Mistä lukuinto heräsi?

Lukuintoni heräsi parin vuoden tauon jälkeen kun kirjastosta nappasin käteeni Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjan huvittavan kannen perusteella. Kahlasin tuon hetkessä läpi ja sen jälkeen aloin lainaamaan tiiliskiviklassikoita kirjastosta ja kiertämään kirppiksiä ja kirjakauppojen alennusmyyntejä.

Tuota ennen olin viimeksi lukenut armeija-aikoihin Väinö Linnaa, ja sitä ennen lähinnä scifiä ja tusinafantasiaa.

Nykyään tulee sitten luettua kaikkea mahdollista: klassikoita, sotahistoriaa, politiikkaa ja uskonnollisia tekstejä. Tällä hetkellä on kesken Steinbeckin Eedenistä itään.

Minä kasvoin onnekseni sellaisessa kodissa, jossa lukivat sekä äiti että isä - ja joka ilta luettiin lapsille satu (tai muuta, esim. hölmöläistarinoita, joista muista tykänneeni aivan jumalattomasti.) Perheeseemme myös ostettiin runsaasti kirjoja.

Ollen 60-luvun lapsi opin nelivuotiaana lukemaan Itse - ensimmäiseksi Aku Ankkaa. Lisäksi rakastin Tammen kultaisia kirjoja, Jere Jarruvaunuja ja Kania ja mitä niitä nyt olikaan: Luin kirjat puhki. Grimmin sadut ja tädiltä saatu Valittujen Palojen Suuri Satuaarre (tms.) olivat myös vakiokamaa.

Kirjastosta kannettiin (tai pyydettiin äitiä kantamaan), mitä eteen osui. "Kukkutimurusia"-nimisen kirjan lainasin varmaan toistakymmentä kertaa, tarinakokoelman tekijästä ei ole tietoa.

Tyttöiässä viihdyttivät Anni Polvan Tiina-kirjat, Merri Vikin Lotta -sarja, Laura Ingalls Widerin preeriatarinat - ja tietysti Enid Blytonin Viisikko- ja Salaisuus-sarja. (Seikkailusarja, se oli jotain vielä hienompaa!.)

Toisella kymmenellä tarttui käteen Angelika-sarja ja Kaari Utrion ensimmäiset teokset, ja siitähän se onkin ollut menoa....

Mäkin tykkäsin ja tykkään vieläkin (vaikka oon jo 14) lukea sitä Pikku vampyyri- sarjaa. Mä en muista koska mä aloin niitä lukemaan, mutta vasta ensimmäisen Pikku vampyyri- kirjan luettuani mä aloin ihan oikeesti tykkäämään kirjoista ja niiden lukemisesta ja kirjoittamisesta. Oi että et ne kirjat on ihania! (Meillä oli muuten ala- asteella simmonen matikan kirja, mikä perustui siihen Pikku vampyyriin ja sen sukuun ja Antoniin.=)

..oli se joka herätti minun lukuinnostukseni.
Sitten kaksikymppisenä muutin Ruotsiin. Ja sitten olen täällä lukenut omille lapsilleni Peppiä, Eemeliä, Ronjaa ja muita Astrid Lindgrenin satukirjoja.

Minunkin lukuinnostus alkoi yläasteen loppupuolella tarunhohtoisesta Harry Potterista:). Viisasten kiven luin läpi melkein yhdeltä istumalta, muut osat eivät ole jääneet yhtään huonommiksi:>

Kyllä lukuinnon herätti Lasten kultaisen kirjaston kuvakirjat ja Grimmin sadut. Kouluiässä sitten Tiina -kirjat ja Seljan tytöt.

Opin lukemaan jo alle kouluikäisenä ja siitä lähtien olen lukenut lähes päivittäin. Ennen nukahtamista ainakin pari sivua tarvitaan.

Aikuisiässä Waltarin tuotanto on se, johon aina palaan, mutta kyllä noita lapsuuden kirjojakin luen aina välillä.

Mietin tätä juuri eilen itsekin kun olin eskarissa kuulemassa kuusivuotiaan tyttäreni kouluvalmiuksista. Nykylapsilla on helpompaa kuin vanhemmilla aikanaan kun on esiopetusta ja muuta virikettä. Mennessäni ekalukalle noin sata vuotta sitten en osannut lukea, ei ollut kirjaimista hajuakaan. Niin sitä vaan opittiin lukemaan.

Minut lukemattomiin maailmoihin vei Enid Blytonin Viisikot, Edger Rice Burroughin Tarzan- ja Mars-sarjat, myöhemmin mukaan tuli lähes kaikki mitä käsiin sain alkaen Jerry Cottoneista ja Morgan Kanesta Tom Shawn Piemburgin pelottomiin ja A. E. Järvisen eräkirjoihin, Juhani Ahon kalastusnovelleihin, Ed MacBainin dekkareihin, Desmond Baglenhyn ym. ym. ym. ja harrastus jatkuu edelleen.

Vuosia sitten yläasteen yhdeksännellä luokalla, eräällä erittäin turhauttavalla kaksoishyppytunnilla tuli turvauduttua äärimmäisiin keinoihin... koulun kirjahyllystä osui käteen Ursula Leguinnin Maameren tarinat. Jäin kerrasta koukkuun. Nyt on vähintään kerran kuussa saatava annos tai alkaa vatsa krampata, kädet täristä ja näkö sumeta.

Luulen, että minun lukuintoni juontaa juurensa lapsuuteen asti. Minulle luettiin paljon ja myös vaadin, että vanhempani lukisivat minulle. Mutta varsinainen lukuinnostukseni alkoi suunnilleen kymmenen vuotta sitten seitsemännen ja kahdeksannen luokan välisen kesäloman aikana. Löysin jostakin kätköistä vanhan Tuntemattoman sotilaan VHS:n ja aikani kuluksi katsoin sen. Sen jälkeen lainasin kirjastosta Tuntemattoman sotilaan ja ahmin sen parissa päivässä. Aluksi tuli luettua pääasiassa sotakirjoja akselilla Jorma Kurvinen, Alistair MacLean ja Norman Mailer. Sittemmin kirjallisuusmakuni on laajentunut sellaiseksi, että nykyään luen kirjoja aiheesta kuin aiheesta kunhan se vaan on kirjoitettu taidokkaasti ja mukaansatempaavasti.

Kyllä se varmaan oli toi Pekka Töpöhäntä koulussa, jota lueskelin ahkerasti vähän ennen kouluikää =D . Siinä on niin pistämätöntä huumoria, että vielä nykyäänkin naurattaa.

Luin kyseisen kirjan kesällä ehkä 14-vuotiaana. Olin sitä ennenkin lukenut innokkaasti (pääasiassa lasten- ja nuortenkirjoja), mutta tuo sai suorastaan rakastumaan kirjoihin ja ahmimaan niitä :)