Diagnosoitu alkoholismi.

Anonyymi

Olen entinen alkoholin suurkuluttaja, holisti, rapajuoppo, ongelmakäyttäjä jne...
Nimikkeitä varmasti riittää vaikka kuinka.

Nykyisin otan satunnaisesti ja jää aina yhteen iltaan eli ei jatku enää seuraavana päivänä.
Ainoa edelleen ongelmaksi kokemani asia on se että kun otan niin otan, en pysty ottamaan vain yhtä tai kahta vaan tavoitteena on se humalatila.
Jää kuitenkin siihen yhteen iltaan.

Siitä huolimatta olin saanut diagnoosin tuurijuoppoudesta, mitä ihmettelin koska tuurijuoppohan vetelee satunnaisesti pitempiä putkia.

Mietityttää kyllä miten noita diagnooseja ihmisille tehdään ja millä perusteella.
Johtaa myös harhaan muuta hoitohemkilökuntaa heidän lukiessaan tietoja.

26

144

    Vastaukset

    • Tuollainen käytös johtunee aivoista,estot poistuvat.

      • Niin kyllä mä sen tiedän, olinkin asialla tuon diagnoosin vuoksi.
        Tällä nykyisellä juomisella kun ei ihan toi tuurijuoppous-kriteeri täyty.


    • voi olla että mainitsemasi diagnoosi oli silloin aikoinansa totta, Tuurijuoppous termi taitaa olla vanhentunut käsite.

    • Mikä omasta mielestäsi olisi oikea diagnoosi?

      Sanot juovasi satunnaisesti ja humalahakuisesti. Mitenkä usein on satunnaisesti? Jouluna ja juhannuksena vai kerran viikossa?

      On hyvä itsellesi ja muillekin, kun ryyppy ei kuitenkaan jää päälle päiväkausiksi. Se diagnoosi ei merkitse kenellekään mitään!

      • Kaikki muuttuu. .


      • Omasta mielestäni siihen ei diagnoosia tarvitsisi lainkaan.

        Satunnaisesti on tarkoittanut kesän aikana viikon parin välein yhtä iltaa, muutoin on paljon harvemmassa.
        Jos tuolla perusteella on tuurijuoppo niin silloin tuurijuoppoja on todella valtava määrä joka puolella.

        Oon myös eri mieltä siitä etteikö diagnoosi merkitsisi kenellekään mitään, olen ollut aika pulassa muidenkin vanhojen diagnoosien takia koska ne ovat oikeasti leimaavia.
        Sinänsä minua ei haittaa leimaavatko vai eivät mutta kun lääkärit ym. ottavat ne kovin tosissaan ja monet kohtelevatkin sitten niiden mukaan vaikka eivät potilasta tunne millään tavalla.

        Eli minua ei tavallaan mitkään diagnoosit haittaa, loppujen lopuksi aivan sama, mutta ne näyttävät haittaavan ihmisiä joita niiden ei kuuluisi haitata.
        Se on se hankalin homma näissä terveysasioissa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Omasta mielestäni siihen ei diagnoosia tarvitsisi lainkaan.

        Satunnaisesti on tarkoittanut kesän aikana viikon parin välein yhtä iltaa, muutoin on paljon harvemmassa.
        Jos tuolla perusteella on tuurijuoppo niin silloin tuurijuoppoja on todella valtava määrä joka puolella.

        Oon myös eri mieltä siitä etteikö diagnoosi merkitsisi kenellekään mitään, olen ollut aika pulassa muidenkin vanhojen diagnoosien takia koska ne ovat oikeasti leimaavia.
        Sinänsä minua ei haittaa leimaavatko vai eivät mutta kun lääkärit ym. ottavat ne kovin tosissaan ja monet kohtelevatkin sitten niiden mukaan vaikka eivät potilasta tunne millään tavalla.

        Eli minua ei tavallaan mitkään diagnoosit haittaa, loppujen lopuksi aivan sama, mutta ne näyttävät haittaavan ihmisiä joita niiden ei kuuluisi haitata.
        Se on se hankalin homma näissä terveysasioissa.

        Sinä teet leimaavia tekoja, mutta sinua ei saa mikään silti leimata. Mieti nyt itsekin!

        Joka vaikka vain kesällä kännittelee joka viikko on juoppo. Henkilökohtaisesti en nykyään tunne yhtäkään noin juoppoa, vaikka niitä varmasti on Suomessa paljon muitakin kuin sinä ja sinun lähipiirissä ehkä kaikki. Juopottelullasi sinä leimaat itse itsesi. Kuka hyvänsä voi sen todeta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä teet leimaavia tekoja, mutta sinua ei saa mikään silti leimata. Mieti nyt itsekin!

        Joka vaikka vain kesällä kännittelee joka viikko on juoppo. Henkilökohtaisesti en nykyään tunne yhtäkään noin juoppoa, vaikka niitä varmasti on Suomessa paljon muitakin kuin sinä ja sinun lähipiirissä ehkä kaikki. Juopottelullasi sinä leimaat itse itsesi. Kuka hyvänsä voi sen todeta.

        Voi, suuri kiitos sinulle.
        Onneksi kesä on nyt ohi ja juopottelunikin on ohi.

        Leima on toki aina leima, harmi vaan ettei ole vesiliukoisia leimoja koska leimaamisen syykin on vaihtelevaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä teet leimaavia tekoja, mutta sinua ei saa mikään silti leimata. Mieti nyt itsekin!

        Joka vaikka vain kesällä kännittelee joka viikko on juoppo. Henkilökohtaisesti en nykyään tunne yhtäkään noin juoppoa, vaikka niitä varmasti on Suomessa paljon muitakin kuin sinä ja sinun lähipiirissä ehkä kaikki. Juopottelullasi sinä leimaat itse itsesi. Kuka hyvänsä voi sen todeta.

        Olet varmaankin liittynyt johonkin raittiusseuraan kun et ketään tunne.
        Tuosta huomaa myös kuinka yksinkertaista on tuomita ventovieras ihminen tuntematta tätä tai hänen elämäänsä tai lähipiiriään.

        Ja juuri tällaisten takia monet leimautuvatkin, jotkut jopa aivan turhaan.

        Voitko vielä kertoa minkälaisen leiman ehkä mahdollisesti olen saanut kun en ole itse huomannut lyhyen juopottelun vaikuttaneen elämääni enkä elinympäristööni millään tavalla?

        -Toteamatta paras-


    • Näin alkoholistina sanoisin, että alkoholismin kriteerit eivät täyty sinulla, jos tosiaan pystyt olemaan rankan ryyppäämisen jälkeen seuraavana päivänä helposti juomatta. Itse en pysty.

      • Joo mä tiedostan tuon ihan omakohtaisesti. Olen tuo aloittaja ja olen elänyt aika kostean nuoruuden ja osan aikuisuuttakin.

        Itsekin alkoholisti, nyt tosin toipunut sellainen, en voi koskaan käyttää sanontaa parantunut alkoholisti koska siitä ei parane.
        Toipuminen on mahdollista.

        Kirjoitin yhden illan juomisesta niin sekään ei mielestäni ole edes rankkaa, illan aikana ei kerkiä juoda liikaa, tässä vertaan entiseen elämääni. Juominen oli 24/7, pitkiä kausia, viikkoja, kuukausia putkeen.


    • Tuttuakin tutumpaa trolo-itsekeskustelua mieheltä, jolle "juominen" jäi lähes ehtoollisviiniin rippikouluiässä.
      Sekoaminen KD-puolueeseen, isän helluntailaisuuden sijaan, ei ole tuonut selvyyttä kymmenien vuosienkaan päästä hänen elämäänsä.

      • Heh, arvauksesi meni aivan metsään...
        En ole mies, enkä ole käynyt rippikoulua, ei ole tullut juotua ehtoollisviiniäkään.....
        En ole KD:n kannattaja, eikä isäni ole helluntailainen....

        Arvailepa uusiksi, tää on hauskaa.


    • Se kun on tarve juoda heti perjantaina tai viikonloppuna joka viikko työviikon yms. jälkeen kauheat annosmäärät on jo alkoholismia. Tällainen on se yleisin ja ns. hyväksytty muoto vaikka sellainen henkilö puhuukin töissä koko aika siitä, että perjantaina vihdoin pääsee ottamaan kaljan. Kulttuurillisesti hyväksyttyä ja ok sellainen puhe ja alkoholin käyttö.
      Alkoholismilla on erillaisia tasoja ja juomistavatkin riippuvat joskus sukupuolesta, iäastä ja elämäntilanteesta. Ei se alkoholismi ole sellainen On-Size-Fits-All diagnoosi vaan aika pitkään oireet menee sen muun elämän mukaan ennen kuin pahenee niin, että haittaa muuta elämää.

      Kun se on vielä tuossa ns. alkuvaiheessa se alkoholismi niin helpompi korjata asia, varsinkin sille alkoholistille itselleen. Mutta jos yhteiskunta ns. kannustaakin siihen alkoholismiin, vaikka olisikin aluksi vain viikonloppuina ja lomalla, niin ei sitä itse huomaa ajoissa, että mihin ollaan ajautumassa. Tai kuinka paljon jo nämä lyhyet juomajaksot vaikuttaa itseensä ja ympäristöönsä.

      Viimeaikoina niissä työpaikoissa jotka vielä työterveyden tarjoaa ovat alkaneet heräämään siihen, että ajoissa pitää toimia asiassa eikä jälkikäteen voivotteluja. Ovat itse myöhässä tässä asiassa, mutta ainakin onnekkaat nuoret, jotka töihin sellaiseen pääsee niin saa ajoissa apua, jos muille vanhemmista ihmisistä se juna tulee myöhässä.

      • Krapulaan otan n 2mg rauhoittavaa. Ei alkoholia mukaan. Ei voi ottaa alkoholia, muuten tulee raivareita. Mulla toimii ja ei oo krapulaa.


    • Aloittaja täällä taas.
      Joku kirjoitti että ottaa krapulaan rauhoittavaa, itse en tee sitäkään.
      Jos ja kun joskus krapulan hankin niin kyllä sen sitten kestänkin.

      Joku tuolla kirjoitti viikonloppujuomisista, miten jotkut saattavat odottaa viikonloppua että saavat vetäistä sen perjantaikännin.
      Voihan sekin jo olla alkoholismia mutta itse en ajattelisi sitä vielä kovin pahana jos kaikki muut hommat toimivat kuitenkin eikä juominen haittaa niihin.

      Mun mielestä alkoholi alkaa olla ongelma siinä vaiheessa kun juomisen takia, tai krapulan takia tulee esim. poissaoloja töistä tai opinnoista tai muut asiat alkavat kärsiä juomisen takia.

      Juominen alkaa väistämättä ajan myötä vaikuttaa ihmissuhteisiin, en tarkoita ainoastaan parisuhteita vaan ylipäänsä kaikkia ihmissuhteita.

      Runsas juominen vaikuttaa negatiivisesti talouteen vaikka alkuun rahaa saattaisi vielä olla enemmänkin, mutta ajan myötä sekin hupenee.

      Alkoholistilla alkaa myös väistämättä jossain vaiheessa myös esiintyä psyykkisiä ongelmia, sitä ei halua myöntää, eikä uskoa ennenkuin tilanne tulee eteen omalle kohdalle.

      Aiemmassa tekstissä oli myös kirjoitettu että yhteiskunta ns. kannustaisi juomiseen, sitähän se ei tee.
      Yhteiskunta voi ajaa ihmisen tilanteeseen jossa asiat saattavat elämisen kannalta sujua huonommin ja ihminen itse saattaa alkaa juoda esim. murheeseensa.
      Eli vaikka yhteiskunta olisi minkälainen niin ihminen itse päättää juoko hän vai ei.

      Tiedän toki vuosien kokemuksen jälkeen että paatunutkin alkoholisti haluaa löytää syyllisen juomiseensa itsensä ulkopuolelta, ei ole kiva myöntää että on itse syyllinen.
      Ja olisihan tuo kamalan hävettävää myöntää asian olevan niin, ajattelee alkoholisti.

      Useimmiten alkoholisti tuntee häpeää juomisestaan, se on vaan pirun vaikea myöntää.
      Itse voin näin jälkeenpäin myöntää että minäkin häpesin mutta olen ajan myötä päässyt siitä yli.
      Voin myös myöntää että niinä omina huonoina vuosina olin usein kateellinen ihmisille jotka osasivat käyttää alkoholia hillitysti tai ei eivät käyttäneet lainkaan.
      Enhän toki voinut sitä esim. baarissa kavereille kertoa että tunsin joitain kohtaan kateutta kun joivat harkiten ja vain vähän.

      Vaikka itse olen päässyt pohjalta ylös niin tunnen edelleen monia ihmisiä jotka jatkavat juomista, jotkut jopa ihan kaduilla ja puistoissa ja pusikoissa, eivätkä he ole minun silmissäni yhtään huonompia ihmisiä kuin kukaan muukaan.
      Kaikilla on omat syynsä miksi juovat, osa haluaisi sieltä nousta muttei pysty, osa ei edes halua yrittää.

      Itse nuo samat kuviot läpi käyneenä en pysty ketään tuomitsemaan enkä arvostelemaan, en edes tunne sellaiseen tarvetta.
      Tavallaan monien puolesta kuitenkin harmittaa kun elämänsä on mitä on, etenkin koska joukossa olisi myös hyvinkin potentiaalista porukkaa jos saisivat itsensä hoidettua/hoidatettua kuntoon.
      Monista saattaisi hyvinkin olla vielä työelämäänkin tai johonkin muuhun tekemiseen.
      Se on ihmisestä itsestä kiinni mitä tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan.

      Kun elämäntilanne on vaikea ja siihen alkaa juoda niin se tuntuu alkuun turvalliselta, tuntuu että ongelmat unohtuvat ja jäävät taka-alalle, ei niitä silloin tarvitse ajatella.
      Mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki tulee eteen joka tapauksessa ja mitä syvemmälle alkoholismin kuiluun on vajonnut sen vaikeampi on asioita alkaa järjestää paremmalle tolalle.
      Ja kun tarpeeksi kauan on juonut niin tavallaan muuttuu välinpitämättömäksi asioiden suhteen eikä niitä enää tee mieli saadakaan kuntoon, vaikka mielen sopukoissa kyllä tekee mieli saada ne kuntoon.

      Kun on pahasti alkoholisoitunut ja jos haluaa selvitä siitä niin se vaatii valtavat voimavarat, sekä itseltä että myös läheisiltä, ja usein tarvitaan myös ammattiapua.
      Kaikilla ei voimat riitä, ja joskus riittäisivät ne voimat mutta usko omiin voimiin ei riitä.

      Haluan kuitenkin mainita että kaikki on mahdollista, etenkin jos uskoo itseensä.
      On olemassa muitakin ongelmia kuin alkoholi ja kaikesta on mahdollista nousta jos haluaa, ja uskoo ja luottaa itseensä.
      Kaikki lähtee kuitenkin omasta itsestä, alkoholismiinkaan ei voi muut vaikuttaa vaikka kuinka yrittäisivät.

      • Heya! Minä sanoin tuosta viikonloppujuomisesta. Usein se ei monilla jää perjantaihin vaan siinä menee se viikonloppu ja jotkut sen läträämisen myötä on joskus putkassakin asti. Että pystytään vielä työhön ja arki käyttäytymiseen, mutta tuhotaan ne ihmissuhteet aina töiden välissä. Sitä alotustasoa just vähätellään ihan liikaa Suomessa ja ei oteta ajoissa huomioon ennen kuin menee liian pitkälle.

        En itse ole juonut melkein yhtään elämäni aikana, maistoin joskus, en tykkännyt, siinä se.. Saunakalja kaverit on kivan rentoja niin kauan kun ne ei mene sinne saunaviinan puolelle ja ota liikaa. Joten en ole mikään alkoholin suuri vastustajakaan, koska joidenkin kohdalla se sopivina määrinä auttaa heitä osallistumaan ja pääset vihdoin tutustumaan heihin.

        Olen vain seurannut vierestä aika paljon tuota menoa ja onneksi se alkoholi kulttuuri on mennyt parempaan päin tuoreemmilla sukupolvilla ja asenteet muuttuu pikkuhiljaa. Mutta et näe kulttuurillisesti esim. siinä mitään vikaa, että aina pitää antaa lajhjaksi ylennyksestä ja miksei muustakin niin kaljaa, viinaa, viiniä, yms.? Mihin on varaa, kenelle annetaan ja minkätakia, mutta aina pullo tai enemmän alkoholia.
        Silloinkin vaikka ei tuntisikaan ihmistä lähemmin niin se tuntuu ainakin minua vanhemmalla kansalla olevan oletusarvo, että toiselle kelpaa alkoholi lahjaksi. Onhan se kivempaa kuin jotkin kukat, mutta eikö todella ole muuta vaihtoehtoa?
        Monesti en ole saanut kutsua juhliin, koska luulaan, että minulla ei voi olla hauskaa kun en juo. En ole ainoa joka on tästä puhunut - muilta kavereilta ja tutuilta kuullut samaa kanssa, että jos et juo niin automaattisesti et kuulu joukkoon ellet ole heidän kuskinsa (ja sairaanhoitajansa).

        Enkä todellakaan ole ottamassa vastuuta pois alkoholistilta. Oma äitini oli alkoholisti ja siitä tuli vielä pahempi kun sai asiaan vihdoin vuosien jälkeen diagnoosin. Käytti sitä syynä kun oli sairas niin siksi sille ei voinut mitään. Alkoholistit keksii mistä vain tekosyyt ja rahaa itselleen, että voi jaksaa juomista. Hän ei ollut näitä viikonloppujuojia ja olisi päätynyt alkoholistiksi ihan varmasti, vaikka alkoholi olisi ollut laitonta.

        Ei jokainen alkoholistiksi päädy kertaheittämällä ja tiedän ihmisiä jotka tätä viikonloppu juomista teki, koska niin kuului tehdä ja se oli normaalia.. Mutta sitten sitä normaalia ei pystykkään lopettamaan. Yhtävaarallista se on terveydelle juoda parissa päivässä se joku viikon annos kuin pitkin viikkoa. Yhteiskunnassa on monia tällaisia normaaleja tapoja jotka kannustaa siihen alkoholi loukkoon ja varsinkin sitten kun työt yllättäen lähtee alta ja on opittu/totuttu vapaa-ajalla vain litmikään sitä alkoholia. Se todella helposti riistäytyy viimeistään siinävaiheesta käsistä silleen, että muut sanoo alkoholismiksi, vaikka loppupeleissä se on yhä samaa käytöstä kuin aiemmin - ja mihin työpaikallakin kannustettiin, että perjantaina äkkiä kotiin niin voi taas aloittaa sillä kaljalla ja jatkaa siitä.
        Kohta on synttäritkin, antaako työkaverit ehkä punkkupullon vai vahvempaa lahjaksi?

        Alkoholistit on m*lkkuja. Kun taas alkoholistit jotka myöntää olevansa alkoholisteja eikä etsi tekosyitä juomiselle siitä tai mistään muustakaan on ihan mahtavia. Heidän oma vastuu minkälaisia alkoholisteja he haluavat olla. Enkä sano ex-alkoholisti, koska samalla tapaa kun minulla on aivovamma niin vaikka kehityn terveemmäksi ja paremmaksi sen kanssa, se on aina jossain ja pitää se hyväksyä ja muistaa. Sama addiktioiden kanssa.

        Siitä huolimatta on täysin sokeaa sanoa, etteikö yhteiskunnalla ja muilla ole muka mitään vastuuta siihen mikä ajaa toiset alkoholismiin siinä vaiheessa kun he eivät tiedosta sellaisia olevansa - tai, että se olisi edes mahdollisuus.
        Jopa lääkärit ovat useaan otteeseen maininneet siitä kuinka vaarallista se on juoda viikonloppuisin suuria annoksia kerralla, jopa vaarallisempaa kuin, että ottaisi koko viikon aikana. Periaatteessa alkoholismi lasketaan juuri niissä määrissä ja kuinka riippuvainen olet siitä rutiinista, mutta tietenkin monet muut käytännön asiat vaikuttaa.

        Kaikki alkoholistit ei tulleet alkoholistiksi itselääkitsemisyistä. Paljon on niitä joilla on käsittelemättömiä traumoja, ADHDtä, yms. mutta on niitäkin, jotka on vain alkoholisteja ilman muuta sairauspohjaa. Minusta sen ammattiavun mitä alkoholisti tarvitsee olisi hyvä tulla siinä vaiheessa kun se on esim. "vain" joka viikonloppu juomista ja normaalia muka ei alkoholismia kuin siinä vaiheessa kun juominen on noussut siitä pahemmalle asteelle.

        Tässä maassa yleensä autetaan vasta siinä vaiheessa kun sairaudet on niin pitkällä, että ei voida enää auttaa tai korjaamaan asioita jotka olisi onnistuneet aikaisemmin puuttumalla. Tämäkin on kulttuuri ongelma, että vasta kun on tarpeeksi haittaa muille niin tehdään jotain jos silloinkaan.. Ja siksi leikataan aina rahat pois näistä ennakoivista avuista. Kyllä tuo yhteiskunnan puoli aika paljon vaikuttaa siihen miten itsellä on voimavaroja ja mahdollisuuksia vahvistaa omaa itseään.


      • Itse aloitin 13 vuotiaana,ja lopetin 61 vuotiaana. Nyt takana 4 vuotta raittiutta. Alkuun se oli huonon itsetunnon kohottamista En käy läpi koko historiaa mutta viimeiset 2 vuotta juominen alkoi aamulla ja puolilta päin oli jo sammunut. Tartuin viimeiseen oljenkorteen ja menin Aa,han. Se oli minun pelastukseni koska seuraavaksi olisi kutsunut Honkanummi. Raitistuminen on Aina itsestä kiinni. Nyt olen toipuva Alkoholisti ja elän päivä kerrallaan. Kiitän raittiista päivästä.


    • Niin, mikä ajaa alkoholismiin. Hyvä kysymys.

      Mutta mun mielestä edelleen, päätösvalta on ihmisellä itsellään.
      Tottakai se on jokin, joku asia joka ajaa ihmisen juomaan, niinkuin voi ajautua tekemään jotain muutakin.

      On vaan usein niin kun ihmisellä tulee vaikea tilanne jota on vaikea alkaa henkisesti käsitellä, niin jotkut sortuvat juomaan.
      Kuten kirjoitin niin sillä pääsee pakoon " elämää " , hetkellisesti.

      Se mitä yhteiskunta aiheuttaa ihmisille, joillekin hyvää ja joillekin huonompaa tekee sen että ihminen joutuu itse miettimään ratkaisukeinoja eri tilanteisiin miten selvitä, se saattaa aiheuttaa ihmisen ajautumisen alkoholismiin.
      Kaikilla ei ole keinoja, esim. henkisiä voimavaroja kohdata ongelmatilanteita, ja alkoholi asettuu hoitamaan sitä henkistä jaksamista juuri sillä tavalla että juovuksissahan ei ole minkäänlaisia paineita eikä stressiä, ainakin niin kulkee alkoholistin ajatus.
      Tavallaan se on vastuun välttämistä, väistämistä.

      Jotkut ovat henkisesti vahvempia ja osaavat selvittää ongelmat ilman alkoholia tai muuta päihdyttävää ainetta. Vastuutakaan ei voi paeta ikuisesti.
      Vahvasti alkoholisoitunut ihminen ei enää osaa ottaa vastuuta itsestään kuten ei muistakaan.

      On kuitenkin paljon ihmisiä jotka juovat alkoholistisesti ja silti pystyvät pitämään " kulissit " kasassa, hoitamaan työt, perheen jne.

      Jos saan sen verran mainita äidistäsi niin ei hänkään varmaan tahallaan alkoholisoitunut. Ehkä hänellä oli elämässä jotain sellaista mitä ei vaan henkisesti kestänyt ja turvautui viinaan ja siitä on luisunut kunnon ongelmaksi.
      Alkoholismi ei ole koskaan yhden ihmisen ongelma, perheellisellä se on koko perheen ongelma vaikka vain yksi perheenjäsen joisi.

      Asioissa on yleensä monta eri puolta, mikään ei ole aivan yksiselitteistä.

      Jos vanhemmat juovat niin lapset saattavat siitä syyllistää itseään että se on heidän vika koska he ovat ehkä " huonoja " lapsia tai että eivät ole täyttäneet vanhempiensa odotuksia jne.

      Jos lapsi/nuori alkaa juoda niin käy taas toisinpäin eli vanhempi/vanhemmat syyttävät itseään että mikä on mennyt pieleen, olenko huono isä/äiti, olenko tehnyt jotain väärin.

      Joskus saatetaan päästä syvällekin juurille mistä juominen johtuu, joskus taas ei selviä ikinä mikä on ajanut ihmisen sellaiseen tilanteeseen että täytyy juoda tuhoisasti.

      Alkoholisti voi olla ihmisenä ihan mahtava huolimatta siitä tarvitseeko tekosyitä juomiselleen vai ei.
      Alkoholisti joka ei tarvitse tekosyitä vaan sanoo juovansa juomisen takia on rehellinen alkoholisti, hän siinä jo tavallaan myöntää alitajuisesti tiedostavansa alkoholisminsa.

      Silloin kun keksii kaikenmaailman selityksiä juomiselleen, huijaa tavallaan itseään, eli yrittää keksiä syitä tekemiselleen jota ei kauheasti halua edes tehdä eli juoda, ja häpeää myöntää olevansa alkoholisti.
      Monille on vaikea myöntää omat ongelmansa, oli se sitten alkoholi tai mikä muu tahansa.

      Se on totta että juomiseenkin olisi hyvä puuttua ajoissa ettei pääsisi ongelmaksi asti mutta alkoholisoituva ihminen on mestari peittämään ongelmansa kauan aikaa, eli edes läheiset eivät välttämättä tiedä mitään ennenkuin ongelma on jo paha.

      Kirjoitit myös tuosta että lahjaksi on tapana usein viedä joku pullo tms.
      Itse en ole muutamaa kertaa enempää ostanut kenellekään lahjaksi alkoholia, on paljon parempiakin lahjoja olemassa.
      Etenkin jos ihminen on alkoholisti niin mieleeni ei edes tule että ostaisin hänelle alkoholia lahjaksi. Miksi ruokkisin toisen ongelmaa.

      No joo, ehkä tämä nyt riittää. Moni voi olla eri mieltä näistä asioista, ja ilman muuta saakin olla. Kirjoittelin vain omia ajatuksiani.

      • teikö väärin, olin alkoholistin ystävä ja tuli paha olo aina kun hön joi, mitkään neuvot ei auttanu, ehkä säälistä kaveerasin...


      • Anonyymi kirjoitti:

        teikö väärin, olin alkoholistin ystävä ja tuli paha olo aina kun hön joi, mitkään neuvot ei auttanu, ehkä säälistä kaveerasin...

        Ei siinä mitään pahaa ole jos on ystävänä alkoholistille.
        Pitemmän päälle se voi vain tulla itselle raskaaksi, kuten kirjoititkin että sinulle tuli aina paha olo kun hän joi.

        Ehkä juuri sen takia kukaan ei kovin kauan halua kaveerata alkoholistin kanssa, etenkään jos ei itsellä ole ongelmaa, sillä se on oikeasti raskasta.
        Kun välittää toisesta niin kaikki se miten toinen itseään tuhoaa tuntuu tottakai pahalta, etenkin jos omistaa empatian taidon.

        Alkoholistista itsestään kyllä tuntuu hyvältä kun saa kaverin/ystävän edes hetkeksi mutta sitten kun kaveri/ystävä väsyy niin ei holististakaan kivalta tunnu, taas hajoaa yksi ihmissuhde.

        Alkoholistin elämässä vaihtuvat ihmiset ja ihmissuhteet yleensä tavallista enemmän juuri juomisen ja kaiken sen aiheuttaman haitan takia.

        Toki toinen alkoholisti voi tuntua ymmärtävän holistia mutta onko se oikeasti niin molempien ollessa koko ajan huuruissa.

        Itselläni alkoholistina oli vuosia sitten muutaman vuoden parisuhde toisen holistin kanssa ja tuntuihan se että oli jotain yhteistä sekoilla yhdessä mutta jälkeenpäin mietin aika usein että olisi ollut kiva kokeilla yhdessä olemista selvinkin päin.
        Sitä ei keretty ikinä kokea kun tiet lähtivät eri suuntiin.

        On ihmisiä jotka ovat säälistä heikomman kavereita, tavallaan se on väärin mutta jokainen tietää omalla kohdallaan tarkoituksensa siihen, muut eivät oikein pysty sanomaan mitään tai arvostelemaan.
        Se on totta että neuvot eivät auta jos holisti ei ole itse valmis ottamaan neuvoja tai apua vastaan.


    • Kauanko tätä uutta elämää on jatkunut?

      Tule vuoden päästä kertomaan kuinka sujuu. Lupaan vastata jos vielä vaellan ajan rajan tällä puolen.

      Olen katsellut palstaa ajoittain ja joskus kysellyt näiltä alkoholismista parantuneiksi ilmoittautuneilta miten on kulkenut, jonkin ajan kuluttua. Vastauksia en ole saanut.

    • Olen ap, jos minulle tarkoitit tuon kysymyksen, kauanko on jatkunut.

      Ok, join runsaasti reilu 10 vuotta nuorempana, sitten tuli pakkotauko, melkein 10 vuotta.
      Sen jälkeen olen viimeisen 10 vuoden aikana ottanut satunnaisesti, tarkoittaen että välillä on ollut 1-2 vuoden raitis tauko , kerran jopa 3 vuotta.
      Joskus on ollut useamman kuukauden tauko ja valitettavasti vajaa vuosi sitten lipsui että väliä oli vain 1-3 viikkoa.

      Nyt on taas parempi tilanne, välit ovat pidentyneet.
      Ja mulla on koko ajan ollut se että en ota kuin yhden lllan, en jatka enää seuraavana päivänä.

      Jos asiasta kyselet vuoden päästä niin varmasti vastailenkin jos en ole joutunut mullan alle ennen sitä.

      • Kyllä harvakseen ottaminen onnistuu entiseltä alkoholistiltakin. Yleensä se vaatii alle useamman vuoden raittiuden jonka myötä muutos ajattelussa ja (pelko) riippuvuuden uudelleen syntymisestä poistuu.
        Toki on myös näitä pysyvästi alkoholistiseen ajatteluun jumittuneita joilla pää viiraa raittiinakin ja siksi se kuuluisa ensimmäinen ryyppy laukaisee suurella todennäköisyydellä halun juoda taas entiseen malliin. Uhma voittaa järjen käytön.


    • Siinähän se just on että ajattelutapa muuttuu ajan myötä sekä toki myös eletty elämä vaikuttaa, mitä kaikkea on entiseen kuulunut ja minkälaista, kuinka rankkaa se on ollut.

      Itselläni ainakin vaikuttaa se jos olisi suuri pelko että lähtee uusi kierros ( jota en edes kestäisi ) niin en enää ottaisi lainkaan.
      Eli varovainen täytyy olla ja tajuta merkit jos meinaisi lähteä ns. lapasesta.
      Myös kaikki entinen oli sen verran rankkaa etten enää halua samanlaista. Kai se just tuo henkinen kasvaminen on vaikuttanut ja vaikuttaa asiaan.

    • Laitan tähän vähän omaa tarinaa selviytymisestä, vaikka yhden selviytyminen ei takaa mitään muille.

      Olin alkoholisti nuorena parikymppisenä 50 vuotta sitten. Pääsin viikoksi hoitoon Helsingin Pengerkadulle. Se merkitsi käännettä. Pieniä retkahduksia tuli vielä muutamia, yksi isompi johti työpaikan menetykseenkin. Uusi työpaikka sen ajan Suomessa löytyi heti. Tätä menoa jatkui kymmenisen vuotta.

      Sitten alkoi opiskelu työn ohessa ja perhe-elämä. Nämä täyttivät kaiken ajan. Alkolle ei ollut sijaa eikä tarvetta, ei rahaakaan. Avioero kuitenkin tuli.

      Jonkin ajan kuluttua löytyi uusi rakkaus. Se muutti kaiken lopullisesti. Alkoa kyllä käytettiin silloin tällöin, nyt siihen oli taloudelliset resurssitkin hyvät. Mutta koskaan, en koskaan, en yhtäkään kertaa enää juonut itseäni humalaan. Viimeisestä humalasta on aikaa noin 30 vuotta. Muistan sen hyvin, hävettää, jos ajattelenkin humalaisen itsensä häpäisemistä älyttömällä käytöksellään. Niin, mutta tuli se uusi rakkaus, kuten mainitsin, ja Alko jäi lähes totaalisesti. Onneksi!

      Drinkin tai lasin viiniä nautin nykyään ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Kotona on aina alkoholijuomia yllin kyllin. Saa olla, ei tee mieli koskea, en muista niitä edes.

      Pidän itseäni alkoholismista parantuneena tai ainakin oireettomana. Ymmärrän kuitenkin, että alkoholismi voi puhjeta uudelleen, jos olosuhteet muuttuvat sille otollisiksi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia etsii asuntoa

      Sofia kertoi juuri instassa viettäneensä aamupäivän asuntoa metsästäen. Toivottavasti jotain löytyy, en tiedä millainen on tilanne Helsingissä. Nyt j
      Kotimaiset julkkisjuorut
      239
      5300
    2. Koronavilkku pääsi MAAILMANENNATYKSEEN!

      THL kertoi tänään, että Koronavilkkua on ladattu noin 2,5 miljoonaa kertaa. Missään maassa koronaseurantasovellusta ei ole väestöön suhteutettuna lada
      Maailman menoa
      157
      3582
    3. Aarniolla ei ole kivaa ihmisvarastossa

      Vankila on vain ihmisvarasto. .. Ihmis­varastos­sa Jari Aarnio kertoo oloistaan kahden muun vangin kanssa samalla suljetulla osastolla – “Elämä on tää
      Maailman menoa
      150
      3394