Suomella ei edelleenkään ammuskulutuksen lukemien perusteella ole ollut mikään erityisen raskas tykistö jatkosodassa. Tykkikohtaiset ammuskulutustilastot 1941-44 osoittavat että tykistön kuluttamista ammuksista (ammutut) oli
75-76 mm: 54.37%
84-90 mm: 6.55%
105-114 mm: 11.64%
120 -122 mm: 12.73%
150-155 mm: 14.40%
203-227 mm: 0.31%
Talvisodassa tilanne oli vieläkin heikompi kun 82% ammutuista kranaateista oli 75-90 mm. Silloin ammuskeskipaino jäi vain 9.65 kiloon.
Neuvostoliiton kenttätykistön ammuskeskipaino oli vieläkin matalampi. Vuonna 1944 vain 12.5 kiloa ja vuonna 1942-43 vieläkin matalampi. Sen sijaan Saksan ja USA:n kenttätykistössä ammuskeskipaino nousi lähelle 20 kiloa.
75-76 mm: 54.37%
84-90 mm: 6.55%
105-114 mm: 11.64%
120 -122 mm: 12.73%
150-155 mm: 14.40%
203-227 mm: 0.31%
Talvisodassa tilanne oli vieläkin heikompi kun 82% ammutuista kranaateista oli 75-90 mm. Silloin ammuskeskipaino jäi vain 9.65 kiloon.
Neuvostoliiton kenttätykistön ammuskeskipaino oli vieläkin matalampi. Vuonna 1944 vain 12.5 kiloa ja vuonna 1942-43 vieläkin matalampi. Sen sijaan Saksan ja USA:n kenttätykistössä ammuskeskipaino nousi lähelle 20 kiloa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tilanne+tosin+muuttui+jatkosodan+aikana.+10.heinäkuuta+1941+kenttäarmeijan+tykkikalusto+oli:
Periaatteessa jos jokaiselle tykillä olisi ammuttu samat määrät kranaatteja olisi ammuskeskipaino ollut jatksodan alussa yli 17 kiloa ja sodan loppuvaiheessa 23-24 kiloa. Käytännössä keveillä ammuttiin putkea kohden ilmeisesti 2-3 kertaa enemmän kuin 120-155 mm tykeillä. Ainoat poikkeukset olivat kriittiset puolustustaistelut joihin torjuntaan pyrittiin keskittämään ylijohdon ja armeijakuntien raskaita patteristoja.
Mistä nuo lukemat on peräisin?
http://jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm
"Käytännössä+keveillä+ammuttiin+putkea+kohden+ilmeisesti+2-3+kertaa+enemmän+kuin+120-155+mm+tykeillä."
"Mistä nuo lukemat on peräisin?
http://jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm"
Samoja tilastoja jaegerplatoon-sivuston tekijä näköjään käyttänyt. Tuskin paljoa heittävät.
Nimittäin Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto Erjolan käyttämän aineiston perusteella kenttätykistö kulutti ammuksia talvisodassa 495 000. Talvisodassa yksiköt käyttivät puna-armeijalta saatuja ammuksia ja tykkikohtaiset tilastot puoltavat pikemminkin n. 500 000 kuin 450 000 ammuksen kulutusta.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kenttätykistö käytti hyökkäysvaiheessa (1941) 1 980 000 ammusta. Asemasodan aikana kulutus oli kuvaajan mukaan keskimäärin 145 000 ammusta per 3 kuukauden jakso jolloin 1.1.42-31.5.44 kulutus olisi ollut n. 1 400 000. Peräytymisvaiheen ja torjuntataistelujen kesällä 1944 kulutus olisi ollut 1 050 000. Yhteensä siis jatkosodassa 4 430 000 kenttätykistön ammusta. Rannikkopuolustukseen käytettyjen tykkien lukemaa Erjola ei ilmoita mutta tykkikohtaisten tilastojen perusteella ne ynnättynä tykeillä olisi ammuttu kaikkiaan n. 4 690 000 kranaattia.
Ammusvalmistus, muut saadut ammukset, jatkosodan alun varastotilanne ja loppuvarasto sekä viholliselle menetetyt huomioiden kulutus näyttää olleen ainakin 4.6 miljoonaa.
Suomalaisessa ammustuotannossa oli aika kansainvälisiä piirteitä sisältäviä ongelmia jossa tuotettiin sellaista ammusta aseille joiden käytöstä oltiin luopumassa ja ei valmistettu tarpeeksi sellaista ammusta jonka kysyntä oli kovimmassa kasvussa. Samaa ylituottamisen ja alituottamisen vaivaa oli kaikissa maissa.
Luultavasti+noista+1.6+-+4.9.44+ammutuista+1+050+000+kenttätykistön+ammuksesta+ammuttiin+ajalla+9.6-10.8.44+siis+2+kuukauden+aikana+950+000.+Ja+viimeisen+4+viikon+aikana+100+000.+Hyökkäysvaiheen+heinä-syyskuun+1941+kenttätykistön+ammuskulutus+oli+1+250+000+eli+noin+420+000+kuukaudessa.+Siis+lähellä+samaa+tasoa+kuin+9.6-10.9.44.+Krh-ammusten+määrät+kasvoivat+suhteessa+enemmän+kuin+kenttätykistön.++Asemasodan+vaiheessa+niillä+ammuttiin+enemmän+kuin+kenttätykeillä+ja+viimeisenä+sotakesänä+880+000+krh-kranaattia.+Eniten+nousi+raskaitten+heittimien+ammusmäärät.+Hyökkäysvaiheen+noin+15%:n+osuudesta+viimeisen+kesän+27-28%:iin.
Suomen kenttätykistön murheenkryyni koko sodan ajan oli vetokaluston puute. Ongelmia tuli eteenkin kesällä 1944 raskaitten tykkien kanssa. Tässä tykkien priorisoinnissa tehtiin toisaalta myös viisaitakin päätöksiä. Niukka kuljetuskapasiteetti annettiin moderneille tykeillä ja raskaista kaikkein kuluneimmat tuhottiin vetäytyessä.
Armeija olisi tarvinnut ainakin 500 ajoneuvoa enemmän pelkästään vetämään raskaimpia tykkejä. Raskaan 150 mm haupitsin vetopaino oli 6 300 kiloa. Kevyemmän 105 mm noin 3400 kiloa. (saksalaismallit... vrt 75 mm pst-tykki 1425 kg)
》raskaista kaikkein kuluneimmat tuhottiin vetäytyessä.《
Eiköhän ne hyppyheikit joutanutkin jättää Itä-Karjalaan kun ammuksetkin ammuttiin loppuun. Niitä jäi ihan riittävästi varuskuntien koristeiksi.
Kyllä useimmat tykit kulki normaalien kuorma-autojen perässä maanteillä. Asemiin ajaminen metsässä vaati kunnon kalustoa. Esim. 150H40 haupitseita vedettiin näillä:
The towing vehicles issued to these four artillery units were also the best Finnish Army could offer - International K-7 heavy trucks, which Finland had bought during Winter War from United States. Also McGormick TD-14 bulldozers.
http://jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm
Liian vähän oli vetokalustoa. I maailmansota osoitti jo miten paljon ylivoimaisempi, liikkuvampi, nopeampi ja toimintasäteeltään parempi oli kuorma-auto hevoseen verrattuna. Polttoainepula saneli sen millaiseksi armeijat kehittyivät. Muutamat amerikkalaiset vetoajoneuvot eivät kokonaistilannetta muuttaneet. Kenttätykkejä menetettiin ilmeisesti toistasataa, tosin osa oli ikäloppua kalustoa.
Kenttätykistö supistui tavallaan 4 raskaan patteriston verran kesä-elokuussa 1944 ja puolet järeistä 203 mm tykeistä menetettiin. Tilalle tuli 3 patteristoa 105 mm tykkejä ja yksi kevyitä 76 mm tykkejä käyttävä patteristo.
Ei siis ainakaan kenttätykistön osalta pidä paikkaansa väite että "armeija oli elokuussa 1944 vahvempi kuin koskaan". Kenttätykistö oli vahvimmillaan pikemminkin keväällä 1944. 152 mm kalustoa (mallit 152H/37 ja 138) tuli 12 patteristoa vuonna 1943. Tämän kaliberin ammusten tuotanto saatiin käyntiin vasta vuoden 1944 alusta eikä varastoja saatu normien mukaisiksi kesään mennessä. Jatkosodan aikana oli suurista ammuspuristimista kova puute.
Heinäkuussa 1944 tehtiin hankintapäätös 25 raskaan patteriston tilaamiseksi Saksasta. Nämä olisivat olleet ilmeisesti neuvostovalmisteisia sotasaalistykkejä.
-----Stieglitz-----
》》Kenttätykkejä menetettiin ilmeisesti toistasataa, tosin osa oli ikäloppua kalustoa.《《
Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.
Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973
Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:
- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa
Ja muuta materiaalia samalta ajalta:
- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.
Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.
Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.
Osa suomalaista tykistöä menetti kalustonsa peräti KAHTEEN KERTAA viholliselle. 1. Kerta tapahtui Valkeasaaren lohkolla ja toinen kerta Rokkalanjoella.
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.
Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.
Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.
s. 539-540:
IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä
Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538).
Voi voi. Tajuatko että varastoissa oli jatkosodan päätyttyä noin 800 miljoonaa patruunaa. Ollaan ammustuotannosta mitä tahansa yksi asia oli varma: panokset eivät olisi ampumalla loppuneet eikä viholliselle koskaan menetetty valtavia määriä. Niitä ei myöskään sotasaaliiksi saatu valtavia määriä. Sotilailla yksiköissä oli usein vain 40-50 patruunaa per kivääri ja takalinjoilta tuotiin lisää päivittäin. Mitään suurta patruunamäärää yksinkertaisesti ei voitu menettää. 100 patia per kivääri ja muutama kp-lipas per kp oli aika uskottava määrä.
Entä tykkimäärä? Jos tykin elinkaari olisi ollut 3 000 kranaatti per tykki olisi 3 miljoonan kranaatin kulutuksella (1941-42) poistettavia tykkejä/putkia ollut jo 1 000. Ja kun talvisodassa tykeillä oli ammuttu jo 1 000 ls per tykki nuo tuhat olisi poistettu jo hyökkäysvuoden 1941 jälkeen.
Nojatuolikenraalit säännöllisesti vähättelevät kaluston sodanajan kulutuksen takia kärsittyjä tappioita. Sama koskee myös lentokonekalustoa. Ei käsitetä että suurin osa lentokoneista menetettiin joka maassa kulumisen takia.
Neuvostoliiton kenttätykistön ammusten matala keskiarvo saattaa johtua siitä että 1941 se paitsi menetti raskasta kalustoaan valtavasti myös siitä että sen ammustuotannolla oli vaikeuksia mm. ruudin kanssa. Luultavasti myös suuren määrän tuottaminen 76 mm tykeille oli helpompaa kuin vaativampi työ 150-155 mm tykeille. Lisäksi panssaritorjunta ja kenttätykistön käyttö suorasuuntausammunnassa puolsi juuri 76 mm ammusten valmistamista.
Tämä on otettava kuitenkin huomioon kun arvioidaan näitä Neuvostoliiton mainostamia "putkimääriä" ja "valtavia kranaattikeskityksiä". 76 mm tykillä ammutaan vai reilun 6 kg: sirpalekranaatteja. 105 mm suomalais-ruotsalaisella haupitsilla 12.35 - 14. kilon, saman kaliberin kanuunoilla 15.3 kilon (Bofors) ja saksalaisella 14.4 - 16.4 kilon. Ja kun mennään sitten 155 haupitseihin vaikka "Tuhkaluukkuun" niin sen ammusten keskipainot olivat 43.3 kiloa, siis 7 kertaa se mikä 76 mm tykillä. Suomen metsäisessä maastossa erot keveiden ja raskaiden tykkien välillä vain kärjistyivät lisää.
Ammunnan tavassakin oli eroja. Siinä kun puna-armeija "parturoi metsää" siinä suomalainen tykistö sai keskitetyllä tulituksella keveiden ja raskaiden toimesta aikaan ilmiön joka muistutti sitä kuin jokin valtava halkopino olisi räjäytetty ilmaan ja puun kappaleita oli sikin sokin. Hyvin moni puna-armeijan sotilas ei kuollut sirpaleisiin vaan sai ns. halosesta päähän.
Jatkosodan+suomalaisen+kenttätykistön+ammutuista+ammuksista+painon+perusteella+kuitenkin+41%+oli+150-155+mm+ammuksia+ja+keveiden+75-90+mm+tykkien+ammusmassan+osuus+oli+27%.+Johtui+tietenkin+siitä+että+raskaiden+ammusten+painot+olivat+5-7+kertaa+suuremmat+kuin+keveillä.+
Ammuskeskiarvo+peilaa+varmaan+jotain+vuoden+1942+tilannetta+kun+sotasaalistykkejä+otettu+käyttöön+mutta+ei+niitä+12+patteristoa+152+mm+sotasaalistykkejä+joita+tuli+Saksasta+1943+sekä+lisääntyvää+105+mm+tykkien+määriä+1943-44.+
Krivin taisteluissa syyskuun puolivälissä 1942 (15. - 18.syyskuuta) suomalaiset ampuivat 20 699 kranaattia joista 12 900 oli 76-90 mm, 1719 ammusta 120 mm kanuunoiden, 1 945 ammusta 122 mm haupitsien, 2315 152 mm haupitsien, 269 ammusta 152 mm kanuunoiden ja 1551 ammusta 155 mm haupitsien. Ammusten massa yhteensä 343038 kiloa ja keskipaino 16.57 kiloa.
Kenttätykistön+ammusten+keskipaino+nousi+jatkosodan+alusta+sen+loppupuolelle+noin+30-35%:lla+joten+sodan+alkupuolella+lukema+on+ollut+vain+reilu+12+kiloa+mutta+sodan+loppupuolella+n.+17+kiloa.
Neuvostoliitolla+oli+suhteellisen+kevyt+kenttätykistö+ammustilastojen+perusteella.+Se+yritti+korvata+tätä+suorasuuntausammunnalla+sekä+suurella+määrällä+kranaatinheittimiä.+Vuonna+1944+puna-armeija+ampui+enemmän+krh-kranaatteja+kuin+kenttätykistön.+Niistä+75%+oli+50-82+mm.+Ammustonneissa+krh+edusti+38-39%+NL:n+tykistöammuskulutuksesta.
Käytännössä+siis+120+000+puna-armeijan+kenttätykistön+kranaattia+painoi+saman+verran+kuin+100+000+suomalaisten+ampumaa+kranaattia.+Sen+sijaan+krh:n+osalta+ainakin+1944+oltiin+tasalukemissa.+Molempien+armeijat+ampuivat+kranaateista+25-30%+raskaita+(120+mm).+Tosin+puna-armeijalla+oli+myös+160+mm+heittimiä+mutta+niiden+ampuma+kranaattimäärä+oli+promilleissa.
Missäs on nyt se stalinisti joka vuosi sitten ei millään uskonut että puna-armeijan tykistön ammuskeskipaino oli alempi kuin suomalaisen kenttätykistön?
Jotta+puna-armeijan+kenttätykistö+pääsi+ammuskeskimäärilla+samalle+tasolle+kuin+suomalainen+sillä+piti+olla+keskimääräistä+enemmän+ylijohdon+tykistöä.+Kun+NL+kävi+jatkuvaa+hyökkäyssotaa+1944+kymmenillä+läpimurtooffensiiveissa+se+kyllä+aina+käytti+läpimurtotykistödivisiooneja+ja+prikaateja.+Silti+ammuskeskipaino+jäi+12.5+kiloon.+Hyökkäyksen+pitkittyessä+ja+offensiivien+loppuvaiheessa+jäätiin+todennäköisesti+jo+alle+12.5+kiloon.+Sen+jv-divisioonien+tykistö+oli+70%:sti+76+mm+tykkejä+ja+loput+122+mm+haupitseja.+Armeijakunnan+tykistöstä+saatiin+vasta+152+mm+haupitseja.+Suomessa+ylijohdon+tykistö+oli+voittopuolisesti+120-155+mm+tykkejä+ja+armeijakunnilla+voittopuolisesti+105-155+mm+kalustoa.++86+patteristosta+noin+27-28+ampui+75-76+mm+kalustolla+varustettuja.+Divisioonilla+oli+yleensä+3-4+patteristoa+omaa+tykistöä,+prikaateilla+2+ja+ps-divisioonalla+yksi.+Niistä+tulee+noin+60+patteristoa+(lähes+puolet+kevyitä+75-76+mm+tykkejä)+jolloin+armeijakunnille+ja+ylijohdolle+jäisi+26+patteristoa+(lähes+kaikki+105-210+mm).
Puna-armeijan+ylijohdon+ja+Rintamien+tykistödivisioonissa+näyttää+olleen+aina+ainakin+yksi+prikaati+joka+käytti+76+mm+kenttätykkejä.+Tällainen+prikaati+oli+48+tykin+vahvuinen.+Raskaissa+prikaatin+tykkimäärä+vastasi+suomalaisen+KTR:n+tykkimäärää+ja+järeissä+vielä+vähempää.+
Kurskin+taistelussa+puna-armeijan+ammuskulutus+oli+
"Yli+puolet+ammuksista+siis+krh-+ja+pst+tykkien."
Kenttätykistön ampuma tonnimäärä (n.68 500 tonnia) oli 25 kertaa suurempi kuin jatkosodassa pudotettu pommimäärä (2690 tn). Kun huomioidaan vaikutus (tarkkuus, yllätyksellisyys) on tehot olleet monisatakertaiset.
Vuosalmen tykistöammustilasto 14.heinäkuuta näytti
503×6,4 102×15 138×15,5 39×19,5 344×42 = 22 097 kiloa eli 19.6 kiloa tykistöammusten keskikooksi.
Seuraavana päivän aamuna tykistö ampui seuraavat määrät:
150 mm haupitsit: 106 kranaattia
152 mm haupitsit: 102 kranaattia
75 mm kanuunat: 347 kranaattia
105 mm haupitsi: 204 kranaattia
120 mm kanuunat: 20 kranaattia
155 mm haupitsit: 60 kranaattia
114 mm haupitsit: 8 kranaattia
Ammusten paino 17 050 kiloa ja ammuskeskipaino 20.1 kiloa.
15.heinäkuuta 1944 ammuttiin Äyräpään sillanpääaseman ryssille terveiset 1663 kranaatilla jonka massa oli 43 245 kiloa ja ammusten keskipaino jo hulppeat 26 kiloa.
Ja edelleen Äyräpään sillanpäähän ammuttiin 16.heinäkuuta 1326 kranaattia mutta määrää enemmän kannattaa kiinittää huomiota ammusjakaumaan:
75 mm kanuunoilla 257 kranaattia, 105 mm haupitseilla 279 kranaattia, 114 mm haupitseilla 45, 120 mm kanuunoilla 20 kranaattia, 150 mm haupitseilla 156 kranua, 152 mm haupitseilla 391 kranua, 155 mm H/15 kranuja 84 kpl ja 155 mm H/17 94 kranaattia.
Ammusten kokonaispaino 37 367 kiloa ja ammuskeskiarvo peräti 28 kiloa. III armeijakunnan ja ylijohdon raskaat patteristot tekivät pahaa jälkeä Igorin porukan keskellä.
Mielenkiintoista+olisi+verratta+myös+tulinopeutta+x+ammuskeskipainoa+jolla+saadaan+vaikkapa+potentiaalinen+ammuttu+kilomäärä+tykeillä+minuutissa.
Bofors ei kestänyt ammuntaa, eikä kestä isot haupitsitkaan eli teoreettisia virhepäätelmiä pukkaat. Suurinta tulinopeutta käyttäen peitteeseen sai ampua 2 min. Venäläisillä ei tällaisia rajoitteita ollut.
Eli taas tullaan siihen käytännön loppupäätelmään, että tykeillä kaliperista riippumatta pystyi ampumaan kerrallaan ilman taukoa noin yhtäpaljon, mutta kantama ja sirpalevaikutus olivat täysin eri. Tämä oli tärkeä tieto, että ei olisi turhaan raahattu joka tuliasemaan raskainta kalustoa, varsinkin kun ajettiin takaa suoraviivaisesti tykkien suuntaan pakenevaa vihollista.