain paljon nopeammassa aikataulussa kuin oli oletettu, eikä Saksa ollut suinkaan heikentynyt, vaan vahvistunut sodassa.

Varovaisempi ja vähemmän opportunistinen valtionpäämies olisi mielellään jättänyt Neuvostoliiton ja Saksan väliin Puolan ja Baltian kokoisen puskurivyöhykkeen, eikä olisi väkisin tunkeutunut Euroopan laajentumishaluisimman valtion rajanaapuriksi.

Tämä valtava virhe olisi väistämättä johtanut Stalinin ja Neuvostoliiton tappioon jos Yhdysvallat ei olisi tullut sotaan mukaan pelastamaan Neuvostoliiton.