Lukioiden opetuksen taso?

Menikö tunteisiin?

Anonyymi kirjoitti:

Menikö tunteisiin?

syystäkin. Etenkin kun aloittaja sanoo että joutuu vastoin tahtoansa opastamaan nuoria aikuisia ihmisiä. Itse olen aina lähtenyt siitä että neuvon mielelläni jos nuori ei tiedä tai osaa. En ole koskaan pitänyt neuvonantamista itselleni vastantahtoisena puuhana Pidän amislaisia ja lukiolaisia samanarvoisina ihmisinä. Moni lukiolainenkin käy ammattikoulun.

Tunne lienee molemmnpuolinen. Mutta jos töissä aikoo pysyä, pitää ainakin sietää monenlaista väekä.

Eivät lukiolaiset mitään erityistä kunnioitusta pyydä eivätkä tarvitse. Hyvä olisi kuitenkin jokaisen koulutaustasta riippumatta osata tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Aloittajalla tässä taitaisi olla kehittymisen paikka.

Kaksoistutkinnolla on merkitystä,mutta opettajienkin tekemiset käräjillä tai oppilaat kokevat opettajan sanomiset erottamiselle,mutta kukapa opettaisi?Koulu tulossa uutisiin,kuka tekee ja mitä,mutta se oppimisen työrauha niillekin,jotka haluavat opiskella.

No, jos valmistuu kokiksi niin ei se sitä tarkoita, että valmistuisi hyväksi autonkorjaajaksi. Ammattikoulusta valmistutaan tiettyyn, erityiseen ammattiin, ei suinkaan kaikkiin ammatteihin yleensä.

Itse kävin amiksen ja hain sitten yliopistoon, pääsin helposti sisään kahdelle eri alalle pääsykokeilla. (ns. kovia luonnontieteitä molemmat)

Valmistuin nyt keväällä ja tuli kyllä todettua, että enemmistö muista (kaikki muut käytännössä lukiolaisia) oli aika kädetöntä sakkia. Että ei sieltä lukiosta kyllä yliopistoonkaan hyviä eväitä saa.

osuvimmat esimerkit:

Kuulin todella usein sekä kursseilla, että kahvipöytäkeskusteluja vierestä kuunnellen kuinka nämä nuoret miehet&naiset tuskasteli microsoft officen, eli käytännössä Wordin ja Excelin kanssa.

Lukion käyneet tyypit ei osanneet käyttää Exceliä ollenkaan, ja wordissakin oli ihan perusteet hakusessa. Ja tähän törmäsi lähes kaikilla kursseilla, isoa osaa joutui opettaja neuvomaan kuin pikkulapsia ihan perusteissa.

Lisäksi kun kandivaiheen pakollista englantia sai kokeilla lähtötasotestillä hyväksytyksi, niin taisin olla ainoa omalta vuosikurssilta joka sen läpäisi, ja englannintaidot on itsellä lähinnä oman harrastuneisuuden kautta tullutta, kun en sitä lukiota ole käynyt.

Eli mitäs siellä lukiossa oikein opetetaan, jos englanti ei suju, eikä Excel? Vissiin ruotsia, koska se oli ainut josta ei tullut mitään, mutta sain keploteltua itseni siitäkin läpi ilman kurssin käymistä.

Ainut missä nämä yliopiston lukiolaiset oli hyviä, oli bilettämässä. Kaiken maailman bileet kyllä ravasivat ja sitten luennoilla piti hölöttää näitä kännitarinoita ja häiritä muita.

Sekä amiksen että yliopiston nähneenä voin sanoa, että ainakin näissä tapauksissa yliopiston lukiolaiset oli vähintään yhtä lapsellisia ellei jopa lapsellisempia ja huonotapaisempia kuin amikset. Amiksessa sentään istuttiin tunnit hiljaa ja ei paljoa muita häiritty.

Eikä yliopiston oppilaista iso osa mitään älyvälkkyjä edes ole, keskiverron oloisia suurin osa. Eihän siellä sinällään huippuälykäs tarvitse olla, vaan ennemminkin puurtaja.

Uskoitte tai ette, niin itse olen joutunut/päässyt psykologin oikeaan useamman tunnin "lahjakkuus/älykkyystestiin" josta sain merkittävästi keskivertoa paremman tulokset, tehtiin siis koska läheisen kuoleman takia kävin juttelemassa hänelle ja häntä kiinnosti riittääkö lahjakkuuteni käymään yliopisto loppuun. No, riittihän se.

Ja jos vertaan amista ja yliopistoa haastavuudentasolla, niin amiksessa sain 10% panostamisella keskiarvoksi 4,8/5, yliopistossa maisterivaiheen keskiarvoksi tuli 4/5 ja panostus oli ehkä 20-30% poislukien pari vaikeampaa kurssia gradun kirjoittelu. Eniten tuottikin ongelmia kielioppi yms, kun sitähän siellä lukiossa varmaankin opetetaan enemmän.

Eli ei kannata amiksia tai lukiolaisia nostaa pahemmin toistensa päälle, molemmissa on sekä lahjakkaita että lahjattomia, kuten myös yliopistossa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse kävin amiksen ja hain sitten yliopistoon, pääsin helposti sisään kahdelle eri alalle pääsykokeilla. (ns. kovia luonnontieteitä molemmat)

Valmistuin nyt keväällä ja tuli kyllä todettua, että enemmistö muista (kaikki muut käytännössä lukiolaisia) oli aika kädetöntä sakkia. Että ei sieltä lukiosta kyllä yliopistoonkaan hyviä eväitä saa.

osuvimmat esimerkit:

Kuulin todella usein sekä kursseilla, että kahvipöytäkeskusteluja vierestä kuunnellen kuinka nämä nuoret miehet&naiset tuskasteli microsoft officen, eli käytännössä Wordin ja Excelin kanssa.

Lukion käyneet tyypit ei osanneet käyttää Exceliä ollenkaan, ja wordissakin oli ihan perusteet hakusessa. Ja tähän törmäsi lähes kaikilla kursseilla, isoa osaa joutui opettaja neuvomaan kuin pikkulapsia ihan perusteissa.

Lisäksi kun kandivaiheen pakollista englantia sai kokeilla lähtötasotestillä hyväksytyksi, niin taisin olla ainoa omalta vuosikurssilta joka sen läpäisi, ja englannintaidot on itsellä lähinnä oman harrastuneisuuden kautta tullutta, kun en sitä lukiota ole käynyt.

Eli mitäs siellä lukiossa oikein opetetaan, jos englanti ei suju, eikä Excel? Vissiin ruotsia, koska se oli ainut josta ei tullut mitään, mutta sain keploteltua itseni siitäkin läpi ilman kurssin käymistä.

Ainut missä nämä yliopiston lukiolaiset oli hyviä, oli bilettämässä. Kaiken maailman bileet kyllä ravasivat ja sitten luennoilla piti hölöttää näitä kännitarinoita ja häiritä muita.

Sekä amiksen että yliopiston nähneenä voin sanoa, että ainakin näissä tapauksissa yliopiston lukiolaiset oli vähintään yhtä lapsellisia ellei jopa lapsellisempia ja huonotapaisempia kuin amikset. Amiksessa sentään istuttiin tunnit hiljaa ja ei paljoa muita häiritty.

Eikä yliopiston oppilaista iso osa mitään älyvälkkyjä edes ole, keskiverron oloisia suurin osa. Eihän siellä sinällään huippuälykäs tarvitse olla, vaan ennemminkin puurtaja.

Uskoitte tai ette, niin itse olen joutunut/päässyt psykologin oikeaan useamman tunnin "lahjakkuus/älykkyystestiin" josta sain merkittävästi keskivertoa paremman tulokset, tehtiin siis koska läheisen kuoleman takia kävin juttelemassa hänelle ja häntä kiinnosti riittääkö lahjakkuuteni käymään yliopisto loppuun. No, riittihän se.

Ja jos vertaan amista ja yliopistoa haastavuudentasolla, niin amiksessa sain 10% panostamisella keskiarvoksi 4,8/5, yliopistossa maisterivaiheen keskiarvoksi tuli 4/5 ja panostus oli ehkä 20-30% poislukien pari vaikeampaa kurssia gradun kirjoittelu. Eniten tuottikin ongelmia kielioppi yms, kun sitähän siellä lukiossa varmaankin opetetaan enemmän.

Eli ei kannata amiksia tai lukiolaisia nostaa pahemmin toistensa päälle, molemmissa on sekä lahjakkaita että lahjattomia, kuten myös yliopistossa.

Lue lisää

Nykyään on ja on ollut jo vuosia yliopistossa niin paljon opiskelupaikkoja, että varsin keskinkertaisella suorituskyvyllä pääsee opiskelemaan. Ihan kaikki opiskelupaikat eivät edes täyty, kun kelvollisia hakijoita ei ole.

Jotta nämä keskinkertaisuudet selviäsivät maistereiksi, on vaatimustasoa laskettu roimasti. Omaa opiskelukokemusta on 35 vuoden takaa ja muutaman vuoden takaa, ero on valtava.

35 vuotta sitten ammattikoulupohjalta ei ollut pääsyä yliopistoon. Nyt on, tosin tulijoita on vähän. Tulijat ovat, ehkä kauppatieteitä lukuun ottamatta, harvinaisuuksia, yleensä hyvin lahjakkaita.

Jos tarkastellaan opiskelijoita joukkoina, eroa ammattikoululaisilla ja yliopiston opiskelijoilla on. Kyllä ammattikouluun mennään keskimäärin vaatimattomammilla eväillä ja valmistutaan, jos valmistutaan, keskeneräisempinä. Rauhallisesta opetuksen seuraamisesta ammattikoulussa haluaisin lukea enemmän!

Juuri nyt sekä yliopistoissa että monissa ammattikouluissa opiskellaan etänä. Tulevaisuus näyttää pahalta. Vaikka excelit ja wordit osattaisiin, itse asiaosaaminen jää kyllä puolitiehen molemmilla.

Tiedetään, että näinä korona-aikoina ammattikoulun kovapäät eivät käytä maskeja, lukiolaisista 95 % käyttää maskia. Mitä tämä kertoo? Ammattikoululaisista tupakoi huomattava osa, lukiolaisista ei monikaan. Kummat fiksumpia?

Kun joku poikkeusyksilö menee ammattikoulusta yliopistoon, siitä ei pidä vetää johtopäätöksiä koko joukkoa koskien. Sen luulisi olevan itsestään selvää ainakin kovia luonnontieteitä opiskelleelle.

On usein huomattu, että nuorille ei ole opetettu käytännön taitoja, ei koulussa eikä kotona. Sitten sitä ollaan kädettöminä maailmalla.

Ihmisille pitäisi varmaan määrätä pakolliseksi elämän ajokortin suorittaminen. Ehkä sitten töppäilyt arkiasioiden kanssa vähenisivät.