Jatkosodan kenttätykistön ammuskeskipaino 14.9 kiloa (NL 12.5 kiloa)

Anonyymi

Suomella ei edelleenkään ammuskulutuksen lukemien perusteella ole ollut mikään erityisen raskas tykistö jatkosodassa. Tykkikohtaiset ammuskulutustilastot 1941-44 osoittavat että tykistön kuluttamista ammuksista (ammutut) oli

75-76 mm: 54.37%
84-90 mm: 6.55%
105-114 mm: 11.64%
120 -122 mm: 12.73%
150-155 mm: 14.40%
203-227 mm: 0.31%

Talvisodassa tilanne oli vieläkin heikompi kun 82% ammutuista kranaateista oli 75-90 mm. Silloin ammuskeskipaino jäi vain 9.65 kiloon.

Neuvostoliiton kenttätykistön ammuskeskipaino oli vieläkin matalampi. Vuonna 1944 vain 12.5 kiloa ja vuonna 1942-43 vieläkin matalampi. Sen sijaan Saksan ja USA:n kenttätykistössä ammuskeskipaino nousi lähelle 20 kiloa.

32

51

    Vastaukset

    • Tilanne tosin muuttui jatkosodan aikana. 10.heinäkuuta 1941 kenttäarmeijan tykkikalusto oli:

      75 mm: 132 kpl
      76 mm: 332 kpl
      89 mm: 36
      105 mm: 72 kpl
      107 mm: 8 kpl
      114: 48 kpl
      120 mm: 32 kpl
      122 mm 84 kpl
      150 mm: 72 kpl
      152 mm: 28 kpl
      155 mm 36 kpl
      203 mm: 26 kpl
      210 mm: 3 kpl
      (keveiden osuus 55%, 150-210 millisten 18%)
      4.Syyskuuta 1944 kalustotilanne:

      75 mm: 60 kpl
      76 mm: 230 kpl
      89 mm: 12
      105 mm: 188 kpl
      107 mm: 4 kpl
      114: 8 kpl
      120 mm: 16 kpl
      122 mm 144 kpl
      150 mm: 32 kpl
      152 mm: 164 kpl
      155 mm 136 kpl
      203 mm: 12 kpl
      210 mm: 3 kpl
      (keveiden osuus 30%, 150 -210 mm yli 34%)

      Kevyiden tykkiien määrä laski 500:sta 302:een elin lähes 40% kun taas raskaittein 150-155 mm määrä kasvoi 136:sta 332:een eli 144%.

      • Periaatteessa jos jokaiselle tykillä olisi ammuttu samat määrät kranaatteja olisi ammuskeskipaino ollut jatksodan alussa yli 17 kiloa ja sodan loppuvaiheessa 23-24 kiloa. Käytännössä keveillä ammuttiin putkea kohden ilmeisesti 2-3 kertaa enemmän kuin 120-155 mm tykeillä. Ainoat poikkeukset olivat kriittiset puolustustaistelut joihin torjuntaan pyrittiin keskittämään ylijohdon ja armeijakuntien raskaita patteristoja.



      • Anonyymi kirjoitti:

        Periaatteessa jos jokaiselle tykillä olisi ammuttu samat määrät kranaatteja olisi ammuskeskipaino ollut jatksodan alussa yli 17 kiloa ja sodan loppuvaiheessa 23-24 kiloa. Käytännössä keveillä ammuttiin putkea kohden ilmeisesti 2-3 kertaa enemmän kuin 120-155 mm tykeillä. Ainoat poikkeukset olivat kriittiset puolustustaistelut joihin torjuntaan pyrittiin keskittämään ylijohdon ja armeijakuntien raskaita patteristoja.

        "Käytännössä keveillä ammuttiin putkea kohden ilmeisesti 2-3 kertaa enemmän kuin 120-155 mm tykeillä."

        Mikäli nämä eri tahoilta kerätyt jatkosodan kenttätykistöammustilastot pitävät edes suurinpiirtein parin prosentin virhemarginaalilla paikkaansa olisi 75-76 mm kranaatteja ammuttu 2 550 648. Vastaavasti jatkosodan alkupuolen ja loppupuolen tykkimäärien keskiarvo käyttämällä ( 96 + 281 = 377) olisi noiden keveyden tykkien ammuskulutus per tykki ollut 6 765 laukausta. Tykkejä ja niiden putkia on tietysti vaihtunut matkan varralle.

        Sen sijaan esim. 150 - 155 mm:n ammuksia olisi vastaavien tilastojen perusteella ammuttu 675 453 ja putkimäärien keskiarvo (234) antaisi ammuskulutukseksi 2 887 laukausta eli 42% keveiden 75-76 mm tykkien ammuskulutuksesta. Keveillä ammuttu 2.34 kertaa enemmän putkea kohden.

        120 - 122 mm ammuskulutus jatkosodassa ilmoitettu olleen 597 452 ja tykkien keskimäärälukemalla (136) kulutus ollut 4 393 ammusta per putki. Ja 105 mm ammusten kulutus putkea kohti (keskimäärin 130 kenttätykkiä) on ollut 3 122 (405 897 ammusta) eli sekin reilusti alle puolet keveimpien tykkien lukemasta.

        Silmiin pistää se että 120-122 mm tykeillä (tyyppimalleja eteenkin 122 H/09-30 ja 122/H 10-30 sekä 120 K/78 jne) on ammuttu suhteessa enemmän kuin 105 mm tykeillä. Johtunee siitä että näitä malleja oli enemmän jo jatkosodan alussa ja 105 mm ammusten tuotannossa oltiin suhteessa putkimääriin perässä. Sodan päättyessä 75-76 mm ammuksia oli varastossa 1 130 000 mutta tykkimäärillä kasvussa olleiden 105 mm tykkien ammuksia vain 320 000. Esim poistettaviksi jo määrättyjen 75 mm tykkien ( 60 kpl kenttäarmeijalla) ammuksia oli jäljellä 4330 kpl per putki mutta lisääntymässä olleen 105 mm tykkeillä (188 kenttäarmeijalla) vain 1700.

        //// historian faktat


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mistä nuo lukemat on peräisin?

        http://jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm

        "Mistä nuo lukemat on peräisin?

        http://jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm"

        Samoja tilastoja jaegerplatoon-sivuston tekijä näköjään käyttänyt. Tuskin paljoa heittävät.

        Nimittäin Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto Erjolan käyttämän aineiston perusteella kenttätykistö kulutti ammuksia talvisodassa 495 000. Talvisodassa yksiköt käyttivät puna-armeijalta saatuja ammuksia ja tykkikohtaiset tilastot puoltavat pikemminkin n. 500 000 kuin 450 000 ammuksen kulutusta.

        Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kenttätykistö käytti hyökkäysvaiheessa (1941) 1 980 000 ammusta. Asemasodan aikana kulutus oli kuvaajan mukaan keskimäärin 145 000 ammusta per 3 kuukauden jakso jolloin 1.1.42-31.5.44 kulutus olisi ollut n. 1 400 000. Peräytymisvaiheen ja torjuntataistelujen kesällä 1944 kulutus olisi ollut 1 050 000. Yhteensä siis jatkosodassa 4 430 000 kenttätykistön ammusta. Rannikkopuolustukseen käytettyjen tykkien lukemaa Erjola ei ilmoita mutta tykkikohtaisten tilastojen perusteella ne ynnättynä tykeillä olisi ammuttu kaikkiaan n. 4 690 000 kranaattia.

        Ammusvalmistus, muut saadut ammukset, jatkosodan alun varastotilanne ja loppuvarasto sekä viholliselle menetetyt huomioiden kulutus näyttää olleen ainakin 4.6 miljoonaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Käytännössä keveillä ammuttiin putkea kohden ilmeisesti 2-3 kertaa enemmän kuin 120-155 mm tykeillä."

        Mikäli nämä eri tahoilta kerätyt jatkosodan kenttätykistöammustilastot pitävät edes suurinpiirtein parin prosentin virhemarginaalilla paikkaansa olisi 75-76 mm kranaatteja ammuttu 2 550 648. Vastaavasti jatkosodan alkupuolen ja loppupuolen tykkimäärien keskiarvo käyttämällä ( 96 + 281 = 377) olisi noiden keveyden tykkien ammuskulutus per tykki ollut 6 765 laukausta. Tykkejä ja niiden putkia on tietysti vaihtunut matkan varralle.

        Sen sijaan esim. 150 - 155 mm:n ammuksia olisi vastaavien tilastojen perusteella ammuttu 675 453 ja putkimäärien keskiarvo (234) antaisi ammuskulutukseksi 2 887 laukausta eli 42% keveiden 75-76 mm tykkien ammuskulutuksesta. Keveillä ammuttu 2.34 kertaa enemmän putkea kohden.

        120 - 122 mm ammuskulutus jatkosodassa ilmoitettu olleen 597 452 ja tykkien keskimäärälukemalla (136) kulutus ollut 4 393 ammusta per putki. Ja 105 mm ammusten kulutus putkea kohti (keskimäärin 130 kenttätykkiä) on ollut 3 122 (405 897 ammusta) eli sekin reilusti alle puolet keveimpien tykkien lukemasta.

        Silmiin pistää se että 120-122 mm tykeillä (tyyppimalleja eteenkin 122 H/09-30 ja 122/H 10-30 sekä 120 K/78 jne) on ammuttu suhteessa enemmän kuin 105 mm tykeillä. Johtunee siitä että näitä malleja oli enemmän jo jatkosodan alussa ja 105 mm ammusten tuotannossa oltiin suhteessa putkimääriin perässä. Sodan päättyessä 75-76 mm ammuksia oli varastossa 1 130 000 mutta tykkimäärillä kasvussa olleiden 105 mm tykkien ammuksia vain 320 000. Esim poistettaviksi jo määrättyjen 75 mm tykkien ( 60 kpl kenttäarmeijalla) ammuksia oli jäljellä 4330 kpl per putki mutta lisääntymässä olleen 105 mm tykkeillä (188 kenttäarmeijalla) vain 1700.

        //// historian faktat

        Suomalaisessa ammustuotannossa oli aika kansainvälisiä piirteitä sisältäviä ongelmia jossa tuotettiin sellaista ammusta aseille joiden käytöstä oltiin luopumassa ja ei valmistettu tarpeeksi sellaista ammusta jonka kysyntä oli kovimmassa kasvussa. Samaa ylituottamisen ja alituottamisen vaivaa oli kaikissa maissa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Mistä nuo lukemat on peräisin?

        http://jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm"

        Samoja tilastoja jaegerplatoon-sivuston tekijä näköjään käyttänyt. Tuskin paljoa heittävät.

        Nimittäin Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto Erjolan käyttämän aineiston perusteella kenttätykistö kulutti ammuksia talvisodassa 495 000. Talvisodassa yksiköt käyttivät puna-armeijalta saatuja ammuksia ja tykkikohtaiset tilastot puoltavat pikemminkin n. 500 000 kuin 450 000 ammuksen kulutusta.

        Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kenttätykistö käytti hyökkäysvaiheessa (1941) 1 980 000 ammusta. Asemasodan aikana kulutus oli kuvaajan mukaan keskimäärin 145 000 ammusta per 3 kuukauden jakso jolloin 1.1.42-31.5.44 kulutus olisi ollut n. 1 400 000. Peräytymisvaiheen ja torjuntataistelujen kesällä 1944 kulutus olisi ollut 1 050 000. Yhteensä siis jatkosodassa 4 430 000 kenttätykistön ammusta. Rannikkopuolustukseen käytettyjen tykkien lukemaa Erjola ei ilmoita mutta tykkikohtaisten tilastojen perusteella ne ynnättynä tykeillä olisi ammuttu kaikkiaan n. 4 690 000 kranaattia.

        Ammusvalmistus, muut saadut ammukset, jatkosodan alun varastotilanne ja loppuvarasto sekä viholliselle menetetyt huomioiden kulutus näyttää olleen ainakin 4.6 miljoonaa.

        Luultavasti noista 1.6 - 4.9.44 ammutuista 1 050 000 kenttätykistön ammuksesta ammuttiin ajalla 9.6-10.8.44 siis 2 kuukauden aikana 950 000. Ja viimeisen 4 viikon aikana 100 000. Hyökkäysvaiheen heinä-syyskuun 1941 kenttätykistön ammuskulutus oli 1 250 000 eli noin 420 000 kuukaudessa. Siis lähellä samaa tasoa kuin 9.6-10.9.44. Krh-ammusten määrät kasvoivat suhteessa enemmän kuin kenttätykistön. Asemasodan vaiheessa niillä ammuttiin enemmän kuin kenttätykeillä ja viimeisenä sotakesänä 880 000 krh-kranaattia. Eniten nousi raskaitten heittimien ammusmäärät. Hyökkäysvaiheen noin 15%:n osuudesta viimeisen kesän 27-28%:iin.


    • Suomen kenttätykistön murheenkryyni koko sodan ajan oli vetokaluston puute. Ongelmia tuli eteenkin kesällä 1944 raskaitten tykkien kanssa. Tässä tykkien priorisoinnissa tehtiin toisaalta myös viisaitakin päätöksiä. Niukka kuljetuskapasiteetti annettiin moderneille tykeillä ja raskaista kaikkein kuluneimmat tuhottiin vetäytyessä.

      Armeija olisi tarvinnut ainakin 500 ajoneuvoa enemmän pelkästään vetämään raskaimpia tykkejä. Raskaan 150 mm haupitsin vetopaino oli 6 300 kiloa. Kevyemmän 105 mm noin 3400 kiloa. (saksalaismallit... vrt 75 mm pst-tykki 1425 kg)

      • 》raskaista kaikkein kuluneimmat tuhottiin vetäytyessä.《

        Eiköhän ne hyppyheikit joutanutkin jättää Itä-Karjalaan kun ammuksetkin ammuttiin loppuun. Niitä jäi ihan riittävästi varuskuntien koristeiksi.

        Kyllä useimmat tykit kulki normaalien kuorma-autojen perässä maanteillä. Asemiin ajaminen metsässä vaati kunnon kalustoa. Esim. 150H40 haupitseita vedettiin näillä:

        The towing vehicles issued to these four artillery units were also the best Finnish Army could offer - International K-7 heavy trucks, which Finland had bought during Winter War from United States. Also McGormick TD-14 bulldozers.

        http://jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm


    • Liian vähän oli vetokalustoa. I maailmansota osoitti jo miten paljon ylivoimaisempi, liikkuvampi, nopeampi ja toimintasäteeltään parempi oli kuorma-auto hevoseen verrattuna. Polttoainepula saneli sen millaiseksi armeijat kehittyivät. Muutamat amerikkalaiset vetoajoneuvot eivät kokonaistilannetta muuttaneet. Kenttätykkejä menetettiin ilmeisesti toistasataa, tosin osa oli ikäloppua kalustoa.

      Kenttätykistö supistui tavallaan 4 raskaan patteriston verran kesä-elokuussa 1944 ja puolet järeistä 203 mm tykeistä menetettiin. Tilalle tuli 3 patteristoa 105 mm tykkejä ja yksi kevyitä 76 mm tykkejä käyttävä patteristo.

      Ei siis ainakaan kenttätykistön osalta pidä paikkaansa väite että "armeija oli elokuussa 1944 vahvempi kuin koskaan". Kenttätykistö oli vahvimmillaan pikemminkin keväällä 1944. 152 mm kalustoa (mallit 152H/37 ja 138) tuli 12 patteristoa vuonna 1943. Tämän kaliberin ammusten tuotanto saatiin käyntiin vasta vuoden 1944 alusta eikä varastoja saatu normien mukaisiksi kesään mennessä. Jatkosodan aikana oli suurista ammuspuristimista kova puute.

      Heinäkuussa 1944 tehtiin hankintapäätös 25 raskaan patteriston tilaamiseksi Saksasta. Nämä olisivat olleet ilmeisesti neuvostovalmisteisia sotasaalistykkejä.

      -----Stieglitz-----

      • 》》Kenttätykkejä menetettiin ilmeisesti toistasataa, tosin osa oli ikäloppua kalustoa.《《

        Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.

        Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973

        Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:

        - 675 erilaista tykkiä
        - 91 000 kivääriä
        - 7 700 konepistoolia
        - n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
        - 210 erilaista kranaatinheitintä
        - 9 000 000 patruunaa
        - 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
        - 28 000 miinaa

        Ja muuta materiaalia samalta ajalta:

        - vaatteita noin neljälle divisioonalle
        - tuhansia puhelimia
        - 18 000 kilometriä kenttäkaapelia 
        - 10 000 polkupyörää
        - 30 000 paria suksia
        - 30 000 kg piikkilankaa
        - 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
        - 70 000 litraa polttoaineita
        - 3000 litraa voiteluaineita
        - 11 000 kg karbiidia
        - 10 divisioonan päiväannosta muonaa
        - valtavasti pioneerikalustoa jne.

        Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.

        Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        》》Kenttätykkejä menetettiin ilmeisesti toistasataa, tosin osa oli ikäloppua kalustoa.《《

        Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.

        Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973

        Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:

        - 675 erilaista tykkiä
        - 91 000 kivääriä
        - 7 700 konepistoolia
        - n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
        - 210 erilaista kranaatinheitintä
        - 9 000 000 patruunaa
        - 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
        - 28 000 miinaa

        Ja muuta materiaalia samalta ajalta:

        - vaatteita noin neljälle divisioonalle
        - tuhansia puhelimia
        - 18 000 kilometriä kenttäkaapelia 
        - 10 000 polkupyörää
        - 30 000 paria suksia
        - 30 000 kg piikkilankaa
        - 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
        - 70 000 litraa polttoaineita
        - 3000 litraa voiteluaineita
        - 11 000 kg karbiidia
        - 10 divisioonan päiväannosta muonaa
        - valtavasti pioneerikalustoa jne.

        Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.

        Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.

        Osa suomalaista tykistöä menetti kalustonsa peräti KAHTEEN KERTAA viholliselle. 1. Kerta tapahtui Valkeasaaren lohkolla ja toinen kerta Rokkalanjoella.

        PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN

        Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä

        PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN

        Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.

        Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.

        Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.

        Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.

        s. 539-540:

        IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
        III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
        Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
        II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä

        Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538).


      • Anonyymi kirjoitti:

        》》Kenttätykkejä menetettiin ilmeisesti toistasataa, tosin osa oli ikäloppua kalustoa.《《

        Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.

        Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973

        Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:

        - 675 erilaista tykkiä
        - 91 000 kivääriä
        - 7 700 konepistoolia
        - n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
        - 210 erilaista kranaatinheitintä
        - 9 000 000 patruunaa
        - 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
        - 28 000 miinaa

        Ja muuta materiaalia samalta ajalta:

        - vaatteita noin neljälle divisioonalle
        - tuhansia puhelimia
        - 18 000 kilometriä kenttäkaapelia 
        - 10 000 polkupyörää
        - 30 000 paria suksia
        - 30 000 kg piikkilankaa
        - 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
        - 70 000 litraa polttoaineita
        - 3000 litraa voiteluaineita
        - 11 000 kg karbiidia
        - 10 divisioonan päiväannosta muonaa
        - valtavasti pioneerikalustoa jne.

        Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.

        Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.

        Voi voi. Tajuatko että varastoissa oli jatkosodan päätyttyä noin 800 miljoonaa patruunaa. Ollaan ammustuotannosta mitä tahansa yksi asia oli varma: panokset eivät olisi ampumalla loppuneet eikä viholliselle koskaan menetetty valtavia määriä. Niitä ei myöskään sotasaaliiksi saatu valtavia määriä. Sotilailla yksiköissä oli usein vain 40-50 patruunaa per kivääri ja takalinjoilta tuotiin lisää päivittäin. Mitään suurta patruunamäärää yksinkertaisesti ei voitu menettää. 100 patia per kivääri ja muutama kp-lipas per kp oli aika uskottava määrä.

        Entä tykkimäärä? Jos tykin elinkaari olisi ollut 3 000 kranaatti per tykki olisi 3 miljoonan kranaatin kulutuksella (1941-42) poistettavia tykkejä/putkia ollut jo 1 000. Ja kun talvisodassa tykeillä oli ammuttu jo 1 000 ls per tykki nuo tuhat olisi poistettu jo hyökkäysvuoden 1941 jälkeen.

        Nojatuolikenraalit säännöllisesti vähättelevät kaluston sodanajan kulutuksen takia kärsittyjä tappioita. Sama koskee myös lentokonekalustoa. Ei käsitetä että suurin osa lentokoneista menetettiin joka maassa kulumisen takia.


    • Neuvostoliiton kenttätykistön ammusten matala keskiarvo saattaa johtua siitä että 1941 se paitsi menetti raskasta kalustoaan valtavasti myös siitä että sen ammustuotannolla oli vaikeuksia mm. ruudin kanssa. Luultavasti myös suuren määrän tuottaminen 76 mm tykeille oli helpompaa kuin vaativampi työ 150-155 mm tykeille. Lisäksi panssaritorjunta ja kenttätykistön käyttö suorasuuntausammunnassa puolsi juuri 76 mm ammusten valmistamista.

      Tämä on otettava kuitenkin huomioon kun arvioidaan näitä Neuvostoliiton mainostamia "putkimääriä" ja "valtavia kranaattikeskityksiä". 76 mm tykillä ammutaan vai reilun 6 kg: sirpalekranaatteja. 105 mm suomalais-ruotsalaisella haupitsilla 12.35 - 14. kilon, saman kaliberin kanuunoilla 15.3 kilon (Bofors) ja saksalaisella 14.4 - 16.4 kilon. Ja kun mennään sitten 155 haupitseihin vaikka "Tuhkaluukkuun" niin sen ammusten keskipainot olivat 43.3 kiloa, siis 7 kertaa se mikä 76 mm tykillä. Suomen metsäisessä maastossa erot keveiden ja raskaiden tykkien välillä vain kärjistyivät lisää.

      Ammunnan tavassakin oli eroja. Siinä kun puna-armeija "parturoi metsää" siinä suomalainen tykistö sai keskitetyllä tulituksella keveiden ja raskaiden toimesta aikaan ilmiön joka muistutti sitä kuin jokin valtava halkopino olisi räjäytetty ilmaan ja puun kappaleita oli sikin sokin. Hyvin moni puna-armeijan sotilas ei kuollut sirpaleisiin vaan sai ns. halosesta päähän.

    • Jatkosodan suomalaisen kenttätykistön ammutuista ammuksista painon perusteella kuitenkin 41% oli 150-155 mm ammuksia ja keveiden 75-90 mm tykkien ammusmassan osuus oli 27%. Johtui tietenkin siitä että raskaiden ammusten painot olivat 5-7 kertaa suuremmat kuin keveillä.

      Vastaavat tiedot neuvostotykistöstä v. 1944 antaa seuraavat tonnimäärät ja jakauman:

      76 mm: 31 939 000 ammusta ja 200 509 tonnia (keskiammus painot 6.2 - 6.3 kg)
      107-122 mm: 8 378 500 ammusta ja 185 810 tonnia
      152 mm: 3 543 100 ammusta ja 149 883 tonnia

      Koko kenttätykistön ampuma ammusmäärä: n. 44 290 100 ammusta ja 552 509,12 tonnia. Keskipaino 12.5 kiloa.

      Keveiden 76 mm ammusten osuus määristä 72.1% ja ammustonneista 36.3%. Raskaitten 152 mm osuus tonneista 27.1%. Järeiden 3%.

      Suomalaisilla kevyt tykistö oli hieman raskaampaa kuin puna-armeijalla ja raskas raskaampaa myös. Vain järeissä puna-armeijalla oli tonneissa selvästi suurempi osuus mutta järeiden osuus kranaateista oli vain 0.3%.

    • Ammuskeskiarvo peilaa varmaan jotain vuoden 1942 tilannetta kun sotasaalistykkejä otettu käyttöön mutta ei niitä 12 patteristoa 152 mm sotasaalistykkejä joita tuli Saksasta 1943 sekä lisääntyvää 105 mm tykkien määriä 1943-44.

      Tuosta keskiarvosta ainakin potentiaalinen mahdollisuus ammuskoon lisääntymiseksi ollut 15-20%. Ilmeisesti jos ammustilanne on antanut myötä on kesällä 1944 ammusten keskikoko ollut 17- 17.5 kiloa.

    • Krivin taisteluissa syyskuun puolivälissä 1942 (15. - 18.syyskuuta) suomalaiset ampuivat 20 699 kranaattia joista 12 900 oli 76-90 mm, 1719 ammusta 120 mm kanuunoiden, 1 945 ammusta 122 mm haupitsien, 2315 152 mm haupitsien, 269 ammusta 152 mm kanuunoiden ja 1551 ammusta 155 mm haupitsien. Ammusten massa yhteensä 343038 kiloa ja keskipaino 16.57 kiloa.

    • Kenttätykistön ammusten keskipaino nousi jatkosodan alusta sen loppupuolelle noin 30-35%:lla joten sodan alkupuolella lukema on ollut vain reilu 12 kiloa mutta sodan loppupuolella n. 17 kiloa.

    • Neuvostoliitolla oli suhteellisen kevyt kenttätykistö ammustilastojen perusteella. Se yritti korvata tätä suorasuuntausammunnalla sekä suurella määrällä kranaatinheittimiä. Vuonna 1944 puna-armeija ampui enemmän krh-kranaatteja kuin kenttätykistön. Niistä 75% oli 50-82 mm. Ammustonneissa krh edusti 38-39% NL:n tykistöammuskulutuksesta.

    • Käytännössä siis 120 000 puna-armeijan kenttätykistön kranaattia painoi saman verran kuin 100 000 suomalaisten ampumaa kranaattia. Sen sijaan krh:n osalta ainakin 1944 oltiin tasalukemissa. Molempien armeijat ampuivat kranaateista 25-30% raskaita (120 mm). Tosin puna-armeijalla oli myös 160 mm heittimiä mutta niiden ampuma kranaattimäärä oli promilleissa.

      Lisäksi - aika merkittävä asia oli puna-armeijan kranaattien suomalaisia suurempi suutarien osuus. Talvisodassa suomalaiset raportoi jopa 30% suutarien osuuksia Iivanan ammuksista.

    • Missäs on nyt se stalinisti joka vuosi sitten ei millään uskonut että puna-armeijan tykistön ammuskeskipaino oli alempi kuin suomalaisen kenttätykistön?

    • Jotta puna-armeijan kenttätykistö pääsi ammuskeskimäärilla samalle tasolle kuin suomalainen sillä piti olla keskimääräistä enemmän ylijohdon tykistöä. Kun NL kävi jatkuvaa hyökkäyssotaa 1944 kymmenillä läpimurtooffensiiveissa se kyllä aina käytti läpimurtotykistödivisiooneja ja prikaateja. Silti ammuskeskipaino jäi 12.5 kiloon. Hyökkäyksen pitkittyessä ja offensiivien loppuvaiheessa jäätiin todennäköisesti jo alle 12.5 kiloon. Sen jv-divisioonien tykistö oli 70%:sti 76 mm tykkejä ja loput 122 mm haupitseja. Armeijakunnan tykistöstä saatiin vasta 152 mm haupitseja. Suomessa ylijohdon tykistö oli voittopuolisesti 120-155 mm tykkejä ja armeijakunnilla voittopuolisesti 105-155 mm kalustoa. 86 patteristosta noin 27-28 ampui 75-76 mm kalustolla varustettuja. Divisioonilla oli yleensä 3-4 patteristoa omaa tykistöä, prikaateilla 2 ja ps-divisioonalla yksi. Niistä tulee noin 60 patteristoa (lähes puolet kevyitä 75-76 mm tykkejä) jolloin armeijakunnille ja ylijohdolle jäisi 26 patteristoa (lähes kaikki 105-210 mm).

    • Puna-armeijan ylijohdon ja Rintamien tykistödivisioonissa näyttää olleen aina ainakin yksi prikaati joka käytti 76 mm kenttätykkejä. Tällainen prikaati oli 48 tykin vahvuinen. Raskaissa prikaatin tykkimäärä vastasi suomalaisen KTR:n tykkimäärää ja järeissä vielä vähempää.

      Raketinheittimien ampumien ammusten yhteispaino oli noin 5% koko tykistötyyppisten ammusten yhteismassasta (1 miljoonaa tonnia v.1944). Sen sijaan krh-ammusten yhteispainon osuus peräti 38-39%.

    • Kurskin taistelussa puna-armeijan ammuskulutus oli

      8 356 erityyppistä tykkiä (myös pst) ja heitintä. Niistä 1 944 kappaletta oli 76 mm tai sitä suuremman kaliberin kenttätykkiä (tai rykmenttitykkiä). Katjuusa-raketinheittimiä oli 331.

      Ammuskulutus niillä oli 21 867 tonnia joista 36% kenttätykkien (7 872 tonnia) ja 2 422 tonnia raketinheittimien. Yli puolet ammuksista siis krh- ja pst tykkien.

      Raketinheitintä kohden ammuttu 7.78 tonnia ja kenttätykkiä kohden 4 tonnia.

      Saksan joukot sen sijaan ampuivat 1 336 kenttätykillä (105 mm ja suurempi) 49% ammustonnimäärästä joka yhteensä oli 51 083 tonnia. Siis 18.7 tonnia per tykki. Raketinheittimillä ammuttiin 5 916 tonnia ammuksia ja kun Nebelwerfer tai Wuhrframeneita oli 340 tuli ammuskulutukseksi 17.4 tonnia. Ei tietoa mikä osuus jalkaväki (rykmenttitykeillä) oli ammuskulutuksesta. Myös puna-armeijan rykmenttitykit ovat voitu luokitella omaksi ryhmäkseen.

      Kenttätykkien ammuskulutuksen ero puna-armeijan ja saksalaisten välillä tykkiä kohden oli huomattava : 4 tonnia vs 18.7 tonnia. Tämä viittaa siihen että ammustuotanto ja ammushuolto toimi saksalaisilla paremmin.

      Jos saksalaisen kenttätykistön ammuskeskipaino on ollut 20 kg on saksalaiset ampuneet Kurskissa 935 ammusta per tykki ja puna-armeija 12.5 kilon keskipainolla vain 324 ammusta per tykki.

      • "Yli puolet ammuksista siis krh- ja pst tykkien."

        Luultavasti jalkaväki- tai rykmenttitykkien ammuskulutus laskettu mukaan. Krh- ja pst tykkien ammusten osuus kulutuksesta (tonneja) oli vuonna 1944 noin 40%. Ja lisättynä katjuusat osuus yhteensä n. 45%.

        Suomessa kenttätykkeihin laskettiin myös näitä käytännössä rykmenttitykkejä ja pst-ammuksia ei sotkettu laskelmiin mukaan. Puna-armeijalla mukaan "tykistöammuksissa" laskettiin kaikki ml pst-tykkien alle kilon (ps-kranaatti, sirpale 3 kg) paukut. Siksi tonnimäärät olisi nostettava vertailussa paremmin esille.


    • Kenttätykistön ampuma tonnimäärä (n.68 500 tonnia) oli 25 kertaa suurempi kuin jatkosodassa pudotettu pommimäärä (2690 tn). Kun huomioidaan vaikutus (tarkkuus, yllätyksellisyys) on tehot olleet monisatakertaiset.

    • Vuosalmen tykistöammustilasto 14.heinäkuuta näytti

      503×6,4+102×15+138×15,5+39×19,5+344×42 = 22 097 kiloa eli 19.6 kiloa tykistöammusten keskikooksi.

      Seuraavana päivän aamuna tykistö ampui seuraavat määrät:

      150 mm haupitsit: 106 kranaattia
      152 mm haupitsit: 102 kranaattia
      75 mm kanuunat: 347 kranaattia
      105 mm haupitsi: 204 kranaattia
      120 mm kanuunat: 20 kranaattia
      155 mm haupitsit: 60 kranaattia
      114 mm haupitsit: 8 kranaattia

      Ammusten paino 17 050 kiloa ja ammuskeskipaino 20.1 kiloa.

    • 15.heinäkuuta 1944 ammuttiin Äyräpään sillanpääaseman ryssille terveiset 1663 kranaatilla jonka massa oli 43 245 kiloa ja ammusten keskipaino jo hulppeat 26 kiloa.

    • Ja edelleen Äyräpään sillanpäähän ammuttiin 16.heinäkuuta 1326 kranaattia mutta määrää enemmän kannattaa kiinittää huomiota ammusjakaumaan:

      75 mm kanuunoilla 257 kranaattia, 105 mm haupitseilla 279 kranaattia, 114 mm haupitseilla 45, 120 mm kanuunoilla 20 kranaattia, 150 mm haupitseilla 156 kranua, 152 mm haupitseilla 391 kranua, 155 mm H/15 kranuja 84 kpl ja 155 mm H/17 94 kranaattia.

      Ammusten kokonaispaino 37 367 kiloa ja ammuskeskiarvo peräti 28 kiloa. III armeijakunnan ja ylijohdon raskaat patteristot tekivät pahaa jälkeä Igorin porukan keskellä.

    • Mielenkiintoista olisi verratta myös tulinopeutta x ammuskeskipainoa jolla saadaan vaikkapa potentiaalinen ammuttu kilomäärä tykeillä minuutissa.

      76 K/02: 10-12 ls minuutissa, ammuksen paino 6.4 kiloa= 64 - 77 kg minuutissa
      105 H Bofors: 10 ls minuutissa, ammuksen keskipaino n. 15 k = 150 kg minuutissa
      122 H M1938 (M-30): 5-6 ls/min ,ammuspaino n. 21 kg = 105-126 kg minuutissa
      152 H M1938 (M-10): 3-4 ls/min, ammuskeskipaino 42 kg = 126-168 kg minuutissa
      15 cm sFH 18 saks haupitsi: 4 ls/min, ammus 43.5 kg = 174 kg minuutissa
      203

      Puna-armeijan 203 mm järeä haupitsi: 1 ls joka neljäs minuutti, 100 kg = 25 kg minuutissa (keskimäärin)

      Tässä kisassa 105 H Bofors pärjää vallan hyvin. Suomalaiset tekivät hyvän valinnan pyrkiessään kohti 105 mm tykkejä ja 150-155 mm haupitseja. Tällaisessa skenaariossa pystyy 10 patteristoa lähettämään teoriassa minuutin tuli-iskussa maalialueelle 18 tonnia ammuksia. Ja 90% kranaateista osuessa maalialueella 16.2 tonnia. Siihen ei tarvittaisi yhtään järeän patterin ammuksia mukaan.

      • Bofors ei kestänyt ammuntaa, eikä kestä isot haupitsitkaan eli teoreettisia virhepäätelmiä pukkaat. Suurinta tulinopeutta käyttäen peitteeseen sai ampua 2 min. Venäläisillä ei tällaisia rajoitteita ollut.


    • Eli taas tullaan siihen käytännön loppupäätelmään, että tykeillä kaliperista riippumatta pystyi ampumaan kerrallaan ilman taukoa noin yhtäpaljon, mutta kantama ja sirpalevaikutus olivat täysin eri. Tämä oli tärkeä tieto, että ei olisi turhaan raahattu joka tuliasemaan raskainta kalustoa, varsinkin kun ajettiin takaa suoraviivaisesti tykkien suuntaan pakenevaa vihollista.

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofian ja Stefun ero on peruttu

      No niin, nyt laittoi Stefu instaan pusukuvan ja sydämiä eli taas on kaikki hyvin ja ero on peruttu. En tiedä sit onko tää hyvä juttu. Stefu vaikutta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      241
      11166
    2. Latvala yrittää iskeä Sara Sieppiä!

      JM Latvala selvästi nyt Saran perässä. On käynyt kommentoimassa Saran kuvia niin ettei oikein voi käsittää väärin et mistä on kyse. Tää olis kyllä hy
      148
      6385
    3. Martina lähti minne?

      Lentokoneessa näyttää olevan ja minne on Martina menossa?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      168
      2049