Miks haluatte suhteeseen?

Kyllä juuri nämä, ja pidän todella kovasti kaikista romanttisista eleistä ja asioista ❤️

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä juuri nämä, ja pidän todella kovasti kaikista romanttisista eleistä ja asioista ❤️

Ja sitten vielä ehdottomasti molemminpuolista luottamusta .

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten vielä ehdottomasti molemminpuolista luottamusta .

Juuri näin. Itse haaveilen että joskus saisi olla jonkun ihanan kainalossa, kun sellaisesta ei ole oikein kokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin. Itse haaveilen että joskus saisi olla jonkun ihanan kainalossa, kun sellaisesta ei ole oikein kokemusta.

Sinun pitää tehdä asialle jotain että niin olisi 😊

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin. Itse haaveilen että joskus saisi olla jonkun ihanan kainalossa, kun sellaisesta ei ole oikein kokemusta.

Mitä 16 wee kokemattomia teinejä täällä on?

Ette oo pussaillu? Ette olleet ihanan kainalossa ette halinu ette pannu???

Ei ihme et palstalla ollaan kun kokemattomia lapsia vasta

Anonyymi kirjoitti:

Sinun pitää tehdä asialle jotain että niin olisi 😊

Kyseessä on provo.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseessä on provo.

Todellakin on.

Ei sitä voi täysin suunnitellaan, millaista se olisi. Mutta toki muutama perusasia pitää olla kunnossa kuten tuo luottamuksellisuus.

No,vähän tuskin tuota sinulle suo, mitään leikkiduhdetta. Huomaat kyllä ennen pitkää, että leikit yksinäsi ja hänellä on jotain todellista. Hänelle rakkaus ja suhde toiseen on lähes varmasti todellista ja Rakkaus kuuluu oikeaan elämään ja elettäväksi.

Anonyymi kirjoitti:

No,vähän tuskin tuota sinulle suo, mitään leikkiduhdetta. Huomaat kyllä ennen pitkää, että leikit yksinäsi ja hänellä on jotain todellista. Hänelle rakkaus ja suhde toiseen on lähes varmasti todellista ja Rakkaus kuuluu oikeaan elämään ja elettäväksi.

Lue lisää

* leikkisuhdetta

Anonyymi kirjoitti:

No,vähän tuskin tuota sinulle suo, mitään leikkiduhdetta. Huomaat kyllä ennen pitkää, että leikit yksinäsi ja hänellä on jotain todellista. Hänelle rakkaus ja suhde toiseen on lähes varmasti todellista ja Rakkaus kuuluu oikeaan elämään ja elettäväksi.

Lue lisää

Onko sulla kaikki hyvin? Ei kuullosta siltä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sulla kaikki hyvin? Ei kuullosta siltä.

Kenelläkään tässä ei ole kaikki hyvin? Yksi ei halua suhdetta, mutta toisen pysyvän ja vakaan rakkauden omakseen 😂 Täydellisen narsistista! Mitään muuta tuollainen ei ole. No näkeepähän kyllä, miten tuollaiselle käy... Rakkaus on kyllä todellista ja jakamista, oikeaa elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Kenelläkään tässä ei ole kaikki hyvin? Yksi ei halua suhdetta, mutta toisen pysyvän ja vakaan rakkauden omakseen 😂 Täydellisen narsistista! Mitään muuta tuollainen ei ole. No näkeepähän kyllä, miten tuollaiselle käy... Rakkaus on kyllä todellista ja jakamista, oikeaa elämää.

Lue lisää

Ymmärsit hieman väärin. Minulle sopii olla yhden naisen kanssa loppuelämäni. Se ei ole mikään suhde vaan me olisimme yhtä.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärsit hieman väärin. Minulle sopii olla yhden naisen kanssa loppuelämäni. Se ei ole mikään suhde vaan me olisimme yhtä.

No sepä oli kauniisti sanottu 🥰 ymmärsin sitten väärin, anteeksi!

Anonyymi kirjoitti:

No sepä oli kauniisti sanottu 🥰 ymmärsin sitten väärin, anteeksi!

Saat anteeksi. Väärinymmärryksiä tulee oikeassakin elämässä paljon, niin myös täälläkin.

Totta, kyllä asiat vaativat molemminpuolista hienotunteisuutta ja keskinäistä luottamusta sekä toisiin tutustumista. Noin se minunkin mielestäni menee tai olisi hyvä mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Totta, kyllä asiat vaativat molemminpuolista hienotunteisuutta ja keskinäistä luottamusta sekä toisiin tutustumista. Noin se minunkin mielestäni menee tai olisi hyvä mennä.

Lue lisää

Liittyy siis siis tuhon eripariaolevat kirjoitukseen...

Anonyymi kirjoitti:

Totta, kyllä asiat vaativat molemminpuolista hienotunteisuutta ja keskinäistä luottamusta sekä toisiin tutustumista. Noin se minunkin mielestäni menee tai olisi hyvä mennä.

Lue lisää

Ja kyllähän sitä jo osaa arvatakin, mitä itse haluaa kun toisesta välittää. Isoja asioita kuitenkin, joten tuo tutustuminen on hyvä asia!

Enkä tiedä, mitä odottaisin suhteelta. Varmaan riidatonta yhdessäoloa, kumppanuutta, hellyyttä ja kaikkea mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu. Riitoja en enää kauheasti jaksaisi, mutta ei kai niiltäkäään pystyisi välttymään. Saisin rakastaa häntä, sitä toivoisin. Jos en häntä elämääni saa, koitan pärjäillä yksin. Tosin enhän voi tietää, mitä suunnitelmia Jumalalla on varalleni.

Tässä oli tuo alku jotain tosi herkkää ja kaunista 🥰 Tiedän itsekin liian hyvin, mitä ikävöinti ja kaipaus on. Itseni kohdalla se on välillä kovin raastavaa ja kestämätöntä. "Silti en aina täysin jaksa luottaa/uskoa, että suhde toteutuu ja se tekee minut välillä alakuloiseksi." - minusta sinun pitäisi ajatella positiivisemmin ja uskoa asioihin, ja ennenkaikkea tehdä edes hieman niiden edistämiseksi. Minä en usko pelkästään Jumalan tahtoon, vaan ihmisen pitää itse tehdä se mitä voi... ei Jumala tee ihmisen puolesta asioita, tuo ajatus on liian naiivia.

Kirjoitit että olet häntä jo vuosia rakastanut... eikö silloin mielestäsi olisi jo teidänkin aika, ei kai kaikki ihan turhaan tapahtunut. Surullinen ajatus tuo, että mielestäsi ette ole vielä valmiita yhteen... tiedätkö, ei elämää saisi hukata. Koska tiedän liian hyvin, että toinen voi kuolla ja sitten kaikki on todella ohi.

Sanot, että olet muuttunut vähän sekopäiseksi hänen suhteen. Tiedän tuon tunteen liiankin hyvin, sillä koko viime viikon olen tuntenut oloni samanlaiseksi. Olen myös yrittänyt ottaa häneen yhteyttä, hän on hieman tyly, välttelevä, lyhytsanainen eikä kerro minulle asioita. Se kyllä loukkaa, enkä ole sitten voinut kysyä häneltä asioita, vaikka olen niin halunnutkin. Sitten hän todennäköisesti valehteli minulle (vaikka nimenomaan olen pyytänyt ettei hän sitä tekisi). Olen muutenkin ollut hänestä huolissani ja tämä kaikki on lisännyt huoltani entisestään. "Kun toisesta välittää näin, tekee se todella haavoittuvaksi. " tiesän tämänkin tunteen täsmälleen, sillä olen keskiviikosta saakka tuntenut itseni niin haavoittuvaksi ja loukkaantuneeksi. Loukkaantuneeksi siksi, ettei hän kerro mitään asioita vaikka todella vaistoan ettei kaikki ole kunnossa Hänen kohdallaan. Minusta toiseen pitäisi luottaa ja kertoa asioista rehellisesti, kaiken jälkeen tietyllä tavalla odotankin sitä.

Mutta ei asiat voi tähänkään mennä, ettei asioista puhuta tai toista vältellään. Kestän nyt vähän huonosti nykyistä tilannetta kun olen jo niin tottunut häneen ja halunnut olla tavalla tai toisella hänen lähellään. Väkisin ei tietysti voi olla.

Eli ei tilanteesi ole lainkaan järjetön, ei ainakaan sen järjettömämpi kuin täällä!

Anonyymi kirjoitti:

Tässä oli tuo alku jotain tosi herkkää ja kaunista 🥰 Tiedän itsekin liian hyvin, mitä ikävöinti ja kaipaus on. Itseni kohdalla se on välillä kovin raastavaa ja kestämätöntä. "Silti en aina täysin jaksa luottaa/uskoa, että suhde toteutuu ja se tekee minut välillä alakuloiseksi." - minusta sinun pitäisi ajatella positiivisemmin ja uskoa asioihin, ja ennenkaikkea tehdä edes hieman niiden edistämiseksi. Minä en usko pelkästään Jumalan tahtoon, vaan ihmisen pitää itse tehdä se mitä voi... ei Jumala tee ihmisen puolesta asioita, tuo ajatus on liian naiivia.

Kirjoitit että olet häntä jo vuosia rakastanut... eikö silloin mielestäsi olisi jo teidänkin aika, ei kai kaikki ihan turhaan tapahtunut. Surullinen ajatus tuo, että mielestäsi ette ole vielä valmiita yhteen... tiedätkö, ei elämää saisi hukata. Koska tiedän liian hyvin, että toinen voi kuolla ja sitten kaikki on todella ohi.

Sanot, että olet muuttunut vähän sekopäiseksi hänen suhteen. Tiedän tuon tunteen liiankin hyvin, sillä koko viime viikon olen tuntenut oloni samanlaiseksi. Olen myös yrittänyt ottaa häneen yhteyttä, hän on hieman tyly, välttelevä, lyhytsanainen eikä kerro minulle asioita. Se kyllä loukkaa, enkä ole sitten voinut kysyä häneltä asioita, vaikka olen niin halunnutkin. Sitten hän todennäköisesti valehteli minulle (vaikka nimenomaan olen pyytänyt ettei hän sitä tekisi). Olen muutenkin ollut hänestä huolissani ja tämä kaikki on lisännyt huoltani entisestään. "Kun toisesta välittää näin, tekee se todella haavoittuvaksi. " tiesän tämänkin tunteen täsmälleen, sillä olen keskiviikosta saakka tuntenut itseni niin haavoittuvaksi ja loukkaantuneeksi. Loukkaantuneeksi siksi, ettei hän kerro mitään asioita vaikka todella vaistoan ettei kaikki ole kunnossa Hänen kohdallaan. Minusta toiseen pitäisi luottaa ja kertoa asioista rehellisesti, kaiken jälkeen tietyllä tavalla odotankin sitä.

Mutta ei asiat voi tähänkään mennä, ettei asioista puhuta tai toista vältellään. Kestän nyt vähän huonosti nykyistä tilannetta kun olen jo niin tottunut häneen ja halunnut olla tavalla tai toisella hänen lähellään. Väkisin ei tietysti voi olla.

Eli ei tilanteesi ole lainkaan järjetön, ei ainakaan sen järjettömämpi kuin täällä!

Lue lisää

Oikeasti haluisin vain olla koko ajan hänen lähellään, tavalla tai toisella, koska kaipaan sitä niin valtavasti. Se mitä omassa tilanteessani toivoisin, olisi se että voisin nyt jollain tapaa nyt edes vähän tutustua häneen ja ihan vain keskustella hänen kanssaan ihan kaikenlaisista asioista. Eihän hän välttämättä edes pidä minusta, kun oppii vähän enemmän tuntemaan minua. Mutta sekin riski tässä on otettava. Tämä minun ja hän tilanne on vielä sikäli hankala, että nyt sen pitää hoitaa fiksusti, ettei muut tahot joudu siitä "kärsimään". Mutta onhan asioiden nyt vain oltava jotenkin mahdollista. En tiedä yhtään mitä se toinen osapuoli ajattelee tästä, mutta hänen olisi nyt vain totuttava läsnäolooni ja minuun … ja onhan hänellä aina mahdollisuus sulkea minut pois elämästään, enkä voi sille sitten yhtään mitään...! Ja näiden omien tunteideni vuoksi, tämä on minulle tietyllä tapaa kovin vaikeaa ja nimenomaan tunnen oloni äärimmäisen haavoittuvaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeasti haluisin vain olla koko ajan hänen lähellään, tavalla tai toisella, koska kaipaan sitä niin valtavasti. Se mitä omassa tilanteessani toivoisin, olisi se että voisin nyt jollain tapaa nyt edes vähän tutustua häneen ja ihan vain keskustella hänen kanssaan ihan kaikenlaisista asioista. Eihän hän välttämättä edes pidä minusta, kun oppii vähän enemmän tuntemaan minua. Mutta sekin riski tässä on otettava. Tämä minun ja hän tilanne on vielä sikäli hankala, että nyt sen pitää hoitaa fiksusti, ettei muut tahot joudu siitä "kärsimään". Mutta onhan asioiden nyt vain oltava jotenkin mahdollista. En tiedä yhtään mitä se toinen osapuoli ajattelee tästä, mutta hänen olisi nyt vain totuttava läsnäolooni ja minuun … ja onhan hänellä aina mahdollisuus sulkea minut pois elämästään, enkä voi sille sitten yhtään mitään...! Ja näiden omien tunteideni vuoksi, tämä on minulle tietyllä tapaa kovin vaikeaa ja nimenomaan tunnen oloni äärimmäisen haavoittuvaksi.

Lue lisää

ja arvaapa, miksi olen nytkin täällä?

Anonyymi kirjoitti:

Oikeasti haluisin vain olla koko ajan hänen lähellään, tavalla tai toisella, koska kaipaan sitä niin valtavasti. Se mitä omassa tilanteessani toivoisin, olisi se että voisin nyt jollain tapaa nyt edes vähän tutustua häneen ja ihan vain keskustella hänen kanssaan ihan kaikenlaisista asioista. Eihän hän välttämättä edes pidä minusta, kun oppii vähän enemmän tuntemaan minua. Mutta sekin riski tässä on otettava. Tämä minun ja hän tilanne on vielä sikäli hankala, että nyt sen pitää hoitaa fiksusti, ettei muut tahot joudu siitä "kärsimään". Mutta onhan asioiden nyt vain oltava jotenkin mahdollista. En tiedä yhtään mitä se toinen osapuoli ajattelee tästä, mutta hänen olisi nyt vain totuttava läsnäolooni ja minuun … ja onhan hänellä aina mahdollisuus sulkea minut pois elämästään, enkä voi sille sitten yhtään mitään...! Ja näiden omien tunteideni vuoksi, tämä on minulle tietyllä tapaa kovin vaikeaa ja nimenomaan tunnen oloni äärimmäisen haavoittuvaksi.

Lue lisää

Tiedän, että ihmisen pitää tehdä töitä, mutta tilanteemme on ollut vaikea. Emme voi olla yhdessä, jollei kumpikin halua sitä ja halua myös tehdä oman itsensä kanssa töitä. Vain itseään voi muuttaa.

Saatan ehkä liian paljon vetää tuota Jumalaa esiin, olen vaan nyt käynyt aika alhaalla ja löytänyt uskon. Uskoni on saattanut mennä vähän överiksikin. Mutta pelkään yli kaiken, että menetän sen, mitä koen sitä kautta saaneeni. Elin vuosikausia syvässä masennuksessa. Koin että pääsin pois sieltä syvästä alhosta, kun löysin hengellisyyden elämääni ja aidon uskon Jumalaan.

Nyt täytyisi löytyä jonkinlainen balanssi. Pää voi alkaa höyrytä niin monesta asiasta. Vaikka olen hänessä todella kiinni, olen minä kuitenkin elämäni ykkönen. Jos en aseta omaa itseäni tällä hetkellä ykkösasemaan, jatkan elämääni samoin kuin ennenkin. Olen ollut täysin ulkoaohjautuva, suorittava, väärällä tavalla kiltti ja vailla identiteettiä oleva robotti. Nyt on aika kohdata oma itseni ja oppia kuuntelemaan oman itseni tarpeita. Ja vastata niihin tarpeisiin.

Olen kokenut loppuunpalamiset, päihdeongelmat, riippuvuussuhteet ym. selviytymisstrategiat. Olen sairastunut. Nyt on tavallaan viimeinen hetki lähteä korjaamaan asioita, mitkä on omassa itsessäni menneet pieleen. Sen jälkeen vasta on mahdollisuus miettiä, mitä minulla olisi muille ihmisille annettavana.

Kaikki mitä kirjoitin tuossa aiemmin tunteistani häntä kohtaan, on totta. Mutta tosiasiat on hyväksyttävä, lisäksi on hyväksyttävä tosiasia, että vaikka löytyisikin paljon hyvää tahtoa toimia toista kohtaan oikein, on ihmissuhteessa aina kaksi osapuolta. Ja se, että siinä on kaksi osapuolta tekee siitä jo haastavan ja mielestäni melko monimutkaisen asian. Mutta jos kuljemme samaan suuntaan hänen kanssaan, on vielä mahdollista että polkumme risteävät. Kaikki on mahdollista ❤️

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että ihmisen pitää tehdä töitä, mutta tilanteemme on ollut vaikea. Emme voi olla yhdessä, jollei kumpikin halua sitä ja halua myös tehdä oman itsensä kanssa töitä. Vain itseään voi muuttaa.

Saatan ehkä liian paljon vetää tuota Jumalaa esiin, olen vaan nyt käynyt aika alhaalla ja löytänyt uskon. Uskoni on saattanut mennä vähän överiksikin. Mutta pelkään yli kaiken, että menetän sen, mitä koen sitä kautta saaneeni. Elin vuosikausia syvässä masennuksessa. Koin että pääsin pois sieltä syvästä alhosta, kun löysin hengellisyyden elämääni ja aidon uskon Jumalaan.

Nyt täytyisi löytyä jonkinlainen balanssi. Pää voi alkaa höyrytä niin monesta asiasta. Vaikka olen hänessä todella kiinni, olen minä kuitenkin elämäni ykkönen. Jos en aseta omaa itseäni tällä hetkellä ykkösasemaan, jatkan elämääni samoin kuin ennenkin. Olen ollut täysin ulkoaohjautuva, suorittava, väärällä tavalla kiltti ja vailla identiteettiä oleva robotti. Nyt on aika kohdata oma itseni ja oppia kuuntelemaan oman itseni tarpeita. Ja vastata niihin tarpeisiin.

Olen kokenut loppuunpalamiset, päihdeongelmat, riippuvuussuhteet ym. selviytymisstrategiat. Olen sairastunut. Nyt on tavallaan viimeinen hetki lähteä korjaamaan asioita, mitkä on omassa itsessäni menneet pieleen. Sen jälkeen vasta on mahdollisuus miettiä, mitä minulla olisi muille ihmisille annettavana.

Kaikki mitä kirjoitin tuossa aiemmin tunteistani häntä kohtaan, on totta. Mutta tosiasiat on hyväksyttävä, lisäksi on hyväksyttävä tosiasia, että vaikka löytyisikin paljon hyvää tahtoa toimia toista kohtaan oikein, on ihmissuhteessa aina kaksi osapuolta. Ja se, että siinä on kaksi osapuolta tekee siitä jo haastavan ja mielestäni melko monimutkaisen asian. Mutta jos kuljemme samaan suuntaan hänen kanssaan, on vielä mahdollista että polkumme risteävät. Kaikki on mahdollista ❤️

Lue lisää

Tuli jonkin verran toistoa tekstissäni. Liikaa sisällä oloa, flunssan takia 😉

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että ihmisen pitää tehdä töitä, mutta tilanteemme on ollut vaikea. Emme voi olla yhdessä, jollei kumpikin halua sitä ja halua myös tehdä oman itsensä kanssa töitä. Vain itseään voi muuttaa.

Saatan ehkä liian paljon vetää tuota Jumalaa esiin, olen vaan nyt käynyt aika alhaalla ja löytänyt uskon. Uskoni on saattanut mennä vähän överiksikin. Mutta pelkään yli kaiken, että menetän sen, mitä koen sitä kautta saaneeni. Elin vuosikausia syvässä masennuksessa. Koin että pääsin pois sieltä syvästä alhosta, kun löysin hengellisyyden elämääni ja aidon uskon Jumalaan.

Nyt täytyisi löytyä jonkinlainen balanssi. Pää voi alkaa höyrytä niin monesta asiasta. Vaikka olen hänessä todella kiinni, olen minä kuitenkin elämäni ykkönen. Jos en aseta omaa itseäni tällä hetkellä ykkösasemaan, jatkan elämääni samoin kuin ennenkin. Olen ollut täysin ulkoaohjautuva, suorittava, väärällä tavalla kiltti ja vailla identiteettiä oleva robotti. Nyt on aika kohdata oma itseni ja oppia kuuntelemaan oman itseni tarpeita. Ja vastata niihin tarpeisiin.

Olen kokenut loppuunpalamiset, päihdeongelmat, riippuvuussuhteet ym. selviytymisstrategiat. Olen sairastunut. Nyt on tavallaan viimeinen hetki lähteä korjaamaan asioita, mitkä on omassa itsessäni menneet pieleen. Sen jälkeen vasta on mahdollisuus miettiä, mitä minulla olisi muille ihmisille annettavana.

Kaikki mitä kirjoitin tuossa aiemmin tunteistani häntä kohtaan, on totta. Mutta tosiasiat on hyväksyttävä, lisäksi on hyväksyttävä tosiasia, että vaikka löytyisikin paljon hyvää tahtoa toimia toista kohtaan oikein, on ihmissuhteessa aina kaksi osapuolta. Ja se, että siinä on kaksi osapuolta tekee siitä jo haastavan ja mielestäni melko monimutkaisen asian. Mutta jos kuljemme samaan suuntaan hänen kanssaan, on vielä mahdollista että polkumme risteävät. Kaikki on mahdollista ❤️

Lue lisää

Olipa kauniisti kirjoitettu 🥰 En voi määräillä sinua mitenkään, mutta minusta sinun tulisi ehdottomasti kertoa nuo asiat suoraan hänelle. Miten tärkeää se olisikaan! Olen satavarma, että hän yllättyy monesta asiasta!!! Nämä asiat ovat vain kovin kovin sellaisia, että hänen on tärkeä kuulla niistä sinulta ja tietää ne.

Sinulla on ollut niin valtavasti elämässäsi asioita, että tarvitset nyt pelkkiä hyviä asioita elämääsi. Ja usko on sellainen asia. Miten ihmeessä menettäisit uskosi, kun se on niin kovin iso, tärkeä ja hyvä asia elämässä? Helposti se menee överiksi, tiedän tuon koska isäni tuli uskoon ollessani ala-asteella koulussa. Äitini ei ole tullut uskoon ja se aiheutti heidän välillään paljon ristiriitoja, kun isäni usko meni kanssa jossain kohdin överiksi. Mutta minusta isäni usko ja hänen hyvyytensä oli aina niin ihana asia, hän olikin minulle yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Sitäpaitsi olen itsekin kovin arvomaailtani kovin kristillinen ja uskon Jumalaan. Minulla se ei vain mene millään tavalla yli, ehkä se ei sitten ole niin kauhean vahvana minussa tai jotain... Se tuo kuitenkin elämääni merkityksellisyyden ja hyviä asioita.

Ja kyllä, todellakin uskon siihen, että kaikki on mahdollista. 🥰

Mutta sinun on kyllä luotettava häneen ja puhuttava asioista hänen kanssaan, miten ihmeessä polkunne muuten voisi kulkea samaan suuntaan?

Itse olen kyllä kanssa melko sekaisin kaikesta näistä suurista tunteista, joita häntä kohtaan tunnen ❤️

Anonyymi kirjoitti:

Tuli jonkin verran toistoa tekstissäni. Liikaa sisällä oloa, flunssan takia 😉

Miten sen nyt sanoisin, mutta olen nauttinut flunssastasi 😉🤭

Anonyymi kirjoitti:

Olipa kauniisti kirjoitettu 🥰 En voi määräillä sinua mitenkään, mutta minusta sinun tulisi ehdottomasti kertoa nuo asiat suoraan hänelle. Miten tärkeää se olisikaan! Olen satavarma, että hän yllättyy monesta asiasta!!! Nämä asiat ovat vain kovin kovin sellaisia, että hänen on tärkeä kuulla niistä sinulta ja tietää ne.

Sinulla on ollut niin valtavasti elämässäsi asioita, että tarvitset nyt pelkkiä hyviä asioita elämääsi. Ja usko on sellainen asia. Miten ihmeessä menettäisit uskosi, kun se on niin kovin iso, tärkeä ja hyvä asia elämässä? Helposti se menee överiksi, tiedän tuon koska isäni tuli uskoon ollessani ala-asteella koulussa. Äitini ei ole tullut uskoon ja se aiheutti heidän välillään paljon ristiriitoja, kun isäni usko meni kanssa jossain kohdin överiksi. Mutta minusta isäni usko ja hänen hyvyytensä oli aina niin ihana asia, hän olikin minulle yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Sitäpaitsi olen itsekin kovin arvomaailtani kovin kristillinen ja uskon Jumalaan. Minulla se ei vain mene millään tavalla yli, ehkä se ei sitten ole niin kauhean vahvana minussa tai jotain... Se tuo kuitenkin elämääni merkityksellisyyden ja hyviä asioita.

Ja kyllä, todellakin uskon siihen, että kaikki on mahdollista. 🥰

Mutta sinun on kyllä luotettava häneen ja puhuttava asioista hänen kanssaan, miten ihmeessä polkunne muuten voisi kulkea samaan suuntaan?

Itse olen kyllä kanssa melko sekaisin kaikesta näistä suurista tunteista, joita häntä kohtaan tunnen ❤️

Lue lisää

Kiitos sinulle! 🤗 Tuntuu, että elämäntilanteeni on melko uusi itsellenikin ja siinä on pureskeltavaa vielä. Meillä on ollut tilanteita, kun olemme kohdanneet uudestaan ja aina on ollut ristiriitoja. Siksipä koen, että ehkä aika ei ole ollut vielä otollinen mihinkään oikeaan hyvään suhteeseen. Olemme molemmat voineet huonosti ja siksi loukanneet toinen toistamme, vaikkei se ole ollutkaan tarkoitus. Minua pelottaa kohdata hänet varmaan.

Olet ihanan avoin ja vilpitön ihminen, sinun kaltaisia tarvitaan. Itse olen ehkä liiankin analyyttinen omissa mietteissäni, kun pitäisi vaan osata höllätä ja heittäytyä elämään mukaan. Isossa kirjassakin neuvotaan tulemaan lapsen kaltaiseksi. Se on paljon tärkeämpää, kuin liika pohtiminen ja analysointi, sekä tämä itsekriittisyys, johon olen juuttunut. Uskon pitäisi tuoda sitä luottoa ja uskoa siihen, että minua kannatellaan, kun annan itseni olla oikean kokoinen, enkä yritä liiaksi itse ohjailla elämääni. Iloitseminen pienistä asioista ja kiitollisuus, ne yritän pitää mielessäni. 😊👍

Anonyymi kirjoitti:

Miten sen nyt sanoisin, mutta olen nauttinut flunssastasi 😉🤭

Hmmm…. Ja kun vielä pääsisi hoitamaan sitä flunssaasi ….😉🤭

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos sinulle! 🤗 Tuntuu, että elämäntilanteeni on melko uusi itsellenikin ja siinä on pureskeltavaa vielä. Meillä on ollut tilanteita, kun olemme kohdanneet uudestaan ja aina on ollut ristiriitoja. Siksipä koen, että ehkä aika ei ole ollut vielä otollinen mihinkään oikeaan hyvään suhteeseen. Olemme molemmat voineet huonosti ja siksi loukanneet toinen toistamme, vaikkei se ole ollutkaan tarkoitus. Minua pelottaa kohdata hänet varmaan.

Olet ihanan avoin ja vilpitön ihminen, sinun kaltaisia tarvitaan. Itse olen ehkä liiankin analyyttinen omissa mietteissäni, kun pitäisi vaan osata höllätä ja heittäytyä elämään mukaan. Isossa kirjassakin neuvotaan tulemaan lapsen kaltaiseksi. Se on paljon tärkeämpää, kuin liika pohtiminen ja analysointi, sekä tämä itsekriittisyys, johon olen juuttunut. Uskon pitäisi tuoda sitä luottoa ja uskoa siihen, että minua kannatellaan, kun annan itseni olla oikean kokoinen, enkä yritä liiaksi itse ohjailla elämääni. Iloitseminen pienistä asioista ja kiitollisuus, ne yritän pitää mielessäni. 😊👍

Lue lisää

Uskon, että elämäntilanteessasi on vielä paljon pureskeltavaa sinulle itsellesikin. Kuljet kuitenkin niin kovin oikeaan suuntaan. Ja matkallasi on nyt mukana suuria ja hyviä asioita, kuten usko ja rakkaus.

Ehkä teillä on vielä toistenne kanssa keskusteltavaa, toisiinne tutustumista yms. ennen kuin pääsette etenemään hyvään suhteeseen. Se kyllä vaatii teiltä molemmilta luottamusta toisianne kohtaan ja asioiden jakamista, todellisten ja myös vaikeimpien asioiden jakamista. Vain sitä kautta mielestäni pääsee todelle lähelle toista, tämä henkinen läheisyys on itselleni ihan valtaisan tärkeää.

Teillä on ollut ristiriitoja varmastikin siksi, että yhteisessä menneisyydessänne on paljon ikäviäkin tuntemuksia ja asioita, jotka ovat teitä satuttaneet ehkä hyvinkin paljon. Ja toisaalta varmasti niitä ihaniakin hetkiä ja asioita. Ristiriitoja synnyttää myös aidossa rakkaudessa olemisen äärimmäinen haavoittuvuus, oleminen niin kovin alasti toisen edessä. Epävarmuus, loukkaantuminen, selvittämättömät asiat sekä puhumattomuus lisäävät ristiriitoja. Mutta eivät ne ristiriidat pelkästään huonoja asioita ole, jos selvitätte ne yhdessä. Ristiriidatkin vain kuuluvat elämään. Olette selvästi molemmat voineet huonosti yhteisessä tarinassanne, ehkä nyt olisi aika jonkin muun, jonkin paljon kauniimman asian! Et saisi antaa pelon hallita tunteitasi hänen kohtaamisessaan. Varmasti häntäkin pelottaa yhtä paljon. Mutta olette kumpikin vain ihmisiä. Ja eiköhän teillä ole jokin yhteinen asia, aika voimakas tunneside toisiinne ja se on yksi elämän uskomattomimmista asioista.

Sinulle tekisi hyvää tosiaan höllätä vähän ja heittäytyä elämään mukaan. Ehkä tuo usko menee sinulle samasta syystä hieman yli. Pidät siitä kovasti tietoisesti kiinni (ulkoisesti), ja niin, juurikin ohjailet sitä, vaikka se usko tulisi tietyllä tapaa tuntea sydämessään (olla sitä kautta automaattisesti osana elämääsi) ja luottaa siihen, että se pysyy elämässäsi mukana. Ehket vielä uskalla luottaa siihenkään asiaan täysin, mutta varmasti niin tulee vielä käymään. Saanko kysyä, milloin usko on tullut osaksi elämääsi?

Anonyymi kirjoitti:

Uskon, että elämäntilanteessasi on vielä paljon pureskeltavaa sinulle itsellesikin. Kuljet kuitenkin niin kovin oikeaan suuntaan. Ja matkallasi on nyt mukana suuria ja hyviä asioita, kuten usko ja rakkaus.

Ehkä teillä on vielä toistenne kanssa keskusteltavaa, toisiinne tutustumista yms. ennen kuin pääsette etenemään hyvään suhteeseen. Se kyllä vaatii teiltä molemmilta luottamusta toisianne kohtaan ja asioiden jakamista, todellisten ja myös vaikeimpien asioiden jakamista. Vain sitä kautta mielestäni pääsee todelle lähelle toista, tämä henkinen läheisyys on itselleni ihan valtaisan tärkeää.

Teillä on ollut ristiriitoja varmastikin siksi, että yhteisessä menneisyydessänne on paljon ikäviäkin tuntemuksia ja asioita, jotka ovat teitä satuttaneet ehkä hyvinkin paljon. Ja toisaalta varmasti niitä ihaniakin hetkiä ja asioita. Ristiriitoja synnyttää myös aidossa rakkaudessa olemisen äärimmäinen haavoittuvuus, oleminen niin kovin alasti toisen edessä. Epävarmuus, loukkaantuminen, selvittämättömät asiat sekä puhumattomuus lisäävät ristiriitoja. Mutta eivät ne ristiriidat pelkästään huonoja asioita ole, jos selvitätte ne yhdessä. Ristiriidatkin vain kuuluvat elämään. Olette selvästi molemmat voineet huonosti yhteisessä tarinassanne, ehkä nyt olisi aika jonkin muun, jonkin paljon kauniimman asian! Et saisi antaa pelon hallita tunteitasi hänen kohtaamisessaan. Varmasti häntäkin pelottaa yhtä paljon. Mutta olette kumpikin vain ihmisiä. Ja eiköhän teillä ole jokin yhteinen asia, aika voimakas tunneside toisiinne ja se on yksi elämän uskomattomimmista asioista.

Sinulle tekisi hyvää tosiaan höllätä vähän ja heittäytyä elämään mukaan. Ehkä tuo usko menee sinulle samasta syystä hieman yli. Pidät siitä kovasti tietoisesti kiinni (ulkoisesti), ja niin, juurikin ohjailet sitä, vaikka se usko tulisi tietyllä tapaa tuntea sydämessään (olla sitä kautta automaattisesti osana elämääsi) ja luottaa siihen, että se pysyy elämässäsi mukana. Ehket vielä uskalla luottaa siihenkään asiaan täysin, mutta varmasti niin tulee vielä käymään. Saanko kysyä, milloin usko on tullut osaksi elämääsi?

Lue lisää

En osaa sanoa päivämäärää jolloin usko tuli osaksi elämääni. Mutta tämän vuoden toista puoliskoa se oli. Uskonut olen jo pitempäänkin, mutten tällä tavalla ole kokenut jumalyhteyttä, kuin nyt sen koen. Se on saanut epätoivon väistymään, enkä pelkää enää herätä uuteen aamuun.

Olen tyynempi ja rauhallisempi, kuin ennen. Ehkä pelkään eniten sitä, että tämä uskoontulo on jokin ohi menevä hurmostila, minkä menetän. Tunnen kuitenkin luonteeni, melko kärsimätön ja lyhytjännitteinen ja saatan kyllästyä yhtä nopeasti, kuin olen jostain uudesta asiasta innostunutkin.

Kaikki todellakin pitää lähteä ihmisen sisältä, vaatii jo rohkeutta kohdata oman itsensä sisäiset haavat. Haavat vaikuttavat läheisissä ihmissuhteissa, jos ne eivät ole päässeet nousemaan tietoisuuteen. Varhaisimmat vuorovaikutussuhteemme ovat saattaneet aiheuttaa niitä ja tuolloin ahdistumme toisen läheisyydestä, vaikka samanaikaisesti kaipaamme läheisyyttä enemmän kuin mitään muuta.

Olen valitettavasti muuttunut hieman varovaiseksi, kun on tullut kohdattua pettymyksiä. Näin jälkiviisaana katsottuna olen niitä oikein hakemalla hakenut. Tiedän, että hän pitäisi siitä, jos pystyisin rentoutumaan ja vähän hulluttelemaankin. Ja eniten siitä, jos saisi nostettua hymyn huulilleni.

Anonyymi kirjoitti:

En osaa sanoa päivämäärää jolloin usko tuli osaksi elämääni. Mutta tämän vuoden toista puoliskoa se oli. Uskonut olen jo pitempäänkin, mutten tällä tavalla ole kokenut jumalyhteyttä, kuin nyt sen koen. Se on saanut epätoivon väistymään, enkä pelkää enää herätä uuteen aamuun.

Olen tyynempi ja rauhallisempi, kuin ennen. Ehkä pelkään eniten sitä, että tämä uskoontulo on jokin ohi menevä hurmostila, minkä menetän. Tunnen kuitenkin luonteeni, melko kärsimätön ja lyhytjännitteinen ja saatan kyllästyä yhtä nopeasti, kuin olen jostain uudesta asiasta innostunutkin.

Kaikki todellakin pitää lähteä ihmisen sisältä, vaatii jo rohkeutta kohdata oman itsensä sisäiset haavat. Haavat vaikuttavat läheisissä ihmissuhteissa, jos ne eivät ole päässeet nousemaan tietoisuuteen. Varhaisimmat vuorovaikutussuhteemme ovat saattaneet aiheuttaa niitä ja tuolloin ahdistumme toisen läheisyydestä, vaikka samanaikaisesti kaipaamme läheisyyttä enemmän kuin mitään muuta.

Olen valitettavasti muuttunut hieman varovaiseksi, kun on tullut kohdattua pettymyksiä. Näin jälkiviisaana katsottuna olen niitä oikein hakemalla hakenut. Tiedän, että hän pitäisi siitä, jos pystyisin rentoutumaan ja vähän hulluttelemaankin. Ja eniten siitä, jos saisi nostettua hymyn huulilleni.

Lue lisää

Tuo on kyllä kaunis ja koskettava asia. On ihana asia, kun epätoivo väistyy. On hyvä, että olet saanut rauhaa elämääsi, sitä ihminen todella tarvitsee. Ja sitä kautta ihminen osaa olla myös onnellisempi. Ymmärrän hyvin, että pelkäät menettäväsi uskon, etenkin kun kuvailit luonteenpiirteitäsi. Mutta jokainen voi kyllä menettää uskonsa. Luonteenpiirteet ovat tosi mielenkiintoisia ja se miten erilaisia ihmiset ovat. Itselläni on täysin erilaiset luonteenpiirteet 😄 Kyllästyn erittäin harvoin asioihin ( tutut asiat antavat minulle turvallisuuden tunteen, josta pidän ), olen hyvinkin vakaa ihminen ja rakastan mielenrauhaa, olen myös kovin kärsivällinen (tämä ei todellakaan ole vain hyvä asia), ja olen kovin aika sitkeä ja pitkäjänteinen ihminen. Itse en koe koskaan tulleeni mitenkään uskoon, usko Jumalaan on vain jotenkin kasvanut ja vahvistunut vähitellen vuosien myötä . Kai se tarjoaa jonkinlaisen merkityksellisyysden elämälle. Minusta elämässäsi on tapahtunut hyvin kauniita ja merkityksellisiä asioita ❤️ Voin hyvin kuvitella, miten olet aiemmin ikäänkuin hakemalla hakenut pettymyksiä, joskus toiset ihmiset toimivat niin vaikka itsestäni se vaikuttaa käsittämättömältä 😁

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on kyllä kaunis ja koskettava asia. On ihana asia, kun epätoivo väistyy. On hyvä, että olet saanut rauhaa elämääsi, sitä ihminen todella tarvitsee. Ja sitä kautta ihminen osaa olla myös onnellisempi. Ymmärrän hyvin, että pelkäät menettäväsi uskon, etenkin kun kuvailit luonteenpiirteitäsi. Mutta jokainen voi kyllä menettää uskonsa. Luonteenpiirteet ovat tosi mielenkiintoisia ja se miten erilaisia ihmiset ovat. Itselläni on täysin erilaiset luonteenpiirteet 😄 Kyllästyn erittäin harvoin asioihin ( tutut asiat antavat minulle turvallisuuden tunteen, josta pidän ), olen hyvinkin vakaa ihminen ja rakastan mielenrauhaa, olen myös kovin kärsivällinen (tämä ei todellakaan ole vain hyvä asia), ja olen kovin aika sitkeä ja pitkäjänteinen ihminen. Itse en koe koskaan tulleeni mitenkään uskoon, usko Jumalaan on vain jotenkin kasvanut ja vahvistunut vähitellen vuosien myötä . Kai se tarjoaa jonkinlaisen merkityksellisyysden elämälle. Minusta elämässäsi on tapahtunut hyvin kauniita ja merkityksellisiä asioita ❤️ Voin hyvin kuvitella, miten olet aiemmin ikäänkuin hakemalla hakenut pettymyksiä, joskus toiset ihmiset toimivat niin vaikka itsestäni se vaikuttaa käsittämättömältä 😁

Lue lisää

Ja olen myös varma, että hän pitäisi siitä, että pystyisit vähän rentoutumaan ja hulluttelemaan ❤️ Tuo varovaisuutesi on jännä asia? Mitä varot tai pelkäät? Ehkä pettymyksiä? Pelot ovat niin kovin mielenkiintoisia asioita. Itsellänikin on aika paljonkin pelkoja, yksi sellainen jonka kanssa en oikein vielä "tule toimeen" tai mikä jostain syystä on kovin vaikea kohdata. Kyllä, vaatii todella rohkeutta kohdata itsensä ja sisäiset haavansa. Ehkä tämä on minulle ollut automaattisen pää, koska minulla on vähän vaikea tapa elää ja käsitellä asioita. Niinpä yleensäkin kohtaan kaikki asiat noin ja siten jo aika varhaisessa vaiheessa. Ei kuitenkaan ole mitenkään se helpoin tapa elää 😁. On hyvin hyvin koskettavaa, miten olet kasvanut elämässäsi ja miten kauniita asioita elämääsi on nyt tullut ❤️

Olipa hyvin sanottu Mutta eikö toisen menetä varmemmin, jos ei mitään yritä? Tai luo mitään yhteistä. Menettämisen pelko on vaikea tunne, mutta senkin olen tässä tarinassani jo kokenut aiemmin. Ja pelottaahan minua omassa jutussani monikin asia, mutta eihän asioissa nyt mitään päätöntä tarvitse tehdä. Uskoisin, että itselleni kuitenkin sopii vähän hitaammat etenemistavat sikäli, että isot muutokset ovat minulle jossain määrin haastavia...enkä niitä syitä nyt voi tännekään kirjoittaa...