Dupuy Institution USA:ssa on Trevor Dupuyn 1960- ja 1970-lukujen uraa uurtavien tutkimusten jatkanut 1900-luvun taistelujen analysointeja faktatietojen pohjalta. Eräs tutkimuksen tuloksista on osoittaa miten äärimmäisen vakavaa on taistella alivoimaisena. Instituution mukaan mahdollisuus voittaa määrällisellä alivoimamalla on hyvin pieni vaikka olisi laadullinen ylivoima. Ja erityisen vaikeaksi tilanne muodostuu kun rintama on laaja. Kapealla rintamalla oikeilla nopeilla toimilla on paremmat mahdollisuudet blokata vihollisen painopisteylivoima. Sen sijaan laajalla rintamalla vihollinen helpommin rakensi painopisteelle musertavan ylivoiman.
Tätä lähtötaustaa vasten suomalaisten torjuntavoitot heinäkuussa Laatokan Karjalassa 1944 on nähtävä suurempana onnistumisena kuin taisteluissa Karjalan Kannakselle. Siellä alivoimaa U-linjalla oli kavennettavissa vain tuottamalla sitä ennen matkan varrella 21.6-10.7.44 7.Armeijalle suhteellisesti suuremmat tappiot kuin olivat omat. Siis: ylivoimaa oli kavennettava. Syvärillä hyökönneitä 150 000 miestä vastaan oli asettaa 3 divisioonaa, yksi prikaati ja 3-4 rajajääkäripataljoonaa. Armejakuntajoukot lisättynä voima oli alle 60 000 miestä (5.D vahva, 15.Pr tavallista mieslukuisempi mutta 8.D ja 7.D tavallista hieman vajaalukuisempia). Vihollisella oli yli 2.5 kertainen miesylivoima. Tykistöaseissa 5-kertainen. Tätä ylivoimaa oli kavennettava ja tutkimusten mukaan se myös tapahtui.
Tätä lähtötaustaa vasten suomalaisten torjuntavoitot heinäkuussa Laatokan Karjalassa 1944 on nähtävä suurempana onnistumisena kuin taisteluissa Karjalan Kannakselle. Siellä alivoimaa U-linjalla oli kavennettavissa vain tuottamalla sitä ennen matkan varrella 21.6-10.7.44 7.Armeijalle suhteellisesti suuremmat tappiot kuin olivat omat. Siis: ylivoimaa oli kavennettava. Syvärillä hyökönneitä 150 000 miestä vastaan oli asettaa 3 divisioonaa, yksi prikaati ja 3-4 rajajääkäripataljoonaa. Armejakuntajoukot lisättynä voima oli alle 60 000 miestä (5.D vahva, 15.Pr tavallista mieslukuisempi mutta 8.D ja 7.D tavallista hieman vajaalukuisempia). Vihollisella oli yli 2.5 kertainen miesylivoima. Tykistöaseissa 5-kertainen. Tätä ylivoimaa oli kavennettava ja tutkimusten mukaan se myös tapahtui.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Vetäytymisvaiheessa+hyökkääjä+kärsi+noin+45+000+miehen+kokonaistappiot+ja+suomalaiset+11+000+(+Syväri--->U-linjalle+saapuminen).+Nyt+on+huomioitava+että+tappiot+keskittyivät+90-95%:sti+hyökkääviin+jv-rykmentteihin+sekä+panssarirykmenttien+komppanioihin+ja+prikaatien+pataljooniin.
Täydennyksiähän se alkuperäisenkin hyökkäysvoiman miehet melkoiselta osin olivat. Tuskin siellä kovin monta ennen sotaa palvelukseen astunutta oli.
Toimiko huolto? Miksi läpimurtovaiheen jälkeen joukkojen edetessä puna-armeijan tykistöammusmäärät säännöllisesti putosivat? Valkeasaaressa ja 2.D:n lohkolla ammuttiin yhden päivän aikana 280 000 erityyppistä kranaattia. Sen sijaan Tali-Ihantalassa 21.Armeija ei yli kahdessa viikossa päässyt samaan ammusmäärään. Ilomantsin taisteluissa suomalaiset ampuivat määrällisesti huomattavasti enemmän kranaatteja kuin hyökkääjä. U-linjalla suomalaiset kykenivät tonnimäärissä epäilemättä samaan määrään kuin hyökkääjä, ellei jopa enemmän (suomalaisten kenttätykkiammusten keskikoko v. 1944 selvästi suurempi kuin puna-armeijan).
Koska Puna-armeija eteni paljon nopeammin kuin suomalaiset olivat edenneet toiseen suuntaan. Huollon, joka ei ollut edes täysin motorisoitu, oli vaikea pysyä perässä.
Aivan sodan alkuvaiheessa Laatokan Karjalan valtauksessa suomalaisille kävi samoin ja yksi syy hyökkkäyksen pysäyttämiseen vanhalle rajalla vaikka siinä vaiheessa tie aina Petroskoihin saakka olisi ollut lähes tyhjä vihollisista, oli huollon jääminen jälkeen. Toki syitä oli muitakin, jotka yleensä mainitaan, huollon ongelmat vain vakavammin otettavissa teoksissa kuten Suomen sodat 1941-45.
Puna-armeija eteni Kannaksella paikoin niin nopeasti, että suomalaiset jäivät sen jalkoihin.
"Ensin juoksiit ryssät, sit juoksiit sotamiehet ja sit juostiin myö", muisteli karjalaisukko ervakkoon lähtöään.
On totta että laajalla rintamalla alivoimalla taistelu on vielä hankalampaa kuin kapealla.
Muuten. Jos divisioonassa oli keskimäärin 13 300 ja prikaatissa 6 700 ja rajajääkäripataljoonassa reilu tuhat (määrävahvuus) niin ei noissa Syvärin joukoissa ole ollut 60 000 vaan armeijakunnan lisät huomioiden määrävahvuisina kuin 55 000. Ylivoima lähes kolminkertainen. Tappioiden on pakko olla vähintäin nelinkertaiset kun täydennykset huomioidaan molemmin puolin.
"On totta että laajalla rintamalla alivoimalla taistelu on vielä hankalampaa kuin kapealla"
Ei välttämättä ole. Laajalla korpialueella on tilaa ja tuhoamistaisteluun tarvittavan voiman keskittäminen on helpompaa, jolloin voidaan saavuttaa tärkeitä Ilomantsin taistelun kaltaisia osavoittoja. Suurempiakin alueita voidaan tilapäisesti menettää yleistilanteen ratkaisevasti vaarantumatta.
Indot eivät tajua, miten metsissä soditaan. Siksi ne kirjoittelevat tuollaisia höpötyksiään. Indot eivät tähän päivään olisi saaneet asutettua Amerikkaakaan, elleivät taudit olisi kaataneet alkuperäisasukkaita metsistä ja niiden takana olisi ollut aakee laakee, jos indokin jotenkin pärjää.
"Ei välttämättä ole. "
Ei välttämättä aina mutta useimmiten kyllä. Laaja rintama takaa sen että voidaan saada toiselle osalle rintamaa tarvittava painopisteylivoima jota pitkältä matkalta ei voida paikata ainakaan nopeasti. Dupuy Institution on tutkinut näitä tapauksia kymmenittäin ja huomannut korrelaation. Siksi itärintamalla määrällinen alivoima oli huomattavasti vaarallisempi kuin jollain suppeamalla rintamalla. Näitä vastaavia ilmiöitä havaittiin myös I maailmansodassa.
Neuvostoliiton joukot Karjalan Rintamalla ( 7.Armeija Syväri, 32. Armeija Maaselän Kannas)
Karjalan Rintama:
7.Armeija
98.KaD
99.KaD
100.KaD
18.D
65.D
310.D
30.HiihtoPr
32.HiihtoPr
150.Linnoitusalue
162.Linnoitusalue
114.D
272.D
3.MeriJvPr
150.Linnoitusalue
162.Linnoitusalue
368.D
33.HiihtoPr
69.MeriJvPr
70.MeriJvPr
7.KaPsPr
29.PsPr
70.KaPsR
89.PsR
92.PsR
338.KaRsRynnTR
339.KaRsRynnTR
370.RynnTR
371.RynnTR
372.RynnTR
376.RynnTR
376.RynnTR
7.Läpimurtotykistödivisioona
(11.Kevyt tykistöprikaati, 9.Kaartin tykistöprikaati, 17.Kevyt tykistöprikaati, 25.Kevyt tykistöprikaati, 105.Järeä haupitsiprikaati, 3.Krh-prikaati),
1.Kaartin armeijakunnan tykistöprikaati,
149., 633., 1942. Armeijakuntien tykistörykmentti,
905.Vuoristoarmeijakunnan tykistörykmentti,
1237.Tykistörykmentti,
989.Haupitsitykistörykmentti ,
460. ja 514. pst-rykmentti,
331.Erillinen tykistöpatteristo ОМ,
354.Raskas tykistöpatteristo,
173., 298., 482., 530., 535., 619., 620., 621.Heitinrykmentti
7., 25. Kaartin raketinheitinprikaati,
20., 46. ja 64.Kaartin raketinheitinrykmentti.
3.Erillinen tykistötarkkailu (ilmapallo) pataljoona,
40.Ilmatorjuntadivisioona
(1407., 1411., 1415., 1527. ilmatorjuntarykmentti) ,
275., 1650. Ilmatorjuntarykmentti,
54., 268., 616. Erillinen ilmatorjuntapatteristo
32.A
27.D
176.D
289.D
313.D
90.PsR
(numeroimaton) kk-pataljoona
280.Heitinrykmentti, 63.Kaartin raketinheitinrykmentti, 446 .Erillinen ilmatorjuntapatteristo
261.Erillinen pioneeripataljoona
6.Erillinen liekinheitinpataljoona, 194., 196. Erillinen liekinheitinkomppania
7.Armeijalla on ollut 9 jv-divisioonaa joissa luultavasti 6 600 miehen keskivahvuuksilla noin 60 000 miestä. 3 Merjv-prikastissa 3660 miehen keskivahvuuksilla 11 000 miestä ja 3 hiihtoprikaatissa (vahvuusmäärät ei tiedossa, oletus alle puolet divisioonan lukemista) 9 000 miestä. Yhteensä yhtymissä 80 000 miestä. Jos julkisuudessa esitetyt 150 000 miestä kokonaisvahvuutena pitää paikkaansa 70 000 on ollut 7.A:n muissa yhtymissä. Toisaalta joku noista 32.A:n divisioonista on siirretty ehkä 7.A:sta.
Kaikkiaan 7.A ja 32.A:ssa on sanottu olleen yhteensä 190 000 miestä.
Yhteensä hyökänneitä jv-divisioonia 13. Sekä 6 prikaatia jalkaväkeä. Niissä n. 106 000 käyttämällä 6 600 divisioona- ja 3 300 miehen prikaatikeskiarvoa. Tukevien yhtymien sotilaita yli 80 000.
Panssariprikaatin määrävahvuus 1944 oli puna-armeijan kaavioissa 1490 miestä (60-65 vaunua) ja rykmenttien lukemat vaihtelivat 240 ja 320 miehen välillä (15-21 vaunua). Prikaatissa oli yleensä 300-400 miehen jalkaväki ja rykmentissä n. 80 miehen komppania. Ratsastivat vaunujen katoilla eli olivat tarjottimella suomalaisille kp- ja kk-ampujille.
En+usko+että+Meretskovin+armeijan+divisioonissa+pataljoonaan+kuului+edes+500+miestä.+Todennäköisemmin+tyypillinen+jv-pataljoona+oli+enää+350-400+miehen+vahvuinen.+Divisioonien+miesmäärän+vähetessä+jv-taistelijoiden+määrä+suhteessa+väheni+jopa+vieläkin+enemmän.+Osa+rykmenteistä+oli+myös+kaksipataljoonaisia.+Divisioonalle+1+000+miehen+tappio+leikkasi+helposti+40%+jv-pataljoonien+taisteluvahvuuksista.
Nämä "läpimurtotykistödivisioonat" komealta kalskahtavalta nimeltään huolimatta koostuivat hyvin monenlaisista prikaateista joissa tykkimäärät vaihtelivat 24-84 tykin välillä. Esim kevyitä tykkejä käyttäneessä prikaatissa oli 48 kpl 76 mm tykkejä. Raskaita haupitseja käyttävässä 32 kpl 152 mm haupitseja. Voimakkain tykistöprikaati, ainakin papereilla oli 3 rykmentin 122 mm haupitseja käyttävä koska sillä oli niitä yhteensä 84.
7.Armeijalla olleella 7.Läpimurtotykistödivisioonalla oli siten 3 kevyessä tykistöprikaatissa maksimissaan 144 kevyttä tykkiä. Järeässä haupitsiprikaatissa 24 kpl 203 mm haupitseja. 9.Kaartin tykistöprikaatissa ehkä nuo 84 kpl 122 mm haupitseja tai sitten kanuunoja. Tuo krh-prikaati on ollut vahva sillä siinä pitäisi olla 120 mm raskaita heittimiä peräti 108 kpl ( yhtä paljon kuin 18 suomalaisessa krh-komppaniassa, eli 6 divisioonan raskaat krh:t).
Paperilla siis tuolla 7.Läpimurtotykistödivisioonalla on ollut 252 kenttätykkiä (suurin osa keveitä) ja 108 raskasta heitintä.
Kuten huomataan, edes "läpimurtotykistödivisioonat" mahtavasta nimestään huolimatta eivät kaikki olleet aina erityisen tulivoimaisia ja niissäkin keveät tykit saattoivat muodostaa enemmistön. Sitäpaitsi, jotta yksikkö olisi tehokas sen huollon pitäisi toimia todella hyvin. U-linjalle mentäessä homma asteittain alkoi tahmoa kun taas suomalaisten tulivoima asteittain vain kasvoi.
Nimi tulee siitä, että niitä keskitettiin tukemaan läpimurtoja, jotka yleensä niiden tuella myös onnistuivat.
Aivan kaikesta ei tarvitse tuntea maansa menettäneen karjalaisen alemmuudentunnetta.
Neuvostoliittolaisen+selvityksen+mukaan+35%+Karjalan+Rintaman+kesän+1944+panssaritappioista+aiheuttivat+suomalaisten+(tai+omien)+miinat.+Kun+muistetaan+että+marssi+U-linjalle+oli+yli+250+km+pitkä+hajosivat+kymmenet+panssarit+tienposkeen+tuon+tuostakin.+Nämä+tekijät+itsessään+selittävät+ettei+viimeiseen+pinnistykseen+läpäistä+U-linja+riittänyt+panssarivaunuja+tuskin+50++kymmeniä+rynnäkkötykkejä+(jotka+myös+kokivat+kovia+matkan+varrella+jo+teknisistä+syistä).
Niin, nopeus maksaa materiaa.
T-34 kantaa sellaista ikävää mainetta ettei monikaan niistä läpäissyt 200 kilometrin tiemarssia. Ja lyhyilläkin matkalla miehistö ja mekaanikot joituivat tuon tuostakin tekemään huoltoja.
"1.Kaartin+armeijakunnan+tykistöprikaati,
Blaa-blaa-blaa-blaa!!!
"Idioottimainen hyökkäyksemme Petroskoi-Syväri maksoi ..."
Menehtyneiden tietokannan mukaa 1.9-1.10.1941 kaatuneita ja kadonneita 3 775. Niistäkin osa Karjalan Kannaksella ja muualla kuin Maaselän Syvärin suunnilla. Pieleen meni taas taistolaisen väitteet.
Koskimaan+mukaan+7.Armeijalla+olisi+ollut+1600+tykkiä+tai+kranaatinheitintä.+Ylijohdon+ja+armeijakuntien+listalta+löytyy+8+heitinrykmenttiä+(raskaita?)+sekä+yksi+108+raskaan+120+mm+heittimen+heitinprikaati+joka+koostui+kolmesta+heitinrykmentistä.+Eli+rykmentissä+on+täytynyt+olla+36+raskasta+120+mm+heitintä.+Näin+ollen+näissä+yksiköissä+(11rykmentin+verran)+kaikkiaan+olisi+pitänyt+olla+396+raskasta+120+mm+heitintä.+
Mitenkähän vähän näissä puna-armeijan jalkaväkidivisioonien jv-pataljoonissa on ollut väkeä jos divisioonien miesmäärä on ollut 6500- 6800 ja kuitenkin niissä olisi ollut vuoden 1944 mallin mukaan 2 934 henkeä pelkästään kenttätykistön, pst:n ja ilmatorjunnan divisioonallisissa yksiköissä ? Kun siihen laskee vaikka minimoimalla divisioonan esikunnan ja huoltoportaan ei jv-pataljooniin ole jäänyt kuin korkeintaan 3 500 miestä. Ja sitten pitäisi vielä vähentää viestipataljoonan, pioneeripataljoonan ym miehistö. Joko pataljoonia on ollut vähemmän kuin 9 (näitä kahden pataljoonan rykmenttejä tiedetään olleen Suomenlahden molemmin puolin) tai sitten pataljoonaan todellakin on kesällä 1944 kuulunut korkeintaan n. 350 miestä.
Kivääridivisioonan kenttätykistörykmentin miesmäärää laskettiin vuoden 1943 1204 miestä seuraavan vuoden mallissa 1038 mieheen. Haupitsirykmentistä 1520:stä miehestä 1277:een mieheen. Miten temppu lienee onnistunut koska tietojen mukaan mitään merkittävää poissiirtymää hevosista autoihin ei ole tapahtunut? Luulisi että divisioonan kutistuessa kenttätykkimäärien, pst-tykkimäärien ja ilmatorjuntatykkiemäärien vähentymättä on jv-pataljoonien miesmääriä supistettu rajusti. Ja niin onkin tapahtunut. Suomen rintamalla tuskin on ollut montaakaan puna-armeijan jv-pataljoonaa jossa oikeasti olisi ollut 500 miestä tai enemmän. Yksinkertaisesti nuo vahvuudet ( 6700 miestä ei ollut mikään "tavattoman alivoimainen" divisioona vaan paljon pienempiä alkoi jo löytyä vaikkapa Baltian suunnalta.
Olen joskus katsonut noita neuvostodivisioonien vahvuustaulukkoja ja heitin ym määriä ja tullut siihen tulokseen ettei niillä ollut kovinkaan paljoa tekemistä todellisuuden kanssa. Jos divisioonan miesvahvuus on ollut luokkaa 6 500 - 7000 ( kaartin divisioonat Kannaksella noin 7200) niin jotain omituista täytyy olla että pataljoonassa on ollut 9 kpl 82 mm heitintä (ilmeisesti 3 joukkuetta?) joka yleensä vaatisi jo 180 miestä toimiakseen yksikkönä. Samoin 4 kpl 45 mm pst-tykkiä merkitsee yleensä n. 70 miehen määrää. Näin ollen pataljoonasta pelkästään kahteen näihin menisi jo 250 miestä jolloin aika fiktiivinen lukema pataljoonan miesvahvuudesta 555 merkitsee että kiväärikomppanioille, kk-komppanioille ja esikunnille jää enää n. 300 miestä.
Kuitenkin saksalainen ja suomalainen tiedustelu sai selville pataljoonien määrämiesvahvuuksien pudonneet 1944 alussa Leningradin ympäristössä 345 mieheen. Tällaiset vahvuudet 9 heittimellä ja 4 pst-tykillä imisivät jv-komppaniat jo aivan kuiviin. Mahtipontinen väite jossa "huoltoportaita" siirrettiin pois divisioonista muualle (keille?) kaipaisi vähän selvitystä. Mitkään muut armeijat eivät siirtyneet tällaisiin järjestelmiin ja tässä vähän haiskahtaa siltä että jotain siellä piiloiteltiin. Esim mahdollisia tappioita tms.
Kun lisätään tykistömäärää, krh-määrää, pst-määrää, ilmatorjuntamäärää niin siinä silloin joku kärsiin. Paitsi jos divisioonan koko kasvaa. Mutta NL:ssa kaikki olikin toisin. On sanottu että divisioonia pienennettiin osin siksi että divisioonan komentajilta puuttui kompetenssia johtaa 13 - 15 000 miehen yksikköä.
Kaikesta "virtaviivaistamisesta" ja lend leasista huolimatta tappiot vuonna 1944 nousivat yhä niinkin korkealle kuin 6.8 miljoonaan mieheen (Lev Lopukhovsky, Boris Kavalerchik, Harold Orenstein, David Glantz).
Pirukaan ei ota selvää neuvostoliittolaisesta pseudotodellisuudesta 1941-45. Sen divisioonavahvuudet, tykkimäärät, heitinmäärät ym ovat yhtä sillisalaattia. Ne ei tästää keskenään. En ole tähän päivään mennessä saanut selville ketkä ne ammukset ja materiaalin kantoivat ja ruokkivat sotilaat jos "divisioonista kevennettiin rönsyjä pois". Huvittavaa kyllä noissa taulukoissa yleensä viimeisinä vähennettiin esikuntien osuutta - ainakin suhteessa muihin yksikköihin.
Tämä torjuntavoitto Laatokan pohjoispuolella U-linjalla saavutettiiin käytännössä ilman mitään merkittävää ilmatukea ja ilman ainuttakaan sakemannia. Tästä olisi syytä julkisuudessa keskustella enemmän sillä se avaa mielenkiintoisia uusia näkymiä mm. ilmasodan todellisesta painoarvosta Suomen käymissä sodissa 1939-44. Samoin esille nousee tärkeä kysymys: oliko logistiikka se joka lopulta hyvin pitkälle saneli taistelujen lopputuloksen?
-----Stieglitz-----
Vertailtaessa saksalaisia ja neuvostoliittolaisia yksikköjä itärintamalla havaitaan mielenkiintoinen vastakohta: neuvostojoukoilla enemmän aseita mutta usein saksalaiset pystyivät syöttämään ammuksia enemmän joukoilleen.
Luultavasti vähän samanlaista havaittavissa Suomen rintamalla taistelujen jatkuessa. Alkuvaiheen jälkeen neuvosysteemi ei kyennyt "ruokkimaan joukkojaan". Tällainen "paljon aseita, vähän ammuksia" kertoo tehottomuudesta. Ja kuitenkin näitä divisioonia keventäessään neuvostosysteemin piti olla muka ylivertaisen "dynaaminen".
Ehkä kaikki piilee tässä potemkinin kulisseissa jossa kuvitellaan että neuvostoliittolaiset pyörittävät tehokkaasti tykistörykmenttiä 1000 miehellä mutta muut armeijat samansuuruisilla tykkimäärillä tarvitsevat 1500 miestä. Jossain se hinta maksettiin sillä aliravittu 1000 miestä ei pysty parempaan kuin ruokitut 1500 miestä muissa armeijoissa.
Kurskin taisteluissa puna-armeijalla oli tykistöaseita lähes 2 kertaa enemmän mutta saksalaiset ampuivat ammuksia yli kaksi kertaa enemmän tonneissa mitattuna.
Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja U-linjalla suomalaisten ampuma ammusmäärä ei jäänyt kovinkaan paljoa jälkeen puna-armeijasta. Mitattuna tonneina suomalaiset ampuivat todennäköisesti samat määrät ellei jopa enemmän.
Ilomantsin taistelussa tämä kärjistyi kun Ryhmä Raappanan tykistö ampui 10 päivän jaksolla 36 000 kranaattia ja venäläinen tykistö n. 10 000 kranaattia. Täälläkin tykistö aiheutti suurimman osan molempien osapuolten tappioista.
Niin, myös Manstein arvostelee kirjassaan "Menetetyt voitot" Saksan armeijaankin levinnyttä tapaa, jossa huvenneita yksiköitä ei täydennetty tai yhdistetty, vaan ne jätettiin vajaiksi tai laskettiin vahvuuksia, samalla kun perustettiin täysin uusia kokemattomista miehistä. Mansteinin mukaan se lisäsi tappioita taisteluissa.
"Ja kuitenkin näitä divisioonia keventäessään neuvostosysteemin piti olla muka ylivertaisen "dynaaminen"."
Bolseviikkien vallankumoukselliselle ajattelulle oli tyypillistä, että kaikki, mikä tehtiin juuri toisin kuin perinteisesti oli tehty, oli merkittävä uudistus ja johti parempaan kuin tutut "porvarilliset" tavat toimia. Bolsevikit ottivat tuolla ajattelullaan nenilleen useamminkin kerran varsinkin heti vallankumouksen jälkeen, jolloin merkittävä osa sillä tavoin tehdyistä "uudistuksista" jouduttiin perumaan ja niistä aiheutuneet pettymykset luultavasti avasivat tien Stalinin kaltaiselle varovaiselle ja konservatiiviselle johtajalle nousta valtaan.
Juhannuksesta 1941 vuoden 1941 loppuun kaatui 18722 suomalaista, kuoli haavoittuneena 5522, kaatui ja jäi kentälle 875 ja julistettiin kadonneena kuolleeksi 392 suomalaista. Tekee yhteensä 25 511 vainajaa. Sotasurmat-tietueen mukaan 25 445.
On aivan samantekevää millä suunnalla tuota idioottimaista hyökkäyssotaa käytiin ja suomalaisia tapatettiin. Historia muistaa siitä vain vainajat.
Miksi yrität valehdella, että hyökkäyssota eli tunkeutuminen syvälle Neuvostoliittoon olisi kestänyt vain pelkän syyskuun 1941?
Syyskuussa 1941 kuoli 4944 suomalaista Sotasurmat-tietueen mukaan, joten väittämäsi luku on hölynpölyä.
Juhannuksesta 1941 syyskuun loppuun oli kuollut jo 20 333 suomalaista 97 päivässä eli 210 ukkoa päivää kohti. Talvisodassa kuoli 254 suomalaista päivää kohti (26 662 / 105 vrk).
Olet höpöttäjä. Väität että vuonna 1941 kuoltiin rintamalla vain Petroskoi a Syväri tavoittena. Todellisuudessa taistelukuolemien huippu ajoittuu jaksolle jolla Karjala ja Kannas palautettiin Suomelle. Tappiot alkoivat laskea selvästi syyskuun toisella viikolla.
22.6-31.7.41+kuolleita+:+6+823
Kannaksella+olleiden+rykmenttien+tappiot+olivat+vielä+elokuun+1941+jälkeen+keskimäärin+40-60+miestä+kuolleina+vuoden+loppuun+asti+alueella+joka+kulki+hyvin+lähellä+valtakunnan+rajaa+joten+missään+tapauksessa+kaikki+suomalaiset+sotilaat+eivät+vielä+elokuun+jälkeen+kuolleet+"vieraalla+maaperällä".++Samoin+Suursaaren+taistelut+olivat+Moskovan+rauhassa+palautettaviin+alueisiin+liittyviä.+Vuonna+1944+ainakin+70%+kuolemista+tapahtui+taisteluissa+omalla+maaperällä.
Heinz Guderian totesi panssarien säästävän verta, niin omaa kuin vihollisenkin. Syksyn 1941 taistelut osoittivat sen todeksi myös Suomen rintamalla.
Koskimaan+mukaan+Syvärillä+hyökänneellä+7.+Armeijalla+olisi+ollut+peräti+3400+tykistöasetta.+Se+tarkoittaa+kenttätykkejä,+jalkaväkitykkejä+(76+mm),+heittimiä+(50-120+mm),+raketinheittimiä+ja+pst-tykkejä.+Katsotaan+ensiksi+ylijohdon+ja+armeijakuntien.
Kurskin+taistelussa+1943+Voronetsin+Rintamalla+olisi+neuvostolähteiden+mukaan+ollut++8+356+tykkiä+tai+heitintä+4.heinäkuuta,+joista++1+944+oli++76mm+isomman+kaliberin+divisioonallista+tykkiä.+Vastaavasti+Saksa+osallistui+offensiiviin++4+630+tykillä+ja+heittimellä+joista+1+336+oli+105mm+isompia+tykkejä.+Tämä+antoi+puna-armeijan+joukoille+1.8+kertaisen+edun+"putkissa".+
Sekä korealaisen matkusjakoneen alasampuminen että Karjalaan laskeutunut matkustajakone 78 osoittavat, että ainakin ilmapuolustus ei toiminut kovin älykkäästi. Ongelmat olivat samanlaisia kuin koko yhteiskunnassa.
"Eräs+tutkimuksen+tuloksista+on+osoittaa+miten+äärimmäisen+vakavaa+on+taistella+alivoimaisena."
Eikös pitäisi lähtökohtaisesti olla selvää että kaksinkertaisella ase- ja ammusmäärällä (ja sotilailla) aiheutetaan kaksinkertainen määrä viholliselle tappioita? 500 vs 1000 aiheuttaa ensivaiheessa sen että altavastaaja menettää 200 ja niskanpäällä oleva 100. Sen jälkeen astelma onkin 300 vs 900 ja altavastaaja menettää 120 ja niskanpäällä oleva 40. Kolmannessa vaiheessa altavastaaja onkin 180 vs 860 tilanteessa jossa altavastaaja menettää 90 ja niskanpäällä oleva vain 15.
Taistelu päättyy kun loput 90 antautuvat 845 voittajalle.
Kansallisarkiston Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokannan mukaan
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php
1.9. - 1.10.1941 kuoli 5005 suomalaista.
Tieto-Finlandia 2005 - palkinnon voittajan 'Jatkosodan Pikkujättiläinen' -teoksen (WSOY 2005) mukaan syyskuussa 1941 kuoli 4880 suomalaista ja katosi 82 (jotka sittemmin julistettiin kuolleiksi).
Mannerheim voivotteli jo elokuusta 1941 alkaen Mikkelissä koko jatkosodan norkoilleelle natsikentsu Erwurthille Suomen karmeita tappiolukuja.
Otappa+huomioon+se+että+haavoihinsa+syyskuussa+menehtyneistä+hyvin+moni+haavoittui+elokuun+taisteluissa+ja+hyvin+moni+heistä+vielä+Karjalan+Kannaksella,+suomalaisten+ikiomalla+maaperällä.+
Totta. Jo elokuussa 1941 kuoli peräti 8567 suomalaista ja jo heinäkuussakin 6674 suomalaista, vaikka tuo idioottimainen ykköstapattajamme miekantuppipäiväkäsky annettiinkin Karjalan armeijalle vasta 10. heinäkuuta 1941. Tosin kustu oli hekumoinut samalla käskyllä jo talvella 1918.
Haavoihinsa kuoli heinäkuussa 1114, elokuussa 1761 ja syyskuussa 1181 suomalaista. Elokuu olikin koko idioottimaisen hyökkäysvaiheen ylivoimaisesti verisin kuukausi.
Tappamisen meininki oli elokuussa 1941 verisempi kuin keskimäärin talvisodassa. Elokuussa 1941 kuoli lähes 12 suomalaista hyökkäyssodan jokaista tuntia kohti.
Sen sijaan talvisodassa kuoli "vain" vajaat 11 suomalaista 105-päiväisen sodan jokaista tuntia kohti.
Mitkä muut faktat kiinnostaisivat noista kahden sotahullumme aikaansaamista tapattamismääristä?? Jostain syystä keksit niistä omia hölynpölyjäsi - enkä ymmärrä miksi.