Ehkä sellaista ei ole olemassa, ja on vain luovutettava kaiken suhteen. Kun on luotto mennyt kaikkeen ja jokaiseen on turha edes yrittää löytää elämälleen jotain parempaa. En enää rakasta itseäni, en tiedä mitä se edes tarkoittaa. Ikävä aikoja jolloin olin iloinen ja elämää rakastava ihminen. Ajassa ei voi mennä takaisinpäin, mutta eteenpäin voi, siellä ei vain ole mitään jonka vuoksi haluaisi panostaa. Jotain tyhjää ja arvotonta. Elänköhän väärällä vuosikymmenellä, välillä tuntuu ettei mikään asia kohtaa sen kanssa miten joskus ajattelen. Ehkä elämä on vain paskaa alusta loppuun ilman oikeaa onnea ja sitä pilkettä silmäkulmassa.
Mistä löytäisi pilkkeen silmäkulmaan eämään ja onnellisuutta kohtaan.
Anonyymi
50
<50
Vastaukset
Eläpä ihan vielä luovuta.
Luottanet kuitenkin itseesi, ainakin enimmäkseen, kun tännekin kirjoitit? Pidä siis siitä kiinni, mitä sinulla on elämäsi loppuun asti, sinä itse. Keskity luottamaan itseesi, ajatuksiisi, tunteisiisi, taitoihisi, sellaiseen. Ne ovat sinä ja ne ovat vain sinun omaisuuttasi.
Tulevaisuus voi olla täysin hämärän peitossa eikä sieltä pysty löytämään mitään, mikä kiinnostaisi tai tuntuisi voivan tuottaa iloa. Mutta menneisyydessäsi olet kokenut iloa eri asioista, isoista ja pienistä. Etsi siis niitä menneen elämän pieniä iloja, jotka ovat vain itsesi varassa ja jotka voinet edelleen toisintaa. Esimerkkinä jollekin sellainen asia voi olla kävely metsässä, leipominen, siivoaminenkin. Koita löytää niitä pieniä asioita ja kokeilla jotain niistä, vaikkei se ajatuksen tasolla vielä tuntuisikaan kiinnostavalta. Voit yllättyä, kun päätät vain tehdä sitä jotain.
Iloa elämään ei voi löytää, se on mukanasi koko ajan, mutta olet hukannut yhteyden siihen. Siinä mielessä ilo elämään "pitää tehdä itse", sinun tarvitsee vain hieman ponnistella löytääksesi yhteyden siihen. Tartu pieniin asioihin, niitä on helpompi käsitellä kuin isoja asioita ja usein niitä on myös nopeampi tehdä/saavuttaa/kokea. Ihmisen elämässä varsin usein riittää, kun "hoitaa" pienet asiat, isot "hoituvat" siinä sivussa, melkein itsestään, olen havainnut.- Anonyymi
Kun on kaiken mahdollisen tyrinyt elämässä ja jokainen päivä toistaa toisiaan on mahdoton nousta ylös ja yrittää väkisin kokea jotain myötävaikutteista, silloin kaikki tuntuu pakkopullalta ja ajatus hyvästä olosta tai vastaavasta haihtuu kuin tuhka saharaan. Eniten haittaa toisten ihmiset kannustimet ja vaikutukset omaan elämään, jokainen toinen tietää asiani paremmin ja se ei kuitenkaan ole mahdollista. Olisihan se hienoa jos metsäpolulta löytäisi paremman mielen tai jotain muuta vastaavaa, ulkoilua kokeiltuani aikaisemmin en löytänyt sieltä mitään. Hyvä olo ei tunnu koskaan hyvältä, jos et koskaan tunne olevasi oma itsesi, aina jokin tuntuu olevan mukana elämässä. Kohta ei varmaan enää kiinnosta mennä edes ulos kauppareissun takia, kun huomaa ihmisten olevan iloisia verrattuna itseeni. Olisiko helpompi vain juoda niin kauan kun henki pihisee, ehkä nekin pienet hyvät hetket voisivat olla parempia, mitä metsäretkeltä voisi löytää. Sekin olisi huomattavasti enemmän hyvää mieltä, mitä nyt on. Kenen asia se sitten on, jos joku haluaa etsiä onnea vain olemalla ja vaikka turruttaisi mielen kokonaan päihteillä. Tuntuu että tämä kaikki on loputonta eikä lopu koskaan, en tiedä enää edes millaiselta tuntuu olla iloinen selvin, se on mahdotonta, koska en löydä sieltä yhtään ilonaiheita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun on kaiken mahdollisen tyrinyt elämässä ja jokainen päivä toistaa toisiaan on mahdoton nousta ylös ja yrittää väkisin kokea jotain myötävaikutteista, silloin kaikki tuntuu pakkopullalta ja ajatus hyvästä olosta tai vastaavasta haihtuu kuin tuhka saharaan. Eniten haittaa toisten ihmiset kannustimet ja vaikutukset omaan elämään, jokainen toinen tietää asiani paremmin ja se ei kuitenkaan ole mahdollista. Olisihan se hienoa jos metsäpolulta löytäisi paremman mielen tai jotain muuta vastaavaa, ulkoilua kokeiltuani aikaisemmin en löytänyt sieltä mitään. Hyvä olo ei tunnu koskaan hyvältä, jos et koskaan tunne olevasi oma itsesi, aina jokin tuntuu olevan mukana elämässä. Kohta ei varmaan enää kiinnosta mennä edes ulos kauppareissun takia, kun huomaa ihmisten olevan iloisia verrattuna itseeni. Olisiko helpompi vain juoda niin kauan kun henki pihisee, ehkä nekin pienet hyvät hetket voisivat olla parempia, mitä metsäretkeltä voisi löytää. Sekin olisi huomattavasti enemmän hyvää mieltä, mitä nyt on. Kenen asia se sitten on, jos joku haluaa etsiä onnea vain olemalla ja vaikka turruttaisi mielen kokonaan päihteillä. Tuntuu että tämä kaikki on loputonta eikä lopu koskaan, en tiedä enää edes millaiselta tuntuu olla iloinen selvin, se on mahdotonta, koska en löydä sieltä yhtään ilonaiheita.
Aina väitetään ihmisten olevan tekoiloisia sosiaalisessa mediassa, en usko siihen, vaan se on aitoa. Miksi en itse olisi tahallisesti iloinen ja antaisin parempaa kuvaa omasta elämästäni, en tietenkään anna sellaista kuvaa, kun kerran sitä ei ole. Välillä tulee sellainen olo ettei ihminen voi olla epäonnistuneen elämän kanssa sujut milloinkaan, jos siinä on jotain ulkopuolista apua mukana. Entä neuvot ja ehkä johdattelu johonkin suuntaan, jossa voisi olla parempi elämä, se ei ole mahdollista ainakaan omalla kohdallani. Tarvitsen vain paljon omaa aikaa, yksinäni ilman muita ihmisiä, että voisin pohtia elämääni ja tehdä oikeita ratkaisuja. Kerran kaikki jo meni täysin päinvastoin miten piti ja en pysty elämään hyvää elämää enää näiden traumojen kanssa. Ne eivät taida kadota koskaan, vaan kiertävät ympyrää loputtomiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun on kaiken mahdollisen tyrinyt elämässä ja jokainen päivä toistaa toisiaan on mahdoton nousta ylös ja yrittää väkisin kokea jotain myötävaikutteista, silloin kaikki tuntuu pakkopullalta ja ajatus hyvästä olosta tai vastaavasta haihtuu kuin tuhka saharaan. Eniten haittaa toisten ihmiset kannustimet ja vaikutukset omaan elämään, jokainen toinen tietää asiani paremmin ja se ei kuitenkaan ole mahdollista. Olisihan se hienoa jos metsäpolulta löytäisi paremman mielen tai jotain muuta vastaavaa, ulkoilua kokeiltuani aikaisemmin en löytänyt sieltä mitään. Hyvä olo ei tunnu koskaan hyvältä, jos et koskaan tunne olevasi oma itsesi, aina jokin tuntuu olevan mukana elämässä. Kohta ei varmaan enää kiinnosta mennä edes ulos kauppareissun takia, kun huomaa ihmisten olevan iloisia verrattuna itseeni. Olisiko helpompi vain juoda niin kauan kun henki pihisee, ehkä nekin pienet hyvät hetket voisivat olla parempia, mitä metsäretkeltä voisi löytää. Sekin olisi huomattavasti enemmän hyvää mieltä, mitä nyt on. Kenen asia se sitten on, jos joku haluaa etsiä onnea vain olemalla ja vaikka turruttaisi mielen kokonaan päihteillä. Tuntuu että tämä kaikki on loputonta eikä lopu koskaan, en tiedä enää edes millaiselta tuntuu olla iloinen selvin, se on mahdotonta, koska en löydä sieltä yhtään ilonaiheita.
Haluaisitko lähteä joskus sinne metsäpolulle jonkun kanssa sinun ehdoilla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Haluaisitko lähteä joskus sinne metsäpolulle jonkun kanssa sinun ehdoilla?
En haluaisi, ei siellä ole mitään sellaista mitä etsin. Etsin oman mielen vapautta, vapautta kokea ja tehdä kaikki täysin yksin. Haistaa, maistaa, kuulla, tuntea ja ymmärtää täysin yksin. En tarvitse ketään lähelleni neuvomaan ja antamaan palautetta, tai houkuttelemaan johonkin, mikä ei ole itseäni. Luotto jokaiseen ihmiseen on mennyt ja enkä anna enää mahdollisuutta tulla kenenkään sitä pilaamaan ja kun huomaan jonkun olevan läsnä elämässäni, niin en tee yhtään mitään. Jään paikoilleni ja odotan sitä mistä nautin eniten eli yksin oleminen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En haluaisi, ei siellä ole mitään sellaista mitä etsin. Etsin oman mielen vapautta, vapautta kokea ja tehdä kaikki täysin yksin. Haistaa, maistaa, kuulla, tuntea ja ymmärtää täysin yksin. En tarvitse ketään lähelleni neuvomaan ja antamaan palautetta, tai houkuttelemaan johonkin, mikä ei ole itseäni. Luotto jokaiseen ihmiseen on mennyt ja enkä anna enää mahdollisuutta tulla kenenkään sitä pilaamaan ja kun huomaan jonkun olevan läsnä elämässäni, niin en tee yhtään mitään. Jään paikoilleni ja odotan sitä mistä nautin eniten eli yksin oleminen.
Etkö kaipaa ollenkaan yhteyttä toisiin ja sen mahdollisesti tuomaa iloa? Minulle itselleni aito kohtaaminen tuo ilon. Ei siinä aidossa kohtaamisessa sinua kukaan yritä manipuloida tai selittää sinun elämää tai tilannetta ulkopuolelta tai mestaroida sinun elämällä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö kaipaa ollenkaan yhteyttä toisiin ja sen mahdollisesti tuomaa iloa? Minulle itselleni aito kohtaaminen tuo ilon. Ei siinä aidossa kohtaamisessa sinua kukaan yritä manipuloida tai selittää sinun elämää tai tilannetta ulkopuolelta tai mestaroida sinun elämällä.
En kaipaa, ahdistun vain muista ihmisistä. Eli kohtaamiset ovat lähinnä tuskaa enemmänkin kuin iloa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kaipaa, ahdistun vain muista ihmisistä. Eli kohtaamiset ovat lähinnä tuskaa enemmänkin kuin iloa.
Hyvin herkkä olet. Sinun kanssa pitäisi sitten kuunnella hiljaisuutta yhdessä. Vai onko sekin out of question? :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin herkkä olet. Sinun kanssa pitäisi sitten kuunnella hiljaisuutta yhdessä. Vai onko sekin out of question? :)
En vain halua olla yhteydessä keneenkään toiseen henkilöön milään tavalla, en saa siitä mitään muuta kuin ahdistuksen ja olon että pitäisi lähinnä juomaan, että saa huonot kokemukset pois mielestä. Miksi kiusata itseään menemällä muiden sekaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En vain halua olla yhteydessä keneenkään toiseen henkilöön milään tavalla, en saa siitä mitään muuta kuin ahdistuksen ja olon että pitäisi lähinnä juomaan, että saa huonot kokemukset pois mielestä. Miksi kiusata itseään menemällä muiden sekaan.
Voiko elää ilman yhteyttä muihin? Kaipaatko sitä kuitenkin syvällä sydämessä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voiko elää ilman yhteyttä muihin? Kaipaatko sitä kuitenkin syvällä sydämessä?
Ei se oikein ole mahdollista, mutta kaiken mahdollisen minimalisointi sen suhteen tietenkin on. En kaipaa ketään lähelleni, en ajatuksiin, tunteisiin tai mihinkään muuhunkaan. En nauti kohtaamisista tai tunteista muita kohtaan. Jos voisi yhden asian poistaa kokonaan omasta elämästä olisi se tunteet, ja heti sen perään ne jotkat haluavat olla jotenkin auttamassa, todellisuudessa vain pahentavat kaiken huonommaksi mitä se oli.
- Anonyymi
Voi pientä. Elämässä pysyy liikkeellä, kun on päämääriä sekä motivaatio, mahdollisuus ja energiaa tavoitella niitä. Motiivaation voi menettää. Yllättäviä esteitäkin voi ilmaantua. Voimatkin voi loppua kesken matkan. Onnellisuus on sitä, että elämässä on läsnä ne asiat, jotka riittää tekemään onnelliseksi ja joita elämältä haluaa. Onnellisuus on sitä, että kukaan tai mikään ei estä tavoittelemasta sinulle tärkeitä elämänsisältöjä. Onnellisuus on sitä, että saa toteuttaa itseään. Onnellisuus on myös sitä, että ei tarvitse tehdä matkaa yksin eikä huonossa seurassa.
Kuinkakohan moni on oikeasti onnellinen tällä palstalla? Ei varmaan kovin moni.- Anonyymi
"Onnellisuus on myös sitä, että ei tarvitse tehdä matkaa yksin eikä huonossa seurassa" tästä olen täysin eri mieltä, koska mielestäni onnellisuus löytyy yksinäisyydestä ja täysin omassa päätösvallassa olemisesta, en usko olevani koskaan onnellinen näin, kun ympärilläni on ihmisiä, joista toki välitän, mutta oma rauha yksinäisyys on se mitä etsin, sitä tärkeämpää asiaa ei mielestäni ole olemassa itselleni. Mitä motivaatioon ja energiaan tulee, näitä elementtejä ei ole enää elämässäni, ne ovat aikoja sitten jo menneet.
- Anonyymi
Mielummin yksin kuin hupnossa seirassa on mottoni.
Mottimän - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Onnellisuus on myös sitä, että ei tarvitse tehdä matkaa yksin eikä huonossa seurassa" tästä olen täysin eri mieltä, koska mielestäni onnellisuus löytyy yksinäisyydestä ja täysin omassa päätösvallassa olemisesta, en usko olevani koskaan onnellinen näin, kun ympärilläni on ihmisiä, joista toki välitän, mutta oma rauha yksinäisyys on se mitä etsin, sitä tärkeämpää asiaa ei mielestäni ole olemassa itselleni. Mitä motivaatioon ja energiaan tulee, näitä elementtejä ei ole enää elämässäni, ne ovat aikoja sitten jo menneet.
Viihdyn itsekin hyvin yksin mutta olen kuitenkin sen verran sosiaalinen, että tarvitsen myös välillä seuraa. Laatu korvaa määrän. Siinä seurassa on tärkein, että tulee aidosti kohdatuksi ja ymmärretyksi, muuten se on ajantuhlausta. Mikä tahansa seura ei voimaannuta ja anna hyvää oloa. Hyvä kohtaaminen lisää hyvinvointia. Huono kohtaaminen lisää pahoinvointia. Turha kohtaaminen ei anna mitään muuta kuin vie aikaa.
- Anonyymi
Kokeile kossua ja rahapelejä.
- Anonyymi
Näin se on luottamus nolla
- Anonyymi
En osaa neuvoa, kun omakin elämänhalu on kadonnut. Se ehkä lohduttaa vähän, että on muitakin paskassa rypeviä.
- Anonyymi
Kyllä nyt terveydenhuollon puoleen. Masennus tai joku muu nyt vaivaa sua.
- Anonyymi
Suurimmat ongelmat ovat juurikin alkaneet sieltä suunnalta, terveydenhuoltoa kohtaan ei enää luottamusta löydy.
- Anonyymi
Terveydenhuolto ei välttämättä ole vastaus kaikille ja ne asiat voi mennä siellä oikeasti myös huonompaan suuntaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terveydenhuolto ei välttämättä ole vastaus kaikille ja ne asiat voi mennä siellä oikeasti myös huonompaan suuntaan.
Ainoa mitä sieltä saat on lihottavia ja vielä enemmän sairastuttavia lääkkeitä ja laskun. Terapialla ei ole mitään tekemistä paremman huomisen kanssa, se on joskus nähty ja siitä alkoi loputon alamäki ja ikuiset traumat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainoa mitä sieltä saat on lihottavia ja vielä enemmän sairastuttavia lääkkeitä ja laskun. Terapialla ei ole mitään tekemistä paremman huomisen kanssa, se on joskus nähty ja siitä alkoi loputon alamäki ja ikuiset traumat.
Väärät diagnoosit, hoito, ammattitaidoton auttaja ja joskus vääränlainen lääkityskin, vievät väärään suuntaan. Moni tarvitisisi keskusteluapua ilman mitään diagnosointia ja lääkitystä. Uskon, että tuosta olisi jo monelle apua, että pääsee puhumaan vailla pelkoa siitä, että jää merkiintöjä keskustelun sisällöstä. Osa välttää terv.hoitoa, koska ei halua, että jää merkintöjä mihinkään ja kärsii yksin tai turvautuu ystäviltä saatavaan keskustelu- ja kuunteluapuun. Ymmärrän täysin. Virheet terv.hoidossa voi tuoda potilaalle syvää ahdistusta ja voi sairastuttaa myös. Siis alunperin hyvä asia voi kääntyä päinvastoin ja lopputulos on potilaan kannalta järkyttävä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väärät diagnoosit, hoito, ammattitaidoton auttaja ja joskus vääränlainen lääkityskin, vievät väärään suuntaan. Moni tarvitisisi keskusteluapua ilman mitään diagnosointia ja lääkitystä. Uskon, että tuosta olisi jo monelle apua, että pääsee puhumaan vailla pelkoa siitä, että jää merkiintöjä keskustelun sisällöstä. Osa välttää terv.hoitoa, koska ei halua, että jää merkintöjä mihinkään ja kärsii yksin tai turvautuu ystäviltä saatavaan keskustelu- ja kuunteluapuun. Ymmärrän täysin. Virheet terv.hoidossa voi tuoda potilaalle syvää ahdistusta ja voi sairastuttaa myös. Siis alunperin hyvä asia voi kääntyä päinvastoin ja lopputulos on potilaan kannalta järkyttävä.
Itselleni ei ainakaan keskustelusta ole mitään hyötyä. Ainoa hyöty on olla vain omissa oloissaan ja vaikka juoda kännit. Unohdan kaikki muut ihmiset ja nautin olotilastani, kaikki vaivat katoavat samantien ja voi olla että jopa hymyilen. Sitä ei voi muut ymmärtää, sitä ei ymmärrä yksikään lääkäri tai terapeutti, eivät he ole kokeneet vastaavaa. En ole koskaan saanut pätevää apua terveydenhuollosta, eivät he ymmärrä oikeasti mitä esimerkiksi ahdistusta sairastava ihminen etsii, ei se etsi lääkkeitä tai terapiaa, vaan totaalista yksinäisyyttä, rauhaa. Siksi jos haluan ahdistuksesta esim ilman päihteitä eroon joudun kadulta ostamaan bentsoja, niitä kun ei perusterveydenhuollosta saa, vaikka ovat siihen tarkoitukseen vartavasten tarkoitettu. Maksat hyvästä olosta 10 kertaisen summan ja vain sen takia, että tulisit hetken itsesi kanssa toimeen ilman viinaa. Kaiken maailman surkeita ssri ja muuta roskaa kyllä tyrkytetään mutta ne ovat kaikki yhtä tyhjän kanssa. Alkoi taas niinsanotusti niin paljon vituttamaan kaikki koettu, että mielessä ei käy kuin aamu ja kaupan 9 aikaan aukeavat juomismarkkinat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itselleni ei ainakaan keskustelusta ole mitään hyötyä. Ainoa hyöty on olla vain omissa oloissaan ja vaikka juoda kännit. Unohdan kaikki muut ihmiset ja nautin olotilastani, kaikki vaivat katoavat samantien ja voi olla että jopa hymyilen. Sitä ei voi muut ymmärtää, sitä ei ymmärrä yksikään lääkäri tai terapeutti, eivät he ole kokeneet vastaavaa. En ole koskaan saanut pätevää apua terveydenhuollosta, eivät he ymmärrä oikeasti mitä esimerkiksi ahdistusta sairastava ihminen etsii, ei se etsi lääkkeitä tai terapiaa, vaan totaalista yksinäisyyttä, rauhaa. Siksi jos haluan ahdistuksesta esim ilman päihteitä eroon joudun kadulta ostamaan bentsoja, niitä kun ei perusterveydenhuollosta saa, vaikka ovat siihen tarkoitukseen vartavasten tarkoitettu. Maksat hyvästä olosta 10 kertaisen summan ja vain sen takia, että tulisit hetken itsesi kanssa toimeen ilman viinaa. Kaiken maailman surkeita ssri ja muuta roskaa kyllä tyrkytetään mutta ne ovat kaikki yhtä tyhjän kanssa. Alkoi taas niinsanotusti niin paljon vituttamaan kaikki koettu, että mielessä ei käy kuin aamu ja kaupan 9 aikaan aukeavat juomismarkkinat.
Sinä haluat että ahdistus ja sen aiheuttamat asiat väistyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä haluat että ahdistus ja sen aiheuttamat asiat väistyy.
Ei ne väisty, olen kaiken mahdollisen kokeillut ja ainoa miten poistuu on päihteet. Se on joillekkin niin vaikea ymmärtää. Ei niitä kokemuksia voi kertomalla antaa muille, ei ne lähde pois hetkeksikään lääkkeillä tai vertaistuella ja muilla. Nytkin ajattelin muutama päivä sitten, että syön lääkkeitä jos ne auttaisivat johonkin, tyhmästä päästä sai taas kärsiä koko ruumis ja olotilat olivat suoraan helvetistä. Pakko palauttaa nekin ettei vahingossakaan tuhoa niillä enempää päätä ja kehoa. Ja mitä tulee muuten, olen ollut ilmankin päihteitä ja kauan, se ei ole ollut mikään kauhea fiksu ratkaisu yhdelläkään kerralla. Kaikki mahdollinen meni suoraan sanottuna vituksi kun hain apua aikoinaan, työt, ystävät, opiskelut, perhe, kaikki mikä on menetettävissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ne väisty, olen kaiken mahdollisen kokeillut ja ainoa miten poistuu on päihteet. Se on joillekkin niin vaikea ymmärtää. Ei niitä kokemuksia voi kertomalla antaa muille, ei ne lähde pois hetkeksikään lääkkeillä tai vertaistuella ja muilla. Nytkin ajattelin muutama päivä sitten, että syön lääkkeitä jos ne auttaisivat johonkin, tyhmästä päästä sai taas kärsiä koko ruumis ja olotilat olivat suoraan helvetistä. Pakko palauttaa nekin ettei vahingossakaan tuhoa niillä enempää päätä ja kehoa. Ja mitä tulee muuten, olen ollut ilmankin päihteitä ja kauan, se ei ole ollut mikään kauhea fiksu ratkaisu yhdelläkään kerralla. Kaikki mahdollinen meni suoraan sanottuna vituksi kun hain apua aikoinaan, työt, ystävät, opiskelut, perhe, kaikki mikä on menetettävissä.
Voisitko kuvitella kokeilevasi rukousapua?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voisitko kuvitella kokeilevasi rukousapua?
En todellakaan, en halua olla missään tekemisissä minkään uskonnolisen asian kanssa. En usko jeesukseen, jumalaan enkä mihinkään muihinkaan taruolentoihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En todellakaan, en halua olla missään tekemisissä minkään uskonnolisen asian kanssa. En usko jeesukseen, jumalaan enkä mihinkään muihinkaan taruolentoihin.
Ei apu tuota kautta sinun uskon varassa ole. Minusta on huojentavaa, että Jumalan apu ja olemassaolo ei ole minun uskostani kiinni eikä kenenkään muunkaan. Ymmärrän silti, että uskon tuputtaminen saattaa ärsyttää niin kauan kuin pääsee itse osalliseksi. "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä."
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ne väisty, olen kaiken mahdollisen kokeillut ja ainoa miten poistuu on päihteet. Se on joillekkin niin vaikea ymmärtää. Ei niitä kokemuksia voi kertomalla antaa muille, ei ne lähde pois hetkeksikään lääkkeillä tai vertaistuella ja muilla. Nytkin ajattelin muutama päivä sitten, että syön lääkkeitä jos ne auttaisivat johonkin, tyhmästä päästä sai taas kärsiä koko ruumis ja olotilat olivat suoraan helvetistä. Pakko palauttaa nekin ettei vahingossakaan tuhoa niillä enempää päätä ja kehoa. Ja mitä tulee muuten, olen ollut ilmankin päihteitä ja kauan, se ei ole ollut mikään kauhea fiksu ratkaisu yhdelläkään kerralla. Kaikki mahdollinen meni suoraan sanottuna vituksi kun hain apua aikoinaan, työt, ystävät, opiskelut, perhe, kaikki mikä on menetettävissä.
Vertaistuki, lääkkeet ja terapia ei pääse operoimaan sillä tasolla, missä sielunhaavat on. Se on ihan selvä. Ei ne ole ihmisen syvähoitoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei apu tuota kautta sinun uskon varassa ole. Minusta on huojentavaa, että Jumalan apu ja olemassaolo ei ole minun uskostani kiinni eikä kenenkään muunkaan. Ymmärrän silti, että uskon tuputtaminen saattaa ärsyttää niin kauan kuin pääsee itse osalliseksi. "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä."
Niin kuin sanoin en usko mihinkään mitä en näe elävänä edessäni. Henkiasioihin en usko missään muodossa. Jumalan ja jeesuksen olemassa oloon uskominen on mielestäni harhaa ja toisaalta jopa pahemman luokan sairautta. Kukin tyyllillään, ennemmin vedän vaikka viinaa niin kauan että kuolen kuin todistaisin jonkin epänormaalin olemassaoloa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin kuin sanoin en usko mihinkään mitä en näe elävänä edessäni. Henkiasioihin en usko missään muodossa. Jumalan ja jeesuksen olemassa oloon uskominen on mielestäni harhaa ja toisaalta jopa pahemman luokan sairautta. Kukin tyyllillään, ennemmin vedän vaikka viinaa niin kauan että kuolen kuin todistaisin jonkin epänormaalin olemassaoloa.
Hengellisesti sokea ja uskosta osaton ajattelee noin ja se on ihan "normaalia" siitä näkökulmasta ajatella noin. Minä uskon ja luotan. Jumalan olemassaolo ei ole kiinni kenenkään uskosta tai kenenkään epäuskosta. Se on valtavan huojentavaa.
Sinun sielu tai sisin tai miksi sitä nyt haluat nimittää tuntuu olevan syvästi "vereslihalla". Olet kärsinyt paljon. Toivon, että se kärsimys loppuu ja se eheytyminen sinun kohdalla voi vihdoin alkaa. Älä pelkää sitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hengellisesti sokea ja uskosta osaton ajattelee noin ja se on ihan "normaalia" siitä näkökulmasta ajatella noin. Minä uskon ja luotan. Jumalan olemassaolo ei ole kiinni kenenkään uskosta tai kenenkään epäuskosta. Se on valtavan huojentavaa.
Sinun sielu tai sisin tai miksi sitä nyt haluat nimittää tuntuu olevan syvästi "vereslihalla". Olet kärsinyt paljon. Toivon, että se kärsimys loppuu ja se eheytyminen sinun kohdalla voi vihdoin alkaa. Älä pelkää sitä.Eheytyminen ei kiinnosta, koska sen sisältämässä ei ole mitään mitä rakastan. Siellä ei ole mitään minkä vuoksi voisi olla onnellinen, se on loputonta tyhjyyttä vailla mitään. En saa siitä elämästä mitään, olen sen jo kokenut useaan kertaan ja joka kerta kaikki menee huonosti. Ei ole järkeä ottaa montaa kertaa samaa riskiä, ja joka kerta lopputolos on sama, eli elämä on täyttä paskaa. Sen puolesta kannattaa tapella, että voi tehdä mitä haluaa eikä kenenkään toisen mielen mukaan. Itselleni on ihan sama mitä elämässäni tapahtuu kunhan vain sen teen aina yksin ja niin miten parhaaksi näen. Kukaan muu ei voi sanella tai ajatella asiasi olevan jotenkin paremmin mitä itse ajattelet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väärät diagnoosit, hoito, ammattitaidoton auttaja ja joskus vääränlainen lääkityskin, vievät väärään suuntaan. Moni tarvitisisi keskusteluapua ilman mitään diagnosointia ja lääkitystä. Uskon, että tuosta olisi jo monelle apua, että pääsee puhumaan vailla pelkoa siitä, että jää merkiintöjä keskustelun sisällöstä. Osa välttää terv.hoitoa, koska ei halua, että jää merkintöjä mihinkään ja kärsii yksin tai turvautuu ystäviltä saatavaan keskustelu- ja kuunteluapuun. Ymmärrän täysin. Virheet terv.hoidossa voi tuoda potilaalle syvää ahdistusta ja voi sairastuttaa myös. Siis alunperin hyvä asia voi kääntyä päinvastoin ja lopputulos on potilaan kannalta järkyttävä.
Mä perustin yrityksen, joka tarjoaa juuri tuota: keskusteluapua josta ei jää merkintöjä virallisiin terveydenhuoltorekistereihin. Pohjana sekä ammattillinen että vertaistuki-pohjainen osaaminen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä perustin yrityksen, joka tarjoaa juuri tuota: keskusteluapua josta ei jää merkintöjä virallisiin terveydenhuoltorekistereihin. Pohjana sekä ammattillinen että vertaistuki-pohjainen osaaminen.
Tämä sivusta, ainoa kommenttini ketjuun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eheytyminen ei kiinnosta, koska sen sisältämässä ei ole mitään mitä rakastan. Siellä ei ole mitään minkä vuoksi voisi olla onnellinen, se on loputonta tyhjyyttä vailla mitään. En saa siitä elämästä mitään, olen sen jo kokenut useaan kertaan ja joka kerta kaikki menee huonosti. Ei ole järkeä ottaa montaa kertaa samaa riskiä, ja joka kerta lopputolos on sama, eli elämä on täyttä paskaa. Sen puolesta kannattaa tapella, että voi tehdä mitä haluaa eikä kenenkään toisen mielen mukaan. Itselleni on ihan sama mitä elämässäni tapahtuu kunhan vain sen teen aina yksin ja niin miten parhaaksi näen. Kukaan muu ei voi sanella tai ajatella asiasi olevan jotenkin paremmin mitä itse ajattelet.
Eheytyminen voi tuoda myös uusia sisältöjä elämään, joista saa mielihyvää. Voi löytyä sellaista, mitä ei ollut uskonut olevan olemassakaan. Jokainen ihminen kaipaa rauhaa, rakkautta ja tasapainoa. Sitä toivon sinulle. Levollista unta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eheytyminen voi tuoda myös uusia sisältöjä elämään, joista saa mielihyvää. Voi löytyä sellaista, mitä ei ollut uskonut olevan olemassakaan. Jokainen ihminen kaipaa rauhaa, rakkautta ja tasapainoa. Sitä toivon sinulle. Levollista unta.
Ainakin rauhaa ja tasapainoa. Se tulee siitä kun oman elämän perusasiat ovat kunnossa. Jos näin ei ole, ei elämä tunnu mielekkäältä. Se on vain kuin kahlaisi syvässä lumihangessa pääsemättä sieltä pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainakin rauhaa ja tasapainoa. Se tulee siitä kun oman elämän perusasiat ovat kunnossa. Jos näin ei ole, ei elämä tunnu mielekkäältä. Se on vain kuin kahlaisi syvässä lumihangessa pääsemättä sieltä pois.
Sellaisessa elämäntilanteessa alkoholi tuntuu auttavan, valitettavasti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainakin rauhaa ja tasapainoa. Se tulee siitä kun oman elämän perusasiat ovat kunnossa. Jos näin ei ole, ei elämä tunnu mielekkäältä. Se on vain kuin kahlaisi syvässä lumihangessa pääsemättä sieltä pois.
Tasapaino sanana viittaa suoraan johonkin josta puuttuu jotain ja ihmisen elämässä se viittaa ylipainoisiin, jotka ovat saaneet kaksisuuntaisen diagnoosin ja popsivat litiumia yötäpäivää eivätkä ole missään tekemisissä enää normaalin elämän kanssa. Kuka haluaa olla tasapainoinen, ei kukaan, siitä puuttuu kaikki onnellisen elämän ainekset, koska siitä puutuu 2/3 osaa hyvästä elämästä eli ylä ja alamäet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tasapaino sanana viittaa suoraan johonkin josta puuttuu jotain ja ihmisen elämässä se viittaa ylipainoisiin, jotka ovat saaneet kaksisuuntaisen diagnoosin ja popsivat litiumia yötäpäivää eivätkä ole missään tekemisissä enää normaalin elämän kanssa. Kuka haluaa olla tasapainoinen, ei kukaan, siitä puuttuu kaikki onnellisen elämän ainekset, koska siitä puutuu 2/3 osaa hyvästä elämästä eli ylä ja alamäet.
Tasapainolla kyllä tarkoitetaan henkistä tasapainoa eikä se liity mitenkään kehon painoon. Ylipainoinen ihminen voi olla tasapainoinen tai epätasapainoinen henkisesti. Normaalipainoinen voi henkisesti tasapainoinen tai epätasapainoinen. Ei nuo korreloi keskenään mitenkään. Todella omituinen mielleyhtymä. Lihoa voi ilman lääkkeitä, jos ruoka maistuu eikä liiku. Lihoa voi tietysti lääkkeiden kanssakin.
Ei se, että ihminen on henkisesti tasapainoinen, tarkoita sitä, että elämässä ei olisi ylä- ja alamäkiä. Elämä ei vaan ole jatkuvaa vuoristorataa, ainakaan omasta syystä, kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa ja kun hänellä on sisäinen rauha. Ulkopuolisiin asioihin ja ulkopuolelta tuleviin haittatekijöihin ja uhkiin sisäisesti tasapainoinenkaan ihminen ei voi vaikuttaa ja ne voi vaikuttaa myös siihen sisäiseen tasapainon tilaan ja tuoda ahdistusta, surua ja muuta negatiivista elämään.
Tasapaino kuvaa jonkinlaista sisäistä "tilaa", jossa ihminen on rauhassa itsensä kanssa. Tasapainoon soisi liittyvän myös onnellisuuden, jossa ne asiat on läsnä elämässä, jota ihminen tarvitsee ja joita elämältään kaipaa.
- Anonyymi
Päihteet ei auta vaan tuhoaa ihmisen vähitellen. Jos olet asioita paljon pohtinut, miten ihmeessä et ymmärrä tätä? Jos et halua neuvoja muilta niin miksi kuitenkin annat vallan itseesi päihteille? Silloin päihteet määrää elämääsi, et sinä itse.
- Anonyymi
Pikku pöhnässä on kivaa ja tajutonna hyvä nukkua
- Anonyymi
Varmasti näin käy usein, mutta jos päihteettömässä elämässä ei ole mitään sisältöä, siinä ei ole mitään mikä vie eteenpäin. Sitä ei toiset voi ymmärtää miltä tuntuu kuinka arvokasta se on päihteiden käyttäjälle, kun se saa porukassa nauraa ja unohtaa kaiken muun. Sille ei ole hintaa, sellaista rahamäärää ei ole olemassa, joka kuittaisi elämän hyvät hetket.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmasti näin käy usein, mutta jos päihteettömässä elämässä ei ole mitään sisältöä, siinä ei ole mitään mikä vie eteenpäin. Sitä ei toiset voi ymmärtää miltä tuntuu kuinka arvokasta se on päihteiden käyttäjälle, kun se saa porukassa nauraa ja unohtaa kaiken muun. Sille ei ole hintaa, sellaista rahamäärää ei ole olemassa, joka kuittaisi elämän hyvät hetket.
Mitä siinä pitäisi olla, että veisi eteenpäin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä siinä pitäisi olla, että veisi eteenpäin?
Itselleni se on yksinäisyys. Tunne ettei kukaan ole mielessä, tunteissa, tai mitenkään läsnä. Se on ainoa asia mikä vie eteenpäin ja sitä tilaa ei ilman päihteitä saa. Sellaista ei löydy metsästä, lääkkeistä, ruokavaliosta tai mistään muustakaan. Se on olotila jota voi rakastaa, se on jotain sanoinkuvaamatonta. Se on vuoksi elän, sitä aina etsin ja löydän sen vain päihteistä.
- Anonyymi
Ei se sitä oo,paskoo kuitenkiään.
Vaikka naurua sua välillä outella jos ies tulloo outtelemallakaan..
Mutta hyvvee iltosen jatkua kuitennii🙄😴😒🤔 - Anonyymi
Näin on
- Anonyymi
>Mieti mitä, elämältäsi oikein haluaisit, jos kaikki on hyvin?
Ala tekemään asioita sen eteen, voimiesi mukaan. Selkään puukottajia riittää. Joillekin saattaa olla tärkeääkin, että epäonnistuisit. Jopa ihmiset, joihin luulit joskus voivasi luottaa, tai etenkin ne.
Sinusta voi tuntua siltä, että haluaisit palata *onnelliseen menneisyyteen* , Kuitenkin menneisyydessäsi, olisi edessä tämä nykyinen hetki.
Itselle sattui avioero ja työttömyys samaan kohtaan. (2v sitten) Kelalta tuli negatiivinen päätös. En tiennyt millä voisin ostaa ruokaa tai maksaa pakollisetkaan laskut. Ex yritti sukunsa kanssa tuhota itsetuntoni, peitelläkseen omaa syyllisyyden tuntoaan. Onnistuikin melko hyvin.
Yritin vain pitää niistä rippeistä kiinni, jotka olin kokenut ennen tärkeiksi. Onnistuinkin pelastaa kotini osituksessa. En vain tiennyt olisiko minulla varaa elää siinä.
Aloin kuitenkin voimieni mukaan tekemään asioita. Ihan ensin vain nettiauki. Juttelemaan ihmisten kanssa. Pettymyksiä tuli liukuhihnalta suomalaisilla alustoilla. Juttuseuraa kyllä sain, ei vain tuntunut hyvältä.
Koska aasiassa minulla on ollut hyvä olla, siirryin aasialaiselle date sivustolle.
Kiinnostusta satoi, ilman kuvaakin. Jonkun verran juttelin, mut yksi vei heti jalat alta. Toki pelkäsin hänen katoavan kun selviäisi *surkea* tilanteeni. Hänelläkään ei ollut kuvaa. Osottautui myöhemmin hyvinkin kauniiksi. Hän taas pelkäsi mun katoavan, koska oli korkeasti koulutettu, hyvin menestynyt, korkeassa asemassa.
Hän ei paennut, vaan uskoi parempaan huomiseen. Valvoi kanssani, kannusti ja tuki.
Nyt laskujen maksamisen ongelmallisuudesta, ongelmani on, millaisen autoon vaihtaisin. Minulla on nyt paras työpaikkani. Rahaa tilillä, suuri rakkaus. Elän elämäni parasta aikaa. - Anonyymi
Et ole ainut aloittaja. Meitä on varmaan satoja tuhansia, jopa miljoona, jotka ei olla tyytyväisiä elämäämme. Silti tuntuu, että on näiden ongelmien kanssa yksin. Vain minä olen epäonnistuja, ei nuo toiset. Luonto ja liikunta parantaa ihmismieltä, usko tai älä. Myös hyvä ystävä. Ei mikään näistä kokonaan paranna, mutta auttaa jotenkin jaksamaan. Asiat voisi olla vielä huonomminkin. Syytä muistaa.
- Anonyymi
Taas ketju jonka pahansuovat kiusaaja kaisat ja juhat ottaa mielellään itselleen ja laittaa tuntemansa naisen kirjoitukseksi. Ah miten ihanaa se onkaan alentaa muita ja tuntee ite olevansa parempi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402122Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p471674Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291501- 321486
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61441Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11425Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21407Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11341Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21260Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta61229