Psyykenlääkkeet ja psykiatria itsemurhan aiheuttajina

Anonyymi

Aina puhutaan, kuinka psyykenlääkkeet pelastavat ihmishenkiä. Tilanne voi olla täysin päinvastainenkin ja psyykenlääkkeet itseasiassa aikaansaavat itsemurhia ja itsemurhayrityksiä.

Joissain tapauksissa psyykenlääkkeet ja psykiatrinen hoito voivat ajaa ihmisiä itsemurhaan. Yhtenä syynä on se, että lääkkeet voivat aiheuttaa jopa pitkäaikaisiakin haittoja ja neurologisia häiriötiloja, kuten esimerkiksi akatisian. Akatisiassa lääkkeet ovat sotkeneet ihmisen kehoa ja aivoja kemiallisesti tavalla, jossa yhtäkkiä oma keho alkaa tuntua kiduttajalta. Olo voi olla niin motorisesti levoton, että paikallaan olemisesta tulee mahdotonta ja ihmisen tarvitsee olla jatkuvassa liikkeessä, koska keho ei anna olla paikallaan. Istuessa ihminen voi tuntea pakottavaa tarvetta nousta ylös ja jatkaa liikkumista tai tuntea tarvetta liikutella kehoaan jatkuvasti. Niinkin luonnollinen tarve kuin rentoutuminen ja lepo voi olla vaikeaa. Nukkuminen voi olla hankalaa tuollaisessa olossa, jos paikallaan olo on vaikeaa ja univaje voi viedä kykyä ajatella rationaalisesti ja kehnontaa oloa. Akatisiaa on eriasteista ja pahimmillaan se on hyvin vaikeaa. Tavallisesti rauhallinen ihminen voi muuttua yhtäkkiä rauhattomaksi, voimakkaasti levottomaksi ja ahdistuneeksi, itsetuhoiseksi ja jopa aggressiiviseksi. Hän ei ole enää oma itsensä. Rauhallisesta ihmisestä tuleekin yhtäkkiä levoton hermoraunio, joka kokee tuskaisuutta ja yrittää paeta tuskaisuutta jatkuvalla liikehdinnällä. Sisäisesti olo voi olla hyvinkin synkkä ja kauhunsekainen, ja tila on täysin luonnoton - mikään elämäntaito ei välttämättä mitä on oppinut valmista ihmistä kokemaan tuollaista luonnotonta tilaa. Tuollaisen luonnottoman tilan voi aiheuttaa vain ihmisten tekemät kemikaalit jotka sotkee kehon normaalia toimintaa jotka vaikuttavat erilaisiin välittäjäaineisiin mitkä sotkevat motorista toimintaa. Elämänlaatua ei välttämättä ole ollenkaan ja elämästä tulee eloonjäämistaistelu, jossa voi tuntea halua elää, mutta ei välttämättä jaksa akatisiaa ja vaihtoehdot on kumpikin hirveät. Kidutus ei ole varmaankaan yhtään liian rankka ilmaisu kuvaamaan vakavaa akatisiaa. On kamalaa millaiseen tilaan tällainen haitta voi ihmisen ajaa.

Pahempaa akatisiaa voisi verrata siihen, kuin olisi palavassa rakennuksessa ja ainoat vaihtoehdot on jäädä rakennukseen palamaan tai hypätä paetakseen oloa. Entinen ahdistus tai masennus miksi lääkkeitä on ruvennut syömään voi tuntua lastenleikiltä akatisiaan verrattuna. Ihminen ei välttämättä halua kuolla, mutta ei pysty elämäänkään jos elämä on epäinhimillistä kidutusta.

Psykiatria voi hyvinkin diagnosoida tällaisesta haitasta kärsivän potilaan väärin ja jopa pahentaa tilaa. Ihminen jolla on akatisia ei välttämättä tule ymmärretyksi - ihmiset ei pysty samaistumaan siihen mitä hän kokee. Ihminen voi liusua hyvin kaoottiseen tilaan, jota voidaan pitää jopa psykoosina tai hyvin vakavana masennuksena (itsetuhoisten impulssien takia), milloin psykiatria voi jopa pakkohoitaa potilasta lääkkeillä. Voi vain kuvitella millaista inhimillistä kärsimystä jotkut potilaat voivat tällaisissa tilanteissa kokea, jossa psykiatria kiduttaa heitä lisää mahdollisesti vielä pahentaen akatisiaa. Joissain tapauksissa potilaan huonontunut tila saa lääkärin nostamaan potilaan lääkeannosta vaikkei ihan tuolla tasolla oltaisikaan vielä, mutta lääkeannoksen nosto saa akatisian pahenemaan merkittävästi. Akatisiaa ei läheskään aina tunnisteta terveydenhuollossa, ja tila on monille ammattilaisina itseään pitäville terveydenhuollon työntekijöille tuntematon. Potilas jää tunnetasolla yksin kärsimään haitasta mitä on hankala muille kuvata.

Akatisia voi loppua kun lääke lopetetaan, mutta ei aina. Joskus se voi jäädä krooniseksi tai kestää turhan pitkän aikaa, mitä potilas voi kestää. Joskus vieroitus voi aiheuttaa akatisiaa. Akatisiaa on erityyppisiä. Mitä sitten jos potilaalla on useita eri lääkkeitä, ja on hankala enää sanoa mikä akatisiaa aiheuttaa? Potilas voi joutua todella hankaliin tilanteisiin.

Haluan muistaa tällä kirjoituksellani jokaista ihmistä joka on tämän tilan kokenut tai ajautunut sen takia itsemurhaan.

119

484

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Esimerkiksi Abilify nimisessä antipsykoottilääkkeessä akatisia on mainittu yleisenä haittavaikutuksena, joita voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä. Tämä on aika hurjaa kuinka yleistä akatisia tässä lääkkeessä on, miettien se millaista inhimillistä kärsimystä potilaalle akatisia voi laukaista.

      Esimerkiksi Paroxetin Orion - paketissa puhutaan akatisiasta melko alkumetreillä pakkausselostetta ( mikä tuskin on sattumaa, koska haitta voi olla potilaalle niin vakava - etenkin jos sitä ei tunnisteta ja annosta nostetaan)
      "jos sinulle kehittyy oireina esimerkiksi sisäistä levottomuuden tunnetta ja psykomotorista levottomuutta, kuten kyvyttömyyttä istua tai seistä paikallaan, mihin liittyy tavallisesti ahdistuneisuuden tunnetta (akatisia). Tällaista esiintyy todennäköisimmin muutaman ensimmäisen hoitoviikon aikana. Paroxetin Orion ‑annostuksen suurentaminen saattaa pahentaa näitä tuntemuksia (ks. ”Mahdolliset haittavaikutukset”)."

      Tuo on aika lievä kuvaus, kuinka kiduttavalta akatisia voi tuntua.
      Myös muut SSRI - lääkkeet voivat aiheuttaa akatisiaa, vaikka se yleisemmin onkin antipsykoottien aiheuttama ja varoituksia voi löytyä paketista. SSRI - lääkkeitä määrätään sadoille tuhansille ihmisille Suomessakin ja voi miettiä millaista prosenttiryhmää tällaiset harvinaisempanakin pidetyt haitat voi koskea. Ihmiset on kuvanneet akatisiaa myös muiden psyykenlääkkeiden seurauksena eikä akatisia rajoitu pelkästään psyykenlääkkeisiin, vaan voi koskea esimerkiksi pahoinvointilääkkeitä, millä on vaikutuksia dopamiiniin ( vaikutus hiukan samantyyppinen kuin antipsykooteissa). Riskiaikoja akatisialle on juuri annoksen nostot ja aloitukset ja laskut ja lopetukset.

      SSRI - lääkkeissä yleisenä haittavaikutuksena voi olla:
      uneliaisuus, unettomuus, kiihtyneisyys, epänormaalit unet.

      Siinä missä potilas ei välttämättä akatisian asteelle menevää levottomuutta kokisikaan, voi hän silti olla kiihtyneempi, tuntea motorista levottomuutta ja esimerkiksi kärsiä unen häiriintymisestä lääkkeen takia. Tällainen sisäinen levottomuus on se mitä SSRI - lääkkeet voi laukaista. Kuinkakohan monelle potilaalle lääkäri mainitsee tällaisesta? Tuskin kovin monelle, vaikka levottomuuden lisääntyminen on aika yleinenkin haitta, vaikkei se akatisian tasolla olisikaan.

      • Anonyymi

        Paroksetiinin lopetettuani minulle tuli akatisiaa lievempi levottomuus, jota YKSIKÄÄN lääkäri tai hoitaja ei ole tunnustanut tähänkään päivään mennessä. Kun siitä sitten seurasi ikäviä tapahtumia ja erinäisiä kehon vaurioita, tuloksena oli ja on edelleen monenlaista v****ilua ja kaasuvalottamista terveyden- ja sairaanhoidon henkilöiden taholta oireista valittaessani. Herää kysymys, onko homma peräti järjestettyä? Siltä se nimittäin alkaa tuntumaan. Ei hoideta, ei tutkita.

        Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paroksetiinin lopetettuani minulle tuli akatisiaa lievempi levottomuus, jota YKSIKÄÄN lääkäri tai hoitaja ei ole tunnustanut tähänkään päivään mennessä. Kun siitä sitten seurasi ikäviä tapahtumia ja erinäisiä kehon vaurioita, tuloksena oli ja on edelleen monenlaista v****ilua ja kaasuvalottamista terveyden- ja sairaanhoidon henkilöiden taholta oireista valittaessani. Herää kysymys, onko homma peräti järjestettyä? Siltä se nimittäin alkaa tuntumaan. Ei hoideta, ei tutkita.

        Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?

        Minulle tuli SSRI lääkkeiden vieroituksesta voimakasta kierroksilla käymisen tunnetta jossa tunsin epämiellyttävää motorista levottomuutta raajoissa jota on hankala pukea sanoiksi. Tiesin että joku tuntuu olevan pielessä koska hankala istua paikallaan kun on niin levoton olo.

        Uskon sinua siis täysin. Kokemukseni on täysin yhtenevä, SSRI lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä kummunneita haittoja ei oteta tosissaan eikä hoitavalla taholla ole ymmärrystä vieroituksen ongelmista myöskään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle tuli SSRI lääkkeiden vieroituksesta voimakasta kierroksilla käymisen tunnetta jossa tunsin epämiellyttävää motorista levottomuutta raajoissa jota on hankala pukea sanoiksi. Tiesin että joku tuntuu olevan pielessä koska hankala istua paikallaan kun on niin levoton olo.

        Uskon sinua siis täysin. Kokemukseni on täysin yhtenevä, SSRI lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä kummunneita haittoja ei oteta tosissaan eikä hoitavalla taholla ole ymmärrystä vieroituksen ongelmista myöskään.

        Hoitoketjuni meni suunnilleen niin, että nuorisopoli-aikuispoli-YTHS-työterveyshuolto. Jossain YTHS-työterveyshuollot -välillä "hoitavalta" taholta lipesi ote, mitä oikeastaan ollaan hoitamassa ja miksi. Kukaan ei kysellyt perään, reseptejä kyllä uusittiin.

        YTHS:n jälkeen hoidostani ei vastannut tosiasiassa kukaan. Tilanteeni oli 15 vuoden ajan vakaa, lääkereseptejä uusittiin kerta toisensa jälkeen puhelimitse ja netissä. En siis käynyt vastaanotoilla, koska tilanteeni oli vakaa. Miksi olisin käynyt - toteamassa vain, että lääke "toimii"?

        Vasta armon vuonna 2019 päätin, tilanteeni oltua niin pitkään vakaa, yrittää vieroittautua paroksetiinista työterveyden yleislääkärin puhelinkonsultaatioiden avulla. Seuraukset ja tapahtumaketju olivat tuhoisat ja ajauduin itsemurhan partaalle, missä olen edelleenkin.

        Lopputulos: epäonnistunut vieroittautuminen, päivittäin Optipar 40 mg + Risperidon 0,5 mg. Nämä lopetin, Optiparista halusin eroon jo periaatteesta. Neurologin määräyksestä nyt käytössä Brintellix 10 mg neljättä päivää. Positiiviset tunteet, kiintymys: poissa. Janon tunne: poissa. Kylmänherkkyyttä, lihasheikkoutta, otsaan tulleista ihonalaisista arvista tullut kosmeettinen haitta.

        Mikä olisi paras keino tappaa itsensä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitoketjuni meni suunnilleen niin, että nuorisopoli-aikuispoli-YTHS-työterveyshuolto. Jossain YTHS-työterveyshuollot -välillä "hoitavalta" taholta lipesi ote, mitä oikeastaan ollaan hoitamassa ja miksi. Kukaan ei kysellyt perään, reseptejä kyllä uusittiin.

        YTHS:n jälkeen hoidostani ei vastannut tosiasiassa kukaan. Tilanteeni oli 15 vuoden ajan vakaa, lääkereseptejä uusittiin kerta toisensa jälkeen puhelimitse ja netissä. En siis käynyt vastaanotoilla, koska tilanteeni oli vakaa. Miksi olisin käynyt - toteamassa vain, että lääke "toimii"?

        Vasta armon vuonna 2019 päätin, tilanteeni oltua niin pitkään vakaa, yrittää vieroittautua paroksetiinista työterveyden yleislääkärin puhelinkonsultaatioiden avulla. Seuraukset ja tapahtumaketju olivat tuhoisat ja ajauduin itsemurhan partaalle, missä olen edelleenkin.

        Lopputulos: epäonnistunut vieroittautuminen, päivittäin Optipar 40 mg + Risperidon 0,5 mg. Nämä lopetin, Optiparista halusin eroon jo periaatteesta. Neurologin määräyksestä nyt käytössä Brintellix 10 mg neljättä päivää. Positiiviset tunteet, kiintymys: poissa. Janon tunne: poissa. Kylmänherkkyyttä, lihasheikkoutta, otsaan tulleista ihonalaisista arvista tullut kosmeettinen haitta.

        Mikä olisi paras keino tappaa itsensä?

        Uusia psykiatrisia diagnooseja, jatkuvaa huonoa tuuria.
        Labrat ja aivojen MRI:t tulee normaaleina takaisin, mitään ei löydy. Ei varmaankaan, kun vika ei ole silmin havaittavissa vaan "pään sisällä".

        Elämässä ulkoiset puitteet vielä toistaiseksi hyvin, mutta miksi jatkaa elämää kun ihmisyys on riistetty?

        Jos tilanteeni ei uudesta lääkityksestä huolimattakaan kohene, tapan itseni varmasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uusia psykiatrisia diagnooseja, jatkuvaa huonoa tuuria.
        Labrat ja aivojen MRI:t tulee normaaleina takaisin, mitään ei löydy. Ei varmaankaan, kun vika ei ole silmin havaittavissa vaan "pään sisällä".

        Elämässä ulkoiset puitteet vielä toistaiseksi hyvin, mutta miksi jatkaa elämää kun ihmisyys on riistetty?

        Jos tilanteeni ei uudesta lääkityksestä huolimattakaan kohene, tapan itseni varmasti.

        Ei ole mullakaan helppoa ollut mutta silti en periksi anna.
        Vaikka multa on kaikki muu riistetty niin ihmisyyttä multa ei voi kukaan riistää, siitä päätän vain ja ainoastaan minä.

        Mun ei tarvitse elämää lopettaa muiden takia, sen takia mitä ympärillä, ulkopuolella tapahtuu, eikä mun tarvitse elää muiden takia, haluan elää itseni takia.
        Vaikka en kovin paljoon enää pysty niin kuitenkin pystyn elämään.

        Miksi pitäisi luovuttaa.....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paroksetiinin lopetettuani minulle tuli akatisiaa lievempi levottomuus, jota YKSIKÄÄN lääkäri tai hoitaja ei ole tunnustanut tähänkään päivään mennessä. Kun siitä sitten seurasi ikäviä tapahtumia ja erinäisiä kehon vaurioita, tuloksena oli ja on edelleen monenlaista v****ilua ja kaasuvalottamista terveyden- ja sairaanhoidon henkilöiden taholta oireista valittaessani. Herää kysymys, onko homma peräti järjestettyä? Siltä se nimittäin alkaa tuntumaan. Ei hoideta, ei tutkita.

        Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?

        Moi,

        Kyllä on kokemusta.

        Koko järjestelmä on systemaattista huijaamista.

        Itse kyseenalaistin 1000 mg olantsapiinin antamisen niin ylilääkäri suuttui minulle ja alkoi uhkailemaan.

        Järjestelmä ei ole auttamassa vaan tekemässä tuhoa ja veronmaksajat maksaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moi,

        Kyllä on kokemusta.

        Koko järjestelmä on systemaattista huijaamista.

        Itse kyseenalaistin 1000 mg olantsapiinin antamisen niin ylilääkäri suuttui minulle ja alkoi uhkailemaan.

        Järjestelmä ei ole auttamassa vaan tekemässä tuhoa ja veronmaksajat maksaa.

        Olanzapiinia ei kenellekään määrätä 1000:ta milliä.


    • Anonyymi

      Itsekin pelkään psykiatrista sairaanhoitoa, kun sieltä ei saa kunnolla apua ja peräti väkivaltaakin ihan esiintyy ja ihmisoikeuksien polkemista, mutta lääkkeitä saa ilman muuta kouraan niin paljon kuin haluaa, siitä ei edes keskustella! Minun uusi psykiatrini oikein mainostaa ja kehuu psyykenlääkkeitä, niillä kuulemman saavutettu erinomaisia tuloksia, vaikka oma henkilökohtainen kokemukseni ja monen tuttavani kokemukset puoltaa jotain ihan muuta. Kukaan meistä ei ole päässyt psyykenlääkkeillä eteenpäin elämässään, pahimmilaan tullut vain kivuliaita lääkekoukkuja.

      • Anonyymi

        No itse olen ainakin mennyt psyykelääkkeillä tilanteesta jossa en uskaltanut poistua kotoa ja olin masentunut, tilanteeseen jossa uskalsin jälleen liikkua ulkona ja hakeuduin työelämään.
        Mihin tahansa voi kuolla ja varmasti joka asialla on kääntöpuolensa mutta kaiken kaikkiaan psyykelääkkeet varmasti estävät paljon enemmän itsemurhia kuin aiheuttavat.
        Henkilökohtaisesti en tiedä yhtäkään tapausta jossa joku olisi tehnyt itsemurhan psyykelääkkeiden takia mutta tiedän useamman tapauksen, itseni mukaan lukien, joissa psyykelääkkeet ovat estäneet itsemurhan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No itse olen ainakin mennyt psyykelääkkeillä tilanteesta jossa en uskaltanut poistua kotoa ja olin masentunut, tilanteeseen jossa uskalsin jälleen liikkua ulkona ja hakeuduin työelämään.
        Mihin tahansa voi kuolla ja varmasti joka asialla on kääntöpuolensa mutta kaiken kaikkiaan psyykelääkkeet varmasti estävät paljon enemmän itsemurhia kuin aiheuttavat.
        Henkilökohtaisesti en tiedä yhtäkään tapausta jossa joku olisi tehnyt itsemurhan psyykelääkkeiden takia mutta tiedän useamman tapauksen, itseni mukaan lukien, joissa psyykelääkkeet ovat estäneet itsemurhan.

        "Mihin tahansa voi kuolla"
        Toki, mutta ei kidu pahimmillaan hengiltä kuten akatisiassa mikä on epäinhimillinen haitta. Aika vähättelevä asenne muiden kokemaa kärsimystä lääkkeiden vuoksi kohtaan.

        Tärkeää on että ihmiset tietää riskit mitä lääkkeisiin kuuluu. Jos esim Abilifyssä akatisiaa pidetään yleisenä haittavaikutuksena on tärkeää että potilaat kuulee sen riskistä lääkäriltään. Informaation ja tietoisuuden lisääminen haitoista voi pelastaa ihmishenkiä. Akatisiaan on hoitokeinoja vaikkakin ne ei kaikissa tapauksissa auta mikä tekee siitä vieläkin karmeamman haitan. Potilaat ketkä on saaneet haittaa kaipaavat myös tukea

        Laitoin muutaman linkin akatisiasta mutta ne poistettiin. Googlaamalla voi löytää.

        Missd Akathisia voi löytää leski Wendy Dolinin tekemän informaatiosivuston akatisiasta (hänen miehensä kuoli sen vuoksi ja asiasta käytiin oikeusjuttu lääkeyhtiön kanssa). Sivustolla voi suorittaa pienen koulutuksen akatisiasta. Heillä on myös erinomainen youtubevideoaiheesta (etsimällä missd akathisia video)
        Akathisia alliance on hyvä sivusto myös ja heillä on myös youtubesivut. He on myös sosiaalisessa mediassa lisäämässä tietoa akatisiasta. Akatisiaa on eri tyyppisiä ja niistä voi myös googlailla (esim chronic akathisia, tardive akathisia, withdrawal akathisia)

        Itse tiedän itsemurhan tehneitä joista lääkkeiden käyttäjiä oli kaikki. Joko ne ei auttaneet tai sitten ne voi olla aiheuttaneet harmiakin ja jopa lisänneet pahaa oloa. Sitä emme koskaan kuule heiltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mihin tahansa voi kuolla"
        Toki, mutta ei kidu pahimmillaan hengiltä kuten akatisiassa mikä on epäinhimillinen haitta. Aika vähättelevä asenne muiden kokemaa kärsimystä lääkkeiden vuoksi kohtaan.

        Tärkeää on että ihmiset tietää riskit mitä lääkkeisiin kuuluu. Jos esim Abilifyssä akatisiaa pidetään yleisenä haittavaikutuksena on tärkeää että potilaat kuulee sen riskistä lääkäriltään. Informaation ja tietoisuuden lisääminen haitoista voi pelastaa ihmishenkiä. Akatisiaan on hoitokeinoja vaikkakin ne ei kaikissa tapauksissa auta mikä tekee siitä vieläkin karmeamman haitan. Potilaat ketkä on saaneet haittaa kaipaavat myös tukea

        Laitoin muutaman linkin akatisiasta mutta ne poistettiin. Googlaamalla voi löytää.

        Missd Akathisia voi löytää leski Wendy Dolinin tekemän informaatiosivuston akatisiasta (hänen miehensä kuoli sen vuoksi ja asiasta käytiin oikeusjuttu lääkeyhtiön kanssa). Sivustolla voi suorittaa pienen koulutuksen akatisiasta. Heillä on myös erinomainen youtubevideoaiheesta (etsimällä missd akathisia video)
        Akathisia alliance on hyvä sivusto myös ja heillä on myös youtubesivut. He on myös sosiaalisessa mediassa lisäämässä tietoa akatisiasta. Akatisiaa on eri tyyppisiä ja niistä voi myös googlailla (esim chronic akathisia, tardive akathisia, withdrawal akathisia)

        Itse tiedän itsemurhan tehneitä joista lääkkeiden käyttäjiä oli kaikki. Joko ne ei auttaneet tai sitten ne voi olla aiheuttaneet harmiakin ja jopa lisänneet pahaa oloa. Sitä emme koskaan kuule heiltä.

        "kaiken kaikkiaan psyykelääkkeet varmasti estävät paljon enemmän itsemurhia kuin aiheuttavat"

        Olisi mielenkiintoista jos tästä joskus tehtäisiin PITKÄN tähtäimen tutkimus jossa potilaan elämänlaatu ja kokemukset olisi keskiössä

        Itse en olisi tästä yhtä varma, etenkään kun ihmisiä lääkitään pitkiä aikoja, lääkekoktaileilla joita tutkitaan vieläkin vähemmän kuin lääkkeitä yksinään. Lisänä vielä alla mainittu tapa millä psykiatria vaikuttaa ihmisten itsekäsitykseen

        Monella elämänlaatu lääkkeissä ei ole kaksinen. Joutuu valitsemaan kurjan olon lääkkeissä ehkä kurjempaan oloon lääkkeettä. Jotkut alkaa voida paremmin kun lääkkeitä puretaan loppupeleissä tai vähennetään.

        Olen itse henk koht kokenut sen että lääkkeet aiheuttaa itsemurha - ajatuksia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No itse olen ainakin mennyt psyykelääkkeillä tilanteesta jossa en uskaltanut poistua kotoa ja olin masentunut, tilanteeseen jossa uskalsin jälleen liikkua ulkona ja hakeuduin työelämään.
        Mihin tahansa voi kuolla ja varmasti joka asialla on kääntöpuolensa mutta kaiken kaikkiaan psyykelääkkeet varmasti estävät paljon enemmän itsemurhia kuin aiheuttavat.
        Henkilökohtaisesti en tiedä yhtäkään tapausta jossa joku olisi tehnyt itsemurhan psyykelääkkeiden takia mutta tiedän useamman tapauksen, itseni mukaan lukien, joissa psyykelääkkeet ovat estäneet itsemurhan.

        "Tiedän useamman tapauksen, itseni mukaan lukien, joissa psyykelääkkeet ovat estäneet itsemurhan."

        jottei keskustelu menisi liian mustavalkoiseksi, olen itsekin sitä mieltä, että psyykenlääkkeet voivat joskus parantaa ihmisten oloa ja jopa estää itsemurhia. Niitä pitäisi vain käyttää aivan toisesta näkökulmasta kuin tällä hetkellä. Psyykenlääkkeethän eivät ole mitään todellisia, sairautta parantavia lääkkeitä kuten somaattisiin sairauksiin tarkoitetut lääkkeet. Ne ovat vain huumaavia aineita kuten katuhuumeet, kahvi, alkoholi jne., jotka pääsiassa joko lamaavat tai piristävät. Mitään ne eivät paranna, mutta voivat toisinaan taittaa kärjen ikäviltä (ja pahimmillaan itsetuhoisuuttakin aikaansaavilta) psyykkis-fyysisiltä tiloilta kuten levottomuudelta tai tuskaisuudelta. Kuten muillakin huumeilla psyykenläääkkeillä on yleensä paljon haittavaikutuksia.

        Vanhat luontaislääkkeet ovat usein tehokkaampia kuin moni psyykenlääke, ja niillä on vähemmän haittavaikutuksia.

        "


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "kaiken kaikkiaan psyykelääkkeet varmasti estävät paljon enemmän itsemurhia kuin aiheuttavat"

        Olisi mielenkiintoista jos tästä joskus tehtäisiin PITKÄN tähtäimen tutkimus jossa potilaan elämänlaatu ja kokemukset olisi keskiössä

        Itse en olisi tästä yhtä varma, etenkään kun ihmisiä lääkitään pitkiä aikoja, lääkekoktaileilla joita tutkitaan vieläkin vähemmän kuin lääkkeitä yksinään. Lisänä vielä alla mainittu tapa millä psykiatria vaikuttaa ihmisten itsekäsitykseen

        Monella elämänlaatu lääkkeissä ei ole kaksinen. Joutuu valitsemaan kurjan olon lääkkeissä ehkä kurjempaan oloon lääkkeettä. Jotkut alkaa voida paremmin kun lääkkeitä puretaan loppupeleissä tai vähennetään.

        Olen itse henk koht kokenut sen että lääkkeet aiheuttaa itsemurha - ajatuksia

        Ei niitä pitkän ajan tutkimuksia tehdä ettei vaan totuus paljastuisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei niitä pitkän ajan tutkimuksia tehdä ettei vaan totuus paljastuisi.

        Tosiasiassa niitä ei tehdä koska ne on vaivalloisia (=kalliita) tehdä ja intressi on saada lähinnä lääkkeet markkinoille ja myyntiin suht nopeasti. Pitkäaikainen tutkimus hidastaisi prosessia ja hidastaisi lääkekehitystä. Ja kuka näitä tutkimuksia toteuttaisi? Ei vaikuta olevan lääkeyhtiöillä intresseissä. Ei itseasiassa juuri kellään intresseissä.

        Pitkän ajan tutkimus tehdään käytännössä potilailla käytännössä käytössä. Nekin tutkimukset millä alunperin perusteltiin masennuslääkkeiden käyttöä relapsien ehkäisyssä kesti n. 2 vuotta. 2 vuotta! (ja mitenköhän ihmiset otettiin noissa tutkimuksissa irti lääkkeistä.... nopeasti kiskaisten ja vieroitusoireet sitten lähti lääkkeellä pois? ja kappas vaan - relapsista parannuttiin uudelleen aloittamaalla lääke)

        Ihmiset käyttää noita jopa vuosikymmeniä. Kun SSRI masennuslääkkeiden markkinoille tulosta on kymmeniä vuosia, on vasta nyt viimevuosina alettu puhumaan pitkäaikaisista vieroitusoireista.

        Psykiatria jaksaa hokea - ei ongelmaa - lääkkeet turvallisia pitkäaikaisessa käytössä. Mutta mikä on ihmisten elämänlaadullinen kokemus aiheesta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tiedän useamman tapauksen, itseni mukaan lukien, joissa psyykelääkkeet ovat estäneet itsemurhan."

        jottei keskustelu menisi liian mustavalkoiseksi, olen itsekin sitä mieltä, että psyykenlääkkeet voivat joskus parantaa ihmisten oloa ja jopa estää itsemurhia. Niitä pitäisi vain käyttää aivan toisesta näkökulmasta kuin tällä hetkellä. Psyykenlääkkeethän eivät ole mitään todellisia, sairautta parantavia lääkkeitä kuten somaattisiin sairauksiin tarkoitetut lääkkeet. Ne ovat vain huumaavia aineita kuten katuhuumeet, kahvi, alkoholi jne., jotka pääsiassa joko lamaavat tai piristävät. Mitään ne eivät paranna, mutta voivat toisinaan taittaa kärjen ikäviltä (ja pahimmillaan itsetuhoisuuttakin aikaansaavilta) psyykkis-fyysisiltä tiloilta kuten levottomuudelta tai tuskaisuudelta. Kuten muillakin huumeilla psyykenläääkkeillä on yleensä paljon haittavaikutuksia.

        Vanhat luontaislääkkeet ovat usein tehokkaampia kuin moni psyykenlääke, ja niillä on vähemmän haittavaikutuksia.

        "

        Jotenkin tuosta kyynisyydestä ja pahuudestasi aistin että olet psykiatrian työntekijä, eli monesti psykiatrian työntekijät ovat joko entisiä alkoholisteja, entisiä nistejä tai entisiä rikollisia koulukoti-kokemuksineen.

        Siis tämä on faktaa, suurin osa psykiatrisista sairaanhoitajista on entisiä syrjääntyneitä/entisiä päihteiden väärinkäyttäjiä. Tämä on faktaa, yli 30-vuoden kokemuksella voin näin sanoa.

        Kun sanoit että suurin osa psyyke-lääkkeistä ovat kuten katu-huumeet kuin amfetamiini, niin siinä riippuvuudessa mitä nämä aiheuttaa olet oikeassa, mutta siinä missä amfetamiini aiheuttaa euforiaa ja ns. hyvää ja kaikkivoipaisuuden oloa oikein käytettynä, niin esim. psykoosi-lääkkeiden vaikutus on päinvastainen eli ne aiheuttavat aivojen dopamiinitason laskua, eli toisin sanoen masennusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosiasiassa niitä ei tehdä koska ne on vaivalloisia (=kalliita) tehdä ja intressi on saada lähinnä lääkkeet markkinoille ja myyntiin suht nopeasti. Pitkäaikainen tutkimus hidastaisi prosessia ja hidastaisi lääkekehitystä. Ja kuka näitä tutkimuksia toteuttaisi? Ei vaikuta olevan lääkeyhtiöillä intresseissä. Ei itseasiassa juuri kellään intresseissä.

        Pitkän ajan tutkimus tehdään käytännössä potilailla käytännössä käytössä. Nekin tutkimukset millä alunperin perusteltiin masennuslääkkeiden käyttöä relapsien ehkäisyssä kesti n. 2 vuotta. 2 vuotta! (ja mitenköhän ihmiset otettiin noissa tutkimuksissa irti lääkkeistä.... nopeasti kiskaisten ja vieroitusoireet sitten lähti lääkkeellä pois? ja kappas vaan - relapsista parannuttiin uudelleen aloittamaalla lääke)

        Ihmiset käyttää noita jopa vuosikymmeniä. Kun SSRI masennuslääkkeiden markkinoille tulosta on kymmeniä vuosia, on vasta nyt viimevuosina alettu puhumaan pitkäaikaisista vieroitusoireista.

        Psykiatria jaksaa hokea - ei ongelmaa - lääkkeet turvallisia pitkäaikaisessa käytössä. Mutta mikä on ihmisten elämänlaadullinen kokemus aiheesta?

        Juuri tuota tarkoitin totuuden paljastumisella etteivät lääkeyhtiöt halua kenenkään saavan tietoa lääkkeiden haitoista.
        Eikä myöskään niiden testauksista.

        Käytön haittapuolet tosin tietää jokainen joka on lääkkeitä käyttänyt ja niistä mahdollisesti haittoja saanut.
        Vieroituksesta puhumattakaan. Kuinka monesti olen itsekin kuullut että näistä ja näistä ei tule mitään vieroitusoireita, myös monilta tutuiltani kuullut samaa että on noin sanottu.

        Koko hommahan perustuu jo siinä vaiheessa valheeseen, lakikin taitaa sanoa ettei väärää tietoa saa antaa.
        En kyllä lakipykälistä tiedä mutta luulisi asian olevan niin etenkin jos vieroitus aiheuttaa terveydellistä haittaa, pahimmillaan loppuelämän kestävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No itse olen ainakin mennyt psyykelääkkeillä tilanteesta jossa en uskaltanut poistua kotoa ja olin masentunut, tilanteeseen jossa uskalsin jälleen liikkua ulkona ja hakeuduin työelämään.
        Mihin tahansa voi kuolla ja varmasti joka asialla on kääntöpuolensa mutta kaiken kaikkiaan psyykelääkkeet varmasti estävät paljon enemmän itsemurhia kuin aiheuttavat.
        Henkilökohtaisesti en tiedä yhtäkään tapausta jossa joku olisi tehnyt itsemurhan psyykelääkkeiden takia mutta tiedän useamman tapauksen, itseni mukaan lukien, joissa psyykelääkkeet ovat estäneet itsemurhan.

        Oletko kokemusasiantuntija?


    • Anonyymi

      Psykiatria on muutakin kuin lääkkeitä. Se on laaja sosiaalinen instituutio, joka saattaa vaikuttaa paitsi kohteensa ruumiillisiin toimintoihin (psykoaktiivisten aineiden kautta) myös erittäin paljon hänen minäkuvaansa, maailmankuvaansa ja sosiaaliseen asemaansa. Itse pidän psykiatrian sosiaalisia ja identiteettivaikutuksia lääkehaittojen veroisena uhkana elämässään kriisiin joutuneille ihmisille.

      • Anonyymi

        Jep. Psykiatrian antaessa potilaille parantumattomina pidettyjä diagnooseja - niin mitenköhän sekin vaikuttaa minäkäsitykseen? Potilas näkee välittömästi itsensä diagnoosin kautta kroonisesti sairaana jonka elämässä sairaus tulee jopa aina olemaan läsnä.
        Diagnoosit on myös jatkossa luettavissa laajasti terveydenhuollossa ja potilaan mahdollisilla työpaikoilla mahdollisesti hänen elämäänsä ja minäkäsitykseensä jatkossakin vaikuttaen vaikka ei enää edes varsinaisesti kärsisi oireista enää.

        Ja mitenkäs psykiatria näitä diagnooseja heittelee? Verikokeilla? Ei. Keskusteluilla ihmisen kanssa ja hänen käytöstään havainnoimalla. Määräten lääkkeitä tältä pohjalta. Diagnoosit voi vaihdella siltä pohjalta miten psykiatri potilaan tuntee ja kuka psykiatri kyseessä.

        Psykiatrian sosiaaliset ja identiteettivaikutukset ovat lääkehaittojen veroinen uhka kriisiin joutuneelle ihmiselle. Se mikä on lyhytaikainen kriisi voi lääkehaittojen ja näiden vaikutuksen myötä muuttua paljon isommaksi ja vaikeammaksi kriisiksi.


    • Anonyymi

      Minä olen saanut sen käsityksen, että kiriittisin vaihe itsemurhille on lääkityksen aloittaminen, silloin ikään kuin ihminen saa ylimääräistä virtaa toteuttaakseen suunnitelmansa.
      Ja eikös Akatisiakin vaikuta lähinnä yksittäisiin ihmisiin sataa kohden. Niin ikävää kun se onkin tai ylipäätään, miten hoitoa tulisi kehittää, niin ihan sen takia en lähtisi kieltämään lääkitystä niiltä lopulta yli yhdeksältäkymmeneltä hengeltä jotka siitä voisivat hyötyä.

      • Anonyymi

        "Ja eikös Akatisiakin vaikuta lähinnä yksittäisiin ihmisiin sataa kohden. "

        Kun puhutaan raskaan sarjan lääkityistä ihmisistä (neuroleptit ) jotka vaihtelee lääkkeistä ja lääkekoktaileista toisiin käyttäen niitä pitkiä aikoja niin en usko että akatisia on harvinainen ollenkaan. Uskon että akatisian esiintyvyyttä on vahvasti aliarvioitu, etenkin jos sitä tajutaan niin että sitä on monenasteista, eikä kaikki ole niitä vakavimpia tapauksia. Masennuslääkkeissä toki se akatisia ei yhtä yleinen ole mutta moni masennuslääkkeen käyttäjäkin saattaa olla koktaililla missä on vaikka neuroleptiä mukana.

        Okei eli olet valmis heittämään muutaman ihmisen "helvettiin" kun suurin osa saa hyötyä. Epäilen kyllä näitä hyötyprosenttejasi lääkkeistä. 90 prosenttia ei todennäköisesti tule saamaan hyötyä. Paljon on väkeä matkassa, joille käteen jää pelkkiä haittoja tai olematon hyöty.

        Jos näitä lääkkeitä määrätään sadoilletuhansille ja joissain länsimaissa miljoonille, ja prosentuaalisesti merkittävä osa kansasta on jo joissain maissa esim. masennuslääkkeissä, niin mielestäni lääkkeiden haitat ja mahdolliset riskit pitäisi ottaa paljon vakavammin miten niihin nyt on suhtauduttu. Jos on resursseja tunkea ihmisiä lääkkeisiin, pitäisi olla resursseja satsata ihmisiin jotka saa haittoja (heidän tukemiseensa) ja resursseja esim vieroituksen tukipalveluihin ja henkiseen tukeen lääkkeistä irrottautumisessa. Alkeellisinta tukea pitäisi olla esim se että hoidossa tiedostetaan paremmin se, että esim mikä akatisia on tai miten tukea ihmistä vieroitusoireissa. Pitäisi satsata myös yhä enemmän siihen, että miten ihmisiä otetaan lääkkeistä irti (joku suunnitelma kuinka kauan lääkettä tarkoitus käyttää ja milloin se tarkoitus purkaa eikä vain jatkaa ja jatkaa sitä) ja tarpeettoman pitkiä lääkityksiä ja isoilla koktaileilla pitäisi välttää. Yhä enemmän pitäisi olla käsityksenä se että lääkkeet olisi vain tukikeppi eikä pysyväisluonteinen ratkaisu jossa yhä uudet lääkärit lyö päällekäin uusia lääkkeitä.

        Itse en vastusta lääkkeiden määräämistä mutta vastustan nykyistä psykiatrian suuntaa määrätä lääkkeitä ja usein törkeästi vähätellä ihmisten kokemuksia lääkkeistä anekdootteina, vaikka potilaat paraikaa toimivat lääkkeiden koekaniineina esim pitkäaikais- tai päällekkäinkäytössä.

        Ensimmäisenä aloitetaan siitä, että lääkkeiden pakottaminen toisille on moraalitonta ja jokainen ansaitsee kunnon informaation aloittamishetkellä. Erityisen moraalitonta on pakottaa ihmisille lääkkeitä, mitkä voi aiheuttaa itsemurha-ajatuksia. Pahimmillaan se voi johtaa inhimillisiin tragedioihin. Pakottaessa ihmisille lääkkeitä pitäisi yhä vahvemmin ymmärtää se minkälaista inhimillistä kärsimystä ihmisille voidaan aiheuttaa jos tosiasiassa saatetaankin lääkitä lääkkeiden haittoja ja lääkkeet voi puhkaista joillekin tuskaa.

        Tuo "aktiivisuuden lisääntyminen" ja sitä myöten itsemurha-ajatusten toteuttaminen kuulostaa siltä että epäilen sitä vahvasti. Onko itsemurhan takia poismenneitä haastateltu että sekö heidät sai toteuttamaan itsemurhaimpulsseja? Mieleen tulisi lukuisia muita syitä mikä on voinut aiheuttaa itsemurhia lääkkeissä. Yksi on se että ne ei toimi, toinen on että ihminen menettää uskonsa kun lääkkeet ei toimi ja kolmas on olon paheneminen lääkkeissä (unettomuus,ahdistus, outo olo, levottomuus, akatisia jne) mitä kaikki ei edes tajua lääkkeensä syyksi ja neljäs on pahat harmit lääkkeistä esim pitkittyneet vieroitusoireet tai PSSD ja törkeä tuen puute mitä näille ihmisille on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja eikös Akatisiakin vaikuta lähinnä yksittäisiin ihmisiin sataa kohden. "

        Kun puhutaan raskaan sarjan lääkityistä ihmisistä (neuroleptit ) jotka vaihtelee lääkkeistä ja lääkekoktaileista toisiin käyttäen niitä pitkiä aikoja niin en usko että akatisia on harvinainen ollenkaan. Uskon että akatisian esiintyvyyttä on vahvasti aliarvioitu, etenkin jos sitä tajutaan niin että sitä on monenasteista, eikä kaikki ole niitä vakavimpia tapauksia. Masennuslääkkeissä toki se akatisia ei yhtä yleinen ole mutta moni masennuslääkkeen käyttäjäkin saattaa olla koktaililla missä on vaikka neuroleptiä mukana.

        Okei eli olet valmis heittämään muutaman ihmisen "helvettiin" kun suurin osa saa hyötyä. Epäilen kyllä näitä hyötyprosenttejasi lääkkeistä. 90 prosenttia ei todennäköisesti tule saamaan hyötyä. Paljon on väkeä matkassa, joille käteen jää pelkkiä haittoja tai olematon hyöty.

        Jos näitä lääkkeitä määrätään sadoilletuhansille ja joissain länsimaissa miljoonille, ja prosentuaalisesti merkittävä osa kansasta on jo joissain maissa esim. masennuslääkkeissä, niin mielestäni lääkkeiden haitat ja mahdolliset riskit pitäisi ottaa paljon vakavammin miten niihin nyt on suhtauduttu. Jos on resursseja tunkea ihmisiä lääkkeisiin, pitäisi olla resursseja satsata ihmisiin jotka saa haittoja (heidän tukemiseensa) ja resursseja esim vieroituksen tukipalveluihin ja henkiseen tukeen lääkkeistä irrottautumisessa. Alkeellisinta tukea pitäisi olla esim se että hoidossa tiedostetaan paremmin se, että esim mikä akatisia on tai miten tukea ihmistä vieroitusoireissa. Pitäisi satsata myös yhä enemmän siihen, että miten ihmisiä otetaan lääkkeistä irti (joku suunnitelma kuinka kauan lääkettä tarkoitus käyttää ja milloin se tarkoitus purkaa eikä vain jatkaa ja jatkaa sitä) ja tarpeettoman pitkiä lääkityksiä ja isoilla koktaileilla pitäisi välttää. Yhä enemmän pitäisi olla käsityksenä se että lääkkeet olisi vain tukikeppi eikä pysyväisluonteinen ratkaisu jossa yhä uudet lääkärit lyö päällekäin uusia lääkkeitä.

        Itse en vastusta lääkkeiden määräämistä mutta vastustan nykyistä psykiatrian suuntaa määrätä lääkkeitä ja usein törkeästi vähätellä ihmisten kokemuksia lääkkeistä anekdootteina, vaikka potilaat paraikaa toimivat lääkkeiden koekaniineina esim pitkäaikais- tai päällekkäinkäytössä.

        Ensimmäisenä aloitetaan siitä, että lääkkeiden pakottaminen toisille on moraalitonta ja jokainen ansaitsee kunnon informaation aloittamishetkellä. Erityisen moraalitonta on pakottaa ihmisille lääkkeitä, mitkä voi aiheuttaa itsemurha-ajatuksia. Pahimmillaan se voi johtaa inhimillisiin tragedioihin. Pakottaessa ihmisille lääkkeitä pitäisi yhä vahvemmin ymmärtää se minkälaista inhimillistä kärsimystä ihmisille voidaan aiheuttaa jos tosiasiassa saatetaankin lääkitä lääkkeiden haittoja ja lääkkeet voi puhkaista joillekin tuskaa.

        Tuo "aktiivisuuden lisääntyminen" ja sitä myöten itsemurha-ajatusten toteuttaminen kuulostaa siltä että epäilen sitä vahvasti. Onko itsemurhan takia poismenneitä haastateltu että sekö heidät sai toteuttamaan itsemurhaimpulsseja? Mieleen tulisi lukuisia muita syitä mikä on voinut aiheuttaa itsemurhia lääkkeissä. Yksi on se että ne ei toimi, toinen on että ihminen menettää uskonsa kun lääkkeet ei toimi ja kolmas on olon paheneminen lääkkeissä (unettomuus,ahdistus, outo olo, levottomuus, akatisia jne) mitä kaikki ei edes tajua lääkkeensä syyksi ja neljäs on pahat harmit lääkkeistä esim pitkittyneet vieroitusoireet tai PSSD ja törkeä tuen puute mitä näille ihmisille on.

        Niin, eikös tämä ollut niitä filosofian perusteita, jäätkö katsomaan vierestä kun juna ajaa viiden ihmisen päälle, ja voit hyvillä mielin vedota kohtaloon, yms, vai toimitko ja käännät junan raiteen niin että se ajaa yhden ihmisen päälle, pelastat viisi henkeä, mutta silloin sinä olet se joka tapoit tämän yhden henkilön.

        Ylipäätään, minkä kyllä kannatan suurinta osaa, mitä sanoit postaukessasi, mutta minusta yksittäisiin asioihin takertuminen on sitä, ettei oikein nähdä metsää puilta.

        Mikä “aktiivisuuden lisääntymiseen” tulee, niin muistelen sen olevan jonkinasteinen tilasto tieteeseen perustuva tutkimus. Itsemurhissa on siis piikki hoidon aloittamisen jälkeen. Aika yleinen konsensushan on että tarpeeksi masentunut ihminen ei saa tehtyä yhtään mitään, edes itsaria, siitä on vedetty johdonmukainen olettamus että kyseessä olisi jokin hoitoon ja aktivointiin liittyvä juttu. Sitä en tiedä mikä on alan viimeisin tutkimustieto, onko kyseistä teoriaa esimerkiksi kumottu. Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan uusia tutkimuksia.

        Viimeisenä kyssärinä heittäisin, mitä näille “Lääkkeiden raskassarjalaisille” sitten pitäisi konkreettisesti tehdä lääkehoidon sijaan? Puhutaanko me edes samasta asiasta, kun puhumme “Lääkkeiden raskassarjalaisista”?


      • Anonyymi

        "en lähtisi kieltämään lääkitystä niiltä lopulta yli yhdeksältäkymmeneltä hengeltä jotka siitä voisivat hyötyä."

        Ei kai sitä kukaan kieltämässä olekaan. Vaan ainoastaan antamassa valinnanvapauden, aidon sellaisen.

        Ja: luvut niistä, jotka kärsivät vakavasti psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytössä ilmenevistä haittavaikutuksista, ovat tutkimusten mukaan paljon suuremmat kuin mainitsemasi.

        Esimerkiksi:

        http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
        Suurimman selvityksen mukaan, joka julkaistiin 2014, SSRI – aineet aiheuttivat itsetuhoisia ajatuksia 39 prosentille kaikista käyttäjistä ja 59 prosentille nuorista. (Suomessa törmää joskus käsitykseen, että masennuslääkkeet vähentäisivät itsemurhien määriä. Tämä on erhe.) Tunteiden katoamista on 60 prosentilla ja välinpitämättömyyttä muiden tunteista 40 prosentilla käyttäjistä. Haittavaikutuksia oli sitä enemmän mitä nuorempia käyttäjät olivat ja mitä kauemmin aineita oli käytetty.

        https://madinfinland.org/pssd-eli-ssrin-kayton-jalkeinen-seksielaman-hairio-1/
        SSRI aineiden käyttö aiheuttaa seksuaalisia haittoja. Laajimman tehdyn tutkimuksen, Clayton et.al. 2006, mukaan seksuaalinen kiinnostus, kiihottuminen tai orgasmi katoaa 96 prosentilla SSRI:n käyttäjistä. Tämä on ikävää. Vielä ikävämpää on se, että osalle tämä kyvyttömyys seksiin jää pysyväksi.

        Anonyymi Eilen 14:38,Eilen 14:52


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, eikös tämä ollut niitä filosofian perusteita, jäätkö katsomaan vierestä kun juna ajaa viiden ihmisen päälle, ja voit hyvillä mielin vedota kohtaloon, yms, vai toimitko ja käännät junan raiteen niin että se ajaa yhden ihmisen päälle, pelastat viisi henkeä, mutta silloin sinä olet se joka tapoit tämän yhden henkilön.

        Ylipäätään, minkä kyllä kannatan suurinta osaa, mitä sanoit postaukessasi, mutta minusta yksittäisiin asioihin takertuminen on sitä, ettei oikein nähdä metsää puilta.

        Mikä “aktiivisuuden lisääntymiseen” tulee, niin muistelen sen olevan jonkinasteinen tilasto tieteeseen perustuva tutkimus. Itsemurhissa on siis piikki hoidon aloittamisen jälkeen. Aika yleinen konsensushan on että tarpeeksi masentunut ihminen ei saa tehtyä yhtään mitään, edes itsaria, siitä on vedetty johdonmukainen olettamus että kyseessä olisi jokin hoitoon ja aktivointiin liittyvä juttu. Sitä en tiedä mikä on alan viimeisin tutkimustieto, onko kyseistä teoriaa esimerkiksi kumottu. Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan uusia tutkimuksia.

        Viimeisenä kyssärinä heittäisin, mitä näille “Lääkkeiden raskassarjalaisille” sitten pitäisi konkreettisesti tehdä lääkehoidon sijaan? Puhutaanko me edes samasta asiasta, kun puhumme “Lääkkeiden raskassarjalaisista”?

        "Viimeisenä kyssärinä heittäisin, mitä näille “Lääkkeiden raskassarjalaisille” sitten pitäisi konkreettisesti tehdä lääkehoidon sijaan? "

        No hyvänen aika, onhan niitä vaihtoehtoja! Psykoterapia, kaikki muu psykososiaalinen tuki, mukaan lukien vertaisryhmät. Tuki talousongelmissa. Työolojen kuntoonsaattaminen. Työpaikkakiusaamiseen ja koulukiusaamiseen puuttuminen. Ravinto ja liikunta - nämä ovat tutkimusten mukaan tehokkaita biologisia hoitokeinoja masennukseen, ahdistukseen ja muihin psyyken ongelmiin. Linkkiä löytyisi tähän ja kirjallisuuttakin vaikka kuinka, en jaksa laittaa, on runsauden pula...

        Inhimillistä hoitoa siis, ihmisyyttä kehiin, tutkittua tietoa siitä miten ihmisiä oikeasti autetaan. (Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: Avoimen dialogin hoitomalli Keroputaalla, hoitomalli jolla on estetty skitsofrenian esiintyminen Länsi-Lapin alueella lähes kokonaan viimeisinä 30 vuotena. Että revi siitä...:) - Vähän tuli tässä emootiota, mutta ihmetyttää miten joskus tosiaan kuulee tuon kysymyksen: "mitä muuta sitten voisi tehdä kuin lääkehoitoa..." Tähän se maailma on mennyt. Kamalaa.
        Tänään 09:59


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "en lähtisi kieltämään lääkitystä niiltä lopulta yli yhdeksältäkymmeneltä hengeltä jotka siitä voisivat hyötyä."

        Ei kai sitä kukaan kieltämässä olekaan. Vaan ainoastaan antamassa valinnanvapauden, aidon sellaisen.

        Ja: luvut niistä, jotka kärsivät vakavasti psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytössä ilmenevistä haittavaikutuksista, ovat tutkimusten mukaan paljon suuremmat kuin mainitsemasi.

        Esimerkiksi:

        http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
        Suurimman selvityksen mukaan, joka julkaistiin 2014, SSRI – aineet aiheuttivat itsetuhoisia ajatuksia 39 prosentille kaikista käyttäjistä ja 59 prosentille nuorista. (Suomessa törmää joskus käsitykseen, että masennuslääkkeet vähentäisivät itsemurhien määriä. Tämä on erhe.) Tunteiden katoamista on 60 prosentilla ja välinpitämättömyyttä muiden tunteista 40 prosentilla käyttäjistä. Haittavaikutuksia oli sitä enemmän mitä nuorempia käyttäjät olivat ja mitä kauemmin aineita oli käytetty.

        https://madinfinland.org/pssd-eli-ssrin-kayton-jalkeinen-seksielaman-hairio-1/
        SSRI aineiden käyttö aiheuttaa seksuaalisia haittoja. Laajimman tehdyn tutkimuksen, Clayton et.al. 2006, mukaan seksuaalinen kiinnostus, kiihottuminen tai orgasmi katoaa 96 prosentilla SSRI:n käyttäjistä. Tämä on ikävää. Vielä ikävämpää on se, että osalle tämä kyvyttömyys seksiin jää pysyväksi.

        Anonyymi Eilen 14:38,Eilen 14:52

        Jep, myös PSSD:n takia itsemurhaan päätyneiden tarinoita löytyy netistä. Nuoria ihmisiä löytyy joilta psykiatria vei mahdollisesti kyvyn ikinä nauttia seksistä normaalisti ja täten varasti yhden osan elämästä kokonaan pois ja tuskin kaikille edes mainittiin asiasta lääkkeitä määrätessä.

        Minun mielestäni kenenkään päälle ei tulisi junalla ajaa ja heitä tule kiduttaa hengiltä. Mitä jos se tapettu olisi sinä tai läheisesi? Tämä on ilmeisesti nykyinen psykiatrian malli suhtautua lääkeharmeihin "rapatessa roiskuu". vuosia myöhemmin lääkkeistä saattaa selvitä asioita mitä ei ole tiedetty ja silti ihmisiä on laitettu vuosiksi lääkkeille eikä juuri muuta nähdäkään kuin lääkelääke. Jokikinen asia pitäisi tehdä, kivi kääntää, jotta ei kävisi niin että joku kituu hengiltä lääkkeiden vuoksi ja harmia saaneita pitäisi tukea. Miten psykiatria auttaa esim vieroitusoireita saaneita, akatisian tai PSSD:n kokeneita? Monia ei edes uskota! Potilasta ei kuunnella, potilasta ei varoiteta.


      • Anonyymi

        madinfinland/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

        ”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).

        Tulokset osoittivat, että vaikka neuroleptien käyttäjillä oli enimmäkseen negatiivisia näkemyksiä antipsykoottien aiheuttamista muutoksista heihin, he näkivät niiden vaikutukset oireisiin positiivisemmassa valossa.

        Monet kuvasivat näiden lääkkeiden lamauttavia vaikutuksia, kuten emotionaalinen tyhjyys, uupumus, motivaation ja energian menetys, vähentynyt keskittymiskyky, heikentynyt älykkyys ja ajattelun selkeyden menetys. Se esti heitä suorittamasta mitään tarkoituksenmukaista toimintaa ja heidät kekemaan itsensä “zombeiksi”. Toiset kokivat ahdistuksen ja masennuksen lisääntymistä sekä saivat itsemurha ajatuksia. Yksi osallistuja kertoi:

        ”Muistan, että otin ensimmäisen annokseni… se tyrmäsi minut ehdottomasti… En voinut edes nostaa pölyrättiä ja harjaa, koska en voinut liikuttaa käsivarsiani, jalkojani… Minulla ei ollut ajatuksia päässäni. En voinut tehdä mitään … olin kuin zombi. “

        Toisaalta jotkut osallistujat kertoivat, että lääkitys auttoi vähentämään oireita. Se johti heidän kuulemiensa äänien vähentymiseen ja joskus jopa selkeyttii ajattelua. Näille potilaille ajattelun tunteettomuus ja hidastuminen oli hyödyllistä, koska tämä kognitiivinen ja tunteellinen heikkeneminen vähensi henkistä sekaannusta, tunkeilevia ajatuksia ja harhakuvien voimakkuutta. Vaikka suurin osa potilaista valitti psykoosilääkkeiden lamaannuttavien ominaisuuksien olevan epämiellyttäviä, jotkut totesivat, että se auttoi heitä rentoutumaan ja nukkumaan.

        Lisäksi käyttäjät kokivat, että antipsykoottisilla lääkkeillä oli kielteinen vaikutus heidän persoonallisuuteensa, itsetuntoonsa ja ”sieluunsa”. Motivaation lasku, kognitiiviset muutokset ja sivuvaikutukset, kuten painonnousu ja seksuaaliset vaikeudet, saivat monet kokemaan, että he olivat menettäneet todellisen itsensä. Toiset valittivat vähentyneestä”luovuudesta, mielikuvituksesta, huumorista tai henkisyyden ja henkisen yhteyden “tunteen” menetyksestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja eikös Akatisiakin vaikuta lähinnä yksittäisiin ihmisiin sataa kohden. "

        Kun puhutaan raskaan sarjan lääkityistä ihmisistä (neuroleptit ) jotka vaihtelee lääkkeistä ja lääkekoktaileista toisiin käyttäen niitä pitkiä aikoja niin en usko että akatisia on harvinainen ollenkaan. Uskon että akatisian esiintyvyyttä on vahvasti aliarvioitu, etenkin jos sitä tajutaan niin että sitä on monenasteista, eikä kaikki ole niitä vakavimpia tapauksia. Masennuslääkkeissä toki se akatisia ei yhtä yleinen ole mutta moni masennuslääkkeen käyttäjäkin saattaa olla koktaililla missä on vaikka neuroleptiä mukana.

        Okei eli olet valmis heittämään muutaman ihmisen "helvettiin" kun suurin osa saa hyötyä. Epäilen kyllä näitä hyötyprosenttejasi lääkkeistä. 90 prosenttia ei todennäköisesti tule saamaan hyötyä. Paljon on väkeä matkassa, joille käteen jää pelkkiä haittoja tai olematon hyöty.

        Jos näitä lääkkeitä määrätään sadoilletuhansille ja joissain länsimaissa miljoonille, ja prosentuaalisesti merkittävä osa kansasta on jo joissain maissa esim. masennuslääkkeissä, niin mielestäni lääkkeiden haitat ja mahdolliset riskit pitäisi ottaa paljon vakavammin miten niihin nyt on suhtauduttu. Jos on resursseja tunkea ihmisiä lääkkeisiin, pitäisi olla resursseja satsata ihmisiin jotka saa haittoja (heidän tukemiseensa) ja resursseja esim vieroituksen tukipalveluihin ja henkiseen tukeen lääkkeistä irrottautumisessa. Alkeellisinta tukea pitäisi olla esim se että hoidossa tiedostetaan paremmin se, että esim mikä akatisia on tai miten tukea ihmistä vieroitusoireissa. Pitäisi satsata myös yhä enemmän siihen, että miten ihmisiä otetaan lääkkeistä irti (joku suunnitelma kuinka kauan lääkettä tarkoitus käyttää ja milloin se tarkoitus purkaa eikä vain jatkaa ja jatkaa sitä) ja tarpeettoman pitkiä lääkityksiä ja isoilla koktaileilla pitäisi välttää. Yhä enemmän pitäisi olla käsityksenä se että lääkkeet olisi vain tukikeppi eikä pysyväisluonteinen ratkaisu jossa yhä uudet lääkärit lyö päällekäin uusia lääkkeitä.

        Itse en vastusta lääkkeiden määräämistä mutta vastustan nykyistä psykiatrian suuntaa määrätä lääkkeitä ja usein törkeästi vähätellä ihmisten kokemuksia lääkkeistä anekdootteina, vaikka potilaat paraikaa toimivat lääkkeiden koekaniineina esim pitkäaikais- tai päällekkäinkäytössä.

        Ensimmäisenä aloitetaan siitä, että lääkkeiden pakottaminen toisille on moraalitonta ja jokainen ansaitsee kunnon informaation aloittamishetkellä. Erityisen moraalitonta on pakottaa ihmisille lääkkeitä, mitkä voi aiheuttaa itsemurha-ajatuksia. Pahimmillaan se voi johtaa inhimillisiin tragedioihin. Pakottaessa ihmisille lääkkeitä pitäisi yhä vahvemmin ymmärtää se minkälaista inhimillistä kärsimystä ihmisille voidaan aiheuttaa jos tosiasiassa saatetaankin lääkitä lääkkeiden haittoja ja lääkkeet voi puhkaista joillekin tuskaa.

        Tuo "aktiivisuuden lisääntyminen" ja sitä myöten itsemurha-ajatusten toteuttaminen kuulostaa siltä että epäilen sitä vahvasti. Onko itsemurhan takia poismenneitä haastateltu että sekö heidät sai toteuttamaan itsemurhaimpulsseja? Mieleen tulisi lukuisia muita syitä mikä on voinut aiheuttaa itsemurhia lääkkeissä. Yksi on se että ne ei toimi, toinen on että ihminen menettää uskonsa kun lääkkeet ei toimi ja kolmas on olon paheneminen lääkkeissä (unettomuus,ahdistus, outo olo, levottomuus, akatisia jne) mitä kaikki ei edes tajua lääkkeensä syyksi ja neljäs on pahat harmit lääkkeistä esim pitkittyneet vieroitusoireet tai PSSD ja törkeä tuen puute mitä näille ihmisille on.

        Kuka loppujen lopuksi lääkkeistä hyötyy, ja kuka luulee hyötyvänsä.
        Siinäkin on ero.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        madinfinland/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

        ”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).

        Tulokset osoittivat, että vaikka neuroleptien käyttäjillä oli enimmäkseen negatiivisia näkemyksiä antipsykoottien aiheuttamista muutoksista heihin, he näkivät niiden vaikutukset oireisiin positiivisemmassa valossa.

        Monet kuvasivat näiden lääkkeiden lamauttavia vaikutuksia, kuten emotionaalinen tyhjyys, uupumus, motivaation ja energian menetys, vähentynyt keskittymiskyky, heikentynyt älykkyys ja ajattelun selkeyden menetys. Se esti heitä suorittamasta mitään tarkoituksenmukaista toimintaa ja heidät kekemaan itsensä “zombeiksi”. Toiset kokivat ahdistuksen ja masennuksen lisääntymistä sekä saivat itsemurha ajatuksia. Yksi osallistuja kertoi:

        ”Muistan, että otin ensimmäisen annokseni… se tyrmäsi minut ehdottomasti… En voinut edes nostaa pölyrättiä ja harjaa, koska en voinut liikuttaa käsivarsiani, jalkojani… Minulla ei ollut ajatuksia päässäni. En voinut tehdä mitään … olin kuin zombi. “

        Toisaalta jotkut osallistujat kertoivat, että lääkitys auttoi vähentämään oireita. Se johti heidän kuulemiensa äänien vähentymiseen ja joskus jopa selkeyttii ajattelua. Näille potilaille ajattelun tunteettomuus ja hidastuminen oli hyödyllistä, koska tämä kognitiivinen ja tunteellinen heikkeneminen vähensi henkistä sekaannusta, tunkeilevia ajatuksia ja harhakuvien voimakkuutta. Vaikka suurin osa potilaista valitti psykoosilääkkeiden lamaannuttavien ominaisuuksien olevan epämiellyttäviä, jotkut totesivat, että se auttoi heitä rentoutumaan ja nukkumaan.

        Lisäksi käyttäjät kokivat, että antipsykoottisilla lääkkeillä oli kielteinen vaikutus heidän persoonallisuuteensa, itsetuntoonsa ja ”sieluunsa”. Motivaation lasku, kognitiiviset muutokset ja sivuvaikutukset, kuten painonnousu ja seksuaaliset vaikeudet, saivat monet kokemaan, että he olivat menettäneet todellisen itsensä. Toiset valittivat vähentyneestä”luovuudesta, mielikuvituksesta, huumorista tai henkisyyden ja henkisen yhteyden “tunteen” menetyksestä.

        Nuo elämänlaatua kuvaavat tutkimukset on mielenkiintoisia. Tuossa ihmiset ei ole vain joku psykiatrian kuvaama tilasto jossa joku hyötyy lääkkeistä (kenen näkökulmasta) vaan siinä eritellään tarkasti ihmisten kokemuksia. Eipä tuon neuroleptitutkimuksen tulokset juuri pitäisi kellekään yllätyksiä olla. Silti hoitoväki ihmettelee vuodesta toiseen potilaiden negatiivista suhtautumista lääkityksiin ja kun joku ei halua tai "unohtaa" käyttää lääkityksiään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Viimeisenä kyssärinä heittäisin, mitä näille “Lääkkeiden raskassarjalaisille” sitten pitäisi konkreettisesti tehdä lääkehoidon sijaan? "

        No hyvänen aika, onhan niitä vaihtoehtoja! Psykoterapia, kaikki muu psykososiaalinen tuki, mukaan lukien vertaisryhmät. Tuki talousongelmissa. Työolojen kuntoonsaattaminen. Työpaikkakiusaamiseen ja koulukiusaamiseen puuttuminen. Ravinto ja liikunta - nämä ovat tutkimusten mukaan tehokkaita biologisia hoitokeinoja masennukseen, ahdistukseen ja muihin psyyken ongelmiin. Linkkiä löytyisi tähän ja kirjallisuuttakin vaikka kuinka, en jaksa laittaa, on runsauden pula...

        Inhimillistä hoitoa siis, ihmisyyttä kehiin, tutkittua tietoa siitä miten ihmisiä oikeasti autetaan. (Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: Avoimen dialogin hoitomalli Keroputaalla, hoitomalli jolla on estetty skitsofrenian esiintyminen Länsi-Lapin alueella lähes kokonaan viimeisinä 30 vuotena. Että revi siitä...:) - Vähän tuli tässä emootiota, mutta ihmetyttää miten joskus tosiaan kuulee tuon kysymyksen: "mitä muuta sitten voisi tehdä kuin lääkehoitoa..." Tähän se maailma on mennyt. Kamalaa.
        Tänään 09:59

        Älä nyt hyvä ihminen tästä emootiota ota, me nyt vaan näköjään puhutaan eri asiasta, kun puhutaan "raskaasta sarjasta"

        Minun näkemyksen mukaan "raskasta sarjaa" on ihmiset jotka nimenomaan käyvät niissä vertaisryhmissä "sotkemassa" kaikkien muiden (keskisarjan?) kuntoutujien mahdollisuudet saada ääntään kuuluviin tai saavat häädön kämpistään häiriötekiöiden takia jne. jne.

        Toisin sanoen "raskaan sarjan" vaihtoehto on jonkinasteinen laitospaikka. Laitospaikan hinta voi toki olla este sille, ettei itse pääse valitsemaan lääkityksen ja laitoksen välillä, kind of harmi.

        Mitä Haukiputaan malliin tulee, niin käsittääkseni ainakin täälläpäin on siitä keskeisiä asoita aika hyvin yritetty ottaa käyttöön. Miten paljon, tai miten myöhään, vaikea sanoa, ehkä se taas vaatisi oman ketjunsa.

        Toki "inhimillisyyden työ" ei koskaan ole valmis.


      • Anonyymi

        "Minä olen saanut sen käsityksen, että kiriittisin vaihe itsemurhille on lääkityksen aloittaminen, silloin ikään kuin ihminen saa ylimääräistä virtaa toteuttaakseen suunnitelmansa."

        Tämän vääristyneen kommentin takana satavarmasti on psykiatrian työntekijä, joka haluaa varmistaa kommenteillaan jatkossakin suuret palkkansa.

        Tosi-asiassa psykiatrian työntekijän palkka on aivan liian suuri siihe työmäärään nähden mitä nämä henkilöt tekevät.

        Itsellä on kokemuksia psykiatrian osastolta, jossa näiden psykiatristen sairaanhoitajien ainakin periaatteessa pitäisi auttaa potilaita. Mutta todellisuus on täysin päin vastainen, nämä psykiatrian sairaanhoitajat luimistelevat ja piileskelevät kahvi-huoneeessa vähintään 5 tuntia kahdeksan tunnin työpäivästä.

        Joillekkin heille . käytävä puheesta kuunneltuani, on jopa kunnia asia tehdä mahdollisimman vähän työtä potilaiden kanssa, "koska se on raskasta", ja mahdollisimman tärkeää heille on viettää kahvi-huoneessa mahdollisimman paljon aikaa muiden hoitsujen kanssa rupatellen.

        Mutta tähän psykiatristen hoitajien laiskotteluun ja työn pakoiluun kukaan Suomessa ei ole puuttunut , eikä tule puuttumaan ennen kuin näitä psykiatrian työntekijöiden löysäilyyn kiinnitetään valtakunnallista huomiota, ja vaaditaan näiltä psykiatrian hoitajilta samaa työpanosta kuin muilta hoitajilta, esim teho-osastolla tai vanhusten hoidossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Minä olen saanut sen käsityksen, että kiriittisin vaihe itsemurhille on lääkityksen aloittaminen, silloin ikään kuin ihminen saa ylimääräistä virtaa toteuttaakseen suunnitelmansa."

        Tämän vääristyneen kommentin takana satavarmasti on psykiatrian työntekijä, joka haluaa varmistaa kommenteillaan jatkossakin suuret palkkansa.

        Tosi-asiassa psykiatrian työntekijän palkka on aivan liian suuri siihe työmäärään nähden mitä nämä henkilöt tekevät.

        Itsellä on kokemuksia psykiatrian osastolta, jossa näiden psykiatristen sairaanhoitajien ainakin periaatteessa pitäisi auttaa potilaita. Mutta todellisuus on täysin päin vastainen, nämä psykiatrian sairaanhoitajat luimistelevat ja piileskelevät kahvi-huoneeessa vähintään 5 tuntia kahdeksan tunnin työpäivästä.

        Joillekkin heille . käytävä puheesta kuunneltuani, on jopa kunnia asia tehdä mahdollisimman vähän työtä potilaiden kanssa, "koska se on raskasta", ja mahdollisimman tärkeää heille on viettää kahvi-huoneessa mahdollisimman paljon aikaa muiden hoitsujen kanssa rupatellen.

        Mutta tähän psykiatristen hoitajien laiskotteluun ja työn pakoiluun kukaan Suomessa ei ole puuttunut , eikä tule puuttumaan ennen kuin näitä psykiatrian työntekijöiden löysäilyyn kiinnitetään valtakunnallista huomiota, ja vaaditaan näiltä psykiatrian hoitajilta samaa työpanosta kuin muilta hoitajilta, esim teho-osastolla tai vanhusten hoidossa.

        Mun niin pitäs tarjota kakkukahvit sille joka tois tälle foorumille jonkun uuden näkökulman, tai argumentin.

        Ja kunnon lounaan sille, joka keksisi jotain sopivan kokoisia konretian tekoja millä mielenterves työtä voisi edistää.

        Ja vastakyssärinä heittäisin vähän tuosta arvostuksesta. Arvostatko sinä itseäsi niin vähän, ettet arvosta hoitoa jota saat? Arvostaisitko itseäsi enemmän jos menisit ensiapuun?

        Mä pahasti pelkään että turhan moni MT-kuntoutuja arvostaa itseään liian vähän, ja se heijastuu koko alaan. Verratkaapa arvostusta kehitysvammapuoleen. Ero ei todellakaan johdu laiskuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun niin pitäs tarjota kakkukahvit sille joka tois tälle foorumille jonkun uuden näkökulman, tai argumentin.

        Ja kunnon lounaan sille, joka keksisi jotain sopivan kokoisia konretian tekoja millä mielenterves työtä voisi edistää.

        Ja vastakyssärinä heittäisin vähän tuosta arvostuksesta. Arvostatko sinä itseäsi niin vähän, ettet arvosta hoitoa jota saat? Arvostaisitko itseäsi enemmän jos menisit ensiapuun?

        Mä pahasti pelkään että turhan moni MT-kuntoutuja arvostaa itseään liian vähän, ja se heijastuu koko alaan. Verratkaapa arvostusta kehitysvammapuoleen. Ero ei todellakaan johdu laiskuudesta.

        Edistys voisi lähteä ihan sieltä alusta alkaen jo ennenkuin mielenterveys pääsee horjumaan edes vähääkään.

        Se vaatisi aikaa, aikaa ja lisää aikaa kuunnella ihmistä, ottaa ihminen ja hänen tarpeensa huomioon.
        Luottavainen keskustelu on yleensä se paras keino jolla saa asioita aukeamaan, etsitään syitä ja seurauksia jos homma etenee ongelmalliselle tasolle.

        Mutta kun....ei ilmeisesti ole niitä resursseja, nopea käynti jollain vastaanotolla ja resepti kouraan, vähän kuin liukuhihna- meiningillä.
        Nopeaa ja halpaa...? No joo, halpaa kenelle ja kuinka halpaa muka pitkällä tähtäimellä.
        Kalliimmaksi tulee korjata jo tapahtunutta, oli kyse mistä tahansa.

        Monille riittää se kun on joku luotettava ihminen joka ajan kanssa kuuntelee sekä myös kuulee.

        Se ennaltaehkäisy!!!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja eikös Akatisiakin vaikuta lähinnä yksittäisiin ihmisiin sataa kohden. "

        Kun puhutaan raskaan sarjan lääkityistä ihmisistä (neuroleptit ) jotka vaihtelee lääkkeistä ja lääkekoktaileista toisiin käyttäen niitä pitkiä aikoja niin en usko että akatisia on harvinainen ollenkaan. Uskon että akatisian esiintyvyyttä on vahvasti aliarvioitu, etenkin jos sitä tajutaan niin että sitä on monenasteista, eikä kaikki ole niitä vakavimpia tapauksia. Masennuslääkkeissä toki se akatisia ei yhtä yleinen ole mutta moni masennuslääkkeen käyttäjäkin saattaa olla koktaililla missä on vaikka neuroleptiä mukana.

        Okei eli olet valmis heittämään muutaman ihmisen "helvettiin" kun suurin osa saa hyötyä. Epäilen kyllä näitä hyötyprosenttejasi lääkkeistä. 90 prosenttia ei todennäköisesti tule saamaan hyötyä. Paljon on väkeä matkassa, joille käteen jää pelkkiä haittoja tai olematon hyöty.

        Jos näitä lääkkeitä määrätään sadoilletuhansille ja joissain länsimaissa miljoonille, ja prosentuaalisesti merkittävä osa kansasta on jo joissain maissa esim. masennuslääkkeissä, niin mielestäni lääkkeiden haitat ja mahdolliset riskit pitäisi ottaa paljon vakavammin miten niihin nyt on suhtauduttu. Jos on resursseja tunkea ihmisiä lääkkeisiin, pitäisi olla resursseja satsata ihmisiin jotka saa haittoja (heidän tukemiseensa) ja resursseja esim vieroituksen tukipalveluihin ja henkiseen tukeen lääkkeistä irrottautumisessa. Alkeellisinta tukea pitäisi olla esim se että hoidossa tiedostetaan paremmin se, että esim mikä akatisia on tai miten tukea ihmistä vieroitusoireissa. Pitäisi satsata myös yhä enemmän siihen, että miten ihmisiä otetaan lääkkeistä irti (joku suunnitelma kuinka kauan lääkettä tarkoitus käyttää ja milloin se tarkoitus purkaa eikä vain jatkaa ja jatkaa sitä) ja tarpeettoman pitkiä lääkityksiä ja isoilla koktaileilla pitäisi välttää. Yhä enemmän pitäisi olla käsityksenä se että lääkkeet olisi vain tukikeppi eikä pysyväisluonteinen ratkaisu jossa yhä uudet lääkärit lyö päällekäin uusia lääkkeitä.

        Itse en vastusta lääkkeiden määräämistä mutta vastustan nykyistä psykiatrian suuntaa määrätä lääkkeitä ja usein törkeästi vähätellä ihmisten kokemuksia lääkkeistä anekdootteina, vaikka potilaat paraikaa toimivat lääkkeiden koekaniineina esim pitkäaikais- tai päällekkäinkäytössä.

        Ensimmäisenä aloitetaan siitä, että lääkkeiden pakottaminen toisille on moraalitonta ja jokainen ansaitsee kunnon informaation aloittamishetkellä. Erityisen moraalitonta on pakottaa ihmisille lääkkeitä, mitkä voi aiheuttaa itsemurha-ajatuksia. Pahimmillaan se voi johtaa inhimillisiin tragedioihin. Pakottaessa ihmisille lääkkeitä pitäisi yhä vahvemmin ymmärtää se minkälaista inhimillistä kärsimystä ihmisille voidaan aiheuttaa jos tosiasiassa saatetaankin lääkitä lääkkeiden haittoja ja lääkkeet voi puhkaista joillekin tuskaa.

        Tuo "aktiivisuuden lisääntyminen" ja sitä myöten itsemurha-ajatusten toteuttaminen kuulostaa siltä että epäilen sitä vahvasti. Onko itsemurhan takia poismenneitä haastateltu että sekö heidät sai toteuttamaan itsemurhaimpulsseja? Mieleen tulisi lukuisia muita syitä mikä on voinut aiheuttaa itsemurhia lääkkeissä. Yksi on se että ne ei toimi, toinen on että ihminen menettää uskonsa kun lääkkeet ei toimi ja kolmas on olon paheneminen lääkkeissä (unettomuus,ahdistus, outo olo, levottomuus, akatisia jne) mitä kaikki ei edes tajua lääkkeensä syyksi ja neljäs on pahat harmit lääkkeistä esim pitkittyneet vieroitusoireet tai PSSD ja törkeä tuen puute mitä näille ihmisille on.

        Minulla SSRI-vieroituksen henkinen tuki oli käsienpesupuhelu työterveyshuollosta 2 viikon välein.
        Kun annos oli nollassa, ei työterveyshuollosta kuulunutkaan sen jälkeen enää mitään. Silloin ne pahimmat vieroitusoireeni vasta alkoivat ja tapahtui kohtalokkaan ikäviä asioita, joihin en ole apua saanut tänäkään päivänä.

        Olin tyhmä kun luotin työterveyden yleislääkärin asiantuntemukseen SSRI-vieroituksessa. Nyt kärsin siitä ankarasti, enkä varmaan enää koskaan toivu ennalleni. Varsinkin, kun vieroitusoireita kerettiin hetken lääkitsemään SSRI-lääkkeellä ja neuroleptillä.

        Pääni ei enää kestä lääkekokeiluja ja hoitoa oireisiin ei saa. Itsemurha alkaa tuntua houkuttelevalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep, myös PSSD:n takia itsemurhaan päätyneiden tarinoita löytyy netistä. Nuoria ihmisiä löytyy joilta psykiatria vei mahdollisesti kyvyn ikinä nauttia seksistä normaalisti ja täten varasti yhden osan elämästä kokonaan pois ja tuskin kaikille edes mainittiin asiasta lääkkeitä määrätessä.

        Minun mielestäni kenenkään päälle ei tulisi junalla ajaa ja heitä tule kiduttaa hengiltä. Mitä jos se tapettu olisi sinä tai läheisesi? Tämä on ilmeisesti nykyinen psykiatrian malli suhtautua lääkeharmeihin "rapatessa roiskuu". vuosia myöhemmin lääkkeistä saattaa selvitä asioita mitä ei ole tiedetty ja silti ihmisiä on laitettu vuosiksi lääkkeille eikä juuri muuta nähdäkään kuin lääkelääke. Jokikinen asia pitäisi tehdä, kivi kääntää, jotta ei kävisi niin että joku kituu hengiltä lääkkeiden vuoksi ja harmia saaneita pitäisi tukea. Miten psykiatria auttaa esim vieroitusoireita saaneita, akatisian tai PSSD:n kokeneita? Monia ei edes uskota! Potilasta ei kuunnella, potilasta ei varoiteta.

        Lääkäreiden asenne mielialalääkkeiden harmeihin näyttää selvästi olevan "rapatessa roiskuu". Vieroitusoireet eivät ole vieroitusoireita, vaan osa psykiatrin hätäisesti keksimää diagnoosia, jonka "hoitamiseen" määrätään lisää ja vielä vaarallisempia lääkkeitä.

        Näin minullekin kävi. Siksi välittäjäaineeni ovat sekaisin. Minulla ei ole enää yhtään positiivisia tunteita. Kirjaimellisesti. Kykenen tuntemaan vain ahdistusta, surua ja pelkoa. Olen pelkkä ihmisen kuori. Henkiset voimavarani ovat nyt loppu psykiatristen lääkekokeilujen takia.

        Kauanko kestää aivokemioiden palautuminen ennalleen? Jos ne eivät muuten palaudu, niin ehkä äärimmäinen, lopullinen parannuskeino auttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja eikös Akatisiakin vaikuta lähinnä yksittäisiin ihmisiin sataa kohden. "

        Kun puhutaan raskaan sarjan lääkityistä ihmisistä (neuroleptit ) jotka vaihtelee lääkkeistä ja lääkekoktaileista toisiin käyttäen niitä pitkiä aikoja niin en usko että akatisia on harvinainen ollenkaan. Uskon että akatisian esiintyvyyttä on vahvasti aliarvioitu, etenkin jos sitä tajutaan niin että sitä on monenasteista, eikä kaikki ole niitä vakavimpia tapauksia. Masennuslääkkeissä toki se akatisia ei yhtä yleinen ole mutta moni masennuslääkkeen käyttäjäkin saattaa olla koktaililla missä on vaikka neuroleptiä mukana.

        Okei eli olet valmis heittämään muutaman ihmisen "helvettiin" kun suurin osa saa hyötyä. Epäilen kyllä näitä hyötyprosenttejasi lääkkeistä. 90 prosenttia ei todennäköisesti tule saamaan hyötyä. Paljon on väkeä matkassa, joille käteen jää pelkkiä haittoja tai olematon hyöty.

        Jos näitä lääkkeitä määrätään sadoilletuhansille ja joissain länsimaissa miljoonille, ja prosentuaalisesti merkittävä osa kansasta on jo joissain maissa esim. masennuslääkkeissä, niin mielestäni lääkkeiden haitat ja mahdolliset riskit pitäisi ottaa paljon vakavammin miten niihin nyt on suhtauduttu. Jos on resursseja tunkea ihmisiä lääkkeisiin, pitäisi olla resursseja satsata ihmisiin jotka saa haittoja (heidän tukemiseensa) ja resursseja esim vieroituksen tukipalveluihin ja henkiseen tukeen lääkkeistä irrottautumisessa. Alkeellisinta tukea pitäisi olla esim se että hoidossa tiedostetaan paremmin se, että esim mikä akatisia on tai miten tukea ihmistä vieroitusoireissa. Pitäisi satsata myös yhä enemmän siihen, että miten ihmisiä otetaan lääkkeistä irti (joku suunnitelma kuinka kauan lääkettä tarkoitus käyttää ja milloin se tarkoitus purkaa eikä vain jatkaa ja jatkaa sitä) ja tarpeettoman pitkiä lääkityksiä ja isoilla koktaileilla pitäisi välttää. Yhä enemmän pitäisi olla käsityksenä se että lääkkeet olisi vain tukikeppi eikä pysyväisluonteinen ratkaisu jossa yhä uudet lääkärit lyö päällekäin uusia lääkkeitä.

        Itse en vastusta lääkkeiden määräämistä mutta vastustan nykyistä psykiatrian suuntaa määrätä lääkkeitä ja usein törkeästi vähätellä ihmisten kokemuksia lääkkeistä anekdootteina, vaikka potilaat paraikaa toimivat lääkkeiden koekaniineina esim pitkäaikais- tai päällekkäinkäytössä.

        Ensimmäisenä aloitetaan siitä, että lääkkeiden pakottaminen toisille on moraalitonta ja jokainen ansaitsee kunnon informaation aloittamishetkellä. Erityisen moraalitonta on pakottaa ihmisille lääkkeitä, mitkä voi aiheuttaa itsemurha-ajatuksia. Pahimmillaan se voi johtaa inhimillisiin tragedioihin. Pakottaessa ihmisille lääkkeitä pitäisi yhä vahvemmin ymmärtää se minkälaista inhimillistä kärsimystä ihmisille voidaan aiheuttaa jos tosiasiassa saatetaankin lääkitä lääkkeiden haittoja ja lääkkeet voi puhkaista joillekin tuskaa.

        Tuo "aktiivisuuden lisääntyminen" ja sitä myöten itsemurha-ajatusten toteuttaminen kuulostaa siltä että epäilen sitä vahvasti. Onko itsemurhan takia poismenneitä haastateltu että sekö heidät sai toteuttamaan itsemurhaimpulsseja? Mieleen tulisi lukuisia muita syitä mikä on voinut aiheuttaa itsemurhia lääkkeissä. Yksi on se että ne ei toimi, toinen on että ihminen menettää uskonsa kun lääkkeet ei toimi ja kolmas on olon paheneminen lääkkeissä (unettomuus,ahdistus, outo olo, levottomuus, akatisia jne) mitä kaikki ei edes tajua lääkkeensä syyksi ja neljäs on pahat harmit lääkkeistä esim pitkittyneet vieroitusoireet tai PSSD ja törkeä tuen puute mitä näille ihmisille on.

        Minulla ei aktiivisuus lisääntynyt lääkitysten myötä ollenkaan, päinvastoin kaikki aktiivisuus hiipui hyvinkin nopeasti aivojen aktiivisuutta myöten.

        Masennuslääkkeet tosin saattavat joillekin aiheuttaa maniaa mutta neuroleptit lähinnä lamaavat henkisen ja suuren osan fyysistäkin aktiivisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Minä olen saanut sen käsityksen, että kiriittisin vaihe itsemurhille on lääkityksen aloittaminen, silloin ikään kuin ihminen saa ylimääräistä virtaa toteuttaakseen suunnitelmansa."

        Tämän vääristyneen kommentin takana satavarmasti on psykiatrian työntekijä, joka haluaa varmistaa kommenteillaan jatkossakin suuret palkkansa.

        Tosi-asiassa psykiatrian työntekijän palkka on aivan liian suuri siihe työmäärään nähden mitä nämä henkilöt tekevät.

        Itsellä on kokemuksia psykiatrian osastolta, jossa näiden psykiatristen sairaanhoitajien ainakin periaatteessa pitäisi auttaa potilaita. Mutta todellisuus on täysin päin vastainen, nämä psykiatrian sairaanhoitajat luimistelevat ja piileskelevät kahvi-huoneeessa vähintään 5 tuntia kahdeksan tunnin työpäivästä.

        Joillekkin heille . käytävä puheesta kuunneltuani, on jopa kunnia asia tehdä mahdollisimman vähän työtä potilaiden kanssa, "koska se on raskasta", ja mahdollisimman tärkeää heille on viettää kahvi-huoneessa mahdollisimman paljon aikaa muiden hoitsujen kanssa rupatellen.

        Mutta tähän psykiatristen hoitajien laiskotteluun ja työn pakoiluun kukaan Suomessa ei ole puuttunut , eikä tule puuttumaan ennen kuin näitä psykiatrian työntekijöiden löysäilyyn kiinnitetään valtakunnallista huomiota, ja vaaditaan näiltä psykiatrian hoitajilta samaa työpanosta kuin muilta hoitajilta, esim teho-osastolla tai vanhusten hoidossa.

        Lyhytkestoiset mt-laitoshoitoajat ovat yleensä pelkästään säilömistä, ei siellä mitään erikoista hoitoa saa.
        Ja valitettavasti totta että osastolla hoitajat istuvat useimmiten kansliassa kahvittelemassa.

        Pitkäaikaiset laitoshoidot ovat vähän eri asia,etenkin jos paikka on sellainen että oikeasti panostetaan ihmiseen ja hänestä ja hänen elämästään sekä tulevaisuudestaan välitetään.
        Pitkäaikaisosastoilla hoitajat myös oleskelevat edes vähän enemmän potilaiden kanssa osaston puolella eivätkä ihan koko ajan istu kahvilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkäreiden asenne mielialalääkkeiden harmeihin näyttää selvästi olevan "rapatessa roiskuu". Vieroitusoireet eivät ole vieroitusoireita, vaan osa psykiatrin hätäisesti keksimää diagnoosia, jonka "hoitamiseen" määrätään lisää ja vielä vaarallisempia lääkkeitä.

        Näin minullekin kävi. Siksi välittäjäaineeni ovat sekaisin. Minulla ei ole enää yhtään positiivisia tunteita. Kirjaimellisesti. Kykenen tuntemaan vain ahdistusta, surua ja pelkoa. Olen pelkkä ihmisen kuori. Henkiset voimavarani ovat nyt loppu psykiatristen lääkekokeilujen takia.

        Kauanko kestää aivokemioiden palautuminen ennalleen? Jos ne eivät muuten palaudu, niin ehkä äärimmäinen, lopullinen parannuskeino auttaa.

        Mulle on käynyt samalla tavalla, lääkettä lääkkeen päälle kun ei yhdet tehonnut, pian olikin jo ihan kunnon sekoitukset vuosikausia.

        Menihän siinä pää ja välittäjäaineet sekaisin mutta siitä on kuitenkin mahdollista selvitä.
        Siis ei selvitä kokonaan mutta niin että elämä on vielä elämisen arvoista ja tuntuu ajoittain jopa hyvältäkin.

        Eli aivokemiat suurimmaksi osaksi kyllä palautuvat mutta kaikki se mitä matkalla siihen palautumiseen tarvitaan niin se vaatii valtavaa panostusta ja työskentelyä oman itsen kanssa.
        Se ei käy sormia napsauttamalla tai pyörittämällä taikasauvaa ja toivomalla.

        Minun täytyy myöntää kyllä että sain yhdessä vaiheessa sen verran hyvää apua että pääsin hyvään vauhtiin toipumisessa.
        Minunhan siinä piti toipua niin minun oli itse se työkin tehtävä, rankkaa mutta toisaalta erittäin mielenkiintoista.
        Parasta oli omaan itseeni tutustuminen. Oikeastaan se oli myös tärkeintä.

        Mainitsin tuolla aiemmin selviämisestä, on minullekin jotain vaivoja jäänyt, kognitiiviset taidot ovat heikommat kuin olisivat jos en olisi kovia kokenut, eli muisti, uuden oppiminen esimerkiksi.
        Myös fyysistä seurausta on mutta siihen on muitakin vaikutteita kuin pelkät lääkkeet.

        Kyselit kauanko aikaa menee, en osaa siihen vastata, on yksilöllistä. Mutta voin sanoa että aikaa menee.


    • Anonyymi

      Psykiatristen potilaiden kanssa on muistettava, että itsemurhariski sisältyy itse sairauteen ja on tavallista suurempi. Ilman lääkkeitä vieläkin suurempi.

      • Anonyymi

        Tuollaiset medikalisoivat puheet lisäävät itsetuhoisuutta kenellä tahansa.

        Olla "psykiatrinen potilas" => riski nousee 100%

        Itsemurhariski sisältyy "itse sairauteen" => riski nousee 100%

        Ilman "lääkkeitä" riski olisi vielä suurempi => riski nelinkertaistuu

        Ei ole olemassa "psykiatrisia potilaita", on vain elämäntilanteen ongelmista kärsiviä ihmisiä. Ei ole olemassa "psykiatrista sairautta", on vain psykososiaalisia ongelmia ja kärsimystä. Ei ole olemassa "psyykenlääkkeitä," on vain huumeen tavoin vaikuttavia psykoaktiivisia aineita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuollaiset medikalisoivat puheet lisäävät itsetuhoisuutta kenellä tahansa.

        Olla "psykiatrinen potilas" => riski nousee 100%

        Itsemurhariski sisältyy "itse sairauteen" => riski nousee 100%

        Ilman "lääkkeitä" riski olisi vielä suurempi => riski nelinkertaistuu

        Ei ole olemassa "psykiatrisia potilaita", on vain elämäntilanteen ongelmista kärsiviä ihmisiä. Ei ole olemassa "psykiatrista sairautta", on vain psykososiaalisia ongelmia ja kärsimystä. Ei ole olemassa "psyykenlääkkeitä," on vain huumeen tavoin vaikuttavia psykoaktiivisia aineita.

        Ei pidä paikkaansa.
        Laita jonkinlaista faktalinkkiä noihin sun väittämiin.
        Itse olen psykiatrian poliklinikan asiakas eikä se ole todellakaan mikään "stigma". Se ei ole lisännyt itsetuhoisuuttani yhtään, päinvastoin. Ennenkuin hain apua, olin todella lähellä itsemurhaa. Itkin lattialla ja rukoilin kuolemaa päivittäin. Lääkkeiden ja terapian avulla pystyin jälleen liikkumaan ja näkemään tulevaisuudessa muutakin kuin vain pahuutta ja kärsimystä.

        Suurin osa ihmisistä valitsee itse ottaako lääkitystä vai ei. Ei ole olemassa yhtäkään lääkettä joka ei aiheuttaisi kenellekään jotain negatiivista. Kuten joku tuolla kirjoittikin, olisi naurettavaa kieltää lääke suurimmalta osalta jotka siitä saavat jopa hengen pelastavan avun, siksi että vähäinen osa ihmisistä saa negatiivisia vaikutuksia.
        Vai kieltäisitkö myös rokotteet kaikilta? Kipulääkkeet kaikilta?


      • Anonyymi

        Itse en ole koskaan ollut tilanteessa jossa minulla on tunne että minun on tapettava itseni koska kehoni kiduttaa minua. Ainoastaan näin on käynyt psykiatristen lääkkeiden harmien kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en ole koskaan ollut tilanteessa jossa minulla on tunne että minun on tapettava itseni koska kehoni kiduttaa minua. Ainoastaan näin on käynyt psykiatristen lääkkeiden harmien kanssa.

        Se on hyvä sulle. Toivottavasti et koekaan sitä. Valitettavasti osalla ihmisistä oma keho voi hyökätä vastaan. Masennus ei ole millään tavoin helppo sairaus vaan pahimmillaan erittäin invalidisoiva. Puhumattakaan muista mt-häiriöistä. Eikä asiaa todellakaan auta ihmiset jotka selittää niiden paranevan ulkoilemalla tai syömällä tietyllä tavalla. Harva menee syöpäpotilaallekaan selittämään että paranet jos juokset metsässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en ole koskaan ollut tilanteessa jossa minulla on tunne että minun on tapettava itseni koska kehoni kiduttaa minua. Ainoastaan näin on käynyt psykiatristen lääkkeiden harmien kanssa.

        Kukaan ei ole kieltämässä pillereitä mutta olen vahvasti sitä mieltä että psykiatrian pitäisi muuttaa tapaa määrätä lääkkeitä ja biopsykiatrian paradigma pitäisi romuttaa ja tilalle ottaa oikeasti ihmisläheisempi malli. Valinnanvapautta lisätä ja lääkkeettömän hoidon mahdollisuuksia. Ihmisoikeuksia lisätä.
        Psykiatrian pitäisi myös mainita millaiseen kidutukseen se voi osan potilaistaan laittaa lääkkeillä määräämishetkellä varoittamalla potilaita. Mutta sitä se ei tule tekemään koska kaunistelu on sitä mitä psykiatria tekee
        Se aiheuttaa joillekun suurta inhimillistä kärsimystä jota ei voida oikeuttaa muiden saaman hyödyn perusteella vaan jokainen tapaus on liikaa. Jokainen tapaus pitäisi perinpohjin penkoa ja miettiä mitä oltaisiin voitu tehdä toisin. Valitettavasti psykiatria ei opi, ja on sulkenut korvansa jo vuosia monista harmeista. Psykiatria ei tee kaikkea välttääkseen potilailla harmeja. Harmit se oikeuttaa muka yleisen edun nimissä ja harmeista pitää hyssytellä ettei joku potilasjätä hakematta hoitoa

        Jos asenteesi on se että osa saa saada harmia ja se on ihan ok niin toivon että harmit koskevat sinuakin joskus.

        Itse en lääkkeisiin enää koskisi pitkän kokemuksen jälkeen pitkällä tikullakaan. Niiden tutkimusnäyttö on kehnoa ja pitemmällä tähtäimellä sitä ei vaan ole kunnolla. Pitkään käyttäneenä en ole varma olenko käyttänyt plaseboon verrattavissa olevaa ainetta. Jotkut aineet mitä minulle syötettiin ei olleet plaseboa, ne oli vahvasti turruttavia aineita joita käyttämällä saatiin kyllä vaikutus, potilaana ei vain kovin miellyttävä, etenkin kun niitä lääkeharmiin määrättiin. Harmit kasvoi suhteettoman suuriksi mitä jouduin lopulta kokemaan lääkkeistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei ole kieltämässä pillereitä mutta olen vahvasti sitä mieltä että psykiatrian pitäisi muuttaa tapaa määrätä lääkkeitä ja biopsykiatrian paradigma pitäisi romuttaa ja tilalle ottaa oikeasti ihmisläheisempi malli. Valinnanvapautta lisätä ja lääkkeettömän hoidon mahdollisuuksia. Ihmisoikeuksia lisätä.
        Psykiatrian pitäisi myös mainita millaiseen kidutukseen se voi osan potilaistaan laittaa lääkkeillä määräämishetkellä varoittamalla potilaita. Mutta sitä se ei tule tekemään koska kaunistelu on sitä mitä psykiatria tekee
        Se aiheuttaa joillekun suurta inhimillistä kärsimystä jota ei voida oikeuttaa muiden saaman hyödyn perusteella vaan jokainen tapaus on liikaa. Jokainen tapaus pitäisi perinpohjin penkoa ja miettiä mitä oltaisiin voitu tehdä toisin. Valitettavasti psykiatria ei opi, ja on sulkenut korvansa jo vuosia monista harmeista. Psykiatria ei tee kaikkea välttääkseen potilailla harmeja. Harmit se oikeuttaa muka yleisen edun nimissä ja harmeista pitää hyssytellä ettei joku potilasjätä hakematta hoitoa

        Jos asenteesi on se että osa saa saada harmia ja se on ihan ok niin toivon että harmit koskevat sinuakin joskus.

        Itse en lääkkeisiin enää koskisi pitkän kokemuksen jälkeen pitkällä tikullakaan. Niiden tutkimusnäyttö on kehnoa ja pitemmällä tähtäimellä sitä ei vaan ole kunnolla. Pitkään käyttäneenä en ole varma olenko käyttänyt plaseboon verrattavissa olevaa ainetta. Jotkut aineet mitä minulle syötettiin ei olleet plaseboa, ne oli vahvasti turruttavia aineita joita käyttämällä saatiin kyllä vaikutus, potilaana ei vain kovin miellyttävä, etenkin kun niitä lääkeharmiin määrättiin. Harmit kasvoi suhteettoman suuriksi mitä jouduin lopulta kokemaan lääkkeistä.

        Mitä muuta odottaa tältä korruptoituneelta systeemiltä? Lääkeyhtiö tekee jopa itse kokeet joita luonnollisesti hiukan lain puitteissa manipuloidaan. Mikä sen ihanampaa on kun on potilaita jotka syövät näitä lääkkeitä lopun ikäänsä.. ja hei Kela maksaa! Ei ihmiset ole sairaita vaan tämä yhteiskunta on. Ihmiset ovat siis tämän yhteiskunnan sairastuttamia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei ole kieltämässä pillereitä mutta olen vahvasti sitä mieltä että psykiatrian pitäisi muuttaa tapaa määrätä lääkkeitä ja biopsykiatrian paradigma pitäisi romuttaa ja tilalle ottaa oikeasti ihmisläheisempi malli. Valinnanvapautta lisätä ja lääkkeettömän hoidon mahdollisuuksia. Ihmisoikeuksia lisätä.
        Psykiatrian pitäisi myös mainita millaiseen kidutukseen se voi osan potilaistaan laittaa lääkkeillä määräämishetkellä varoittamalla potilaita. Mutta sitä se ei tule tekemään koska kaunistelu on sitä mitä psykiatria tekee
        Se aiheuttaa joillekun suurta inhimillistä kärsimystä jota ei voida oikeuttaa muiden saaman hyödyn perusteella vaan jokainen tapaus on liikaa. Jokainen tapaus pitäisi perinpohjin penkoa ja miettiä mitä oltaisiin voitu tehdä toisin. Valitettavasti psykiatria ei opi, ja on sulkenut korvansa jo vuosia monista harmeista. Psykiatria ei tee kaikkea välttääkseen potilailla harmeja. Harmit se oikeuttaa muka yleisen edun nimissä ja harmeista pitää hyssytellä ettei joku potilasjätä hakematta hoitoa

        Jos asenteesi on se että osa saa saada harmia ja se on ihan ok niin toivon että harmit koskevat sinuakin joskus.

        Itse en lääkkeisiin enää koskisi pitkän kokemuksen jälkeen pitkällä tikullakaan. Niiden tutkimusnäyttö on kehnoa ja pitemmällä tähtäimellä sitä ei vaan ole kunnolla. Pitkään käyttäneenä en ole varma olenko käyttänyt plaseboon verrattavissa olevaa ainetta. Jotkut aineet mitä minulle syötettiin ei olleet plaseboa, ne oli vahvasti turruttavia aineita joita käyttämällä saatiin kyllä vaikutus, potilaana ei vain kovin miellyttävä, etenkin kun niitä lääkeharmiin määrättiin. Harmit kasvoi suhteettoman suuriksi mitä jouduin lopulta kokemaan lääkkeistä.

        Jos sinun asenteesi on se ettei kenenkään pitäisi saada lääkettä joka auttaa suurinta osaa siksi että pieni osa voi saada haittavaikutuksia niin se kertoo paljon sinusta.

        Itse olen saanut todella pahoja haittavaikutuksia kortisoonista mutten ole sitä keneltäkään kieltämässä. Hyvä niille jotka siitä saavat apua, sellaisia ihmisiä on paljon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sinun asenteesi on se ettei kenenkään pitäisi saada lääkettä joka auttaa suurinta osaa siksi että pieni osa voi saada haittavaikutuksia niin se kertoo paljon sinusta.

        Itse olen saanut todella pahoja haittavaikutuksia kortisoonista mutten ole sitä keneltäkään kieltämässä. Hyvä niille jotka siitä saavat apua, sellaisia ihmisiä on paljon.

        Oletkos ottanut kortisoonia jatkuvasti? Ohimenevän haitan siedän. En kiellä ketään syömästä lääkkeitä. Jos joku saa avun niin huippua! Oma ja valitettavasti monen muunkin kokemus toinen. Mutta kyllä lääkityksen haitat tulisi nostaa kunnolla esiin. Ja aloittamista tulisi miettiä. Ei ole ihmepilleriä onneen.


      • Anonyymi

        Minulla se riski ja yritykset olivat silloin kun käytin lääkkeitä.
        Kun lääkkeet jäivät pois niin kaikki itsetuhoinen käyttäytyminenkin loppui.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sinun asenteesi on se ettei kenenkään pitäisi saada lääkettä joka auttaa suurinta osaa siksi että pieni osa voi saada haittavaikutuksia niin se kertoo paljon sinusta.

        Itse olen saanut todella pahoja haittavaikutuksia kortisoonista mutten ole sitä keneltäkään kieltämässä. Hyvä niille jotka siitä saavat apua, sellaisia ihmisiä on paljon.

        "Jos sinun asenteesi on se ettei kenenkään pitäisi saada lääkettä joka auttaa suurinta osaa siksi että pieni osa voi saada haittavaikutuksia niin se kertoo paljon sinusta."

        Tämä mitä esität ei nyt vaan ole tieteellistä faktaa. Puolueettomien tutkimusten mukaan psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä on suurimmalle osalle käyttäjistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Haittavaikutukset on dokumentoitu laajoissa seurantatutkimuksissa. Lyhytaikainen psyykenlääkkeiden käyttö voi joitakin auttaa, mutta nämäkään luvut eivät ole niin suuret kuin lääkärit antavat ymmärtää.

        Tässä Ylen dokumentissa käydään aika selkeästi läpi, mitä tutkimusten pohjalta asiasta tiedetään. Myös lääkkeiden käyttäjiä on haastateltu.

        YLE MOT - Masentavat lääkkeet
        https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA

        Jos itse hyödyt lääkkeistä, niin käytä ihmeessä niitä. Ei kuitenkaan pidä esittää totena sellaista mikä ei sitä ole, ja väittää mustaa valkoiseksi. Aihealue on sitäpaitsi minusta aika lailla harmaansävyinen. Mustakin siellä kyllä selvästi erottuu.
        Tänään 13:38


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos sinun asenteesi on se ettei kenenkään pitäisi saada lääkettä joka auttaa suurinta osaa siksi että pieni osa voi saada haittavaikutuksia niin se kertoo paljon sinusta."

        Tämä mitä esität ei nyt vaan ole tieteellistä faktaa. Puolueettomien tutkimusten mukaan psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä on suurimmalle osalle käyttäjistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Haittavaikutukset on dokumentoitu laajoissa seurantatutkimuksissa. Lyhytaikainen psyykenlääkkeiden käyttö voi joitakin auttaa, mutta nämäkään luvut eivät ole niin suuret kuin lääkärit antavat ymmärtää.

        Tässä Ylen dokumentissa käydään aika selkeästi läpi, mitä tutkimusten pohjalta asiasta tiedetään. Myös lääkkeiden käyttäjiä on haastateltu.

        YLE MOT - Masentavat lääkkeet
        https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA

        Jos itse hyödyt lääkkeistä, niin käytä ihmeessä niitä. Ei kuitenkaan pidä esittää totena sellaista mikä ei sitä ole, ja väittää mustaa valkoiseksi. Aihealue on sitäpaitsi minusta aika lailla harmaansävyinen. Mustakin siellä kyllä selvästi erottuu.
        Tänään 13:38

        Psyykenlääkkeiden pitkäaikainen käyttö romutti elämäni. Se on minun kokemukseni. Harmittaa kun hain lääkekeskeisestä systeemistä luottavaisena ihmisenä apua ja uskoin typerät perustelut ja vajavaisen infon mitä lääkkeistä tarjottiin. Koin myös kamalia kokemuksia mielenterveyssysteemissä kun lääkehaittoihin suhtauduttiin vähätellen. Terveyteni kärsi lääkkeiden seurauksena sekä sain itsemurha-ajatuksia lääkkeistä mitä pidettiin vaan mt ongelmina. Tunsin nahoissani haitat millaisia en koskaan olisi voinut kuvitella kokevani ja näin miten mt systeemi kohtelee haittoja saaneita potilaita missä todellakaan en tuntenut tulleeni kuulluksi tai ymmärretyksi. Menetin luottoni mt-systeemiin johon olin luottanut ennen enkä usko sitä luottamusta takaisin saavani. Lukemani lääkkeistä kokemukseni jälkeen on horjuttanut uskoani entisestään, vaikkakin jotain valonpilkahduksia on viimevuosien julkisessa keskustelussa ollutkin missä lääkkeistä on alettu puhua myös kriittisemmin. Mutta näitä lääkkeitä tungetaan itse kullekin nykypäivänä. En saanut våltettyä sitä ja osannut olla kriittinen etukäteen. Harmi kun kävelin ansaan. Maksoin liian kovan hinnan siitä mitä en ala enempää avaamaan.

        Tiedän ihmisiä ketkä kipuilee pitkäaikaisen käytön myötä syntyneiden ongelmien kanssa jatkuvasti ja elävät jonkinasteisessa pilleririippuvuudessa haittoja potien vuosien käytön myötä. Jos yksikin pilleri jää väliin he vaikuttaa hermoraunioilta. Lääkkeitä voi mennä useampia päivässä. Vieroitukset on ajaneet ihmiset romahduksiin ja epäilen että aina syynä ei ole vain se että tarvii lääkkeitä vaan vieroitusoireiden sietämättömyys. Elävät haittojen suossa, terveys kärsii. En rehellisesti sanottuna yhtään ihmettelisi jos pilleririippuvuus on yksi syy siihen miksi he voi huonosti koska itse voin lääkkeiden suhteen huonosti. Ei kaikkien kokrmus tietenkään oma kokemus ole Ovat käyttäneet lääkkeitä niin pitkään että purku se vasta kamala idea olisikin ja purku pitkänajan käytön jälkeen voi olla joillekin mahdotonta. En yhtään ihmettelisi jos joissain tapauksissa psykiatrinen hoito lääkekeskeisine hoitokeinoineen on osasyy siinä että jotkut ajautuu pois esim työelämästä. Parhaiten tuntuu voivan ihmiset ketkä on suhtautuneet lääkkeisiin kriittisyydellä, käyttäneet niitä rajoitetun ajan, ja ovat hankkineet terapiakeskeistä apua ketä olen tavannut. Voi olla että lääkkeet pitää joitakin jossain tasapainossa mutta voiko he oikeasti lääkkeillä hyvin? Ja onko se tasapaino oikeasti vaan sitä että keho ja mieli on mukautunut lääkkeen käyttöön vuosikausien käytön myötä ? Luulevat pikaisten purkujen aiheuttamien viekkarien myötä etteivät kykene lääkkeettömään elämään. Onhan se hankalaa jos ei ole koskaan päässyt kunnolla selviytymiskeinoja kun on vaikka nuoresta pitäen ollut lääkityksellä turrutettu. Kun pitkäaikais lääkityksiä purkaa se on kuin joku helvetillinen shokki keholle mihin yhtäkkiä joutuu jossa sekä mieli että keho on niin herkillä että oloa on hankala kestää

        Ja kyllä en kiellä että jotkut saa hyötyä. Enkä suosita ketään lopettamaan lääkityksiänsä koskaan etenkään ilman huolellista tukea ja taustatyötä ja äärimmäisen varovaista lopetusta etenkin pitkän ajan käytön jälkeen

        Psykiatria ei tunnu suhtautuvan kriittisesti edes nuorten pitkäaikaiseen lääkintään. Omat lapseni pitäisin erittäin kaukana psykiatriasta ja jos he jotain apua tarvitsisi hankkisin vain terapiaa enkä antaisi nuorelle masennuslääkitystä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei ole kieltämässä pillereitä mutta olen vahvasti sitä mieltä että psykiatrian pitäisi muuttaa tapaa määrätä lääkkeitä ja biopsykiatrian paradigma pitäisi romuttaa ja tilalle ottaa oikeasti ihmisläheisempi malli. Valinnanvapautta lisätä ja lääkkeettömän hoidon mahdollisuuksia. Ihmisoikeuksia lisätä.
        Psykiatrian pitäisi myös mainita millaiseen kidutukseen se voi osan potilaistaan laittaa lääkkeillä määräämishetkellä varoittamalla potilaita. Mutta sitä se ei tule tekemään koska kaunistelu on sitä mitä psykiatria tekee
        Se aiheuttaa joillekun suurta inhimillistä kärsimystä jota ei voida oikeuttaa muiden saaman hyödyn perusteella vaan jokainen tapaus on liikaa. Jokainen tapaus pitäisi perinpohjin penkoa ja miettiä mitä oltaisiin voitu tehdä toisin. Valitettavasti psykiatria ei opi, ja on sulkenut korvansa jo vuosia monista harmeista. Psykiatria ei tee kaikkea välttääkseen potilailla harmeja. Harmit se oikeuttaa muka yleisen edun nimissä ja harmeista pitää hyssytellä ettei joku potilasjätä hakematta hoitoa

        Jos asenteesi on se että osa saa saada harmia ja se on ihan ok niin toivon että harmit koskevat sinuakin joskus.

        Itse en lääkkeisiin enää koskisi pitkän kokemuksen jälkeen pitkällä tikullakaan. Niiden tutkimusnäyttö on kehnoa ja pitemmällä tähtäimellä sitä ei vaan ole kunnolla. Pitkään käyttäneenä en ole varma olenko käyttänyt plaseboon verrattavissa olevaa ainetta. Jotkut aineet mitä minulle syötettiin ei olleet plaseboa, ne oli vahvasti turruttavia aineita joita käyttämällä saatiin kyllä vaikutus, potilaana ei vain kovin miellyttävä, etenkin kun niitä lääkeharmiin määrättiin. Harmit kasvoi suhteettoman suuriksi mitä jouduin lopulta kokemaan lääkkeistä.

        Psykiatria ja lääkkeet ovat potilaita varten. Vai olisiko sittenkin päinvastoin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psyykenlääkkeiden pitkäaikainen käyttö romutti elämäni. Se on minun kokemukseni. Harmittaa kun hain lääkekeskeisestä systeemistä luottavaisena ihmisenä apua ja uskoin typerät perustelut ja vajavaisen infon mitä lääkkeistä tarjottiin. Koin myös kamalia kokemuksia mielenterveyssysteemissä kun lääkehaittoihin suhtauduttiin vähätellen. Terveyteni kärsi lääkkeiden seurauksena sekä sain itsemurha-ajatuksia lääkkeistä mitä pidettiin vaan mt ongelmina. Tunsin nahoissani haitat millaisia en koskaan olisi voinut kuvitella kokevani ja näin miten mt systeemi kohtelee haittoja saaneita potilaita missä todellakaan en tuntenut tulleeni kuulluksi tai ymmärretyksi. Menetin luottoni mt-systeemiin johon olin luottanut ennen enkä usko sitä luottamusta takaisin saavani. Lukemani lääkkeistä kokemukseni jälkeen on horjuttanut uskoani entisestään, vaikkakin jotain valonpilkahduksia on viimevuosien julkisessa keskustelussa ollutkin missä lääkkeistä on alettu puhua myös kriittisemmin. Mutta näitä lääkkeitä tungetaan itse kullekin nykypäivänä. En saanut våltettyä sitä ja osannut olla kriittinen etukäteen. Harmi kun kävelin ansaan. Maksoin liian kovan hinnan siitä mitä en ala enempää avaamaan.

        Tiedän ihmisiä ketkä kipuilee pitkäaikaisen käytön myötä syntyneiden ongelmien kanssa jatkuvasti ja elävät jonkinasteisessa pilleririippuvuudessa haittoja potien vuosien käytön myötä. Jos yksikin pilleri jää väliin he vaikuttaa hermoraunioilta. Lääkkeitä voi mennä useampia päivässä. Vieroitukset on ajaneet ihmiset romahduksiin ja epäilen että aina syynä ei ole vain se että tarvii lääkkeitä vaan vieroitusoireiden sietämättömyys. Elävät haittojen suossa, terveys kärsii. En rehellisesti sanottuna yhtään ihmettelisi jos pilleririippuvuus on yksi syy siihen miksi he voi huonosti koska itse voin lääkkeiden suhteen huonosti. Ei kaikkien kokrmus tietenkään oma kokemus ole Ovat käyttäneet lääkkeitä niin pitkään että purku se vasta kamala idea olisikin ja purku pitkänajan käytön jälkeen voi olla joillekin mahdotonta. En yhtään ihmettelisi jos joissain tapauksissa psykiatrinen hoito lääkekeskeisine hoitokeinoineen on osasyy siinä että jotkut ajautuu pois esim työelämästä. Parhaiten tuntuu voivan ihmiset ketkä on suhtautuneet lääkkeisiin kriittisyydellä, käyttäneet niitä rajoitetun ajan, ja ovat hankkineet terapiakeskeistä apua ketä olen tavannut. Voi olla että lääkkeet pitää joitakin jossain tasapainossa mutta voiko he oikeasti lääkkeillä hyvin? Ja onko se tasapaino oikeasti vaan sitä että keho ja mieli on mukautunut lääkkeen käyttöön vuosikausien käytön myötä ? Luulevat pikaisten purkujen aiheuttamien viekkarien myötä etteivät kykene lääkkeettömään elämään. Onhan se hankalaa jos ei ole koskaan päässyt kunnolla selviytymiskeinoja kun on vaikka nuoresta pitäen ollut lääkityksellä turrutettu. Kun pitkäaikais lääkityksiä purkaa se on kuin joku helvetillinen shokki keholle mihin yhtäkkiä joutuu jossa sekä mieli että keho on niin herkillä että oloa on hankala kestää

        Ja kyllä en kiellä että jotkut saa hyötyä. Enkä suosita ketään lopettamaan lääkityksiänsä koskaan etenkään ilman huolellista tukea ja taustatyötä ja äärimmäisen varovaista lopetusta etenkin pitkän ajan käytön jälkeen

        Psykiatria ei tunnu suhtautuvan kriittisesti edes nuorten pitkäaikaiseen lääkintään. Omat lapseni pitäisin erittäin kaukana psykiatriasta ja jos he jotain apua tarvitsisi hankkisin vain terapiaa enkä antaisi nuorelle masennuslääkitystä

        Oma vikani oli, kun luotin työterveyslääkärini "asiantuntemukseen" paroksetiinilääkitykseni lopettamisessa. Kontrolli oli puhelinkontrollia 2 viikon välein, kuulumisten kyselyä. Kun annos oli nollilla, kontrollit loppuivat kuin seinään. Olin omillani. Muut, jotka samanlaiseen mielialalääkkeen lopetusprojektiin ryhtyvät - valmistautukaa hyvin, hankkikaa puolueetonta tietoa (esim. Mad in Finland), lukekaa aihetta käsittelevää kirjallisuutta (sitä on paljon, ei välttämättä suomeksi). Toimikaa hitaasti ja harkiten, systemaattisesti. Älkää hätiköikö kuten minä tein.

        Ensimmäinen yritykseni vieroittautua paroksetiinista siis epäonnistui järkyttävällä tavalla. Herkkää tilaani hyväksi käyttäen psykiatria alkoi syöttämään minulle samaa paroksetiinivalmistetta josta olin jo irti päässyt sekä neurolepteja päälle. Neuroleptit heivasin pois alkuunsa.

        Nyt olen vieroittautumassa paroksetiinista toista kertaa vuoden sisällä. Toivon, että tämä kerta on ensimmäistä helpompi, koska olen saattanut oppia virheistäni jotain.
        Vaikka pataan tuli ja rankasti, en anna sen lannistaa. Yritän uudelleen.

        Luovuttaminen on heikkoja varten.

        t. "vaikeasti masentunut"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä muuta odottaa tältä korruptoituneelta systeemiltä? Lääkeyhtiö tekee jopa itse kokeet joita luonnollisesti hiukan lain puitteissa manipuloidaan. Mikä sen ihanampaa on kun on potilaita jotka syövät näitä lääkkeitä lopun ikäänsä.. ja hei Kela maksaa! Ei ihmiset ole sairaita vaan tämä yhteiskunta on. Ihmiset ovat siis tämän yhteiskunnan sairastuttamia.

        Joskus tuntuu että lääketiede = lääketeollisuus. Niin lääketeollisuuden korruptoimia tuntuu kaikki lääkärit, muutkin kuin psykiatrit, olevan. Entä hoitajat? Kai lääketeollisuus korruptoi jollain tavalla heitäkin?


      • Anonyymi

        Eipä nyt tuokaan aina pidä paikkaansa.
        Minä söin lääkkeitä lähes 20 vuotta ja koko sen ajan olin itsetuhoinen, myös itsemurhaa yritin monia kertoja.

        Kun pääsin lääkityksistä eroon en sen jälkeen ole ollut yhtään itsetuhoinen, se itseni vahingoittamisen halu loppui siihen.

        Mutta ajatelkoon kukakin mitä haluaa.


    • Anonyymi

      Psykiatrian puolustuksen lempiargumentit psykiatrin tai puolustajien suusta :

      " Ei ole ollut tällaista muilla minun potilailla" (ei siis voi olla sinullakaan)
      "Yleensä hyvin siedetty lääke, valtaosalla vieroitusoireet vain pieniä"
      "Tuo on vain anekdootti, psykiatria pohjautuu tieteeseen"
      "Kritisoit psykiatriaa, olet antipsykiatrian edustaja" (vaikka olisit harmia saanut potilas)
      Lääkehaitoista puhuttaessa mielenterveyteen vetoaminen - mt potilailla on kuitenkin itsemurha-ajatuksia tai ei niillä muutenkaan ole seksuaalisia haluja. Kaikki oireet voi laittaa mahdollisen mt ongelman piikkiin.
      "Mutta Masennuslääkkeet pelasti elämäni, masennuslääkkeet pelastaa elämiä"
      "Tosi harvinaisia on tuollaiset oireet"
      "Valtaosaa lääkkeet auttaa"
      " Syöpähoidoissakin on haittavaikutuksia"

      • Anonyymi

        Kai tosiasiat saa sanoa!


      • Anonyymi

        Psykiatri on kuin poliitikko. Puhuu niin totta kuin osaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatri on kuin poliitikko. Puhuu niin totta kuin osaa.

        Psykiatreilla on kyllä yksi erikoinen " taito ".

        He osaavat laittaa sanat potilaan suuhun, eli useampiakin kertoja ainakin itselläni on ollut tilanteita kun olen tekstejä lukenut niin löytyy jotain aivan höpöhöpöä jota olen muka sanonut tai väittänyt.

        Joko on ollut jotain mitä en ole lainkaan sanonut tai minulta ei ole edes kysytty, tai sitten sanomani asia on käännetty toisinpäin.

        Se on sellainen asia joka pitäisi saada loppumaan. Eihän elämässä muutenkaan voi väittää että joku olisi sanonut jotain mitä ei ole sanonut.


      • Anonyymi

        Tuostahan saisi hauskan soundboard-sovelluksen tehtyä.


    • Anonyymi

      On hyvä kun asiasta käydään kiivasta keskustelua.

      Itse olen lääkekielteinen monien vuosien omakohtaisen kokemuksen jälkeen.
      En mene kuitenkaan sanomaan kenellekään että älä hyvä ihminen syö niitä lääkkeitä.
      Toki voin kertoa jotakin omista kokemuksista mutta se onkin vain se minun oma kokemus.

      Kun kuulen että jollekin tutulle on jotakin lääkettä määrätty niin nostaahan se niskakarvat pystyyn juuri sen takia kun tulee ne omat kokemukset mieleen, sekä myös monien muiden kokemuksistaan kertoneiden jutut.

      Lähtökohta on kuitenkin se että jos joku kokee lääkkeistä apua saavansa niin hyvä niin.
      Toki haitat pitäisi jokaiselle kertoa lääkityksiä aloitettaessa ja sitten antaa valinnan vapaus alkaako niitä syödä vai ei.

      • Anonyymi

        Kyllä, nimenomaan, täällä ei olla sanomassa kenellekään ettei pidä syödä itselle toimivia lääkkeitä tai niitä pitäisi lopettaa tai kukaan ei saa syödä lääkkeitä tai että kaikki tulevat saamaan harmia.

        Mikäli harmeista lukeminen jotakin ahdistaa, näitä kirjoituksia EI pidä lukea. On ok olla lukematta asioita jotka voi triggeröidä tai ahdistaa itseä. Mutta näistä pitää silti mielestäni saada kirjoittaa, jotta ymmärretään se toinenkin puoli psykiatrisissa lääkkeissä joka on kaukana ruusuisesta joillekin. Valinnanvapautta lääkkeistä pitäisi lisätä ja mahdollisuuksia myös muunlaiseen hoitoon ja potilasturvallisuus ottaa keskiöön jossa haittoja pyritään ehkäisemään. Jos suuri osa ihmisistä on nykyisellä hoitomallilla lääkkeillä, haitat myös koskee sellaista osaa jota ei voida sanoa ihan merkityksettömäksi. Myös heidän kokemuksia hoidosta pitää kuunnella.


    • Anonyymi

      Erittäin hyvä kirjoitus.
      Kirjoitit aiheesta, josta ilmeisen harva tietää ja vielä harvempi puhuu.

      Voidaanko akatisiaksi katsoa myös 20 vuotta kestäneen paroksetiinilääkityksen (40 mg/pv viimeiset 15 vuotta) asteittaisen lopetuksen jälkeinen ahdistuneisuus ja harkitsematon, haitallinen käytös? Lisäksi oli ylivirittyneisyyttä ja ylienergisyyttä muiden tavanomaisten vieroitusoireiden (pään sähköiskutuntemukset jne.) lisäksi. Ylivirittyneisyyttä ja ylienergisyyttä en edes osannut tunnistaa vieroitusoireiksi, kun olo oli muuten loistava. Mitään liikkumisen pakkoa ym. akatisiaan yleisesti viittaavaa minulla ei ole ollut. En ainakaan ole sellaista tunnistanut.

      Minulla ei ollut mitään lääkitystä tammikuusta toukokuuhun 2020. Elämässäni oli kaikki hyvin maaliskuulle asti, tai niin ainakin luulin. Koronapandemia tuli kannaltani huonoimpaan mahdolliseen aikaan SSRI-vieroitukseni ollessa kesken. Ahdistukseni kasvoi silloin sietämättömäksi ja aloin desinfioimaan asuntoani liikaa viruksen pelossa. Sain keuhkoihini tuntematonta kaasua ja sen seurauksena myrkytyskohtauksen/allergisen reaktion. Tuli ahdistunut olo, uneliaisuutta ja tajunnan alenemista. Soitin hätäkeskukseen - ambulanssia ei lähetetty. Kaikki oireeni tulkittiin terveydenhuollossa
      psyykkiseksi oireiluksi. Verikokeita ja sydänfilmi otettiin ilman löydöksiä, mutta keuhkojani ja päätäni ei kuvattu.

      Mieleni ja kehoni kävivät ylikierroksilla. En keksi käytökselleni muuta selitystä, kuin paroksetiinin puuttuminen elimistöstä ja SSRI-vieroitusoireyhtymä. Tätä oireyhtymää kukaan psykiatri ei tietekään ole myöntänyt, vaan on lausunut potilasasiakirjoihin omat mielipiteensä.

      Nyt loppuvuodesta kärsin ravinnon imeytymishäiriöistä, lihasheikkoudesta, turvonneista jaloista ja voimakkaasta tykytyksestä makuulle käydessä. Ravinteiden ja vitamiinien puutos aiheuttavat jatkuvaa väsymystä. Paino on kumma kyllä lähtenyt rakettimaiseen nousuun. Olen jonossa suolistotähystykseen. Mihin muihin tutkimuksiin kannattaisi vielä hakeutua?

      SSRI-lääkityksestä hankkiudun eroon, vaikka se olisi viimeinen tekoni.

      t. "vaikeasti masentunut"

      • Anonyymi

        Olen pahoillani siitä mitä jouduit kokemaan terveydenhuollossa. - Etkö saa syötyä, onko tutkittu ettei ravinto imeydy? Koetathan syödä pro- ja prebiootteja kuten marjoja ja hedelmiä, ja hapanmaitotuotteita, jotka parantavat suoliston toimintaa, ja vaikuttavat hermostoonkin sitä kautta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        Tosin tuon naisen kohdalla se kiihtyneisyys kuulosti enemmän paniikinomaiselta ja akatisialta, ei euforiselta ja hänellä oli muita oireita paljon kuten paniikkia, ahdistusta ja ääniyliherkkyyttä. Joten sinällään tarinanne on erilaiset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosin tuon naisen kohdalla se kiihtyneisyys kuulosti enemmän paniikinomaiselta ja akatisialta, ei euforiselta ja hänellä oli muita oireita paljon kuten paniikkia, ahdistusta ja ääniyliherkkyyttä. Joten sinällään tarinanne on erilaiset.

        Äsköinen viesti lähti, postaan vastaukseni uudelleen.

        Kuulostaa tuo kiihtyneisyys hiukan samalta paroksetiinivieroituksessa kun tällä naisella joka kuvasi sitä tosin jossain vaiheessa jopa akatisiana (linkki alhaalla). Hän vieroittautui kanssa paroksetiinista. Hän kuvasi samalla hermoston herkkyysoireita jotka ilmeni esim ääniyliherkkyytenä ja muitakin oireita tuossa kirjoituksessaan kuten todella voimakasta ahdistusta. Vieroituspalstoilla esim Surviving Antidepressants ihmiset on kuvanneet akatisiaa vieroituksessa oireena eri lääkkeistä. Akatisia on mainittu yhtenä mahdollisena vieroitusoireena masennuslääkkeistä Englannin Royal College of Psychiatristin uudessa päivitetyssä Stopping Antidepressants - materiaalissa kohdassa missä on eritelty erilaisia vieroitusoireita .("a feeling of inner restless and inability to stay still (akathisia") Eli yksi oire voi olla levottomuus ja jopa tosiaan kykenemättömyys olla paikallaan.
        Vieroitus voi aiheuttaa myös mielialan heittelyä. Masennuslääkevieroitus voi myös paradoksaalisesti harvoissa tapauksissa harvinaisena laukaista maanisia oireita joillakin joista raportoitu. Miksei siis myös lievempiä euforisia oloja...

        https://bit.ly/38rvs59
         (tiedän hieman oudolta vaikuttava osoite mutta mielenkiintoinen kirjoitus paroksetiinivieroituksesta)

        Oireet mitä vieroituksessa kokee voi olla autonomisen hermoston toimintaan liittyviä häiriöitä (muistutttaa jonkin verran ilmiötä dysautonomia tai "autonomic dysregulation".) Se on yksi teoria mistä Surviving Antidepressants palstan perustaja on puhunut joidenkin jopa vaikeiden pitkittyneiden oireiden syynä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen pahoillani siitä mitä jouduit kokemaan terveydenhuollossa. - Etkö saa syötyä, onko tutkittu ettei ravinto imeydy? Koetathan syödä pro- ja prebiootteja kuten marjoja ja hedelmiä, ja hapanmaitotuotteita, jotka parantavat suoliston toimintaa, ja vaikuttavat hermostoonkin sitä kautta?

        Kiitos. En varmasti ole ainoa, joka vastaavaa joutuu terveydenhuollossa kokemaan.

        Ruokahaluni on ollut liiankin hyvä. Ravinnon imeytymishäiriötä epäilen, koska lihaksisto on nykyään heikko kaikissa raajoissa, ulosteeni ovat aina rasvaisia ja virtsa vaahtoaa aina. Munuaisarvot tutkittu ja ok, haima on lääkärini mukaan kunnossa. Oikealla ylävatsassa kylkiluiden alapuolella on vaimeasti vihlovaa kipua. Viittaisiko sappivaivohin?
        Muita kipuja ei ole. Maksa-arvot ovat koholla. Keltaisuutta ei ole, se tässä outoa onkin.

        Painoni on tosiaan noussut lyhyessä ajassa reilusti, mutta se ei ilmeisesti poissulje ravinnon imeytymishäiriötä. Toivottavasti suolistotähystyksessä selviää enemmän ja jos ei ole löydöksiä, niin on luvattu kirjoittaa lähete ylävatsan ultraääneen.

        Probiootit otin juuri kokeiluun, pitääkin vielä lisätä hapanmaitotuotteiden käyttöä.

        t. "vaikeasti masentunut"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. En varmasti ole ainoa, joka vastaavaa joutuu terveydenhuollossa kokemaan.

        Ruokahaluni on ollut liiankin hyvä. Ravinnon imeytymishäiriötä epäilen, koska lihaksisto on nykyään heikko kaikissa raajoissa, ulosteeni ovat aina rasvaisia ja virtsa vaahtoaa aina. Munuaisarvot tutkittu ja ok, haima on lääkärini mukaan kunnossa. Oikealla ylävatsassa kylkiluiden alapuolella on vaimeasti vihlovaa kipua. Viittaisiko sappivaivohin?
        Muita kipuja ei ole. Maksa-arvot ovat koholla. Keltaisuutta ei ole, se tässä outoa onkin.

        Painoni on tosiaan noussut lyhyessä ajassa reilusti, mutta se ei ilmeisesti poissulje ravinnon imeytymishäiriötä. Toivottavasti suolistotähystyksessä selviää enemmän ja jos ei ole löydöksiä, niin on luvattu kirjoittaa lähete ylävatsan ultraääneen.

        Probiootit otin juuri kokeiluun, pitääkin vielä lisätä hapanmaitotuotteiden käyttöä.

        t. "vaikeasti masentunut"

        En osaa enempää neuvoa, mutta ainakin omaa oloani on yleisesti parantanut tarkka huomion kiinnittäminen ravintoon. Itselläni ei ole lääkeongelmia, seuraan tätä ketjua muuten. Lähipiirissäni kyllä on ihmisiä, joilla on paljon ongelmia pitkäaikaisesta psyykenlääkkeiden käytöstä. - Ravinnossa olen huomannut parhaaksi juuri hapanmaitotuotteet kuten jugurtin, rahkan, jne. (myös hapatetetut vihannekset kuten hapankaali, jos tykkää), ja niiden kanssa marjoja tai hedelmiä. (Kotimaiset pakaste-)marjat on hedelmiä terveellisempiä. Tässä yhdistelmässä on sekä pro- että prebiootteja. Myös siemenet ja pähkinät ovat todella ravinteikkaita ja sisältävät myös hyviä kasvirasvoja, jotka ovat aivoille tärkeitä. (Ja omega-3-kalaöljykapselit, varsinkin kun vierottautuu kemikaaleista...)

        Lisää esim. tästä linkistä, jossa kirjoittaa psykologi Aku Kopakkala:

        Psykobiooteista apua ahdistukseen ja masennukseen

        https://madinfinland.org/psykobiooteista-apua-ahdistukseen-ja-masennukseen/

        Aivojen ja suoliston välillä vallitsee tiivis viestintä, joka on hormonaalista, immunologista ja hermostollista. Tämä yhteys selittää paljon siitä, miten mielemme voi. Esimerkiksi stressissä, ahdistuksessa ja masennuksessa sekä niiden hoidossa, suolistobakteerit voivat olla keskeisiä tekijöitä. Hyviä bakteereita on alettu kutsua psykobiooteiksi niiden hyvien mielivaikutusten ansiosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. En varmasti ole ainoa, joka vastaavaa joutuu terveydenhuollossa kokemaan.

        Ruokahaluni on ollut liiankin hyvä. Ravinnon imeytymishäiriötä epäilen, koska lihaksisto on nykyään heikko kaikissa raajoissa, ulosteeni ovat aina rasvaisia ja virtsa vaahtoaa aina. Munuaisarvot tutkittu ja ok, haima on lääkärini mukaan kunnossa. Oikealla ylävatsassa kylkiluiden alapuolella on vaimeasti vihlovaa kipua. Viittaisiko sappivaivohin?
        Muita kipuja ei ole. Maksa-arvot ovat koholla. Keltaisuutta ei ole, se tässä outoa onkin.

        Painoni on tosiaan noussut lyhyessä ajassa reilusti, mutta se ei ilmeisesti poissulje ravinnon imeytymishäiriötä. Toivottavasti suolistotähystyksessä selviää enemmän ja jos ei ole löydöksiä, niin on luvattu kirjoittaa lähete ylävatsan ultraääneen.

        Probiootit otin juuri kokeiluun, pitääkin vielä lisätä hapanmaitotuotteiden käyttöä.

        t. "vaikeasti masentunut"

        Kirjoitat että on outoa kun ei ole keltaisuutta, ilmeisesti viittaat siihen kun on maksa-arvot koholla.

        Maksa-arvojen nousu ei sitä keltaisuutta aiheuta ja maksan täytyy olla jo aika huonossa kunnossa ennenkuin keltaisuutta ilmenee.

        Keltaisuus johtuu bilirubiinista, sitä alkaa kertyä elimistöön siinä vaiheessa kun maksa alkaa jo pettää.
        Se keltaisuus tulee vasta siinä vaiheessa kun tilanne on jo maksan kannalta huono.


    • Anonyymi

      Siis tämä on täysin totta!!

      Te psykiatrian potilaat joille on syötetty "vain masennus"-lääkettä kuten SSRA-lääkettä voitte pitää itseänne onnelissina potilaina.

      Ne joille on syötetty psykoosi-lääkkeitä ovat niitä psykiatrian hoidon kaltoin kohdelluita.

      Psykoosi-lääkkeiden tarkoitus on alentaa aivojen dopamiin-tasoa eli tehdä ihmisen elämästä kärsimyksellistä koska hän ei saa mistään mielihyvää kuten ennen lääkkeiden käyttöä.

      Tämä on psykiatrien ja satojen miljardien voittoa tehneiden firmojen suuri salaisuus, näitä psykoosi-lääkkeitä syötetään suuria määriä myös vanhuksille, jotta he olisivat vanhain kodeissa mahdollisimman helppohoitoisia.

      Lisäksi näitä psykoosi-lääkkeitä on ruvettu Suomessa antamaan lapsille, jopa 10-vuotialle näitä nyky-Suomessa määrätään satoja tuhansia, täysin vastoin kansainvälisiä ohjeita , joissa psykoosi-lääkkeet ovat tarkoitettu pää-asiassa täys-ikäisille ja heillekkin vain psykoosin katkaisuun, ei vuosi-kymmenien käyttöön!!

      • Anonyymi

        Psykoosilääkkeet ("neuroleptit") tuhoavat aivojen harmaata ja valkoista ainetta. Siis tuhoavat aivosoluja, kirjaimellisesti. Tämä on tutkittua tietoa pitkittäistutkimuksista. Vaikutus alkaa ilmetä jo muutaman kuukauden käytön jälkeen. Ilmiö on havaittu eri tutkimusmenetelmin, sekä aivokuvantamisella että ruumiinavauksissa.

        Painajaiselta kuulostava tosiseikka on olemassa, ja se on sellainen, ettei sitä haluaisi edes uskoa.

        Kuka haluaa käyttää lääkettä, joka vähentää aivosolujen määrää? Hermosolut eivät periaatteessa uusiudu koskaan. Jossain määrin uusiutumista tapahtuu joillakin aivoalueilla, esimerkiksi hippokampuksessa (muistin keskus). Uusiutuminen on kuitenkin hidasta, eikä sitä ole havaittu kaikilla aivoalueilla. Aivot kyllä voivat korjata itseään vähitellen lääkkeiden lopettamisen jälkeen, esimerkiksi muodostamalla uusia hermosolujen välisiä kytkentöjä.

        Mitä järkeä on syöttää kenellekään aineita, jotka tuhoavat aivosoluja? Varsinkaan lapsille ja nuorille? Mitä oikeutta voi olla pakottaa ihmisiä ottamaan sellaisia aineita kehoonsa, kuten nykyään mielenterveyslaki sallii ja kuten myös monen kohdalla tänäänkin toimitaan?

        Eilen 18:55,Eilen 10:23


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosilääkkeet ("neuroleptit") tuhoavat aivojen harmaata ja valkoista ainetta. Siis tuhoavat aivosoluja, kirjaimellisesti. Tämä on tutkittua tietoa pitkittäistutkimuksista. Vaikutus alkaa ilmetä jo muutaman kuukauden käytön jälkeen. Ilmiö on havaittu eri tutkimusmenetelmin, sekä aivokuvantamisella että ruumiinavauksissa.

        Painajaiselta kuulostava tosiseikka on olemassa, ja se on sellainen, ettei sitä haluaisi edes uskoa.

        Kuka haluaa käyttää lääkettä, joka vähentää aivosolujen määrää? Hermosolut eivät periaatteessa uusiudu koskaan. Jossain määrin uusiutumista tapahtuu joillakin aivoalueilla, esimerkiksi hippokampuksessa (muistin keskus). Uusiutuminen on kuitenkin hidasta, eikä sitä ole havaittu kaikilla aivoalueilla. Aivot kyllä voivat korjata itseään vähitellen lääkkeiden lopettamisen jälkeen, esimerkiksi muodostamalla uusia hermosolujen välisiä kytkentöjä.

        Mitä järkeä on syöttää kenellekään aineita, jotka tuhoavat aivosoluja? Varsinkaan lapsille ja nuorille? Mitä oikeutta voi olla pakottaa ihmisiä ottamaan sellaisia aineita kehoonsa, kuten nykyään mielenterveyslaki sallii ja kuten myös monen kohdalla tänäänkin toimitaan?

        Eilen 18:55,Eilen 10:23

        Kuinka kauheaa on se, että on joutunut pakotettuna syömään kyseisiä "lääkkeitä" kärsien haittoja, kokenut niistä vaikeaa oloa, ja tuntenut menettävänsä osan itsestään..


    • Anonyymi

      Siitä haluan kiittää ihmisiä, että tästä asiasta vihdoin keskustellaan kunnolla omana erillisenä aiheena eikä vain kaikkialle kommentteihin sitä tungeta.
      Nyt tätä keskustelua jaksaa seurata ja lukeakin kun se on täällä selkeänä omana aiheenaan.
      Oli mitä mieltä aiheesta vain, nämä on aika raskaita juttuja lukea ja auttaa kun siihen voi varautua, että mitä on lukemassa. Alkoi aiheuttamaan kunnolla ahdistusta kun ei tiennyt missä ja milloin taas joku kina alkaa.

      Kiitos tästä ketjusta!

      • Anonyymi

        Minulla on mielikuva tällaisesta. Ajatellaanpa ja vertaillaan kuinka ihmiskeho toimii kun ihon alle pääsee tikku. Tikun saa joissain tapauksissa vedettyä pois. Joskus se jää ihon alle ja se voi tulehtua ja aiheuttaa kipua. Silloin mennään tikku poistattamaan. (Toinen vaihtoehto että keho märkii sen pois) Ei sitä jätetä ihon alle ja puuduteta koko kättä ettet tuntisi sitä ja sanota että noniin, ongelma on hoidettu. T. Kädetön ihminen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on mielikuva tällaisesta. Ajatellaanpa ja vertaillaan kuinka ihmiskeho toimii kun ihon alle pääsee tikku. Tikun saa joissain tapauksissa vedettyä pois. Joskus se jää ihon alle ja se voi tulehtua ja aiheuttaa kipua. Silloin mennään tikku poistattamaan. (Toinen vaihtoehto että keho märkii sen pois) Ei sitä jätetä ihon alle ja puuduteta koko kättä ettet tuntisi sitä ja sanota että noniin, ongelma on hoidettu. T. Kädetön ihminen

        Hyvä vertaus. Noin toimii ihmismielessä esimerkiksi vaikea traumaattinen elämänkokemus. Se täytyy saada käsitellä, jottei sitä tarvitse torjua tiedostamattomaan, missä se ilmoittaa itsestään psyykkisenä "särkynä". Puhuminen luotettavalle kuuntelijalle, ja vähittäinen, omaan tahtiin tapahtuma muistojen purkaminen heikentävät trauman voimaa ja auttavat antamaan sille uuden merkityksen omassa elämänhistoriassa. Tänään 10:04


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä vertaus. Noin toimii ihmismielessä esimerkiksi vaikea traumaattinen elämänkokemus. Se täytyy saada käsitellä, jottei sitä tarvitse torjua tiedostamattomaan, missä se ilmoittaa itsestään psyykkisenä "särkynä". Puhuminen luotettavalle kuuntelijalle, ja vähittäinen, omaan tahtiin tapahtuma muistojen purkaminen heikentävät trauman voimaa ja auttavat antamaan sille uuden merkityksen omassa elämänhistoriassa. Tänään 10:04

        Juuri tuota hain takaa. Lähinnä ihmettelen että missä kohtaa ihmisen terve järki lähti uskomaan lääketieteeseen jolla vain arvellaan olevan vaikutusta? Joku viisas sanoi että tällä mallilla ujouskin johtuu vain alkoholin puutteesta veressä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri tuota hain takaa. Lähinnä ihmettelen että missä kohtaa ihmisen terve järki lähti uskomaan lääketieteeseen jolla vain arvellaan olevan vaikutusta? Joku viisas sanoi että tällä mallilla ujouskin johtuu vain alkoholin puutteesta veressä.

        Niin, missä vaiheessa se tapahtui, että ihmiset luopuivat terveestä järjestään ja yhteisestä kulttuurisesta ymmärryksestään mielen vaikeuksien suhteen...?

        Trauma-käsitekin on lääketieteellinen. Kuten useimmat tietävätkin, trauma on alunperin kreikan kieltä ja tarkoittaa haavaa tai vammaa. Psyyketerminä se tarkoittaa ihmiselle hänen elämänsä kuluessa tapahtuneita henkisiä järkytyksiä ja vastoinkäymisiä, jotka ovat niin raskaita, monimutkaisia ja tuskallisia, että ne ovat psyykelle ylivoimaisia kestää. "Syvä henkinen järkytys" on kuitenkin arkikieltä, ja vaikka ainakin itse katsoisin, että se kuvaa em. kokemuksia yhtä hyvin tai ymmärrettävämminkin kuin lääketieteellinen trauma-termi, niin terveydenhuoltojärjestelmä edellyttää kaikkien puhuvan medikaalista kieltä tälläkin alueella. Tänään 14:07


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, missä vaiheessa se tapahtui, että ihmiset luopuivat terveestä järjestään ja yhteisestä kulttuurisesta ymmärryksestään mielen vaikeuksien suhteen...?

        Trauma-käsitekin on lääketieteellinen. Kuten useimmat tietävätkin, trauma on alunperin kreikan kieltä ja tarkoittaa haavaa tai vammaa. Psyyketerminä se tarkoittaa ihmiselle hänen elämänsä kuluessa tapahtuneita henkisiä järkytyksiä ja vastoinkäymisiä, jotka ovat niin raskaita, monimutkaisia ja tuskallisia, että ne ovat psyykelle ylivoimaisia kestää. "Syvä henkinen järkytys" on kuitenkin arkikieltä, ja vaikka ainakin itse katsoisin, että se kuvaa em. kokemuksia yhtä hyvin tai ymmärrettävämminkin kuin lääketieteellinen trauma-termi, niin terveydenhuoltojärjestelmä edellyttää kaikkien puhuvan medikaalista kieltä tälläkin alueella. Tänään 14:07

        Jossain niillämain kun ihminen kuvitteli olevansa jumala? Sainko tikun sinun henkiseen minään upotettua?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain niillämain kun ihminen kuvitteli olevansa jumala? Sainko tikun sinun henkiseen minään upotettua?

        Tai paremminkin mikä tuon kommentin ajatus oli? Lähinnä jäi epäselväksi. Hyökkäys on paras puolustus?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai paremminkin mikä tuon kommentin ajatus oli? Lähinnä jäi epäselväksi. Hyökkäys on paras puolustus?

        Kannatan sitä, että mielen ongelmista ei puhuttaisi pseudolääketieteellisellä psykiatrian kielellä vaan kaikille ymmärrettävillä arkikielen termeillä. Jokainen saa minun puolestani valita, mitä kieltä käyttää omista asioistaan puhuessaan. Kunhan tiedostetaan, että medikaalinen, etäännyttävä ja valtaa asiantuntijoille siirtävä kieli ei ole ainoa mahdollinen. Tänään 15:40


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannatan sitä, että mielen ongelmista ei puhuttaisi pseudolääketieteellisellä psykiatrian kielellä vaan kaikille ymmärrettävillä arkikielen termeillä. Jokainen saa minun puolestani valita, mitä kieltä käyttää omista asioistaan puhuessaan. Kunhan tiedostetaan, että medikaalinen, etäännyttävä ja valtaa asiantuntijoille siirtävä kieli ei ole ainoa mahdollinen. Tänään 15:40

        ...ja "medikaalisella kielellä" viittasin siis tietysti itse juuri käyttämääni trauma-sanaan. Mielestäni arkikielinen puhe on mielen pulmissa parempaa ja ymmärrettävämpää kuin lääketieteen kieli.. :) Tänään 15:40


    • Anonyymi

      No niin, niihin psykoosilääkkeisiin kuolee. Ihan vain, tiedoksi kaikille.

      • Anonyymi

        En mää ole vieläkään kuollut vaikka paljon tuli ennen syötyä erilaisia lääkeyhdistelmiä.
        Tosin se mitä haittoja niistä on jäänyt niin ehkä olisi ollut parempi jos niihin olisi kuollut.


    • Anonyymi

      Jos täällä ketjussa on psyykenlääkkeiden vieroitusongelmien kanssa painiskelevia englanninkieltä ymmärtäviä ihmisiä, niin suosittelen tämän keskustelutilaisuuden seuraamista verkossa. Siihen on vielä aikaa ja siihen pitää ilmoittautua. Siellä keskustelee asiasta todella tietävät aiheeseen perehtyneet ihmiset joilla takuulla on enemmän ymmärrystä vieroitusongelmista esim tutkimuksen kautta kuin useimmilla lääkäreillä. Myös lääkäreiden kannattaa kyseistä keskustelutilaisuutta seurata, saattaisivat oppia jotain tärkeää

      https://madinfinland.org/keskustelutilaisuuksia-psyykelaakkeista-vieroittautumisesta/amp/

    • Anonyymi

      Eipä se nainen ole siellä vieressä varmaan kulkenut vaan vaikkapa mennyt parkkipaikalle tai kävellyt siellä talojen luonna olevaa tietä ja siitä on pitkä matka tuonne minne ruumis jätetty. Tuskin nähnyt pimeässä kunnolla, kuullut ehkä ääntä ja nähnyt jotain hahmoja.

      Eikä poliisi ole kertonut että uhri oli alaston eikä kertonut sitä milloin ja kuka hänet on riisunut tms.

      Miksi yrität väkisin syyllistää tätä naista? Haluatko vierittää syyn pois näiltä miespuolisilta tekijöiltä?

      • Anonyymi

        pyydän anteeksi.

        Median edustaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        pyydän anteeksi.

        Median edustaja

        Tuo alue on hyvin "eristynyt", entinen sairaalan puisto, joka on nyt ympäröity puolivalmiilla kerrostaloilla. Öisin alue on pilkkopimeä eikä siellä juuri liikuta, muutamia känniörveltäjiä lukuun ottamatta. Tuskin alueen työntekijätkään paljon mitään kuulevat/näkevät osastoille, varsinkin kun tapahtumat olivat vähän syrjemmässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo alue on hyvin "eristynyt", entinen sairaalan puisto, joka on nyt ympäröity puolivalmiilla kerrostaloilla. Öisin alue on pilkkopimeä eikä siellä juuri liikuta, muutamia känniörveltäjiä lukuun ottamatta. Tuskin alueen työntekijätkään paljon mitään kuulevat/näkevät osastoille, varsinkin kun tapahtumat olivat vähän syrjemmässä.

        Tekijät ovat tehneet raaán murhan kun ovat tarkoituksella valinneet noin syrjäisen paikan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekijät ovat tehneet raaán murhan kun ovat tarkoituksella valinneet noin syrjäisen paikan.

        Miksi syyllistä etsitään tässä ketjussa ulkopuolisista tekijöistä? Miksi joku syyttää m ur hasta ohikulkijanaista, joka oli vain iltakävelyllä? Toinen syyttää m ur hasta häntä joka antoi alaikäisille alkoholia, vaikka ei ollut lähelläkään tapahtumapaikkaa ja uhria?

        Miksi syylliset eivät vain yksinkertaisesti voi olla nämä pahoinpitelijät, vaan syyllisen on oltava "joku muu" kuin itse tekijät?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi syyllistä etsitään tässä ketjussa ulkopuolisista tekijöistä? Miksi joku syyttää m ur hasta ohikulkijanaista, joka oli vain iltakävelyllä? Toinen syyttää m ur hasta häntä joka antoi alaikäisille alkoholia, vaikka ei ollut lähelläkään tapahtumapaikkaa ja uhria?

        Miksi syylliset eivät vain yksinkertaisesti voi olla nämä pahoinpitelijät, vaan syyllisen on oltava "joku muu" kuin itse tekijät?

        Sanqma Oy pyytää anteeksi tarkoituksellista harhauttamistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanqma Oy pyytää anteeksi tarkoituksellista harhauttamistaan.

        Kuka sanoi, että silminnäkijä mitään painia olisi nähnyt?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sanoi, että silminnäkijä mitään painia olisi nähnyt?

        Anteeksi.

        Meilla Sanomatalossa trollaaminen lähtee vähän väliä k'sistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi.

        Meilla Sanomatalossa trollaaminen lähtee vähän väliä k'sistä.

        En ymmärrä, miksi se on olennaista, katuuko rikoksen tehnyt henkilö. Eihän se muuta mitään. Ja jos on pystynyt tekemään toiselle kuolemaan johtanutta väkivaltaa, niin ei tee varmaan tiukkaa omalletunnolle valehdella ja esittää syvää katumusta, vaikka sisällä ei liikahtaisi mikään.


      • Anonyymi

        Joskus on kyllä vaikee seurata näitä keskusteluja täällä. Enkä ole edes varma voinko syyttää "skitsoilua" tästä ongelmasta...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ymmärrä, miksi se on olennaista, katuuko rikoksen tehnyt henkilö. Eihän se muuta mitään. Ja jos on pystynyt tekemään toiselle kuolemaan johtanutta väkivaltaa, niin ei tee varmaan tiukkaa omalletunnolle valehdella ja esittää syvää katumusta, vaikka sisällä ei liikahtaisi mikään.

        Kyllä minä ainakin yleensä olen ihan onnellinen ja tyytyväinen siihen, että olen suomalainen. Pahempaankin paikkaan olisi voinut syntyä.

        Mutta sääliksi käy tuota kuollutta poikaparkaa ja hänen perhettään.

        Sen verran täytyy vielä sanoa, että kun tuolla joku kirjoitti, että miksi nyt ei sanota, että miksi poika oli ulkona illalla ja vielä kännissä, kuten olisi sanottu, jos uhri olisi tyttö. Tämä kirjoittaja on ihan oikeassa. Tyttopuolinen uhti olisi jo haukuttu huo....i ja vaikka miksi ja sanottu, että oma vika, mitäs läksi. ja , että mitähän sillä oli päällä?

        Itse en halua tätä uhria syyllistää, enkä koskaan syyllistä ketään rikoksen uhriksi joutunutta, koska hän on syytön, mutta kummasti naispuolista uhria syyllistetään herkästi.


    • Anonyymi

      Että tuulivoimaloista tuleva ääni aiheuttaa syöpää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        Persut luulee, että tuulivoimalat saa lepakot räjähtämään :DDDDDDDDDDD

        Mieti sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Persut luulee, että tuulivoimalat saa lepakot räjähtämään :DDDDDDDDDDD

        Mieti sitä.

        Vanhemmat haluavat tuon paikan merkkaamista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhemmat haluavat tuon paikan merkkaamista?

        ETkö ymmärrä vai oletko huumeissa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ETkö ymmärrä vai oletko huumeissa?

        Sitähän ei ole pakko lukea. Muutenkin voi olla ihan viisasta, ettei lue. Itseään saa suojella noinkin.

        Äitini ei ole koskaan lukenut pikku veljeni ruumiinavaus pöytäkirjaa. Antoi avaamattomana mulle ja sanoi, lue jos viitit. Hän tietää jo tarpeeksi, kun hän joutuu lapsensa hautaamaan.

        Veli käytti huumeita ja kuoli myös väkivaltaisesti. Mä olen sen joskus lukenut. Aika karua luettavaa jo se lista, mitä kaikkea aineita oli vetänyt..


    • AnarkistiApostoli

      Kun suljetulla akuuttiosastolla kuljeskelin kuin valopallo niin hoitaja kuiskasi minulle että heti kun sieltä pääsen niin lopeta lääkkeet.
      Lopetin.
      6 kuukautta makasin sen jälkeen sängyssä kotona kuin kiirastulimaisissa olotiloissa ja vasta kun olin valmis muuttamaan elämäni suuntaa /sisältöä täysin niin kaikki alkoi helpottamaan.
      Eli.... Muuta suuntaa elämässäsi niin voi auttaa jo sekin 👍
      Nyt mennyt n. 5-6 v ja elämä täysin erilaista kuin aiemmin, onnea kokee pienistäkin asioista ☀️🙌

    • Anonyymi

      Herää kysymys, onko akatisian aiheuttaminen peräti mielialalääkkeisiin tarkoituksella suunniteltu ominaisuus, jotta potilas olisi valmisteisiin koukussa lopun ikäänsä? Ihmisen pahuudelle kun vain mielikuvitus asettaa rajat.

      • Anonyymi

        Oisko vähän kaukaa haettu? Eiköhän lääketeollisuudelle riitä huomattavasti suoremmat lähestymistavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oisko vähän kaukaa haettu? Eiköhän lääketeollisuudelle riitä huomattavasti suoremmat lähestymistavat.

        No tuskin akatisian aiheuttaminen se tavoite on.

        Mutta miettikääpä miten lääkeyhtiöt hyötyy tästä:
        -Masennuslääkkeet ym hankala lopettaa joillakin
        -Ihmisille ei kerrota juuri mitään vieroitusoireista määrätessä lääkkeitä ja varmaan itsekin laittavat omien olojensa piikkiin vieroitusoireita
        -Keho mukautuu lääkkeisiin ja mitä pitempään käyttää ja isompia annoksia sen todennäköisemmin saa viekkareita
        -Tulleita oireita lopetuksessa ja haittoja voidaan laittaa psyykenongelmien piikkiin ja niihin voi määrätä lisää lääkkeitä. Loputon kierre pahimmillaan. Vieroitusoireet voi aiheuttaa tosi pahaa henkistäkin oloa
        -Siitä että jotkut luulee että heillä on aivoissa kemiallinen häiriö minkä fiksaamiseen tarvii lääkkeitä vaikka tuota ei ole tieteellisesti todistettu ja ihmiset uskoo tuohon myyttiin
        -Tietämättömät yleislääkärit vieroittelee ihmisiä miten sattuu lääkkeistä ja niitä määrätään tosi monille

        Lääkkeet on pahimmillaan ANSA johon ihmiset kävelee eikä tiedä mitä seurauksia sillä voi olla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tuskin akatisian aiheuttaminen se tavoite on.

        Mutta miettikääpä miten lääkeyhtiöt hyötyy tästä:
        -Masennuslääkkeet ym hankala lopettaa joillakin
        -Ihmisille ei kerrota juuri mitään vieroitusoireista määrätessä lääkkeitä ja varmaan itsekin laittavat omien olojensa piikkiin vieroitusoireita
        -Keho mukautuu lääkkeisiin ja mitä pitempään käyttää ja isompia annoksia sen todennäköisemmin saa viekkareita
        -Tulleita oireita lopetuksessa ja haittoja voidaan laittaa psyykenongelmien piikkiin ja niihin voi määrätä lisää lääkkeitä. Loputon kierre pahimmillaan. Vieroitusoireet voi aiheuttaa tosi pahaa henkistäkin oloa
        -Siitä että jotkut luulee että heillä on aivoissa kemiallinen häiriö minkä fiksaamiseen tarvii lääkkeitä vaikka tuota ei ole tieteellisesti todistettu ja ihmiset uskoo tuohon myyttiin
        -Tietämättömät yleislääkärit vieroittelee ihmisiä miten sattuu lääkkeistä ja niitä määrätään tosi monille

        Lääkkeet on pahimmillaan ANSA johon ihmiset kävelee eikä tiedä mitä seurauksia sillä voi olla

        Ja oikeasti lääkeyhtiöillä ei ole moraalia siinä miten lääkkeitä on promonneet. Ei ole. Se on likaista bisnestä. Siinä ei paljon ihmisten hyvinvointi paina vaan RAHA.

        Lääkeyhtiöillä olisi muuten hyvä markkinarako pienempien annoskokojen myynnissä vieroitukseen tai niiden auttamiseksi ketkä ei pääse lääkkeistä eroon tarjoamalla jotain vähennyspakkauksia. Mutta arvatkaapa tekeekö he niin. Eivät.
        Se meinaan tarkottaisi samalla huonoa PR.ää että heidän lääkkeistä hankala päästä eroon. Voin pahoin kun ajattelenkin koko asiaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tuskin akatisian aiheuttaminen se tavoite on.

        Mutta miettikääpä miten lääkeyhtiöt hyötyy tästä:
        -Masennuslääkkeet ym hankala lopettaa joillakin
        -Ihmisille ei kerrota juuri mitään vieroitusoireista määrätessä lääkkeitä ja varmaan itsekin laittavat omien olojensa piikkiin vieroitusoireita
        -Keho mukautuu lääkkeisiin ja mitä pitempään käyttää ja isompia annoksia sen todennäköisemmin saa viekkareita
        -Tulleita oireita lopetuksessa ja haittoja voidaan laittaa psyykenongelmien piikkiin ja niihin voi määrätä lisää lääkkeitä. Loputon kierre pahimmillaan. Vieroitusoireet voi aiheuttaa tosi pahaa henkistäkin oloa
        -Siitä että jotkut luulee että heillä on aivoissa kemiallinen häiriö minkä fiksaamiseen tarvii lääkkeitä vaikka tuota ei ole tieteellisesti todistettu ja ihmiset uskoo tuohon myyttiin
        -Tietämättömät yleislääkärit vieroittelee ihmisiä miten sattuu lääkkeistä ja niitä määrätään tosi monille

        Lääkkeet on pahimmillaan ANSA johon ihmiset kävelee eikä tiedä mitä seurauksia sillä voi olla

        Minulle ehdotettiin kriisipuhelimessa lääkeainereaktion (ei psyykelääke) seurauksena seuranneisiin fyysisiin hermostonhallintavaikeuksiin psyykelääkkeitä, mikä olisi erittäin vaarallista monella tavalla, koska hermoston hallinta voisi siten kokonaan riistäytyä käsistä.

        "ppiuyhghjhjj"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle ehdotettiin kriisipuhelimessa lääkeainereaktion (ei psyykelääke) seurauksena seuranneisiin fyysisiin hermostonhallintavaikeuksiin psyykelääkkeitä, mikä olisi erittäin vaarallista monella tavalla, koska hermoston hallinta voisi siten kokonaan riistäytyä käsistä.

        "ppiuyhghjhjj"

        Siis henkilölle, jolla ei ole mitään vahinkoa tahtovia ajatuksia, ei masennusta ei mitään.
        Jopa äitini piti tuota hulluna jopa siinä tapauksessa, että periaatteessa kannattaisi psyykelääkkeitä.

        "ppiuyhhyhjjhjj"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja oikeasti lääkeyhtiöillä ei ole moraalia siinä miten lääkkeitä on promonneet. Ei ole. Se on likaista bisnestä. Siinä ei paljon ihmisten hyvinvointi paina vaan RAHA.

        Lääkeyhtiöillä olisi muuten hyvä markkinarako pienempien annoskokojen myynnissä vieroitukseen tai niiden auttamiseksi ketkä ei pääse lääkkeistä eroon tarjoamalla jotain vähennyspakkauksia. Mutta arvatkaapa tekeekö he niin. Eivät.
        Se meinaan tarkottaisi samalla huonoa PR.ää että heidän lääkkeistä hankala päästä eroon. Voin pahoin kun ajattelenkin koko asiaa

        Useimmissa lääkkeissä on myös pienempiä vaikutustehoja, eli milligrammamääriä, olemassa.
        Monia psyykelääkeittäkin löytyy eri vahvuisia.
        Minkäänlaisia vähennyspakkauksia ei tarvitse olla koska lääkkeitä myydään myös miedompina joiden kanssa voi lääkityksiä vähentää.

        Se on vain pulmana siinä että kirjoittaako lääkäri niitä miedompia, etenkään jos ei ole suostuvainen potilaan lääkitystä vähentämään tai lopettamaan.

        Lääkeyhtiöiden bisnes, rahan ahneus on kyllä totta, kuten muissakin bisneksissä on tarkoitus saada mahdollisimman paljon voittoa.
        Henkilökohtaisesti en ymmärrä mitä järkeä on olla liian ahne, miksi sen voiton täytyy olla ihan älyttömän suuri.
        Esim. lääkeyhtiöt tekevät sitä vielä jopa vailla vastuuta leikkien ihmishengillä.
        Sen nyt ehkä jotenkin ymmärtää jos ei vahingoita millään tavalla vaikkapa ihmisiä.
        Ahneudella ei valitettavasti ole mitään rajaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Useimmissa lääkkeissä on myös pienempiä vaikutustehoja, eli milligrammamääriä, olemassa.
        Monia psyykelääkeittäkin löytyy eri vahvuisia.
        Minkäänlaisia vähennyspakkauksia ei tarvitse olla koska lääkkeitä myydään myös miedompina joiden kanssa voi lääkityksiä vähentää.

        Se on vain pulmana siinä että kirjoittaako lääkäri niitä miedompia, etenkään jos ei ole suostuvainen potilaan lääkitystä vähentämään tai lopettamaan.

        Lääkeyhtiöiden bisnes, rahan ahneus on kyllä totta, kuten muissakin bisneksissä on tarkoitus saada mahdollisimman paljon voittoa.
        Henkilökohtaisesti en ymmärrä mitä järkeä on olla liian ahne, miksi sen voiton täytyy olla ihan älyttömän suuri.
        Esim. lääkeyhtiöt tekevät sitä vielä jopa vailla vastuuta leikkien ihmishengillä.
        Sen nyt ehkä jotenkin ymmärtää jos ei vahingoita millään tavalla vaikkapa ihmisiä.
        Ahneudella ei valitettavasti ole mitään rajaa.

        Väärin. Tarvetta olisi vähennyspakkauksille. Jotkut ihmiset pystyvät vähentämään vain kymmenen prosenttia edellisestä annoksesta tahdilla. Tätä tapaa tukee esimerkiksi jotkut vieroituspalstat, mihin on kokoontunut ihmisiä kellä on hankala ajaa lääkettään alas. Siellä on keksitty monenlaisia tapoja saada pilleriä pilkottua pieneksi mutta ne voi olla hiukan hankalia monille teknisesti toteuttaa. Siinä ei pienimmät annoskoot auta ja annosta voi olla vaikea vähentää. Ulkomailla on keksitty mm. "Tapering strips" - protokolla avuksi psyykenlääkkeiden vähentämiseen, mikä voi helpottaa joidenkin ihmisten lääkevähennystä. Lääkeyhtiöiltä emme koskaan tule moisia apukeinoja näkemään, koska heillä ei kiinnosta miten jotkut kellä on vaikeuksia päästä lääkkeistä eroon pääsevät lääkkeistään eroon. Lääkeyhtiöt eivät tutki tällaisia asioita, eikä niitä ole juuri näihin päiviin mennessä ole kovin moni muukaan ollut kiinnostunut tutkimaan. Lääkevieroituksen tutkiminen ei ole prioriteettilistan kärjessä. Tieteellistä näyttöä on hitaan pieniannoksisen vähentämisen hyödyistä, esim. Mark Horowitz, Lancet. Tiede ei mitenkään erityisesti tue puolita lääke puoliksi tapaa, vaikka se on vakiintuntunutkin vähennystavaksi. Jotkut ihmiset joutuvat aivan hirveisiin oloihin hoitosuositusten mukaisilla vähennyksillä. Tässä ketjussakin on havaittavissa inhimillinen kärsimys mitä liian nopeista vähennyksistä voi seurata. Sillä voi olla pitkäkestoisia hirveitäkin seurauksia, etenkin jos ihmisille tungetaan lisää lääkkeitä tulkiten vieroitusongelmat sairautena.

        Toki moni lääkäri suosittelee pilkkomaan pilleriä puoliksi. Fakta vaan on se että se puolikaskin pienimmästä annoskoosta voi olla aika iso vähennys.

        Toki moni tempaisee lääkkeensä nopeasti alas ja ajattelee että noniin pääsinpäs lääkkeistä. Mutta kuinkas ollakaan lääkkeellä ollaan taas kohta alta aikayksikön. "Sairaus kun uusii". Voi että kun ihmiset tajuaisivat että erityisesti pitkän käytön loppumisen jälkeen vieroitusoireet ei ole nopeasti ohi. Kun vähentää hitaasti, oppii samalla myös selviytymisstrategioita hiljalleen lääkkeettömään elämään. Pikavauhdilla purkaessa iskee kaikki vaan vyörymällä päälle. Sitten aloitetaan uudestaan pillerit. Jos olo on karmea vieroitusten seurauksena uudelleenaloittelujen ja lopettelujen ja monien lääkkeiden kanssa saikkauksen jälkeen, niin ei kannata ihmetellä miksi.


    • Anonyymi

      Sim-kortit on pikkuruisia ainakin pelikorttien rinnalla. Ne vastaanotot muistuttaa lähes strippiluolia.

    • Anonyymi

      miten haetaan apua jos ei halua ees puhua mikä on ongelma,mä oon tehny töitä ikäni,et en oon mikään kiitiöhullu.oisko joku lääke mikä pyyhkisi pois kaikki menneen.

      • Anonyymi

        Eipä taida olla. Sanoisin että lääke on vain yksi jalka tai ehkä parhaassa tapauksess sokeripala jalan alla, elämän hallinnan pöydässä. Sen pöydän ja kattauksen joutuu kasaamaan monista muistakin elementeistä. Toisin sanoen mennene kanssa joutuu elämään, tavalla tai toisella.


      • Anonyymi

        Apua on vaikea saada jos ei halua puhua koska se on se avain siihen että ylipäänsä vuorovaikutus on mahdollista.
        Eli kannattaa kaikkensa yrittää uskaltaakseen avata sanaisen arkkunsa, huomaa itsekin että sekin jo helpottaa kun saa puhua mikä mielessä painaa.

        Ehkä on parempi ettei ole lääkettä joka pyyhkisi kaikki menneet koska sitten pyyhkiytyisi ne kaikki hyvätkin muistot menneistä.
        Taas sellaista lääkettä joka antaisi mahdollisuuden unohtaa vain ikävät asiat ja jättää muistiin hyvät niin ei edes pystyttäisi kehittämään.


      • Anonyymi

        Kyllä puhua kannattaa. Siinähän puhutkin. Ja siitä se tie yleensä lähtee rakentumaan. Joku päivä voi huomata, ettei menneitä pois kannattanut pyyhkiä, ne voivat vaikeatkin sellaiset kääntyä jopa eväiksi ja voimiksi vielä.

        Vähän arpapeliä kyllä, onko psykiatriasta enemmän apua vai vahinkoa. Mutta koitetaan pärjätä senkin kanssa. Haha. Onneksi apuja voi etsiä monin tavoin; jos astuu vahingossa paskaan, niin ei muuta kuin pudistelee pois ja eteenpäin taas.

        t:"kiintiöhullu"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä puhua kannattaa. Siinähän puhutkin. Ja siitä se tie yleensä lähtee rakentumaan. Joku päivä voi huomata, ettei menneitä pois kannattanut pyyhkiä, ne voivat vaikeatkin sellaiset kääntyä jopa eväiksi ja voimiksi vielä.

        Vähän arpapeliä kyllä, onko psykiatriasta enemmän apua vai vahinkoa. Mutta koitetaan pärjätä senkin kanssa. Haha. Onneksi apuja voi etsiä monin tavoin; jos astuu vahingossa paskaan, niin ei muuta kuin pudistelee pois ja eteenpäin taas.

        t:"kiintiöhullu"

        Toi oli aika hyvä, pudistelee paskat pois ja jatkaa.
        Näinhän se oikeasti menee mutta valitettavasti kaikilta se paska ei katoa pudistelemalla.

        Itse olen kanssa saanut niskaani vaikka mitä mutta ei ne ole onneksi sinne jääneet, joskus on pelkkä puhallus riittänyt poistaakseen ne ja joskus tuo pudistus, joskus taas on joutunut ravistelemaan oikein kunnolla.

        Tostakin olen samaa mieltä että paljon kääntyy myös voimavaroiksi.
        Aina oppii uusia mekanismeja ja keinoja kestääkseen samaa paskaa uudestaan ja uudestaan, siinä vaiheessa kun siihen jo turtuu niin se on vielä helpompaa.
        Tarpeeksi pitkään kun saman läjän saa niskaansa niin turhauttavaahan se on ja sitten ei vaan enää jaksaa välittää.
        Tietty joskus ilahduttaa kun tulee sitä vähemmän paskaa mutta turhan harvoin.

        Mutta tätähän tää elämä on, aina ei voi esteitä kiertää, silloin on vain mentävä päin ja kohdata ne tavalla tai toisella.


    • Anonyymi

      "Kun suljetulla akuuttiosastolla kuljeskelin kuin valopallo niin hoitaja kuiskasi minulle että heti kun sieltä pääsen niin lopeta lääkkeet."

      Itse haluaisin olla tuollainen hoitaja, mutta en uskalla sanoa sitä kun pelkään että potilas vasikoi lääkärille (esim. tarkistaakseen lääkärin mielipiteen asiaan) ja sitten tulee hirvee p**kamyrsky.

      • Anonyymi

        Sanot vaan että potilas on kuullut harhoja, niin ei siitä mitään seuraa. :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanot vaan että potilas on kuullut harhoja, niin ei siitä mitään seuraa. :D

        ...mutta kiitos kumminkin hyvästä aikomuksesta. - ex-potilas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ...mutta kiitos kumminkin hyvästä aikomuksesta. - ex-potilas

        Tuosta tuli mieleen englantilainen psykologi Rufus May, joka sai nuoruudessaan skitsofreniadiagnoosin. Hän oli sen vuoksi hoidettavana sairaalassa, ja joutui käyttämään lääkkeitäkin, joista vierottautui myöhemmin. Hän kouluttautui sittemmin kliiniseksi psykologiksi ja tekee nykyään hoitotyötä mm. psykoosidiagnosoitujen parissa. Hänellä on nettisivut, joissa on paljon tietoa lääkkeettömästä ja kokonaisvaltaisesta mt-hoidosta.

        Holistic approaches to mental health
        https://rufusmay.com/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuosta tuli mieleen englantilainen psykologi Rufus May, joka sai nuoruudessaan skitsofreniadiagnoosin. Hän oli sen vuoksi hoidettavana sairaalassa, ja joutui käyttämään lääkkeitäkin, joista vierottautui myöhemmin. Hän kouluttautui sittemmin kliiniseksi psykologiksi ja tekee nykyään hoitotyötä mm. psykoosidiagnosoitujen parissa. Hänellä on nettisivut, joissa on paljon tietoa lääkkeettömästä ja kokonaisvaltaisesta mt-hoidosta.

        Holistic approaches to mental health
        https://rufusmay.com/

        Mitä hän kauppaa, kun nettisivun pääte on commersial?


    Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      272
      4447
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      266
      3583
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1893
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1791
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1476
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1017
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      945
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      120
      905
    9. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      881
    Aihe