Vapaaksi Kristus vapautti meidät

Kun ih­mi­nen jou­tui lain alai­suu­teen syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na, Ju­ma­la ra­kas­ti hän­tä niin suu­res­ti, et­tä an­toi oman Poi­kan­sa syn­tien so­vit­ta­jak­si. Jee­sus, Va­pah­ta­jam­me, tuli myös lain alai­sek­si ja kuo­le­mal­laan ja ylös­nou­se­mi­sel­laan täyt­ti tuon lain.

Jee­sus va­paut­ti ih­mi­sen syn­nin lain al­ta ve­rel­lään ja hen­gel­lään. Va­paak­si lu­nas­ta­mi­nen ei kos­ke­nut ai­no­as­taan Jee­suk­sen ajan ih­mi­siä, vaan se on edel­leen­kin voi­mas­sa ja tot­ta.

Tä­män va­pau­den siu­naa­vas­sa osal­li­suu­des­sa elä­viä Jee­suk­sen seu­raa­jia on pal­jon. Ju­ma­la edel­leen kut­suu sa­nas­saan ih­mis­tä va­pau­teen, pois lain ja oma­van­hurs­kau­den al­ta. Lain al­la ole­va ih­mi­nen saat­taa et­siä tie­tä va­pau­teen ja ky­syä mie­les­sään: Mis­tä löy­täi­sin va­pau­den, kuka voi va­paut­taa mi­nut ja an­taa mi­nul­le kaik­ki syn­nit an­teek­si?

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on an­teek­si­an­ta­va evan­ke­liu­mi

Ju­ma­la jät­ti maan pääl­le val­ta­kun­tan­sa ja sen avai­met, joi­den avul­la ih­mi­nen voi­daan pääs­tää va­pau­teen. Hän jät­ti omien­sa kes­kuu­teen ar­mon ja evan­ke­liu­min. ”Joi­den syn­nit te an­teek­si an­nat­te, niil­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut” (Joh. 20:23). Ih­mi­nen pää­see va­pau­teen us­ko­mal­la evan­ke­liu­min, syn­tien an­teek­si an­ta­mi­sen, jota ju­lis­te­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.

Ga­la­ti­an seu­ra­kun­nas­sa oli ih­mi­siä, jot­ka oli­vat me­net­tä­neet tä­män va­pau­den. He oli­vat us­ko­neet vää­rän ope­tuk­sen ja jou­tu­neet jäl­leen lain al­le. Tuon seu­ra­kun­nan kes­kuu­des­ta oli nous­sut opet­ta­jia, jot­ka vaa­ti­vat va­pai­ta kris­tit­ty­jä sen lain al­le, jos­ta Jee­suk­sen so­vin­to­työ oli hei­dät va­paut­ta­nut.

Evan­ke­liu­mi pi­tää ar­mon al­la

Tänä ai­ka­na ar­moa ja rau­haa sy­dä­mel­lään kan­ta­va ih­mi­nen­kin voi ek­syä lain al­le. Voi käy­dä niin kuin kävi osal­le Ga­la­ti­an seu­ra­kun­nan asuk­kais­ta. Hei­tä Paa­va­li rak­kaas­ti joh­dat­ti jäl­leen us­ko­mi­sen va­pau­teen, ar­mon al­le (Gal. 4:12–20).

Kun ih­mi­nen me­net­tää us­ko­mi­sen va­pau­den, hän läh­tee ha­ke­maan sel­lai­sia opet­ta­jia, joi­den op­pi kel­pai­si hä­nen kor­vil­leen ja vas­tai­si hä­nen muut­tu­nut­ta aja­tus­maa­il­maan­sa. Tä­män seu­rauk­se­na hän saat­taa näh­dä an­teek­si­an­ta­vas­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ja sen opis­sa vi­ko­ja.

Tämä on seu­raus­ta sii­tä, et­tä va­paus on ka­don­nut. Jos olet kul­keu­tu­nut täl­lai­sel­le pai­kal­le, Jee­suk­sen lu­nas­tus­työ kuu­luu juu­ri si­nul­le. Evan­ke­liu­mis­sa on voi­ma; kai­ken saa us­koa an­teek­si. Tämä evan­ke­liu­mi kuu­luu kai­kil­le sitä kai­paa­vil­le, sil­lä va­paak­si Kris­tus va­paut­ti mei­dät.

Ai­mo Kos­ke­lo