Beatles on ihan kevyttä säveltämistä

Klassisen fani ei jostain syystä kestä sitä, et on muutakin hienoa musiikkia. Puritaanit on lapsellista väkeä, öh.

Anonyymi kirjoitti:

Klassisen fani ei jostain syystä kestä sitä, et on muutakin hienoa musiikkia. Puritaanit on lapsellista väkeä, öh.

Onhan noita kaikenlaisia musiikkipuristeja. Jotkut rockpuristit ovat esim.sitä mieltä, että Beatles ei ole rockia, vaan enemmän poppia ja joidenkin countrypuristien mielestä John Denveriä ei voi sanoa countrymuusikoksi, koska hän ei tehnyt ihan puhdasta countrya, vaan venytti vähän rajoja. Ja jotkut ovat sitä mieltä, ettei Priest voi olla heavymusiikkia, koska heillä on myös sen tyylisiä kappaleita kuten "Love bites" ja "Out in the cold", jotka venyttävät genrerajoja.

Anonyymi kirjoitti:

Klassisen fani ei jostain syystä kestä sitä, et on muutakin hienoa musiikkia. Puritaanit on lapsellista väkeä, öh.

Ei kyse ole siitä onko hienoa musiikkia muukin musiikki kuin vain taidemusiikki. Mutta miksi käyttää aikaansa Me Naiset -lehden lukemiseen kun voi lukea Shakespearea ja muuta laatukirjallisuutta, Se on kysymys, johon koko ikänsä Beatlesin pikkuralleja kuunnelleet, eivät uskalla vastata

Anonyymi kirjoitti:

Ei kyse ole siitä onko hienoa musiikkia muukin musiikki kuin vain taidemusiikki. Mutta miksi käyttää aikaansa Me Naiset -lehden lukemiseen kun voi lukea Shakespearea ja muuta laatukirjallisuutta, Se on kysymys, johon koko ikänsä Beatlesin pikkuralleja kuunnelleet, eivät uskalla vastata

Lue lisää

"Klassisen fani". Tämäkin osoittaa, miten huonosti jotkut ymmärtävät musiikkia. Ei klassisen musiikin kaanonin kuunteleminen ole mitään "fanittamista". Beatlesilla on faneja, Abballa on faneja, Princellä on faneja, Nirvanalla on faneja. Klassisen musiikin ihmiset kuuntelevat parasta mahdollista musiikkia, koska heillä on korvaa musiikille ja aito ymmärrys siitä, mikä tekee sävellyksestä hyvän.

Anonyymi kirjoitti:

"Klassisen fani". Tämäkin osoittaa, miten huonosti jotkut ymmärtävät musiikkia. Ei klassisen musiikin kaanonin kuunteleminen ole mitään "fanittamista". Beatlesilla on faneja, Abballa on faneja, Princellä on faneja, Nirvanalla on faneja. Klassisen musiikin ihmiset kuuntelevat parasta mahdollista musiikkia, koska heillä on korvaa musiikille ja aito ymmärrys siitä, mikä tekee sävellyksestä hyvän.

Lue lisää

Kyllä minä aikoinaan teininä fanitin Mozartia. Hän oli kuin joku jumala mulle. Luin Wolfgang Hildesheimerin Mozart-elämänkertaa kuin jotain Raamattua ja kuuntelin hurmioituneena Mozartin sävellyksiä. Erityisesti fanitin herran sävelteosta "Requiem", kävin kuuntelemassa sen kerran livenäkin jonkun kuoron ja joidenkin klassisten laulajien esittämänä.

Anonyymi kirjoitti:

"Klassisen fani". Tämäkin osoittaa, miten huonosti jotkut ymmärtävät musiikkia. Ei klassisen musiikin kaanonin kuunteleminen ole mitään "fanittamista". Beatlesilla on faneja, Abballa on faneja, Princellä on faneja, Nirvanalla on faneja. Klassisen musiikin ihmiset kuuntelevat parasta mahdollista musiikkia, koska heillä on korvaa musiikille ja aito ymmärrys siitä, mikä tekee sävellyksestä hyvän.

Lue lisää

"Klassisen musiikin ihmiset kuuntelevat parasta mahdollista musiikkia, koska heillä on korvaa musiikille ja aito ymmärrys siitä, mikä tekee sävellyksestä hyvän."

Mikä tekee sävellyksestä hyvän on tietysti MELODIA. Otamme vaikkapa Beethovenin 9 sinfonian, sieltä löytyy melodia ellei useampikin, ei ehkä mikään suuria melodioita mutta kumminkin ainakin yksi korvaan tarttuva semmoinen siellä on, ja vastaavasti Beethovenin 4. sinfonia miksi se ei ole yhtä suosittu kuin tuo sinfonia no 9? No koska siitä 4:sta ei oikeastaan löydy yhtäkään korvaan tarttuvaa melodiaa.

Melodian kirjoituskyky taas on kyky jota musiikkikorkeakoulut eivät osaa opettaa vaan sen taidon tai taipumuksen kanssa synnytään. Toki sitä taitoa voi sitten kehitttää ahkeralla musiikin eli biisien kirjoittelulla. Mikä tarkoittaa että jokaista hyvää melodiaa kohden menee unohdukseen kymmeniä tai jopa satoja yhdentekeviä melodioita paitsi klassaristeilla joille kaikki kelpaa perusraaka-aineeksi sillä nykyklasaristisäveltäjän perusperiaate säveltämisen suhteen on että kunhan sitä riittävästi vatkataan niin syntyy sitä paskastakin kermavaahtoa.

Popparit ovat löytäneet tuhansia hyviä melodioita viimeisen noin 70-vuoden aikana. klasaristit eivät ehkä ainuttakaan (riiippuemn siitä lasketaanko Nino Rota klasaristiksi vaiko ei) , ja eivät löydä hyviä melodioita koska he eivät enää uskalla löytää niitä, he nimittäin pelkäävät että jos jokin hyvä melodia löytyisikin niin ilmenisi että siitä tuli skandaali koska tuli uus-sävellettyä jokin hittimelodia jonka joku popparin retku sävelsi jo joskus 1960-luvulla.

Niinpä sitten saamme klasarikonserteissa kuunnella helvetillistä melodiatonta kirskettä ja karskettä ison orkesterin esittämänä kuten vaikka https://www.youtube.com/watch?v=C9uz7psUqHA

mutta samaan aikaan toisaalla popparit yhä löytävät melodisia helmiä kuten:
https://www.youtube.com/watch?v=nCUWRrzfUfE

(kertokaa että onko mahdollista selvitä tuosta The Cloudista läpi kohdan noin 0.40 - 0.59 ilman että kylmät väreet kulkevat pitkin selkä-3.14:sta?)

Norppa83 kirjoitti:

Kyllä minä aikoinaan teininä fanitin Mozartia. Hän oli kuin joku jumala mulle. Luin Wolfgang Hildesheimerin Mozart-elämänkertaa kuin jotain Raamattua ja kuuntelin hurmioituneena Mozartin sävellyksiä. Erityisesti fanitin herran sävelteosta "Requiem", kävin kuuntelemassa sen kerran livenäkin jonkun kuoron ja joidenkin klassisten laulajien esittämänä.

Lue lisää

Itse luulin nähneeni jumalan erästä Mozartin pianokonserttoa transsissa kuunneltuani.

Adolf Goldschmittin kirjoittama Mozart-biografia, "Mozart - nero ja ihminen", teki minuun aikoinaan, 15 - 16 vuoden ikäisenä suuren vaikutuksen ja sai näköjään herkistettyä hyvin Mozartille vastaanottavaiseen olotilaan, jossa erästä Mozartin pianokonserttoa (n:o 19, F-duuri, Maurizio Pollini, piano ja Karl Böhmin johtama Berliinin filharmonikot), ja etenkin sen 2 ensimmäistä osaa LP:ltä stereokuulokkeilla kunnellessani, koin erään syvimmistä ja vaikuttavimmista musiikillisista ja ylimalkaan emotionaalisista kokemuksistani milloinkaan, jolloin musiikkiin syvälle kätkeytynyt syvin tunne, jonka säveltäjä itse on pakostakin kokenut teosta luodessaan oli nouseva esiin ja jäävä jäljelle, tuntien ikään kuin joutuneeni näköaistimuksena mieleeni voimakkaasti hahmottuneen hehkuvan kirkkaan ja kuumottavan, auringon tai hehkulampun kaltaisen valoilmiön, valoa loistavan pallomaisen objektin sisälle, musiikin syvällisen vaikutuksen täysin valtaamana, fyysisinä oireina jonkin verran kylmää hikeä valuneessa, kauttaaltaan muutoin paikoilleen kiven lailla jähmettyneen, ja yhtä kylmässä, mutta äärimmäisen levollisessa ruumiissani sydämeni ja valtimoni nivustaipeita myöten, voimakkaasti jyskyttäen, kuin valon ja rakkauden hengen vaikuttamana syvässä transsin-tai ekstaasinkaltaisessa hurmioituneessa psykofyysisessa olotilassa, muistamatta tuosta musertavan voimakkaasta, lähinnä aivojen ja sydämen alueelle keskittyneestä psykofyysisestä olotilasta vähitellen toivuttuani, juuri kuulemastani tutusta musiikista tuon taivaallista nuottiakaan vaan juoksi parvekkeelle ja osoitin sormella kohti kirkasta tähtitaivasta sanoen: tuolla minä kävin äsken.

Anonyymi kirjoitti:

"Klassisen musiikin ihmiset kuuntelevat parasta mahdollista musiikkia, koska heillä on korvaa musiikille ja aito ymmärrys siitä, mikä tekee sävellyksestä hyvän."

Mikä tekee sävellyksestä hyvän on tietysti MELODIA. Otamme vaikkapa Beethovenin 9 sinfonian, sieltä löytyy melodia ellei useampikin, ei ehkä mikään suuria melodioita mutta kumminkin ainakin yksi korvaan tarttuva semmoinen siellä on, ja vastaavasti Beethovenin 4. sinfonia miksi se ei ole yhtä suosittu kuin tuo sinfonia no 9? No koska siitä 4:sta ei oikeastaan löydy yhtäkään korvaan tarttuvaa melodiaa.

Melodian kirjoituskyky taas on kyky jota musiikkikorkeakoulut eivät osaa opettaa vaan sen taidon tai taipumuksen kanssa synnytään. Toki sitä taitoa voi sitten kehitttää ahkeralla musiikin eli biisien kirjoittelulla. Mikä tarkoittaa että jokaista hyvää melodiaa kohden menee unohdukseen kymmeniä tai jopa satoja yhdentekeviä melodioita paitsi klassaristeilla joille kaikki kelpaa perusraaka-aineeksi sillä nykyklasaristisäveltäjän perusperiaate säveltämisen suhteen on että kunhan sitä riittävästi vatkataan niin syntyy sitä paskastakin kermavaahtoa.

Popparit ovat löytäneet tuhansia hyviä melodioita viimeisen noin 70-vuoden aikana. klasaristit eivät ehkä ainuttakaan (riiippuemn siitä lasketaanko Nino Rota klasaristiksi vaiko ei) , ja eivät löydä hyviä melodioita koska he eivät enää uskalla löytää niitä, he nimittäin pelkäävät että jos jokin hyvä melodia löytyisikin niin ilmenisi että siitä tuli skandaali koska tuli uus-sävellettyä jokin hittimelodia jonka joku popparin retku sävelsi jo joskus 1960-luvulla.

Niinpä sitten saamme klasarikonserteissa kuunnella helvetillistä melodiatonta kirskettä ja karskettä ison orkesterin esittämänä kuten vaikka https://www.youtube.com/watch?v=C9uz7psUqHA

mutta samaan aikaan toisaalla popparit yhä löytävät melodisia helmiä kuten:
https://www.youtube.com/watch?v=nCUWRrzfUfE

(kertokaa että onko mahdollista selvitä tuosta The Cloudista läpi kohdan noin 0.40 - 0.59 ilman että kylmät väreet kulkevat pitkin selkä-3.14:sta?)

Lue lisää

Tuukkasen ja muiden romantikkokoulukunnan suomalaissäveltäjien kynästä on lähtenyt paljonkin kauniita melodioita viimeisten 70 vuoden aikana mm. hänen sinfonioissaan joista meri sinfonian avausosaa ei kuitenkaan Spotifyssa tai tuubissa voi kuunnella josta niitä todella kauniita melodioita esimerkiksi löytyisi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kyse ole siitä onko hienoa musiikkia muukin musiikki kuin vain taidemusiikki. Mutta miksi käyttää aikaansa Me Naiset -lehden lukemiseen kun voi lukea Shakespearea ja muuta laatukirjallisuutta, Se on kysymys, johon koko ikänsä Beatlesin pikkuralleja kuunnelleet, eivät uskalla vastata

Lue lisää

En juurikaan lue Me naisia, mutta myönnän lukevani joitain niinsanottuja naistenlehtiä, jos erilaiset muotilehdet ja sisustuslehdet luetaan naistenlehdiksi. Ja toki myös niitä erittäin perinteisiä naistenlehtiä kuten Kotiliesi ja Kodin kuvalehti. Mutta toki käy myös esim. Valitut Palat ja National Geographig ja vaikka Luontaisterveys-lehti. Eli lehdissäkin operoin eri alueilla ja niin on musiikinkin suhteen. Oikeastaan myös monen muunkin asian niin kuin esim. elokuvien ja kirjallisuuden. En ole tiukasti vain yhden lajin tai genren ihminen, vaikka saatankin jollain tietyllä hetkellä tai tiettynä ajanjaksona suosia jotain tiettyä genereä kuten tällä hetkellä musiikista rockia.

Anonyymi kirjoitti:

"Klassisen musiikin ihmiset kuuntelevat parasta mahdollista musiikkia, koska heillä on korvaa musiikille ja aito ymmärrys siitä, mikä tekee sävellyksestä hyvän."

Mikä tekee sävellyksestä hyvän on tietysti MELODIA. Otamme vaikkapa Beethovenin 9 sinfonian, sieltä löytyy melodia ellei useampikin, ei ehkä mikään suuria melodioita mutta kumminkin ainakin yksi korvaan tarttuva semmoinen siellä on, ja vastaavasti Beethovenin 4. sinfonia miksi se ei ole yhtä suosittu kuin tuo sinfonia no 9? No koska siitä 4:sta ei oikeastaan löydy yhtäkään korvaan tarttuvaa melodiaa.

Melodian kirjoituskyky taas on kyky jota musiikkikorkeakoulut eivät osaa opettaa vaan sen taidon tai taipumuksen kanssa synnytään. Toki sitä taitoa voi sitten kehitttää ahkeralla musiikin eli biisien kirjoittelulla. Mikä tarkoittaa että jokaista hyvää melodiaa kohden menee unohdukseen kymmeniä tai jopa satoja yhdentekeviä melodioita paitsi klassaristeilla joille kaikki kelpaa perusraaka-aineeksi sillä nykyklasaristisäveltäjän perusperiaate säveltämisen suhteen on että kunhan sitä riittävästi vatkataan niin syntyy sitä paskastakin kermavaahtoa.

Popparit ovat löytäneet tuhansia hyviä melodioita viimeisen noin 70-vuoden aikana. klasaristit eivät ehkä ainuttakaan (riiippuemn siitä lasketaanko Nino Rota klasaristiksi vaiko ei) , ja eivät löydä hyviä melodioita koska he eivät enää uskalla löytää niitä, he nimittäin pelkäävät että jos jokin hyvä melodia löytyisikin niin ilmenisi että siitä tuli skandaali koska tuli uus-sävellettyä jokin hittimelodia jonka joku popparin retku sävelsi jo joskus 1960-luvulla.

Niinpä sitten saamme klasarikonserteissa kuunnella helvetillistä melodiatonta kirskettä ja karskettä ison orkesterin esittämänä kuten vaikka https://www.youtube.com/watch?v=C9uz7psUqHA

mutta samaan aikaan toisaalla popparit yhä löytävät melodisia helmiä kuten:
https://www.youtube.com/watch?v=nCUWRrzfUfE

(kertokaa että onko mahdollista selvitä tuosta The Cloudista läpi kohdan noin 0.40 - 0.59 ilman että kylmät väreet kulkevat pitkin selkä-3.14:sta?)

Lue lisää

Kyllä Beethovenin 4. sinfoniasta löytyy hyviä ja mieleenjääviä teemoja vaikka hän ei tässä välivaiheen sinfoniassa esiinnykään loogisena äärimmäisyysajatelijana kuten 5. sinfoniassa jonka 1. osa perustuu kohtalon motiivin, 3 g sävelen iskua ja es urkupiste, läpivievään käsittelyyn.

Huhhuh mitä provosointia ja täysin pieleen mennyt arvio ylevän klassisen musiikin ja Beatlesin löysän vetelän paskamusiikin välisistä voimasuhteista sillä klassinen on ylivoimaisesti Beatlesia suurempaa, merkittävämpää ja syvällisempää musiikkia kunhan ei ole mitätöntä Sibeliusta ja Rossinia.

Beatlesin, Rollareitten ja Pink Floydin poppirokki on ihan skeidaa. Minä kuuntelen vain ja ainoastaan klassista musiikkia ja juuri tällä hetkellä Haydnin pianosonaatteja.

Anonyymi kirjoitti:

Beatlesin, Rollareitten ja Pink Floydin poppirokki on ihan skeidaa. Minä kuuntelen vain ja ainoastaan klassista musiikkia ja juuri tällä hetkellä Haydnin pianosonaatteja.

Nyt kuuntelin kikseissä Tuukkasen Meri sinfonian 3. osaa henkeä haukkoen niin että rintakehässä tuntuu. ei Beatles saisi moista koskaan aikaan kuten ei kieltämättä Sibeliuskaan.

Se ei tarkoita että klassinen olisi suinkaan mitään paskaa mutta Beatles kyllä sitä valitettavasti on.

Klassinen koskettaa syvempiä intohimon kieliä kun taas Beatles on mitäänsanomatonta popin jumputusta vaille syvempää metafyysistä merkitystä.

Aikoinaan, kun suuret klassiset säveltäjät teki kappaleitaan, ei ollut mitään hittilistoja yms. Ja klassinen säveltäjä ei yleensä tee kappaleita mielessä se, että niistä tulee hittejä. Hän tekee kappaleita sen takia, että se on taidetta tai että häneltä on tilattu joku teos jotain tiettyä tilaisuutta varten kuten esim. ooppera tai kuoroteos. Toki eivät kaikki populaaritkaan kappaleiden tekijät (varsinkin jos laulaja tai bändi on itse tehnyt kappaleensa) aina ajattele tekohetkellä, että tehdäänpäs tästä nyt hitti. Mutta klassinen säveltäjä nyt ei ainakaan ajattele kappalettaan hittimielessä, kun sitä tekee. Ja sanon tämän nyt, vaikka rakastankin rockmusiikkia ja muuta populaaria, niin klassinen musiikki on yleensä hittiainesta aina vuosikymmenestä ja vuosisadata toiseen, kun taas ihan kaikki populaari ei ole (jotkut populaarit kappaleet valitettavasti vaipuu unholaan vuosien saatossa, tosin nykyaikana monia unohdettujakin helmiä voi onkia esinn vaikka Youtubesta).

Tarkoitin tuolla, että klassinen on hittiainesta aina, että klassisenmusiikin sävellykset ovat usein ajattomia, kun taas kaikki populaari ei ole (parhaimmillaan, esim. rock tai joku muu populaari kuten vaikka jazz tai elokuvamusiikki on ajatonta myös ja universaalia).

Sinfonia kuten Beethovenin ja Haydnin on instrumentaalisesti ajateltu kun taas Mozart tai Schubert, joka toi laulun sinfoniaan, lauloi soittimillaan. Sinfoniassa ovat teemojen ja niiden kehittelyn lisäksi olennaisia myös harmonian luomat jännitteet ja teoksen kokonaismuoto.

Klasaripuolen paras melodikko lienee minusta kuitenkin Schubert eikä Tsaikovski jotka kummatkin tosin edustavat romantiikkaa, Schubert varhaisromantiikkaa ja Tsaikovski täysromantiikkaa. Synkkä Byronin tarinasta inspiraationsa saanut Manfred sinfonia ei ehkä kuulune muutoin mestarillisen melodikon Tsaikovskin aivan parhaisiin teoksiin komeasta avausosastaan ja vaikuttavan laajasta finaalistaan huolimatta vaikka hänen melodiansa ovat toisin kuin beatlesillä tai Sibeliuksella heti kerralla laajempia ja kompleksisempia ja siten laadukkaampia kuin kevyen poplaulun melodia jota ei juuri kehitellä mitenkään kuten klassiset säveltäjät jotka hallitsevat suurmuodot sekä harmonian luomat jännitteet. Melartinin viulukonsertto se avausosassaan vasta romantiikkaa tihkuukin jos sitä vertaa Sibeliuksen vastaavaan.