Parhaat suomalaiset kristilliset kirjoittajat

Juuri näin 🤓

Siis Kososen kirja, jonka aiheena on Tolamo.

Nylénin kirja on kristillinen. Muista en osaa sanoa, kun en ole lukenut, mutta selvästikään kaikki eivät ole kristillisiltä noiden lyhyiden kuvausten perusteella.

Mutta kyseessähän ei olekaan Vuoden kristillinen kirja -äänestys, vaan Vuoden kirja -äänestys. Joka tapauksessa se on kaiketi järjestetty Vuoden kristillinen kirja -kilpailun hengessä.

Suomen kristillinen ainoa kirjoittaja on: Elias Lönnrot
hän kirjoitti Kalevala eepoksen.
Arkkipiispa John Vikström lausui aikoinaan:
Raamattu on vain kansalliseepos kuten Kalevala ja Odysseus,
kukin saa uskoa mihin haluaa?

Se oli arkkipiispalta hyvin sanottu.

Kaikki raamatun jakeet on ihmisten kirjoittamia.

Sonja Linden teki aikoinaan dokumentti elokuvan
omasta isästään: no man is an island.
Se kertoi hänen omasta Isästään joka asui saaressa
ja piti puhelimitse yhteyttä alzhaimeria sairastavaan vaimoonsa.
Hänen mökissään oli sellainen käsin kirjailta kangastaulu.
Siinä oli teksti:
"Aluksi ihminen keksi jumalan".

Ihminen on ainoa luomakunnan eläin joka tietää kuolevansa
ennenkuin se kuoleman hetki tulee, siksi hän keksi jumalan?

Jo muinaiset faaraot keksivät jumalan.
Eli kaikki uskonnot perustuvat kuoleman pelkoon?
Se on päällimmäinen peruste uskontoihin.

Varsinkin helluntaiusko on helvetillä pelotteluun
perustuva usko?
Siellä ihmiset paasaavat ja tuomitsevat ihmisiä jotka ovat
ns vääräuskoisia ja joutuvat helvettiin?
Miksi,mihin tämä jonkun uskonlahkon helvetillä
pelottelu perustuu?

Eihän kuoleman jälkeistä elämää siis ole
ei taivaassa eikä sen alla?

Anonyymi kirjoitti:

Suomen kristillinen ainoa kirjoittaja on: Elias Lönnrot
hän kirjoitti Kalevala eepoksen.
Arkkipiispa John Vikström lausui aikoinaan:
Raamattu on vain kansalliseepos kuten Kalevala ja Odysseus,
kukin saa uskoa mihin haluaa?

Se oli arkkipiispalta hyvin sanottu.

Kaikki raamatun jakeet on ihmisten kirjoittamia.

Sonja Linden teki aikoinaan dokumentti elokuvan
omasta isästään: no man is an island.
Se kertoi hänen omasta Isästään joka asui saaressa
ja piti puhelimitse yhteyttä alzhaimeria sairastavaan vaimoonsa.
Hänen mökissään oli sellainen käsin kirjailta kangastaulu.
Siinä oli teksti:
"Aluksi ihminen keksi jumalan".

Ihminen on ainoa luomakunnan eläin joka tietää kuolevansa
ennenkuin se kuoleman hetki tulee, siksi hän keksi jumalan?

Jo muinaiset faaraot keksivät jumalan.
Eli kaikki uskonnot perustuvat kuoleman pelkoon?
Se on päällimmäinen peruste uskontoihin.

Varsinkin helluntaiusko on helvetillä pelotteluun
perustuva usko?
Siellä ihmiset paasaavat ja tuomitsevat ihmisiä jotka ovat
ns vääräuskoisia ja joutuvat helvettiin?
Miksi,mihin tämä jonkun uskonlahkon helvetillä
pelottelu perustuu?

Eihän kuoleman jälkeistä elämää siis ole
ei taivaassa eikä sen alla?

Lue lisää

"Varsinkin helluntaiusko on helvetillä pelotteluun
perustuva usko?
Siellä ihmiset paasaavat ja tuomitsevat ihmisiä jotka ovat
ns vääräuskoisia ja joutuvat helvettiin?
Miksi,mihin tämä jonkun uskonlahkon helvetillä
pelottelu perustuu?"

Tuota tapahtuu vain mielikuvissasi - vaikka voi olla että muidenkin jumalattomien ja liberaalien ihmisten mielikuvat tuollaista kamaluutta tuottaa.

Helluntaiseurakunnissa reaalisesti ylistetään Jeesusta, opetetaan, evankelioidaan ja tehdään lähimmäistyötä ja hoidetaan raskautettujen ihmisten sieluja tai muuten vaan vietetään yhteisiä ruoka- ja kahvihetkiä vapaan seurustelun merkeissä.

Sinä ja kaltaisesi öykkärit vastustatte kaikessa aitoa kristinuskoa. Eli mielipiteesi laitettu taas kerran mappi-Ö:hön.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä ja kaltaisesi öykkärit vastustatte kaikessa aitoa kristinuskoa. Eli mielipiteesi laitettu taas kerran mappi-Ö:hön.

Niin tietenkin mielestäsi siis vaikkapa rehellisyys ei kuulu kristiuskon keskeisiin opetuksiin siitähän tuossa on kyse. Oikea kristillisyys on rehellisyyttä myös arvioida tietenkin omaa toimintaa mutta myös sitä mitä ympärillä tapahtuu juurikin niiden kristillisten oppien ja ihanteiden valossa mitä siihen usein liitetään.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Niin tietenkin mielestäsi siis vaikkapa rehellisyys ei kuulu kristiuskon keskeisiin opetuksiin siitähän tuossa on kyse. Oikea kristillisyys on rehellisyyttä myös arvioida tietenkin omaa toimintaa mutta myös sitä mitä ympärillä tapahtuu juurikin niiden kristillisten oppien ja ihanteiden valossa mitä siihen usein liitetään.

Lue lisää

Siinä taas valehtelet ja öykkäät!

Anonyymi kirjoitti:

Siinä taas valehtelet ja öykkäät!

Eli olet sitä mieltä, että aitoon kristillisyyteen kuuluu sulkea silmät suoranaisilta rikoksilta tai epäkohdilta ihan vaan siksi, että saadaan kaikki näyttämään mahdollisimman hyvältä.

No ei se noin mene . Ihan historiankin valossa sellaiset yhteisöt jotka kykenevät myös oman toimintansa kriittiseen tarkasteluun pesevät yleensä voiton. Eikä toisekseen siinä ole mitään kristillistä, että piilotellaan jonkun saarnaajan raharikoksia eli huijauksia tai vielä pahempi jopa seksuaalirikoksia, niin, ehdoton ei. Noissa ei ole tippaakaan mitään kristillistä vaikka olisi kirjoittanut kuinka yleviä, ylistyskirjoja ja muuta jargonia. Johan noilta asioilta ja sanojalta putoaa pohja jo siinä, että itse ovat varsinaisia pahantekijöitä.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Eli olet sitä mieltä, että aitoon kristillisyyteen kuuluu sulkea silmät suoranaisilta rikoksilta tai epäkohdilta ihan vaan siksi, että saadaan kaikki näyttämään mahdollisimman hyvältä.

No ei se noin mene . Ihan historiankin valossa sellaiset yhteisöt jotka kykenevät myös oman toimintansa kriittiseen tarkasteluun pesevät yleensä voiton. Eikä toisekseen siinä ole mitään kristillistä, että piilotellaan jonkun saarnaajan raharikoksia eli huijauksia tai vielä pahempi jopa seksuaalirikoksia, niin, ehdoton ei. Noissa ei ole tippaakaan mitään kristillistä vaikka olisi kirjoittanut kuinka yleviä, ylistyskirjoja ja muuta jargonia. Johan noilta asioilta ja sanojalta putoaa pohja jo siinä, että itse ovat varsinaisia pahantekijöitä.

Lue lisää

Kriittisetkin kirjat ovat voittaneet "Vuoden kristillinen kirja" -palkinnon. Esimerkiksi 2012 "Maijan tarina" ja 2013 "Taivaslaulu".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoden_kristillinen_kirja

Tipale kirjoitti:

Kriittisetkin kirjat ovat voittaneet "Vuoden kristillinen kirja" -palkinnon. Esimerkiksi 2012 "Maijan tarina" ja 2013 "Taivaslaulu".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoden_kristillinen_kirja

Lue lisää

Tätä juuri tarkoitan, ettei kristillisyys ole vain pelkkiä ylistystyksiä ja aameneita ;)

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Eli olet sitä mieltä, että aitoon kristillisyyteen kuuluu sulkea silmät suoranaisilta rikoksilta tai epäkohdilta ihan vaan siksi, että saadaan kaikki näyttämään mahdollisimman hyvältä.

No ei se noin mene . Ihan historiankin valossa sellaiset yhteisöt jotka kykenevät myös oman toimintansa kriittiseen tarkasteluun pesevät yleensä voiton. Eikä toisekseen siinä ole mitään kristillistä, että piilotellaan jonkun saarnaajan raharikoksia eli huijauksia tai vielä pahempi jopa seksuaalirikoksia, niin, ehdoton ei. Noissa ei ole tippaakaan mitään kristillistä vaikka olisi kirjoittanut kuinka yleviä, ylistyskirjoja ja muuta jargonia. Johan noilta asioilta ja sanojalta putoaa pohja jo siinä, että itse ovat varsinaisia pahantekijöitä.

Lue lisää

Olet tällä palstalla vain öykkäröimässä ja solvaamassa uskovia

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Tätä juuri tarkoitan, ettei kristillisyys ole vain pelkkiä ylistystyksiä ja aameneita ;)

Mitä se sinun ”kristillisyytesi ” sitten on 😕❓ja minkälaisia yleistyksiä ja aamenia siinä on❓

Ei vaikuta kristilliseltä kirjalta.

Kuka sen Raamatun sitten kirjoitti jos ei uskovaiset?

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sen Raamatun sitten kirjoitti jos ei uskovaiset?

Joku kirjoitti 2000v sitten jotain ja nämä uskovat kirjoituksiin😐

Anonyymi kirjoitti:

Joku kirjoitti 2000v sitten jotain ja nämä uskovat kirjoituksiin😐

Paljon aikaisemmin jo kirjoitettiin ja edelleen uskotaan.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon aikaisemmin jo kirjoitettiin ja edelleen uskotaan.

Ei vaan paljon myöhemmin tuo naurettava opus kirjoitettiin ja koottiin komiteatyönä - se myös näkyy ja niinpä on tutkijoiden pidettävä raamattua sekavana ja ristiriitaisena fiktiivisenä satukirjana.

Tiedän uskovani uskon tietäväni on minunkin hyllyssäni.

Sama kuin pirua itseään lukisi.

Valtaoja on siitä erikoinen, että hän on saanut sekä Vuoden kristillinen kirja- palkinnon, että vapaa-ajattelijoiden Väinö Voipio palkinnon. Eskon ajatukset kiinnostavat ihmisiä laidasta laitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Valtaoja on siitä erikoinen, että hän on saanut sekä Vuoden kristillinen kirja- palkinnon, että vapaa-ajattelijoiden Väinö Voipio palkinnon. Eskon ajatukset kiinnostavat ihmisiä laidasta laitaan.

Lue lisää

Satuja on kiva lukea.

Ei ole kristillinen kirjoittaja.

Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta, mutta ei vaikuta kristilliseltä kirja siinä merkityksessä kuin aloituksessa määriteltiin.

herrens_tiggare kirjoitti:

Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta, mutta ei vaikuta kristilliseltä kirja siinä merkityksessä kuin aloituksessa määriteltiin.

Saanen kysyä mikä kirjassa ei täytä aloituksessa määriteltyjä kriteerejä? Kirjoittaja on irakilaiset juuret omaava kristitty, joka kertoo kristinuskosta.

inti kirjoitti:

Saanen kysyä mikä kirjassa ei täytä aloituksessa määriteltyjä kriteerejä? Kirjoittaja on irakilaiset juuret omaava kristitty, joka kertoo kristinuskosta.

Luin kirjan kuvauksen. Sen perusteella kirja vaikuttaa tavalliselta tietokirjalta tai historiankirjalta. Voihan se olla kristillinen, mutta yleensä tämän tyyppisissä kirjoissa ei ole tunnustuksellista näkökulmaa.

Ajattelin kristillisellä kirjalla jotakin vähän filosofisempaa tai maailmankatsomuksellisempaa tai sitten spesifisti jotakin kristinuskoon liittyvää aihetta käsittelevää. Tuo Nylénin "Kolme pyhää" on hyvä esimerkki: siinä mietitään, mitä on pyhyys ja päädytään asiassa tiettyyn näkemykseen.

Nylén esimerkiksi esittää, että Greta Thunberg on nykypäivän Jeanne d’Arc (hehän ovat suurin piirtein saman ikäisiäkin). Kirkon viisaat järkevät maltilliset miehet tuomitsivat Jeannen, ja myöhemmin saman kirkon viisaat järkevät maltilliset miehet julistivat hänet pyhimykseksi (ja samalla tuomitsivat hänen tuomitsijansa).

Lueskelin Eerikäisen kirjaa vähän Google Booksissa. Vaikuttaa hyvältä, mutta epäilyttävää on, että ainakin ensimmäiset viitisenkymmentä sivua, jotka ovat luettavissa, ovat suurimmaksi osaksi Karl Heimin tekstiä. Silti kirjan tekijäksi on mainittu yksiselitteisesti Atso Eerikäinen ja myös tekijänoikeudet on merkitty Eerikäiselle (suomennoksen tekijänoikeudet tietysti ovatkin hänen, mutta Heimin tuotanto ei ole vielä tekijänoikeusvapaata). Ei kai koko kirja ole Heimin tekstiä? Koko kirjassa näyttäisi olevan vain reilut pari sataa sivua, joten tuossahan on jo lähes neljännes koko kirjasta.

herrens_tiggare kirjoitti:

Lueskelin Eerikäisen kirjaa vähän Google Booksissa. Vaikuttaa hyvältä, mutta epäilyttävää on, että ainakin ensimmäiset viitisenkymmentä sivua, jotka ovat luettavissa, ovat suurimmaksi osaksi Karl Heimin tekstiä. Silti kirjan tekijäksi on mainittu yksiselitteisesti Atso Eerikäinen ja myös tekijänoikeudet on merkitty Eerikäiselle (suomennoksen tekijänoikeudet tietysti ovatkin hänen, mutta Heimin tuotanto ei ole vielä tekijänoikeusvapaata). Ei kai koko kirja ole Heimin tekstiä? Koko kirjassa näyttäisi olevan vain reilut pari sataa sivua, joten tuossahan on jo lähes neljännes koko kirjasta.

Lue lisää

Kirjan takakannessa lukee, että kirja esittelee Karl Heimin dimensionaalisen vision todellisuudesta. Sitähän kirja on loppuun saakka Eerikäisen kommentoimana.
Siten ei hyvä ehdokas vuoden kirjaksi. Jos kirjailijaa haetaan, niin sitten Eero Junkkaala voisi olla hyvä valinta ahkeran tuotantonsa ansiosta.

inti kirjoitti:

Kirjan takakannessa lukee, että kirja esittelee Karl Heimin dimensionaalisen vision todellisuudesta. Sitähän kirja on loppuun saakka Eerikäisen kommentoimana.
Siten ei hyvä ehdokas vuoden kirjaksi. Jos kirjailijaa haetaan, niin sitten Eero Junkkaala voisi olla hyvä valinta ahkeran tuotantonsa ansiosta.

Lue lisää

Luin Junkkaalan kirjan "Alussa Jumala loi". Siitä sopinee kirjoittaa pari sanaa tähän.

Luin sen e-kirjana. Kokemukseni mukaan e-kirjojen ulkoasu on usein pielessä ja teksti vinksallaan, niin tälläkin kertaa: kansikuvaa ei ole, tekstin asettelu on miten sattuu, tavutus on miten sattuu, puuttuu isoja alkukirjaimia, puuttuu muitakin kirjaimia. Sanalla sanoen törkeän huonoa jälkeä.

Luin kirjan silti loppuun. Sisältönsä puolesta se on enimmäkseen turhaa höpönlöpöä. Ehkä vika ei ole kirjassa, vaan minussa. Minulla on aina ollut tieteellinen maailmankuva, joten tällainen nuoren maan kreationismin torjunta tuntuu minusta turhalta hölinältä. Kirjan tiedejutut ovat tuttuja perusjuttuja, puhutaan esim. maailmankaikkeuden ja maapallon iänmäärityksen perusteista, tosin niin pinnallisesti, ettei niistä ole juuri hyötyä sille, joka ei tunne niitä jo, ja vielä vähemmän sille, joka tuntee ne jo.

Olen ajatellut, että koko nuoren maan kreationismi voidaan kiteyttää suurin piirtein näin: kreationistihörhöt tappelevat internetissä jumalankieltäjähörhöjen kanssa täysijärkisten ihmisten tuntiessa myötähäpeää molempien puolesta.

Junkkaala kirjoittaa olleensa nuorempana itse nuoren maan kreationisti, joten aihe varmaankin koskettaa häntä.

Hän kirjoittaa myös: "Silti pidän tätä yhtenä tärkeimmistä koskaan kirjoittamistani kirjoista. Luomiskysymyksessä maamme kristittyjen parissa vallitsee niin paha hämmennys, ja jyrkkä kreationismi on sotkenut sekä uskon että tieteen maailmaa sen verran perusteellisesti, että tilanne vaatii perusteiden penkomista, virheellisten väitteiden kumoamista ja kristinuskon ja tieteen olemuksen selvittelyä."

Tämä siis on minulle aika vierasta. Olen ajatellut, että nuoren maan kreationismi on Suomessa verrattain marginaalinen ilmiö. En tosin ole koskaan pyörinyt missään herätysliikkeissä. Olen myös vuosikymmeniä nuorempi kuin Junkkaala. Onkohan nuoren maan kreationismi meillä enimmäkseen iäkkäämpien ihmisten juttu?

Junkkaala mainitsee Anselm Canterburylaisen ja Tuomas Akvinolaisen jumalatodistukset ja kirjoittaa: "Nykyään näille keskiaikaisille jumalatodistuksille ei panna kovin paljon painoa, mutta ne ovat samantapaisia kuin edellä kuvattu luomakunnan ihmeellisyyden todistus."

Tämä on aivan väärin. Näille todistuksille pannaan nykyään hyvinkin paljon painoa. Tai kuka panee ja kuka ei. Argumentteja on joka tapauksessa kehitelty ja paranneltu.

Kirjan parasta antia on varmaankin ensimmäinen luku "Luominen ja Raamattu". Siinä on ihan mielenkiintoisia näkemyksiä luomiseen ja Raamatun luomisteksteihin.

Suurin ongelma on tietysti syntiinlankeemus. Junkkaala pitää Aadamin ja Eevan lankeemusta historiallisena tapahtumana, mutta ei sen tarkemmin sijoita sitä mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan. Tästä tuli mieleen Swamidass, josta taannoin oli täällä puhe.

Junkkaala: "Ongelmaksi tulee se, että jos oli olemassa muitakin kuin ensimmäiset kaksi ihmistä, jotka lankesivat, mitä muista on ajateltava. On mahdoton ajatus, että muut olisivat eläneet synnittöminä, vaikka voisi kenties olla teoreettinen mahdollisuus, että muiden sukuhaarat lakkasivat jossain vaiheessa olemasta ja vain yksi langennut suku jatkoi elämää."

Tämähän on jokseenkin se, mitä Swamidass esittää.

Mutta Junkkaala jatkaa: "Tämä on kuitenkin hankala vaihtoehto sekä teologisesti että historiallisesti. Niinpä voisimme päätyä ajattelemaan, että samoin kuin yhden luominen merkitsi kaikkien luomista, samoin yhden lankeemus merkitsi kaikkien lankeemusta."

Mutta jos Swamidass on oikeassa, se ei ole hankala vaihtoehto historiallisesti.

Kirjan lopussa on vielä "kommenttipuheenvuoroja", joiden kirjoittajat ovat kristittyjä tieteentekijöitä ja teologeja (yksi heistä on piispa Tapio Luoma).

Kaiken kaikkiaan aika turha kirja, tuskin maksaa vaivaa lukea.

Aamen.

herrens_tiggare kirjoitti:

Luin Junkkaalan kirjan "Alussa Jumala loi". Siitä sopinee kirjoittaa pari sanaa tähän.

Luin sen e-kirjana. Kokemukseni mukaan e-kirjojen ulkoasu on usein pielessä ja teksti vinksallaan, niin tälläkin kertaa: kansikuvaa ei ole, tekstin asettelu on miten sattuu, tavutus on miten sattuu, puuttuu isoja alkukirjaimia, puuttuu muitakin kirjaimia. Sanalla sanoen törkeän huonoa jälkeä.

Luin kirjan silti loppuun. Sisältönsä puolesta se on enimmäkseen turhaa höpönlöpöä. Ehkä vika ei ole kirjassa, vaan minussa. Minulla on aina ollut tieteellinen maailmankuva, joten tällainen nuoren maan kreationismin torjunta tuntuu minusta turhalta hölinältä. Kirjan tiedejutut ovat tuttuja perusjuttuja, puhutaan esim. maailmankaikkeuden ja maapallon iänmäärityksen perusteista, tosin niin pinnallisesti, ettei niistä ole juuri hyötyä sille, joka ei tunne niitä jo, ja vielä vähemmän sille, joka tuntee ne jo.

Olen ajatellut, että koko nuoren maan kreationismi voidaan kiteyttää suurin piirtein näin: kreationistihörhöt tappelevat internetissä jumalankieltäjähörhöjen kanssa täysijärkisten ihmisten tuntiessa myötähäpeää molempien puolesta.

Junkkaala kirjoittaa olleensa nuorempana itse nuoren maan kreationisti, joten aihe varmaankin koskettaa häntä.

Hän kirjoittaa myös: "Silti pidän tätä yhtenä tärkeimmistä koskaan kirjoittamistani kirjoista. Luomiskysymyksessä maamme kristittyjen parissa vallitsee niin paha hämmennys, ja jyrkkä kreationismi on sotkenut sekä uskon että tieteen maailmaa sen verran perusteellisesti, että tilanne vaatii perusteiden penkomista, virheellisten väitteiden kumoamista ja kristinuskon ja tieteen olemuksen selvittelyä."

Tämä siis on minulle aika vierasta. Olen ajatellut, että nuoren maan kreationismi on Suomessa verrattain marginaalinen ilmiö. En tosin ole koskaan pyörinyt missään herätysliikkeissä. Olen myös vuosikymmeniä nuorempi kuin Junkkaala. Onkohan nuoren maan kreationismi meillä enimmäkseen iäkkäämpien ihmisten juttu?

Junkkaala mainitsee Anselm Canterburylaisen ja Tuomas Akvinolaisen jumalatodistukset ja kirjoittaa: "Nykyään näille keskiaikaisille jumalatodistuksille ei panna kovin paljon painoa, mutta ne ovat samantapaisia kuin edellä kuvattu luomakunnan ihmeellisyyden todistus."

Tämä on aivan väärin. Näille todistuksille pannaan nykyään hyvinkin paljon painoa. Tai kuka panee ja kuka ei. Argumentteja on joka tapauksessa kehitelty ja paranneltu.

Kirjan parasta antia on varmaankin ensimmäinen luku "Luominen ja Raamattu". Siinä on ihan mielenkiintoisia näkemyksiä luomiseen ja Raamatun luomisteksteihin.

Suurin ongelma on tietysti syntiinlankeemus. Junkkaala pitää Aadamin ja Eevan lankeemusta historiallisena tapahtumana, mutta ei sen tarkemmin sijoita sitä mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan. Tästä tuli mieleen Swamidass, josta taannoin oli täällä puhe.

Junkkaala: "Ongelmaksi tulee se, että jos oli olemassa muitakin kuin ensimmäiset kaksi ihmistä, jotka lankesivat, mitä muista on ajateltava. On mahdoton ajatus, että muut olisivat eläneet synnittöminä, vaikka voisi kenties olla teoreettinen mahdollisuus, että muiden sukuhaarat lakkasivat jossain vaiheessa olemasta ja vain yksi langennut suku jatkoi elämää."

Tämähän on jokseenkin se, mitä Swamidass esittää.

Mutta Junkkaala jatkaa: "Tämä on kuitenkin hankala vaihtoehto sekä teologisesti että historiallisesti. Niinpä voisimme päätyä ajattelemaan, että samoin kuin yhden luominen merkitsi kaikkien luomista, samoin yhden lankeemus merkitsi kaikkien lankeemusta."

Mutta jos Swamidass on oikeassa, se ei ole hankala vaihtoehto historiallisesti.

Kirjan lopussa on vielä "kommenttipuheenvuoroja", joiden kirjoittajat ovat kristittyjä tieteentekijöitä ja teologeja (yksi heistä on piispa Tapio Luoma).

Kaiken kaikkiaan aika turha kirja, tuskin maksaa vaivaa lukea.

Aamen.

Lue lisää

Vaikka Aadam tiesi tekevänsä väärin, teki hän silti väärin. Tietoinen väärinpeluu levisi sitten muihinkin ihmisiin Aadamin jälkeläisten sekoittuessa heihin. Näin ymmärrän Swamidassin tarkoittavan. Tietyssä mielessä paratiisin ulkopuoliset ihmiset olivat synnittömiä, he tekivät syntiä tietämättään. Syntiinlankeemus ei tunnu minulle ongelmalliselta. Jo Paavalikin mainitsi, että jotta voidaan puhua synnistä, tulee ensin olla laki.

Nuoren maan kreationismi perustunee Raamatun sukuluetteloihin. Swamidassin kirjoitusten perusteella sukuluetteloista on lupa tehdä toisenlaisiakin johtopäätöksiä.
Nuoren maan kreationismista en tiedä kovinkaan paljon.

Jumaltodistukset ovat tosiaan nykyisin hyviä. Esimerkiksi Tuukka Malkin Areiopagille kirjoittama "Ilmeisin Jumalan olemassaolon todistus". Siellä esitetään itselleni uusi asia; essentiaalisesti järjestäytynyt ketju. Liikkumaton liikuttaja on osa essentiaalista ketjua. Ketju on usein ei-ajallinen.

Tieteellisestä maailmankuvasta sen verran, että tieteellisen käsityksen mukaan avaruuden täyttävät kentät, eivätkä aine ja energia. Aine on kentän värähtelyä.
Vielä jokin aika sitten ajattelin, että interaktiivisessa henki-aine-dualismissa interaktio tapahtuu värähtelyjen avulla, mutta jos aine on jo itsessään värähtelyä, niin onko aine sitten jo itsessään se interaktio? Myös Raamatun Sana viittaa puheeseen ja äänikin on värähtelyä. Ei ole vaikea uskoa, että kaikki on luotu Sanan kautta vaikka omaisi tieteellisen maailmankuvan.

Hyviä suomalaisia kristillisiä kirjoja ei taida olla kirjoitettu vähän aikaan. Hyviä kirjoittajia kyllä löytyy.

Ei ole kristillinen kirja.

Annat tyypillisen taikauskoisen tavoin väärän todistuksen lähimmäisestäsi ja allekirjoitat vielä virheesi innostumalla kommentoimaan epäjumalaasi halventavaa kommenttia.

Nolo epäjumala sinulla.

Taikauskoiset ovat mainostaneet epäjumaliaan kautta vuosisatojen, minä lopetan varmasti tällä vuosisadalla rienaamiseni. Onneksi taikauskonnottomien määrä kasvaa koko ajan.

Eimerkiksi tässä hyvä kirjoitus Kuulalta:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kuula-jumalaa-ei-voi-rakastaa-yli-kaiken?fbclid=IwAR0oqOGNdGmT95gxK7mPnh-ZnpI6oby96H1lCP5K53pzFEjwIaabIvlQz20#b9f5bb91

Lieneekö Räisänen kirjoittanut yhtäkään kristillistä kirjaa.

Kuulan "Kotona kristinuskossa" kiinnostaisi kyllä.

herrens_tiggare kirjoitti:

Lieneekö Räisänen kirjoittanut yhtäkään kristillistä kirjaa.

Kuulan "Kotona kristinuskossa" kiinnostaisi kyllä.

Luin nyt sitten tuon Kari Kuulan kirjan "Kotona kristinuskossa". Erittäin hyvä, myös hyvin kirjoitettu. Kannattaa lukea. E-kirjakin oli tällä kertaa siisti ja hyvännäköinen.

Kirjan parasta antia on ehkä Jumalan kolmiyhteyden käsittely. Sitä käsitellään erikseen omassa luvussaan ("Ikuinen kolmiodraama"), mutta se tulee vähän väliä esille myös muiden aiheiden yhteydessä, mikä osoittaa, että kristinuskon eri osa-alueista puhuminen olisi mieletöntä ilman oikeaa ymmärrystä kolminaisuudesta. Kristinusko on yhtä kuin trinitarismi.

Ihan mielenkiintoinen on Kuulan esittämä argumentti Jeesuksen neitseellisen sikiämisen historiallisuuden (tai tradition varhaisuuden ja itsenäisyyden) puolesta.

Kirjan huonointa antia on raamattuteologia. Jos ymmärsin oikein, Raamattu on Kuulalle vain kappale traditiota eikä mitään muuta sen lisäksi. Se on ikään kuin pysäytyskuva tradition virrasta, mutta ei eroa mitenkään muusta virrasta. Tässä mielessähän kaikki varhaiskristilliset tekstit ovat samanlaisia pysäytyskuvia. Kuulan raamattuteologian kannalta olisikin kaiketi yhdentekevää, jos esimerkiksi apostolisten isien kirjoitukset tai UT:n apokryfiset kirjat kanonisoitaisiin ja otettaisiin osaksi Uutta testamenttia. Mitään merkitystä ei siis ole esimerkiksi sillä, ovatko kirjoitukset apostolista alkuperää, kaikki on samaa tradition virtaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Raamattu sisältää samalla tavalla oikeaa ja väärää, hyvää ja huonoa kuin kristillinen traditio ylipäänsä. Raamattu ei ole Jumalan sanaa, vaan siitä tulee Jumalan sanaa, kun kristityt tulkitsevat sitä.

Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä kirja, suorastaan rippikoulumateriaalia.

Hienoa, että meillä on uskovaisia jotka eivät nöyristele ateisteja.

Kenelle hänen 14 usko.persoonastaan raati sitten palkinnon antaisi? Saattaisi näennäisesti olla vaikkapa kolmen palstalle eniten kirjoittavan rekatun nimimerkin kisa --- ja lavalle heitä edustamaan laahustaisi sitten kuitenkin vain yksi ja sama oudosti ympäristöään pälyilevä hiippari ;D

Oi voi.

👍

Entä Toivo Rapeli? Häneltä olen lukenut kirjan Näin taistelevan Israelin. Tiililä liittynee Heimiin, koska hän ohjasi Eerikäisen opinnäytetyötä Heimin filosofiasta.