Moniko kaipailee toista vain siksi, ettei uskalla olla kaipaamatta? Siksi, ettei vahingossakaan ala loitota ja lopulta unohda miksi niin paljon kaipasikaan häntä. Pelkäätkö menettäväsi hänet pääsi sisältä, ja jääväsi ilman tuttua ja turvallista pakotietä oman elämän murheista?
Jos vastasit näihin kyllä, tervetuloa joukkoon. Kaipailemme kaikki vain omaa kiiltokuvaamme, jota katselemme kun maailma ahdistaa. Se ei tarkoita, että tunteet jostakin ihmisestä olisivat kuvitteellista. Ne voivat olla täyttä totta, mutta pelkkä oman pään sisäisen kiiltokuvan kaipailu on itsepetosta. Yksipuolista itsensäkiusaamista, ei muuta.
Kun omassa elämässä on ahdistavaa, on helppo löytää joku pakotie siitä tutusta, mukavasta, vetävästä, kiinnostavasta ja haluttavasta ihmisestä. Ajatella vaikka häntä kaiken elämän negatiivisen p-kan sijaan. Onhan se kivempaa, mutta ei johda muuhun kuin itsepetokseen ja pettymykseen. Vain rakentamalla oikeaa dialogia juuri hänen kanssaan voit päästä eteenpäin.
- haaveileva hörhö
Menetyksen pelko
18
159
Vastaukset
- Anonyymi
Mä aattelen asian aivan eri tavoin. Lähdin karkuun kun se oli helpompaa - helpompi olla kylmä ja kova kuin lämmin ja pehmeä, jos kuitenkin tulee satutetuksi.
Möyriessäni siinä murheen alhossa en kuitenkaan saanut sanotuksi mitä oikeasti ajattelin ettei vaan kukaan näe etten pidä olemassaolosta ilman häntä.
Mä kaipaan ihan oikeaa ihmistä paskoine tapoineen, vinksahtaneine ajatuskulkuineen koska hän ei olisi hän enkä näkisi hänen taivaita viistävää hehkuaan ilman sitä pimentäviä läikkiä. Ilman huonoja puoliaan hän olisi jalustalla enkä uskaltaisi edes ajatella koskevani häneen.
Nyt uskallan.- Anonyymi
Tämä on kaunista.
- Anonyymi
Kyllä minulla on hänestä aika realistinen näkemys. En vain kestä sitä, etten saisi olla oma itseni, tai että toinen yrittää tuputtaa omia arvojaan ja mielipiteitään omikseni. Tai säädellä käytöstäni, joka varmaan olisi parempi, jollei sitä arvosteltaisi. Eikä meillä taida pahaa arvoristiriitaa kuitenkaan olla.
Mutta tulee vaan sellainen olo, että toinen pitää aivottomana. Ja jos riitaa tulee, niin kestän senkin, mutta en sitä ettei sitä riitaa selvitellä, vaan lakaistaan maton alle. Asiat jää leijumaan välillemme. Ja sitten toivoisin, että asioista voisi puhua niin suoraan, ettei tarvitsisi arvailla, mistähän tuokin nyt johtui. Tuohon syyllistyn kyllä itsekin.
Elävää elämää sitä kaipaa ja kaikissa on vikoja. Ainakin tuntuu, että olisin motivoitunut tai ainakin olisin ollut motivoitunut, jos tilaisuuden olisin saanut ihan oikeasti. Eikä vaan jutuissa.
- Anonyymi
Kyllä siihen kaipaamiseen voi jäädä koukkuun. Ja kun etäisyyttä saa siihen kaivattuun, alkaa aika kultaamaan muistoja. Parasta on vaan kaivaa esiin ne oikeat tilanteet, mihin kaikki päättyi. Jotta voi vähitellen lopettaa kaipaamasta jotain, jotain jota ei suurin surminkaan elämäänsä sitten oikeasti kaipaa.
Jokaisella on se oma tie. Joskus kahden ihmisen tiet risteävät uudestaan sen verran, että saa taas vahvistusta siihen, ettei siitä mitään oikeasti tulisi. Vain itseään voi muuttaa, omia ajatuksiaan ja toimintaansa. Jos toinen ei halua omaa käytöstään muuttaa, ei näe siinä edes mitään vikaa, voi vähitellen hyvillä mielin haudata haaveet jostain ihmeellisestä ja elämää suuremmasta rakkaudesta. Hänessä on edelleen paljon mistä pidän. Mutta hiukan enemmän sellaista, minkä kanssa en voisi elää.- Anonyymi
Se on totta, että vain itseään voi muuttaa. Itseään ja suhtautumista toisiin ja toisten vikoihin. Viat on mukana meissä jokaisessa, mutta niiden vastapainona on ne hyvät puolet, joihin toinen ihminen voi kiintyä.
Kiiltokuvasta näemme vain nämä puolet. Emme hyväksy negatiivisia, emme suhtaudu niihin ollenkaan, vaan suljemme ne ulos. Tunnistan tehneeni itsekin niin. Silloin se toinen on vielä vahvempi vastapaino sisäisille ristiriidoille, joita hänellä yrittää peittää. Et voi paeta itseäsi edes toisen kautta. Häviät lopulta aina. Ja käytät tietämättäsi häntä vain kilpenä itseäsi vastaan. Hullua, mutta näin sen olen itse havainnut.
Siihen kilpeen vaan voi kiintyä. Sitä on vaikea laskea kädestään, ilman sitä olosta tulee suojaton ja yksinäinen. Voisipa se kilpi muuttua aidoksi ihmiseksi siihen käsivarrelle. Se vaatii hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, sekä kertomaan kaikki hänelle. Uskalla olla suojaton.
Hörhö - Anonyymi
Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Sitä haluaa kaivata, mutta haluaako sitä toista oikeasti elämäänsä kuin vain hetkeksi, en tiedä mutta epäilen tietäväni oman vastaukseni tähänkin. Hetket ovat kultaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on totta, että vain itseään voi muuttaa. Itseään ja suhtautumista toisiin ja toisten vikoihin. Viat on mukana meissä jokaisessa, mutta niiden vastapainona on ne hyvät puolet, joihin toinen ihminen voi kiintyä.
Kiiltokuvasta näemme vain nämä puolet. Emme hyväksy negatiivisia, emme suhtaudu niihin ollenkaan, vaan suljemme ne ulos. Tunnistan tehneeni itsekin niin. Silloin se toinen on vielä vahvempi vastapaino sisäisille ristiriidoille, joita hänellä yrittää peittää. Et voi paeta itseäsi edes toisen kautta. Häviät lopulta aina. Ja käytät tietämättäsi häntä vain kilpenä itseäsi vastaan. Hullua, mutta näin sen olen itse havainnut.
Siihen kilpeen vaan voi kiintyä. Sitä on vaikea laskea kädestään, ilman sitä olosta tulee suojaton ja yksinäinen. Voisipa se kilpi muuttua aidoksi ihmiseksi siihen käsivarrelle. Se vaatii hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, sekä kertomaan kaikki hänelle. Uskalla olla suojaton.
HörhöPiti varmaan vastata tähän, mutta kun olen niin väsynyt. Eli piti laittaa varmaan tähän vastaus.
21:57 ja 23:11. Vissiin olen koukussa tähän pakonomaiseen kirjoitteluunkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Piti varmaan vastata tähän, mutta kun olen niin väsynyt. Eli piti laittaa varmaan tähän vastaus.
21:57 ja 23:11. Vissiin olen koukussa tähän pakonomaiseen kirjoitteluunkin.Ja tuo jälkimmäinen vastaus siis piti laittaa.
- Anonyymi
Niin totta. Ja usein käy niin että se haaveilu ja yli tunteellisuus vain etäännyttää eikä oikeaa kunnolla tutustumista koskaan tapahdu koska välit ovat liian jännittyneet. Loppujen lopuksi voi missata hienon ihmissuhteen. Se millainen suhde voi olla sen huomaa vasta tutustuessa lähemmin. Usein jos joku ihastuu niin että alkaa karttelemaan ja käyttäytyy eri tavalla kuin muiden seurassa hän tulee työntäneeksi sen toisen pois . Mulle tulee sellainen olo että joku ihastuu ja huomaa että hups se olikin liian viallinen.
- Anonyymi
Tuon välien jännittymisen tunnistan. Niin kävi omalle kohdalleni, kun olin liian lähestyvä häntä kohtaan. Nyt pelkään etten saa kunnon tilaisuutta selvittää välejä hänen kanssaan luottamuspulan vuoksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuon välien jännittymisen tunnistan. Niin kävi omalle kohdalleni, kun olin liian lähestyvä häntä kohtaan. Nyt pelkään etten saa kunnon tilaisuutta selvittää välejä hänen kanssaan luottamuspulan vuoksi.
Parempi kuitenkin se lähestyminen ja yrittäminen. Itse olen sellainen että saatan säikähtää aluksi. Johtuen todella huonoista kokemuksista joita on aiemmin ollut. Mutta toisaalta jos huomaan että toinen alkaa karttelemaan se tuntuu loukkaavalta. Juuri aloittajan kuvaamalta jalustalle ja mielikuvitusolennoksi asettamiselta. Tosin olen itsekkin syyllistynyt siihen. Vaikeaa on ihmisenä olo.
- Anonyymi
Pimeään tottuu ja pimeästä tulee riippuvaiseksi. Silloin on pimeästä riippuvainen.
- Anonyymi
Ihminen on hassu eläin, pystyy luomaan läheisen yhteyden lähes mielikuvitus olentoon, jonka kehitellyt päänsä sisässä ulkomaailman ärsykkeiden pohjalta. Kertoo kai perustavasta tarpeesta ihmiskontaktiin, jos sitä ei irl ole, sen kehittelee mielessään. Tunne jokatapauksessa oma päänsisäinen luomus, realisoituu se sitten koskaan todellisuudessa tai ei. Ei sovi aliarvioida mielikuvituksen ja sisäisen elämän voimaa viedä ihmistä eteenpäin vaikeissa elämäntilanteissa. Eläydytäänhän fiktiivisiin hahmoihnkin, tunnetaan heidän tunteitaan, miksei samoin voisi pyörittää omaa päänsisäistä rainaa, jossa itse näyttelee toista pääroolia. Se voi kuitenkin parantaa omaa tunneymmärrystä tällainen mielen sisäinen tarinointi, ja eipä ainakaan tule jättäneeksi jälkeensä särkyneitä sydämiä. Kunhan ei kaikkia polkuja jätä kulkematta, jotkut varmasti ovat sen arvoisia.
- Anonyymi
Yritin unohtaa mutta aina vaan mieleen nousee. Kaipasin enemmän silloin kun en kirjoittanut tänne. Pidin taukoa kaipaus nousi taas vahvemmin. Kait tämä jotenkin helpottaa sitä. Sen kanssa täytyy oppia elämään.
- Anonyymi
Tiedän, en kerro kellekään. https://youtu.be/0O4CLgXvbjU
- Anonyymi
Kirjoitin aloituksen, koska käsitettyäni haaveiluni tunsin itseni hiukan hölmöksi. Miten aikuinen mies höynähtää noin paljon? Pidän hänestä paljon, ja voisin helposti tuntea enemmänkin. Mutta yksipuolinen tunne tuossa mittakaavassa tuntuu tasapainohäiriöltä.
-Hörhö, isolla Hoolla - Anonyymi
Enää en kävele askelta suuntaasi.
En lähetä viestiä, tuota tekstiä, laita ehdotusta yksipuolista odottaen vastaustasi.
Miksi nähdä vaivaa, toimia yksin, toivoa jotain tapahtuvaksi kuin kuuta nousevaa.
Sama juttu taas aamulla uudestaan, auringon noustessa, uuden päivän alkaessa.
Huomisessa on jo kaikki se mitä tarvitsen.
He ovat siinä joille todella merkitsen, joiden kanssa nauran, kommunikoin ja iloitsen.
En ole se mitä kaipaat ja tarvitset. En ole sitä ollut, nyt loppusyksyllä, pian tulevan ensilumen maahan hiutaleina laskeutuessa.
Nautin tästä hetkestä, pimeydestä, jopa synkkyydestä mikä tähän on vuodenaikaan parasta.
Päästän irti, olen tässä hetkessä katsoen ikkunasta puiden huojuntaa ja kuunnellen syystuulen huminaa.
Pian yön pimeys saapuu ja ottaa minut huostaansa unien, sen toisen todellisuuden maailmaan.- Anonyymi
Kaunista. Pitäisi itsekin oppia ajattelemaan noin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2734532Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2673649Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1621938Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde261839Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,3021499Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?1351045Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18986en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va124938Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235885