Moskova ja sen trollit raivona O'Brienin tutkimukselle Saksan sotatuotannosta

O'Brienin tutkimuksen materiaali on saatu sodan ajan Saksan tuotantoluvuista, USSBS:n Eurooppa-raportista, Saksan sotatuotannosta vastaavien haastatteluista eikä tosisasiat tietenkin siitä miksikään muutu vaikka Putinin Venäjä yrittää kääntää kelloja takaisin Breznevin ja Stalinin kausien propagandaan. O'Brien itse on nostanut esille senkin ilmeisen tosiasian että kaikki strategiseen ilmasotaan (ja merisotaan) liittyvä kallis suunnitttelu- ja testauskustannus ei ole täysimääräisesti edes laskettu mukaan joten hänen arvionsa ilmasodan 55-58%:n osuudesta sotatuotannosta on itseasiassa konservativiinen lukema. Samoin puuttuu laskelmat siitä miten paljon uhrattiin työpanoksia pommituksissa vauritoituneiden tehtaiden korjauksiin. Betoninen suojarakentaminen nostettiin esille ja se miten se yhden vuoden aikana (1943) pelkästään maksoi saman verran kuin yli 30 000 panssarivaunun valmistamiseen uhrautui työtä ja materiaalia.

-----Stieglitz-----

Junkers 88 pommikoneen valmistuksesta tiedetään että sodan alkukuukaisina vuoden 1939 lopulla yhden pommikoneen valmistukseen tarvittiin vielä keskimäärin 50 000 miestyötuntia. Ranskan romahtamisen aikoihin työmäärä oli laskenut n. 30 000 työtuntiin per pommari ja Operaatio Barbarossan puhkeamisen aikaan päästiin ensi kerran pysyvästi alle 20 000 työtunnin. Muutamaa kuukautta myöhemmin 15 000 tuntiin. Saksan sotatuotannon ensimmäiset pari vuotta olivat pääasiassa investointeja ja "learning by doing"-normaalia prosessia. Sama se oli kaikilla muillakin mailla. Saksa alkoi rakentamaan sotavoimaansa vasta 1935 ja siksi sen tuotannon kasvu joka suunniteltiin 1938-39 reaalisoitui vasta vuoden 1941 lopulla jolloin se pääsi täyteen vauhtiin.

Ilmavoimiin satsaaminen oli II maailmansodan fakta. Yhdessä merivoimien kanssa se oli Britannialle ja USA:lle noin 75-80% sotatuotannosta. Venäläisten ja putinistien on turha asiasta nillittää.

Uskonnollisen dogmin mukaan "Neuvostoliitto voitti sodan lähes yksin".

(vaikka ei olisi kyennyt edes valmistamaan riittävästi ammuksia ilman USA:n lähettämää räjähdysainemäärää)

Vuonna 1940 Saksan sotatuotannosta taistelupanssarit muodostivat tuskin edes 2%:a. Eikä osuus noussut ennen 1943 milloinkaan edes 4%:iin. Tämä on oikeastaan aika huvittavaa kun valtavirtahistorioitsijat samoin kuin sotahistorioitsijoiden pääosa tuijottaa II maailmansotaa näkemyksellä että "se oli panssariroitua sotaa ja siellä lenteli jopa lentokoneita". Näitä maasotakeskeisiä hölmöjä on tämäkin keskustelupalsta täynnä. Eräät esiintyvät nokkavina muka eräänlaisina "asiantuntijoina".

Netin kautta saatavissa nyt paremmin oleva faktatieto murskaa palasiksi stalinistiset mytologiat jonka mukaan itärintama oli se jonne 80% Saksan sotatoimista kohdistui, samoin kuin tappiot. K-kaupan Väisikin lihakirveslaskelmalla tuohon voidaan päästäkin mutta ei kun otetaan tarkasteluun sotatuotanto ja minne se suuntautui. Näyttäisi siltä että itärintaman osuus tässä tarkastelussa putoaa jonnekin 40-50%:n välille. Dan Zamanskin, Williamson Murrayn ja Matti Salosen analyysien mukaan Luftwaffen lentokonetappioista (taistelutappiot) n. 75% olisi aiheutunut taisteluista länsivaltoja vastaan. Vuonna 1944 tuo osuus oli jo noin 80%. Ilmatorjunnasta vuoden 1943 lopulta lähtien enää vain 12-14% oli idässä. Oikeastaan vain pudotettujen pommien osuuksissa itärintama pysyi loppuun saakka selvänä ykkösenä Luftwaffen toimissa. Tämä taas johtui siitä että stukat ja heinkelit olisi ammuttu lännessä alas paskaharakkana muutamassa tunnissa. Koska RAF:ää ja USAAF:ää vastaan lentäminen oli sakemannipiloteille jo lähes itsemurhatouhua säilyi lentäjät paremmin hengissä idässä jonka vuoksi Luftwaffe suorittikin siellä enemmän lentoja vielä vuonna 1944 kuin länsirintamalla. Mutta ei sen vuoksi että itärintama olisi ollut jokin prioritetti. Tätä venäläisille on kuitenkin turha selittää. Ei ne sitä ymmärrä tai eivät halua ymmärtää. Sama koskee tietenkin meidän kotikommunistejakin.


*****Penna Tervo*****

Nuoremman polven venäläinen tutkija menettää täysin objektiivisen uskottavuutensa jos ei tunnista tätä Saksan sotatuonnan kautta paljastuvaa neuvostoliittolaiselle totuudella perin kiusallista tosiasiaa. Nimittäin sitä että alle puolet Saksan sotatuotannon arvosta meni itärintamalle. Vielä kiusallisemmaksi asia menee Kremlille kun useille venäläisille selviää että liittoutuneiden ilmasota tuhosia esim. 1943 enemmän saksalaista lentokonetta jo tuotantotasolla kuin mitä Saksa menetti itärintamalla. Kremlissä on myös kiusallinen tunnelma kun yhä useampi venäläinen englanninkielentaitoinen pystyy saamaan selville että Saksan polttoainetuotannon niskat katkesivat ennenkuin puna-armeija ehti edes Ploestin öljykentille.

Ryskyen kaatuupi stalinistinen kertomus.